Vihanti
Entinen kunta ? nykyiset kunnat: Raahe
vaakuna	sijainti
Sijainti	64°29′10″N , 024°59′25″E
Maakunta	Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta	Raahen seutukunta
Kuntanumero	926
Hallinnollinen keskus	Vihannin kirkonkyla
Perustettu	1865
Liitetty	2013
? liitoskunnat	Raahe Vihanti
? syntynyt kunta	Raahe
Pinta-ala	489,64 km²  [1] (1.1.2012)
? maa	484,70 km²
? sisavesi	4,94 km²
Vakiluku	3 020   [2] (31.12.2012)
? vaestotiheys	6,23 as./km²  (31.12.2012)
Infobox OK

Vihanti on Suomen entinen kunta . Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lansiosassa ja on vuoden 2013 alusta osa Raahen kaupunkia. Kunnassa asui lakkautushetkella 3 020 ihmista ^[2] ja sen pinta-ala oli 489,64 km ² , josta 4,94 km ² oli vesistoja ^[1] . Vaestotiheys oli 6,23 asukasta/km ² . Vihannin naapurikunnat olivat Haapavesi , Oulainen , Pyhajoki , Raahe , Siikajoki ja Siikalatva .

Kunta ennallisti aikaisemmin kuivatut jarvet ^lahde? . Vihannissa on moderni kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti ^[3] ja luonnontilaan palautettu Kirkkojarvi .

Vihanti liittyi osaksi Raahen kaupunkia 1. tammikuuta 2013. ^[4]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Noin 5000 eaa. meren alta paljastuivat Vihannin harjut, jotka muodostivat kolmen saareen ryppaan mantereen tuntumaan. Noin tuhannessa vuodessa saarista muodostui Vihannin niemi. 4000 eaa. lahes koko tulevan kunnan alue oli merenpinnan ylapuolella. Kuuden vuosituhannen kuluessa muodostui kahden suuren jokilaakson valiin alava rannikkoseutu, jossa puusto oli aluksi jaloa lehtipuuta ja myohemmin havumetsaa , lahinna kuusi metsaa .

Vihannin alueelle kivikauden ihmiset loysivat jo varhain. Vihannista on loytynyt muinaisesineita. Vuodesta 1899 lahtien on suoritettu tieteellisia kaivauksia ja ensimmainen rekisteroity loyto tapahtui 1895 Vihannin Pitkasaaresta. Kivikautisia loytoja on tehty lahinna kuivattujen Rantasenjarven ja Saarelanjarven seka uudelleen taytetyn Kirkkojarven ymparistosta. Muita merkittavia loytopaikkoja ovat Petajamaki ja Kuusirati, Ilveskorven Ristola, Alpuanjarven ymparisto, Vilminko, Lumijarvi ja Lumimetsa seka Ilveskorven alueella erityisesti Piipsanjoen tormat . Alueen varhaisimmat asukkaat kuuluivat ns. Suomusjarven kulttuurin piiriin. Tuon ajan esineloydot ovat kaikki Vihannin kirkonkylalta. Vihannin niemen ollessa jo selvasti esilla levisi Suomeen saviastioiden valmistustaito ja 4200 - 2000 eaa. vallinnut kampakeraaminen kulttuurivaihe . Aikakautta pidetaan Vihannin seudun esihistorian huippukautena. Vihannin niemi houkutteli ihmisia kauempaakin. Valtaosa yli 500 esineloydosta ja noin 40 tunnetusta asuinpaikasta ajoittuvat juuri talle ajalle. Suomen kivikauden loppuvaiheessa tapahtui voimakas kulttuurinen eriytyminen. Syyna tahan oli Euroopasta vasarakirveskansan mukana levinnyt uusi kulttuuri. Vihannista Ilveskorvesta on loytynyt muutamia muinaisia kirveita . Muidenkin vihantilaisten loytojen perusteella tama viittaa siihen, etta uudella kulttuurilla oli Vihannin alueella vahvempi ote kuin muualla varsinaisen alueensa ulkopuolella.

