Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

T-80U
T-80
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessa	9,654 m
– pelkka runko	7 m
Leveys	3,603 m
Korkeus	2,202 m
Taistelupaino	46 t
Telaketjut	?
Maksiminopeus
– tiella	70 km/h
– maastossa	48 km/h
Toimintasade	335 km , 440 km lisapolttoainesailiolla
Paaase	automaattilataava 125 mm sileaputkinen panssarivaunukanuuna 2A46M -1
Muu aseistus	7,62 mm PKT- konekivaari ja 12,7 mm NSVT- ilmatorjuntakonekivaari
Panssarointi	Kontakt-5- reaktiivipanssari
Moottori	1 250 hv turbiini
– hevosvoimat	1 250  hv
Miehisto	3, johtaja, ajaja, ampuja
Infobox OK

T-80 on Neuvostoliitossa vuonna 1984 kayttoon otettu taistelupanssarivaunu . T-80 oli ensimmainen neuvostoliittolainen kaasuturbiinimoottorilla varustettu panssarivaunu ja ensimmainen, jossa oli ballistiikkatietokone ja laseretaisyysmittari . T-80:ta on valmistettu Venajalla Omskissa ja T-80 ja myohempi T-84 -malli oli tuotannossa Harkovassa Ukrainassa. Vaunuja rakennettiin eri malleina yli 10 000 kappaletta vuosina 1979–1991. ^[1]

T-80:n suunnittelu alkoi 1970-luvulla ja se hyvaksyttiin palveluskayttoon 1976 ^[2] .

Neuvostoliiton teollisuus rakensi rinnakkain kahta vaunusarjaa. Harkovan Morozovin suunnittelutoimisto suunnitteli vuonna 1963 T-64 -mallin. Vaunussa oli kehittyneita ominaisuuksia kuten komposiittipanssarointi, 125 mm sileaputkinen vaunukanuuna automaattilataajalla ja uusi kompakti moottori ja vaihteisto. T-64 oli tarkoitettu etulinjan vaunuksi panssaridivisioonia varten, kun T-62 oli rinnakkainen halvempi vaunu, joka korvasi tuotannossa T-55:n ja jota kaytettiin moottoroidun jalkavaen tukena. T-64 oli myos huomattavasti kalliimpi, ja siina oli lastentauteja monimutkaisten teknisten ratkaisujen vuoksi. Maly?evin tehdas Harkovassa ei pystynyt tuottamaan 5TDF-moottoria koko Neuvostoliiton panssariteollisuuden tarpeisiin, ja moottorin kayttoika oli vain sama kuin toisen maailmansodan aikaisilla malleilla.

Sotilasteollinen komissio maarasi kahden kahden uuden moottorimallin kehittamisesta sota-ajan mobilisaatioteollisuutta varten. Leningradin Kirovin tehtaan (LKZ) suunnittelutoimisto SKB-2 kehitti kaasuturbiinin perustuvan Objekt 439 -mallin, joka oli T-80:n esiaste, ja Ni?ny Tagilissa Uralvagonzavod Objekt 436 -mallin V-45-dieselmoottorilla (seuraajana objekt 432 -mallille). T-62:ta korvamaan kehitettiin Ni?ny Tagilissa Objekt 167 ja Harkovassa Objekt 434. GABTU lahetti T-64A-prototyypin Uralvagonzavodille, jossa Leonid Kartsev aloitti sen uudelleensuunnittelun. Tasta syntyi Objekt 172 "Ural" -malli, josta tuli T-72 .

Puolustusministeri Andrei Gret?ko ei suostunut laittamaan kaasuturbiinilla varustettuja vaunuja valmistukseen niiden korkean polttoaineenkulutuksen vuoksi. Kun Gret?ko kuoli 1967, hanen seuraajansa Dmitri Ustinov puolestaan kannatti projektia ja suosittelin Objekt 219:n hyvaksymista elokuussa 1976. Objekt 219R, jossa oli Kombinatsija K -komposiittipanssarointi hyvaksyttiin kayttoon 1978 mallinimella T-80B ja Omsktransma? alkoi valmistaa sita 1979.

Vaunun voimanlahteena oli turbiini moottori , joka teki vaunusta nopean ja liikkumiskykyisen maastosta. Moottori kuitenkin osoittautui kenttakaytossa epaluotettavaksi. Lisaksi moottori kulutti huimasti polttoainetta verrattuna dieselmoottoriin. Morozovin kehittama malli T-80UD korvasi turbiinimoottorin turbodieselilla.

Vuodesta 1985 valmistettu T-80U (улучшение, parannettu) otti kayttoon uuden 1250 hevosvoiman GTD-1250-turbiinin korvaaman vanhemmat GTD-1000T ja GTD-1000TF. Tama oli huomattavasti luotettavampi, vaikka suuri polttoaineen kulutus olikin edelleen ongelma. Tassa mallissa on uusi Morozovin toimiston suunnittelema torni ja ase seka toisen sukupolven reaktiivipanssari Kontakt-5, joka toimii myos nuoliammuksia vastaan.

