Per Abrahamsson
(
Pietari Abrahaminpoika
)
Brahe nuorempi
(
18. helmikuuta
1602
Rydboholm
,
Ruotsi
?
12. syyskuuta
1680
Bogesund
, Ruotsi) oli
ruotsalainen
valtiomies, sotilas, kreivi ja
Suomen kenraalikuvernoori
, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti
Suomea
merkittavasti.
[2]
Brahen toiminnalle oli ominaista asiallisuus ja ennakkoluulottomuus alaisiaan kohtaan.
[3]
Brahe toimi Suomen kenraalikuvernoorina vuosina 1637?1640 ja 1648?1654. Han oleskeli Suomessa vain ajoittain, mutta teki maahan useita tarkastusmatkoja, kehitti Suomen hallintoa ja perusti Suomeen kymmenen uutta kaupunkia seka
Turun akatemian
. Han halveksi erityisesti Sisa-Suomen asukkaita ja naki etta heidan luonteessaan oli monia vikoja.
[4]
Brahe syntyi kreivilliseen sukuun, jonka jasenet toimivat useissa merkittavissa tehtavissa Ruotsin hallinnossa ja sotavaessa. Brahe opiskeli nuorena laajalti Euroopan yliopistoissa, joissa han hankki laajan sivistyksen. Opiskelujen jalkeen han toimi
Kustaa II Aadolfin
palveluksessa, mutta hanen terveytensa ei kestanyt kuluttavaa sotapalvelua, ja han siirtyi sen pakottamana siviiliin kolmekymmentavuotiaana.
Brahe toimi Ruotsin valtakunnan politiikan ytimessa yli viidenkymmenen vuoden ajan.
Valtaneuvoksena
Brahe toimi vuodesta 1630 ja
Ruotsin valtakunnan
drotsina
vuodesta 1640. Han oli myos aikanaan Ruotsin suurimpia maanomistajia suurine laanityksineen Ruotsissa ja Suomessa.
Brahelle on pystytetty
patsaita
useisiin Suomen kaupunkeihin.
Brahe syntyi
Rydboholmin
saarella (joka kuuluu nykyaan
Osterakerin kuntaan
)
Tukholman
lahella.
[5]
Han oli
Abraham Pietarinpoika Brahen
(1569?1630)
[6]
ja Elsa Gyllenstiernan
[7]
vanhin poika.
[8]
Brahen suku kuului Ruotsin ylhaisaateliin. Hanen isoisansa oli
Kustaa Vaasan
henkilokohtainen neuvonantaja
Per Brahe vanhempi
(1520?1590),
[9]
joka sai ensimmaisena Ruotsin valtakunnassa
kreivin
arvon vuonna 1561.
[1]
Isa Abraham Brahe oli saanut kuningas
Kaarle IX:lta
valtaneuvoksen
arvon. Seta
Magnus Brahe
ja aidinpuoleinen isoisa
Nils Gyllenstierna
olivat molemmat olleet valtakunnan
drotseja
[1]
eli Ruotsin valtakunnan korkeimpia lainvalvojia. Lisaksi Pietari Brahella oli avioliittojen ja muiden sukusiteiden kautta kosketuksia useisiin muihin merkittaviin aatelissukuihin.
Kun Magnus-seta kuoli ilman perillisia ja kaksi vanhempaa setaa joutuivat
Sigismund
-kuningasta tuettuaan pakenemaan Puolaan ja menettivat samalla perintooikeutensa, Brahe peri yksinaan suvun
Vatternjarven
ymparilla sijainneen
kreivikunnan
,
Visingsborgin
.
[1]
Brahe sai aristokraattisen kasvatuksen. Brahe teki vuosina 1618?1621 ja 1623?1625 opintomatkoja Hollantiin, Ranskaan ja Saksaan. Han opiskeli 1618
Giessenin yliopistossa
ja 1623
Strasbourgin yliopistossa
seka paikallisissa ritariakatemioissa.
[2]
Brahe keskittyi erityisesti muihin kuin teologisiin opintoihin, mika oli ajan tavoista poikkeavaa. Han matkusti viela 1624 Italiaan
Padovan
ja
Bolognan yliopistoon
taydentamaan sivistystaan.
[10]
Opiskeluaikoinaan Brahe hankki laajan kielitaidon ja eurooppalaisen sivistyksen.
[1]
Brahe soitti
luuttua
, ja hanen kasin kirjoitettu
tabulatuurikokoelmansa
on musiikinhistoriallisesti merkittava, koska pohjoismaissa on sailynyt renessanssin ja barokin ajalta vain vahan nuotteja.
[11]
Brahe avioitui ensimmaisen kerran 1628 Kristina Katarina Stenbockin (1608?1650) kanssa, jonka isotati oli Ruotsin leskikuningatar
Katariina Stenbock
. Kristinan vanhemmat olivat vapaaherra Gustaf Stenbock ja kreivitar Beata Margareta Brahe.
[1]
Pietari Brahella oli ensimmaisesta avioliitostaan nelja lasta, joista kolme kuoli nuorina.
[1]
Tytar
Elsa Beata Persdotter Brahe
(1629?1653)
[12]
nai tulevan kuningas
Kaarle X Kustaan
veljen
Aadolf Juhanan
, mutta kuoli pian, samoin kuin naiden ainoa lapsi.
[1]
Ensimmaisen vaimonsa kuoltua Brahe luovutti
Naantalin kirkolle
taman muistoa vaalivan taulun, jossa oli Brahe- ja Stenbock-sukujen vaakunat. Brahen muistosanat vaimostaan olivat:
[13]
≫Erittain loistava vaimo, lempea, hurskas, sivea, suloinen, suomalaisille rakas ja visingsborgilaisille, erinomainen, parhain, oikeudenmukainen.≫
(Per Brahe)
Brahe avioitui toisen kerran 1653 vapaaherratar Beata De la Gardien (1612?1680) kanssa, joka oli marsalkka
Lennart Torstenssonin
leski. Tama avioliitto oli lapseton. Jaatyaan nain ilman jalkelaisia Brahe adoptoi perillisekseen veljenpoikansa Nilsin, jonka isa oli kuollut
Lutzenin taistelussa
.
