|
|
|
|
Vuodenajat
ovat
ilmastossa
tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita.
Vuodenaikojen vaihtelu on seurausta
Maan
pyorimisakselin
kallistumasta
eli akselikulmasta suhteessa Maan ratatason
kohtisuoraan
ja siita johtuvista muutoksista Auringon sateilyn jakautumisessa. Monilla on sellainen kasitys, etta vuodenaikojen vaihtelu johtuu Maan ja Auringon etaisyyden vaihtelusta. Senkin vaikutus voidaan havaita, mutta on paljon pienempi ja lahinna Aurinkoa ollaan tammikuun alussa, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on hyvin kylmaa ja kauimpana heinakuun alussa, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on hyvin lamminta. Nama ajankohdat vaeltavat vahitellen eteenpain.
[1]
Kallistuman vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri
kulttuureissa
on erilaisia tapoja jaotella
vuosi
osasiinsa. Esimerkiksi
paivantasaajan
lahella sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sadekaudesta/monsuunikaudesta ja kuivasta kaudesta. Toisaalta
Australian
pohjoisosissa elavat alkuperaiskansat jakavat vuoden perati kuuteen vuodenaikaan.
Suomalaisesta nakokulmasta on luontevaa
lahde?
jakaa vuosi neljaan vuodenaikaan:
talvi
,
kevat
,
kesa
ja
syksy
.
Maa kiertaa Auringon kerran vuodessa. Kiertaminen tapahtuu vastapaivaan jos kuten yleensa, Maa esitetaan asennossa jossa pohjoinen pallonpuolisko on
kiertoradan
ylapuolella. Kiertaessaan Aurinkoa Maan pyorimisakseli pysyy suunnilleen vakiona: jos pyorimisakselin paikalle kuvitellaan
nuoli
, jonka karki tulee ulos pohjoisella pallonpuoliskolla, niin nuoli osoittaa koko ajan suunnilleen kohti
Pohjantahtea
.
Maan vastaanottama
Auringon sateily
jakautuu vuoden mittaan eri lailla Maan kiertaessa radallaan Aurinkoa: pohjoisen pallonpuoliskon kesaisin eli etelaisen pallonpuoliskon talvisin Maan pohjoinen pallonpuolisko vastaanottaa enemman sateilya kuin etelainen, ja pohjoisen pallonpuoliskon talvella eli etelaisen pallonpuoliskon kesalla etelainen pallonpuolisko vastaanottaa enemman sateilya kuin pohjoinen. Kevaalla ja syksylla pallonpuoliskot vastaanottavat saman verran Auringon sateilya.
Kesalla paiva on pitempi: Aurinko paistaa vuorokauden aikana enemman kuin talvella. Myos Auringon sateilyn tulokulma Maan pintaan nahden vaihtelee vuodenajasta riippuen: kesaisin Aurinko paistaa korkeammalta ja talvisin matalalta. Matalalta paistava Aurinko lammittaa vahemman Maata, koska sateily leviaa isommalle alueelle. Lisaksi sateilya
absorboituu
ilmakehaan enemman Auringon paistaessa matalalta.
Maa
kiertaa
Aurinkoa
hieman
soikealla radalla
. Tama vaikuttaa vuodenaikoihin vain vahan, koska maapallon rata on vain hieman soikea. Itse asiassa Maa on nykyaan lahimpana Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi.
Tammikuun alussa Maa on Aurinkoa lahinna (radan
periheli
) ja heinakuun alussa kauimpana (radan
apheli
). Keskimaarin koko Maan vastaanottaman Auringon sateilyn maara on aphelissa noin 7 % pienempi kuin perihelissa.
[2]
Maa on kuitenkin lampimampi sen ollessa kauimpana aphelissa: koko Maan keskilampotila on noin 2,3 °C astetta korkeampi kuin perihelissa. Tama johtuu siita, etta Maan pohjoisella pallonpuoliskolla, joka on aphelissa kaantyneena kohti Aurinkoa, on enemman maata kuin merta.
Mantereet
lampiavat helpommin kuin vesi, koska niilla on pienempi
lampokapasiteetti
kuin vedella.
[2]
Tama tarkoittaa sita, etta pohjoisella pallonpuoliskolla on lampimampi kesa kuin etelaisella pallonpuoliskolla. Vastaavasti pohjoisessa on kylmempi talvi kuin etelassa, koska mantereet luovuttavat nopeammin lampoa kuin meret. Taman vuoksi pohjoispuoliskon lampotilanvaihtelut ovat etelapuoliskon lampotilanvaihteluja suuremmat.
[3]
Pohjoisen pallonpuoliskon kesa on 2–3 paivaa pidempi kuin etelaisen pallonpuoliskon kesa. Tama johtuu
Keplerin toisesta laista
: planeetat liikkuvat radallaan hitaammin aphelissa.
[2]
Perihelin ja aphelin sijoittuminen vuodenaikoihin siirtyy hitaasti seka akselin
prekession
etta perihelin kiertymisen vuoksi. Nain syntyvat noin 20 000 vuoden mittaiset
Milankovi?in jaksot
.
