Terrorin aika ( ransk. La Terreur ) eli hirmuvallan aika oli Ranskan suuren vallankumouksen radikaalein ja vakivaltaisin vaihe 5. syyskuuta 1793 ? 27. heinakuuta 1794 . Yhteishyvan valiokunta toimi silloin kaytannossa Ranskan diktatorisena hallituksena, ja tuhansia ihmisia teloitettiin poliittisista syista. ^[1]

On arveltu, etta terrorin aikana Ranskassa pidatettiin ainakin 300 000 ihmista. ^[1] Virallisten kuolemantuomioiden perusteella teloitettuja oli 16 594. Donald Greerin arvion mukaan lisaksi teloitettiin ilman oikeudenkayntia sisallissotien yhteydessa 10 000?12 000 ihmista, ja sama maara kuoli vankiloissa, ja terrorin uhrien kokonaismaara olisi siten ollut 35 000?40 000. Lisaksi uudempien tutkimusten mukaan Vendeen kapinoiden ja niiden kukistamisen yhteydessa saattoi kuolla hyvin suuri maara ihmisia. ^[2] Poliittisia puhdistuksia toimeenpantiin seka Pariisissa etta maakunnissa. Aikakautta on leimannut varsinkin teloitusten toimeenpano giljotiinilla . Maakunnissa kaytettiin myos julmempia teloituskeinoja. Esimerkiksi Nantesissa toiminut Jean-Baptiste Carrier hukututti yli 2 000 ihmista Loireen . ^[3] Monet tunnetuimmista terrorin uhreista tuomittiin Pariisin vallankumoustuomioistuimessa .

Vaikka terrorin aika on usein nahty ylempiin yhteiskuntaluokkiin kohdistuneena tuhoamisena, suurin osa uhreista kuului todellisuudessa alempiin saatyihin. Surmatuista 28 prosenttia oli talonpoikia ja 31 prosenttia tyolaisia ja kasityolaisia seka kaikkiaan 85 prosenttia kolmanteen saatyyn kuuluvia. ^[4] Aatelisia oli teloitetuista noin kahdeksan prosenttia, Pariisin vallankumoustuomioistuimessa tuomituista tosin 19 prosenttia. Naisia oli kaikista noin yhdeksan prosenttia. ^[2]

Terroriaallon taustalla olivat ulkoisiin sotiin valmistautumisen herattamat sisaiset kapinat vallankumoushallintoa kohtaan etta vallankumoushallinnon sisaiset poliittiset kiistat hallinnon tulevaisuudesta. ^[5] Kesalla 1793 Ranskan joukot joutuivat peraantymaan vallankumoussodassa kaikilla rintamilla ja viholliset ? Itavalta , Preussi , Englanti , Espanja ja Sardinia ? uhkasivat maata joka suunnalta. Viela huolestuttavampi oli pian sisallissodaksi muuttuneen Vendeen kapinan ja muiden maakuntien kapinoiden muodostama sisainen uhka, silla kapinointi oli levinnyt suurimpaan osaan Ranskan departementeista ja kapinalliset hallitsivat monia suuria kaupunkeja. ^{[3] [5]} Myohemmin on laskettu, etta 84 prosenttia terrorin ajan uhreista tuomittiin juuri maaseudulla. ^[4] Ylivoimaisesti yleisin kuolemantuomion peruste oli kapinallinen kiihotus. ^[2]

Terrorin ajan alulle on esitetty useita tarkkoja paivia, joista suurin osa on jalkikateisia tulkintoja historiasta. ^[5] Esimeriksi Otavan Suuri Maailmanhistoria esittaa sen alkaneen 5. syyskuuta 1793, jolloin kansalliskonventissa esitettiin vaatimus ”ottaa terrorin paivajarjestykseen”. 17. syyskuuta saadettiin ”laki epailyksenalaisista”, joka antoi laajat valtuudet vallankumouksen vastustajien vangitsemiseen ja tuomitsemiseen. ^[3] Lokakuussa 1793 lahetettiin giljotiiniin girondistien johtajat. Levottomuuksia aiheuttaneet sanskulotit pyrittiin lannistamaan tuhoamalla liikkeen johtajat ja lahettamalla rivijasenet yleisen asevelvollisuuden perusteella rintamalle tai lahjomalla nama virkanimityksilla. ^[4]

Vuoden 1794 alkupuolella Yhteishyvan valiokuntaa johtanut Maximilien Robespierren ryhma eliminoi puhdistuksilla seka maltilliset etta aarivasemmistolaiset vastustajansa, Dantonin ja Hebertin kannattajat. Valiokunta antoi 10. kesakuuta prairialkuun 22. paivan lakina tunnetun saadoksen, jolla syytetyilta kiellettiin julkinen oikeudenkaynti ja oikeus asianajajaan seka maarattiin oikeusistuimet tuomitsemaan kaikki syyllisiksi todetut kuolemaan. Seuraavat seitseman viikkoa tunnetaan ”suurena terrorina”, jonka aikana teloitettiin noin 1 400 ihmista. Terrorin ajan katsotaan paattyneen Robespierren kukistamiseen 27. heinakuuta 1794. ^[1] Hanet teloitettiin seuraavana paivana. ^[3] Maanlaajuisesti teloituksia pantiin toimeen eniten joulukuussa 1793 ja tammikuussa 1794 ? lahes puolet kaikista virallisista kuolematuomioista annettiin naiden kahden kuukauden aikana ? mutta Pariisissa oli tuolloin viela suhteellisen hiljaista ja huippu saavutettiin vasta kesalla 1794. ^[2]

• Marie Antoinette , entinen kuningatar (16.10.1793)
• Jacques Pierre Brissot , girondistijohtaja (31.10.1793)
• Pierre Vergniaud , girondistijohtaja (31.10.1793)
• Philippe Egalite , Orleans-suvun paamies (6.11.1793)
• madame Roland , girondistijohtaja (8.11.1793)
• Jean Sylvain Bailly , tahtitieteilija ja alkuvaiheen vallankumousjohtaja (12.11.1793)
• madame du Barry , entinen Ludvig XV:n rakastajatar (8.12.1793)
• Nicolas Luckner , marsalkka (4.1.1794)
• Jacques Hebert , jakobiinijohtaja (24.3.1794)
• Georges Jacques Danton , jakobiinijohtaja (5.4.1794)
• Camille Desmoulins , lehtimies, jakobiinivaikuttaja (5.4.1794)
• Fabre d’Eglantine , naytelmakirjailija, jakobiinijohtaja (5.4.1794)
• Antoine Lavoisier , kemisti (8.5.1794)
• prinsessa Elisabet , Ludvig XVI:n sisko (10.5.1794)
• Andre Chenier , runoilija (25.7.1794)

Vankilassa itsemurhan tehneita tai epaselvissa oloissa kuolleita olivat muun muassa filosofi ja poliitikko Nicolas de Condorcet , kardinaali ja entinen paaministeri Etienne Charles de Lomenie de Brienne seka kansanjohtaja Jacques Roux .