Salora-juttu
oli vuonna
1977
Suomen
siihen mennessa suurin paljastunut
veronkierto
- ja
lahjusskandaali
, joka keskittyi
Jouko Nordellin
johtaman
Salora Oy:n
ymparille. Salora-jutun paajuonteena oli televisiovastaanotinten myynti ohi kirjanpidon, mutta se sai myos poliittista ulottuvuutta.
[1]
Jouko Nordell, josta tuli Saloran paajohtaja isansa
Fjalar Nordellin
jalkeen 1973, pyrki voitelemaan poliitikkoja ja virkamiehia
lahjaksi
annetuilla
stereoilla
,
televisioilla
ja
ulkomaanmatkoilla
[1]
seka Saloran laskuun jarjestetyilla kestityksilla ja edistamaan nain muun muassa paatosta perustaa vuonna 1976
Valco Oy
valmistamaan televisioiden
kuvaputkia
yhdessa
Suomen valtion
seka japanilaisen
Hitachin
kanssa.
[2]
Salora Oy:n ja sen
turkulaisen
piirimyyjan
TV-Nurmen
toimia alettiin tutkia 1975, kun eraan TV-Nurmen myyjan ilmiannon perusteella herasi epaily, etta
televisioita
oli myyty pimeasti ohi kirjanpidon. Alkuvaiheessa nain myytyjen televisioiden maaraksi arvioitiin muutamia kymmenia, mutta lopulta paljastui, etta niita oli myyty noin kuuden miljoonan markan arvosta vuosien 1970?1975 valilla.
Vuonna 1977 televisiomyyja osoitettiin
pakkohoitoon
vaitetyn kverulanttiharhamielisyyden johdosta hanen otettuaan yhteytta veroviranomaisiin ja poliisiin, kun han vaitti tyonantajansa sekaantuneen suuren mittakaavan verojen valttelyyn ja pimeaan myyntiin. Maarays pakkohoitoon tuli, kun han yritti epauskottavuudesta huolimatta julkistaa paljastukset. Vaitteet todettiin myohemmin taysin paikkansapitaviksi.
[3]
Jutussa keskustellaan myos poliitikkojen ja virkamiesten lahjonnasta ja varsinkin
SDP:n
poliitikot joutuivat torjumaan vihjailuja.
[2]
Tammikuussa
vuonna 1977 Saloran paajohtaja Jouko Nordell sai
Turun
raastuvanoikeudessa
sakkoa 17 000 markkaa vaarasta viranomaisille annetusta kirjallisesta todisteesta.
Syyskuussa vuonna 1977 poliisi pidatti TV-Nurmen toimitusjohtaja Reino Nurmen ja kaksi muuta liikkeen toimihenkiloa ja Nurmen omaisuutta Salorassa asetettiin myynti- ja hukkaamiskieltoon 20,6 miljoonan
markan
arvosta.
[2]
28. lokakuuta 1977 poliisi pidatti Jouko Nordellin, joka oli 21. syyskuuta
[4]
tunnustanut pimeat televisiokaupat, joiden arvo oli noin 6 miljoonaa markkaa.
[2]
Verohallitus
maarasi toukokuussa vuonna 1978
Kansallis-Osake-Pankin
,
Suomen Yhdyspankin
seka
Saastopankkien Keskus-Osake-Pankin
18 miljoonan markan uhkasakkoihin, mikali ne eivat anna Salora-jutussa verottajan pyytamia tilitietoja.
[2]
Ruotsalaisessa
Expressen
-lehdessa vaitettiin tuolloin, etta paaministeri
Kalevi Sorsa
, verohallituksen paajohtaja
Mikko Laaksonen
ja
SDP:n
puoluesihteeri
Ulf Sundqvist
olisivat sekaantuneet juttuun. He kaikki kiistivat nama vaitteet.
Salora Oy:n uudeksi paajohtajaksi Nordellin tilalle nimitettiin yllattaen 14. lokakuuta
Henrik Ohquist
marraskuun alusta lukien, kun Saloran rahoittajina toimineet pankit halusivat ottaa etaisyytta syntyneeseen skandaaliin.
[1]
Salora-juttuun liittyi myos ns. "ministeristereo-juttu": Saloran paajohtaja Jouko Nordell oli lahjoittanut jouluksi 1974 Salora
Ortoperspecta
3001 -stereolaitteet
[5]
valtioyhtioiden ministerivaliokunnan jasenille
Kristian Gestrin
,
Kalevi Sorsa
,
Pekka Tarjanne
,
Heikki Tuominen
ja
Johannes Virolainen
.
[2]
Valiokunnan jasen
Jermu Laine
ei saanut naita stereoita. Samanlaiset 2 000 markan arvoiset stereolaitteet sai lahjaksi myos kauppa- ja teollisuusministerion kansliapaallikko
Bror Wahlroos
.
