Tositelevisio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tositelevisio eli tosi-tv , joskus myos todellisuustelevisio ( engl. reality television ), on televisio-ohjelman laji, joka pyrkii esittamaan kasikirjoittamattomia dramaattisia tai humoristisia tilanteita, dokumentoi todellista elamaa ja suosii ”tavallisia” ihmisia ammattinayttelijoiden sijaan. Vaikka laji on ollut jossain muodossa olemassa television varhaisvuosista saakka, se alkoi tulla valtavirtaan vasta vuoden 2000 tienoilla. [1]

Ohjelmalajin yleisia tunnuspiirteita ovat tavalliset ihmiset tai omana itsenaan esiintyvat julkkikset , vahainen kasikirjoittaminen ja kasivarakuvaus. [2] Toisaalta yleisia ovat myos tarkkaan ennalta maaritellyt ja kasikirjoitetut tuotannot, joiden naennainen autenttisuus on taysin suunniteltu illuusio. [3] Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas maaritteli tositelevision alkuvaiheen tuotantoja ”vertaismelodraamaksi”: niissa draaman keskeisena lahteena kaytetaan katsojan kanssa samanvertaisten ”tavisten” intiimia tunne-elamaa ja ihmissuhteita, melodraaman tavoin liioitellusti ja moraalisia rajoja koettelevasti [1] .

Historiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varhaisin yhdysvaltalainen tositelevisio-ohjelma oli Allen Funtin Piilokamera , [1] jota naytettiin vuodesta 1948 alkaen lahes viisi vuosikymmenta. Piilokameran ohella Yhdysvaltain televisiossa oli 1960-luvulle tultaessa lisaksi joitain talent show -tyyppisia kykyjenetsintaohjelmia. [4] Mediakulttuuritutkija Mikko Hautakangas tahdensi vuonna 2007, etta tavallisia ihmisia hyodyntavia ohjelmia on tehty aina ja kysyi, pitaisiko esimerkiksi 1970-luvun Lauantaitanssit tai 1980-luvun Karpolla on asiaa luokitella jalkikateen tositelevisioksi [1] .

1970-luvulla alkoi Amerikkalainen perhe ( PBS ), joka seurasi kalifornialaisen Loudin perheen elamaa 12 jakson ajan. Sarjaan toi draamaa vanhempien avioero ja yhden pojan paljastuminen homoksi. Sarjalla oli katsojia lahes 10 miljoonaa. Siina ei nahty perinteisia haastatteluja tai kerrontaa, vaan juoni eteni perheen spontaanin toiminnan kautta. Sarjan tekemisessa kaytettiin liikuteltavia kameroita ja langattomia mikrofoneja. [4]

Vuosina 1979?1984 yhdysvaltalainen NBC naytti sarjaa Real People , jossa esiteltiin epatavallisia ihmisia. Vuodesta 1988 Fox alkoi esittaa sarjaa Lain nimessa , joka seurasi oikeita poliiseja tyossaan ja aluksi myos tyon ulkopuolella. Sarjassa ei ollut kertojanaanta eika musiikkia. [4] Pian poliisidokumentteja alettiin dramatisoida muun muassa vahvalla kertojanaanella (mm. William Shatner ) ja haastattelemalla asianosaisia. Poliisisarjat mahdollisti keventynyt kuvaus- ja aanityskalusto ja tarve saada yha useammille kaapelikanaville halpaa ohjelmatuotantoa ? karkea videojalki vain lisasi tilanteiden aitouden tuntua. 1990-luvun taitteessa kotivideokuvaus yleistyi, ja sen ymparille syntyi perhepiirin hauskojen kommellusten varaan rakentuva viihdeohjelmatyyppi, esimerkkina suomalainen Hauskat kotivideot . [1]

Vuonna 1996 alettiin Britanniassa kuvata Heathrow’n lentoaseman tapahtumia sarjaksi Lentokentta , joka laajensi poliisidokumenteista alkanutta lajityyppia monien muidenkin ammattilaisten ja heidan tyopaiviensa tapahtumien seuraamiseen [1] .