[1]
Brahe sailytti nakyvan aseman Ruotsin politiikassa 1670-luvun puolelle. Tultuaan taysi-ikaiseksi kuningas
Kaarle XI
alkoi suosia neuvonantajina nuorempaa sukupolvea, ja ikaantynyt kreivi Brahe jai hoitamaan tiluksiaan.
[1]
Brahe eli loppuelamansa eri puolilla Ruotsia sijainneilla maatiloillaan. Han kuoli 12. syyskuuta 1680
Bogesundissa
lahella Tukholmaa.
[14]
Opiskelunsa jalkeen Brahe aikoi siirtya Hollannin palvelukseen, mutta palasi isansa pyynnosta Ruotsiin vuonna 1626 ja asettui kuninkaan palvelukseen.
[1]
Hanesta tuli
Puolan sodan
loppuvaiheissa 21. toukokuuta 1626
Kustaa II Aadolfin
kamariherra
. Brahe oli kuninkaan mukana muun muassa
Danzigin kaupungin piirityksessa
, jossa han osallistui kuninkaan seulaksi ammutun veneen uppoamisen estamiseen.
[15]
Brahe ylennettiin
Smoolannin ratsuvakirykmentin
everstiksi 27. heinakuuta 1628, ja han vastaanotti rykmentin komentajan tehtavat seuraavan vuoden toukokuussa. Sairastettuaan ankaran kuumetaudin han luopui 1631 sotilasurastaan, minka jalkeen siirtyi politiikkaan.
[10]
Siviiliura vuodesta 1628 ja valtaneuvos 1630?1637
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Brahe toimi
laamannina
vuosina 1628?1630
[14]
ja oli nuoresta iastaan huolimatta
maamarsalkkana
vuosien 1629 ja 1630 valtiopaivilla.
[1]
Brahen paavirka oli
Svean hovioikeuden
asessorin
tehtava. Lisaksi han toimi valtaneuvoston jasenena eli valtaneuvoksena vuosina 1630?1637
[14]
seka vuodesta 1633 diplomaattisissa tehtavissa Saksassa
valtakunnankansleri
Axel Oxenstiernan
alaisuudessa.
[2]
[1]
Aluksi Brahen ura eteni hyvin, mutta sitten han riitautui Oxenstiernan kanssa. Brahe johti vuonna 1635 Puolan kanssa kaytyja
Stuhmsdorfin valirauhaneuvotteluja
, mutta neuvottelujen lopputuloksena olleen rauhansopimuksen katsottiin olleen Ruotsille epaedullinen ja Brahe sai epaonnistumisesta syyt niskoilleen. On esitetty, etta Brahe vetaytyi Oxenstiernan tielta, kun hanet nimitettiin
Suomen kenraalikuvernooriksi
,
[10]
tai etta Oxenstierna halusi hanesta eroon jarjestaessaan hanet Suomeen.
[1]
Brahe itse toivoi paasevansa kuningatar
Kristiinan
holhoojahallitukseen
, mutta sen sijaan hanet lahetettiin Suomeen vuosiksi 1637?1640.
[14]
Aloite siirtoon tuli holhoojahallitukselta.
[1]
Brahen ensimmainen kenraalikuvernoorikausi Suomessa jai lyhyeksi, silla han halusi osallistua Ruotsin valtakunnanpolitiikkaan. Lisaksi yksityiset taloudelliset seikat vetivat hanta takaisin Ruotsiin.
[10]
Brahe kuitenkin tiettavasti nautti itsenaisista tehtavista, joissa sai olla ylimpana paattajana joutumatta ottamaan kaskyja keneltakaan.
[1]
Brahe toimi ensimmaisen kerran
Suomen kenraalikuvernoorina
vuosina 1637?1640. Hanet nimitettiin tehtavaan verotuksessa ilmenneiden epakohtien takia
selvenna
. Brahe huomautti nimityksen jalkeen, etta han ei osannut
suomea
eika hanella ollut kokemusta vastaavan toimen hoitamisesta.
[10]
Brahe saapui Suomeen perheineen marraskuussa 1637.
[3]
Han asettui asumaan
Turun linnaan
, jonne han sijoitti myos kenraalikuvernoorin viraston. Virasto jakautui kansliaan, tilikamariin, joka vastasi tilinpidosta, ja verokamariin, joka vastasi verovarojen hallinnosta. Linnansihteeri
Jons Schmidt
toimi kanslian johtajana. Kanslian tiloja uudistettiin 1638 kunnostamalla ja lisaamalla
tulisijoja
. Kenraalikuvernoorin asiakirjoille ja vero- ynna muille tilikirjoille muurattiin lukollisia komeroita. Brahe korjautti linnaa ja lisasi asuinosan viihtyisyytta seinavaatteilla ja tauluilla.
[3]
Brahe teki virkakautensa aluksi laajan tarkastusmatkan. Se suuntautui ensin Yla-Satakuntaan ja sielta Hameen kautta Savoon ja edelleen Viipuriin,
Kakisalmeen
,
Pahkinalinnaan
ja
Nevanlinnaan
.
[1]
Sitten han palasi Helsingin kautta Turkuun. Pohjanmaa ei kuulunut Brahen kenraalikuvernoorikuntaan.
[10]
Vuonna 1639 han teki viela kaksi matkaa, joista jalkimmaisella han kavi
Vienan Karjalassa
ja Pohjois-Suomessa. Kevaalla 1640 han teki neljannen matkan
Inkerinmaalle
ja Savoon.
