Pavel Grat?ov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pavel Grat?ov
Павел Грачёв
Pavel Gratšov vuonna 1994.
Pavel Grat?ov vuonna 1994.
Venajan federaation puolustusministeri
18. toukokuuta 1992 ? 17. heinakuuta 1996
Edeltaja Boris Jeltsin (vt.)
Seuraaja Mihail Kolesnikov (vt.)
Henkilotiedot
Syntynyt 1. tammikuuta 1948
Rvy , Tulan alue , Neuvostoliitto
Kuollut 23. syyskuuta 2012  (64 vuotta)
Moskova , Venaja
Tiedot
Puolue NKP
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pavel Sergejevit? Grat?ov ( ven. Па?вел Серге?евич Грачёв ; 1. tammikuuta 1948 Rvy, Tulan alue , Neuvostoliitto ? 23. syyskuuta 2012 Moskova , Venaja ) [1] [2] oli venalainen armeijakenraali , joka toimi Venajan puolustusministerina vuosina 1992?1996. Han oli presidentti Boris Jeltsinin luotettu tukija vuoden 1991 vallankaappausyrityksen ja vuoden 1993 perustuslaillisen kriisin aikana, mutta joutui eroamaan menetettyaan uskottavuutensa korruptiosyytosten ja tappiollisen ensimmaisen T?et?enian sodan seurauksena.

Ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Grat?ov palveli Neuvostoliiton armeijassa vuodesta 1965. Han valmistui Rjazanin ilmasotakoulusta vuonna 1969, Frunzen sotilasakatemiasta vuonna 1981 ja yleisesikunta-akatemiasta vuonna 1990. Han koulutti laskuvarjojaakarijoukkoja ja komensi niita eri tehtavissa Afganistanin sodan aikana: han oli Afganistanissa kaartin laskuvarjojaakarirykmentin apulaiskomentajana vuosina 1981?1982 ja komentajana 1982?1983 seka kaartin laskuvarjojaakaridivisioonan esikuntapaallikkona 1983?1985 ja komentajana 1985?1988. [1] Han sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen vuonna 1988. [3] Grat?ov nimitettiin Neuvostoliiton laskuvarjojoukkojen apulaiskomentajaksi kesakuussa 1990 ja komentajaksi joulukuussa 1990. [1]

Grat?ovilla oli ratkaiseva osuus elokuun 1991 vallankaappausyrityksen epaonnistumisessa. KGB:n johtaja Vladimir Krjut?kov oli kertonut hanelle etukateen tulossa olevasta kaappauksesta, silla kaappausta johtanut Janajevin juntta halusi Grat?ovin hoitavan paakaupungin miehityksen. Kaappauksen alettua Grat?ov lahettikin laskuvarjojaakaridivisioonan Tulasta Moskovaan, mutta kun kaappausta vastustanut Venajan presidentti Boris Jeltsin pyysi Grat?ovilta suojelua, Grat?ov siirtyi heti Jeltsinin puolelle. [4] [5] Kaappausyrityksen jalkeen Grat?ov nimitettiin apulaispuolustusministeriksi, missa tehtavassa han toimi Neuvostoliiton hajomiseen eli saman vuoden joulukuuhun saakka. Tammikuusta huhtikuuhun 1992 han oli itsenaisten valtioiden yhteison asevoimien apulaisylipaallikkona. Han sai uudessa Venajan armeijassa armeijakenraalin arvon. [1]

Grat?ov nimitettiin huhtikuussa 1992 Venajan apulaispuolustusministeriksi ja toukokuussa puolustusministeriksi. [1] Han pysyi uskollisena presidentti Jeltsinille vuoden 1993 perustuslaillisen kriisin aikana, jolloin han maarasi Jeltsinin vaatimuksesta armeijan valtaamaan Moskovan Valkoisen talon pakottaen parlamentin ja sen asettaman kilpailevan hallituksen antautumaan. [6] Kuukautta myohemmin Grat?ov teki lokakuussa 1993 kolmipaivaisen virallisen vierailun Suomeen . Vierailua isannoi Suomen puolustusministeri Elisabeth Rehn , ja Grat?ov tapasi myos presidentti Mauno Koiviston ja puolustusvoimain komentajan Jan Klenbergin . [7] Venaja ehdotti vierailun yhteydessa allekirjoitettavaksi maiden valisen sotilaallisen yhteistyon mahdollistavaa sopimusta, mutta Suomi torjui ehdotuksen Koiviston suoraan Jeltsinille lahettamalla kirjeella. Asiasta ei kerrottu julkisesti. [8]