Ensimmainen versio vaunusta oli raskaammin panssaroitu kuin sen edeltaja T-64. Paaase, 125 mm sileaputkinen panssarivaunukanuuna 2A46M-1 , oli sama kuin T-72:ssa. Vanhemmissa T-80:n malleissa paaaseesta voitiin ampua 9K112 Kobra (Nato: AT-8 ”Songster”) -panssarintorjuntaohjuksia. ^[2] Myohemmin nama korvattiin nopeammalla laserohjatulla 9K119 Refleks -ohjuksella. Runkoa oli muutettu, jotta polttoainetta saataisiin mahtumaan kaksin verroin T-64:aan verrattuna. Taman lisaksi tornin taakse saadaan sijoitettua lisapolttoainesailiot toimintasateen kasvattamiseksi. T-72:sta oli ensimmaiseen malliin otettu torniin sijoitettavat 12 savunheitinta.

Myohempiin 1980-luvun malleihin T-80B ja -BV lisattiin ensiksi mainittuun uusi keraamikomposiittipanssarointi ja jalkimmaiseen reaktiivipanssarointi (Kontakt ERA). Reaktiivipanssarointi teki vaunun keulan kaytannossa lapaisemattomaksi Naton silloisille panssarintorjuntaohjuksille. Vaunun ensimmainen merkittavasti edeltajiaan parempi malli oli kuitenkin vasta T-80U. U-mallin myota T-80 sai uuden tornin, uuden panssarintorjuntaohjuksen 9M119 Refleks (Nato-nimeltaan AT-11 Sniper), jota voidaan kayttaa myos helikoptereita vastaan. Lisaksi se sai toisen sukupolven reaktiivipanssaroinnin Kontakt-5 ja uuden tehokkaamman seka luotettavamman moottorin, joka nosti tehon 1 100:sta 1 250:een hevosvoimaan.

Kuten muut neuvostoliittolaiset panssarivaunut, T-80 on huomattavan matala ja kevyt (46 tonnia) verrattuna M1 Abramsiin (63 tonnia) tai Leopard 2 :een (55 tonnia). Neuvostodoktriini edellytti kylman sodan aikaan nopeasti etenevaa hyokkaysta Keski- ja Lansi- Eurooppaan , joiden jokimaasto on upottavaa suomaata.

Kaasuturbiinista luovuttiin ukrainalaisissa T-80UD- ja T-84-malleissa ja moottori korvattiin 1 000 hv dieselmoottorilla. Huolimatta moottoritehon vahentamisesta, vaunu on keveytensa ansiosta vielakin huomattavan liikuntakykyinen.

T-80:n uudemmissa versioissa on monipuoliset omasuojajarjestelmat. Arena on aktiivinen omasuojajarjestelma, jonka avulla voidaan tuhota vaunua lahestyvat ohjukset ja singon ammukset. Jarjestelman tutka havaitsee lahestyvan pst-ohjuksen sen ollessa vahintaan 50 metrin etaisyydella ja laukaisee sita kohti sirpaloituvan torjuntaheitteen, joka tuhoaa ohjuksen.

?tora-jarjestelma puolestaan havaitsee vaunuun kohdistuvan 0,6-1,1 mikrometrin aallonpituusalueen sateilyn (osa nakyvasta valosta ja lahi-infrapuna). Tata aallonpituusaluetta kaytetaan yleisesti lasersadetta seuraavien seka laservalaisuun hakeutuvien ohjusten ohjausjarjestelmissa. Jarjestelma reagoi vaunuun kohdistuvaan lasersateilyyn laukaisemalla aerosolisavuheitteen , joka pysayttaa 0,4-14 mikrometrin aallonpituusalueen sateilyn (koko nakyvan valon ja infrapuna-alue), ja nain estaa vaunun valaisun ohjusta varten, seka peittaa sen kaikilta optisilta tahtaimilta, myos lampotahtaimilta. Savujarjestelma kattaa 360 astetta . Jarjestelma kasittaa myos infrapunahairintalaitteen, jolla voidaan hairita panssarintorjuntaohjuksen seuraamista sen ampumalaitteelta, ja nain estaa oikeiden ohjauskomentojen lahettamista talla tavoin ohjattaville ohjuksille. Hairintalaite kattaa 20° tornin molemmilla puolilla vaakasuunnassa ja 4° pystysuunnassa. Valmistajan mukaan osumistodennakoisyys pienenee neljannekseen alkuperaisesta jarjestelmia kaytettaessa.