Musiikkivideoilla aloittanut MTV alkoi vuonna 1992 nayttaa suosituksi noussutta tositelevisiosarjaa The Real World , jossa seurattiin samassa asunnossa asuvia nuoria. Sen tekijat mainitsivat Amerikkalaisen perheen esikuvakseen. [5] Suomessa vastaavanlainen sarja oli vuonna 1996 esitetty Heartmix . Taman tyyppisista dramatisoiduista ihmissuhdeohjelmista varsinaisesti alkoi se lajityyppi, josta tositelevisio on tullut tunnetuimmaksi [1] . Pian lajityypin tunnetuimmaksi edustajaksi nousi Alankomaissa vuonna 1994 perustetun televisiotuotantoyhtio Endemolin tuottama Big Brother , joka aloitettiin vuonna 1999. [6]

Tositelevision seuraava lapimurto tapahtui kesalla 2000, kun CBS naytti ruotsalaiseen Robinson -formaattiin perustuvan Selviytyjien ensimmaisen kauden. Sarjasta tuli heti hyvin suosittu, ja ensimmaisen kauden paatosjaksoa katsoi 52 miljoonaa katsojaa. Samana kesana Selviytyjien kanssa CBS alkoi nayttaa myos Big Brotheria ; kummankin sarjan idea oli kehitetty Euroopassa. Kaudella 2001?2002 tositelevisio oli jo vakiintunut isoksi osaksi yhdysvaltalaista televisio-ohjelmistoa [7] , ja sama tapahtui pian ympari maailmaa. Televisio-ohjelmaformaattien kansainvalinen kauppa oli yksi tositelevisiotarjonnan kasvattaja: oli varmempaa tehda versioita jo jossain pain maailmaa suosituksi osoittautuneista formaateista kuin kehittaa omia [1] .

Tehtavien suorittaminen ja siina kilpaileminen muodostui 2000-luvun taitteessa yhdeksi tositelevision alatyypeista. Naista ensimmaisia suomalaissarjoja olivat Yllytyshullut (Nelonen 1998?2005), Mahdoton tehtava ( Yle TV2 2001?2002) ja Ennatystehdas ( MTV3 2006?2013), kansainvalisia Pelkokerroin (2001?) ja Amazing Race (CBS 2001?), joka sai anarkistisemman ja kevyemman suomalaisversion Far Out (MTV3 2001?2002) [1] .

Suomen ilmaiskanavilla tositelevisio oli vuonna 2013 yleisin ohjelmaluokka: sen osuus kaikista ohjelmista on lahes neljannes. [8]

Lajityyppeja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mediatutkija Pauliina Tuomi katsoo, etta tosi-tv on niin laajalle levinnyt ohjelmatyyppi, ettei siita oikein voi edes puhua yhtena kasitteena. Tosi-tv-ohjelmia on vaikea enaa jakaa pitaviin alakategorioihin. Ohjelmatyyppia yhdistaa lahinna sensaationhakuisuus. On ylipainoa kasittelevia ohjelmia, true crimea , ulkomuotoon liittyvaa kauhistelua, katastrofeja seka osallistujien osaamattomuuteen, huonokuntoisuuteen tai sotkuisuuteen perustuvia ohjelmia. [9]

Piilokamera ja muu keppostelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Piilokamera on varhainen tositelevision muoto. Sen tahtia ovat tavalliset ihmiset, jotka joutuivat yllattaviin tilanteisiin tavallisessa elamassaan. Osa ohjelman viehatysta ovat narrattujen ihmisten reaktiot kun tilanteen luonne paljastuu heille. Nykyajan keppostelu- ja harhautusohjelmat kuten MTV:n Punk’d perustuvat piilokameran ajatukseen. [4] Lajityypin aloitti jo vuonna 1948 yhdysvaltalainen Candid Camera , joka sai 1962 suomalaisversion Piilokamera . 2000-luvun varhaisia suomalaisesimerkkeja ovat alankomaalaiseen formaattiin perustunut Noriko Show ja Miljonaari-Jussi , molemmat vuodelta 2004. [1]

