Saku Koivu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saku Koivu
Koivu vuonna 2019.
Koivu vuonna 2019.
Henkilotiedot
Syntynyt 23. marraskuuta 1974 (ika 49)
Turku , Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Jaakiekkoilija
Lempinimi Captain K, Saks [1]
Pelipaikka keskushyokkaaja
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 82 kg
Pelinumero 11
Pelaajaura
Paasarjaura 1992–2014
Seurat TPS ( SML )
Montreal Canadiens ( NHL )
Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus 21. varaus, 1993
Montreal Canadiens
Mitalit
Koivu vuoden 2008 MM-kilpailuissa.
Koivu vuoden 2008 MM-kilpailuissa .
Miesten jaakiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jaakiekko
Pronssia  Pronssia Lillehammer 1994 jaakiekko
Pronssia  Pronssia Nagano 1998 jaakiekko
Pronssia  Pronssia Vancouver 2010 jaakiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 1995 jaakiekko
Hopeaa Hopeaa Italia 1994 jaakiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jaakiekko
Pronssia  Pronssia Kanada 2008 jaakiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004 jaakiekko
SM-kilpailut
Kultaa Kultaa 1993 jaakiekko
Kultaa Kultaa 1995 jaakiekko
Hopeaa Hopeaa 1994 jaakiekko

Saku Antero Koivu (s. 23. marraskuuta 1974 Turku ) on suomalainen uransa paattanyt jaakiekkoilija . Koivu oli pelipaikaltaan keskushyokkaaja . Mittavan uran luonut Koivu pelasi NHL:ssa yli 1 100 runkosarjaottelua. [2] Pelaajauransa ohella Koivu toimi myos Kansainvalisen olympiakomitean urheilijajasenena vuosina 2006?2014. [3]

Koivun ammattilaisura kaynnistyi Turun Palloseurassa , jossa han voitti 1990-luvun alkupuoliskolla kaksi Suomen mestaruutta saavuttaen myos lukuisia henkilokohtaisia pelaajapalkintoja. Montreal Canadiens varasi Koivun NHL:aan vuoden 1993 varaustilaisuudessa numerolla 21, [4] ja Koivu siirtyi NHL:aan voitettuaan jaakiekon maailmanmestaruuden vuoden 1995 kevaalla. Montrealissa Koivusta tuli hyvin pian seuran kannattajien suosikki, ja hanet valittiin vuonna 1999 seuran kapteeniksi ensimmaisena eurooppalaisena jaakiekkoilijana kautta aikain. [5] Koivu toimi Canadiensin kapteenina aina kevaaseen 2009 asti, jolloin han siirtyi Anaheim Ducksiin . [5] [6] Han edusti Anaheimia kevaaseen 2014, [7] minka jalkeen han paatti uransa vuoden 2014 syyskuussa. [8]

Koivun pelaajauraa varjostivat lukuisat loukkaantumiset ja sairaudet, ja han pelasi urallaan NHL:ssa tayden 82 ottelun mittaisen runkosarjan vain kahdesti. Han joutui jattamaan yli 260 NHL-ottelua valiin loukkaantumisten vuoksi, ja hanen uransa uhkasi paattya ennenaikaisesti vuonna 2001 havaittuun imusolmukesyopa non-Hodgkinin lymfoomaan ja vuonna 2006 silmavammaan, jonka vuoksi hanen silmaansa paasi vuotamaan vaarallisesti verta . [9] Voitettuaan taistelunsa syopaa vastaan Koivu palkittiin sisukkuutta, urheiluhenkea ja omistautumista jaakiekolle osoittaneena pelaajana Bill Masterton Memorial Trophylla , ja vuonna 2007 hanet palkittiin King Clancy Trophylla humanitaarisesta tyostaan syovasta karsivien avuksi. [10]

