Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa . Tarkennus: Paljon viitteetonta tietoa jota vaikea tarkistaa jos on KB:ssa. Jos ei ole, niin sita ei sitten nae.

Johannes Ferdinand Ignatius
Henkilotiedot
Syntynyt	8. lokakuuta 1871 Helsinki
Kuollut	3. maaliskuuta 1941  (69 vuotta) Helsinki
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Venaja /   Suomi
Palvelusvuodet	1892 ? 1901 (Venaja) 1918 ? 1920 (Suomi)
Taistelut ja sodat	Suomen sisallissota , talvisota
Sotilasarvo	kenraaliluutnantti
Kunniamerkit	SVR suurristi 1937
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius ( 8. lokakuuta 1871 Helsinki ? 3. maaliskuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen sotilas, jonka sotilasura katkesi Venajan vallan aikana. Suomen itsenaistyttya Ignatius kuitenkin kohosi hetkessa ratsumestarista kenraalimajuriksi ja myohemmin kenraaliluutnantiksi.

Lapsuudenkoti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatiuksen vanhemmat olivat suomenmielinen senaattori, tilastollisen paatoimiston johtaja Karl Emil Ferdinand Ignatius (1837?1909) ja Amanda Kristina Bergman (1841?1921). Isa oli ollut mukana perustamassa Uusi Suometar -lehtea. Aviopari sai kaikkiaan kymmenen lasta:

• Aina s. 11.3.1864, puoliso piirilaakari Otto Meurman.
• Lyyli Sofia s. 2.11.1865, kuoli lapsena.
• Elina Amanda s. 31.5.1867, puoliso laaketieteen lis. Eliel Jonathan Waren.
• Kaarlo Yrjo Benediktus s. 12.11.1869, Vaasan HO presidentti, pso Maggie Danielson hanen 2. aviossa.
• Johannes Ferdinand, kenraaliluutnantti.
• Gustaf s. 8.6.1873, maaherra, sisaministeri, pso Anna Kyllikki Maria Ingman.
• Lyyli Amalia s. 26.11.1875, kuoli lapsena.
• Katri s. 27.12.1878, puoliso Axel Herman Begholm.
• Armas Reinhold s. 20.4.1888, kirjakauppias, puoliso Aina Maria Angervo.
• Jaakko s. 21.1.1888, diplomi-insinoori, puoliso Ilma Vivi Regina Ingman.

Lapsuudenkodista kirjoitti Katri Bergholm kaksi muistelmateosta.

Venajan vallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Upseerikoulutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatius kavi ensin nelja luokkaa Helsingin Suomalaista Alkeisopistoa 1881?1885, aloitti opinnot Haminan kadettikoulussa 14. heinakuuta 1885 ja valmistui kornetiksi 1892. Hanet maarattiin Suomen Rakuunarykmentiin Lappeenrantaan 16. elokuuta 1892. Han oli komennettuna 3. Sumin, H.K.K. Tanskan Kruununprinssin, rakuunarykmenttiin 1893?1896. Ignatius korotettiin luutnantiksi 2. helmikuuta 1896 ja komennettiin keisari Nikolai II:n kruunausesikuntaan. Han kavi Nikolajevin sota-akatemian Pietarissa 1896?1899 ja hanet korotettiin aliratsumestariksi 1900. Sai sen jalkeen samana vuonna apurahan voidakseen tehda ulkomaanmatkan Ruotsiin ja Ranskaan . Han vastusti innokkaasti kenraalikuvernoori Nikolai Bobrikovin sortovaltaa. ^[1]

Ero upseerin ammatista [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatius erosi Suomen rakuunarykmentista hieman ennen sen lakkauttamista kieltaydyttyaan vannomasta uutta venalaisen kaavan mukaista sotilasvalaa. Han matkusti tammikuussa 1902 Englantiin neuvottelemaan Englannin yleisesikunnan paallikon Sir Arthur Nicholssonin kanssa muutamien Suomen Rakuunarykmentin upseerien mahdollisuuksista astua Englannin palvelukseen, koska tahan aikaan Englannin ja Venajan suhteet olivat sangen jannittyneet. Suunnitelma kuitenkin raukesi, koska Englannin lain mukaan eivat muut kuin englantilaiset voineet paasta upseereiksi Englannin armeijaan.

Toiminta liikemiehena [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatius siirtyi nyt liikealalle. Han toimi Viipurin tupakkatehtaan johtajana 1902?1903, Teollisuuskonttorin johtajana Pietarissa 1903?1904 ja viipurilaisen Vuolukivi Oy:n johtajana vuodesta 1904 alkaen. Han omisti myos oman autoliikkeen toiminimella H. Ignatius ja Kumpp. ja toimi eraiden muiden yhtioiden johtokunnissa. Han kirjoitti usein Viipurissa ilmestyneeseen Karjala -lehteen.