Yhteiseloa kuvaava tositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

MTV:n yhteisasumissarja The Real World synnytti useita jaljittelijoita ja spin-offeja. Yksi naista oli Road Rules (1995?2007), jossa kuusi toisilleen tuntematonta ihmista laitettiin suorittamaan tehtavaa rahattomana johtolankoja seuraten. [5] The Real Worldin jalkeen esimerkiksi Big Brother on kayttanyt samaa ohjelmaideaa. [4]

Tositelevisiokilpailut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Kilpailuohjelma

Selviytyjissa joukko ihmisia yrittaa selviytya trooppisella saarella ilman mukavuuksia, ja joka jaksossa yksi aanestetaan ulos. Yksi varhaisista tositelevisiokilpailuista ja edelleen jatkuvista on Amazing Race , joka on voittanut useita Emmy-palkintoja parhaan tositelevisiokilpailusarjan kategoriassa. [7]

Kykykilpailut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Canadian Idol -ohjelman finalisteja vuonna 2008.

Kykykilpailuja ( engl. talent show ) on televisiossa esitetty jo varhain. Kun Star Search loppui 1995, kykykilpailut katosivat Yhdysvaltain televisiosta muutamaksi vuodeksi. Britanniassa alettiin vuonna 2001 esittaa Pop Idol -laulukilpailua, jonka yhdysvaltalainen versio American Idol aloitti 2002. Ohjelmasta tuli erittain suosittu, ja avauskauden finaalia seurasi 50 miljoonaa katsojaa. Pian sita seurasi muiden alojen kykykilpailuja, kuten mallikilpailuja, koomikkokilpailuja ja jopa bisnesaiheinen kilpailu Diili . [10]

Dokumentaarinen tositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Seurantadokumentti
Australialaisia rantavahteja seuraavan Hengenpelastajat -sarjan kuvauksissa.

Dokumentaarinen tositelevisio seuraa usein jotain ammattikuntaa tyossaan, kuten poliiseja, sairaalahenkilokuntaa, pelastajia, turistioppaita tai tatuointitaiteilijoita, tai jotain muunlaista ihmisryhmaa, kuten vankeja tai luksuselamaa elavia ihmisia. [11]

Muodonmuutosaiheinen tositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muutosaiheisissa tositelevisio-ohjelmissa keskitytaan osanottajan oman elaman kohenteluun. [12] Ne kasittelevat esimerkiksi kaunistautumista, pukeutumista, laihduttamista, ruokatottumuksia, rahankayttoa, parisuhdetta, elaintenhoitoa, yritystoimintaa, sisustusta tai remontointia. [11]

Julkkistositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Julkkistositelevisiotahdet Ozzy ja Sharon Osbourne vuonna 2004.

Nykyajan varhaisin julkkis-tositelevisiosarja oli MTV:n The Osbournes (2002?2005), jossa seurattiin heavy metal -laulaja Ozzy Osbournea perheineen. Osbourneista tuli esikuva monille muille samankaltaisille julkkissarjoille. [13]

Ihmissuhde-tositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ihmissuhteisiin keskittyvia tositelevisiosarjoja kuten deittisarjoja naytettiin jo 1960-luvulla. 1990-luvun lopun jalkeen syntyneista deitti-tositelevisiosarjoista varhaisimpia oli lyhytikainen Who Wants to Marry a Multi-Millionaire? , jossa 50 naista pyrki oletetun miljonaarin morsiameksi. Ohjelmasta syntyi suuri julkinen skandaali, silla ”miljonaari” paljastui naistenhakkaajaksi todellisessa elamassaan, eika han ollut miljonaarikaan. Senkin jalkeen on syntynyt useita deittisarjoja, jossa miehet ja naiset etsivat kumppania. [14]

Sosiaalinen koe -tositelevisio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Joidenkin tositelevisio-ohjelmien teemana on sosiaalinen koe, jossa kohde eristetaan normaalielamasta tai pannaan tekemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa. [11]