Suomen jaakiekkomaajoukkueessa pelatessaan Koivu toimi lahes poikkeuksetta joukkueensa kapteenina. Han saavutti maajoukkueurallaan yhden MM-kullan, kaksi -hopeaa ja yhden -pronssin. Olympialaisissa han on saavuttanut yhden olympiahopean ja kolme -pronssia seka vuoden 2004 maailmancupin toisen sijan. Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006 Koivu valittiin olympialaisten tahdistokentalliseen, ja MM-kilpailuissa han tuli valituksi tahdistokentalliseen kolme kertaa. Hanet palkittiin myos kahdesti MM-kilpailujen parhaana hyokkaajana, ja han myos voitti MM-kilpailujen pisteporssin vuonna 1999 . lahde?

Seuraura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuoruus ja ammattilaisuran alku Turun Palloseurassa (1992?1995)

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Koivu syntyi 23. marraskuuta 1974 Tuire ja Jukka Koivun esikoiseksi. Han kavi peruskoulun ala-asteen Turun Hepokullassa , ylaasteen Rieskalahteen koulussa ja valmistui ylioppilaaksi Aurajoen urheilulukiosta vuonna 1993. [11] Han kavi 15-vuotiaana jaakiekkorippikoulun Turun Ruissalossa ja harrasti jaakiekon ohella jalkapalloa monen muun ikaisensa tavoin. [11] 15-vuotiaana han oli merkittavassa roolissa Turun Palloseuran C-nuorten joukkueen voittaessa Suomen mestaruuden. [11]

Lukiovuosina jaakiekko sai yha vankemman jalansijan Koivun elamassa, ja han teki debyyttinsa jaakiekon SM-liigassa kaudella 1992?1993 Turun Palloseuran liigamiehistossa Vladimir Jurzinovin valmennuksessa. [4] 46 ottelua runkosarjassa pelannut Koivu oli merkittavassa osassa turkulaisseuran edetessa Suomen mestaruuteen vuoden 1993 kevaalla, [4] mutta todellisen lapimurtonsa SM-liigaan han teki seuraavalla kaudella viimeistellessaan runkosarjan 47 ottelussa tehopisteet 23+30=53. Han oli liigan paras maalintekija ylivoimalla viimeisteltyaan runkosarjan aikana 11 ylivoimaosumaa. [12] Pudotuspeleissa Koivu joukkueineen selviytyi loppuotteluun mutta jai hopealle havittyaan Helsingin Jokereille . Koivu valittiin SM-liigan vuoden pelaajaksi, ja seuraavalla kaudella han nousi Turun Palloseuran todelliseksi johtohahmoksi voittaessaan koko SM-liigan pisteporssin seka runkosarjassa (27+47=74) etta pudotuspeleissa (7+10=17). Koivun johdolla TPS voitti loppuotteluissa Helsingin Jokerit ja Koivu palkittiin kauden paatteeksi pudotuspelien parhaalle pelaajalle annettavalla Jari Kurri -palkinnolla , [13] pisteporssin voittajalle annettavalla Veli-Pekka Ketola -palkinnolla [14] seka runkosarjan parhaalle pelaajalle myonnettavalla Lasse Oksanen -palkinnolla . [15] Han oli jalleen liigan tehokkain ylivoimapelaaja tehtyaan runkosarjan 27 maalistaan 11 ylivoimatilanteiden aikana. [12] Lisaksi SM-liigan pelaajat aanestivat hanet keskuudestaan parhaaksi ja nain ollen hanet palkittiin Kultaisella kyparalla . [16] Koivu valittiin myos SM-liigan tahdistokentalliseen ja Osuuspankki palkitsi hanet vuoden avainpelaajana. [16] Kahden SM-kullan ja kevaan 1995 maailmanmestaruuden jalkeen Koivu siirtyi Pohjois-Amerikan NHL:aan . lahde?

Seuraikoniksi Montreal Canadiensissa (1995?2009)

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tuomareiden kanssa keskusteleva Koivu Montreal Canadiensin kapteenina .

