Arabien?Israelin konflikti
Arabiliitto    Israelin kanssa sotineet maat    Israel    Gazan kaista ja Lansiranta
Paivamaara: 1900-luku - nykyaika Paikka: Lahi-ita Lopputulos: kaynnissa
Osapuolet
Arabimaat	Israel
Tappiot
74 000 sotilasta kuollut, 18 000 siviilia kuollut (1945?1995) [1]

Arabien?Israelin konflikti ( arab. ?????? ?????? ?????????? ‎, hepr. ‏?????? ??????? ????‎ ) alkoi Israelin valtion perustamisesta vuonna 1947. Konfliktiin on kuulunut seka poliittista jannitysta etta avoimia vihamielisyyksia. Tapahtumiin liittyy myos useiden arabivaltioiden perustaminen ja itsenaistyminen samaan aikaan Israelin kanssa.

Arabien konflikti Israelin valtion kanssa juontaa alkunsa siita, etta muslimien asuttamaan ja islamilaisen Osmanien valtakunnan hallitsemaan Palestiinaan alkoi 1800-luvun lopulla muuttaa Euroopasta juutalaisia siirtolaisia. Muuttoliike oli saanut alkunsa ensin Euroopan kristittyjen ja sitten myos juutalaisten omaksumasta haaveesta palauttaa Palestiinan asema juutalaisten Luvattuna maana. ^[2] Ensimmaisen suuren sysayksen muutolle antoi tsaari Aleksanteri II:n murhaa 1881 seurannut juutalaisten joukkovaino Venajalla. ^[3] Vuosien 1882?1903 valilla noin 35 000 paaasiassa Ita-Euroopan juutalaista muutti Palestiinaan. ^[4] Vuosisadan lopulla syntynyt sionistinen liike asetti tavoitteekseen juutalaisen valtion perustamisen Palestiinaan. ^[5]

Juutalaisia oli vuonna 1881 ollut Palestiinassa noin 25 000, mutta heidan lukumaaransa vuoteen 1947 mennessa oli noussut jo 630 000:een. ^[6] Euroopasta tulleet juutalaiset toivat mukanaan vaurautta ja uusia tyopaikkoja, jolloin siihen asti harvaan asuttu Palestiinan alue alkoi vetaa puoleensa myos arabeja koko Lahi-idan alueelta. 1900-luvun alun vajaasta 140 000:sta heidan lukumaaransa kasvoi lahes puoleen miljoonaan vuonna 1922 ^[7] ja 1,3 miljoonaan vuonna 1947. ^[8]

Alueen arabivaesto vastusti juutalaisten asettumista Palestiinaan. Kesalla 1919 Syyrian arabien kongressi vastusti sionistien vaatimuksia ja vaati itsenaista Suur-Syyriaa, johon myos Palestiina kuuluisi. ^[9] Kevaalla 1920 arabit hyokkasivat juutalaisten kimppuun Jerusalemissa, tappoivat kuusi ja tuhosivat useita synagogia. Hyokkays toistui kevaalla 1921 Jaffassa, missa kuolleita oli useita kymmenia. ^[9] Aluksi vain pienet arabiryhmat hyokkasivat juutalaisia vastaan, mutta pian vakivallasta tuli jarjestelmallisempaa. Aluetta hallinneet britit eivat onnistuneet lopettamaan sita ja joskus kieltaytyivat suojelemasta juutalaisia. Juutalaisten enemmisto kannatti matalaa profiilia hyokkayksiin, mutta maanalaiset juutalaisryhmat alkoivat vastata vakivaltaan kostoiskuilla. ^[10]

Juutalaisten ja arabien valille syntyi 1929 laajoja levottomuuksia, jotka liittyivat Jerusalemin Temppelivuoren kayttoon. Elokuun 16. paivana 1929 arabit hyokkasivat useisiin kohteisiin koko maassa, jolloin toista sataa juutalaista ja kymmenia arabeja sai surmansa. Hebron in juutalainen yhteiso tuhottiin, ja juutalaiset palasivat sinne vasta vuoden 1967 jalkeen. ^[11] Juutalaiset tekivat kostoiskuja. ^[12] Britannian nimeama Shawn komissio totesi, etta vakivaltaisuudet olivat arabien aloittamia ja suositteli, etta juutalaisten maahanmuutto estettaisiin. ^[13]

