Tama artikkeli kasittelee Ruotsin paaministeria. Historioitsija
Olof Palmesta
on eri artikkeli.
Sven Olof Joachim Palme
kuuntele aantamys
(ohje)
(
30. tammikuuta
1927
Tukholma
?
28. helmikuuta
1986
Tukholma) oli
Ruotsin paaministeri
ja maansa
sosiaalidemokraattisen puolueen
pitkaaikainen
puheenjohtaja
. Hanet
murhattiin vuonna 1986 ampumalla
.
Palme syntyi ylaluokkaiseen perheeseen ja varttui
Ostermalmilla
Tukholmassa.
Palme-suku
oli aikoinaan tullut Ruotsiin Alankomaista. Olof Palmen isalla, paajohtaja Gunnar Palmella oli osittain myos
suomalaiset
sukujuuret, aidilla, Elisabeth von Knieriemilla, taas
baltiansaksalaiset
[1]
lahde tarkemmin?
. Hanen isovanhempansa olivat liberaalipoliitikko Sven Theodor Palme ja suomalaissyntyinen
Hanna von Born
. Koulutukseltaan Palme oli
juristi
. Han oli naimisissa
Lisbeth Palmen
(o.s. Beck-Friis, 1931?2018) kanssa vuodesta 1956 kuolemaansa asti. Parille syntyi pojat
Joakim
,
Marten
ja
Mattias
.
[2]
[3]
Olof Palme tuli loistavin arvosanoin ylioppilaaksi 1944 ylaluokan sisaoppilaitoksessa Sigtunassa, suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon Yhdysvalloissa ja oikeustieteen kandidaattitutkinnon Tukholmassa 1951. Han omaksui sosiaalidemokraattisen aatteen 1950-luvun alkupuolella.
[4]
Palme lahti aluksi opiskelijapolitiikkaan ja nousi Ruotsin ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi. Paaministeri
Tage Erlander
otti hanet 1954 poliittiseksi sihteerikseen, jolloin han nousi pian politiikan keskioon. Han toimi valtiopaivaedustajana 28 vuotta (1958?1986, ensimmaisessa kamarissa vuosina 1958?1968, toisessa kamarissa vuosina 1969?1970). Vuosina 1963?1965 han toimi valtioneuvostossa salkuttomana ministerina erikoistuneena nuorisoasioihin. Ruotsin liikenneministerina toimiessaan (1965?1967) han toteutti muun muassa Ruotsin
siirtymisen oikeanpuoliseen liikenteeseen
. Opetusministerina han toimi vuosina 1967?1969.
[4]
Erlanderin vetaydyttya politiikasta tuli Palmesta hanen seuraajansa. Han oli Ruotsin paaministerina kahteen otteeseen, 14. lokakuuta 1969 ? 8. lokakuuta 1976 ja 8. lokakuuta 1982 ? 28. helmikuuta 1986. Puolueensa puheenjohtaja han oli 1969?1986. Leppoisan maanisamaisen Erlanderin sijaan Palme oli karkas vaittelija ja puhuja, ja ainakin esiintymistavaltaan radikaali aatteellinen taistelija. Tyylillaan han hankki itselleen vastustajia ja kaunaisuutta.
[4]
Palmen hallitusta kritisoitiin “Ruotsin taudin” aiheuttamisesta. Taudilla tarkoitettiin liian pitkalle menevaa holhousyhteiskuntaa, jossa byrokratia ja verorasitus kasvoivat, talouselaman kilpailukyky huononi eika valtion menojen kasvua saatu kuriin.
[4]
Sosiaalidemokraattinen puolue karsi vaalitappion Ruotsin valtiopaivavaaleissa 19. syyskuuta 1976 ja menetti nelja paikkaa. Palme jatti hallituksensa eronpyynnon seuraavana paivana.
[5]
Palme paasi uudelleen paaministeriksi vuonna 1982.
[4]
Palme tuli kansainvalisesti tunnetuksi osallistuessaan
Pohjois-Vietnamin
Moskovan
suurlahettilaan kanssa mielenosoitukseen Yhdysvaltain
Vietnamin sotaa
vastaan helmikuussa 1968 (jolloin han ei viela ollut paaministeri eika puoluejohtaja). Joulukuussa 1969 Palme leimasi Yhdysvaltain toiminnan Pohjois-Vietnamissa
kidutukseksi
ja vertasi sita
natsi-Saksan
toisen maailmansodan aikana tekemiin joukkomurhiin, Yhdysvallat kutsui Tukholman-suurlahettilaansa kotiin ja palautti diplomaattisuhteet normaaleiksi vasta maaliskuun lopulla 1974. Palme vaikutti osaltaan ruotsalaisen
hyvinvointivaltiomallin
kehittamiseen.
[6]
Vuonna 1968 han protestoi voimakkaasti myos
Neuvostoliittoa
vastaan
T?ekkoslovakian miehityksen
takia.
[4]
1960- ja 1970-lukujen taitteessa Palme ajoi tarmokkaasti yhteispohjoismaisen talousalueen muodostamiseen tahdannytta
Nordek
-hanketta, joka kariutui
Tanskan
liittymiseen
Euroopan talousyhteison
(EEC) jaseneksi vuoden 1973 alussa.