Sotilaallinen toiminta Suomen itsenaistyessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatius otti innokkaasti osaa sortovuosien passiiviseen vastarintaan ja kuului vuonna 1915 perustettuun sotilaskomiteaan . Taman komitean puheenjohtajana han toimi keskeisena henkilona vapaussodan valmisteluissa ja teki naissa asioissa useita matkoja Tukholmaan . Han kuului siihen sotilaskomitean kevaalla 1917 Tukholmaan lahettamaan valtuuskuntaan, joka sai yhteyden Saksan suureen paamajaan taman lahettaessa yleisesikuntakapteeni von Reichen Tukholmaan neuvottelemaan Suomen upseeriston kanssa. Suomalaisten aktivistien kokouksessa Tukholmassa Ignatius teki ehdotuksen suojeluskuntien perustamisesta ? tai vapaaehtoisten palokuntien niilla paikkakunnilla, joilla suojeluskuntia ei tahdottu muodostaa. ^[2] Valtion asettamassa suojeluskuntien perustamiskomiteassa syksylla 1917 han toimi puheenjohtajana. Han onnistui saamaan ensimmaiset miljoonat sodan valmistelua varten kutsumalla Porssiklubiin joukon pankki- ja teollisuusmiehia. Ignatius matkusti Tukholmaan ja Berliiniin sotilaskomitean valtuuttamana ja senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin suosituskirje mukanaan. Berliinissa han suunnitteli Saksan Yleisesikunnan poliittisen osaston paallikon von Hulsenin ja suuresta paamajasta tata varten saapuneen majuri Grantzin kanssa mahdollisuudesta saada jaakaripataljoona Suomeen aseistettuna ja aseavustusta Suomen tulevalle vapautusarmejalle. Ignatius lahetti myoskin majuri Cranztsin mukana paamajoitusmestari , kenraali Erich Ludendorffille kirjeen, jossa selitti naiden toimenpiteiden kiireellisyytta.

Palattuaan Suomeen Ignatius pyysi yhdessa pankinjohtaja, everstiluutnantti Hallenbergin kanssa myoskin juuri kotimaahansa palanutta kenraaliluutnantti, vapaaherra Gustaf Mannerheimia sotilaskomitean johtajaksi ja oli mukana valitsemassa hanta tahan tehtavaan. Ignatius matkusti Mannerheimin ja muiden sotilaskomitean jasenten kanssa Vaasaan 21. tammikuuta 1918. Taalla Mannerheim muodosti esikuntansa ja nimitti Ignatiuksen paamajoitusmestariksi. V.t. esikuntapaallikkona Ignatius allekirjoitti ensimmaisen taistelukaskyn. Kenraali Mannerheimin edustajana han lahti seuraamaan sotatoimia Lapualle ja Seinajoelle tammikuun 28. paivan vastaisena yona. Helmikuun 1. paivana Mannerheim nimitti hanet Oulua valtaamaan lahetettyjen joukkojen komentajaksi. Kaupungin valloituksen jalkeen Ignatius korotettiin everstiksi 14. helmikuuta 1918. Paamajoitusmestarina han esitteli kenraali Mannerheimille kaikki sotatapahtumat eri rintamilla ja ehdotetut sotaliikkeet. Kenraalimajuriksi hanet korotettiin Viipurin valloituksen johdosta 30. huhtikuuta 1918.

Toiminta itsenaistyvassa ja itsenaistyneessa Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen armeijan palveluksessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ignatius erosi armeijasta sisallissodan jalkeen samassa yhteydessa kenraali Mannerheimin kanssa toukokuun lopussa 1918. Ignatius lahetettiin heinakuussa 1918 Suomen hallituksen sotilaallisena edustajana Belgian Spahan viemaan Saksan keisari Vilhelm II:lle Suomen vapaudenristin suurristi seka Ranskan Avesnesiin viemaan sama kunniamerkki sotamarsalkka Paul von Hindenburgille ja kenraali Ludendorffille. Ignatius palasi armeijan palvelukseen 2. tammikuuta 1919 Mannerheimin tultua Suomen valtionhoitajaksi . Ignatius toimi Suomen yleisesikunnan paallikkona 1918?1919 ja sotakoulujen tarkastajana 1919?1920. Han perusti uudelleen kadettikoulun , joka aloitti toimintansa 25. tammikuuta 1919. Ignatius oli jasenena muun muassa asevelvollisuuskomiteassa ja sotakorkeakoulukomiteassa. Han erosi vakinaisesta palveluksesta 1920 ja siirtyi reserviin.