Vuonna 1936 puhkesi laaja arabikapina , joka kohdistui seka juutalaisia etta britteja vastaan. Juutalaisia oli tuolloin jo 400 000, kun natsien valtaannousu Saksassa 1933 oli lisannyt juutalaisten pakoa Euroopasta. Arabikapinan syyna oli pelko juutalaisvaltion synnysta. Samaan aikaan Osmanivaltakunnan jaamiston pohjalta oli muualla jo perustettu itsenaisia muslimivaltioita. Palestiinassa tyottomyyden kasvu lisasi tyytymattomyytta. Alueen suurmaanomistajat olivat vuokranneet maitaan vuokraviljelijoille, mutta nyt he myivat maitaan juutalaisille, jotka maksoivat niista hyvan hinnan. Nain vuokraviljelijat menettivat toimeentulonsa. ^[14] Vuosina 1936?1947 vakivaltaisuudet edelleen raaistuivat ja laajenivat.

Britannia oli etsinyt ensimmaisen maailmansodan aikana poliittista tukea seka juutalaisilta etta arabeilta ja pyrki sen takia miellyttamaan molempia, mika oli johtanut ristiriitaiseen politiikkaan. Osmanien valtakunnan hajotessa Britannia valtasi arabikapinallisten tukemana suuren osan nykyista Lahi-itaa mukaan lukien Palestiinan. ^[15] Vuonna 1917 Britannian hallitus sitoutui tukemaan juutalaisten "kansallisen kodin" ( national home) perustamista Palestiinaan ( Balfourin julistus 1917).

Kansainliitto vahvisti Balfour-julistuksen periaatteen San Remossa vuonna 1922. Mandaattihallinnon tuli varmistaa kansallisen kodin perustaminen itsehallintoelimineen. Hepreasta tehtiin alueen virallinen kieli arabian ja englannin ohella. ^[16]

Toisen maailmansodan jalkeen perustettu YK haki ratkaisua Palestiinan tilanteeseen kahden valtion mallista. Arabit uhkasivat jihadilla , jos juutalaisvaltion luominen hyvaksytaan. Vasta perustetun Arabiliiton neuvosto kehotti jasenvaltioitaan lahettamaan asejoukkoja Palestiinan rajoille. ^[17] Tasta huolimatta YK:n yleiskokous hyvaksyi 29.11.1947 julkilausuman nro 181, joka sisalsi esityksen Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin . ^[18] Juutalaiset hyvaksyivat esityksen, mutta ymparoivat arabivaltiot torjuivat kahden valtion mallin. ^[19]

Paaartikkeli: Palestiinan mandaattialueen sisallissota

Heti yleiskokouksen paatoslauselmaa seuraavana aamuna vakivaltaisuudet juutalaisia vastaan kiihtyivat seka Palestiinassa etta ymparoivissa arabimaissa, ja yltyivat mandaattialueella sisallissodaksi . Arabit julistivat yleislakon ja iskivat brittijoukkoja ja juutalaisia vastaan. ^[20] Juutalaiset ryhmittyivat puolustautumaan, mutta siirtyivat kevaalla 1948 myos hyokkaamaan. ^[20] Heidan tarkein asevoimansa oli puolisotilaallinen Hagana -jarjesto, josta myohemmin tuli Israelin armeijan ydin. Palestiinalaisten puolella tarkein voima oli Pyhan sodan armeija seka Arabiliiton perustama vapaaehtoisista koostunut vapautusarmeija. Kaikki osapuolet syyllistyivat siviileihin kohdistuvaan terroriin. ^[21] Sota paattyi juutalaisten selvaan voittoon. Arabit olivat karsineet epayhtenaisyydesta ja sotataitojen puutteesta. Arabinationalismi oli myos rajoittunut lahinna eliitin piiriin, eika taistelutahto kokonaisuudessaan ollut korkealla. ^[22]

Paaartikkeli: Israelin itsenaisyyssota

Brittien poistuttua Israel perustettiin itsenaisyysjulistuksella 14. toukokuuta 1948. Britannian mandaatti umpeutui paivan paattyessa keskiyolla. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tunnustivat heti juutalaisvaltion. ^[23] Kaynnissa ollut sisallissota laajeni Israelin itsenaisyyssodaksi , kun Egyptin, Syyrian, Transjordanian, Libanonin ja Irakin armeijat hyokkasivat Israeliin itsenaisyysjulistusta seuranneena paivana. ^[24] Ennen hyokkaysta arabijohtajat kehottivat muslimeita pakenemaan Palestiinasta naapurimaihin, silla juutalaiset murskattaisiin ja pakolaiset paasisivat nopeasti palaamaan takaisin. ^[25] Sota paattyi arabimaiden katastrofaaliseen tappioon ja lopputulos tulikin tunnetuksi nimella katastrofi ( nakba , ??????). Seurauksena oli myos Palestiinan arabien pakolaisuus .

