Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Kirjallisuutta-osio joko supistettava tai siirrettava omaksi artikkelikseen.

Suomen avaruustoiminta tarkoittaa tassa mita tahansa hanketta, jossa on mukana jokin suomalaiseksi katsottava taho. Suomen julkisen vallan ja myos yritysten avaruustoiminta keskittyy miehittamattomiin avaruuslentoihin . Tahan kuuluu satelliittien ja avaruusluotainten joidenkin laitteiden, ohjelmistojen ja tieteellisten mittalaitteiden suunnittelu ja valmistaminen. Tieteellisiin laitteisiin liittyy aina myos niiden datan avulla tehtava tiede tai muu hyodyntaminen. Hyodyntaminen on operatiivista esim. saasatelliittien, satelliittitietoliikenteen ja satelliittipaikannuksen kohdalla, mutta perustuu muiden maiden satelliitteihin.

Suomi on ollut vuodesta 1987 alkaen Euroopan avaruusjarjeston (ESA) jasen. ESAssa Suomea edustaa Tekes ja Tyo- ja elinkeinoministerio . Suomen avaruustoiminnan voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun puolivalissa. Neuvostoliiton Phobos-marsluotainten paaosin ruotsalaisten ASPERA-avaruuslaitteiden suunnittelu alkoi 1. huhtikuuta 1985 ja tama ensimmainen osin suomalainen avaruuslaite laukaistiin avaruuteen Phobos-1 -luotaimella 7. heinakuuta 1988 . Avaruustoiminta alkoi yhteistyona Ruotsin kanssa ensin Neuvostoliiton tieteellisissa avaruuslennoissa laajeten Euroopan avaruusjarjestoon liittymisen puitteissa.

Vuonna 1925 Helsingin yliopiston tahtitieteen professori Gustaf Jarnefelt piti tahtitieteellisen seuran Ursan kokouksessa esitelman avaruusraketeista. Vuonna 1938 ilmestyneeseen Ursan kirjaan Tahtitiedetta harrastajille II Jarnefelt kirjoitti perusteellisen artikkelin "Matkustus muihin taivaankappaleisiin", jossa han muun muassa kuvaa matkaa Kuuhun.

Silloinen diplomi-insinoori Henrik Ryti piti Ilmailuinsinoorien kerhossa 18. syyskuuta 1951 esitelman "Avaruuslennosta". Tama pohjautui Rytin 69-sivuiseen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehtyyn monisteeseen satelliiteista, raketeista ja avaruustekniikan tilasta maailmalla. Raportti ei tietenkaan kerro mitaan asiain tilasta Suomessa, koska alan toimintaa ei Suomessa ollut. Dokumentin laatiminen kertoo kuitenkin avaruustekniikan seuraamisesta suomalaisessa lentokoneteollisuudessa.

Satelliittien lentoon liittyva tutkimus alkoi Suomessa 13. lokakuuta 1957 Gustaf Jarnefeltin aloittaessa Sputnik 1:n radan seurannan. ^[1] Seuranta tehtiin Ilmatieteen laitoksen Jokioisten observatorion laitteilla, joita oli kaytetty Vaisalan saahavaintopallojen seurantaan. ^[2]

Martti Tiuri vaitteli Teknillisessa korkeakoulussa vuonna 1960 Sputnik 3:n lennon vaikutuksista ilmakehan kaikkein ylimpiin osiin. Tutkimus tehtiin tutkan avulla.

Vuonna 1965 Suomi liittyi SPARMOn (myohempi nimi SBARMO) toimintaan ^[3] , jossa tehtiin monikansallisesti kokeita stratosfaarissa lentavilla palloilla; lentokampanjoita tehtiin Suomessa 1965?79. ^[4] Tallainen toiminta on monen maan kohdalla ollut avaruusalusten tieteellisten mittalaitteiden edeltaja. Suomalaisia toimijoita olivat muun muassa Juhani Oksman ja Pekka Tanskanen Oulun yliopistosta .

Valtioneuvoston alaisuudessa toiminut Avaruustutkimuskomitea julkaisi vuonna 1969 kaikkiaan 150-sivuisen mietinnon (D78/1969) muun muassa kehottaen Suomea liittymaan ESROoon, joka oli ESAn edeltaja. Tata pidettiin tuohon aikaan kerskakulutuksena. Avaruustoiminta liittyi tuolloin voimakkaasti sotilaallisten ohjusten kehittamiseen ? todennakoisesti Suomea ei olisi tuolloin pidetty Lansi-Euroopassa luotettavana maana eika sita olisi hyvaksytty ESROn jaseneksi. ^lahde?

Saksan avaruustutkimuslaitos DLR rakennutti Utsjoen Kevolla sijaitsevalle Turun yliopiston tutkimusasemalle vuonna 1968 yhden neljasta Saksan ensimmaisen satelliitin ? eli Azur -satelliitin ? vastaanottoasemista. Maa-asemaan kuului iso suunnattava antenni ja vastaanotto- ja nauhoituslaitteita. Azur toimi vain puoli vuotta. Kun asemaa alettiin kayttaa saksalaisen Aeros -satelliitin maa-asemana, sinne tuli myos satelliitin komentolahetin. Ionosfaaria tutkinut Aeros toimi puoli vuotta vuonna 1972. Vuonna 1974 laukaistiin sen kopio Aeros B, joka toimi vuoteen 1975 asti. Senkin maa-asema sijaitsi edelleen Utsjoella. Asema siirrettiin vuoden 1975 lopulla Sodankylaan . Sodankylassa maa-asemaan ainakin aiottiin kayttaa kanadalais-amerikkalaisen ionosfaaria tutkivan ISIS 2 -satelliitin datan vastaanottoasemana. ^[5]

Vuonna 1972 Teknillisen korkeakoulun Radiolaboratoriossa aloitettiin kaukomittaustutkimus eli kaukokartoitusmittaus. Talloin kehitettiin muun muassa merijaata tutkivaa laitteistoa. Tama oli TKK:n Avaruustekniikan laboratorion syntymisen varhaisia alkumerkkeja. Maaliskuussa 1974 aloitti toimintansa TKK:n radioteleskooppi, Metsahovin radiotutkimusasema . Sen perustamisen voimahahmoja olivat Martti Tiuri ja Seppo Urpo , joka johti Metsahovin asemaa 2000-luvun alkuun asti.

Dosentti Risto Arho alkoi opettaa Tampereen teknillisessa korkeakoulussa satelliittien ratamekaniikkaa , jota han oli tutkinut aiemmin tehden aiheesta muun muassa vaitoskirjansa. TKK:ssa ratamekaniikan opetus alkoi vuonna 1974. Naissa yliopistoissa oli vuosina 1972?1979 kaynyt satelliittien ratamekaniikan kurssin 55 opiskelijaa. ^lahde? Ensimmainen suomalainen avaruustekniikan luento pidettiin Tampereella Tampereen teknillisen korkeakoulun Pyynikintien rakennuksessa vuonna 1972. ^[6] . Tamakin oli heijastuksia Suomen aikomuksista liittya Lansi-Euroopan avaruustoimintaan 1970-luvulla, mika ei kuitenkaan toteutunut.

Geodeettiselle laitokselle alettiin vuonna 1972 kehittaa satelliittilaseria , jolla tehtiin maan geoidiin liittyvaa tutkimusta. Hanketta johtivat professori Seppo Halme TKK:lta ja professori Juhani Kakkuri Geodeettiselta laitokselta. Laserin suunnattavan alustan suunnitteli ja valmisti VTT:n Kojetekniikan laboratorio, josta myohemmin tuli VTT:n Avaruustekniikan laboratorio. Satelliittilaser valmistui vuonna 1978. Silla mitattiin etaisyyksia geodeettisiin satelliitteihin kuten NASAn GEOS 2 ja 3, Starlette, Lageos ja Seastar-A. ^[6]

11. huhtikuuta 1981 neuvostoliittolainen V. I. Savastianov ehdotti, etta Suomi lahettaisi henkilon Neuvostoliittoon kosmonauttikoulutukseen. Vuonna 1982 Suomi paatyi siihen, ettei Ruotsin Viking 2 -satelliittiohjelmaan liityta, kuten oli aiottu. Vuonna 1984 Suomi alkoi neuvotella Neuvostoliiton avaruusohjelmaan osallistumisesta. Neuvottelu kaytiin Ruotsin valityksella tarkoituksena osallistua sellaiseen tiedelaiteosuuteen, jossa Ruotsi olisi johtava taho. Tammikuussa 1985 tehtiin sopimus Interball -luotaimien PROMICS-3-laitteisiin osallistumisesta. Neuvostoliiton Mars-luotaimiin ( Phobos ) paatettiin osallistua kolmen miljoonan markan panoksella. Phobosin LIMA-D-laserlaite aiheutti hallituksen iltakoulussa Yhdysvaltain sotilaallisen " Tahtien sota " -ohjelman vuoksi pohdinnan, onko tama Mars-luotaimen laserlaite varmasti vain siviilisovellus. Kesakuussa 1984 Suomi jatti hakemuksen Euroopan avaruusjarjestoon ja allekirjoitti vuonna 1986 "associate member" -sopimuksen. Neuvostoliiton avaruusalan tieteellistekninen sopimus allekirjoitettiin 7. tammikuuta 1987. ^[2]

VTT :lla jarjestettiin 18. syyskuuta 1980 "Avaruusseminaari", jolla koulittiin suomalaisia tutkijoita ja insinooreja avaruustoimintaan liittymiseen. 16.?19.2.1987 Oulun yliopisto jarjesti Avaruustutkimuksen ja -tekniikan kurssin. Tallaisia seminaareja jarjestettiin 1990-luvun puolivaliin asti, jonka jalkeen Suomen avaruustoiminnan aloittelijavuodet olivat ohi.

