1346
oli
juliaanisen kalenterin
vuosi
1300-luvulla
.
Euroopan historiassa
se sijoittuu
myohaiskeskiajalle
. Aasiassa
musta surma
iski vuonna 1346
Kultaisen ordan
kaanikunnan joukkoihin ja tauti levisi myos
genovalaisiin
kauppiaisiin, joita vastaan joukot hyokkasivat, ja myohemmin muualle Eurooppaan. Keski- ja Ita-Aasiassa oli useita kapinoita sen jalkeen, kun kaani
Qazan
sai surmansa kansannousussa, ja
T?agatain kaanikunta
alkoi horjua. Kiinassa alkaneet kapinat johtivat lopulta
Yuan-dynastian
kaatumiseen. Intialainen
Vijayanagaran
valtakunta sai vuoden aikana useita voittoja pohjoisen muslimivalloittajista.
Itaisessa Euroopassa
Dusan Silni
julistettiin
Serbian
tsaariksi 16. huhtikuuta (paasiaisena). Viereisessa
Bysantin valtakunnassa
turkkilainen prinssi
Orhan
meni naimisiin prinsessa Theodoran kanssa, silla han halusi solmia liiton turkkilaisten ja Bysantin valille. Useita vuosia aiemmin alkaneet sisallissodat jatkuivat seka
Bulgariassa
etta Bysantissa.
Tanska
myi osan pohjoisesta
Virosta
saksalaiselle ritarikunnalle
kukistettuaan lopulta
Yrjonpaivan yon kansannousun
. Keski-Euroopassa Luxemburgin
Kaarle IV
valittiin
Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan
hallitsijaksi 11. heinakuuta.
Italia
karsi nalanhadasta ja useat pankkisuvut, kuten
Bardi
, menivat vuoden 1346 aikana vararikkoon. Lansi-Euroopassa
Ranskan
ja
Englannin
valinen
satavuotinen sota
jatkui, ja Englannin kuningas
Edvard III
johti hyokkaysta mantereelle ja saavutti useita voittoja.
Kultainen orda
jatkoi vaikeuksista huolimatta
Kaffan
kaupungin piiritysta vuoden 1346 ajan.
Musta surma
iski ordan joukkoihin ja niiden taytyi peraantya, mutta vasta seuraavana vuonna. Eraan venalaisen kronikoitsijan mukaan:
≫Samana vuonna [1346] Jumalan rangaistus iski itaisten maiden ihmisiin, Ornat?in kaupungissa, ja Hastorokanissa, ja Saraissa, ja Bezde?issa, ja muissa kaupungeissa noilla mailla; kuolleisuus oli suurta
bessermenien
, ja
tartaarien
, ja armenialaisten ja abhaasien, ja juutalaisten, ja eurooppalaisten muukalaisten, ja
t?erkessien
, ja kaikkien siella asuvien keskuudessa, niin etta heita ei kyetty hautaamaan.
[10]
≫
Kertomuksessa luetteloidut alueet ja kansat edustavat suurta osaa Lansi-Aasiasta ja
Kaukasuksesta
. "Eurooppalaiset muukalaiset" tarkoittavat niita, jotka taistelivat tataareja vastaan mongolien johtamassa Kaffan piirityksessa. Nama eurooppalaiset palasivat Eurooppaan seuraavana vuonna ja toivat ruton mukanaan. Krimilta palaavat matkaajat kantoivat ajan kreikkalaisten ja arabialaisten oppineiden mukaan ruton myos Bysanttiin ja Arabiaan.
[10]
Toinen kuvaus Krimin tapahtumista kertoo:
≫Piiritetyista kristityista vaikutti, etta taivaasta olisi ammuttu nuolia iskemaan vaarauskoisten ylpeyteen ja tekemaan heidat noyriksi. He kuolivat nopeasti laikat ihollaan ja patit nivelissaan ja monissa muissa paikoissa, mita seurasi kuume; mitkaan neuvot tai laakarien antama apu eivat auttaneet. Silloin tartaarit, jotka olivat uupuneet tasta ruttotaudista ja jotka kaatuivat joka puolilla, ja jotka huomasivat menehtyvansa toivottomasti, maarasivat etta ruumiit tuli laittaa heittokoneisiin ja heittaa Kaffan kaupunkiin. Niinpa kuolleiden ruumiit viskattiin muurien yli, niin etta kristityt eivat voineet piiloutua tai suojautua talta vaaralta, vaikka he kantoivatkin pois niin monta kuollutta kuin mahdollista ja heittivat heidat mereen. Mutta pian koko ilma likaantui, ja vesi myrkyttyi, ja alkoi niin paha rutto, etta tuskin yksi tuhannesta kykeni pakenemaan.