Voitettuaan Suomessa kaksi SM-kultaa Turun Palloseuran kanssa ja maailmanmestaruuden maajoukkueessa Koivu paatti siirtya luomaan uraansa NHL:aan ja Montreal Canadiensiin , joka oli varannut Koivun NHL:aan vuoden 1993 varaustilaisuudessa ensimmaisella kierroksella numerolla 21. Koivu avasi maalitilinsa NHL:ssa runkosarjan seitsemannessa ottelussaan Los Angeles Kingsia vastaan, ja yhteensa han teki tulokaskaudellaan 1995?1996 tehopisteet 20+25=45, ja han oli NHL:n tulokkaiden keskuudesta pisteiden valossa neljanneksi paras. Han sai jo ensimmaisella kaudella Montrealissa valtavasti vastuuta osallistuen muun muassa jokaiseen runkosarjan 82 otteluun, ja Canadiens saavutti kaudella myos pudotuspelipaikan pudoten kuitenkin jo avauskierroksellaan New York Rangersin edetessa jatkoon. Pudotuspeleissa Koivu oli joukkueensa neljanneksi tehokkain pelaaja. lahde?

Seuraavana syksyna Koivu johti koko NHL:n pisteporssia aloitettuaan kauden loistavasti, mutta loukattuaan polvensa han joutui jattamaan kaukalot joksikin aikaa. [17] Toivuttuaan Koivu ylsi jalleen komeaan pelivireeseen, ja han saavuttikin runkosarjan 50 ottelussa yhteensa 56 tehopistetta. lahde?

Kaudella 1997?1998 Koivu ehti pelaamaan yli 60 ottelua ja merkkauttaen 57 tehopistetta, ja hanet valittiin myos NHL:n tahdistootteluun vuoden 1998 puolella. Han muodosti tahdistoottelussa maajoukkueesta tutun hyokkayskolmikon Jere Lehtisen ja Teemu Selanteen kanssa saavuttaen ottelussa kolme syottopistetta Selanteen tehtya ottelussa kyparatempun . [18]

Koivun merkitys Montrealin joukkueelle kasvoi kausi kaudelta yha suuremmaksi, ja johdonmukaisena seurauksena hanet valittiin ennen kauden 1999?2000 alkua jarjestyksessaan Canadiensin seurahistorian 32. kapteeniksi . Hanesta tuli myos ensimmainen eurooppalainen kapteeni seuran historiassa, silla aiemmin jokainen Montrealin kapteeni, poikkeuksena yhdysvaltalainen Chris Chelios , oli kansalaisuudeltaan kanadalainen . Ensimmaisella kaudellaan kapteenina Koivu pelasi loukkaantumisten vuoksi vain 24 ottelua tehopistein 3+18=21, ja han muodosti varsin tehokkaan kaksikon Mark Recchin kanssa. Seuraavaa kautta haittasi jalleen uusi polvivamma, minka takia Koivun runkosarja rajautui 54 ottelun mittaiseksi. Terveena pelatessaan Koivu oli kuitenkin joukkueensa ykkosnimi, ja han saavuttikin kaudella loukkaantumisista huolimatta 47 tehopistetta. lahde?