Osanottajien valinta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Osanottajia tositelevisioon haetaan mainostamalla, varvaamalla henkilokohtaisesti, ja ilmoittelemalla ohjelmien lopussa. Hakuohjeet ovat ohjelmien www-sivuilla. Hakijat lahettavat ohjelmaan kirjallisen hakemuksen ja muutaman minuutin videon itsestaan. Kiinnostavimpien hakijoiden taustat kuten rikosrekisteri tarkistetaan, ja heidat haastatellaan. Koska hakijoita voi olla kymmenia tuhansia, vain pieni osa hakemuksista voidaan katsoa lapi. Kykykilpailu American Idol jarjestaa eri kaupungeissa koelauluja, joiden perusteella tuomarien eteen esiintymaan valitaan kaikkein kiinnostavimmat. [15]

Jokaiseen tositelevisio-ohjelmaan etsitaan osanottajiksi ohjelman teemaan sopiva ja kiinnostava yhdistelma persoonallisuuksia, ulkonakoja ja keskinaista kemiaa. Yksi suosittu esiintyjatyyppi on sellainen, joka aiheuttaa riitoja tai polemiikkia. Toinen suosittu tyyppi on hermoherkka ja haavoittuvainen henkilo, joka voi aiheuttaa dramaa esimerkiksi huomatessaan ettei kesta ohjelman aiheuttamia paineita. Myos kaikenlaiset erikoiset tyypit ovat suosittuja valintoja osanottajiksi, ja kykykilpailuissa myos taysin lahjattomat henkilot, silla he ovat viihdyttavia. [16]

Osanottajan taytyy osata puhua ohjelmassa kiinnostavasti itsestaan ja siita mita on tekemassa, ja han ei saa pelata kameraa. Avoimuus omasta elamastaan ja persoonallisuudestaan on tarkeaa jo castingvaiheessa, jotta ohjelmantekijat tietavat, millaisesta henkilosta on kyse ja sopiiko han ohjelmaan. Hakijoista karsitaan etenkin julkisuustyrkyt, valehtelijat ja liian rivosuiset. [16]

Joskus tositelevisioesiintyjia laitetaan esiintymaan ”ristiin” muissakin saman yhtion tuotannoissa: esimerkiksi Nelonen -kanavan Kiinteistokuningatar Kaisa -sarjasta tuttu Kaisa Liski voitti kevaalla 2015 saman kanavan MasterChef VIP -kilpailun. [17] Yhdysvalloissa esimerkiksi ”Boston” Rob Mariano on vaimoineen esiintynyt useasti CBS:n suosituimmissa tositelevisiokilpailuissa. [18]

Suosion syita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tositelevisio on nykyisin hyvin suosittu ohjelmatyyppi. Mediatutkija Veijo Hietalan mukaan tositelevision suosio perustuu siihen, etta ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jotka tarkastelevat mielellaan muita ihmisia ja heidan toimintaansa erilaisissa tilanteissa. Hanen mukaansa kulttuurimme muuttui 2000-luvun taitteessa tunteita ja elamyksia korostavaksi. Tositelevisio nayttaa suuria tunteita ja esittelee tavallisten ihmisten koko tunnekirjon. Toisin kuin elokuvissa, tositelevisio tarjoaa todellisia ihmisia ja oikeita tunteita. [19]

Yksi muista ohjelmatyypeista poikkeava tositelevision tarjoama tunnetila on myotahapea ( saks. Fremdscham ), [20] joka on empaattisempi muoto vahingonilosta . Lahjattomia, itsekkaita ja typerasti kayttaytyvia tosi-tv-osallistujia katsoessaan voi jalostaa myotatunnottoman vahingonilon tunteensa osallistujien puolesta hapeamiseksi, kun nama eivat itse ymmarra haveta. Myotahapea saa sarjan koukkuun katsojan, joka haluaa seurata voivatko osallistujat kayttaytya jatkossakin noin holmosti. [21]

