Reino Iisakki Kuuskoski
(
18. tammikuuta
1907
Loimaa
?
27. tammikuuta
1965
Helsinki
) oli
suomalainen
virkamies
ja
juristi
, joka toimi
eduskunnan oikeusasiamiehena
vuosina 1946?1947 ja
korkeimman hallinto-oikeuden
presidenttina vuosina 1958?1965. Han oli myos
Suomen paaministerina
puolipoliittisessa
virkamieshallituksessa
neljan kuukauden ajan vuonna 1958 seka oikeusministerina vuosina 1953?1954. Han osallistui lukuisten
lautakuntien
,
komiteoiden
ja muiden yhteiskunnallisten elinten toimintaan.
Kuuskoski oli presidentti
Urho Kekkosen
ystava ja pitkaaikainen tukija. Puoluekannaltaan Kuuskoski oli
maalaisliittolainen
, vaikka ei ollutkaan varsinainen poliitikko.
[1]
Kuuskosken vanhemmat olivat pankinjohtaja, hovioikeuden auskultantti Oskar Mauritz Lindstrom ja Lyyli Kuuskoski. Kuuskoski kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1926, suoritti ylemman oikeustutkinnon 1932, sai
varatuomarin
arvon 1935 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1936.
[2]
Opiskeluaikanaan han oli vuonna 1930
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan
hallituksen jasenena seka 1929?1930
Varsinaissuomalaisen osakunnan
taloudenhoitajana.
[1]
Kuuskoski toimi
Akateemisessa Karjala-Seurassa
(AKS), mutta erosi siita, kun seuran enemmisto ei 27. huhtikuuta 1932 pidetyssa kokouksessa suostunut tuomitsemaan
Mantsalan kapinaa
. Samaan aikaan erosi myos muita poliittiseen keskustaan suuntautuneita AKS:n jasenia kuten Urho Kekkonen,
V. J. Sukselainen
,
Martti Haavio
,
Kustaa Vilkuna
,
Heikki Hosia
,
Lauri Hakulinen
ja
V. A. Heiskanen
.
Kuuskoski toimi vuosina 1932?1937 kotipaikkakuntansa
Loimaan
kauppalanjohtajana ja harjoitti siella asianajajan ammattia. Sen jalkeen han oli lyhyen aikaa
maatalousministerion
vt. nuorempana hallitussihteerina ja vuosina 1937?1944 korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO)
notaarina
ja nuorempana hallintosihteerina. Han kuului vuosina 1939?1940
lainvalmistelukuntaan
sen nuorempana jasenena.
Jatkosodan
aikana han tyoskenteli
Ita-Karjalan sotilashallinnossa
. Sodan jalkeen Kuuskoski oli
Laakintohallituksen
asessorina vuosina 1944?1945 ja lyhyen aikaa
oikeusministerion
kansliapaallikkona vuonna 1945. Jalkimmaisessa ominaisuudessa han joutui esittelemaan valtioneuvostossa
sotasyyllisyyslain
, josta han jatti poytakirjaan eriavan mielipiteen. Vuosina 1946?1947 han oli eduskunnan oikeusasiamiehena ja vuosina 1947?1955 KHO:n
hallintoneuvoksena
seka samanaikaisesti 1951?1953
Yhteiskunnallisen korkeakoulun
kunnallisoikeuden vt. yliopettajana.
[1]
Vuosina 1955?1958 Kuuskoski toimi yhtena
Kansanelakelaitoksen
(Kela) johtajista, minka jalkeen han siirtyi KHO:n presidentiksi. Han oli myohemmin vahalla menettaa virkansa niin sanotun
Kansanelakelaitoksen jutun
yhteydessa, kun koko Kelan entista johtokuntaa syytettiin laitoksen varojen perusteettomasta kaytosta henkilokunnan asuntoihin.
[1]
Vuonna 1961
Helsingin hovioikeus
tuomitsi Kuuskosken yhdessa
Aku Sumun
,
Onni Hiltusen
ja V. J. Sukselaisen kanssa
viralta pantaviksi
virkarikosten ja virheiden vuoksi.
