Lauri Hakulinen
Kielitieteilijat Lauri Hakulinen (vas.), Veikko Ruoppila ja R. E. Nirvi vuonna 1955.
Henkilotiedot
Syntynyt	6. lokakuuta 1899 Turku
Kuollut	2. maaliskuuta 1985  (85 vuotta) Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Helsingin yliopisto
Tutkimusalue	suomen kieli
Tunnetut tyot	Suomen kielen rakenne ja kehitys
Palkinnot	Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto 1962 Kordelinin tunnustuspalkinto 1969
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lauri Pekka Hakulinen ( 6. lokakuuta 1899 Turku ? 2. maaliskuuta 1985 Helsinki ) oli Helsingin yliopiston suomen kielen professori ja Sanakirjasaation johtaja. ^[1]

Henkilohistoria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lauri Hakulisen isa oli poliisikonstaapeli Pekka Hakulinen ja aiti Ida Johanna Hakulinen (o.s. Lempinen). ^[2]

Hakulinen kavi koulua Turun Suomalaisessa Klassillisessa Lyseossa , josta han valmistui ylioppilaaksi vuonna 1918. Jo kouluaikoina Hakulinen oli kiinnostunut kielesta, ja suomen kielen aikakauslehti Virittaja julkaisi kaksi hanen kirjoitustaan vuonna 1916. Toinen koski astevaihtelua ja toinen oikeakielisyytta . Hakulinen oli muiden koulupoikien kanssa perustamassa useita erilaisia seuroja, mukaan lukien kotiseutuseuran, joka tilasi Kotiseutu - ja Virittaja-lehdet.

Hakulinen opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kielta, suomalais-ugrilaista kielentutkimusta, fonetiikkaa ja Rooman kirjallisuutta. Opintojen aikana han teki kesaisin sanankeruumatkoja Karjalankannaksella vuosina 1921?1925 ja vuonna 1928 Viroon ja Latviaan asti. Kokemuksistaan Hakulinen kirjoitti keruuohjekirjan Opas suomen kielen murteiden sanavarain keraajille , joka toimi teoreettisena pohjana tuleville sanastonkeraajille.

Hakulinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1922 ja sai aidinkielenopettajan patevyyden. Han opettikin aidinkielta Kallion yhteiskoulussa vuosina 1923?1930. Hakulinen seurasi viela senkin jalkeen tiiviisti aidinkielenopetuksen asioita ja julkaisi 1947 Vilho Myrskyn kanssa kansakouluun tarkoitetun oppikirjan Aidinkielemme . Vuosina 1933?1934 Hakulinen oli Budapestin yliopiston suomen kielen opettajana ja vaikutti siihen, etta Helsingin yliopistoon perustettiin unkarin ja viron lehtoraatit. Yhteiskunnallisen korkeakoulun suomen kielen opettajana Hakulinen toimi vuosina 1938?1944.

Virittaja -lehteen Hakulinen oli kirjoittanut ensimmaisen kerran jo koululaisena, ja vuosina 1921?1971 hanen kirjoituksiaan julkaistiin lehdessa yhta poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Hakulisesta tuli vuonna 1924 Virittajan toimitussihteeri ja vuonna 1937 paatoimittaja ^[2] E. A. Saarimaan jalkeen, joten kirjoitusten lukuisuus ei siksi ole ihme. Kaikkiaan Hakulinen kirjoitti elamansa aikana yli 200 kirjoitusta Virittajaan, niin suomen kielesta, sukukielista kuin oikeakielisyydestakin.