Grat?ovia syytettiin korruptiosta Ita-Saksan alueelta poisvedettyjen entisten neuvostojoukkojen omaisuuden myynnin yhteydessa. Hanen vaitettiin hankkineen nailla varoilla luvattomasti puolustusministeriolle kaksi Mercedes -autoa, ja lehdisto antoi hanelle lempinimen ”Mercedes-Pa?a”, vaikka syytoksia ei todistettu oikeudessa. Kun korruptiotapausta tutkinut Moskovski Komsomolets -lehden toimittaja Dmitri Holovod murhattiin salkkuun katketylla pommilla lokakuussa 1994, lehti syytti Grat?ovia murhan tilaamisesta, mutta nayton puuttuessa hanta vastaan ei nostettu syytetta. [9] [4]

Kun Jeltsinin hallinto joulukuussa 1994 paatti kukistaa T?et?enian tasavallan separatistihallinnon, Grat?ov vakuutti, etta sota voitettaisiin nopeasti ja helposti. Hanen on vaitetty pyrkineen sodalla siirtamaan huomion pois mainettaan haitanneesta korruptioskandaalista. [10] Grat?ovin mukaan t?et?eenit voitaisiin kukistaa parissa tunnissa yhdella laskuvarjojaakarirykmentilla. [9] Han oli kuitenkin liioitellut Venajan armeijan valmiutta. [10] Groznyin valtaukseen talvella 1994?1995 kaytettiin kokemattomia ja huonosti varustettuja varusmiehia. Monet Venajalla syyttivat Grat?ovia tarpeettomasta ihmishenkien tuhlaamisesta. [11] Kansainvaliset ihmisoikeusjarjestot pitivat hanta vastuullisena sodan sitakin lukuisammista siviiliuhreista. [12] Maaliskuussa 1996 separatistit valtasivat hetkeksi Groznyin takaisin . [11]

Jeltsin erotti lopulta Grat?ovin kesakuun 1996 presidentinvaalien ensimmaisen kierroksen jalkeen. Varmistaakseen uudelleenvalintansa toisella kierroksella Jeltsin tarvitsi ensimmaisella kierroksella kolmanneksi tulleen kenraali Aleksandr Lebedin tuen, joten han nimitti Lebedin Venajan turvallisuusneuvoston sihteeriksi. Lebedin toisena ehtona Jeltsinin julkiselle tukemiselle oli Grat?ovin ero, silla he olivat vihamiehia. [11] [13] [4]

Kuolema [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Grat?ov kuoli 64-vuotiaana syyskuussa 2012 meningoenkefaliittiin moskovalaisessa Vi?nevskin sotilassairaalassa 11 paivaa jatkuneen hoidon jalkeen. [2] [9] Julkisesti ei ole kerrottu, miten han sai tartunnan, joten tiedotusvalineissa spekuloitiin hanen syoneen myrkyllisia sienia erailla syntymapaivajuhlilla. [2] Grat?ov on haudattu Novodevit?in hautausmaalle Moskovaan. [2]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e ГРАЧЕВ Павел Сергеевич (venajaksi) Venajan puolustusministerio. Viitattu 2.9.2021.
  2. ↑ a b c d Former Russian defense minister Pavel Grachov dead (englanniksi) TASS 24.9.2012. Viitattu 2.9.2021.
  3. ↑ ГРАЧЁВ (venajaksi) Venajan puolustusministerio. Viitattu 2.9.2021.
  4. ↑ a b c Artem Kret?etnikov: Павел Грачев: "боевой генерал" и "Паша-мерседес" (venajaksi) BBC 25.9.2012. Viitattu 2.9.2021.
  5. ↑ Robert Service: A History of Modern Russia ? From Nicholas II to Putin , s. 499, 500. Penguin Books, Lontoo 2003 (ensimmainen laitos 1997).
  6. ↑ Service 2003, s. 524.
  7. ↑ Kaija Virta: Rehn kyseli Gratshovilta Venajan Nato-nakemyksia. Helsingin Sanomat , 19.10.1993, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille) . Viitattu 10.7.2023.
  8. ↑ Alpo Rusi: Venaja ehdotti, Suomi salasi. Suomen Kuvalehti , 34/2020, s. 44-47. SK Arkisto (vain tilaajille) . Viitattu 10.7.2023.
  9. ↑ a b c Disgraced Defense Minister Grachev Laid to Rest (englanniksi) The Moscow Times 25.9.2012. Viitattu 2.9.2021.
  10. ↑ a b Service 2003, s. 533.
  11. ↑ a b c Pilvikki Kause: Tshetshenian sota pilasi Gratshovin maineen (tilaajille) Helsingin Sanomat 19.6.1991. Viitattu 2.9.2021.
  12. ↑ T?et?enian sodan arkkitehti kuoli (tilaajille) Helsingin Sanomat 24.9.2012. Viitattu 2.9.2021.
  13. ↑ Kalle Koponen: Jeltsin jatkaa vaalitaisteluaan liitossa kenraali Lebedin kanssa ? Lebed vaitti, etta syrjaytettya Gratshovia tukeneet upseerit tekivat vastarintaa (tilaajille) Helsingin Sanomat 19.6.1991. Viitattu 2.9.2021.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pavel_Grat?ov&oldid=21683388 ”