[11]
≫
Nykytutkijat pitavat tapahtumia yhtena varhaisimmista ja kuolettavimmista
biologisista hyokkayksista
maailmanhistorian aikana, vaikka mongolien olikin pakko lopulta vetaytya.
[12]
Varhaisten lahteiden mukaan rutto alkoi levita kevaalla 1346
Don
-joen alueella Mustanmeren lahella, minka jalkeen se levisi Venajalle, Kaukasukselle ja
Genovan
hallitsemille alueille vuoden sisalla.
[13]
Etelampana
Georgiassa
kuningas
Giorgi V Loistava
kuoli ja
Davit IX
nousi hanen tilalleen. Giorgi V oli onnistunut valloittamaan koko Etela-Kaukasian alueen. Vuoden 1346 jalkeen kuningaskunta alkoi kuitenkin taantua Giorgin kuoleman ja pian sen jalkeen maahan levinneen ruton vuoksi.
[14]
Keski-Aasiassa vuonna 1346 mongolivaltakunnan hajoaminen ja muslimilaajentuminen jatkuivat.
Qazaghanin
joukot surmasivat
T?agatain kaanikunnan
hallitsijan kaani
Qazanin
, minka jalkeen kaanikunta ei enaa ollut yhtenainen valtakunta. Qazghan johti turkkilaisten aatelisten ryhmaa, joka vastusti mongolien hallintoa. Qazanin joukot olivat haavoittaneet Qazghania aiemmin samana vuonna, mutta Qazan ei kayttanyt vastustajansa heikkoutta hyodykseen vaan vetaytyi, ja suuri osa hanen joukoistaan hylkasi hanet.
[15]
Idempana
Shah Mirza
valloitti
Kashmirin
ja hanesta tuli ensimmainen aluetta hallinnut muslimi.
[16]
[17]
Myos
Kathmandu
valloitettiin samana vuonna.
[18]
Muslimit karsivat Intian etelaosassa kuitenkin joitakin takaiskuja. Hindulainen
Vijayanagaran
kuningaskunta valloitti
Hoysalan
alueen ja vietti "voitonjuhlaa" vahvistettuaan asemaansa legitiimina, pohjoisen muslimihallintoa vastustavana hinduvaltakuntana. Pohjois-Intiassa
Delhin sultanaatin
hallitsija
Muhammud bin Tughluq
ei halveksinut pelkastaan hindulaisuutta vaan myos etelan
Deccanin
alueen kulttuuria.
Telugupaallikot
kokoontuivat vastustamaan sulttaania samana vuonna ja juhlivat voittoaan.
[19]
[20]
Viela idempana
Ibn Battuta
matkusti Kaakkois-Aasiasta
Khanbaliqiin
(
Pekingiin
)
Kiinassa
. Vaikka alueen muslimihallitsijat toivottivatkin hanet lampimasti tervetulleeksi, he neuvoivat hanta lahtemaan kaupungista nopeasti. Sisallissota oli pakottanut kaanin poistumaan kaupungista, ja mellakat levisivat yha laajemmalle.
[21]
Samaan aikaan
korealainen
buddhalainen munkki
Taigo Wangsa
matkusti Kiinaan saadakseen koulutuksen buddhalaisen johtajan Shih-wun johdolla. Taigo perusti myohemmin koreanbuddhalaisen
Taigo
-lahkon.
[22]
Japanissa
loppui
K?koku-kausi
ja alkoi
Sh?hei-kausi
.
Vuonna 1346
Tanska
myi pohjoisen
Viron
saksalaiselle ritarikunnalle
Yrjonpaivan yon kansannousun
jalkeen.
