Bokassa I
Jean-Bedel Bokassa vuonna 1970
Keski-Afrikan keisari
Valtakausi	4. joulukuuta 1976 ? 20. syyskuuta 1979
Kruunajaiset	4. joulukuuta 1977
Edeltaja	han itse (presidenttina)
Seuraaja	monarkia lakkautettu ( David Dacko presidenttina)
Keski-Afrikan tasavallan 2. presidentti
Valtakausi	1. tammikuuta 1966 ? 4. joulukuuta 1976
Edeltaja	David Dacko
Seuraaja	Tasavalta lakkautettu (Han itse keisarina) '
Syntynyt	22. helmikuuta 1921 Bobangi, Ranskan paivantasaajan Afrikka
Kuollut	3. marraskuuta 1996  (75 vuotta) Bangui , Keski-Afrikan tasavalta
Puoliso	Catherine Denguiade + 16 muuta
Lapset	Prinssi Jean-Serge Kruunuprinssi Jean-Bedel
Suku	Bokassa
Isa	Mindogon Bokassa
Aiti	Marie Yokowo
Uskonto	roomalaiskatolisuus islam (syyskuu-joulukuu 1976)

Jean-Bedel Bokassa (tunnettiin myos nimella Salah Eddine Ahmed Bokassa ja Keisari Bokassa I ) ( 22. helmikuuta 1921 Bobangui , Ranskan paivantasaajan Afrikka ? 3. marraskuuta 1996 Bangui , Keski-Afrikan tasavalta ) oli toinen Keski-Afrikan tasavallan presidentti vuosina 1966?1976 ja Keski-Afrikan keisarikunnan historian ainoa keisari vuosina 1976?1979. ^[1]

Bokassa oli alun perin ammattisotilas , mutta vuonna 1966 han riisti melko verettomasti vallan serkultaan David Dackolta . Han hallitsi Keski-Afrikan tasavaltaa kovaotteisesti, ja vuonna 1972 han keskitti kaiken vallan itselleen julistaen itsensa elinikaiseksi presidentiksi. Vuonna 1976 han heratti suurta maailmanlaajuista huomiota muuttamalla maansa valtiomuodon perinnolliseksi monarkiaksi ja kruunauttamalla itsensa keisariksi (Bokassa I). Bokassa teetti itselleen samanlaisen valtaistuimen kuin Salomolla . Maa muutti nimensa Keski-Afrikan keisarikunnaksi.

Keisarikunnan aika paattyi jo vuonna 1979 ranskalaisten erikoisjoukkojen tekemaan vallankaappaukseen . Bokassa I pakeni maasta, mutta myohemmin han palasi takaisin kotimaahansa ja oikeudenkaynnin jalkeen hanet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen .

Nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jean-Bedel Bokassa syntyi vuonna 1921 Bobanguin kylassa Ranskan paivantasaajan Afrikassa . ^[1] Hanen isansa oli m’bakojen heimopaallikko, joka tapettiin yhteenotossa, kun Jean-Bedel oli kuusivuotias. Hanen aitinsa teki itsemurhan pian taman jalkeen jattaen orvoiksi Bokassan ja taman 11 sisarusta. ^{[2] [3]}

Bokassa kavi katolisten lahetyssaarnaajien kouluissa Banguissa ja Brazzavillessa . Han kuitenkin jatti haaveen papin urasta ja liittyi 1939 Ranskan armeijaan. ^[2]

Sotilasura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ranskan valtauksen jalkeen Bokassa palveli Vapaan Ranskan afrikkalaisessa yksikossa. Hanen sotilasuransa jatkui Ranskan armeijassa myos toisen maailmansodan jalkeen, ja han palveli asevoimissa Indokiinan sodassa . Bokassa osallistui muun muassa đi?n Bien Ph?n taisteluun , jossa Ranska karsi tappion. Hanet ylennettiin vuonna 1956 vanrikiksi. ^[2] Vuonna 1961 han oli jo kapteeni. ^[1]