Arabimaat hyokkasivat Israeliin jokaiselta rajalta vuonna 1947 . Egypti hyokkasi Siinailta , ja Transjordania, Syyria, Libanon ja Irak hyokkasivat etelasta, idasta ja pohjoisesta. Tavoite oli nopeasti tuhota vastarinta ja miehittaa Israel seka liittaa sen alueet arabimaihin. Arabimailla oli raskailla aseilla, tykistolla, ilmavoimilla seka panssariajoneuvoilla varustetut jarjestaytyneet armeijat, joten kapeimmillaan vain noin kymmenen kilometria levean maan paloittelu ja sen heikosti varustettujen joukkojen kukistaminen vaikutti helpolta. Israelilaiset onnistuivat kuitenkin muutaman tappion jalkeen saavuttamaan taktisia voittoja. Maahan hankittiin hataisesti lisaa ja tehokkaampia aseita. Pian Israelilla oli myos sotasaaliista, salakuljetuksesta ja asekaupoista kootut ilma- ja panssarivoimat. Arabimaat olivat keskenaan erimielisia. Vaikka Jordanian kuningas oli kaikkien joukkojen ylipaallikko, eri maiden toimia ei koordinoitu. Jokaisella hyokkaajalla oli kiire vallata mahdollisimman paljon alueita, eika halua yhteistoimintaan ollut. Israelin sodan kuluessa kasvanut armeija otti aloitteen ja saavutti vastoin odotuksia voittoja jokaista vihollista vastaan. Vuoden 1949 alkaessa Israelilla oli yliote kaikista vastustajistaan, ja jokaisen maan kanssa solmittiin tulitauko. ^lahde?

Paaartikkeli: Suezin kriisi

Egypti sulki Suezin kanavan 1949 Israelin laivoilta ja 1956 presidentti Nasser aikoi kansallistaa sen kokonaan. Israelin, Ison-Britannian ja Ranskan joukot hyokkasivat Siinain niemimaalle. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pakottivat osapuolet solmimaan tulitauon.

Paaartikkeli: Kuuden paivan sota

Syyrian ja Egyptin johtajat ilmoittivat tavoitteekseen Israelin taydellisen tuhoamisen. 23. toukokuuta 1967 Egypti sulki Tiraninsalmen Israelin laivaliikenteelta, mita Israel piti sodanjulistuksena. Israel tuhosi yllatyshyokkayksessa Egyptin ilmavoimat taydellisesti. Myos Syyrian ja Jordanian ilmavoimat tehtiin nopeasti toimintakyvyttomiksi. Siinain niemimaa, Golan ja Lansiranta joutuivat Israelin haltuun parissa paivassa.

Paaartikkeli: Jom kippur -sota

Paaartikkeli: Libanonin sota 1982

Kuningas Husseinin karkotettua PLOn Jordaniasta jarjesto asettui Libanoniin , josta se suoritti hyokkayksia Israeliin. Vuonna 1982 Israel miehitti Etela-Libanonin, ja maahan Israelin vastaiselle rajalle luotiin turvavyohyke, joka lakkautettiin 2000.

Paaartikkeli: Ensimmainen intifada

Paaartikkeli: Toinen intifada

Paaartikkeli: Operaatio kesasade

Paaartikkeli: Israelin?Libanonin konflikti 2006

Hizbollahin ammuttua Katju?a -raketteja Israeliin ja kaapattua kaksi israelilaissotilasta Israel aloitti sotatoimet terroristijarjestoa vastaan. Hizbollahilla on edelleen vankka kannatus Libanonissa.