Suomi liittyi seuraaviin kansainvalisiin avaruusalan organisaatioihin paaosin 1980-luvun aikana ja toimii tavalla tai toisella niissa edelleen.

• COSPAR (Committee on Space Research) ? suomalainen avaruustututkimusyhteiso liittyi vuonna 1958 perustettuun globaaliin yhteisoon vuonna 1964. ^[7]

• INTELSAT ? Suomi liittyi vuonna 1972 jaseneksi tietoliikennesatelliittiorganisaatioon. ^[7]

• EUTELSAT on eurooppalainen tietoliikennesatelliittiorganisaatio, joka oli alun perin valtioiden valinen organisaatio, mutta 1990-luvun lopussa se yksityistettiin. Liikenneministerio edusti Suomea. Alun perin varsinainen sopijaosapuoli ja Suomen edustaja organisaatiossa oli Posti- ja telehallinto. Kun EUTELSAT muutettiin valtioidenvalisesta organisaatiosta liikeyritykseksi, "Suomen intresseja edustaa" osakkeenomistajana ruotsalainen Telia.

• INMARSAT on kansainvalinen tietoliikennesatelliittiorganisaatio, joka alun perin oli valtioiden valinen organisaatio, jossa Liikenneministerio edusti Suomea. Alun perin sopijaosapuoli ja Suomen edustaja hallintoneuvostossa oli Posti- ja telehallitus. 1990-luvulla INTELSAT on yksityistetty liikeyritykseksi, jossa "Suomen ja Ruotsin intresseja edustaa" osakkeenomistajana ruotsalainen Telia.

• COSPAS/SARSAT (Search And Rescue, Satellite Aided Tracking) on kansainvalinen, globaali, meripelastussatelliittijarjesto. Suomea siina edustaa Rajavartiolaitos . Suomi oli pitkaan "associate member" mutta vuonna 2009 Suomi nosti osanottonsa taysjaseneksi.

• EISCAT ? Suomi liittyi vuonna 1975 mukaan Eiscat-tutkajarjestelmaan ^[7] Vuonna 2017 alkoi tutkan uuden version, EISCAT 3D, rakentaminen, johon Suomen akatemia panostaa 12 miljoonaa euroa.

• EUMETSAT : Suomi liittyi 12. joulukuuta 1983 tahan eurooppalaiseen saasatelliitteja rakentavaan ja operoivaan organisaatioon. ^[8] Liikenne- ja viestintaministerion alainen Ilmatieteen laitos edustaa Suomea organisaatiota hallinnoivassa neuvostossa ja sen alaisissa komiteoissa. LVM maksaa sen jasen- ja ohjelmamaksut, jotka ovat 2000-luvun alussa olivat noin kolme miljoonaa euroa vuodessa, nousten 2010-luvulla keskimaarin viiteen miljoonaan euroon.
  • Kesakuusta 2010 alkaen kolmen vuoden ajan Ilmatieteen laitoksen ylijohtaja Petteri Taalas toimi EUMETSATin neuvoston puheenjohtajana. ^[9]
  • 2000-luvun alussa Ilmatieteen laitoksen Jorma Riissanen toimi EUMETSATin neuvoston puheenjohtajana kolmen vuoden ajan.

• ESA : Suomi liittyi Euroopan avaruusjarjeston liitannaisjaseneksi 1. tammikuuta 1987 ja (varsinaiseksi) jaseneksi 1. tammikuuta 1995. Sopijaosapuolena oli Kauppa- ja teollisuusministerio . KTM edusti ja TEM edustaa Suomea ESAn neuvostossa. KTM delegoi ESA-edustusvastuun Tekesille, joka edusti Suomea valtaosassa ESAn komiteoista, jotka liittyvat ESAn ohjelmiin, joissa Suomi on mukana. Sittemmin delegaatteja on valittu muistakin valtion laitoksista jne. TEM maksaa ESAn jasenmaksun, jonka suuruusluokkaa on 2000-luvulla ollut noin kolme miljoonaa euroa. Tekes maksaa ESAn ohjelmamaksut, noin 16 miljoonaa euroa vuodessa.
  • Toukokuussa 1983 alkoi varsinainen toiminta ESA-jasenyyden hakemiseksi, kun kauppa- ja teollisuusministerion neuvotteleva virkamies Per-Hakan Slotte laati muistion Suomen avaruustoiminnan tilanteesta. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta sai asiasta esityksen ja teki paatoksensa marraskuun lopussa 1983. ESAn paajohtajalle E. Quistgaardille tammikuun 1984 alussa lahetetyssa, ulkoministerion muotoilemassa kirjeessa Suomi esittaytyi ”teknologisesti kehittyneena maana”, joka kaytti rutiininomaisesti meteorologian, telekommunikaation ja muiden alojen satelliittisovelluksia. Kirjeessa ehdotettiin tapaamista ESAn paajohtajan ja suomalaisten kesken. Tapaaminen toteutui 10. helmikuuta 1984 ESAn paamajassa Pariisissa. ^[10]
  • 23.10.1985 ESAn paajohtaja Reimar Lust sai luvan alkaa neuvotella Suomen kanssa ESA-jasenyydesta. Tata ennen ESA joutui maarittelemaan tarkemmin "assosiate member" -kasitteen, johon statukseen Suomi ensiksi pyrki. ESAlla oli ministerikokous Roomassa tammikuussa 1985, mutta tahan kokoukseen Suomi ei viela osallistunut. Neuvotteluissa Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toimi apulaisosastopaallikko Holger Rotkirch.
  • Suomen liitannaisjasenyyssopimus (association agreement) allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1986. ^[11] Samana paivana Suomi liittyi ESAn Tiedeohjelmaan ja Kaukokartoituksen valmisteluohjelmaan (Earth Observation Preparatory Programme).
  • 9.?10.10.1987 Haagin ministerikokouksessa hyvaksytty ESAn budjetti oli 1 527,7 MAU (million accounting units; ilmeisesti MAU:n vaihtokurssi oli lahella yhta euroa?), ^lahde? josta Suomen ja Kanadan maksuosuus (yhteensa) oli 1,6 prosenttia. Niin sanottu teollisuuspalaute oli tuolloin nolla eli ESAsta ei tullut alussa teollisia tilauksia Suomeen. ESAssa oli toissa yksi suomalainen. VTT:n ylijohtaja, professori Pekka Jauho edusti Suomea ESAn neuvostossa.
  • 19.4.1989 ESA vietti avaruustoimintansa 25-vuotisjuhlaa. ESAn budjetti oli 2037 MAU, josta Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia. ^lahde? Suomen kumulatiivinen palaute oli 2,1 MAU. ^lahde? ESAssa oli kolme suomalaista toissa. Suomea edustivat ESAn Neuvostossa Pekka Jauho, E. Eriksson ja P. H. Slotte.
  • Vuonna 1992 ESAn budjetti oli 2967 MAU, josta Suomen vuosittainen palaute kotiutti 4 MAU (Suomen jasenyyden alusta alkaen kumulatiivisesti 10 MAU). ^lahde? ESAn 2 064 tyontekijasta oli nelja suomalaisia. ^lahde?
  • 22. maaliskuuta 1994 Suomi allekirjoitti ESAn taysjasenyyssopimuksen. Tuolloin ESAn budjetti oli 2 962 MAU. ^lahde? ESAssa oli 2 000 tyontekijaa, joista kolme oli suomalaisia. ^lahde? Suomeen tuli tuona vuonna tilauksia 9 MAU:n arvosta ja oli tullut kaikkiaan ESA-toiminnan alusta lukien 23 MAUn verran.
  • Vuonna 1998 Suomen maksuosuus oli 0,1 prosenttia ESAn 1 903 MAU:n suuruisesta budjetista. ^lahde? Suomen teollisuuspalaute oli 14 000 AU. ^lahde? ESAssa tyoskenteli kaksi suomalaista.
  • Vuonna 2014 Suomi maksoi noin 20 miljoonaa euroa ESAn jasen- ja ohjelmamaksuja. Tama on noin 0,5 % ESAn budjetista.