Liivinmaan ritaristo
osti Tanskan alueet 10 000
markalla
ja Tanska rikkoi
Kristofer II
:n vuonna 1329 antaman lupauksen, jonka mukaan Tanska ei koskaan hylkaisi tai myisi alueitaan Virossa. Tanskan kuningas antoi jopa julkisen lausunnon, jossa han katui rikottua lupausta ja pyysi anteeksiantoa
paavilta
.
[23]
Balkanilla
Dusan Silni
kruunattiin 16. huhtikuuta eli paasiaisena
Skopjessa
uuden
Serbian valtakunnan
tsaariksi. Serbia piti nyt hallussaan suurta osaa Kaakkois-Euroopasta.
[3]
Vuonna 1346 seka
Bulgaria
etta
Bysantti
(joka hallitsi valtaosaa
Kreikasta
) olivat sisallissotien keskella.
Rodopivuorten
ja
Aigeian
alueen itsenaisella bulgarialaisella hallitsijalla
Momt?ililla
oli sodissa merkittava rooli. Han oli yksi ensimmaisista paikallisista johtajista, joka ymmarsi
osmanien
aiheuttaman uhan. Momt?il pyysi Bulgarian ja Bysantin keisareita auttamaan hanta muttei saanut lainkaan apua, vaikka han jatkoi osmaneja vastaan taistelemista Rodopien itaosassa. Aigeianmeren alue oli turkkilaisten hallussa ja he ryostelivat sen saaria.
[24]
Bithynian
turkkilainen prinssi
Orhan
meni naimisiin keisari
Johannes VI Kantakuzenoksen
tyttaren Theodoran kanssa. Kreikkalainen papisto uskoi, etta kristityn prinsessan ja huomattavan muslimin valinen avioliitto vahvistaisi aluetta. Prinssilla oli jo useita muita vaimoja, ja vaikka Theodoran annettiin pitaa uskontonsa, hanen taytyi viettaa loput elamastaan islamilaisessa haaremissa. Kantakuzenos toivoi, etta Orhanista tulisi hanen liittolaisensa tulevissa sodissa, mutta muiden turkkilaisten tavoin Orhan asettui hanta vastaan genovalaissodassa. Liittoon kuului se, etta osmaniprinssi sai myida
Konstantinopolissa
vangitsemiaan kristittyja orjina julkisilla markkinoilla.
[25]
[26]
11. heinakuuta 1346
Luxemburgin
Kaarle IV
valittiin
Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan
hallitsijaksi. Hanen isansa ja paavi
Klemens VI
:n, keisari
Ludvig IV
:n vankkumattoman vihollisen, valisen liiton vuoksi osa prinsseista valitsi Kaarlen Ludvigin
antikuninkaaksi
Rhensissa
. Han oli aiemmin luvannut palvelevansa Klemensia, han vahvisti paavinistuimen hallintaoikeuden suuriin maa-alueisiin, lupasi kumota Ludvigin Klemensia vastaan laatimat asetukset, lupasi olla puuttumatta Italian tapahtumiin ja puolustaa ja suojella kirkkoa.
[4]
Kaarle IV oli hyvin heikossa asemassa Saksassa. Valintansa ehtojen vuoksi jotkut kutsuivat hanta halveksuen "paavin kuninkaaksi" (
saks.
Pfaffenkonig
). Monet piispat ja lahes kaikki keisarilliset kaupungit pysyivat uskollisina Ludvig Baijerilaiselle. Kaarle vaaransi asemansa myos tukemalla haviavaa osapuolta satavuotisessa sodassa. Han menetti isansa ja monet parhaista ritareistaan
Crecyn taistelussa
elokuussa 1346. Han itse haavoittui samalla taistelukentalla.
[4]
Samaan aikaan
Italiassa
useat pankit menivat
Firenzessa
vararikkoon kaupungin sisaisten ongelmien vuoksi. Tapahtumiin vaikutti myos se, etta kuningas
Edvard III
ei maksanut osaa lainoistaan takaisin. Huomattavin vararikon tekija vuonna 1346 oli
Bardin
suku.
[27]
[28]
[29]
Italia karsi myos nalanhadasta, minka vuoksi paavin oli vaikea kerata joukkoja hyokatakseen
Smyrnaan
.
