Sabran ja Shatilan veriloyly oli joukkomurha ^[1] , joka tapahtui 16.?18. syyskuuta 1982 Sabran ja Shatilan pakolaisleireissa Lansi- Beirutissa Libanonissa .

Elie Hobeikan, josta myohemmin tuli kansanedustaja Libanonin eduskuntaan, johtamat Libanonin kristityt falangistijoukot tunkeutuivat Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja tappoivat 700?3 500 palestiinalaista , joukossa naisia ja lapsia. Leirien vartioinnista oli vastuussa Israel , minka vuoksi silloista puolustusministeri Ariel Sharonia on syytetty velvollisuuksiensa laiminlyonnista.

Taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

6. kesakuuta 1982 Israelin joukot (kaikkiaan 60 000 miesta) siirtyivat Libanoniin Rauha Galileaan -operaatiossa ja tunkeutuivat aina Beirutiin asti. Kaksi kuukautta myohemmin elokuun lopussa solmittiin aselepo, jossa PLO lupasi lahtea Libanonista ja Israel puolestaan lupasi pysayttaa etenemisensa seka lupasi turvata jaljelle jaaneiden palestiinalaisten pakolaisleirien siviilien turvallisuuden.

1. syyskuuta PLO:n taistelijoiden evakuointi Beirutista saatiin paatokseen ja Israel miehitti joukkonsa kaksi paivaa myohemmin pakolaisleirien ymparille. Kansainvaliset tarkkailijajoukot poistuivat Beirutista 11. syyskuuta.

Seuraavana paivana tuolloinen Israelin puolustusministeri Ariel Sharon vaitti, etta 2 000 PLO:n taistelijaa oli jaanyt Beirutiin. Palestiinalaiset kiistivat vaitteet. Israelin paaministeri Menachem Begin tapasi Libanonin vastavalitun presidentin Bachir Gemayelin Nahariyassa ja vaati tata solmimaan rauhansopimuksen Israelin kanssa. Joidenkin lahteiden mukaan han vaati myos sotilaallisen lasnaolon (Israelin tukemat majuri Saad Haddadin joukot) hyvaksymista Etela-Libanonissa seka Gemayelilta toimia jaljelle jaaneiden taistelijoiden poistamiseksi Sabran ja Shatilan leireilta ^[2] .

Kuitenkin falangistit, jotka olivat aiemmin Israelin yksimielisia tukijoita, olivat jakautuneet kahtia - osa oli liittoumassa Israelin vihollisen Syyrian kanssa. Gemayel joutui tasapainoilemaan erilaisia poliittisia nakemyksia edustavien ryhmien kanssa. Han torjui Israelin rauhansopimusvaatimukset eika han hyvaksynyt operaatioita pakolaisleireja vastaan.

14. syyskuuta Gemayel salamurhattiin valtavassa rajahdyksessa, joka tuhosi hanen paamajansa. Palestiinalaiset ja muslimijohtajat kielsivat syyllistyneensa tekoon. Ariel Sharon syytti teosta palestiinalaisia ja tama lisasi falangistien kaunaisuutta palestiinalaisia kohtaan.

Seuraavana paivana 15. syyskuuta Israelin armeija miehitti uudelleen Lansi-Beirutin tappaen 88 ja haavoittaen 254 ihmista. Israelin teko rikkoi sen sopimusta Yhdysvaltojen kanssa, jossa se oli luvannut olla miehittamatta Lansi-Beirutia. USA oli myos antanut kirjalliset takeet siita, etta se huolehtii Lansi-Beirutin muslimien turvallisuudesta. Israelin miehitys rikkoi myos Beirutin muslimijoukkojen seka Syyrian kanssa tehtyja sopimuksia.

Menachem Begin oikeutti miehityksen "tarpeellisena ehkaistakseen kristittyjen kostotoimet palestiinalaisia kohtaan" seka "sailyttaakseen jarjestyksen ja vakauden Gemayelin salamurhan jalkeen". Kuitenkin joitakin paivia myohemmin Ariel Sharon kertoi knessetissa, Israelin parlamentissa : "menemisemme Lansi-Beirutiin tehtiin, jotta saataisiin sota aikaan jaljelle jaanytta terroristien jalkeensa jattamaa infrastruktuuria vastaan". Israel riisui aseista kaikki sotilaat ja siviilit Lansi-Beirutissa, Ita-Beirutin kristityille falangisteille jai taysi aseistus.