Uusimman T-80UM2-mallin runkoa on muokattu siten etta miehisto ja ammukset sijaitsevat eri tilassa. Lisaksi vaunu on suunniteltu siten, etta vihollisammuksen rajayttaessa vaunun omat ammukset, sinkoutuvat nama ulospain ja jattavat nain miehistolle paremman mahdollisuuden selviytya hengissa. Piirre on uusi venalaisissa vaunuissa, vaikka se on ollut standardi lansimaisissa vaunuissa jo pitkaan. On epavarmaa, tulevatko Venajalla tehdyt T-80:n jatkokehitelmat ikina tuotantoon Venajan siirtyessa T-90 -vaunuun.

Paaase on automaattilataava 125 mm sileaputkinen panssarivaunukanuuna ( 2A46M ), joka on sama kuin T-72 :ssa. ^[2] Tulinopeus on 6-8 laukausta minuutissa. Ammustyyppi voi olla panssariammus (AP), alikaliiperiammus (APDS), pyrstovakautettu alikaliiperiammus valojuovalla (APFSDS-T), ontelokranaatti (HEAT) seka erityyppisia sirpalekranaatteja valojuovalla tai ilman, mm. (HE-FRAG). Pst-ohjus on laserohjattava 9M119 Refleks (Nato: AT-11 Sniper), joka voidaan ampua 100-4 000 metrin paahan tai 5 kilometrin etaisyydelle ilma-alusta vastaan. Lisaksi yksi 7,62 mm (PKT) tykinputken suuntainen konekivaari ja yksi tornin katolla oleva 12,7 mm (NSVT) ilmatorjuntakonekivaari .

• T-80 Ensimmainen malli

  

  ^[3]
• T-80B Uusi keraaminen panssarointi
• T-80BDM ^[3]
• T-80BK Johtovaunumalli edelliseen pohjautuen
• T-80BV Reaktiivipanssarointi ^[3]
• T-80BV-2017 ^[3]
• T-80U Uusi torni. Uusi PST-ohjus ja kanuuna. Paranneltu GTD-1250 -moottori. Kontakt-reaktiivipanssarointi ^[3]
• T-80UD Kehitetty Neuvostoliitossa, valmistus alkoi vuonna 1988. Ukraina on sittemmin myynyt naita vaunuja Pakistaniin ^[3]
• T-80UK, T-80UDK Komentovaunuversio jossa ?tora -elektronisoptinen selvitymisjarjestelma
• T-80UM Venalainen versio, jossa uusi Agava M1 -ampujan tahtain ja ammunnanhallintajarjestelma
• T-80UM1 "Bars" (lumileopardi), venalainen prototyyppi Arena -puolustusjarjestelmalla
• T-80UM2 T?ornyi Orjol -prototyyppi, uusi torni, ja lataamisjarjestelma, Droz-1-puolustusjarjestelma
• T-84 Oplot Ukrainalainen versio UD-mallista, ranskalainen ALIS-pimeanakolaitteisto, Arena, ?tora
• BREM-80U Hinauspanssarivaunu

^[2]

Vaunua kayttavat valmistajamaat Venaja ja Ukraina . Venaja ilmoitti luopuvansa T-80:n valmistuksesta 1992, tosin muutamia on tilattu valmistuksen pitamiseksi kaynnissa vientitilaisuuksien saamiseksi. Venaja paatti siirtya tilauksissaan yhteen vaunumalliin ja halvempaan T-72:een ja sen seuraajaan T-90 :een. Ukrainassa valmistetut vaunut ovat "80 % ukrainalaisia".

Joulukuussa 2023 ilmoittiin etta etta kaasuturbiinimoottorin GTD-1250 valmistus alkaa uudelleen Kalugassa tarkoituksena vauhdittaa T-80-vaunujen modernisointia T-80BVM-tasolle. Moottori on myos tarkoitus paivittaa GTD-1400-tasolle ja mahdollisesti viimeistella GTD-1500-moottori, jota ei ikina laitettu tuotantoon Neuvostoliitossa. ^[4]

Neuvostoliiton romahtamiseen saakka vuonna 1991 T-80 oli maan parhaana pidetty taistelupanssarivaunu ja sita kaytti suurin osa taisteluvalmiista joukko-osastoista. TAE-sopimuksen asiakirjojen mukaan marraskuussa 1990 Uralin lansipuolelle oli sijoitettu yhteensa 4 874 vaunua. Suurin osa niista oli kaytossa Ita-Eurooppaan Natoa vastaan sijoitetuissa joukko-osastoissa. Tuotettujen vaunujen kokonaismaara lienee ollut TAE-sopimuksen tietoja suurempi. Neuvostoliiton romahdettua miltei kaikki T-80 -vaunut jaivat Venajan kasiin lukuun ottamatta Harkovan tehtaalla Ukrainassa olleita noin 350 vaunua ja alle sataa vaunua Valko-Venajalla. ^[5]