Paaartikkeli: Operaatio Valettu lyijy

Israel teki ilmahyokkayksen vuoden 2008 lopussa Gazan kaistaleelle lopettaakseen Hamasin tekemat raketti-iskut ja tuhotakseen Egyptin rajalla olevat salakuljetustunnelit. Hyokkays jatkui tammikuun 2009 alussa maahyokkayksena. Operaatio loppui 22. tammikuuta Israelin vetaantymiseen. Koko selkkauksen lasketaan yleensa kestaneen 22 vuorokautta, jolloin se alkoi ensimmaisesta ilmahyokkayksesta 27. joulukuuta 2008 ja paattyi Israelin yksipuoliseen tulitaukoilmoitukseen 17. tammikuuta.

Hyokkayksessa kuoli yli 1300 palestiinalaista ^{[26] [27]} . Kuolleista ainakin puolet, mahdollisesti jopa kolme neljasosaa oli siviileja mukaan lukien 437 alle 16-vuotiasta lasta, 110 naista ja 123 miespuolista vanhusta. Kuolleissa oli lisaksi 14 laakaria seka 4 toimittajaa ^[28] . 90 000 palestiinalaista joutui kodittomiksi, joista yli 50 000 oli lapsia. Nelja YK:n avustussaattuetta joutui hyokkayksen kohteeksi. ^[29]

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sanoi 22. tammikuuta, etta Yhdysvallat tukee Israelia kaikissa puolustus sodissa. Han kuitenkin poikkeuksellisen selvasti sanoi olevansa hyvin huolestunut hyokkayksen uhreista, Gazan humanitaarisesta tilanteesta ja alueen "tukahduttavasta koyhyydesta, joka on kestanyt aivan liian kauan" ^[30] .

Paaartikkeli: Operaatio Puolustuksen tukipylvas

Operaatio Puolustuksen tukipylvas (Gazan sota 2012, engl. "Operation Pillar of Cloud" tai "Operation Pillar of Defense") on Israelin 14. marraskuuta 2012 aloittama sotilasoperaatio Gazan kaistalla, joka aloitettiin Hamasin raketti-iskujen vastaiskuna. 21. marraskuuta osapuolet solmivat aselevon. Siihen mennessa molemminpuolisissa iskuissa oli kuollut 160 palestiinalaista ja kuusi israelilaista.

Paaartikkeli: Gazan sota 2023?

Aamulla 7. lokakuuta 2023 Hamas ampui Gazasta tuhansia raketteja Israeliin. Myohemmin samana paivana myos Hizbollah tulitti Israelia. Vaikka Israelin ohjuspuolustus tuhosi ison osan raketeista, kuoli Israelissa satoja ja loukkaantui tuhansia. Israel vastasi pian tuleen iskemalla palestiinalaisalueille ja Libanoniin seka aloitti myohemmin taysimittaiset sotatoimet Gazassa Hamasia vastaan. Taistelut ovat yha meneillaan (toukokuu 2024). ^[31]

Historioitsija Benny Morrisin mukaan ensimmaisten muuttoaaltojen juutalaiset pitivat Palestiinan arabivaestoa Arabiasta tulleina tunkeilijoina ja mahdollisina vihollisinaan. Arabit pitivat tulokkaita vieraina, omituisina, vaarauskoisina ja epamaaraisesti uhkaavina. ^[32] Osmani-imperiumi suhtautui juutalaistulokkaisiin vihamielisesti jo uskonnollisista syista, silla Koraanissa juutalaiset olivat "apinoita ja sikoja". ^[33] Jo alkuvaiheissa konfliktia olivat siten luomassa seka etniset etta uskonnolliset syyt.

Historioitsija Adam Silversteinin mukaan arabien ja Israelin valisen konfliktin taustat loytyvat profeetta Muhammedin elamakerrasta. Ibn Ishaqin 700-luvulla kirjoittamassa teoksessa juutalaiset kuvataan epaluotettavana, petollisena ja ylimielisena kansana, joka ansaitsee muslimien koston. Palestiinalaiset ovatkin hakeneet Muhammedin elamakerrasta tukea toimilleen. Muuan tapahtuma on Khaibarin taistelu , joka paattyi Muhammedin maaraamaan juutalaisten joukkomurhaan. Palestiinalaisten suosittu huuto mielenosoituksissa on ollut: Khaybar Khaybar, ya yahud, Jaish Muhammad, sayaud , ^[34] joka tarkoittaa: "Khaibar Khaibar, juutalaiset, Muhammedin armeija palaa takaisin". ^[35] Khaibar on antanut myos nimen juutalaisvastaiseen tv-sarjaan Syyriassa. ^{[36] [37]} Hizbollah ampui vuonna 2006 Israeliin raketteja, joiden nimeksi oli annettu "Khaibar 1". ^[38] Jom Kippur-sodassa egyptilaisten hyokkayksen koodinimi oli "Operaatio Badr", mika yhdisti sen Muhammediin. Jasser Arafat korosti, etta jokainen rauhansopimus Israelin kanssa olisi vain "Hudaibiyan sopimus", mika tarkoitti Muhammedin 628 tekemaa sopimusta mekkalaisten kanssa, jota ei ollut tarkoituskaan pitaa. ^[35] Vuosien 1947?1948 sisallissodassa arabit nimesivat joukkonsa "Pyhan sodan armeijaksi", mika liitti sen islaminuskoon.