[30]
[29]
Venetsialaiset
kuitenkin rakensivat usean eurooppalaisen tahon liittouman (
Sancta Unio
), joka koostui paaosin
temppeliherroista
ja joka teki viisi perattaista hyokkaysta Smyrnaan eli
?zmiriin
ja Lansi-Anatolian rannikolle, jota turkkilaiset pitivat hallussaan.
[24]
Teknologian alalla
paperin
valmistustaito saapui
Hollantiin
[31]
ja tuliaseet saapuivat Pohjois-Saksaan. Varhaisimmat merkinnat kertovat, etta niita oli
Aachenissa
.
[32]
[33]
7. heinakuuta tai niilla tienoin kuningas Edvard III ylitti Englannin kanaalin Normandiaan 1 600 laivan voimin. Han valloitti
La Hoguen
ja
Barfleurin
satamat musertavalla voimalla ja jatkoi sisamaahan kohti
Caenia
ottaen haltuunsa kaupunkeja matkan varrella. Ranskalaiset asettuivat puolustamaan Caenia mutta havisivat taistelun. He olivat suunnitelleet kanaalin ylittamista ja Englannin valloittamista noin 14 000 miehen voimin Jean le Francin johdossa, mutta Edvardin hyokkays pakotti heidat puolustuskannalle.
[34]
Ranskan kuningas
Filip VI
tuhosi useita siltoja estaakseen Edvardin joukkoja etenemasta, mutta englantilaiset valloittivat
Poissyn
kaupungin elokuussa ja korjasivat sen sillan jatkaakseen. Ranskan kuningas asettui jalleen puolustusasemiin lahella
Crecyn
metsaa, mutta havisi jalleen englantilaisille. Edvard jatkoi sitten
Calais
'hin ja piiritti kaupunkia 4. syyskuuta alkaen. Samaan aikaan Filipin poika
Juhana
piiritti
Aigullonin
kaupunkia onnistumatta kuitenkaan valtaamaan sita. Kuningas Filip kehotti myos skotlantilaisia jatkamaan taisteluaan Englantia vastaan pohjoisessa. Skotit ajattelivat englantilaisten olevan kiinni Calais'ssa ja marssivat Englantiin kohti
Durhamia
lokakuussa, mutta englantilainen ritareista ja papistosta koostuva joukko voitti heidat ja Skotlannin kuningas
Daavid II
vangittiin. Myos irlantilaiset aloittivat lyhytaikaisen vastarintataistelun, mutta heidatkin voitettiin. Vuoden loppuun mennessa Edvard oli saanut haltuunsa myos
Poitersin
kaupungin ja
Tonnay-Charentea
ymparoivat kaupungit.
[34]
Edvard Musta prinssi
kunnioitti
Boomin
kuninkaan
Juhana Luxemburgilaisen
rohkeutta
Crecyn taistelussa
ottamalla kayttoon hanen vaakunansa ja tunnuslauseensa: "Ich Dien" eli "Mina palvelen". Juhana oli jo tehnyt nimensa tunnetuksi koko Euroopassa taisteltuaan sodissa vuosikymmenten ajan, ja hanen kuolemastaan Crecyssa tuli lukuisten kirjoitusten legendaarinen aihe. Esimerkiksi seuraava
Froissartin
teksti kertoo hanesta:
[35]
≫...silla vaikka han [Juhana I] oli lahes sokea, han ymmarsi taistelujarjestyksen, ja han sanoi heille: ... 'Herrat, olette miehiani, kumppaneitani ja ystaviani talla matkalla: teidan on tuotava minut niin pitkalle, etta voin iskea kerran miekallani.' ... he sitoivat kaikki suitsiensa ohjakset toisiinsa ja asettivat kuninkaan omien toiveidensa ylapuolelle, ja lahtivat kohtaamaan vihollisensa ... Kuningas ... oli niin kaukana edella, etta han iski miekallaan, toisen kerran ja enemman kuin nelja, ja taisteli urhoollisesti niin kuin seurueensa; ja he etenivat niin etta he joutuivat kaikki surmatuiksi, ja seuraavana paivana heidat loydettiin paikalta kuninkaan ymparilta, ja kaikki heidan hevosensa oli sidottu toisiinsa.≫
- ↑
a
b
Benedictow, Ole Jørgen:
The Black Death, 1346-1353
, s. 51. Ipswich: Boydell Press, 2004.
