Marraskuun kansannousu
oli vuosina
1830
ja
1831
kayty
kansannousu
Kongressi-Puola
n alueella
Venajan keisarikuntaa
vastaan. Nimensa mukaisesti kansannousu alkoi 29. marraskuuta 1830. Alkumenestyksesta huolimatta kansannousu kukistettiin lopulta Venajan armeijan avulla.
Puolan jakojen
jalkeen entiset Puola-Liettuan valtion alueet oli jaettu Venajan,
Itavallan
ja
Preussin
kesken. Venajalla Puolan alueille oli perustettu autonominen
Puolan kuningaskunta
, jota ei kuitenkaan koettu riittavaksi ratkaisuksi puolalaisen vaeston taholta. Kongressi-Puolassa perustettiin useita
salaseuroja
ja
Burschenschaften
ja
Carbonarien
kaltaisia yhdistyksia.
Sejmissa
oppositio keskittyi
Adam Czartoryskin
ja
Vilnan yliopistossa
Adam Mickiewiczin
seka
Joachim Lelewelin
ymparille. Venajan keisari
Aleksanteri I
oli epaluuloinen puolalaisia kohtaan ja Kongressi-Puolan asemaa yritettiinkin heikentaa vuodesta 1825 alkaen perustuslaillisen hallinnon murentamisella. Kansainvalinenkin tilanne kiristyi vuonna 1830, kun
Ranskassa
alkoi
heinakuun vallankumous
ja
Belgia
irrottautui
Alankomaista
. Keisari
Nikolai I
valmisteli Alankomaiden auttamista sotavoimin, mika heratti pelkoja Kongressi-Puolassa puolalaisen sotavaen kaytosta Belgiaa vastaan.
[1]
Lisaksi uskottiin, etta Nikolai saattaisi kayttaa sotatilaa syyna Kongressi-Puolan autonomian lakkauttamiseksi kokonaan.
[2]
Kapinan aloituksena voidaan pitaa suuriruhtinas
Konstantin Pavlovit? Romanovin
murhayritysta 29. marraskuuta 1830. Toimintaa tilanteen saralta oli suunnitellut useampi puolalainen salaseura, mutta toiminnassa ensin onnistui upseerikoululla toiminut seura. 29. marraskuuta joukko upseerikoulun oppilaita yritti murhata Konstantinin epaonnistuen kuitenkin yrityksessaan. Heidan onnistui kuitenkin murhata kolme puolalaista kenraalia, joista kaksi tapettiin tahallisesti liiasta venalaismielisyydesta. Kolmas sai surmansa vahingossa.
[2]
Emilia Plater
ja puolalaisia viikatemiehia.
Murhayrityksen jalkeen salaliittolaiset yrittivat vallata Varsovan varuskunnan asevaraston, missa onnistuttiinkin kun heihin liittyi kaupunkilaisia. Seuraavana paivana koko Varsova oli kapinallisten hallussa. Konstantin pakeni Varsovasta kapinan laajettua. Kapinan jatko oli epavarma siihen asti, kun kenraali
Jozef Chłopicki
julistautui diktaattoriksi. Keisari Nikolai paatti puolestaan kayttaa Kongressi-Puolaa Alankomaihin menoa varten koottua siirtoarmeijaa puolalaisia vastaan. Tama johti osaltaan vastarinnan tiivistymiseen. 25. tammikuuta 1831 sejm julisti, etta Nikolai oli menettanyt Puolan valtaistuimen. Chłopicki luopui diktaattorin asemastaan ja tilalle tuli Adam Czartoryskin johtama sejmille uskollinen hallitus.
[2]
Stoczekin taistelu
, maalannut
Jan Rosen
.