T-80 sai kansainvalista huomiota Venajan perustuslaillinen kriisin aikana lokakuussa 1993, jolloin vaunua kaytettiin Boris Jeltsinin ja taman poliittisten vastustajien valilla. Kriisin aikana T-80-vaunut tulittivat Moskovan valkoista taloa . ^[5]

T?et?enian yrittaessa irrottautua Venajasta 1990-luvulla T-80 -vaunuja kaytettiin sita vastaan. Vaunuja ei ollut virallisesti sijoitettu alueen sotilaspiirille, vaan ne otettiin kayttoon varastoilta ja niita kayttivat miehistot, joita ei ollut erikseen niiden ajamiseen koulutettu. 31. joulukuuta 1994 T-72 ja T-80 -vaunuilla varustetut yksikot maarattiin etenemaan T?et?enian paakaupunki Groznyihin . Hyokkayksen tuloksena noin 70 % siihen osallistuneesta 200 vaunusta tuhottiin. Taistelujen aikana 1994-1995 tuhoutui vahintaan 17 T-80B- ja T-80BV-vaunua. T?et?eenit tahtasivat usein RPG-7 -singoillaan kevyesti suojattuun moottorin paalla olevaan panssarointiin, johon oli mahdollista osua korkeista taloista kaupunkitaistelujen aikana. Ammuksen oli nain mahdollista lapaista moottorin kautta miehiston tiloihin ja ammuksiin, joihin osuminen kaynnisti rajahdysten ketjureaktion joka huipentui usein tykkitornin irtoamiseen. Sodan jalkeen T-80 joutuikin kritiikin kohteeksi. Suojauksen ohella puhuttiin sen suuresta polttoaineen kulutuksesta ja kalliista moottorista. Puolustusministeri Pavel Gratsov vaitti myohemmin panssarivaunujen huonoa suunnittelua T?et?enian sotien tappioiden yhdeksi paasyyksi. Kritiikki oli yksi syy, minka takia Venaja paatti lopulta ryhtya valmistamaan T-90 -vaunuja T-80:n sijaan. ^[5]

Hyokkayssodassa Ukrainaan 2022 ukrainalaisjoukot ovat tuhonneet, vaurioittaneet tai ottaneet haltuunsa suuren maaran erityyppisia venalaisjoukkojen T-80 -panssarivaunuja. ^[6] Oryx-sivuston dokumentoimien aineistojen mukaan T-80 -panssarivaunut olivat T-72 -panssarivaunujen jalkeen eniten tuhottu panssarivaunutyyppiluokka lokakuun 20. paivaan 2022 mennessa. Talloin Ukrainan joukot olivat varmistetusti tuhonneet, vaurioittaneet tai ottaneet haltuunsa ainakin 304 T-80 -tyypin panssarivaunua (145 kpl T-80BV, 1 kpl T-80BVK, 86 kpl T-80U, 3 kpl T-80UK, 8 kpl T-80UE-1, 1 kpl T-80UM2, 54 kpl T-80BVM ja 6 tyypiltaan epaselvaa T-80:sta). ^[6] Ainakin Ukrainan 93. mekanisoitu prikaati on hyodyntanyt venalaisilta haltuunotettuja T-80 -panssarovaunuja taistelussaan Venajan asevoimia vastaan. ^[7]

• Miehisto: 3
• Taistelupaino: 46 000 kg
• Pituus: 7,01 m
• Suurin korkeus: 2,20 m
• Suurin leveys: 3,60 m
• Paine: 0,92 kg/cm²
• Moottori: 1 250 hv turbiini
• Toimintamatka: 335 km (600 km lisapolttoainesailioilla)
• Suurin nopeus tieajossa: 70 km/h
• Suurin nopeus maastossa: 48 km/h
• Paaase: 125 mm sileaputkinen / 9M119Refleks (AT11-Sniper) PST-ohjus

•   Etela-Korea , 80 T-80U -vaunua.
•   Jemen , 80 T-80 -vaunua.
•   Kypros , 82 T-80U -vaunua.
•   Pakistan , 320 T-80UD -vaunua.
•   Ukraina , 165 T-80 -vaunua varastoituna. Etenkin Venajan hyokkayssodassa 2022- Ukraina sai haltuunsa runsaasti venalaisia T-80-vaunuja, ja kaytti niita taistelussa venalaisia vastaan.
•   Valko-Venaja , 69 T-80 -vaunua
•   Venaja , 550 T-80BV/U -vaunua kaytossa, 3 000 T-80B/BV/U -vaunua varastoituna.

^[8]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-80 .

• T-80 Tank globalsecurity.org
• FAS (englanniksi)
• Army technology (englanniksi)
• Army Guide T-80B
• Army Guide T-80U