[1]
Brahe oli puolet ensimmaisesta virkakaudestaan matkoilla. Suomi maana oli Brahen mielesta vauras ja luonnonolot suotuisia, mutta han sai suomalaisista sellaisen kuvan, etta kansalta puuttui sivistysta ja usein myos ahkeruutta.
[10]
Rannikkoseutujen asukkaita han piti ahkerina, mutta sisamaan asukkaita han piti itsepaisina, alkukantaisina, tottelemattomina, riitaisina, taikauskoisina ja laiskoina. Han oli varauksetta sita mielta, etta Sisa-Suomen asukkaiden luonteessa oli monia vikoja ja paheita ja he toimivat "oman vaaran mielensa jalkeen".
[4]
Matkoillaan han kuunteli rahvaan valituksia ja ratkoi kiistakysymyksia.
[1]
Brahen tavoitteena oli ensimmaisen kauden aluksi puuttua henkilokysymyksiin. Maaherroiksi ja myos naiden alaisuuteen virkamiehiksi nostettiin hanelle mieleisia henkiloita. Brahen mielesta Suomen laanit olivat liian laajoja, ja hanen esityksestaan laaneja jaettiin pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Laanien pienentyessa verotuksen jarjestamisesta ja valvomisesta tuli helpompaa. Oikeusjarjestelman saralla Brahe paasaantoisesti tuki
Turun hovioikeuden
toimintaa.
[10]
Brahen ensimmaisella kaudella Suomeen luotiin myos
postilaitos
Tanskan mallin mukaan.
[14]
Postin kuljetus jarjestettiin luomalla
postitalonpoikien
jarjestelma. Alkuun Suomessa oli vain kolme postilinjaa ja linjojen varressa olleissa kaupungeissa postikonttorit. Brahe yritti kehittaa myos kaupunkien hallintoa ja perusti pormestarin virkoja.
[10]
Laanien lisaksi Brahe jakoi myos seurakuntia. Han pyrki uudistuksillaan tehostamaan, yhtenaistamaan ja keskittamaan hallintoa. Brahe pyrki parantamaan veronkantoa ja paikallishallintoa seka noudattamaan
merkantilista
talousjarjestelmaa. Han yritti estaa verotusta kiertavaa
maakauppaa
ja perusti taman vuoksi uusia markkinapaikkoja, kaupankaynnin keskuksia ja kaupunkeja. Uusille kaupungeille laadittiin yhtenaiset ruutuasemakaavat turvallisuus- ja yhtenaisyysnakokulmien takia.
[14]
Ensimmaisella kaudellaan Brahe perusti
Hameenlinnan
(1638)
[16]
ja
Savonlinnan
(1639) kaupungit.
[17]
Virkakautensa jalkeen han saattoi vaikuttaa myos
Sortavalan
perustamiseen
selvenna
.
Helsinki
siirrettiin tana aikana Vantaankosken suulta
Vironniemelle
.
[10]
Brahe havaitsi, etta Suomen kouluolot olivat huonot. Hanen mielestaan Suomen asukkaat olivat sivistymattomia, ja han piti ongelmana erityisesti patevien virkamiesten puutetta.
[10]
Patevan virkamieskunnan saamiseksi Brahe kehitti koulutusta ja tieteenharjoitusta. Brahe perusti
triviaalikoulut
Turkuun, Helsinkiin,
Uuteenkaarlepyyhyn
ja
Poriin
. Lisaksi han perusti
pedagogiot
Savonlinnaan, Hameenlinnaan ja Kakisalmeen. Han siirsi Turusta lukion Viipuriin ja perusti lastenkoulun
Saltvikiin
.
≫Jos Jumala soisi taman maan tulla sellaiseen kuntoon ja kukoistukseen, mihin ihmisaly voisi sen nostaa, se olisi verrattavissa kohtalaiseen eurooppalaiseen kuningaskuntaan.
[18]
≫
(Per Brahe)
Brahe esitti
veroesineiden
maaraksi neljaa ? vilja, kala, voi ja terva
[16]
? mutta ehdotusta ei toteutettu.
[19]
Han kehitti myos maanmittauslaitosta. Maaseudun olot tasapainottuivat, kun sotavaenotto sidottiin maaomaisuuteen. Brahe pyrki niin sanottua puhdasoppisuutta suosimalla yhtenaistamaan kirkon oppijarjestelmaa. Han suosi viela taiteitakin.
[14]
Lisaksi han ehdotti
Saimaan kanavan
rakentamista
[1]
, mika toteutui vasta 200 vuotta myohemmin.
Turun Akatemian perustaminen ja toiminta sen kanslerina
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Kuningatar Kristiina perusti kuninkaallisen
Turun Akatemian
Brahen ja Turun piispa
Isaacus Rothoviuksen
tuella. Suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittaa Ruotsissa aiempaa enemman huomiota. Voimakas Turun akatemian perustamisen ajaminen oli myos osa Brahen poliittista toimintaa. Brahe vastusti keskittamista, jolla Upsalasta ajateltiin tehtavan Ruotsin ainut keskusyliopisto. Hanella oli Ruotsissa kyvykas tukija,
Vasterasin hiippakunnan
piispa
Johannes Rudbeckius
.
[2]
Brahen ja Rudbeckiuksen toimia helpotti se, etta
Kustaa II Aadolf
nosti vuonna 1632 Tarton kymnaasin yliopistoksi.
[2]
Brahe avasi perustamansa Turun akatemian 15. heinakuuta 1640 ja toimi sen ensimmaisena
kanslerina
vuodesta 1646 kuolemaansa saakka.
[20]
Turun Akatemia oli Ruotsin kolmas yliopisto. Muut sijaitsivat
Uppsalassa
ja
Tartossa
.
Brahe kannusti Turun akatemian kanslerina rehtori
Simon Kexlerusta
toimittamaan akatemialle oppikirjoja.