Vuonna 1934 Hakulinen meni naimisiin Aino Kaarina Heikkilan kanssa, joka oli ennen avioliittoa toissa lahetystoissa. He saivat kaksi lasta: Kerkon ja Aulin , joka sittemmin seurasi isansa jalanjalkia Helsingin yliopiston suomen kielen professorina. Kotioloissakin Lauri Hakulinen edusti oppinutta kielentutkijaa lausuilemalla sananparsia ja latinankielisia sanontoja. Ideologisesti Hakulinen oli suuressa maarin kansallisromantikko , joka kannatti heimoaatetta ja kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan . Siksi ei ole yllattavaa, etta han kannatti oikeakielisyysasioissa kotoperaisyytta ja sepitti itse esimerkiksi sanan muovi lainasanan plastiikki tilalle. ^{[3] [2]}

Opetustoimen ohessa Hakulinen toimi Sanakirjasaation johtajan apulaisena vuosina 1925?1945 ja jarjesti yliopiston osakuntien kautta sanastonkeruuhankkeita. Itse asiassa Hakulista veikkailtiin jopa saation johtajaksi, mutta fennistiikan mahtimies E. N. Setala junaili virkaan oppilaansa Toivo Kaukorannan . Kaukoranta ei saanut kuitenkaan tarpeeksi hyvaa tulosta aikaan, joten hanen tilalleen vaihdettiin professori Martti Rapola . Hakulinen vastasi silti suureksi osaksi kaytannon tyosta, ja han sai muodollisesti Sanakirjasaation johtajan aseman vuonna 1945. Hakulinen luopui johtajanvirasta vuonna 1962, mutta jatkoi sanakirjatyon seuraamista.

Opiskeluaikanaan Lauri Hakulinen toimi aktiivisesti Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta han erosi vuonna 1932 yhdessa Urho Kekkosen , Martti Haavion , V. J. Sukselaisen , Reino Kuuskosken , Kustaa Vilkunan , Heikki Hosian , Veikko Heiskasen ja muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jasenten kanssa, kun AKS:n enemmisto ei 27. huhtikuuta 1932 pidetyssa kokouksessa suostunut tuomitsemaan Mantsalan kapinaa .

Hakulinen oli mukana 1930-luvun alussa perustetussa Kesayliopistossa , joka oli useiden tarkeiden kulttuuripoliittisten vaikuttajien seura. Siihen kuuluivat muun muassa Martti Haavio, Hakulisen luokkatoveri jo kouluajoilta, Kustaa Vilkuna ja Urho Kekkonen. Hakulinen toimi Kesayliopiston rehtorina J. J. Mikkolan jalkeen. Kesayliopiston miehet myos aktivoivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja toteuttivat sanastonkeruuta. Heidan saavutuksiinsa voi viela laskea Suomen Akatemian ja sen kielitoimiston perustamisen.

Fennistiikassa Hakulinen oli etenkin vaitoskirjansa osalta jossakin maarin oman tiensa kulkija, silla han haastoi siihen aikaan vallassa olevan nuorgrammaattisen nakemyksen nostaessaan vaitoskirjassaan semantiikan esiin. Hanen Sanakirjasaation kokoelmiin perustuva vaitoskirjansa Uber die semasiologische Entwicklung einiger meteorologisch-affektivischen Wortfamilien in den ostseefinnischen Sprachen (1933) nosti esiin itavaltalaisen Hans Sperberin nakemyksia, ja sen hyvaksymisesta tai hylkaamisesta kaytiin vilkasta keskustelua. Vaitoskirja lopulta hyvaksyttiin, ja Hakulinen kirjoitti jatkossakin semantiikasta kirjoituksia, jotka olivat joissakin suhteissa jopa aikaansa edella.

Helsingin yliopistossa Hakulinen toimi dosenttina vuosina 1946?1953 ja professorina 1953?1963. ^[4] Hanen opettajataustastansa nakyi siina, etta Hakulisen luennot olivat selkeita ja johdonmukaisia, joskin joidenkin mielesta myos kuivia. Hanella oli opiskelijoiden keskuudessa paljon vaativamman miehen maine kuin toisella professorilla, Martti Rapolalla. Suomen kielen yliopisto-opetuksen avuksi Hakulinen julkaisi teoksen Suomen kielen rakenne ja kehitys (1941?1946), joka nousi hallitsevaan asemaan pitkaksi aikaa. Hakulisen kiistakumppani fennistiikassa ja lahisukukielissa oli hanen kaimansa professori Lauri Kettunen , jonka kanssa Hakulinen otti sanallisesti yhteen niin yliopistossa, Virittajassa kuin sanomalehdissakin.