• 7. tammikuuta 1987 Suomi ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen yhteistyosta avaruuden rauhanomaisen tutkimuksen ja hyodyntamisen alalla. Vuonna 1985 aloitettu yhteistyoprojekti Phobos-luotaimen parissa oli Suomen ensimmainen satelliittien laitteiden toteutushanke. Sopimusta on jatkettu Suomen ja Venajan federaation valiseksi.

• Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, sen puitteissa Suomi osallistuu avaruustoimintaan ainakin EDAn ja tutkimuksen puiteohjelmien (FP6, FP7, Horizon 2020) seka Galileo - ja Copernicus eli Kopernikus -ohjelmien kautta. Vuodesta 2011 lahtien Euroopan komission Yritys-paaosasto on koonnut useita EU:n avaruusohjelmia yhteen ja kilpailukykyneuvosto kasittelee paaosan EU:n avaruusasioista. Suomen edustaa tyo- ja elinkeinoministerio. Suomen maksuosuus EU:n avaruusohjelmista on 1,5 % niiden kustannuksista eli noin 26 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2013?2020. ^lahde?

• Vuonna 2004 Suomi liittyi Euroopan Etelaiseen Observatorioon (ESO, European Southern Observatory).

Suomi on ratifioinut seuraavat Yhdistyneiden kansakuntien avaruustoiminnan sopimukset:

• YK:n avaruusyleissopimus (SopS 57/1967)
• YK:n avaruuslentajia koskeva sopimus (SopS 45/1970)
• YK:n avaruusvastuusopimus (SopS 9/1977)

Suomi liittyi 25. lokakuuta 2018 YK:n yleiskokouksessa YK:n alaiseen COPUOS -organisaatioon.

Suomen oma avaruuslaki astui voimaan 23. tammikuuta 2018.

Paaartikkeli: Luettelo Suomen avaruustoiminnasta

Kaikkiaan suomalaisia tahoja on osallistunut satelliitti- ja avaruusluotainhankkeisiin on noin 50 kertaa (kaikkiaan noin 60 avaruusalusta, jotka on kaikki listattu alla. Ensimmainen niista laukaistiin heinakuussa 1988 .

Suomalaista kokonaista satelliittia ei ole toteutettu, mutta yrityksia on ollut. TKK:n HUTSAT - mikrosatelliitista rakennettiin keskeneraiseksi jaanyt prototyyppi 1990-luvun alussa. Kansallinen Tekesin rahoittama tutkimus FS-1 pohti isompaa kansallista satelliittia vuonna 1992-3. 1990-luvulla tehtiin myos muita esitutkimuksia, mukaan lukien pari suomalaista ehdotusta ESAn avaruusaluksiksi. Suomalaisosallistuminen Tanskan Roemer-mikrosatelliittihankkeeseen paattyi vuonna 2003, koska Tanska ei pystynyt rahoittamaan satelliitin toteutuksen tanskalaisosuutta.

Kevaalla 2010 Aalto-yliopistossa alettiin suunnitella Aalto-1 -nanosatelliittia, joka laukaistiin vuonna 2017. Muita cubesat-luokan hankkeita ovat Aalto-2 , Suomi 100 ja Reaktor Hello World . Iceye on cubesateja suurempien alle 100 kg piensatelliittien hanke. Sahkopurjeeseen liittyen on 2010-luvulla joitakin satelliittihankkeita.

Phobos-1 , 7. heinakuuta 1988 Phobos-2 , 21. heinakuuta 1988 Freja , 6. lokakuuta 1992 Mir-avaruusasema , 30. syyskuuta 1994 Astrid 1 , 24. tammikuuta 1995 Interball Tail Probe , 3. elokuuta 1995 Interball Auroral Probe , 30. elokuuta 1996 SOHO , 1. joulukuuta 1995 RXTE , 30. joulukuuta 1995 NEAR , 17. helmikuuta 1996 Polar , 24. helmikuuta 1996 SAX , 30. huhtikuuta 1996 Cluster , 4. kesakuuta 1996 HETE , 4. marraskuuta 1996 Mars-96 , 16. marraskuuta 1996 Cassini , 15. lokakuuta 1997 Huygens , 15. lokakuuta 1997 STS-91 , 2. kesakuuta 1998 Mars Polar Lander , 3. tammikuuta 1999 Stardust , 7. heinakuuta 1999 XMM-Newton , 10. joulukuuta 1999 Cluster-II , 16. heinakuuta 2000 HETE-II , 9. lokakuuta 2000 AMSAT P3D , 16. marraskuuta 2000 Odin , 20. helmikuuta 2001

PROBA , 22. lokakuuta 2001 Envisat-1 , 1. maaliskuuta 2002 Contour , 3. heinakuuta 2002 Meteosat Second Generation , 29. elokuuta 2002 INTEGRAL , 17. lokakuuta 2002 Mars Express , 2. kesakuuta 2003 SMART-1 , 28. syyskuuta 2003 Rosetta , 2. maaliskuuta 2004 EOS-Aura , 15. heinakuuta 2004 Messenger , 3. elokuuta 2004 Cryosat , 8. lokakuuta 2005 Venus Express , 9. marraskuuta 2005 MetOp-A , 19. lokakuuta 2006 TerraSAR-X , 15. kesakuuta 2007 Phoenix , 3. elokuuta 2007 ISS-avaruusasema , 7. helmikuuta 2008 (DEBIE) TWINS , 13. maaliskuuta 2008 Chandrayaan-1 , 22. lokakuuta 2008 GOCE , 17. maaliskuuta 2009 Herschel , 14. toukokuuta 2009 Planck , 14. toukokuuta 2009 ISS-avaruusasema , 15. heinakuuta 2009 (MAXI) SMOS , 2. marraskuuta 2009 Cryosat-2 , 8. huhtikuuta 2010 Kansainvalinen avaruusasema, AMS-laite, 16. toukokuuta 2011 TanDEM-X , 21. kesakuuta 2010 Radioastron , 18. heinakuuta 2011

Galileo IOV , 21. lokakuuta 2011 (2 kpl) Mars Science Laboratory , 26. marraskuuta 2011 Pleiades 1 , 17. joulukuuta 2011 MetOp-B, 17.9.2012. Galileo IOV , 12. lokakuuta 2012 (2 kpl) EstCube , 7. toukokuuta 2013 SWARM, 22. marraskuuta 2013 GAIA , 19. joulukuuta 2013 Sentinel 1A, 3. huhtikuuta 2014 MSS, 12. maaliskuuta 2015 Sentinel 2A, 23. kesakuuta 2015 Sentinel 3A, 16. helmikuuta 2016 ExoMars , 8. maaliskuuta 2016 SmallGEO, 17. tammikuuta 2017 Sentinel 2B, 7. maaliskuuta 2017 Aalto-2, 25. toukokuuta 2017 (ISS) Aalto-1 , 23. kesakuuta 2017 Iceye X1, 12. tammikuuta 2018 Paz , 22. helmikuuta 2018 Sentinel 3B , 26. huhtikuuta 2018 Aeolus , 22. elokuuta 2018 BepiColombo , 20. lokakuuta 2018 Hello World, 29. marraskuuta 2018 Iceye X2, 3. joulukuuta 2018 Suomi 100 , 3. joulukuuta 2018 ICEYE X4- ja X5-satelliitit, 5. heinakuuta 2019 PICASSO (Pico-Satellite for Atmospheric and Space Science Observations), 24. maaliskuuta 2020 NASAn Mars-luotain ja Mars-ajokki, 30. heinakuuta 2020 Sentinel 6, 21. marraskuuta 2020 Sunstorm, 17.8.2021 Juice (luotain) , 14.4.2023

Suomi ei ole osallistunut ESA:n kantorakettiohjelmiin, mutta Suomesta on tilattu Ariane 5:n ajoainetankkien pesulaitteisto, jolla tankit puhdistetaan valmistuksen jalkeen.