[3]
Korkein oikeus
kumosi myohemmin viraltapanon ja katsoi asianomaisten menetelleen vain varomattomasti. Kuuskoski jatkoi KHO:n presidenttina, kunnes kuoli vuonna 1965 vaikeaan sairauteen.
[1]
Kuuskosken erikoisala juristina oli
hallinto-oikeus
. Han kirjoitti aiheesta runsaasti artikkeleita alan julkaisuihin. Kuuskosken vuonna 1949 julkaisemaa teosta
Uusi kunnallislaki
pidettiin pitkaan
aiheensa
klassikkona.
[1]
Kuuskoski toimi vuosina 1953?1954 oikeusministerina
Sakari Tuomiojan
virkamieshallituksessa
. Vaikka Tuomiojan hallitus oli nimitetty osin Urho Kekkosen syrjayttamiseksi paaministerin paikalta, Tuomioja halusi Kuuskosken mukaan hallitukseen, jotta se ei nayttaisi koostuvan pelkastaan Kekkosen vastustajista. Kuuskosken lyhyena ministerikautena saatettiin muun muassa
lakikirjan
julkaiseminen nykyaikaiselle kannalle.
[1]
Presidentiksi tullut Kekkonen nimitti Kuuskosken
toimitusministeriomuotoisen
virkamieshallituksen paaministeriksi, kun
Rainer von Fieandtin
virkamieshallitus
sai eduskunnalta
epaluottamuslauseen
huhtikuussa 1958 vain muutamaa kuukautta ennen
tulevia eduskuntavaaleja
. Kuuskosken puolipoliittisessa hallituksessa oli ministerina keskustapuolueiden edustajia,
skogilaisia
sosiaalidemokraatteja ja talouselaman edustajia. Hallitus jatti paikkansa vaalien jalkeen toimittuaan nelja kuukautta.
[1]
Kuuskoskella oli paljon luottamustehtavia. Han toimi 1958?1961
Suomen Lakimiesliiton
hallituksen puheenjohtajana ja 1958?1961
Paasikivi-seuran
ensimmaisena puheenjohtajana. Lisaksi han kuului 1951?1961
Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen
hallitukseen, 1953?1957
Maalaiskuntien Liiton
hallitukseen, 1954?1965
Suomen laki
-teoksen toimitusneuvostoon ja 1955?1958
Typpi Oy:n
johtokuntaan.
[1]
Han oli myos vuodesta 1951 kutsunta-asiain keskuslautakunnan puheenjohtaja.
[2]
Kuuskoski oli jasenena useissa lakikomiteoissa ja toimi 1950?1951 pidatettyjen korvauskomitean, 1950?1952 rakennuslakikomitean, 1952?1954 kuntain keskusrahastokomitean, 1956?1958 johtavien virkamiesten palkkauskomitean, 1957?1958 tyottomyyskysymyksen selvittelykomitean, 1959?1965 kuntien valtionapukomitean, 1960?1965 korkeimman hallinto-oikeuden uudistamiskomitean ja 1962?1965 kaavoitustoimen jarjestysmuotokomitean puheenjohtajana.
[1]
Kuuskosken hauta
Vantaan
Honkanummen hautausmaalla
Kuuskosken puoliso oli vuodesta 1932 farmaseutti Annikki Lahdekivi. Heilla oli kuusi lasta.
[2]
Reino Kuuskosken poika, upseerikokelas Risto Kuuskoski kuoli joulukuussa 1957 vain 19-vuotiaana Elimaen
Villikkalassa
ohjaamansa lentokoneen maahansyoksyssa, jonka tarkkaa syyta ei koskaan saatu selville. Tapaus vauhditti
Suomen ilmavoimien
kaksi vuotta myohemmin tekemaa paatosta luopua vaarallisena pidetysta
Valmet Vihuri
-konetyypista.
[4]
Reino Kuuskoski oli entisen kansanedustajan ja ministerin
Eeva Kuuskosken
seta.
[5]
- Uusi kunnallislaki
. WSOY, 1949.
- Suomen kunnallisoikeus.
WSOY, 1955.
- Kuuskoski?Hannus:
Suomen kunnallisoikeus paapiirteittain.
1966 (postuumisti).
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
|