Tapahtumat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sitten Ariel Sharon kutsui Israelin kouluttamat ja aseistamat libanonilaiset falangistijoukot "puhdistamaan terroristeista" Sabran ja Shatilan pakolaisleirit. Israelin suunnitelman mukaan sen sotilaat kontrolloisivat pakolaisleirien ymparistoa ja tarjoaisivat logistista apua, kun falangistit tunkeutuisivat leireihin, etsisivat PLO:n taistelijat kasiinsa ja luovuttaisivat heidat Israelille.

Israelille ei kuitenkaan luovutettu ainuttakaan henkiloa, taisteluja ei kayty ja leireilta ei loydetty aseita. Belgiassa kaydyssa sotarikosoikeusjutussa Ariel Sharonia vastaan esitetyissa todisteissa vaitetaan, etta PLO:n lasnaolo leireilla oli Israelin keksima peitetarina. ^[3] Sharonin ohjeet falangisteille osoittavat, etta Israelilla oli taydellinen kontrolli alueella.

Israelin joukot olivat piirittaneet ja sulkeneet leirit ja asettaneet tarkkailupisteita korkeiden talojen katoille 15. syyskuuta. Seuraavana paivana Israel ilmoitti, etta se kontrolloi kaikkia Beirutin tarkeimpia kohteita. Paivan mittaan Israelin asevoimat tapasi falangistijohtajia jarjestellakseen operaation yksityiskohtia. Seuraavina kahtena yona illansuusta pitkalle yohon Israelin joukot valaisivat valoammuksin leireja avustaakseen falangisteja.

16. syyskuuta 1982 iltana falangistijoukot Elie Hobeikan johdolla tunkeutuivat leireihin. Seuraavien 36?48 tunnin aikana falangistit teurastivat pakolaisleirien asukkaita Israelin vartioidessa leirien ulospaasyreitteja.

Noin 150 falangistin joukko kokoontui kello 16 iltapaivalla ja nama asein, veitsin ja kirvein varustautuneet joukot siirtyivat leireihin kello 18. Falangistiupseeri ilmoitti Israelin komentopaikalle kello 20 300 kuolleesta (joukossa siviileja), raportit tapoista jatkuivat lapi yon. Jotkut naista raporteista valitettiin Israelin hallitukselle Tel Aviviin ja ne naki suuri joukko Israelin korkeimpia virkamiehia.

Eraassa vaiheessa israelilainen upseeri kuuli falangistisotilaan kysyvan radiossa komentajaltaan Hobeikalta, etta mita tehdaan lapsien ja naisten kanssa. Hobeika vastasi: "Tama on viimeinen kerta kun kysyt minulta tuollaisen kysymyksen, sina tiedat tarkalleen mita pitaa tehda". Falangistijoukkojen kuultiin nauravan taustalla. Israelilainen upseeri raportoi kuulemastaan esimiehelleen kenraali Yaronille, joka varoitti Hobeikaa satuttamasta siviileja, mutta ei tehnyt asialle sen enempaa. Luutnantti Avi Grabowsky naki Kahanin komission mukaan viiden naisen ja lapsen murhan. Han kertoi tasta pataljoonankomentajalleen, joka vastasi: "tiedamme, emme pida siita, mutta emme sekaannu asiaan". Visnewsin kameramies kuvasi Israelin joukkoja, jotka estivat leirista veriloylya pakenevia pakolaisia.

Falangistijoukot palasivat saannollisesti Israelin yksikoiden luokse, joilta he saivat ruokaa, vetta ja ammuksia lapi veriloylyn. Myohemmin iltapaivalla Israelin esikuntapaallikko ja falangistit pitivat tapaamisen. Kahanin komission raportin mukaan (joka perustui Mossadin agentin raporttiin) esikuntapaallikko ilmoitti, etta falangistien tulisi "jatkaa toimintaa, siivota Fakahanista etelaan olevat leirit huomiseen kello 05 mennessa, johon mennessa heidan pitaa lopettaa toimintansa amerikkalaisten painostuksen vuoksi". Han vaitti, etta hanella "ei ole kasitysta etta mitaan epatavallista olisi tapahtunut tai tulisi tapahtumaan". Tuossa tapaamisessa han lupasi sotilaille myos traktorin, luultavasti rakennusten havittamista varten.

Perjantaina 16. syyskuuta leirien ollessa viela suljettuna muutamien riippumattomien tarkkailijoiden onnistui livahtaa alueelle. Heidan joukossaan oli norjalainen lehtimies ja norjalainen diplomaatti, jotka tarkkailivat falangeja puhdistusoperaatiossaan naiden siirtaessa tapettuja ruumiita Shatilan leirin taloista.