ISBN 0-85115-943-5
.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
David, Dr. Crecy:
1346: Triumph of the Longbow
, s. 85. Osprey Publishing, 2000.
ISBN 1-85532-966-2
.
- ↑
a
b
Evans, Arthur:
Ancient Illyria
, s. iv. I. B. Tauris, 2007.
ISBN 1-84511-167-2
.
- ↑
a
b
c
d
e
Jeep, John:
Medieval Germany
, s. 108. New York: Garland Pub, 2001.
ISBN 0-8240-7644-3
.
- ↑
a
b
Lynn, John:
Battle: a History of Combat and Culture
, s. 91-92. Boulder: Westview Press, 2004.
ISBN 0-8133-3372-5
.
- ↑
a
b
David, Dr. Crecy:
1346: Triumph of the Longbow
, s. 86. Osprey Publishing, 2000.
ISBN 1-85532-966-2
.
- ↑
Bunch, Bryan H. & Hellemans, Alexander:
The History of Science and Technology
, s. 1337. Houghton Mifflin Harcourt, 2004.
ISBN 978-0-618-22123-3
.
- ↑
Kinross, John:
Discovering Battlefields of England and Scotland
, s. 40. Princes Risborough: Shire, 2008.
ISBN 0-7478-0370-6
.
- ↑
”Porvoo”,
Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo?Qv)
, s. 3237. Otava, 1973.
ISBN 951-1-01070-0
.
- ↑
a
b
Benedictow, Ole Jørgen:
The Black Death, 1346-1353
, s. 50. Boydell Press, 2004.
ISBN 0-85115-943-5
.
- ↑
Benedictow, Ole Jørgen:
The Black Death, 1346-1353
, s. 52. Boydell Press, 2004.
ISBN 0-85115-943-5
.
- ↑
Wheelis, Mark:
Biological Warfare at the 1346 Siege of Caffa
2002. Centers for Disease Control and Prevention.
- ↑
Benedictow, Ole Jørgen:
The Black Death, 1346-1353
, s. 60?61. Boydell Press, 2004.
ISBN 0-85115-943-5
.
- ↑
Lang, David Marshall: Georgia in the Reign of Giorgi the Brilliant (1314-1346).
Bulletin of the School of Oriental and African Studies
, 1955, 17. vsk, nro 1, s. 74?91.
- ↑
Grousset, Rene:
The Empire of the Steppes
, s. 342. Rutgers University Press, 1988.
ISBN 0-8135-1304-9
.
- ↑
Brown, C.:
Coins of India
, s. 83. Laurier Books Ltd, 1988.
ISBN 81-206-0345-1
.
- ↑
Ballaster, Ros:
Fables of the East
, s. 275. Oxford University Press, 2005.
ISBN 0-19-926734-0
.
- ↑
Himalayan Region, 1000?1400 a.d.
2000. New York: The Metropolitan Museum of Art.
- ↑
Bierman, Irene:
The Experience of Islamic Art on the Margins of Islam
, s. 117-118, 129. Ithaca Press, 2005.
ISBN 0-86372-300-4
.
- ↑
Indian History Time Line
2006. Varadhi.
- ↑
Batuta, Ibn ja Ibrahimov Ibrahimovich:
The Travels of Ibn Battuta to Central Asia
, s. 32. Ithaca Press, 2000.
ISBN 0-86372-256-3
.
- ↑
Doniger, Wendy:
Merriam-Webster's Encyclopedia of World Religions
, s. 1054. Merriam-Webster, 1999.
ISBN 0-87779-044-2
.
- ↑
Bousfield, Jonathan:
The Rough Guide to the Baltic States
, s. 416. Rough Guides Limited, 2004.
ISBN 1-85828-840-1
.
- ↑
a
b
Theunissen, Hans: Ottoman-Venetian Diplomatics: The cAhd-Names.
Electronic Journal of Oriental Studies
, 1998, nro 1.2. Utrechtin yliopisto.
- ↑
Gibbon, Edward:
The Decline And Fall Of The Roman Empire
ccel.org
.
- ↑
Mango, Cyril:
The Oxford History of Byzantium
, s. 267. Oxford UP, 2002.