Oikeuskansleri
Risto Leskinen
katsoi kuitenkin heinakuussa vuonna 1978, etteivat poliitikot
Kristian Gestrin
(
RKP
),
Kalevi Sorsa
(
SDP
),
Pekka Tarjanne
(
LKP
),
Heikki Tuominen
(
amm.
), ja
Johannes Virolainen
(
Kesk.
) olleet syyllistyneet laittomuuksiin vastaanottaessaan vuonna 1974 Saloran
joululahjoina
antamat stereot; sen sijaan
kansliapaallikko
Bror Wahlroos
sai syytteen stereoiden vastaanotosta lahjuksena.
[2]
Irwin Goodman
teki asiasta laulun nimelta
Ken lahjan saa
[6]
kasetille
Keisari Irwin I
.
Imatralla
vihittiin kayttoon
Valcon
kuvaputkitehdas 24. elokuuta vuonna 1978. Sen rakentaminen tuli maksamaan 265 miljoonaa markkaa. Tehtaan piti valmistaa 100 000 kuvaputkea, mutta kahden vuoden kuluttua se lopetti toimintansa ja ajautui konkurssiin.
[2]
Syyskuussa 1978 Nordell sai syytteen lahjuksen antamisesta viidelle ministerille, kahdelle kansliapaallikolle ja yhdelle
maaherralle
seka lahjonnan antamisesta 30 verohallinnon virkamiehelle.
[2]
Seitseman kansanedustajaa vaati 1978 paaministeri Sorsan asettamista syytteeseen
valtakunnanoikeudessa
, mutta tammikuussa 1979 eduskunnan
perustuslakivaliokunta
katsoi, ettei Sorsan Salora Oy:lta saamilla lahjoilla ollut yhteytta hanen virkatoimiinsa.
Joulukuussa vuonna 1979
Helsingin hovioikeus
[1]
tuomitsi paajohtaja Nordellin 3,5 vuoden vankeusrangaistukseen
veropetoksista
. Verohallituksen paajohtaja
Mikko Laaksonen
tuomittiin 18 000 markan sakkoihin ja verohallituksen ylijohtaja
Aake Mesimaki
35 000 markan sakkoihin plus Saloralta saadut stereot seka maksettujen matkojen hinnan noin parikymmentatuhatta markkaa seka oikeudenkayntikulut.
[1]
Molemmat erotettiin, koska he olivat ottaneet vastaan ilmaisia ulkomaanmatkoja Nordellilta, vaikka olivat tienneet Saloran veroepaselvyyksista.
Myos TV-Nurmen toimitusjohtaja Reino Nurmi tuomittiin veropetoksesta vankeuteen. Seka Nordell etta Nurmi joutuivat maksamaan myos vahingonkorvauksia valtiolle kymmenisen miljoonaa markkaa.
[2]
Myos Saloran tekninen johtaja, teollisuusneuvos
H. Olavi Laakso
tuomittiin veropetoksesta vankeuteen.
[7]
Wahlroos sai tammikuussa
1980
Helsingin hovioikeudessa
3 000 markan sakot
virkavirheesta
.
Salora-juttu vaikutti kuitenkin merkittavalla tavalla
SDP:n
karsimaan tappioon
vuoden 1979 eduskuntavaaleissa
.
- ↑
a
b
c
d
e
Salora-oikeudenkaynti
Elava arkisto
. Yleisradio. Viitattu 8.5.2014.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
Kronikka 1900?1999 Suomen ja maailman tapahtumat
. Weilin+Goos, 1999.
ISBN 951-35-6529-7
.
- ↑
Mullen, Paul E.; Lester, Grant: Vexatious litigants and unusually persistent complainants and petitioners: from querulous paranoia to querulous behaviour.
Behavioral Sciences & the Law
, 2006, 24. vsk, nro 3, s. 333?349: 341?342.
doi
:
10.1002/bsl.671
.
ISSN 0735-3936
.
(englanniksi)
- ↑
Luoma, Jukka:
Mita Missa Milloin 1979
, s. 13. Kustannusosakeyhtio Otava, 1978.
ISBN 951-1-04873-2
.
- ↑
Perustuslakivaliokunnan mietinto n:o 4 edustaja V. Vennamon ym. ja edustaja Leppasen ym. allekirjoit-tamien kirjelmien johdosta, jotka sisaltavat muistutuksen eraiden entisten valtioneuvoston jasenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta.
eduskunta.fi
.
- ↑
Irwin Goodman:
Ken lahjan saa
youtube.com
. 1979. Viitattu 21.11.2012.
- ↑
Terhi Kivisto:
H. Olavi Laakso
Biografiasampo
. Viitattu 6.7.2023.