[21]
Kexlerus julkaisikin Turussa lahes 40 vaitoskirjaa. Suurin osa oli aritmetiikan, geometrian, trigonometrian ja tahtitieteen oppikirjoja
[22]
Brahe pyysi ja innosti Kexlerusta kokoamaan astronomisen teoksen ja vielapa poikkeuksellisesti ruotsin kielella. Tyo jai Kexlerukselta kesken hanen kuollessaan vuonna 1669, mutta kansleri Brahe siirsi teoksen valmiiksi saattamisen Kexleruksen seuraajalle
Johannes Flachseniukselle
.
[21]
Brahe ilmaisi 1669 heinakuussa konsistorille kirjoittamassaan kirjeessa, etta
Astronomian
kasikirjoituksen kuvitusta tulisi parantaa, ja kehotti konsistoria antamaan teoksien kuvitustyon turkulaiselle kaivertajalle. Brahe kirjoitti viela vuonna 1678 Turun Akatemian konsistorille, etta
Astronomian
painatuskuluihin ja teoksen kuvittamiseen tarvittavien puupiirroslaattojen kaivertamiseen myonnettaisiin 400 hopeataalaria. Brahen kuoltua teos menetti tarkeimman ja vaikutusvaltaisen tukijansa. Vuodelta 1694 on konsistorin poytakirjoissa maininta, etta Flachseniuksen akatemian laskuun teettamat puupiirroslaatat, todennakoisesti
Astronomian
kuvitukseen tarkoitetut, talletettiin Turun akatemian kirjastoon. Kexleruksen kasikirjoituksesta on sailynyt 70 sivua, mutta kuvituksesta ei ole tietoa.
[21]
Brahesta tuli vuonna 1640 jalleen valtaneuvos, jona han toimi kuolemaansa saakka.
[14]
Drotsi
Gabriel Gustavinpoika Oxenstiernan
kuoltua syksylla 1640 oli uudeksi drotsiksi kaksi ehdokasta,
Gabriel Bengtinpoika Oxenstierna
ja Pietari Brahe nuorempi. Brahe vaitti kuningas Kustaa II Aadolfin luvanneen viran hanelle. Ruotsin valtaneuvosto suoritti suljetun lippuaanestyksen, jolloin aanet menivat ehdokkaiden kesken tasan. Valtaneuvosto antoi lopullisen ratkaisun arvalle, jonka 14-vuotias kuningatar Kristiina veti Brahen voitoksi.
[1]
Brahe nimitettiin drotsiksi 1641. Toimeen liittyi vuosina 1641?1660 Svean hovioikeuden presidentin virka ja vuosina 1660?1680 koko oikeuslaitoksen ylitarkastajan virka.
[14]
Brahe johti
Tanskan vastaisia sotatoimia
vuosina 1643?1644.
Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernooriksi vuonna 1648. Talla kertaa nimitys oli ensimmaista kertaa selvemmin karkotus paakaupungista, silla Brahe oli ajautunut useissa asioissa konfliktiin kuningatar Kristiinan kanssa, joka halusi hanet pois Tukholmasta.
[10]
Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernooriksi vuonna 1648. Toisella kerralla vastuualueena oli koko Suomi
Kakisalmen laania
lukuun ottamatta.
[14]
Ennen Suomeen tuloaan han totesi tarvitsevansa kolme vuotta Suomen asioiden kuntoon saamiseksi.
Toisellakin kaudellaan Brahe aloitti virkansa hoitamisen pitkilla tarkastusmatkoilla; han teki vuosina 1648?1650 ainakin kolme pitkaa matkaa Suomessa.
[1]
Brahe jatkoi laanien hallinnon tehostamista, mutta talla kertaa aikaisemmin jaetut laanit yhdistettiin uudelleen, jotta palkkakulut vahenisivat. Oikeusjarjestelman toimintaa parannettiin maaraamalla, etta kihlakunnantuomareiden palkkausta varten varattuja veroja ei saisi enaa laanittaa. Lisaksi tuomarien virkoihin alettiin nimittaa lainoppineita hovioikeuden
asessoreita
. Brahe yritti kehittaa kaupankayntia merkantilismin oppien mukaisesti. Maarattiin, etta kaupunkien kaikkien porvareiden tuli kilpailla tasa-arvoisesti tuotteista, joita talonpojat toivat kaupunkeihin.
[10]
Toisella virkakaudellaan Brahe perusti uusiksi kaupungeiksi 1649 Salon (nykyinen
Raahe
)
[23]
,
Lappeenrannan
[23]
ja Koppon eli
Kristiinankaupungin
[23]
, 1650
Kajaanin
[24]
seka 1653 Vehkalahden (nykyinen
Hamina
)
[25]
,
Kuopion
ja
Brahean
(nykyisin Lieksa). Postilaitosta taydentamaan perustettiin majatalolaitos. Postilaitoksen toiminta parani vasta taman jalkeen. Uusi koulujarjestys tuli voimaan vuonna 1649.
[10]
Kun Brahen virkakausi Suomessa oli kestanyt kolme vuotta, han alkoi suunnitella Ruotsiin palaamista. Brahe sai Ruotsiin paluuseen lopullisen sysayksen, kun Kristiina alkoi harkita kruunusta luopumista.
[10]
Toisen kenraalikuvernoorikautensa aikana Brahe pettyi siihen, ettei Suomessa ollut tapahtunut edellisen kaynnin jalkeen hanen odottamaansa kehitysta. Han muutti takaisin Ruotsiin syksylla 1651 palaamatta enaa Suomeen.
[1]
Brahe jatkoi kenraalikuvernoorina viela vuoteen 1654, mutta oletti huolella rakentamansa laaninhallituksen toimivan moitteettomasti, jolloin kenraalikuvernoorin lasnaoloa ja ehka itse virkaakaan ei pian enaa tarvittaisi. ”Saastosyista” kenraalikuvernoorin virka lakkautettiinkin vuonna 1669.