Falangistit eivat lahteneet leireilta kello 05 kuten oli pyydetty. He pakottivat jaljelle jaaneet marssimaan ulos leireista tappaen satunnaisesti yksittaisia ihmisia ja lahettaen muita kuulusteltaviksi, tata jatkui koko paivan. Sotajoukko lahti leireista kahdeksalta aamulla 18. syyskuuta. Ensimmaiset kansainvaliset lehtimiehet paasivat leireihin kello yhdeksan ja he loysivat satoja silvottuja ruumiita ympari leiria. Ensimmaiset viralliset uutiset veriloylysta lahetettiin puolenpaivan aikoihin.

Uhrien maara [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Veriloylyn uhrien maarasta on kiistelty. Tassa tarkeimpia arvioita:

• Punaisen Ristin delegaation kirjetta Libanonin puolustusministerille siteerataan Kahanin komission raportissa "todisteena 153". Sen mukaan Punaisen Ristin edustajat laskivat 328 ruumista, mutta komissio totesi etta "tama luku, ei kuitenkaan sisalla kaikkia ruumiita ...".
• Kahanin komissio sanoi, etta "saamamme dokumentin mukaan (todiste 151), uhrien kokonaismaara, jotka loydettiin 18.?30. syyskuuta 1982 on 460" vaittaen, etta numero sisaltaa "Libanonin Punaisen Ristin , kansainvalisen Punaisen Ristin, Libanonin siviilijoukkojen, Libanonin armeijan laakintajoukkojen ja uhrien sukulaisten laskemat kuolleet".
• Israelin IDF:n tiedusteluun perustuva luku on 700?800. Kahanin komission nakemyksen mukaan "tama voi hyvin olla luku joka on lahimpana todellisuutta".
• BBC :n mukaan "ainakin 800" palestiinalaista kuoli.
• Robert Fisk , joka oli eras ensimmaisista paikalla vierailleista toimittajista, kertoo falangistiupseerien kertoneen "etta 2 000 'terroristia' ? naisia ja miehia ? tapettiin Shatilassa".
• monien lahteiden mukaan (muun muassa Al-Jazeera ja professori Ahmad Tall) kansainvalinen Punainen Risti (ICRC) laski 2 750 uhria: 1 500 tapahtuman jalkeen, 900 22. syyskuuta ja viela 350 23. syyskuuta.
• palestiinalaiset vaittavat uhrien maaraksi 3 000?3 500.

Falangisteja kuoli selkkauksessa kaksi.

Seuraukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Veriloyly jarkytti ympari maailmaa. 16. joulukuuta 1982 YK:n yleiskokous tuomitsi veriloylyn ja julisti sen olleen kansanmurha .

Populaarikulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2008 julkaistu israelilainen animaatioelokuva Waltz with Bashir kasittelee veriloylyn tapahtumia israelilaisesta nakokulmasta.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Helsingin Sanomat - Israelin hyokkays Libanoniin 1982 ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• BBC News - 17. syyskuuta 1982

n k m Israelin historia Israelin maa Israelin esihistoria Israelin ja Juudan historia Juutalaiset Sionismi Alija Tel Aviv (1917) Viisi sopimusta: McMahon?Husain-sopimus (1915?16) Sykes?Picot-sopimus (1916) Balfourin julistus (1917) Weizman?Feisalin sopimus (1919) Feisal?Frankfurter-sopimus (1919) Palestiinan brittilainen mandaatti Transjordania (1921) Valkoinen paperi (1939) Kuolleenmeren kaarot Itsenainen Israel YK:n jakosuunnitelma Israelin itsenaisyysjulistus Juutalainen pakolaisuus arabimaista Arabien?Israelin konflikti Israelin?Palestiinan konflikti Israelin itsenaisyyssota (1948?49) Suezin kriisi (1956) Fatah ja Palestiinan vapautusjarjesto Kuuden paivan sota (1967) Jom kippur -sota (1973) Camp Davidin rauha (1978) Operaatio rauha Galileaan (1982) Sabra ja Shatila Ensimmainen intifada Oslon rauhanprosessi (1993?2000) Israelin ja Jordanian rauhansopimus (1994) Toinen intifada Tiekartta (2003) Libanonin sota 2006 Dimonan ja Nahal Sorekin tutkimuslaitokset Mossad Kibbutsit ja Mo?avit Operaatio Mooses Mordechai Vanunu Juutalaisten pakolaisuus Venajalta (1989) Jitzhak Rabinin salamurha (1995) Nyky-Israel Juutalaissiirtokunnat Lansiranta Juudean ja Samarian hallintoalue Gazan kaista Jerusalem Lansi-Jerusalem Ita-Jerusalem Golanin kukkulat