- ↑
Hunt, Edwin: Dealings of the Bardi and Peruzzi.
Journal of Economic History
, 1990, 50. vsk, nro 1.
- ↑
Sumption, Jonathan:
The Hundred Years War: Trial by Battle
, s. 489-490. University of Pennsylvania Press, 1999.
ISBN 0-8122-1655-5
.
- ↑
a
b
Hearder, Harry ja Jonathan Morris:
Italy
, s. 97. Cambridge University Press, 2001.
ISBN 0-521-00072-6
.
- ↑
Housley, Norman:
The Avignon Papacy and the Crusades, 1305-1378
, s. 235. Clarendon, 1986.
ISBN 0-19-821957-1
.
- ↑
Lewis, Charlton:
China
, s. 87. McGraw-Hill, 2004.
ISBN 0-07-141279-4
.
- ↑
Delbruck, Hans et.al.:
History of the Art of War
, s. 28. University of Nebraska Press, 1990.
ISBN 0-8032-6586-7
.
- ↑
Nossov, Konstantin:
Ancient and Medieval Siege Weapons
, s. 209. The Lyons Press, 2005.
ISBN 1-59228-710-7
.
- ↑
a
b
Knighton, Henry:
Knighton's Chronicle 1337-1396
, s. 52-75. Clarendon Press, 1995.
ISBN 0-19-820503-1
.
- ↑
The Chronicles of Froissart
(translated by Lord Berners, edited by G.C. Macaulay) The Harvard Classics.
- ↑
Richardson, Douglas ja Kimball, G. Everingham:
Plantagenet Ancestry: a Study in Colonial and Medieval Families
, s. 29. Genealogical Publishing Company, 2004.
ISBN 0-8063-1750-7
.
- ↑
Allen, Prudence:
The Concept of Woman
, s. 448. Wm. B. Eerdmans Publishing Company, 2006.
ISBN 0-8028-3346-2
.
- ↑
Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Deschamps, Eustache”,
Otavan kirjallisuustieto
, s. 168. Helsinki: Otava, 1990.
ISBN 951-1-09209-X
.
- ↑
Butler, Alban et.al.:
Butler's Lives of the Saints
, s. 103. Burns & Oates, 1995.
ISBN 0-86012-251-4
.
- ↑
Musto, Ronald:
Apocalypse in Rome
, s. 123. University of California Press, 2003.
ISBN 0-520-23396-4
.
- ↑
Smith, Jr., John Masson:
The History of the Sarbadar Dynasty 1336-1381 A.D. and Its Sources
. Mouton, 1970.
ISBN 90-279-1714-0
.
- ↑
Arnold-Baker, Charles:
The Companion to British History
, s. 23. Routledge, 2001.
ISBN 0-415-26016-7
.
- ↑
Hansen, Mark:
Kings, Rulers, and Statesmen
, s. 38. Sterling, 2006.
ISBN 978-1-4027-2592-0
.
- ↑
Shakespeare, William and Giorgio Melchiori:
King Edward III
, s. 58. Cambridge University Press, 1998.
ISBN 0-521-43422-X
.
- ↑
Mcandrew, Bruce:
Scotland's Historic Heraldry
, s. 133. Boydell Press, 2006.
ISBN 1-84383-261-5
.
- ↑
Mcandrew, Bruce:
Scotland's Historic Heraldry
, s. 184. Boydell Press, 2006.
ISBN 1-84383-261-5
.
- ↑
Cohn, Samuel:
Popular Protest in Late Medieval Europe
, s. 119. Manchester University Press, 2004.
ISBN 0-7190-6731-6
.
- ↑
Mcginn, Bernard and John Meyendorff:
Christian Spirituality: Volume 1: Origins to the Twelfth Century
, s. 407. Taylor & Francis Books Ltd, 1986.
ISBN 0-7102-0927-4
.
- ↑
Keen, Maurice:
The Outlaws of Medieval Legend
, s. 198. Routledge and Kegan Paul, 1987.
ISBN 0-7102-1203-8
.
- ↑
Currey, E:
Sea-Wolves of the Mediterranean (Large Print Edition)
, s. 244. BiblioBazaar, 2007.
ISBN 1-4346-7107-0
.