[26]
Pohjan sodassa
kuluessa vuonna 1657, ruotsalaiset torjuivat tanskalaisten uhkaavan hyokkayksen,
[1]
ja solmitussa
Roskilden rauhassa
Ruotsiin liitettiin aiemmin Tanskan hallussa olleet
Skane
,
Halland
,
Blekinge
,
Bornholm
,
Bohuslan
ja
Trondheim
. Ruotsi hyokkasi uudestaan Tanskaan kesalla 1658, mutta sotaonni oli Ruotsille huonompi. Ruotsin armeija teki epaonnistuneen rynnakon piiritettya
Koopenhaminaa
vastaan helmikuussa 1659. Pian Ruotsi oli tukalassa asemassa, koska Tanskan avuksi oli tullut Alankomaiden laivasto ja Pohjan sota jatkui edelleen Itavaltaa, Puolaa ja Brandenburgia vastaan. Ruotsin armeija lyotiin Nyborgin taistelussa marraskuussa 1659. Ruotsi oli pakotettu
Koopenhaminan rauhaan
1660.
Kuningas
Kaarle X Kustaa
kuoli yllattaen 13. helmikuuta 1660 kesken valtiopaivien
[27]
. Brahen johdolla kumottiin kuninkaan testamentti, joka olisi keskittanyt vallan Kaarle X:n veljelle
Aadolf Juhanalle
? Brahen vavylle ? ja Brahe kohosi uuden holhoojahallituksen johtoon.
[1]
Han toimi tehtavassa vuoteen 1672. Uusi hallitsija
Kaarle XI
oli vain neljavuotias. Brahe vastusti liittoutumista katolisen Ranskan kanssa, ja Ruotsi solmi Tanskan kanssa
Koopenhaminan rauhan
27. toukokuuta 1660. Alankomaiden valittamassa rauhassa Ruotsi luovutti Trondheimin maakunnan
[28]
ja Bornholmin saaren takaisin Tanskalle.
[29]
Brahe oli 1660-luvulla drotsina holhoojahallituksen nakyvin toimija ja valtansa huipulla. Brahen valvonnassa Ruotsi neuvotteli kohtuullisin ehdoin rauhansopimukset erikseen Tanskan,
Puolan
ja
Venajan
kanssa.
[1]
Aristokratian kannattaja, suurmaanomistaja ja reduktion vastustaja
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Brahe oli vankka aatelisvallan kannattaja ja vastusti alempien saatyjen tavoitteita.
[10]
Han kannatti vallanjaon kysymyksissa aateliston oikeuksien sailyttamista ja oli siten Oxenstiernan vastustaja. Valtaneuvostossa ja drotsina Brahe pani toimeen yksityiskohtaisia uudistuksia, mutta yleispoliittisissa kysymyksissa han ilmaisi kantansa varovaisesti.
[14]
Kuningatar Kristiinan ylenpalttinen laanitysten jako aatelisille ja aatelisaatyyn korottaminen uhkasi Ruotsin valtion taloutta kassakriisilla.
Ralssitilat
nimittain olivat verovapaita, mikali tayttivat sotavarustusvelvollisuutensa. Koska aatelisilla oli oikeus maarata tiloillaan
lampuoteina
olevien talonpoikien paivatoista laanitysmaillaan, naiden talonpoikien taakka kasvoi riippuen isannasta. Lisaksi ralssitilalliset yrittivat saada perintooikeuden omaavia talonpoikia menettamaan oikeutensa, jolloin namakin tulisivat tilan lampuodeiksi. Toisaalta kruunun talonpojilta koottiin sama verotaakka ja
sotavaenotto
kuin he olivat aikaisemmin jakaneet ralssiin korotettujen tilojen kanssa.
[30]
Vuoden 1650
valtiopaivilla
papisto, porvarit ja talonpojat toimivatkin aanekkaassa yhteistyossa ja vaativat
reduktiota
eli jaettujen laanitysten palauttamista kruunulle.
Valtaneuvostossa drotsi Brahe luonnollisesti vastusti kolmen saadyn yhteisia vaatimuksia; han oli Ruotsin valtakunnan suurimpia maanomistajia.
[30]
Kuningatar Kristiinan lahjoitusten myota hanelle kuulunut Visingsborgin kreivikunta kasitti 900
manttaalia
ja oli siten suurempi kuin Axel Oxenstiernan tai
Magnus De la Gardien
kreivikunnat. Brahe harjoitti laanitystensa alueella merkittavaa rakennus- ja liiketoimintaa, perusti muun muassa paperitehtaan ja kirjapainon. Hanella oli myos oma orkesteri.
[1]
Vuoden 1655 valtiopaivilla
maamarsalkka
Erik Henrikinpoika Fleming
teki esityksen laanityksien osittaisesta reduktiosta kruunulle. Tata oli kuningas Kaarle X Kustaa valmistellut valtaneuvostossa ja siis aatelisten keskuudessa. Muut saadyt pidettiin valmisteluiden ulkopuolella. Aateli pyrki turvaamaan etunsa luopumalla ”neljannesperuutuksella” osasta laanityksistaan.
[30]
.
Brahen jo kuoltua taysi-ikaiseksi tullut kuningas Kaarle XI toteutti ison reduktion 1680-luvulla, jolloin Brahen perilliset menettivat Visingsborgin ja Kajaanin vapaaherrakunnan. Lisaksi Brahen johtaman holhoojahallituksen todettiin jalkeenpain syyllistyneen valtionvarojen tuhlaamiseen, ja Brahen kuolinpesa joutui maksamaan korvauksia, jolloin suurin osa muustakin omaisuudesta oli myytava.
[1]
Brahe pyrki edistamaan suomen kielen kirjallista ja suullista kayttoa hallinnossa.