Vuoden 2001 syksylla Koivun diagnosoitiin sairastavan syopatauti non-Hodgkinin lymfoomaa , [19] joka havaittiin Koivun ollessa huonovointinen lentomatkalla Suomesta Montrealiin. [20] Vaikka hanen sytostaattihoitonsa kaynnistettiinkin pikaisesti, hanen peliuransa ja koko elamansa olivat hetkellisesti vaakalaudalla. [19] Koivu kertoi diagnoosin olleen hanelle valtava ?okki, [21] ja han oli sairautensa vuoksi kauden 2001?2002 lahes kokonaan poissa. Koivu vannoi Canadiensin jarjestamassa lehdistotilaisuudessa kuitenkin selattavansa sairautensa ja palaavan jaalle, ennen kuin hanen poissaoloaan olisi ehditty edes huomata. [20] Han oli sivussa jaakiekkoilusta kaikkiaan seitseman kuukautta saaden hoitovaiheessa vatsanseudun syovan taltuttamiseksi kemoterapiaa , joka paattyi vuoden 2002 helmikuun alussa kahdeksan laakehoitokuurin jalkeen. [20] Solumyrkkyhoitojen loputtua Koivu kavi lapi kuuden viikon harjoituskuurin, kunnes sai laakareilta vihdoin luvan palata takaisin kaukaloon. [20] Koivu kertoi myohemmin keskustelleensa paljon muun muassa Mario Lemieuxin , [22] Lance Armstrongin , [23] ja John Cullenin kanssa sairaudestaan, silla jokainen myos edella mainituista urheilijoista oli voittanut syovan ja palannut onnistuneesti oman lajinsa huipulle. Lisaksi han sai tuhansittain positiivisia kannustuksia sisaltaneita kirjeita ja sahkoposteja jaakiekkoammattilaisilta ja -faneilta. [24] Myos maailman arvostetuin jaakiekkolehti The Hockey News kirjoitti Koivun sairastumisesta mittavan artikkelin toivottaen hanelle voimia elamansa taisteluun. [25] Liukuessaan jaalle ennen ottelun aloittamista Koivu sai valtaisat suosionosoitukset paitsi kotiyleisoltaan, myos vierasjoukkue Ottawa Senatorsin pelaajilta ja kannattajilta. [17] [24] Paluunsa myota Koivu ehti syopahoitojen jalkeen jaalle jo kevaan viimeisiin runkosarjaotteluihin seka pudotuspeleihin. [4] Han merkkautti pelaamissaan kolmessa runkosarjan ottelussa kaksi syottopistetta, ja pudotuspeleissa han paasi vauhtiin toden teolla iskemalla 12 pudotuspeliottelussa tehopisteet 4+6=10. Onnistuneen paluun johdosta Koivu palkittiin sisukkuutta, urheiluhenkea ja omistautumista jaakiekolle osoittaneena pelaajana Bill Masterton Memorial Trophylla . Palkinnolla haluttiin kunnioittaa Koivun syopaa vastaa kaymaa taistelua seka syopahoitojen raskauden huomioon ottaen uskomattoman nopeaa kaukaloon paluuta. Koivun nopea toipuminen ja raskas kamppailu syopaa vastaan nosti hanet lopullisesti Montrealin ikonien joukkoon ja seuran kannattajien sydamiin. Koivu on syovasta toipumisensa jalkeen tehnyt tyota syopapotilaiden hyvaksi nimeaan kantavan Saku Koivu Foundation-saation avulla. [26] Han muun muassa rahoitti saation avulla syopahoidossa keskeisen PET-kameran Montrealin keskussairaalalle lahjoittaen sairaalalle tuhat Kanadan dollaria jokaisesta Canadiensin keraamasta sarjapisteesta kauden 2002?2003 aikana. [27]

Koivu ja entinen seuratoveri Jason Blake Anaheim Ducksin vieraspeliasussa ottelussa Detroit Red Wingsia vastaan kaudella 2010?2011 .

