Christopher Anton ”Chris” Rea
(s.
4. maaliskuuta
1951
Middlesbrough
) on
englantilainen
laulaja
,
lauluntekija
ja
kitaristi
, joka on tunnettu taitavasta
slide
-soitostaan ja kaheasta, matalasta aanestaan. Han on myos naytellyt pienia rooleja.
Alun alkaen Rea keskittyi luomaan uraa
Euroopassa
. Vuonna 1975 julkaistiin hanen esikoissinglensa ”So Much Love”. Hanen debyyttialbuminsa
Whatever Happened to Benny Santini?
julkaistiin vuonna
1978
. Sen nimi viittasi taiteilijanimeen, jolla Rean albumi oli suunniteltu julkaistavan. Albumilta julkaistiin single ”Fool (If You Think It's Over)”, joka oli
Grammy
-ehdokas Yhdysvalloissa.
[1]
Vuonna 1979 julkaistiin Rean seuraava albumi
Deltics
. Albumi nimettiin brittilaisen junatyypin mukaan. Sen tuotti
Gus Dudgeon
, joka tuotti myos useita
Elton Johnin
albumeita.
[2]
Ura jatkui menestyksekkaasti
1980-luvulla
, jolloin han julkaisi kahdeksan albumia. Albumi
Shamrock Diaries
ja hitit ”Stainsby Girls” ja ”Josephine” tekivat Rean tunnetuksi Isossa-Britanniassa vuonna
1985
. Seuraavat albumit
On the Beach
(
1986
) ja
Dancing with Strangers
(
1987
) osoittautuivat myos menestyksekkaiksi. Vuonna
1988
julkaistiin kokoelma-albumi
New Light Through Old Windows
, jonka valtava suosio vahvisti Rean aseman yhtena Ison-Britannian eturivin laulaja-lauluntekijoista.
Vuonna
1989
albumi
The Road to Hell
jatkoi hanen menestystarinaansa nousten Ison-Britannian listaykkoseksi. Seuraava pitkasoitto
Auberge
(
1991
) sai niin ikaan suuren suosion Euroopassa. Vuoden
1992
albumi
God’s Great Banana Skin
, joka sisalsi entista
rockhenkisempaa
materiaalia, nousi Isossa-Britanniassa listasijalle nelja. Seuraavana vuonna julkaistiin
Espresso Logic
, joka sisalsi hittisinglen ”Julia”. Single kertoi Rean toisesta tyttaresta ja oli hanen yhdestoista Top 40 -hittinsa.
Huonon terveydentilan vuoksi Rea joutui pitamaan muutaman vuoden tauon, kunnes han vuonna
1998
julkaisi seuraavan albumin,
The Blue Cafen
, joka nousi Ison-Britannian top 10 -listalle huolimatta vahaisesta mainostuksesta tai siita, ettei levylta julkaistu yhtakaan singlea. Vuonna
1999
, kymmenen vuotta
The Road to Hell
-albumin jalkeen, Rea julkaisi
The Road to Hell: Part 2
:n
, joka ei kuitenkaan menestynyt hyvin. Vuoden
2000
albumia
King of the Beach
kriitikot sen sijaan ylistivat. Samana vuonna York julkaisi remiksauksen Rean vuoden
1986
singlesta ”On the Beach”, ja siita tuli tanssihitti.
Sittemmin Rea on julkaissut albumit
Stony Road
(
2002
),
The Blue Juke Box
(
2004
) ja
Blue Guitars
(
2005
), jotka ovat tyylilajiltaan bluesia ja jazzia. Ura katkesi jalleen useiksi vuosiksi Rean sairastuttua syopaan.
[3]
Vuonna 2009 julkaistiin kokoelma-albumi
Still So Far to Go
.
Rea on naimisissa Joan Lesley Allportin kanssa ja heilla on kaksi tytarta. Seka Rean isa Camillo Jr. (k. 2010)
[4]
etta isoisa Camillo Sr. olivat tunnettuja italialaistaustaisia jaatelotehtailijoita Middlesbrough’ssa.
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|