[14]
Han esimerkiksi antoi teologian professori
Petraeukselle
tehtavaksi kirjoittaa suomen kielen oppikirja ruotsalaisille, saksalaisille ja skotlantilaisille. Petraeus julkaisikin vuonna 1649 suomen kielen kieliopin
Linguae Finnicae brevis institutio
.
[31]
Brahe myos edisti vuoden 1642 raamatunkaannosta, ja myohemmin han suositteli nuorelle Kaarle XI:lle suomen kielen taidon hankkimista.
[32]
Kun
Johannes Gezelius vanhempi
ehdotti Brahelle tyttarensa kihlattua,
maisteri
Jacob Lindemania saksan kielen professoriksi
Turun akatemiaan
, Brahe ilmoitti Gezeliukselle, ettei saksan opetus vastaperustetussa akatemiassa ollut kovinkaan tarpeellista ja etta hyodyllisempaa olisi opettaa saksalaisille ja ruotsalaisille suomea.
[33]
Viela 1660-luvulla Brahe ilmoitti tukensa kaikille suomen kielen opetushankkeille Turun akatemiassa.
[31]
Brahe puuttui viela valtaneuvoksena Suomen asioihin, lahinna hallinnon ”ylilyonteina” pitamiinsa tapauksiin. Ne liittyivat usein 1660?1670-lukujen
noitavainoihin
. Tallainen tapaus oli taikuuden harjoittamisesta ja yhteydesta piruun syytetyn ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniuksen kuolemantuomio. Turun piispa
Johannes Terserus
piti vuonna 1661 taman ”liian helppoa” syyrian ja arabian aapiston oppimista merkkina sopimuksesta sielunvihollisen kanssa. Brahe vaikutti asiaan, ja hovioikeus muutti kuolemanrangaistuksen kirkkorangaistukseksi. Brahen mielesta kyseessa oli pelkka teinin kerskailu, ja tutkintovankeus oli hanesta ylioppilaalle riittava rangaistus, kuolemanrangaistuksen ollessa vakavaa liioittelua.
[34]
Suomesta puuttui 1600-luvulla riittavan voimakas kirkollinen auktoriteetti, jotta kansanuskomuksista olisi saatu karsituksi
noitasapattikulttuuri
. Vaikka
Turun piispana
1664?1690 toiminut
Johannes Gezelius vanhempi
oli perehtynyt opilliseen noituuteen, vastapainona toimi juuri kreivi Brahe, joka suhtautui noitavainoihin hyvin epailevasti. Hanen evattyaan tukensa Gezeliukselta noitien paljastamiseksi jaivat noitavainot Suomessa Ruotsiin verrattuina laimeiksi.
[35]
Samaten Brahe kovisteli vuonna 1667 piispa Gezeliusta ”huonosta esimerkista”, kun tama syytti luonnontieteen professori
Georg Alanuksen
leskea noituudesta ja taikajuoman valittamisesta Gezeliuksen vaimolle. Gezelius joutui vaitteestaan suorittamaan 400 riikintaalaria hyvitysta Alaniuksen leskelle.
[36]
Brahe yritti viivyttaa Ruotsissakin noitasyytteista johtuvia teloituksia vaihtelevalla menestyksella.
[37]
Hanen mielestaan yhtaan kuolemantuomiota ei saisi panna toimeen, ennen kuin asian olisivat tutkineet varta vasten nimetyt papit ja maallikot, mika tarkoitti, etta kun kuolemantuomioon oli noitaoikeudenkaynnissa paadytty, tulisi tutkinta suorittaa uudestaan. Kaytannossa
valtaneuvoksen
vahvistus kuitenkin riitti kerran tuomitun kuolemantuomion taytantoonpanoon.
[38]
Kaikki Brahen uudistukset toteutettiin hierarkkisesti ylhaalta alas. Hanen uudistuksiensa toteuttamisessa ei otettu huomioon talonpoikia. Uudistukset puuttuivat lahes kaikkiin elamanaloihin. Niiden paatarkoitus oli yhtenaistamispolitiikan toteuttaminen. Sen perusteena oli Ruotsissa vallalla ollut kasitys, jonka mukaan esimerkiksi Suomen ja Tanskalta vallattujen maakuntien olot poikkesivat huomattavasti Ruotsista. Yhtenaistamispolitiikan tavoitteena oli pienentaa tata eroa niin, etta koko valtakunnassa olisi sama uskonto, sama laki, sama hallitsija ja mielellaan myos samat tavat.
[10]
Brahe oli omana aikanaan Ruotsin suurin maanomistaja.
[10]
Kuningatar Kristiina luovutti vuonna 1650 hanelle laanitykseksi
Kajaanin vapaaherrakunnan
, johon kuuluivat Kajaanin tai
Paltamon
, Kuopion ja Iisalmen pitajat. Laanitys kasitti kaikkiaan 48 000 km² maata, ja sen tuotto oli yli 10 000
riikintaalaria
.
[39]
[5]
Vuonna 1652 Brahe osti viela Ruotsin kruunulta 30 399 riikintaalarilla
ralssitilakseen
suurehkon osan Salon eli
Saloisten
pitajaa, nykyisen Raahen alueen. Han osti myos komissaario
Henrik Cronstjernalta
Kakisalmen laanista
Pielisen pogostan
. Nain Brahen omistuksessa oli 1650-luvun puolivalissa huomattava osa koko itaisesta Suomesta
[5]
.
Kajaanin vapaaherrakunnan lisaksi Brahen omistuksiin kuuluivat
Brahelinnan
seudun laanitys seka lannessa
Marttilan
ja
Paraisten
pitajissa olevat tilukset.