Koivu esiintyi vuoden 2002 syksylla julkaistun NHL 2003 - videopelin Suomessa julkaistun painoksen kansikuvassa. [28] Pelin julkaisseen EA Sportsin kanssa sopimuksen pelin kansikuvaa koskien solminut Koivu lahjoitti sopimuksesta saamansa korvauksen Turun yliopistolliselle keskussairaalalle , ja myos sairaalan lastenosasto ja syopaosasto saivat kayttoonsa EA Sportsin videopeleja, televisioita ja pelikonsoleita eri valmistajilta. [28] Vuoden 2003 tammikuussa The Hockey News listasi Koivun jaakiekon vaikutusvaltaisimmaksi suomalaiseksi. [29] Koivun sijoitus lehden sadan vaikutusvaltaisimman jaakiekkoihmisen listalla oli 70. [29]

Koivu pelasi urallaan vasta toisen kerran runkosarjan jokaisessa 82 ottelussa ilman loukkaantumisia kaudella 2002?2003 . Syovasta toipunut Koivu oli kaudella huikeassa pelivireessa merkkauttaen NHL-uransa siihenastisen piste-ennatyksensa tehden 21 maalia, 50 maalisyottoa ja nain ollen yhteensa 71 tehopistetta. [17] Han oli runkosarjassa joukkueensa paras pistemies, ja erinoimaisesti sujuneen paluun NHL:aan kruunasi valinta NHL:n tahdistootteluun. [18] Han joutui kuitenkin jattamaan tapahtuman valiin rutiinimaisen laakarintarkastuksen vuoksi, silla Koivun tuli tarkistuttaa toipumisensa edistyminen imukesolmusyovan jalkeen. [30] Vaikka kausi oli henkilokohtainen menestys Koivulle, Montreal jai seitseman pisteen paahan pudotuspeleista ja sijoittui itaisessa konferenssissa kymmenenneksi. [31]

Koivun pelaaminen karsi jalleen loukkaatumisista kaudella 2003?2004 . Han loukkasi polvensa harjoitusottelussa ennen kauden alkua, minka vuoksi han joutui olemaan sivussa kaukalosta 13 runkosarjaottelun ajan. [31] Han onnistui tekemaan kuitenkin jalleen onnistuneen paluun kaukaloon, ja ennen runkosarjan paattymista han ehti merkkauttaa 55 tehopistetta johdattaen Montrealin pudotuspeleihin, jossa Koivu loisti ja oli jalleen joukkueensa tehokkain pelaaja. Montrealin tie mestaruustavoittelussa katkesi kuitenkin lyhyeen, kun joukkue putosi toisella kierroksella Tampa Bay Lightningia vastaan. lahde?

NHL-kauden 2004?2005 peruutti tyosulku , kun seuraomistajat ja liigan pelaajayhdistys eivat paasseet yksimielisyyteen uuden tyoehtosopimuksen suhteen. Han harjoitteli alkusyksysta Sveitsin Nationalliga A -seura Kloten Flyersin , jota valmensi Koivun SM-liigavuosien menestysvalmentaja Vladimir Jurzinov , kanssa ja hanen ennakoitiin pelaavan tyosulun aikana Sveitsissa, [32] mutta lopulta Koivu siirtyi Suomeen ja Turun Palloseuran riveihin. Tuolloin turkulaisseuran paavalmentajana toimi hanen isansa Jukka, mutta sita vastoin hanen pikkuveljensa Mikko Koivu oli ehtinyt jo lahtea kaynnistamaan kansainvalista uraansa siirtymalla AHL -liiga Houston Aerosiin . Jaakiekon SM-liigassa Koivu pelasi 20 runkosarjaottelua tehden 16 tehopistetta, ja pudotuspelien kuudessa ottelussa hanen tililleen kertyi yhteensa viisi tehopistetta. Myos Suomessa Koivun otteita varjosti polvivamma, silla han vaansi polvensa ottelussa Jyvaskylan JYPia vastaan. [33] Koivu loukkaantui vain viisi sekuntia ennen toisen eran loppua kaksinkamppailutilanteen seurauksena kaatuen pahasti jalkansa paalle, minka johdosta polvi jouduttiin luonnollisesti magneettikuvaamaan. [33] Magneettikuvauksissa selvisi, etta vamma oli pelattya lievempi, silla Koivun nivelsiteista ei loytynyt vaurioita. [34] Sen sijaan hanen reisilihaksensa repeaman vuoksi laakarit eivat antaneet Koivulle pelilupaa. [34]