Pronssi- ja rautakautisia loytoja on tehty Vihannin alueelta vain muutamia. Pronssikaudelta lienevat Alpuanjarvesta paljastunut ruuhi seka Myllyperalta loydetyt pronssi solki ja nuolenkarki . Alueen metsista on tavattu joitakin jattilaishautoja tai hiidenkiukaan tapaisia latomuksia. Pari rauta-ajan muinaisloytoa kuitenkin kertoisi, etta taysin autioitunut alue ei ollut. Ajan asuinpaikkojen loytymista kuitenkin vaikeuttaa keramiikan valmistuksen loppuminen n. 300 jaa . Varmoja ei olla, mika kulttuurinen muutos korvasi saviastiat. Saamelaisten aikaisia muistoja lienevat paikannimet Vilmingo, Maggamyssaari ja Koltan kivi.

Pohjois-Pohjanmaan keskiaikaisesta asutuksesta kertovat lahdetiedot ovat varsin niukkoja ja osaksi vaikeita tulkita. Sen vuoksi onkin vaikea sanoa mitaan tasmallista keskiajan oloista, jolloin historiallisen ajan asutus paaosiltaan syntyy. Vihannin historiallinen aika alkaa kuitenkin vuonna 1562 , jolloin Vihanti mainitaan ensimmaisen kerran Salon kymmenysveroluettelossa. Asutuksen kasvu oli tasaista lukuun ottamatta pienta hidastumista Pitkan Vihan loppupuolella. Ruotsin pitkaaikaisin sotatila Venajaa vastaan puhkesi vuonna 1570 osaksi itarajan epaselvan kulun johdosta. Venalaiset tulkitsivat Salon alueen kuuluvan heidan Seitseman kymen Karjalaansa . Sota oli suomalaisille hyvin uuvuttava ja aloitti alamaen kehityksessa. Tayssinan rauhassa 1595 Suomen itaraja siirtyi pohjoisessa sen nykyiselle tasolle ja paine Vihannissakin helpottui. Tayssinan rauhan jalkeen alkoivat savolaiset asuttamaan ja vuoteen 1570 alueella oli 34 taloa. Katovuosia ja sotia lukuun ottamatta vakiluku kasvoi seuraavina vuosisatoina tasaisesti.

Seutu kuului aluksi Saloisten kirkkopitajaan. Vuonna 1680 Vihannista tuli Saloisten saarnahuonekunta ja kappelin oikeudet se sai 1751 . Omaksi seurakunnaksi Vihanti erotettiin kuitenkin vasta 1921. Seurakunnan ensimmainen kirkko oli todennakoisesti 1680 rakennettu puinen pitkakirkko . Kirkko purettiin 1784 , jolloin valmistui Simo Jylka-Silvenin rakentama puukirkko .

Vaesto sai aluksi toimeentulonsa kalastuksesta ja metsastyksesta . Soinen maapera soveltui huonosti maanviljelyyn , joten karjanhoito kehittyi jo varhain tarkeimmaksi elinkeinoksi . Kylvaheinan viljely aloitettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa kuntaa perustettiin Korven meijeri ja Alpuan seudun osuusmeijeri, joka oli aikoinaan Pohjois-Pohjanmaan suurimpia meijereita .

Kunnan elinkeinoelama muuttui ratkaisevasti, kun Outokumpu Oy kaivos aloitti toimintansa Lampinsaaressa 1951 . Lampinsaaren kuilu valmistui 1953 , Ristiahon kuilun nostotorni ja rikastamo 1954 ja Lampinsaaren sepelimurskaamo 1956 . Kaivostoiminnan alkaminen vauhditti vakiluvun kasvua, mutta 1960-luvulla vaesto alkoi vaheta poismuuton vuoksi. 1961 Vihantiin perustettiin Raision tehtaiden omistama perunatehdas, Pohjolan tehdas, jonka toiminta alkoi tammikuussa 1962 . Pohjolan Peruna Oy fuusioitiin 1966 toiseen Raision tehtaiden yhtioon, Oy Kasvioljy ? Vaxtolje Ab. Nykyaan tehtaan nimi on Pohjolan Peruna Oy . 1992 Lampinsaaren kaivostoiminta paattyi kannattomana ja tama lisasi osaltaan jo vaeston vahenemista kunnassa.

• 
  Vihannin kaivoksen kaivostorni Lampisaaressa (1956).
• 
  Vihannin rautatieasema (2007).

