Ordovikikauden
jako
|
kausi
|
epookki
|
vaihe
|
ika (mvs)
|
Siluuri
|
Llandovery
|
Rhuddan
|
nuorempi
|
Ordoviki
|
myohais
|
Hirnant
|
443,7?445,6
|
Katy
|
445,6?455,8
|
Sandby
|
455,8?460,9
|
keski
|
Darriwil
|
460,9?468,1
|
Daping
|
468,1?471,8
|
varhais
|
Flo
|
471,8?478,6
|
Tremadoc
|
478,6?488,3
|
Kambri
|
Furong
|
10. vaihe
|
vanhempi
|
Ordovikikauden jako
ICS:n
mukaan.
[1]
|
Ordovikikausi
eli
ordoviikkikausi
[2]
oli
geologinen ajanjakso
ja toinen
paleotsooisen maailmankauden
kuudesta kaudesta. Ordovikikausi oli
selkarangattomien
valtakautta. Se alkoi pienella joukkotuholla noin 490 miljoonaa vuotta sitten ja paattyi
ordovikin-siluurin jaakauden
aiheuttamaan
suurempaan joukkotuhoon
443,5 miljoonaa vuotta sitten. Kausi kesti eri tutkijoiden mukaan 50?80 miljoonaa vuotta. Kaudelle oli tyypillista merielainten runsaslajisuus ja nopea kehittyminen. Merissa eli muun muassa mustekaloja muistuttaneita kuorellisia nilviaisia
oikosarvia
seka
meduusoja
.
Sienielaimet
kehittyivat ja ensimmaiset varsinaiset selkarankaiset,
leuattomat panssarikalat
ilmestyivat ordovikikaudella. Maalle ilmestyi alkeellisia
levia
ja vedessa eli
putkilokasveja
.
Ordovikikausi on saanut nimensa nimensa nykyisen
Walesin
alueella elaneen
ordovikien
(
lat.
ordovices
)
kelttiheimon
mukaan.
Englantilainen
geologi
Adam Sedgwick
nimesi vuonna 1835 Walesin ja
Englannin
rajaseudulla tutkimansa kivikerroksen
kambriseksi
(
engl.
Cambrian
) systeemiksi Walesin latinankielisen nimen
Cambria
mukaan, ja samalla seudulla tyoskennellyt
skotlantilainen
geologi
Roderick Murchison
nimesi samana vuonna toisen kerroksen siluurisysteemiksi walesilaisen
siluurien
kelttiheimon mukaan. Systeemien mukaan nimettiin myos kaudet, joiden aikana ne ovat syntyneet. Sedgwick ja Murchison kuitenkin laajensivat kambri- ja siluurisysteemien rajauksia kunnes ne menivat osin paallekkain, eika kiistaa saatu ratkaistua heidan elinaikanaan. Englantilainen geologi
Charles Lapworth
ehdotti vuonna 1879 kiistanalaisen osan nimeamista erilliseksi ordovikisysteemiksi ordovikien mukaan.
[3]
[4]
Lapworthin ehdotus heratti
Britanniassa
vastustusta 1890-luvulle saakka mutta hyvaksyttiin lopulta. Virallisesti nimi vahvistettiin vuonna 1960.
[3]
Ordovikikauden alkupuolella maan ilmakehan korkea, nykyiseen verrattuna yli kymmenkertainen hiilidioksidipitoisuus piti ylla voimakasta
kasvihuoneilmiota
.
[5]
Kaudella vallinnut ilmasto oli nykyista lampimampi, vaihtelevampi ja kosteampi. Etelanavalla oli kauden alkuvaiheessa viileanlauhkea ilmasto.
[6]
Pohjoisella pallonpuoliskolla oli valtava valtameri
Panthalassa
, jossa sijaitsivat 30. leveysasteella melko lahekkain
Laurentia
,
Barentsia
,
Siperia
,
[7]
Kazakstan
ja
Avalonia
. Pohjoisnavan ymparilla kiersi kylma
merivirta
ja
paivantasaajan
seutuvilla lammin.