ARTEMIS on ESA:n kokeellinen tietoliikennesatelliitti, joka laukaistiin 17.1.2001 Ariane 5 -kantoraketilla GEO-radalla. Laukaisu oli osittainen epaonnistuminen ja Artemis paasi lopulliselle radalleen vain kayttaen ionipropulsiotaan, joka oli tarkoitettu ratakorjauksiin GEO-radalla. Tama lyhentaa satelliitin toiminta-aikaa. VTT ja Ylinen Electronics toteuttivat sen Belgian Redussa olevan ESA:n maa-aseman Ka-kaistan mikroaaltovastaanoton testivastaanottolaitteiston. Muita suomalaisia osallistuvia yrityksia olivat Nikotron (hiilikuituinen antennin jalusta), SKS Control Techniques (antennin servojarjestelma), Logos Test Engineering (saatojarjestelma) ja Conlog (ilmastointi, EMC-suojaus). ^[12]

Ilmatieteen laitos rakensi maa-aseman Sodankylaan muun muassa EOS-Auran datan vastaanottoa varten vuonna 2003. Vuonna 2012 sinne rakennettiin suurempi vastaanottoantenni.

VTT toteutti useita sukupolvia maa-asemia, alkaen EUTELSAT SMS maa-asemista 1980-luvun alussa. ^[13]

Vuonna 1985 Posti- ja telehallitus tilasi Nokia Elektroniikalta ensimmaisen kokonaan Suomessa rakennetun tietoliikennesatelliitin maa-aseman, jonka hinta oli alle 8 miljoonaa markkaa. Sen avulla valitettiin nopeudella 2Mb/s tietoliikennetta Suomesta EUTELSATin tietoliikennesatelliitin kautta Lansi-Eurooppaan. Taman kuuden metrin antennilla varustetun 12,5/14 GHz taajuuksilla toimivan maa-aseman kehitystyo oli alkanut vuonna 1980 VTT:n, Valmetin, ja Nokian yhteistyona. ^[14]

Tele-X oli pohjoismainen tietoliikennesatelliitti , joka laukaistiin 2. huhtikuuta 1989 Kourousta Ariane 4 -kantoraketilla. tehtava on paattynyt ja satelliitti on 16. tammikuuta 1998 siirretty geosynkronisen kiertoradan ”hautapaikalle”.

Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat Tele-X-sopimuksen vuonna 1983. Suomen panostus oli 43 miljoonaa markkaa eli 3 % hankkeen (alkuperaisesta) kustannusarviosta. Allekirjoituksen aikana uskottiin suomalaisen teollisuuden saavan 26 miljoonan markan edesta tilauksia. ^[15]

Vaisala kehitti saasatelliittien datan vastaanottoantennit 1970-luvulla ja myi niita 1980-luvulla.

Ilmatieteen laitoksella, Yleisradiolla, Telia-Soneralla jne. on omia maa-asemia muun muassa Helsingissa. ^lahde? Nama ovat kuitenkin ulkomaisten yhtioiden toteuttamia.

Suomalainen Vaisala on toimittanut Euroopan avaruusjarjeston Kouroun rakettikeskukseen salamalaskureita.

Neuvostoliitto pyysi Suomelta 1980-luvulla kosmonauttia , mutta tata pidettiin poliittisesti vaikeana. 1980-luvulla suomalaisia havittajalentajia pyydettiin useasti kosmonauteiksi, mutta pyyntoihin vastattiin kohteliaasti kieltavasti. Siksi tama kutsu osallistua miehitettyihin lentoihin johti Suomen osallistumaan Neuvostoliiton miehittamattomiin avaruuslentoihin. Alussa osallistuminen tapahtui ruotsalaisen avaruuslaitteen kehitystyohon osallistumalla. Samaan aikaan Suomi oli liittymassa EUMETSAT-organisaatioon ja alkoi neuvotella ESAn jasenyydesta.

ESAssa Suomi jattaytyi miehitettyjen lentojen ohjelman ulkopuolella jopa siina maarin, ettei osallistu Aurora-ohjelmaan, jossa kehitetaan miehitettyja lentoja edeltavia avaruusluotaimia ja laskeutumisaluksia.

Vuonna 2009 suomalaisia hakijoita oli useita satoja ESAn astronauttihaussa ja yksi suomalainen on kymmenen karjessa, muttei tullut valituksi. ESAn miehitettyihin lentoihin kuulumattoman maan astronauttipaikan voitti odotetusti Englanti.

Kesan 2009 NASAn sukkulalennon yhdysvaltalainen astronautti Timothy L. Kopra sai Suomen lehdistossa nimikkeen "sisunautti", koska hanen isoisansa oli suomalainen siirtolainen. Kopra esiintyi Heurekassa 21. heinakuuta 2010 ja tapasi Suomen vierailullaan tasavallan presidentin 22. heinakuuta. ^[16]

ESAn astronauttihaun suosio on ehka eras syy Ylen vuoden 2010 Finnautti -televisiosarjaan, jossa tosi-TV -formaatilla kaytiin avaruuslentajan paikasta kilpaa. ^[17] Kilpailu ei johtanut avaruuslentoon, mutta nosti miehitettyjen avaruuslentojen teeman esille kansallisesta perspektiivista.

Vuonna 2017 suomalainen Space Nation-yhtio alkoi kehittaa globaalia astronauttikilpailua. ^[18]