Suoranainen sota puolalaisten ja venalaisten valilla alkoi vuoden 1831 helmikuussa ja se kesti lokakuuhun. Venajan armeijalla oli kaksinkertainen maaraylivoima puolalaisiin nahden, mutta toisaalta Puolan armeija oli hyvin koulutettu ja se saattoi taistella sita tukevan vaeston seassa. Kansannousu levisi myos Liettuaan ja entiselle Puolan itaalueelle
Latgaleen
. Puolalaiset yrittivat vedota Venajan mahdollisiin vallankumouksellisiin. Niinpa sejmin ilmoitus Nikolain valtaistuimen menetyksesta oli ajoitettu
dekabristien
teloittamisen viisivuotispaivalle. Merkittavaa apua ei kuitenkaan saatu Venajan kapinallisilta. Kulttuuripiireiltakaan ei saatu tukea, silla esimerkiksi tuon ajan Venajan johtava runoilija
Aleksandr Pu?kin
tuomitsi puolalaisten toimet. Apua yritettiin saada myos Ranskasta ja
Britanniasta
, mutta konkreettisin tuki rajoittui mielenilmaisuihin, kuten ranskalaiseen runoon
La Varsovienne
.
[3]
Lisaksi esimerkiksi
Eau de Colognea
eli kolninvetta myytiin nimella
Eau de Pologne
.
[4]
Kapinaliike radikalisoitui vuoden 1831 kesasta lahtien ja lopulta valtaan oli noussut uusi diktaattori
Jan Krukowiecki
. Venalaiset sotajoukot kukistivat lopulta kapinan paallikkonsa sotamarsalkka
Ivan Paskevit?in
johdolla.
[3]
Horace Vernet
,
Puolalainen
Prometheus
, 1831. Maalaus kuvaa kapinan kukistamista.
Kapinan jalkeen Puolan kaskynhaltijaksi nousi venalaisia johtanut Ivan Paskevit?. Puolan autonomia korvattiin vuonna 1832 voimaan tulleella orgaanisella statuutilla, joka takasi Puolalle
Suomen
kaltaisen itsehallinnon. Kuitenkin jo vuonna 1833 maahan julistettiin poikkeustila, joka jatkui seuraavat 20 vuotta. Talloin suljettiin Varsovan ja Vilnan yliopistot ja Puolan oma armeija lakkautettiin. Kapinan johdosta jaettiin 200?300 kuolemantuomiota, joista suurin osa annettiin poissaoleville. Lisaksi yli 3 000 tilaa takavarikoitiin ja 45 000 perhetta pakkosiirrettiin Venajan sisaosiin. Varsovan pohjoispuolelle rakennettiin
Aleksanterin sitadelli
-linnoitus
[3]
ja kuuluisaksi tullut paviljonki numero 10 poliittisille vangeille.
[4]
Kapinan seurauksena Puolasta lahti yli 10 000 pakolaista,
[5]
joista suurin osa suuntasi Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Pakolaisten joukossa alkoi poliittinen toiminta, jonka keskuksena oli
Hotel Lambert
Pariisissa
. Puolalaisia taisteli myohemmin useissa eri vapaussodissa Saksassa, Italiassa ja Balkanilla, seka
Pariisin kommuunin
taisteluissa.
[6]
Puolan kapinan voidaan nahda myos pelastaneen Belgian itsenaisyyden, kun kapina sitoi Venajan siirtoarmeijan Puolaan.
[2]
- Hovi, Kalervo:
Puolan historia
. Otava, 1993.
ISBN 951-1-11207-4
.
- Johnsson, Peter ja Lautela, Yrjo:
Puola - vanhaa ja uutta Eurooppaa
. Helsinki: Edita, 2004.
ISBN 951-37-3993-7
.
- ↑
Hovi 1993, s. 75.
- ↑
a
b
c
d
Hovi 1993, s. 76.
- ↑
a
b
c
Hovi 1993, s. 77.
- ↑
a
b
Johnsson ja Lautela 2004, s. 61.
- ↑
Johnsson ja Lautela 2004, s. 62.
- ↑
Hovi 1993, s. 78.
Autonomiseen Suomeen vaikuttaneet sodat (1809?1917)
|
|---|
| |
|