Keski-Afrikan tasavalta itsenaistyi vuonna 1960. Bokassa jatti taman jalkeen Ranskan armeijan ja palasi kotimaahansa. ^[2] Itsenaisyysliiketta oli johtanut Bokassan serkku Barthelemy Boganda . Taman kuoltua lento-onnettomuudessa pian itsenaistymisen jalkeen Ranska asetti maan johtoon David Dackon . ^[4]

Bokassa sai Dackolta tehtavakseen luoda valtion armeijan. Bokassasta tuli 1963 Keski-Afrikan tasavallan asevoimien komentaja. ^[2]

Valtakausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vallankaappaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Dackon aikana Keski-Afrikan tasavallan talous syoksyi ja valtionvelka kasvoi voimakkaasti. Valtio oli vaarassa menna vararikkoon , kun Dacko syostiin vallasta vuoden 1965 lopussa. ^[5] Bokassan ja toisen Indokiinan sodan veteraanin, Alexandre Banzan johtamat joukot sulkivat uudenvuodenaattona Banguin keskustan vallankaappauksessa . ^[4]

Presidenttina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bokassa julisti vallankaappauksen jalkeen 1. tammikuuta 1966 itsensa presidentiksi ja paaministeriksi. ^[2] Bokassa lakkautti pian perustuslain, hajotti parlamentin ja siirsi kaikki hallinnolliset asiat valitsemallaan hallitukselle. ^[5]

Bokassa pyrki kuitenkin uudistamaan valtion taloutta. Niin sanottu operaatio Bokassa oli kansallinen suunnitelma, jonka tarkoituksena oli luoda valtiollisia maatiloja ja teollisuutta. Suunnitelma kuitenkin epaonnistui heikkoon hallintoon. ^[6] Monet Bokassan ensimmaisista teoista olivat suosittuja, kuten Banguin lihatilanteen parantaminen ja bussijarjestelman luominen. ^[4]

Bokassasta tuli kuitenkin nopesti monien muiden diktaattorien tavoin aarimmaisen vainoharhainen ja ahne. Hanen entinen kumppaninsa Banza pidatettiin 1969 vallankumoussuunnitelmaepailyjen takia. ^[4] Banzaa kidutettiin ja lopulta hanet teloitettiin 12. huhtikuuta pidatysta seuranneena paivana. ^[7] Kun Bokassa alkoi vangita ja teloittaa poliittisia vastustajiaan seka laajentaa valtaoikeuksiaan, hanen kansansuosionsa romahti ja hanet yritettiin syosta vallasta vuosina 1969 ja myohemmin 1974. Bokassa myos yritettiin epaonnistuneesti salamurhata vuoden 1976 helmikuussa.

Bokassa kaantyi islaminuskoon tavattuaan Libyan johtajan Muammar Gaddafiin ja otti itselleen islamilaisen nimen Salah Eddine Ahmed . ^{[2] [8]} Bokassan tarkoituksena oli taata kaantymisellaan Libyan taloudellinen tuki. ^[7] Kun tukea ei kuitenkaan kuulunut, Bokassa palasi katolisuuteen vain hieman ennen kruunajaisiaan. ^{[2] [9]}

Julistautuminen keisariksi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Bokassa I:n kruunajaiset