Yksi Hakulisen suurista hankkeista oli Sanakirjasaation Kansankielen sanakirja . Sen nimi muutettiin myohemmin Suomen murteiden sanakirjaksi , ja ensimmainen osa ilmestyi vuonna 1985. Hakulinen ei kuitenkaan ehtinyt enaa nahda pitkallisen sanastamistyon tulosta, silla han kuoli Helsingissa 2. maaliskuuta 1985.

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• "Ei suul vallan syara, sil puhutaan kans" (1938)
• Agricolan kieli ja viro (SKS 1942)
• Ita-Kannaksen murresanakirja (kokoajina myos Adolf Neovius ja Veikko Ruoppila; SKS 1984)
• Ita-Karjalan murreopas (Jalo Kaliman ja T. E. Uotilan kanssa; Otava 1942)
• Kansallisten tieteiden noususta Virossa (1942)
• Kielen nakymia (SKS 1970)
• Kielitaitoa suomen kielen opiskelijalle ja opettajalle (SKS 1957)
• Kielivirheen suhteellisuudesta (1938)
• Kirjoituksia suomen kielesta (Osmo Ikolan ja Paavo Ravilan kanssa; SKS 1967)
• Kostea ja kostua (1940)
• Leo Weisgerberin kieliteoriasta (1956)
• Lisia meteorologis-affektisten sanueiden merkityksenkehityksen tuntemiseen (1942)
• Luennot suomen kielen partikkeleista (Helsingin yliopiston suomen kielen laitos 1999)
• Lyhytko vai pitka ensi tavun aantio (1929)
• Meteorologisten sanojen merkitysoppia (1942)
• Mielenkiintoisia sanoja 3 (Sanakirjasaatio 1930)
• Mika on luonteenomaista suomen kielen aannerakenteelle? (1938)
• Nuoha (1939)
• Opas suomen kielen murteiden sanavarain keraajille (SKS 1924)
• Sanakirjatyomaalta 1?2 (Sanakirjasaatio 1936?1937)
• Sanat on kaikki sarvipaita (1938)
• Sanat on kaikki sarvipaita (SKS 1999)
• Sanojen sanottavaa (SKS 1958)
• Suomen kansan sananparsikirja (R. E. Nirvin kanssa; WSOY 1948)
• Suomen kansankielen sanakirjan esitoista (1938)
• Suomen kielen rakenne ja kehitys (1941?1946)
• Suomen sanaston kaannoslainoja (SKS 1969)
• Syttya (1939)
• The structure and development of the Finnish language (1961)
• Aidinkielemme (Vilho Myrskyn kanssa; Otava 1947)

Studia Finnica

• Finnisch luokka 'Klasse' (1938)
• Les dictionnaires des parlers populaires et la linguistique moderne (1938)
• Uber die semasiologische Entwicklung einiger meteorologisch-affektivischen Wortfamilien in den ostseefinnischen Sprachen (1933)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Virtaranta, Pertti ? Itkonen, Terho ? Pulkkinen, Paavo (toim.):  Verba docent: Juhlakirja Lauri Hakulisen 60-vuotispaivaksi 6.10.1959 . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1959.
• Hakulinen, Lauri:  Sanat on kaikki sarvipaita: Lauri Hakulisen kirjoituksia ja puheita vuosilta 1926?1974 . Toimittaneet Auli Hakulinen, Pentti Leino ja Tiina Onikki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 745. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999. ISSN 0355-1768 . ISBN 951-746-113-5 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Artikkeleita Lauri Hakulisesta ( Arkistoitu ? Internet Archive) vuoden 1999 Virittajassa .
• Lauri Hakulisen julkaisut. ^{[ vanhentunut linkki ]} Bibliografia.
• Hakulinen, Lauri hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia T?ekki Alankomaat Tieteilijat CiNii Henkilot Deutsche Biographie Kansallisbiografia Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut IdRef