Palme oli myos aktiivinen toimija
Sosialistisessa internationaalissa
ja keskittyi Lansi-Saksan liittokanslerin
Willy Brandtin
ja Itavallan liittokanslerin
Bruno Kreiskyn
kanssa erityisesti
kolmannen maailman
kysymyksiin. Palme solmi laheiset suhteet muun muassa
Palestiinan
vapautusjarjestoon
PLO:hon
ja sen johtajaan
Jasser Arafatiin
, joka vieraili Ruotsissa 1983 Palmen kutsusta. Varoen arsyttamasta liiaksi
Israelia
ja Yhdysvaltoja Palme korosti talloin ottavansa Arafatin vastaan nimenomaan Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajana eika niinkaan Ruotsin paaministerina. Israel kuitenkin reagoi asiaan voimakkaasti esittamalla Ruotsille jyrkan paheksuntansa.
Palmen usein toistettu lause "politiikka on tahdon asia" (
politik ar att vilja
) on peraisin vuodelta 1964
[2]
.
Palmea ammuttiin 28. helmikuuta 1986 Tukholmassa Sveavagenin ja Tunnelgatanin kulmassa hanen ollessaan palaamassa elokuvateatterista vaimonsa Lisbeth Palmen kanssa. Olof Palme vietiin heti sairaalahoitoon, mutta elvytysyritykset jaivat tuloksettomiksi, ja sairaalassa hanet todettiin kuolleeksi. Murhaajaa ei ole saatu selville, eika myoskaan murhan motiivi ole tiedossa.
Palmen hautajaiset jarjesti Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue 15. maaliskuuta 1986
Tukholman kaupungintalossa
. Hautajaisiin osallistui kymmenia valtionpaamiehia, ja tilaisuuteen oli lahettanyt edustajansa kaikkiaan yli sata valtiota. Hautajaisissa puhuivat muun muassa
YK:n
paasihteeri
Javier Perez de Cuellar
, Suomen paaministeri
Kalevi Sorsa
Pohjoismaiden edustajana, Lansi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt Sosialistisen internationaalin edustajana ja Intian paaministeri
Rajiv Gandhi
kolmannen maailman edustajana. Sadattuhannet ruotsalaiset seurasivat Palmen ruumissaattoa halki Tukholman.
[7]
Tukholman karajaoikeus
tuomitsi teosta
elinkautiseen vankeuteen
Christer Petterssonin
, jonka
Svean hovioikeus
sittemmin vapautti puutteellisten todisteiden takia. Valtakunnansyyttaja pyysi tuomion purkamista, mutta
korkein oikeus
hylkasi esityksen 28. maaliskuuta 1998.
[8]
Vakavasti paihdeongelmainen Pettersson kuoli 29. syyskuuta 2004 paahan saamiinsa vammoihin, jotka han oli saanut kaaduttuaan joitakin paivia aiemmin.
Palme-jutun tutkintaprosessi oli Ruotsin kaikkien aikojen kallein. Ruotsin entisen lain mukaan Palmen murha olisi vanhentunut rikoksena vuonna 2011, jolloin siita oli kulunut 25 vuotta. Vuonna 2010 voimaan astuneen uuden rikoslain mukaan vakavat rikokset, kuten murhat, eivat vanhene koskaan.
Ruotsin poliisi ilmoitti kesakuussa 2020 paasyyttaja Krister Peterssonin uskovan, etta syyllinen on niin sanottu Skandia-mies eli
Stig Engstrom
. Samalla ilmoitettiin, etta tutkinnat lopetetaan, koska epailty on jo kuollut.
[9]
- ↑
Olof Palme
Answers.com
. Viitattu 27.5.2009.
- ↑
a
b
Janne Virkkunen, Ylaluokan poika puolusti sorrettuja, Helsingin Sanomat 23.10.2011 sivu C 2
- ↑
Christer Engstrand & Ingmar Andersson:
Historiska personer
(Haettu uudelleen Archive.orgista 23.10.2011)
web.archive.org
. Viitattu 15.9.2007.
(ruotsiksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
Otavan suuri ensyklopedia. Taydennysosa 1
, s. 9780?9781, art. Palme, Olof. Helsinki: Otava, 1986.
ISBN 951-1-05124-5
.
- ↑
Luoma, Jukka:
Mita Missa Milloin 1978
, s. 12?13. Kustannusosakeyhtio Otava, 1977.
ISBN 951-1-04521-0
.
- ↑
Paavo Rytsa:
Olof Palme - Kansankodin kummiseta
Yle, Elava arkisto.
- ↑
Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 57. Otava, 1986.
- ↑
Juhani Roiha:
Pettersson ei joudu uudelleen oikeuden eteen
turunsanomat.fi
. 1998. Turun Sanomat. Viitattu 15.9.2007.
- ↑
Katso suorana: Syyttaja uskoo, etta Skandia-mies on syyllinen Palmen murhaan, tutkinta lakkautetaan ? Yle seuraa hetki hetkelta
Yle Uutiset
. 10.6.2020. Yleisradio. Viitattu 10.6.2020.
- Berggren, Henrik:
Edessa ihana tulevaisuus
, suom. Heikki Eskelinen, Otava 2011
- Ostberg, Kjell:
Olof Palme 1927?1986 ? Valtiomies ja humanisti
(suom. Anna-Maija Luomi). Minerva Kustannus, 2009.
ISBN 978-952-492-302-6
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|