Ranskan armeijassa palvellessaan Bokassa oli opiskellut historiaa ja tutustunut Ranskan keisari Napoleon Bonaparteen , jota han sittemmin oli alkanut suuresti ihailla. ^[3] Bokassa piti 4. joulukuuta 1976 puheen, jossa han julisti ryhtyvansa keisariksi , lakkauttavansa maan parlamentin ja vaihtavansa maan hallitusmuodon tasavallasta keisarikunnaksi . Tasan vuotta myohemmin Bokassa kruunautti itsensa Keski-Afrikan keisarikunnan keisari Bokassa I:ksi. Yksikaan valtionpaamies ei osallistunut juhlallisuuksiin, joskin silloinen Ranskan puolustusministeri Jacques Soufflet lahetti kokonaisen pataljoonan ranskalaissotilaita seka Ranskan ilmavoimien 17 suihkuhavittajaa suojelemaan kruunajaisseremoniaa. Kruunajaisjarjestelyihin kuului muiden muassa 60 Mercedes-Benz -autoa, 130 hevosta , 24 000 pulloa viskia , 65 000 pulloa samppanjaa , 40 000 pulloa ranskalaista viinia , tuhansittain ruusuja seka 120-henkinen orkesteri. ^lahde? Afrikan johtajista ainoastaan Mauritiuksen paaministeri saapui paikalle, minka johdosta Bokassan kerrotaan myohemmin sanoneen, etta muut Afrikan johtajat olivat vain kateellisia, koska hanella oli keisarikunta toisin kuin muilla. ^[3] Arvioiden mukaan kruunajaiskulut olivat Yhdysvaltain dollareissa noin 20 miljoonan arvoiset, ^[1] mika merkitsi melkein neljasosaa koko maan silloisesta vuosibudjetista. ^{[10] [11] [12]}

Keisarillinen hovi perustettiin noin 75 km:n paahan Banguista, jonne Bokassa oli rakennuttanut palatsinsa. Palatsista kiersi monenlaisia huhuja jo Bokassan aikana: palatsissa vaitettiin olleen kolme samanlaista maanalaista tunnelia, joissa oli aarrekammio. Lisaksi palatsin laheisyydessa oli teollisuutta kuten kahvintuotantoa. Nykyisin palatsialue on kaytannossa taysin raunioina. ^[12] .

Kruunajaisten seurauksena lansimaissa alettiin pitaa Bokassaa suuruudenhulluna ja jopa mielenvikaisena, ja hanta verrattiin usein toiseen omalaatuisesta kaytoksesta tunnettuun afrikkalaisdiktaattoriin, Ugandan Idi Aminiin . Yhdysvallat , Sveitsi ja erityisesti Ranska kuitenkin tukivat Bokassan hallitusta. Ranska tuki innokkaasti Keski-Afrikan keisarikuntaa seka sotilaallisesti etta taloudellisesti, minka takia Bokassa vastapalveluksena lahjoitti uraania , joka oli elintarkeata Ranskan ydinaseiden kehitysohjelmalle. ^{[3] [10]} Bokassa myos ystavystyi Ranskan presidentti Valery Giscard d’Estaingin kanssa ja kutsui usein hanet luokseen vierailulle. Ranskalaisessa Le Canard enchaine -lehdessa paljastettiin 1979, etta Bokassa oli aikoinaan lahjoittanut Giscard d’Estaingille useiden tuhansien frangien arvosta timantteja . Tapaus aiheutti Ranskassa poliittisen skandaalin. ^[13]

Kun Keski-Afrikan keisarikunnan talous oli romahtamaisillaan, Bokassa paatti hankkia maalle tarvittavia lisavaroja antamalla maarayksen, jonka mukaan kaikilla maan lapsiperheilla oli velvollisuus ostaa lapsilleen koulupukuja , joita oli saatavissa ainoastaan Bokassan keisarillisesta vaatehuoneesta. Koulupuvut olivat kuitenkin niin kalliita, etta koyhan maan asukkaista vain rikkaimmilla oli varaa hankkia niita. ^{[14] [15]}

Banguissa puhkesi taman takia mellakoita ja opettajat, opiskelijat, koululaiset ja viranomaiset jarjestivat lakkoja. Bokassan autoa heiteltiin kivilla 17. huhtikuuta. Seuraavana paivana Bokassa pidatytti satoja 8?16-vuotiaita lapsia joukkokokoontumisen yhteydessa. Lapset kuljetettiin Banguin reunamilla sijainneeseen Ngaragban vankilaan, jossa seuraavana yona lapsia kidutettiin, hakattiin kuoliaaksi, kivitettiin ja kuristettiin. Veriloylyssa kuoli noin sata lasta, ja nuorimmat uhrit olivat kahdeksanvuotiaita. ^{[4] [16]}

Koululasten veriloyly jarkytti suuresti Ranskaa, joka veti tukensa Keski-Afrikan keisarikuntaa ja alkoi suunnitella Bokassan syoksemista vallasta. Ranskan tiedustelupalvelun SDECE:n kommandot suorittivat operaatio Barrakudan 20. syyskuuta 1979, jolloin Bokassa oli valtiovierailulla Libyassa. Seuraavaan paivaan mennessa Bokassan hallinto oli kaadettu ja uudeksi presidentiksi oli nimitetty David Dacko, jonka ranskalaisjoukot palauttivat valtaan.

Maanpaossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vallasta syosty Bokassa lahti maanpakoon ja yritti pyrkia Ranskaan, mutta ranskalaiset viranomaiset epasivat hanelta oleskeluluvan. Bokassa vetaytyi asumaan Norsunluurannikon paakaupunkiin Abidjaniin , kunnes vuonna 1983 Ranska myonsi hanelle ”poliittisen turvapaikan”. Bokassa muutti asumaan Ranskaan ja eli Chateau d'Hardricourtin palatsissa Hardricourtissa , Yvelinesissa , mutta han ei nauttinut Ranskan ilmastosta ja paatti palata takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, vaikka kotimaassa hanet oli etsintakuulutettu.

24. lokakuuta 1986 palasi takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, mutta paikalliset viranomaiset ottivat hanet kiinni jo lentokentalla. Bokassalle jarjestettiin oikeudenkaynti ja hanta syytettiin muiden muassa maanpetoksesta , kannibalismista , kavalluksista ja murhista . Oikeudenkaynti paattyi 12. kesakuuta 1987 ja Bokassalle annettiin kuolemantuomio . Bokassa vietiin vankilaan odottamaan teloitusta, mutta vuoden 1988 tammikuussa rangaistus vaihdettiin elinkautiseksi vankeudeksi.

Vuonna 1993 presidentti Andre Kolingba kuitenkin paatti armahtaa Keski-Afrikan tasavallan kaikki vangit, mukaan lukien Bokassan. Bokassa kuitenkin asetettiin kotiarestiin ja han joutui asumaan vaatimattomissa oloissa paakaupunki Banguissa . 3. marraskuuta 1996 Bokassa menehtyi akilliseen sydankohtaukseen 75-vuotiaana. ^[12]

Maan itsenaisyyden 50-vuotispaivan kunniaksi presidentti Francois Bozize rehabilitoi ex-keisari Bokassan vuonna 2010. ^[17]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Lentz, Harris M.:  Heads of States and Governments Since 1945 . Oxon: Routledge, 2013. ISBN 1-884964-44-3 . Google-kirjat (viitattu 22.12.2015).
• Kalck, Pierre:  Historical Dictionary of the Central African Republic . Lanham, Maryland: Scarecrow Press, Inc, 2005. ISBN 0-8108-4913-5 . Google-kirjat (viitattu 22.12.2015).
• McKenna, Amy (toim.):  The History of Central and Eastern Africa . Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-396-0 . Google-kirjat (viitattu 22.12.2015).

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Jean-Bedel Bokassa Diktaattoriporssi . Viitattu 1.12.2018.

Edeltaja: David Dacko

Keski-Afrikan tasavallan presidentti 1966–1979

Seuraaja: David Dacko

Edeltaja: Ei kukaan

Keski-Afrikan keisarikunnan keisari 1977–1979

Seuraaja: Ei kukaan

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat T?ekki Australia Alankomaat Puola Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef

n k m Keski-Afrikan tasavallan presidentit Keski-Afrikan tasavalta (1960?1976) David Dacko (1960) Jean-Bedel Bokassa (1966?1976) Keski-Afrikan keisarikunta (1976?1979) Bokassa I (1976?1979) Keski-Afrikan tasavalta (1979?) David Dacko (1979?1981) Andre Kolingba (1981?1993) Ange-Felix Patasse (1993?2003) Francois Bozize (2003?2013) Michel Djotodia (2013?2014) Alexandre-Ferdinand Nguendet (2014) Catherine Samba-Panza (2014?2016) Faustin-Archange Touadera (2016?)