• Aboa Space Research Oy (ASRO) on turkulainen vuonna 1999 perustettu avaruusteknologiayhtio, joka syntyi Turun yliopiston avaruustieteen ja tahan liittyvien satelliittien mittalaitteiden osaamisen pohjalta. ^[19]
• AL Safety Design Oy on osallistunut mm. Huygens laskeutujan tutkakorkeusmittarin PA-toimintaan (PA=Product Assurance). AL Safety Design on toiminut tilauksesta PA-managerina myos Planck LFI-70 instrumentin suunnittelussa ja rakentamisessa seka vastaavissa tehtavissa eraiden SMOS satelliitin instrumenttien osalta. Tulevista tapahtumista on mainittava viela Rosetta luotaimen rendezvous komeetan kanssa v.2014. Laskeutujan suunnitteluun ja suomalaisten osien laadunvarmistukseen osallistui FMI:n kanssa yhteistyossa myos AL Safety Design. Lisatietoja [1]
• Aurora Propulsion Technologies on 2018 syksylla Espon Otaniemeen perustettu avaruusalusten tyontovoimajarjestelmiin keskittyva teknologiayhtio, joka kehittaa mm. plasmajarrua ja asennonsaatojarjestelmia. Yrityksen ensimmainen oma satelliittihanke, AuroraSat-1, kaynnistyi 2020 helmikuussa ja laukaistaan 2020 joulukuussa.
• DA-Design Oy osti SF-Design Oy:n vuonna 2007, joka oli syksylla 2006 ottanut Elektrobit Microwaveen kuuluneen Insinooritoimisto Ylisen avaruusliiketoiminnan itselleen. Oston jalkeen DA-Design-yritys on osallistunut menestyksellisesti eurooppalaisen Sentinel 1- kaukokartoitussatelliitin tarjouskilpailuissa.
  • Elektrobit Microwave syntyi kesalla 2005. Siihen kuului Suomen avaruustoiminnan pioneeriyrityksiin kuuluva Insinooritoimisto Juhana Ylinen, jonka Elektrobit osti 2000-luvun alussa. Elektrobit Microwave-yksikkoon kuuluu entinen PJ Microwave seka entinen Ylinen (Electronics). Se tekee mikroaaltolaitteita Kauniaisissa (Ylinen) ja Oulussa . Ylisen avaruusalan referensseja ovat erilaiset tutkat seka mikroaaltolaitteet ruotsalaisessa Odin -satelliitissa ja ESAn Huygens -luotaimessa. Sen ensimmainen loppuun viety avaruuslaite, Radioastron-satelliittiin tarkoitettu radiometri, jai kayttamattomaksi, koska Neuvostoliitto ja sittemmin Venaja eivat koskaan saattaneet Radioastron-satelliittia valmiiksi. Ylisen perusti ja sita johti dipl.ins. Juhana Ylinen, jonka isa oli Suomen tunnetuimpiin kuuluva lentokonesuunnittelija Arvo Ylinen . Tama merkitsi sita, etta yhtiolla oli tavanomaista pienempi kynnys siirtya avaruustoimintaan. Vuonna 2006 silla oli tekeilla laitteita muun muassa ESAn SMOS - ja Planck -satelliitteihin. 24. elokuuta 2006 yhtion lehdistotiedote kertoi aikomuksesta lakkauttaa avaruusliiketoiminta. ^[20]
• HARP Technologies Oy on 2000-luvulla perustettu espoolainen teknologiayritys, joka toimii radio-, mikroaalto- ja millimetriaaltotaajuksien laitteiden suunnittelussa myos avaruusalalla. ^[21]
• Iceye Oy on 2010-luvulla Espoon Otaniemeen perustettu avaruusteknologiayhtio, joka kehittaa piensatelliitteja, joista ensimmainen on tarkoitus laukaista avaruuteen vuonna 2017 ^[22]
• Opteon Oy : Tuorlan observatorion osaaminen on luonut Opteon Oy:n, joka on toimittanut ESA:n Herschel- ja ADM-Aeolus avaruusaluksiin niiden isojen peilien hionnan. ^[23]
• Oxford Instruments Analytical on englantilaisomisteinen yhtio. Avaruustekniikkaa toteuttava ryhma syntyi ensin Outokumpu-yhtion sisalle 1980-luvun puolivalissa (Outokumpu Electronics, Outokumpu Instruments) ja itsenaistyi 1990-luvun alussa MBO-kaupalla. Suomalainen Metorex International liittyi Oxfordiin vuonna 2004. Yhtio tekee ESAn, NASAn ja JAXAn seka Venajan avaruusalusten rontgen- ja gammadetektoreita perustuen sen kokemuksiin muun muassa metalliteollisuuden tutkimuslaitteisiin. Toimipaikka on Espoossa. ^[24]
• Patria Aviation Oy oli vuoden 2006 alussa Suomen suurin avaruustekniikkayhtio. Patrian synty toi yhteen konserniin myos avaruusalan yhtioita.
  • Patriaan syntyi avaruuselektroniikkaa toteuttava yksikko. Siihen tuli Hollming Oy Elektroniikka-yhtion ? sittemmin Finnyards Electronics Oy ? avaruuselektroniikkayhtio Tampereella . Finnyardsin avaruuselektroniikan yhdistyminen Patriaan oli osa konsolidoitumista, joka on ollut globaalisti tyypillista ilmailu-, avaruus- ja puolustusvalineteollisuudelle jo vuosikymmenet, mutta kiihtyi 1990-luvun alusta eli kylman sodan lopusta lahtien. Yksikon nimet muuttuivat organisaatiomuutosten tahdissa: avaruustekniikka oli Patria Advanced Solutionsissa oli vuodet 2002?2005. Vuonna 2006 avaruustekniikka siirtyi Patria Systemsiin, kun lukuisia toimintoja sisaltanyt Advanced Solutions hajotettiin eri yksikoihin. ^[25] Vuonna 2014 Patria myi avaruuselektroniikan sveitsilaiselle RUAG-konsernille.
  • Patria Aerostructures Oy muodostui Valmet lentokoneteollisuuden ( Jamsa ) avaruusalusten rakenteita (paaosin hiilikuitulujitettuja muovirakenteita) valmistavasta tehtaasta. Se toimii, myos vuoden 2014 RUAG-kaupan jalkeen, Patria-konsernissa.
• Reaktor Space Lab Oy on piensatelliitteihin keskittyva yritys, jonka perustivat vuonna 2016 Reaktor ja Aalto-yliopiston satelliittitiimi. ^[26]
• RUAG Space Finland Oy syntyi vuonna 2015, kun 18. joulukuuta 2014 Patria myi avaruuselektroniikkayksikkonsa sveitsilaiselle RUAG -yhtiolle ^[27] .
• Space Systems Finland on vuonna 1988 perustettu avaruusalusten tietokoneohjelmia tekeva yhtio Espoossa . ^{[28] [29]}
• Vaisala Oy lahti liiketoimintana rakentamaan meteorologien tarvitsemia satelliittivastaanottimia vuonna 1966. Yrityksen toimitusjohtaja ja perustaja professori Vilho Vaisala oli tutustunut alaan Yhdysvalloissa, jossa University of Wisconsin Madisonissa oli vastapuolena. Sinne perustettu Space Science and Engineering Center oli perustajansa prof. Verner E. Suomen johdolla eras satelliittimeteorologian merkittavimpia pioneereja. Diplomi-insinoori Ove Jagermalmin johdolla kehitetty satelliittikuvien vastaanottojarjestelma esiteltiin kaupallisesti Wienissa, ensimmaisen YK:n avaruuden rauhanomaista kayttoa kasittelevan konferenssin yhteydessa elokuussa 1968.
  • 1970-luvun alussa Vaisala kehitti automatisoidun vastaanottojarjestelman perustuen professori Martti Tiurin (HTKK) ideaan kiinteasta monikeilaisesta antenniryhmasta. Tama oli samalla ensimmainen Vaisala Oy:n digitaaliseen teknologiaan perustuva tuote.
  • Vastaanotinjarjestelmia toimitettiin 1970-luvun loppuun mennessa noin 45 lahes yhta moneen maahan. Niiden avulla vastaanotettiin useiden satelliittiperheiden tuottamia pilvikuvia (amerikkalaiset NIMBUS, ESSA ja ATS seka Neuvostoliiton Meteor ) seka nakyvan valon etta infrapunan alueilla.
  • Vaisalaa yrityksen toimitusjohtajana seurannut diplomi-insinoori Yrjo Toivola ajoi voimakkaasti Suomen liittymista Euroopan avaruustutkimusjarjeston (ESRO) jaseneksi. Kun tahan ei ollut 1970-luvulla poliittisia edellytyksia, tuotelinja lopetettiin. Alalle palattiin viela 1980-luvulla jolloin Vaisala Oy toimitti VTT:n tukemana satelliittikuvien kasittely- ja arkistointijarjestelman Suomen Ilmatieteen laitokselle. Jatkohankkeena nahty Merentutkimuslaitoksen jaapalvelun jarjestelma paatyi kuitenkin yksin VTT:n toteutettavaksi.
  • Vaisala Oy osallistui aktiivisesti Neuvostoliiton MARS-92 ohjelman alustavaan suunnitteluun Ilmatieteen laitoksen johtamassa hankkeessa. Yhtion osalta kehitys kariutui Neuvostoliiton hajoamisen tuomaan epavakauteen. Vaisala jai kuitenkin eraiden antureiden toimittajaksi vastaaviin myohempiin projekteihin.
  • Vaisala Oy:n radiosondeihin on 1990-luvun puolivalista lahtien sisaltynyt GPS-pohjainen paikannusjarjestelma. Luotauspallon mukana lentava sondi sisaltaa yksinkertaistetun vastaanottimen jonka avulla ilmakehan lavitse nousevan pallon liiketta voidaan seurata ja siten mitata tuulen suunnan ja nopeuden vaihtelut eri korkeuksilla. Yhtio on kehittynyt sovelluksen markkinajohtajaksi.
  • Ilmatieteen laitos on kayttanyt Vaisalan kehittamaa anturitekniikkaa muun muassa Mars-monkijoissa ja Titan-kuun tutkimuksissa. ^[30]