Maan akselikallistuman (noin 23,5 astetta) takia vuodenajat ovat erilaisia eri leveysasteilla. Maa voidaan jakaa navan ja
napapiirin
valiseen
kylmaan vyohykkeeseen
, napapiirin ja
kaantopiirin
valiseen
lampimaan vyohykkeeseen
seka kaantopiirin ja paivantasaajan valiseen
kuumaan vyohykkeeseen
.
Pohjoisen napapiirin
noin 66,5 astetta pohjoispuolella kesalla Aurinko voi paistaa lapi yon. Ilmiota kutsutaan
keskiyon auringoksi
tai polaaripaivaksi. Kesapaivanseisauksen aikana alue, jolla Auringon keskipiste ei laske horisontin alapuolelle, on suurimmillaan: Aurinko paistaa lapi yon kaikkialla napapiirin pohjoispuolella. Talvella napapiirin pohjoispuolella voi olla
kaamos
(polaariyo), jolloin aurinko ei nouse paivallakaan. Talvipaivanseisauksen aikana kaamosalue on suurimmillaan. Kaamoksen takia napaseutujen talvet ovat erittain kylmia. Talloinkin ilmakeha saattaa sirottaa hamaraa valoa joulukuisena yona. Kun pohjoisessa on polaaripaiva tai polaariyo, on
etelaisen napapiirin
ja etelanavan valisella alueella samaan aikaan vastaavasti polaariyo tai polaaripaiva.
Kravun ja Kauriin
kaantopiirien
23,5° P - 23,5° E valissa, varsinkin
paivantasaajalla
, on aina lamminta: paivantasaajan lahettyvilla vuodenajat erottuvat toisistaan
sateisuutensa
perusteella. Paivantasaajalla vuodessa on kaksi sadekautta ja kaksi kuivaa kautta; kaantopiireilla on yksi sadekausi ja yksi kuiva kausi.
Vuodenajoille ja niiden rajakohdille on eri yhteyksissa ainakin kolme eri maaritelmaa. Arkikielessa luetaan usein jokaiseen vuodenaikaan kolme kalenterikuukautta. Tahtitieteellisen maaritelman mukaan vuodenajat vaihtuvat
paivantasauksina
ja
paivanseisauksina
.
Meteorologiassa
kaytetaan
termisia vuodenaikoja
, joiden rajat on maaritelty sen mukaan, milloin vuorokauden keskimaarainen lampotila ylittaa tai alittaa tietyt rajat.
[4]
Tavallisessa puheessa eri maissa voi olla erilaisia kasityksia siita mista vuodenaika alkaa ja kasitykset voivat vaihdella historiallisesti. Esimerkiksi Englannissa vuodenaikojen kasitetaan alkavan kuukautta aikaisemmin kuin Suomessa: esimerkiksi kevaan ajatellaan kasittavan helmi-, maalis- ja huhtikuun.
[6]
Yhdysvaltalaisissa englanninkielisissa kalentereissa kesan ja talven kasitetaan alkavan vastaavasti kesapaivanseisauksesta ja talvipaivanseisauksesta.
1800-luvulla
Zacharias Topelius
maaritteli talven alkavan marraskuussa ja loppuvan huhtikuussa (syystalvi, sydantalvi, kevattalvi), kevaan olevan touko- ja kesakuu, kesan heina- ja elokuu, ja syksyn syys- ja lokakuu.
[7]
Tahtitieteellisen maaritelman mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kevat alkaa
kevatpaivantasauksesta
20.
tai
21. maaliskuuta
, kesa
kesapaivanseisauksesta
21.
tai
22. kesakuuta
, syksy
syyspaivantasauksesta
22.
tai
23. syyskuuta
ja talvi
talvipaivanseisauksesta
21.
tai
22. joulukuuta
. Etelaisella pallonpuoliskolla alkaa vastavuodenaika pohjoiseen pallonpuoliskoon nahden, esimerkiksi kun pohjoispuoliskolla alkaa talvi, etelapuoliskolla alkaa kesa. Nama ajankohdat ovat samat kaikkialla maapallolla. Maan radan
epakeskisyyden
vuoksi nama ovat hieman eri pituisia: kesa on 93,65 mutta talvi vain 88,99 vuorokauden pituinen.
[8]
Talvi
|
Termisen talven alkaessa vuorokauden keskilampotilan on alitettava pysyvasti 0 °C seka paattyessa ylitettava pysyvasti 0 °C.
|
Kevat
|
Meteorologiassa
kevat
on aikaa, jolloin vuorokauden keskilampotila on 0 °C:n ja 10 °C:n valilla.
|
Kesa
|
Kesalla
vuorokauden keskilampotila ylittaa pysyvasti 10 °C.
|
Syksy
|
Syksylla
vuorokauden keskilampotila on 0 °C:n ja 10 °C:n valilla.
|
Pysyvilla ylityksilla ja alituksilla tarkoitetaan paasaantoisesti vahintaan viiden perakkaisen vuorokauden keskilampotilan ylitysta tai alitusta annetun rajalampotilan suhteen. Suomessa termisista vuodenajoista pisin on talvi ja lyhyin kevat.
- Viitteet