Toisena syyna Silverstein esittaa Palestiinan symbolisen arvon islaminuskolle tarkeana alueena. ^[35] Muslimit katsovat, etta muslimien alkuperainen rukoussuunta oli Jerusalemiin. Lehman suura (2:144) kertoo rukoussuunnan muuttamisesta, mutta ei alkuperaista suuntaa. Muhammedin elamakerrassa kerrotaan lisaksi profeetan yollisesta matkasta Jerusalemiin, missa han nousi tikkaita myoten taivaaseen. Kalifi Abd al-Malik oli lisaksi rakennuttanut vuonna 691 valtakuntansa keskustemppelin, Kalliomoskeijan , Jerusalemin temppelivuorelle, ja muslimit uskovat, etta temppeli oli nimenomaan islamilainen rakennus. Se, etta ristiretkelaiset keskiajalla pyrkivat valtaamaan Pyhan maan teki alueesta muslimeille entista pyhemman. Irakin presidentti Saddam Hussein pystytti monumentin Saladinille , joka voitti ristiritarit. Juutalaisista on tehty "ristiretkelaisia" lastenkirjoja myoten. ^[35]

Arabisti Hans Jansen toteaa, etta Palestiinan terroristijarjestojen lisaksi myos Palestiinan viranomaiset katsovat, ettei konflktissa ollut kyse rajariidasta vaan uskonnollisesta sodasta islamin ja juutalaisuuden valilla. Tama ilmenee myos palestiinalaisten koulukirjoista. ^[39] Jansenin mukaan suurin osa Lahi-idan poliittisista ja uskonnollisista johtajista haluaa havittaa Israelin maan paalta. ^[40]

Historioitsija Hannu Juusola ei pida islaminuskoa juutalaisten ja arabien valisen konfliktin syyna. Ristiriidat johtuvat hanen mukaansa vain arabinationalismista. ^[41]

Benny Morrisin mukaan nationalismi levisi 1800-luvun lopussa Euroopasta Damaskoksessa, Beirutissa ja Bagdadissa asuvan arabieliitin keskuuteen. Vuonna 1891 nama vetosivat osmanihallintoon ja varoittivat, etta sionistinen muutto ja uudet asutukset olivat uhka maan "arabiluonteelle" ja voisivat jopa syrjayttaa alkuperaisvaeston. "Juutalaiset vievat kaiken maan muslimeilta, ottavat kaupan kasiinsa ja tuovat maahan aseita". Vuonna 1899 Jerusalemin suurmufti Taher al-Hussein ( Amin al-Husseinin isa) vaati, etta vuoden 1891 jalkeen muuttaneet juutalaiset tulisi karkottaa tai painostaa lahtemaan. ^[42] Jerusalemin pormestari kirjoitti vuonna 1899 Ranskan juutalaiselle paarabbille kirjeen, jossa myonsi, etta teoriassa sionismi oli hieno aate, mutta maa oli jo asuttu. Han jatkoi: "Jumalan nimessa, antakaa Palestiinan pysya rauhassa". Kirjeeseen vastasi Theodor Herzl , joka lupasi, etta juutalaiset toisivat Palestiinaan vaurautta seka arabeille etta juutalaisille. Juutalaiset eivat tuoneet sotaa, eika heita tarvinnut pelata. ^[43]