Tositelevisio-ohjelmien katsojamaarien maksimoimiseksi ja suosion yllapitamiseksi ohjelmia markkinoidaan katsojille tehokkaasti paitsi kyseisella tv-kanavalla, myos ristiinpromootion avulla muissa saman mediayhtion tiedotusvalineissa tai kilpailijoiden medioissa, jos nain on sovittu. Esimerkiksi Sanoma -konserni tekee Neloskanavansa tosi-tv-ohjelmista ja niiden esiintyjista paljon juttuja omistamiinsa lehtiin, kuten Ilta-Sanomiin ja Me Naisiin . [22] [23] [24]

Arvostelua [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tositelevision arvostelijat vaittavat, etta termi on harhaanjohtava, koska ohjelmat esittavat kaikkea muuta kuin todellisuutta. Tositelevision tekijat usein ohjailevatkin osallistujia eri tavoin. Yleisimpia ohjailutapoja ovat kasikirjoittaminen, tarkoitushakuiset leikkaukset, eri aanipatkien yhdistely, tapahtumien lavastaminen seka epaaitojen tilanteiden luominen. Kahden henkilon valille voidaan luoda editoinnin avulla draamaa, jota todellisuudessa ei ole, esimerkiksi leikkaamalla henkilon kommentista toisen henkilon reaktioon, joka onkin kuvattu eri asiayhteydessa, siis reaktiona eri asiaan. Joskus osanottajia kehotetaan kayttaytymaan tietylla tavalla tai sanomaan tiettyja asioita. Katsojia ei silti useinkaan haittaa, vaikka he tietaisivatkin ohjelmien olevan manipuloituja, silla se tekee ohjelmista kiinnostavampia. [25]

Joidenkin arvostelijoiden mielesta tositelevisiosarjat ovat sosiaalipornoa ja sen katselijat tirkistelijoita. [19]

Ylen tutkivan journalismin MOT -ohjelma sai kevaalla 2021 haltuunsa kolmen tosi-tv-sarjan suomalaisversioiden esiintyjasopimuksia ( Temptation Island Suomi , Big Brother Suomi seka Au pairit ) ja pyysi niista kommentteja asiantuntijoilta. Salassapitosopimusten , toimintakieltojen ja kaikista oikeuksista luopumisvaatimusten todettiin olevan tarpeettoman pitkaaikaisia ja monelta osin kohtuuttomia, mahdollisesti jopa lainvastaisia. [26] [27]

Ainakin Ranskassa on oikeuskasittelyn tuloksena saatu ennakkopaatos, jonka mukaan tosi-tv-ohjelmaan osallistuminen muodostaa tyosopimuksen ja osallistujia on siis kohdeltava tyontekijoina siihen liittyvine tyoaika -, palkkaus- ja tyosuojelusaannoksineen . Ennakkopaatoksen tuloksena maassa on eri oikeusasteissa paatetty siita, minka suuruisia korvauksia tyosta pitaisi milloinkin maksaa. Tositelevisio-ohjelmien tuotantoyhtiot ovat joutuneet maksamaan suuria korvauksia myos takautuvasti. [26]

Suomessa esitettyja tositelevisio-ohjelmia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Luettelo tositelevisio-ohjelmista