• Aalto-yliopiston Espoon Otaniemen kampus eli 31.12.2009 asti Teknillinen korkeakoulu sisaltaa edelleen useita erillisia avaruustutkimusta harjoittavia yksikoita. 1.1.2011 Otaniemen kampuksen "entinen TKK" jakautui neljaksi Aaltoon kuuluvaksi yliopistoksi.
  • Automaatiotekniikan laboratorio on tutkinut seka planeetta-ajokkeja (rover) etta naytteenoton tarvitsemia porauslaitteita. Jalkimmainen tutkimusaihe siirtyi VTT:n Automaatiotekniikan tutkimusalueelta TKK:hon 2000-luvun alussa. Laboratorio on ollut mukana muun muassa 1990-luvun lopulla ESAn MIRO-projektissa, ^[31] jossa kehitettiin venalaiseen Mars-ajokkiin poraus- ja naytteenottolaitteisto. Vuoden 2005 lopussa se kehitti iskuporauslaitteistoa italialaiselle yritykselle. ^[32] Laboratorion avaruushistoria alkaa vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja maaritettiin. Laboratorio myos kouluttaa EU:n tuella avaruusrobotiikkainsinooreja kansainvalisessa koulutusohjelmassa.
  • Aallon Sahkotekniikan korkeakouluun kuuluu Radiotieteen ja -tekniikan laitos, joka sisaltaa entisen avaruustekniikan laboratorion (joka aloitti toimintansa vuonna 1987) toiminnot. Laitoksen avaruustekniikan osa seka tutkii kaukokartoitussatelliittien dataa etta kouluttaa avaruusalan insinooreja. Se pyrki rakentamaan oman piensatelliitin ( HUTSAT ) 1990-luvun alussa. Se on yhdessa TKK:n Radiotekniikan laboratorion (joka on osa ESAn ulkoista laboratoriota, MilliLabia) kanssa kehittanyt radiometreja kaukokartoitukseen. Tama tyo on osin liittynyt satelliittikaukokartoitukseen mm. ESAn SMOS-mission kohdalla. Vuonna 2008 tiedekuntauudistus yhdisti muun muassa Radiolaboratorio ja Avaruustekniikan laboratorion, jolloin syntyi Radiotieteen ja -tekniikan laitos. Sen avaruustekniikan opetus painottuu satelliittikaukokartoitukseen ja siina erityisesti mikroaalto-aallonpituuteen, mutta antaa perustiedot avaruusolosuhteista ja satelliittitekniikasta. Sen professorit Antti Raisanen ja Martti Hallikainen kuuluvat Suomen avaruustoiminnan pioneereihin. Vuonna 2010 avaruustekniikka aloitti uuden satelliitin, Aalto-1 , suunnittelun, jota on vetanyt prof. Jaan Praks .
  • Aallon Insinooritieteiden korkeakoulun Maanmittaustieteiden laitoksen "Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio" opettaa ja tutkii kaukokartoitusta ml. satelliittikaukokartoitus. Se harjoittaa myos satelliittipaikannuksen tutkimusta. Sen professoreihin kuuluu Martin Vermeer ja Kirsi Virrantaus (Aalto-yliopiston insinooritieteiden korkeakoulun varadekaani).
  • Aallon Insinootieteiden korkeakouluun kuuluvan Sovelletun mekaniikan laitoksen "Kevytrakennetekniikan laboratoriossa" on tehty komposiittimateriaalien kehitystyota 1970-luvun alusta lahtien, avaruussovellutuksiin 1990-luvun alusta lahtien. Osana Lentotekniikan oppituolia opetetettiin satelliittien rakennesuunnittelua kunnes professuuri poistui. Laboratoriossa tehdyn komposiittimateriaalien suunnitteluohjelmiston kaupallistamiseksi perustettiin 1990-luvun lopulla Componeering-yhtio Helsinkiin. ^[33] Avaruusalan opetuksesta vastasi 2010-luvulle asti professori Olli Saarela .
  • Aallon Sahkotekniikan korkeakoulun Metsahovin radioteleskooppi on merkittava suomalainen avaruuden tutkija, joka syntyi 1970-luvun alussa professoreiden Martti Tiuri ja Seppo Urpo toiminnan tuloksena. Osa sen toiminnasta liittyy satelliittien (esimerkiksi ESAn Planck) avulla tehtavaan avaruustutkimukseen. Yksikon johtajana on tohtori Joni Tammi.
• Helsingin yliopisto on koonnut 2000-luvun alussa avaruustutkimuksen Fysikaalisten tieteiden laitokseen mukaan lukien vuosien 2008?2009 aikana Tahtitieteen laitoksen, joka on aktiivisin Helsingin yliopistossa ? rontgenastronomian ? avaruuslaitteiden toteutuksen johtamisessa. ^[34] Helsingin yliopisto vuodesta 1957 alkaen satelliittien seurantaan Ilmatieteen laitoksen Nurmijarven observatoriosta kasin. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos perustivat 1. tammikuuta 2006 yhteisen avaruuskeskuksen ^[35] Kumpulan kampukselle. Sita johtaa professori Hannu Koskinen . Hannu Koskinen johti myos yliopiston Geofysiikan ja tahtitieteen osastoa, jonka muut professorit ovat Karri Muinonen , ja Kari Enqvist , kunnes nousi Fysiikan laitoksen johtajaksi. Elakkeelle siirtyneita yliopiston avaruusalan johtavia henkiloita ovat mm. tohtori Osmi Vilhu ja professori Kari Lumme .
• Oulun yliopisto oli Suomen yliopistoista avaruustutkimuksen pioneereja muun muassa stratosfaaripallojen lennattamisessa 1960-luvulta lahtien. Se ja siihen 2000-luvun alussa liitetty Sodankylan geofysiikan observatorio ovat osallistuneet luotainrakettimittauksiin toimittaen magnetometreja esimerkiksi NASAn luotainraketteihin viela 2000-luvulla. Avaruusalalla Oulun yliopisto on harjoittanut yhteistyota Ruotsin Kiirunan avaruustutkimusinstituutin kanssa toimittaen etenkin lankapuomimekanismeihin perustuvia sahkokenttainstrumentteja ESA:n Cluster ja NASAn Polar-satelliitteihin ja toimittamalla IBS plasmaspektrometrin NASA:n Cassini-luotaimeen. Sodankylan avaruustutkimuksen merkittava mittalaite on yksi kansainvalisen EISCAT -tutkaverkon osa. Tutkaa on kaytetty mm. avaruusromun mittauksiin. Oulun yliopiston emeritusprofessorit Jorma Kangas , Juhani Oksman ja Pekka Tanskanen ovat Suomen avaruustoiminnan pioneereja.
• Turun yliopiston Fysiikan ja tahtitieteen laitoksessa syntyi 2000-luvun alussa VISPA-yhteenliittyma, johon kuuluu Tuorlan observatorio ja Avaruustutkimuslaboratorio.
  • Turun yliopiston Avaruustutkimuslaboratorion ERNE-projektin johtaminen ja tieteellinen suunnittelu ja kaytto loi 1980-luvun jalkipuolella osaamista, jota hyodyntaa sen oman tieteellisen tutkimuksen lisaksi kampuksella toimiva Aboa Space Research Oy -yritys. ^[36] Sen toiminnasta elakkeelle on siirtynyt professori Jarmo Torsti. Laboratoriota johti prosessori Eino Valtonen 2010-luvulle asti.
  • Tuorlan observatorio on keskittynyt maanpaallisiin havintoihin ja sinne perustettiin Suomen ESO-keskus (FINCA) vuonna 2010. Observatorio on ollut aktiivisin Suomessa astrobiologian opetuksen aloittamisessa. Sen professoreihin kuuluu Mauri Valtonen ja Esko Valtaoja . Sen kampuksella toimii avaruusteknisten peilien hiontaa tekeva Opteon Oy, jonka johdossa on FL Tapio Korhonen.

• European Forest Institute on kansainvalinen metsantutkimusinstituutti, jonka paatoimipaikka on Joensuussa.
• Vuonna 2015 Maanmittauslaitokseen liitetty Geodeettinen laitos tekee kaukokartoitustutkimusta ja satelliittipaikannustutkimusta. Silla on mm. pysyva GPS-mittausverkosto kautta Suomen. Sen avaruuspioneereja ovat prof. Kuosmanen, prof. Kakkuri ja prof. Risto Kuittinen , joiden tyota jatkaa 1. kesakuuta 2011 alkaen professori Jarkko Koskinen .
• Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt etenkin malmivarojen etsintaan ja kaivostoimintaan liittyvaa kaukokartoitusta vuosikymmenia, 2000-luvulle asti silla oli omia tai Ilmavoimilta lainattuja lentokoneita mittauskaytossa. Se on kayttanyt myos satelliittien keraamaa mittausaineistoa tutkimuksiinsa.
• Ilmatieteen laitos on Suomen avaruushistorian pioneerilaitos. Se on edustanut Suomea EUMETSAT -saasatelliittiorganisaatiossa jo vuodesta 1983 alkaen ja se on kayttanyt saasatelliittien kuva-aineistoa saaennustuksissa jo ennen sita. Sen Geofysiikan tutkimusosasto (vuodesta 2004 alkaen "Avaruus ja ylailmakeha", sittemmin "Uudet mittausmenetelmat") lahti ensimmaisten suomalaisten avaruuslaitteiden toteutuksen vetamiseen kevaalla 1985. Geofysiikan tutkimusta vuoteen 2004 johtaneen professori Risto Pellisen rooli Suomen avaruustoiminnan kehittamisessa oli merkittava. Ilmatieteen laitos on johtanut seka otsoni -, aurinko- ja planeettatutkimuksen avaruuslaitehankkeita ja tekee naihin aiheisiin liittyvaa avaruuden ja ilmakehan tieteellista tutkimusta. ^[37] Planeettatutkimuksessa se on toteuttanut etenkin Marsin pinnalle toimitettavien laitteiden osana olevia Marsin kaasukehaa mittaavia jarjestelmia. Vaisala Oyj on osallistunut naihin toimittamalla niihin paine-, kosteus- ja lampotila-antureita. Ilmatieteen laitoksen Sodankylan toimintoihin kuuluu mm. satelliitin maa-asema. Ilmatieteen laitoksen avaruusprofessoreihin kuuluvat Hannu Koskinen, Jarkko Koskinen, Jouni Pulliainen ja Tuija Pulkkinen, joka 1.1.2011 siirtyi Aalto-yliopiston Sahkotekniikan korkeakouluun dekaaniksi ja sittemmin Aallon vararehtoriksi. ^[38] ? hanen tilalleen Ilmatieteen laitoksessa tuli tohtori Minna Palmroth. Vuonna 2011 Jarkko Koskisesta tuli Geodeettisen laitoksen ylijohtaja.
• Suomen ymparistokeskus tekee kaukokartoitustutkimusta, joka keskittyy mereen, vesistoihin ja maanpeitteeseen.
  • Merentutkimuslaitos (MTL), joka lakkautettiin itsenaisena laitoksena vuoden 2008 lopussa, oli monien kaukokartoitusdatan kayttajien lailla avaruustoimintaan datan kayttajana osallistuva taho. Talvimerenkulun jaakartoissa satelliittikaukokartoitus tuo taloudellisesti merkittavaa hyotya yhteiskunnalle. MTL:n toimet jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ymparistokeskuksen kesken.
• Luonnonvarakeskus LUKE syntyi 2014, kun METLA ja eraita muita tutkimuslaitoksia yhdistettiin. Naista METLA on tehnyt mm. Suomen metsavarojen inventointeja satelliittitekniikkaan perustuen, jossa professori Erkki Tomppo on ollut johtavassa roolissa.
• VTT Oy:lla oli 1990-luvulla erityinen avaruustekniikan laboratorion. Se toimi useiden avaruuslaitteiden toteutusprojektien vastaava osapuolena 1980-luvun puolivalista noin kymmenen vuoden ajan. Laboratorion avaruushistoria alkoi vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja maaritettiin. Se osallistui muun muassa Phobos, SOHO, Cassini, Huygens, TWINS, EOS Aura (OMI) tehtavien suomalaisosuuksien toteuttamiseen. VTT toteuttaa edelleen monien suomalaisten avaruuslaitteiden varahtelytestit, mutta se on luopunut niiden EMC- ja tyhjiotestauksesta. Myos avaruuslaitteiden tietokoneohjelmistojen kehittaminen VTT:n Oulun tietokonetekniikan laboratoriossa paattyi 1990-luvun lopulla. 2000-luvun alussa elakkeelle siirtynyt professori Vaino Kelha oli taman laboratorion kautta avainasemassa suomalaisen avaruuslaitetekniikan ja sita kautta avaruusteollisuuen kehittamisessa Suomessa 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla. 2000-luvulla VTT:n avaruustekniikassa avainasemassa ovat tohtori Heikki Saari ja professorit Arttu Luukanen, joka siirtyi pois VTT:lta perustaessaan Asqella Oy:n, ja Jussi Tuovinen seka satelliittikaukokartoituksessa professori Tuomas Hame.