Ignatius toimi taman jalkeen Mannerheimin lahipiirissa, oli Sotilasaikakauslehden paatoimittajana 1921?1926 ja johti kuusiosaisen Suomen vapaussota vuonna 1918 -historiateossarjan kirjoittamista. Tassa teoksessa korostettiin Mannerheimin osuutta sodan kulkuun, kun taas jaakarit jaivat siina sivuosaan. Ignatius perusti Suomen asehistoriallisen seuran, joka vuonna 1926 sulautui sotahistoriallisena osastona Suomen Sotatieteelliseen Seuraan . Kenraaliluutnantiksi Ignatius korotettiin 1928.

Ignatius otti osaa Lapuan liikkeen toimintaan ja vuoden 1932 Mantsalan kapinaan pyrkien avaamaan tata kautta Mannerheimille paasyn Suomen johtoon. Mannerheim kuitenkin kielsi Ignatiusta matkustamasta Mantsalaan.

Toiminta aktiiviuran jalkeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Talvisodan syttyessa marraskuussa 1939 kenraaliluutnantti Ignatius iastaan ja horjuvasta terveydestaan huolimatta ilmoittautui vapaaehtoisena ensimmaisten joukossa ylipaallikon kaytettavaksi. Talvisodan aikana Ignatius toimi Mannerheimin henkilokohtaisena edustajana Torniossa.

Talvisodan aikana Ignatius oli viela Mannerheimin edustajana Torniossa vastaanottamassa Suomeen tulevia ulkomaalaisia vapaaehtoisia.

Kunniamerkit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

VR II m.k. Oulun valtauksesta, VR I m.k. Tampereen valtauksesta, Vapaussodan ja Tampereenmm., PrRrII 1918, Saksan KrR I suurr. m.k. 1918, VR rt.k. 1919, K. SVR I 1919, Sk. Ar. hop.s.k., Heimosotaristi, Sotakorkeakoulun merkki, SVR suurr. 1937. Lisaksi hanet on kutsuttu Vapaussodan rintamamiesliiton, Suomen kadettikunnan ^[3] ja Suomen entisten sotilaiden liiton kunniajaseneksi seka Kadettikoulun 15-vuotisjuhlassa merkitty ansioistaan kadettikoulun luetteloihin.

Perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puoliso 17.12.1911 Gurli Mathilda Stenberg, hanen 2. aviossaan, s. 7.11.1878. Vanhemmat insinoori Johan Didrik Stenberg ja Pauline Seliverstoff. Ottotytar Gurli (Mayry) s. 7.8.1907 (Gurli Stenbergin sisarvainajan tytar).

”Kaukana Pohjolassa han sammumattomalla velvollisuudentunnolla suoritti hanelle uskotut tehtavat”, kuten marsalkka Mannerheimin muistosanat hanesta kuuluivat Suomen armeijan jarjestamassa ruumiinsiunaustilaisuudessa Helsingissa Johanneksen kirkossa 8.3.1941.

Teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Morganin raidi, episoodi Amerikan orjasodasta. Eri painos, alkuaan ruotsinkielinen Finsk Militar Tidskritissa, 1901
• Gustaf Mannerheim, Otava, Helsinki. Sama ruotsiksi Soderstrom & Co, 1918
• Sotahistoriaa, Suomen Kadettikoulu, Helsinki, 1920
• Suojeluskuntien synty. Historiallinen Aikakauskirja no 1?2, 1923
• Sortovuosista itsenaisyyteen. Sama ruotsiksi Soderstrom & Co, 1925 (K. Soikkelin kanssa).
• Suomen vapaussota vuonna 1918 I?VI. 1921?1925
• Frihetskriget i Finland ar 1918. 1924
• Yleiskuvaus Suomen vapaussodasta. 1925
• La guerre d'independance en Finlande en 1918. 1925
• Suomen puolustuskysymys 1808 ja ensimmaiset strategiset liikkeet, Historian Aitta I ss. 33?49, 1929

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Seppinen, Ilkka: Ignatius, Hannes (1871?1941) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Finne-Poppius-Ignatius: Ignatius-suku, Helsinki 1942
• Katri Bergholm: Kultua ja elettya, Helsinki 1944
• Katri Bergholm: Paljon toivoa, paljon toteutumista 1900?1910, Helsinki 1946
• Matti Lappalainen: Hannes Ignatius, Mannerheimin harmaa eminenssi. 507 s. WSOY 2005 ISBN 951-0-28656-7
• Matti Lappalainen: Taysilla isanmaan puolesta ? Hannes Ignatius. 32 s. Maanpuolustuskoulun perinneyhdistys ISBN 978-952-92-3404-2
• Heikki Ignatius: Gustaf Ignatius ? Muistelmat, 2004

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Brantberg, Robert: Sota-Hannes

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Norja Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Henkilot Kansallisbiografia Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut IdRef