Kansainvalinen ihmisoikeusjarjesto Amnesty International syytti vuonna 2022 Israelin valtiota apartheid -politiikasta palestiinalaisia vastaan. Apartheidilla jarjesto tarkoitti Yhdistyneiden Kansakuntien apartheid-sopimuksessa esitettyja toimia, jotka YK maaritteli apartheidiksi. ^[44] Amnestyn paasihteeri Agnes Callamard katsoi, etta "Palestiinalaisia kohdellaan vahempiarvoisena rodullisena ryhmana, jolta riistetaan jarjestelmallisesti ihmisoikeudet, asuivatpa he Gazassa, Ita-Jerusalemissa, Hebronissa tai Israelissa." Callamardin mukaan Israelin jarjestelma perustuu miljoonien ihmisten rakenteelliseen rasistiseen sortamiseen. Amnestyn mukaan Israelin tekemat rikokset ovat osa systemaattista palestiinalaisvaestoon kohdistuvaa hyokkaysta, joka tahtaa sortavan ja alistavan jarjestelman yllapitamiseen. Siksi ne ovat apartheidia, joka on rikos ihmisyytta vastaan. ^[45]

Suomessa yli sata taiteilijaa allekirjoitti 2022 julkilausuman, jossa Israelia syytettiin apartheidista. ^[46]

• Israelin?Palestiinan konflikti
• Israel
• Arabit

• Jansen, Hans:  Mohammed. Eine Biographie . Verlag C.H. Beck, 2008 (alkuteos 2005). ISBN 9783406568589 . (saksaksi)
• Jansen, Hans:  Why shouldn't Israel exist in the Middle East? A Synopsis . Aspekt, 2017. ISBN 9789463382298 .
• Juusola, Hannu:  Israelin historia . Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2 .
• Lyamin, Yuri & Jenzen-Jones, N.R.: Assessment of the Khaibar-1 Rockets Captured by the IDF RES Armament Research Services . 12.3.2014.
• Meotti, Giulio: Chanting "Jews, remember Khaybar" in Italy Arutzsheva Israelnationalnews.com .
• Morris, Benny:  1948 : A History of the First Arab-Israeli War . Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9 . Teoksen verkkoversio .
• Spencer, Robert:  The Palestinian Delusion. The Catastrophic History of the Middle East Peace Process . Bombardier, 2019. ISBN 978-1-64293-254-6 .

• Paivinen, Pasi:  Israelin ja Palestiinan konflikti . Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4114-1 .
• Reime, Hannu:  Israel/Palestiina. Kahden kansan luvattu maa . Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-056-0 .
• Mustikainen, Tuomas:  Kielletty kansa. Elamaa palestiinalaisalueilla . Jyvaskyla: Atena, 2014. ISBN 978-952-300-067-4 .

• Hannu Virtanen: Lansi, Lahi-ita ja Raamatun varjo . Voima 20.1.2009.

n k m Israelin historia Israelin maa Israelin esihistoria Israelin ja Juudan historia Juutalaiset Sionismi Alija Tel Aviv (1917) Viisi sopimusta: McMahon?Husain-sopimus (1915?16) Sykes?Picot-sopimus (1916) Balfourin julistus (1917) Weizman?Feisalin sopimus (1919) Feisal?Frankfurter-sopimus (1919) Palestiinan brittilainen mandaatti Transjordania (1921) Valkoinen paperi (1939) Kuolleenmeren kaarot Itsenainen Israel YK:n jakosuunnitelma Israelin itsenaisyysjulistus Juutalainen pakolaisuus arabimaista Arabien?Israelin konflikti Israelin?Palestiinan konflikti Israelin itsenaisyyssota (1948?49) Suezin kriisi (1956) Fatah ja Palestiinan vapautusjarjesto Kuuden paivan sota (1967) Jom kippur -sota (1973) Camp Davidin rauha (1978) Operaatio rauha Galileaan (1982) Sabra ja Shatila Ensimmainen intifada Oslon rauhanprosessi (1993?2000) Israelin ja Jordanian rauhansopimus (1994) Toinen intifada Tiekartta (2003) Libanonin sota 2006 Dimonan ja Nahal Sorekin tutkimuslaitokset Mossad Kibbutsit ja Mo?avit Operaatio Mooses Mordechai Vanunu Juutalaisten pakolaisuus Venajalta (1989) Jitzhak Rabinin salamurha (1995) Nyky-Israel Juutalaissiirtokunnat Lansiranta Juudean ja Samarian hallintoalue Gazan kaista Jerusalem Lansi-Jerusalem Ita-Jerusalem Golanin kukkulat