[5]
Brahelinna oli hanen rakennuttamansa linnakartano
Ristiinassa
Etela-Savossa
. Brahe rakennutti Brahelinnan Ristiinan ollessa osa hanen
laanitystaan
. Linnakartano rakennettiin vuosien 1646?1669 aikana
[40]
. Suunnitelmissa oli kehamuurilla ymparoity kaksikerroksinen asuinkartano, jonka puolustuksena olisi ollut kaksi pyoreaa tornia.
[41]
Kartano poltettiin
isonvihan
aikana. Nykyisin Brahelinnan paikalla on raunioita ja turistikeskus.
Brahe teetti suuria muutostoita vuosien 1661?1666 aikana myos Kajaanin vapaaherrakunnan tiluksilla
Kajaanin linnassa
. Niiden jalkeen linnaa ymparoi muun muassa seitseman tykkipatteria.
[41]
Turun Akatemian ja sittemmin
Helsingin yliopiston
akateeminen muotokuvaperinne on saanut alkunsa kansleri Brahen vuonna 1652 Turun Akatemian kirjastolle lahjoittamasta muotokuvastaan. Yliopiston kanslerien ja rehtorien seka hallitsijoiden muotokuvia onkin yliopiston hallussa nykyaan katkeamaton sarja.
[42]
Brahen muistomerkit ja hanen mukaansa nimetyt kohteet
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Brahelle on pystytetty Suomessa patsas Turkuun (vuonna 1887), Raaheen (1888), Lieksaan (1953) ja Kajaaniin (1954).
[14]
Brahen Turussa olevan patsaan jalustaan on kirjattu hanen kuuluisat sanansa, jotka han kirjoitti paivakirjaansa ensimmaisen kenraalikuvernoorikautensa paatteeksi:
[10]
≫Mina olin maahan ja maa minuun sangen tyytyvainen.
(
ruots.
Iagh war med landett och landett med mig waal tillfreds.
)≫
(Per Brahe)
Brahen mukaan on nimetty teita ja katuja muun muassa Helsingissa, Hameenlinnassa, Kajaanissa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Lieksassa, Mikkelissa, Raahessa, Ristiinassa, Savonlinnassa ja Turussa. Myos useat Pietarinkatu-nimiset kadut Suomessa ovat saaneet nimensa hanen mukaansa. Brahen mukaan on nimetty myos Raahen kaupunki, hotelleja, ravintoloita, jarjestoja seka
Liisi Oterman
vuonna 1942 loytama
asteroidi
1680 Per Brahe
. Brahe on kuvattu vuosina 1949 ja 1982 julkaistuissa
postimerkeissa
.
[1]
[43]
Viela nykyaankin kaytetaan sanontaa ”kreivin aikaan”, joka nykyisin yleensa tarkoittaa, etta jotakin tapahtuu juuri sopivasti. Alun perin ilmauksella tarkoitettiin Brahen hallintokautta.
[44]
Sanonta on tullut suomen kieleen ilmeisesti 1800-luvulla.
[14]
Kuvaava on, etta 1600-luvun alussa Ruotsissa oli yleinen nakemys Suomesta ”maanaarena”, jossa ei tuolloin ollut yhteiskuntarauhaa. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf halusi kehittaa tilannetta perustamalla 15. kesakuuta 1623 kuninkaallisella valtakirjalla
Turun hovioikeuden
. Hovioikeuden ensimmainen presidentti ja Suomen maaherra
Nils Tuurenpoika Bielke
(1623?1628) piti suomalaisia ”pahana ja barbaarisena kansana”, ja Turun piispa (1627?1652)
Rothovius
totesi asuvansa Turussa ”skorpionien ja barbaarien keskella”.
[45]
Heidan aikalaisenaan Brahe toimi aktiivisesti Suomea kehittaakseen ja uskoi ”itamaana” pidetyn Suomen mahdollisuuksiin kehittya. ”Kreivin aika” olikin todellista kehittymisen ja sisaisen rauhoittumisen aikaa Suomessa.
- Aalto, Pentti: ”Uusfilologiaa Turun Akatemiassa”,
Album amicorum
, s. 13?23. Kirja- ja kulttuurihistoriallisia tutkielmia. Helsinki: Painomies Oy, 1986.
ISBN 951-45-3980-X
.
- Gardberg, C. J.:
Kivesta ja puusta: Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja
. Helsinki: Otava, 2002.
ISBN 951-1-17423-1
.
- Fagerlund, Rainer & Villstrand, Nils Erik & Jern, Kurt:
Kuninkaita ja alamaisia: Suomen historia 1523?1809
. Suomentanut Mirja Itkonen. Schildts, 2000.
ISBN 951-50-1241-4
.
- Heikkinen, Reijo:
Kreivi Pietari Brahen syntymasta 400 vuotta
reijoheikkinen.fi
.
Arkistoitu
25.7.2014. Viitattu 15.7.2011.
- Heinamies, Kati (toim.):
Ars Universitaria 1640?1990: Muotokuvia Helsingin yliopiston kokoelmista
, s. 204?208. Helsingin yliopisto, 1990.
ISBN 951-45-5253-9
.
- Katajala, Kimmo:
Suomalainen kapina: Talonpoikaislevottomuudet ja poliittinen kulttuuri Suomessa Ruotsin ajalla (n. 1150?1800)
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
ISBN 951-746-306-5
.
- Matikkala, Antti & Brummer, Wilhelm (toim.):
Henkilo- ja sukuvaakunat Suomessa
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994.
ISBN 978-952-222-283-1
.
- Nenonen, Marko & Kervinen, Timo:
Synnin palkka on kuolema: Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500?1700-luvulla
. Otava, 1994.
ISBN 951-1-13081-1
.
- Nenonen, Marko:
Noitavainot Euroopassa: Myytin synty
. Atena kustannus Oy, 2006.
ISBN 951-796-438-2
.
- Palokangas, Markko & Santavuori, Martti ym. (toim.):
Turun linna
. Sotasokeat 1970, 1982.