Vuonna 1985 perustettu Avaruusasiain neuvottelukunta on ylin Suomen julkisen sektorin avaruustoimintaa koordinoiva elin. Se syntyi Liikenneministerion alaisuuteen mutta siirtyi muutaman vuoden paasta kauppa- ja teollisuusministerion alaisuuteen. Sita johtaa tyo- ja elinkeinoministerio ( kauppa- ja teollisuusministerio ). Sen sihteeristona toimi henkiloita Tekesin yksikosta, joka vastuussa ESA-rahoituksen jne. seurannasta, ja Suomen Akatemian yksikosta, joka rahoittaa mm. ESO, EISCAT, NOT infrastruktuureja ja avaruustieteita. Suomessa ei ole avaruusjarjestoa, joten neuvottelukunta toimii verkottuneen hallinnon keskuksena. Neuvottelukunnalla on mandaatti antaa vain suosituksia. Vuonna 2010 aloittanut 3-vuotinen neuvottelukunta toimii aiempaa korkeammalla virkamiestasolla ja sen sihteeristo on laajennettu kattamaan myos muita ministerioita kuin TEM. Neuvottelukunnan jasenisto edustaa kaikkia avaruustoimintaa harjoittavia ministerioita, osin niiden alaisten laitosten kautta, ja avaruusteollisuutta. Jasenten lisaksi neuvottelukuntaan kuuluu avaruustekniikan eri alojen asiantuntijoita.

TEM maksaa ESAn jasenmaksun (Basis Activities, ESAn perustoiminnot), joka on 2000-luvulla noussut kahdesta yli kolmeen miljoonaan euroon vuodessa. VM maksaa EU-veron kautta Suomen maksuosuuden (1,5 %) myos Euroopan komission avaruusohjelmiin (Galileo, 7 miljardia euroa, Kopernikus, 4 miljardia euroa, Horisontti 2020 puiteohjelman avaruusohjelma 1,5 miljardia euroa ? vuosina 2014?2020). ^lahde? Taten Suomen panostus EU:n avaruusohjelmiin on noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoiminnan kasvu 2000-luvulla on ollut Lansi-Euroopan avaruustoiminnan suurin muutos, myos Suomen avaruustoiminnalle. TEM edustaa Suomea EU:n kilpailukykyneuvostossa, joka kasittelee EU:n avaruusasiat mukaan lukien Copernicus-kaukokartoitusjarjestelma.

Tekes maksaa ESAn pakollisten ja vapaaehtoisten ohjelmien maksut, joka 2000-luvulla on ollut noin 15?17 miljoonaa euroa vuodessa. ^lahde? Suomen Akatemia on toinen puoli neuvottelukunnan sihteeristoa. Se rahoittaa avaruustieteen ja kaukokartoituksen ja muita avaruusalan tieteellisia tutkimusprojekteja vuosittaisen kilpaillun rahoituksen kautta. Sen rahoituspaatokset perustuvat paaosin kansainvalisten asiantuntijoiden tekemiin evaluaatioihin. Avaruusalalla ei ole euromaaraista kiintiota Akatemian rahoitysprosessissa. Poikkeuksellisesti Suomessa lasketaan avaruustoimintaan maanpaallisten ESOn , EISCATin ja NOTin fasiliteettien jasenmaksut, jotka rahoitetaan Suomen Akatemian kautta. Nama merkitsevat noin 4 miljoonan euron vuosittaista panostusta. 2010-luvulla Akatemia on panostanut muutamaan tutkimuksen huippuyksikkoon myos avaruusalalla. Se paatti vuonna 2017 panostaa 12 miljoonaa euroa EISCAT 3D tutkajarjestelman rakentamiseen.

Liikenne- ja viestintaministerio on ollut kolmanneksi suurin Suomen avaruustoiminnan rahoittaja, koska sen alainen Ilmatieteen laitos maksaa EUMETSATin jasenmaksun (keskimaarin 5 miljoonaa euroa vuodessa). Liikenneministerio edustaa Suomea Galileo -paikannussatelliittijarjestelman EU-hallintoelimissa. Tama on 2010-luvulla tuonut merkittavia vastuita mm. LVM:n alaiselle Viestintavirastolle.

• Avaruustieteen etuja valvoo COSPARin kansallinen komitea.
• Avaruustekniikan alan yritykset toimivat Teknologiateollisuuden PIA- eli "Puolustusvaline, ilmailu- ja avaruus"-toimialaryhman Avaruus-ryhman kautta. Avaruusryhma sulautui ilmailuryhmaan syksylla 2011 toimittuaan itsenaisena ryhmana muutaman vuoden ajan, vuonna 2016 jalleen omana ryhmana.
• Kaukokartoituksen edustaja on Kaukokartoituskerho. ^[39] , joka jarjestaa vuosittain loka- tai marraskuussa Kaukokartoituspaivat . Toinen alan yhdistys on vuonna 1931 perustettu Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen seura ^[40] .
• Satelliittitietoliikenteella on oma yhdistyksensa Satelliitti- ja antenniliitto SANT ry ^[41] , jonka jasenia ovat satelliitti- ja kaapelitelevisioalan yhtiot, muun muassa satelliittiantenneja valmistavat firmat.
• Satelliittipaikannuksella ei ole yhdistysta, mutta ala liittyy vahvasti paikkatietoon, jolla toimii ProGIS ry ^[42] . ProGIS jarjestaa joka marraskuussa Paikkatietomarkkinat.
• Suomen avaruustutkimusseura (SATS) kokoaa yhteen kaikki alan ammattilaiset ja harrastajat, seka julkaisee Avaruusluotain -lehtea, joka pitkaan oli ainoa Suomen avaruushistorian tallentaja. ^[43]
• Ursa on suomalainen vuonna 1921 perustettu tahtitieteellinen yhdistys. Sen jasenlehti on Tahdet ja avaruus .

