| Uudenkaupungin rauha
|
|---|
Keltaisella Ruotsi ja vihrealla Venaja. Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti Venajalle vihrealla vinoviivoitetun alueen.
|
| Allekirjoitettu
|
30. elokuuta 1721
|
| Allekirjoituspaikka
|
Uusikaupunki
,
Ruotsi
|
| Osapuolet
|
|---|
| Infobox OK
|
Uudenkaupungin rauha
(
ruots.
Freden i Nystad
;
ven.
Ништадтский мир
,
Ni?tadtski mir
) 30. elokuuta 1721 paatti
isonvihan
ja viimeiselta rintamaltaan
Venajan
ja
Ruotsin
valilla kaydyn
suuren Pohjan sodan
, jonka aikana koko Suomi oli joutunut venalaisten miehittamaksi. Rauhansopimus oli yksi niista Ruotsin ja sen naapurimaiden rauhanneuvotteluista, joilla pyrittiin lopettamaan suuri Pohjan sota.
[1]
Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin
Preussin
,
Tanskan
,
Hannoverin
ja
Holsteinin
kanssa. Ruotsille oli pettymys, etta se taman jalkeen joutui yksin neuvottelemaan Venajan kanssa eika saanut sivustatukea esimerkiksi
Isolta-Britannialta
. Venaja ei hyvaksynyt brittien lasnaoloa neuvotteluissa, jotka alkoivat 26. toukokuuta 1721
Uudessakaupungissa
. Kaupunki oli sodan pahasti runtelema. Ruotsin neuvottelijoina olivat suomalaissyntyinen
valtaneuvos
Johan Lillienstedt
ja maaherra
Otto Reinhold Stromfelt
. Venajan neuvottelijoina toimivat kenraaliluutnantti
Jacob Bruce
ja kanslianeuvos
Andrei Osterman
. Ruotsin alkuperaiset neuvottelutavoitteet olivat taysin eparealistiset maan huonoon tilanteeseen nahden, ja lopulta neuvottelijoille annettiin lupa suostua venalaisten vaatimuksiin.
[1]
Lillienstedt pyrki sailyttamaan
Viipurin
Ruotsin omistuksessa, mutta venalaiset eivat suostuneet siihen, ja siksi neuvottelut venyivat niin pitkiksi, etta rauhansopimus saatettiin allekirjoittaa vasta 30. elokuuta 1721.
Ainoa neuvottelemalla saatu lievennys oli se, etta
Lappeenranta
jai Ruotsin puolelle.
[1]
Nain muodostui niin sanottu ”Pietari Suuren rauhan raja”, johon venalaiset palasivat
vuoden 1940 rauhanneuvotteluissa
.
Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venajalle vihrealla merkityn alueen ja karttaan merkitsemattoman
Inkerinmaan
. Myohemmin
Turun rauhassa
Ruotsi luovutti viela keltaisen alueen. Yhdessa naita alueita kutsuttiin nimella
Vanha Suomi
.
Ruotsin suurvalta-aika
paattyi Uudenkaupungin rauhaan. Ruotsi joutui luovuttamaan Venajalle
Inkerinmaan
,
Viron
,
Liivinmaan
,
Kakisalmen laanin
etelaosan ja lantisen
Karjalankannaksen
. Rauhan myota Ruotsin alueeseen Suomessa tuli kuulumaan entisen Kakisalmen laanin pohjoisosa. Venajan hallitsija takasi rauhassa saamiensa alueiden asukkaille naiden uskonnon, omaisuuden, lait ja saatyerioikeudet. Ajan tavan mukaan Venaja maksoi saamistaan alueista Ruotsille rahakorvauksen, jonka arvo oli 2 miljoonaa hopea
riikintaaleria
.
[2]
Ruotsi sai oikeuden tuoda
Baltiasta
tullivapaasti 50 000 ruplan arvosta viljaa.
[1]
Ruotsin kannalta epaedullinen sopimuskohta oli toteamus, etta Venaja sai toimia Ruotsin
hallitusmuodon
noudattamisen ja voimassapitamisen takaajana. Nain se paasi sekaantumaan Ruotsin sisapolitiikkaan. Historiantutkimuksessa on pohdittu rauhanneuvottelijoiden mahdollisesti saamista
lahjuksista
. Venajan neuvottelijoilla oli runsaasti rahavaroja, ja heidan tilinpitonsa mukaan Lilienstedt ja Stromfelt seka heidan avustajansa olisivat saaneet venalaisilta rahaa. Venajalle edullinen rauhansopimus olisi tosin syntynyt ilman lahjuksiakin, koska Ruotsi oli pahasti alakynnessa.
[1]
Savikummunsalon Paljakanvuori
Parikkalassa
, jonka kallioon yksi rajamerkki eli risti, kolme kirjainmerkkia ja vuosiluku 1722 hakattiin.
Tayssinan rauhan
raja kulki Parikkalassa Salkojarven, Valkean ja Hirvivaaran kautta.
Virolahden
kunnassa Uudenkaupungin rauhan rajankaynnista on sailynyt kymmenen rajakivea:
Itakivi
,
Everstienkivi
,
Kirkkotien kivi
,
Heijarinkivi
,
Alapihlajan kivi
,
Sahantauksen kivi
,
Lepkankaan kivi
,
Kallionpellon kivi
,
Kayhkantien kivi
ja
Hurpun kivi
.
[3]
[4]
[5]