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Hautakangas, Mikko: ”Vertaismelodraamaa taviksista taviksille. Katsaus suomalaisen todellisuustelevision historiaan”,  Television viisi vuosikymmenta . Toim. Juhani Wiio. SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5 .
  2. ↑ Tosi-tv:n pitka historia. Ilta-Sanomat , 6.10.2007, s. 63.
  3. ↑ Nakokulma: X Factorin lavastettu todellisuus ? tuotanto paattaa, millaisena naemme Saara Aallon ja muut kilpailijat Yle Uutiset . Viitattu 7.11.2016.
  4. ↑ a b c d e Richard Keller: A history of reality television (part one): The Beginning 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  5. ↑ a b Richard Keller: A history of reality television (part two): MTV gets real 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  6. ↑ Laaninen 2006, s. 4.
  7. ↑ a b Richard Keller: A history of reality television (part three): Big Brothers, Amazing Races and naked castaways 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  8. ↑ Ilkka Ahtokivi: Tositelevisio-ohjelmat suomalaisten suosiossa 14.8.2014. Verkkouutiset, Nykypaiva. Viitattu 29.12.2014.
  9. ↑ Jussi Lehmusvesi: Kansallinen itsepetos : Suomen ensimmaisella Big Brother -kaudella lahinna juotiin teeta Helsingin Sanomat . 11.5.2021. Hs.fi. Viitattu 11.5.2021.
  10. ↑ Richard Keller: A history of reality television (part four): Show me your talents 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  11. ↑ a b c Laura Juntunen & Aino Koskenniemi: Suomalainen televisiotarjonta 2013  (s. 86?87) 2014. Liikenne- ja viestintaministerio. Arkistoitu 26.11.2015. Viitattu 29.12.2014.
  12. ↑ Richard Keller: A history of reality television (part six): Makeovers from body to home 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  13. ↑ Richard Keller: A history of reality television (part seven): Celebreality 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  14. ↑ Richard Keller: A history of reality television (part five): I take this millionaire bachelor to be my geeky newlywed date 9.7.2008. AOL-HuffPost TV Group. Arkistoitu 28.12.2014. Viitattu 28.12.2014.
  15. ↑ Caitlin Cecil: Casting Reality TV  (Internet Archivessa, tallennettu 14.2.2015) Texas Christian University. Arkistoitu 14.2.2015. Viitattu 1.3.2020.
  16. ↑ a b Michelle Ye Hee Lee: The reality behind casting for reality television shows  (Internet Archivessa, tallennettu 2.9.2018) 25.6.2009. Chicago Tribune. Arkistoitu 2.9.2018. Viitattu 1.3.2020.
  17. ↑ Topelius, Taneli: Kaisa Liski on uusi MasterChef VIP! ”Jalkiruokatehtava oli kuin nyrkki otsaan”  (Internet Archivessa, tallennettu 8.12.2015) Ilta-Sanomat . 14.4.2015. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 1.3.2020.
  18. ↑ About Rob  (Internet Archivessa, tallennettu 12.3.2017) bostonrobmariano.com . Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  19. ↑ a b Mediatutkija Veijo Hietala: Tosi-tv ruokkii tirkistelyn himoa 30.11.2009. Suomen Kuvalehti. Viitattu 2.2.2015.
  20. ↑ Fremdscham (German) , Better than English -sivusto, joulukuu 2011. Viitattu 26.11.2015.
  21. ↑ Schatz, Roman: Myotahapea ( Arkistoitu ? Internet Archive), Ilta-Sanomat 11.5.2014. Viitattu 26.11.2015.
  22. ↑ Fenton, Ben: Finland’s Sanoma in cross-promotion strategy , The Financial Times 30.5.2011. Viitattu 26.11.2015.
  23. ↑ Junttila, Janne: Sanoma lisannyt ristiinmainontaa , Yle Uutiset 7.5.2009. Viitattu 26.11.2015.
  24. ↑ Rantanen, Tuomas: ”Journalismi ja uusi vallan kolmijako-oppi”,  Journalistit ja demokratia , s. 64?65. Oikeusministerion julkaisuja 2008:5, toim. Aki Asola. Oikeusministerio. ISBN 978-952-466-441-7 . Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2015). ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  25. ↑ Caitlin Cecil: How Real is Reality Television? Texas Christian University. Arkistoitu 9.2.2015. Viitattu 29.12.2014.
  26. ↑ a b Mattinen, Johanna ja Mantymaa, Jaakko: Tallaisia ovat tosi-tv:n salaiset sopimukset: osallistujille elinikainen vaitiolo ja kymmenien tuhansien sopimussakot Yle Uutiset . 4.5.2021. Viitattu 4.5.2021.
  27. ↑ Mattinen, Johanna ja Mantymaa, Jaakko: Tosi-tv:n kohtuuton hinta: kasikirjoitus Yle MOT . 4.5.2021. Viitattu 4.5.2021.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Heikki Kujansivu & Laura Saarenmaa (toim.): Tunnustus ja todistus. Nakokulmia kahteen elaman esittamisen tapaan . Gaudeamus 2007.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tositelevisio&oldid=22387040 ”