Suomessa ei ole varsinaista avaruustoimintaa koskevaa avaruuslainsaadantoa. ^[44] Kansainvalisesti toimintaa ulkoavaruudessa saatelevat YK:n avaruussopimukset. ^[44]

Elinkeinoministeri Mika Lintila on 16.1.2017 asettanut tyoryhman, jonka tehtavana on valmistella kansallista avaruuslainsaadantoa. ^[44] Maariteltavia asioita ovat muiden muassa satelliittien rekisterointi- ja lupamenettelyt, tarve mahdollisille lisavakuutuksille ja etukateen tehtavien riskianalyysien vaatimukset. ^[44] Tyoryhman toimikausi on 1.2.?29.12.2017. ^[44]

Lainsaadannon aloittamisen taustalla on muiden muassa se, etta Suomesta on tulossa ns. avaruusvaltio, kun Aalto-yliopiston ensimmainen piensatelliitti laukaistaan avaruuteen todennakoisesti kevaalla 2017. ^[44] Myos useita muita satelliittihankkeita on vireilla. ^[44] Tieteellisen tutkimuksen ja korkeakoulujen opinnaytetoiden lisaksi pienet kaupalliset satelliitit tulevat yleistymaan. ^[44]

• Henrik Ryti piti "Avaruuslennosta"-esitelman Ilmailuinsinoorien kerhossa 18. syyskuuta 1951. Esitelmaan liittyva 69-sivuinen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehty moniste on ensimmainen suomalainen satelliiteista, raketeista, avaruustekniikan tilasta jne. kertovat raportti. Raportti ei sinansa kerro asiain tilasta Suomessa, mutta dokumentin laatiminen kertoi jotain kansainvalisen avaruustekniikan seuraamisesta Valtion lentokonetehtaalla.
• Teknillisen aikakauskirjan numero 21 vuodelta 1962 sisaltaa seuraavat artikkelit teemalla "Avaruusaika ja Suomi"
  • Henrik Ryti : "Avaruuslento-teknilliset toteuttamismahdollisuudet"
  • Pekka Ahonen: "Avaruustietoliikenne"
  • Pauli Inkinen: "Kantoraketit avaruustutkimuksessa"
  • Martti Tiuri : "Tekokuut"
• Vaino Kelha , Pieni avaruuskirja, Kustannusosakeyhtio Ajatus, Hameenlinna, 2000. ISBN 951-566-030-0 . Tama VTT:n avaruustekniikan tutkimusprofessori Vaino Kelhan historiikki kertoo Suomen avaruusajan alusta. Se kertoo alan tapahtumista vuodesta 1987 alkaen aina 1990-luvun loppuun asti.
• Markus Hotakainen (toimittaja), Avaruustutkimuksen nakymia : seminaarisarja Helsingin yliopiston Tahtitieteen laitoksella kevaalla 1987. Helsinki, 1988.
• Seppinen, Ilkka:  Suomalaisen avaruustutkimuksen historia: Euroopan avaruusjarjeston jasenyyteen asti . Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 951-570-573-8 . Kirja kattaa tapahtumat vuoteen 1995 asti, mutta avaruustutkimuksen taustat laajalti ja ajallisesti kattavasti 1800-luvulle asti. Kirjasta on julkaistu/julkaistaan englanninkielinen versio, jonka kirjoittajat ovat Ilkka Seppinen ja Risto Pellinen. Englanninkielisen version nimi on "The history of Finnish space activities".
• Tekesin noin vuosina 1988?2003 julkaisema Avaruusuutiset -lehti ilmestyi 3?6 kertaa vuodessa ja kuvasi ajankohtaisia suomalaisia avaruusprojekteja yms. Sen jalkeen Tekes raportoi vuoteen 2008 asti Suomen avaruustoiminnasta Euroopan Tiede ja Tutkimus-lehdessa, jonka jalkeen www.avaruus.info-sivusto muodostui tiedotusvaylaksi, joka korvautui http://spacefinland.fi/ -sivustolla.
• Suomen avaruustutkimusseuran Avaruusluotain -lehti on kuvannut avaruustekniikan kehitysta vuodesta 1966 lahtien ml. 1960-luvun, 1970-luvun ja 1980-luvun alun kaavailut avaruustoiminnan aloittamisesta Suomessa ja sen jalkeen avaruustoiminnan tilaa.
• Suomen Akatemia
  • Suomen tieteen tila ja taso. Suomen Akatemia, Edita, Helsinki, 1997. ISBN 951-37-2279-1 . Sisaltaa avaruustieteen ja geotieteiden (yhteisen) arvioinnin.
  • Sven-Erik Hjelt, Juhani Keinonen, Avaruustutkimus, geotieteiden ja tahtitieteen tutkimus, Suomen Akatemia, 1997?
  • Suomen tieteen tila ja taso 2009, Suomen Akatemia, lokakuu 2009. Sisaltaa avaruustutkimuksen ja geotieteiden arvioinnin. [2] ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  • Suomen tieteen tila 2012, Suomen Akatemia, lokakuu 2012. Tieteen tila 2012 ( Arkistoitu ? Internet Archive) Sisaltaa avaruustutkimuksen ja geotieteiden arvioinnin.
• Tyo- ja elinkeinoministerio
  • Vuosien 2013?2020 avaruusstratgeia julkistettiin 28.2.2013: [3]
  • Vuosien 2009?2011 avaruusstrategia julkistettiin 3. maaliskuuta 2009: [4]
  • Avaruustoiminta Suomessa: kansallinen strategia ja kehittamisen tavoitteet 2005?2007, Kauppa- ja teollisuusministerio, KTM Julkaisuja 15/2005, ISBN 951-739-882-4 , 2005. Sahkoinen versio ( Arkistoitu ? Internet Archive) pdf)
  • Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittamisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministerio, Kauppa- ja teollisuusministerion neuvottelukuntaraportteja 1/2002, ISBN 951-739-677-5 , 2002
  • Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittamisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministerio, Kauppa- ja teollisuusministerion neuvottelukuntaraportteja 1/1999
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittamistoiminnan kansallinen strategia vuosille 1996?1998, Kauppa- ja teollisuusministerio, Kauppa- ja teollisuusministerion neuvottelukuntaraportteja 1/1996
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittamistoiminnan organisointi Suomessa, Kauppa- ja teollisuusministerio, Kauppa- ja teollisuusministerion neuvottelukuntaraportteja 4/1995
  • Avaruusalan tutkimus- ja kehittamistoiminnan kansallinen strategia, Kauppa- ja teollisuusministerio, Kauppa- ja teollisuusministerion neuvottelukuntaraportteja 2/1994
• Liikenneministerio julkaisi Suomen ensimmaisen avaruusstrategian vuonna 1987:
  • Suomi ja avaruus, Liikenneministerio, Avaruusasian neuvottelukunta, Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1987, ISBN 951-860-621-8
• Opetusministerio:
  • Avaruustutkimuslaitostyoryhman muistio ^{[ vanhentunut linkki ]} Opetusministerio, 25.10.2000
• Hannu Koskinen, "Suomalaisen avaruustutkimuksen juhlavuosi 2005", Mita Missa Milloin 2006, Otava, Keuruu, 2005. ISBN 951-1-20203-0
• Tekesin vuosien 1995?2000 Space 2000 -avaruuslaitetekniikan ja Globe 2000 -kaukokartoitustekniikan teknologiaohjelmien arviointi Tekes (pdf-tiedosto) (englanniksi)
• Tekesin tilaama Suomen avaruustoiminnan arviointi tehtiin vuonna 2012: [5] ( Arkistoitu ? Internet Archive), Vaikuttavuutta sovelluksista ? Suomalaisen avaruustoiminnan arviointi, 13.6.2013.
• Ilkka Seppinen, Finland and the Space Era, ESA HSR-32, April 2003 ? [6]
• Risto Pellinen, Ilkka Seppinen, "Sputnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun", [7] (pdf), Tieteessa tapuhtuu, 5/2007
• Ilkka Seppinen, Risto Pellinen, The history of Finnish space activities, Beauchesne, Pariisi, 2009, ISBN 978-2-7010-1551-4
• Towards Mars! Extra, Raud Publishing, Helsinki, 2006. ISBN 952-9689-18-7 . Sisalto: Mars Express, Spirit, Opportunity, Nozomi, Mars Odyssey, tulevien Mars-lentojen kuvauksia.
• COSPARin Suomen kansalliskomitean "Space Research in Finland"-raportit, vuodesta 2000 alkaen myos sahkoisina versioina
• Risto Pellinen ja Ilkka Seppinen: Sputnikista suomalaisen avaruustutkimuksen nousuun . TIETEESSA TAPAHTUU 5/2007. Kirjoitus perustuu esitelmaan Tieteen paivilla 10.1.2007. (pdf-tiedosto)
• Terhi Kuusisto, Avaruus Helsinkiin?, Helsingin kaupunki, 2004, Selvitys avaruuskeskuksen perustamisesta Helsinkiin, http://www.hel2.fi/ksv/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Esityslistat/liitteet/050210108.pdf ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Eduskunnan TUTKAS-yhdistyksen vuoden 2009 Avaruus-seminaari

• Tahdet ja avaruus -lehden keskustelupalsta
• ESAn suomenkieliset sivut
• Tekesin yllapitama Avaruus.info-sivusto
• Suomen avaruustutkimusseura
• Suomen avaruustoimintaa kuvaava sivusto
• Ilmatieteen laitoksen mittalaitteita avaruudessa