[7]
Keskisella ordovikikaudella etelanavan ymparilla oli suuri
manner
Gondwana
, johon kuuluivat nykyinen
Etela-Amerikka
,
Afrikka
ja
Australia
. Kauden loppukolmanneksella ilmasto viileni ja varsinkin kuivui nopeasti. Se lienee johtunut
mannerliikunnoista
, jotka siirsivat Gondwanan lahelle paivantasaajaa.
[8]
Nain
Maata
lammittava, trooppisilla alueilla planeetan kiertava lammin paivantasaajan suuntainen merivirta estyi.
Kauden aikana syntyi
jaakausi
, joka ei tosin ollut
pleistoseenin
jaakausien kaltainen. Jaa peitti suuria alueita Etela-Amerikasta ja Afrikasta. Kylma ilmasto vallitsi etelassa 60.?30. leveysasteella. Lahella paivantasaajaa oli kuivaa.
[9]
Saharan autiomaa
jaatikoityi osin, silla se oli Gondwanan etelaosissa melko lahella napoja.
[10]
Myohaisella ordovikikaudella alkanut
Ordovikin-siluurin jaakausi
kesti 8?10 miljoonaa vuotta, jolloin
merenpinta
laski noin 100 metrilla. Tremadoc- ja Llanvir-vaiheiden lopulla tapahtui luultavasti mannerliikunnoista johtuneita lajien joukkotuhoja.
Kauden alussa oli ensin viileaa mutta myohemmin huippuja, joissa lampotila nousi nykyista korkeammaksi. Noin 460 miljoonaa vuotta sitten lampotila muuttui nykyista kylmemmaksi. Noin 450 miljoonaa vuotta sitten
hiilidioksidia
oli 17-kertaisesti nykyiseen verrattuna.
[11]
Maalle ilmestyi alkeellisia kasveja ehka jo 500-440 miljoonaa vuotta sitten.
[5]
[12]
[13]
[14]
Argentiinasta
on loydetty noin 470 miljoonaa vuotta vanhoja itioita.
[13]
Omanista loydetty
fossiileja
, jotka saattavat todistaa Katy-kaudella elaneen maakasveja.
[13]
Ensimmaiset ordovikikauden varhais- ja keskivaiheen maakasvit muistuttivat luultavasti
sammalia
ja
maksasammalia
, joten kyse ei ollut
putkilokasveista
. Ensimmaisilla maakasveilla ei ollut varsinaisia
juuria
,
vartta
ja
lehtia
. Maakasveja esiintyi enemman vasta seuraavan kauden,
siluurikauden
loppupuolella. Maakasvit lienevat kehittyneet vuorovesirannoilla kasvaneista levista. Vuorovesiranta on valilla kuiva ja valilla veden peittama. Joillakin levilla tiedetaan olevan paksu nahkea pinta, juuria seka erilainen varsi, ja joidenkin levien muodot muistuttavat etaisesti
haarasanikkaisia
seka
kortteita
, jotka olivat myos ensimmaisia maakasveja.
Ordovikikauden elaimistoon lukeutui muun muassa
koralleja
,
meritahtia
,
merisiileja
ja
lonkerojalkaisia
, jotka olivat
simpukoita
muistuttaneita kuorellisia, litteita otuksia.
Trilobiitteja
oli kuollut runsaasti
kambrikauden
lopussa, jolloin muiden merielainten lajiutumiselle jai enemman tilaa. Uusia lonkerojalkaislajeja syntyi paljon. Korallimaisia
sammalelaimia
ja
merililjoja
ilmestyi aikakauden
trooppisiin
meriin. Myos trilobiitteja kehittyi lisaa.
Helmiveneet
lajiutuivat merkittavasti ordovikikauden alkupuolella.