- Perala, Anna:
Tiedon ja taidon kuvat: Suomalaisten painotuotteiden puupiirrokset ja niiden tekijat 1647?1713
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
ISBN 951-746-503-3
.
- Suomen historian pikkujattilainen
, s. 204?208. WSOY, 1989.
ISBN 951-0-14253-0
.
- Suominen-Kokkonen, Renja ym. (toim.):
Helsingin yliopiston museo
. Helsingin yliopisto, 1982.
ISBN 951-45-2679-1
.
- Suuri henkilokirja
. WSOY, 2001.
ISBN 951-0-26140-8
.
- Tuomola, Simo (toim.):
Abo ? Suomen metropoli, 1600-luku Turussa
. Turun Tietotarjonta ? Turku, 2000.
ISBN 951-9129-39-1
.
- Ylikangas, Heikki:
Vakivallasta sanan valtaan: Suomalaista menneisyytta keskiajalta nykypaiviin
. WSOY, 1999.
ISBN 951-0-923456
-7.
- Abraham Brahe 1569?1630
Skeel & Kannegaard Genealogy
.
Arkistoitu
21.10.2013. Viitattu 15.7.2011. en
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
o
p
q
r
s
t
u
v
w
x
y
z
aa
ab
ac
Teerijoki, Ilkka: ”Brahe, Per (1602?1680)”,
Suomen kansallisbiografia, osa 1
, s. 769?773. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
ISBN 951-746-442-8
.
Teoksen verkkoversio
.
- ↑
a
b
c
d
e
Ars Universitaria 1640?1990, s. 70?71
- ↑
a
b
c
Turun linna, s. 84
- ↑
a
b
Nils Erik Villstrand:
Valtakunnanosa
, s. 52. Svenska litteratursallskapet i Finland, 2012.
- ↑
a
b
c
d
Reijo Heikkinen
- ↑
[1]
(
Arkistoitu
? Internet Archive), Abraham Brahe 1569?1630
- ↑
Abraham Brahe 1569?1630.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- ↑
Elgenstierna s. 557
- ↑
Johansson, Johanna:
greve Per Brahe d.y.
(s. 9) 1998. Odeshogs kommunbibliotek.
Arkistoitu
5.3.2016. Viitattu 12.8.2010.
(ruotsiksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
o
p
q
r
s
Suomen historian pikkujattilainen
- ↑
Djupsjobacka, Tove: Per Brahe d.y. spelade luta som ung student ? nu far hans notsamling nytt liv.
Hufvudstadbladet
, 18.2.2021, s. 22?23.
Artikkelin maksullinen verkkoversio.
. Viitattu 18.2.2021.
- ↑
Elsa Brahe (1629?1653)
- ↑
Muurihautapaikat ja hautausvaakunat
Naantali: Naantalin seurakunta.
Arkistoitu
28.8.2017. Viitattu 18.8.2011.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
Suuri henkilokirja
- ↑
1600-luku Turussa. s. 31
- ↑
a
b
1600-luku Turussa. s. 43
- ↑
1600-luku Turussa. s. 46
- ↑
Turun linna, s. 86
- ↑
Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka:
Historian suursanakirja
. WSOY, 1998.
ISBN 951-0-22044-2
.
- ↑
Kuninkaallinen Turun akatemia
(
Arkistoitu
? Internet Archive) Helsingin yliopistomuseo Arppeanum
- ↑
a
b
c
Tiedon ja taidon kuvat, Anna Perala, SKS 2003 s. 23?28, 41, 181
- ↑
Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640?1917
, hakusana Kexlerus Simon. viitattu 24.12.2007
- ↑
a
b
c
1600-luku Turussa. s. 60
- ↑
1600-luku Turussa. s. 62
- ↑
1600-luku Turussa. s. 65
- ↑
Turun linna, s. 90
- ↑
Charles X Gustav | king of Sweden
Encyclopedia Britannica
. Viitattu 23.3.2019.
(englanniksi)
- ↑
[2]
(
Arkistoitu
? Internet Archive)Yle/Pohjoismaiden historiaa
- ↑
Kuninkaita ja alamaisia, Mirja Itkonen (suom), Schildts 2000 s. 176?177
- ↑
a
b
c
Katajala, Kimmo;
Suomen kapina
, SKS 2002 s. 296?312
- ↑
a
b
Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden kasikirja, Tuija Laine (toim) SKS 1997 s. 207?209
- ↑
Otavan Iso Tietosanakirja
- ↑
Album_amicorum, Pentti Aalto ? Uusfilologiaa Turun Akatemiassa, 1986 s. 13?23
- ↑
1600-luku Turussa. s. 76
- ↑
Synnin palkka on kuolema, Marko Nenonen ja Timo Kervinen, Otava 1994
- ↑
1600-luku Turussa. s. 78
- ↑
1600-luku Turussa. s. 80
- ↑
Nenonen, s. 97?98
- ↑
1600-luku Turussa. s. 61
- ↑
TaskuTietojatti, Gummerus 1986 3. p s. 236
- ↑
a
b
Gardberg, s. 136
- ↑
Helsingin yliopiston museo (1982), s. 17?18
- ↑
Luettelo numeroiduista asteroideista
Minorplanetcenter. Viitattu 16.8.2011.
- ↑
Vilppula, Matti:
Kreivin aikaan
30.12.2003. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Arkistoitu
12.3.2017. Viitattu 10.03.2017.
- ↑
Heikki Ylikangas, Vakivallasta sanan valtaan, 1999 s. 113?115
- Vierros, Tuure:
Maa oli minuun tyytyvainen: Per Brahen nuoremman tarina
. Kirjayhtyma, 1971.
(Historiallinen romaani.)
|
---|
| Ruotsin aika
(1595?1809)
| | |
---|
| Suomen suuriruhtinaskunta
(1809?1917)
| |
---|
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|