Ruusujen sota tai ruusujen sodat ( engl. Wars of the Roses ) on yhteisnimitys Lancasterin ja Yorkin sukujen valilla vuosina 1455 ? 1485 kaydyille monimutkaisille taisteluille Englannin kruunusta. Kaikkiaan sukujen kesken oli 18 sotilaallista yhteenottoa. ^[1] Molemmat suvut olivat Plantagenetin suvun haaroja, joiden juuret ulottuivat Edvard III:een . Ruusujen sotaa edelsi satavuotinen sota , jonka paattyessa vuonna 1453 Englannin parlamentti oli poliittisesti heikko ja maan hallinto epajarjestyksessa. ^[2]

Nimitys ”ruusujen sota” on keksitty jalkikateen, ja se tulee sukujen tunnusmerkeista: Lancasterin punaisesta ja Yorkin valkoisesta ruususta. Lancaster-sukua kannatettiin paaosin maan pohjois- ja lansiosissa, kun taas York-suvun kannatus oli suurinta etelassa ja idassa. Ruusujen sota ei kuitenkaan juuri koskettanut vaeston valtaosaa, vaan oli aateliston sisaista valtakamppailua. Ruusujen sota oli tarkeimpia tekijoita aateliston vallan heikentymisessa, silla ylhaisaatelisia kuoli taisteluissa suuret maarat. Jotkut aatelissuvut jopa sammuivat kokonaan. ^[3] Se vahvisti Tudor-suvun asemaa ja keskusvaltaa. Tudor-suku yhdisti kilpailevat suvut, silla Henrik VII polveutui aitinsa kautta Juhana Gentista eli ensimmaisesta Lancasterin herttuasta. Tata Beaufortin sukuhaaraa pidettiin kyseenalaisena valtaistuimelle, joten Henrik VII nai Yorkin Elisabetin ja varmisti nain jalkelaistensa olevan oikeutettuja valtaistuimelle. Punavalkoinen Tudor-ruusu symboloi Henrikin ja Elisabetin liittoa seka ruusujen sodan loppumista.

Taisteluita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• St Albansin ensimmainen taistelu ( 1455 ) oli sodan ensimmainen taistelu. Se syttyi, kun sijaishallitsija Rikhard, Yorkin herttua ei suostunut luopumaan vallasta kuningas Henrik VI:n parannuttua mielisairaudesta. Yorkilaiset voittivat.
• Wakefieldin taistelu ( 1460 ), jonka lancasterilaiset voittivat, ja jossa Yorkin herttua Rikhard sai surmansa.
• Towtonin taistelu ( 1461 ) oli suuri taistelu, johon osallistui aikalaisarvioiden mukaan jopa 100 000 miesta (myohemmat arviot ovat olleet pienempia). Yorkilaiset voittivat Rikhardin pojan Edvard IV:n johdolla. Henrik VI pakeni ja joutui myohemmin vangiksi. Towtonia on pidetty verisimpana Englannin maaperalla kaytyna kenttataisteluna.
• Barnetin taistelu ( 1471 ), joka taisteltiin Edvard IV:n palatessa maanpaosta ja jossa han loi lancasterilaiset. Warwickin jaarli, joka oli ensin tukenut yorkilaisia mutta loikannut lancasterilaisten puolelle, kaatui.
• Tewkesburyn taistelu (1471), joka kaytiin pian Barnetin taistelun jalkeen, oli myos voitto Yorkin suvulle. Henrik VI teloitettiin pian taman jalkeen ja Edvard IV palasi valtaistuimelle.
• Bosworthin taistelu ( 1485 ), jossa Henrik Tudor (Henrik VII) loi Edvard IV:n veljen, vallan kyseenalaisesti veljenpojaltaan ottaneen Rikhard III:n , nousi kuninkaaksi ja aloitti Tudor-hallitsijasuvun valtakauden. Ruusujen sota kaytannossa paattyi tahan taisteluun.

Avainhenkiloita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Henrik VI (Lancasterilainen)
• Kuningatar Margareeta (Lancasterilainen, Henrik VI:n vaimo)
• Richard Neville , Warwickin jaarli (" kuninkaantekija ", kannatti ensin yorkilaisia, myohemmin lancasterilaisia)
• Rikhard Plantagenet , Yorkin herttua (Yorkilainen, hallitsijana Henrik VI:n mielisairauden ajan)
• Edvard IV (Yorkilainen)
• Edvard V (Yorkilainen, murhattiin lapsena)
• Rikhard III (Yorkilainen)
• Henrik Tudor (Lancasterilainen)

Sukupuu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alla on yksinkertaistettu sukupuu Lancaster- ja York-suvuista.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Musta nuoli: kertomus Ruusujen ajalta

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruusujen sota Wikimedia Commonsissa