Graptoliitteja
ilmestyi Tremadoc-vaiheen aikana. Ne olivat aluksi
planktonin
kaltaisia, kunnes niista kehittyi korallimaisia
yhdyskuntia
kauden lopussa.
Noin 470 miljoonaa vuotta sitten ordovikikauden keskivaiheilla ilmestyivat mustekalamaiset, kuorelliset elaimet
oikosarvet
, joiden kuori muistutti pitkaa
jaatelototteroa
. Myos
nahkiaisen
kaltaiset
leuattomat kalat
ja panssaroidut
alkukalat
ilmestyivat kauden aikana. Alkukalojen paan ja eturuumiin peittanyt panssari suojasi niita luultavasti
meriskorpioneilta
. Alkukalat kerasivat ravintoa pohjamudasta polynimurin tapaan.
Australiasta
on loydetty varhaisella ordovikikaudella elaneiden kalojen fossiileja.
Myohaisella ordovikikaudella tapahtui merielainten joukkotuho, joka johtui luultavasti jaakauden alkamisesta.
Ordovikikausi jaetaan usein kolmeen
epookkiin
, jotka ovat:
Epookkien tarkemmasta jaosta on eri versioita. Artikkelin alussa oleva taulukko perustuu
ICS:n
jakoon.
[1]
- Luhr, James F.:
Maapallo
. Suomentanut Tikkanen, Matti & Heikkila, Pasi. Helsinki: Karttakeskus, 2007.
ISBN 9789515930408
.
- ↑
a
b
Gradstein, F.M.; Ogg, J.G. & Smith, A.G.; 2004:
A Geologic Time Scale 2004
, Cambridge University Press.
- ↑
ordoviikki | ordoviikkikausi
Tieteen termipankki. Viitattu 24.11.2022.
- ↑
a
b
Ordovician Period
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica Online
. Viitattu 24.11.2022.
- ↑
Cambrian Period
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica Online
. Viitattu 24.11.2022.
- ↑
a
b
Luhr, James F., 2007, s. 30?.
- ↑
Scotese, Christopher R.:
Early Ordovician Climate, ( 480 million years ago)
Climate History ? Paleomap Project
. Viitattu 9.12.2019.
(englanniksi)
- ↑
a
b
Britannica
Britannica
[
vanhentunut linkki
]
- ↑
Late Ordovician map (kuva kartasta)
Jan.ucc.nau.edu
. Viitattu 9.12.2019.
(englanniksi)
- ↑
Scotese, Christopher R.:
Middle & Late Ordovician Climate, (440 million years ago)
Climate History ? Paleomap Project
. Viitattu 9.12.2019.
(englanniksi)
- ↑
Scotese, Christopher R.:
Ancient Oceans Separate the Continents
Climate History ? Paleomap Project
. Viitattu 9.12.2019.
(englanniksi)
- ↑
Luhr, James F., 2007, s. 30.
- ↑
- author.fullName}:
First land plants plunged Earth into ice age
New Scientist
. Viitattu 3.1.2022.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
Mariusz A. Salamon, Philippe Gerrienne, Philippe Steemans, Przemysław Gorzelak, Paweł Filipiak, Alain Le Herisse: Putative Late Ordovician land plants.
New Phytologist
, 2018, nro 218, s. 1305?1309.
doi
:
10.1111/nph.15091
.
ISSN 1469-8137
.
Artikkelin verkkoversio
. en
- ↑
Thomas Servais, Borja Cascales-Minana, Christopher J. Cleal, Philippe Gerrienne, David A. T. Harper, Mareike Neumann: Revisiting the Great Ordovician Diversification of land plants: Recent data and perspectives.
Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology
, 15.11.2019, nro 534, s. 109280.
doi
:
10.1016/j.palaeo.2019.109280
.
ISSN 0031-0182
.
Artikkelin verkkoversio
. en
Maapallon geologinen historia