Vihanti on luonnonmaisemiltaan runsassoista lakeutta , jolle tuovat vaihtelua hiekka - ja sora harjut . Kalliopera on paaasiassa graniitteja ja kiillegneissia . Eri puolilla kunta on myos pienia gabro - ja dioriittialuieta . Lampinsaaressa on sinkkipitoinen malmio, jossa on myos kuparia , rikkia ja lyijya . Kalliopera on lahes kauttaaltaan maalajien peitossa. Yleisin maalaji on moreeni , joka peittaa erityisesti kohoumia. Harjumuodostumat, joista Lumijarvenkangas kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, ovat voimakkaasti huuhtoutuneita. Rantavallit kertovat muinaisista merivaiheista. Savea ja hiekkaa on kunnan alueella vahan. Kivennaismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Korkeuserot ovat kunnan alueella vahaiset. Maanpinta pysyttelee 70-90 metrin korkeudella, muutamat kohoumat mm. Keloselka ja Latvakangas yltavat 110 m:n korkeuteen.

Kunnassa on useita pikku jarvia ja lampia . Suurimmat jarvet ovat Kirkkojarvi , Alpuanjarvi , Ala- ja Yla-Vuolujarvi ja Haukilampi . Huomattavimpia jokia ovat Pyhajokeen laskevat Vihanninjoki ja Piipsanjoki seka Siikajokeen laskeva Luohuanjoki . Yli 60 % kunnan pinta-alasta on suota. ^lahde? Laajimpia soita ovat Marsyneva, Kuuhkamonneva, Ahmaneva ja Hirvineva.

Mantylammen suurlava oli 1970-luvulla maakunnan suurin tanssipaikka, mutta on nykyaan kaytossa vain muutamia kertoja kesassa. Vuodesta 1964 lavalla on jarjestetty vuosittain elokuun toisena lauantaina Harkajuhlat , joissa esiintyy kotimaisia tanssi- ja rock-orkestereja. Vihannissa jarjestetaan vuosittain myos Kotiseudun Helmia -juhlaviikot, jotka huipentuvat vesihelmijuhlaan ^selvenna .

Rock-yhtye " Gobra " on perustettu Vihannissa ja sen alkuperaiskokoonpanossa kaikki soittajat olivat vihantilaisia. Nykyisessa ^milloin? kokoonpanossa on mukana myos ulkopaikkakuntalaisia.

Vihannissa on luterilainen kirkko vuodelta 1784 ja ortodoksinen rukoushuone 1980-luvulta. Kirkko on nimetty Ruotsin kuningatar Sofia Magdalenan mukaan. Vihanti ei ollut maan­hankinta­lain mukainen siirto­vaen sijoituskunta. Kunnan ortodoksit ovat kuitenkin paaosin Salmin ja Suojarven pitajista.

Vihannin pitajaruoiksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa ja ruismarjapuuro. ^[5]

Alpua , Kuusirati, Ilveskorpi, Lampinsaari , Lumimetsa , Myllypera?Perukka , Moykkypera.

• Impi Aronaho , kirjailija (asui Vihannissa)
• Carl Gustaf Borg , kielitieteilija, valtiopaivamies
• Pasi Ikonen , suunnistaja
• Tero Ojanpera , teknologiajohtaja
• Kalervo Ojutkangas , valokuvaaja

• Marjamaa , Viro

• Erkkila, Irja ja Lehtola, Terttu:  Ilveskorven raivaajat . Vihanti: Korvenraivaaja, 2005. ISBN 952-91-8473-5 .
• Kalevi Rikkinen ym.:  Finlandia, Otavan iso maammekirja 8 . Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5 .
• Hamalainen, Seppi:  Perinnealbumi: Pohjois-Pohjanmaa III . Kuopio: Perinnetieto Oy, 1985. ISBN 951-95888-2-5 .
• Karjalainen, Merja ja Hyytiainen, Veijo:  Vihannin kirja 1 . Vihanti: Vihannin kunta, 1979. ISBN 951-9496-29-7 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vihanti Wikimedia Commonsissa

• Vihannin kotiseutuyhdistyksen kotisivut ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Suomi (KANTO) Henkilot Yle