Kaudella 2005?2006 Koivu pelasi runkosarjassa 71 ottelua tehden 62 tehopistetta. Kevaalla 2006 Koivu karsi jalleen vakavan loukkaantumisen, kun Carolina Hurricanesin hyokkaaja Justin Williamsin maila osui vahingossa Koivun silmaan. [9] Runsaasti verta vuotanut Koivu vietiin kaukalosta suoraan Montrealin keskussairaalaan, [9] ja vasemman silman ylapuolelle osunut isku vei naon hanen silmastaan lahes kokonaan. [9] Lisaksi silman ylapuolella sijaitseva luu murtui, ja silmaan paatyi runsaasti verta. [9] Silma jouduttiinkin leikkaamaan, mutta Koivu ei enaa pelannut kauden aikana vammansa vuoksi. [17] [35]

Silmavammastaan toipunut Koivu teki jalleen uuden henkilokohtaisen piste-ennatyksensa kaudella 2006?2007 , kun han teki 81 runkosarjan ottelussa 22 maalia ja 53 syottopistetta, merkkauttaen nain ollen yhteensa 75 tehopistetta. [4] [17] 9. tammikuuta 2007 Koivu saavutti uuden merkkipaalun urallaan, kun Canadiens kaatoi Atlanta Thrashersin kotiareenallaan lukemin 4?2. [36] Koivu saavutti ottelussa NHL-uransa 500. tehopisteen, ja hanesta tuli kaikkien aikojen viides suomalainen jaakiekkoilija, joka ylitti kyseisen rajan: ennen hanta kyseiseen merkkipaaluun olivat ennattaneet Jari Kurri , Teemu Selanne, Esa Tikkanen ja Teppo Numminen . [36] Koivun hyvista otteista huolimatta Montreal ei edennyt pudotuspeleihin, mutta Koivu sen sijaan palkittiin kauden paatteeksi King Clancy Trophylla kunnianosoituksena tyosta, jota han teki kaukalon ulkopuolella syovasta karsivien hyvaksi. [10]

Vuonna 2007 Calgary Flamesin Miikka Kiprusoff , Vancouver Canucksin Sami Salo , Saku Koivu ja hanen veljensa, Minnesota Wildin Mikko Koivu , sijoittivat jokainen kasvattajaseuraansa Turun Palloseuraan. [37]

Seuraavalla kaudellaan 2007?2008 Koivu jatkoi Canadiensissa ja sen kapteenina. Impact! Magazine listasi Koivun Montrealin historian 10. parhaaksi kapteeniksi sitten 1980-luvun lopun Koivun merkkauttaessa 56 tehopistetta. Montreal sijoittui oman konferenssinsa ensimmaiseksi ja eteni suurin odotuksin pudotuspeleihin, missa Koivu joutui jalleen sivuun loukkaannuttuaan. Pudotuspelien seitsemassa ottelussaan han kuitenkin oli jalleen oivassa vireessa tehtyaan kolme maalia ja yhdeksan tehopistetta. lahde?

Kausi 2008?2009 oli Koivun viimeinen Montrealissa. Kausi oli Montrealille jo sadas NHL-kausi, minka vuoksi joukkueella oli kovat paineet menestymisen suhteen. 18. lokakuuta 2008 Koivu nousi seitsemannelle sijalle Canadiensin kaikkien aikojen syottotilastossa ohittaen seuralegenda Maurice Richardin Canadiensin voittaessa Phoenix Coyotesin luvuin 4?1. [38] Seuraavassa ottelussaan kaksi paivaa myohemmin Koivu merkkautti uransa 600. tehopisteen NHL:n runkosarjassa Montrealin voittaessa Florida Panthersin kotonaan numeroin 3?1. [39] Lisaksi 30. lokakuuta pelatussa ottelussa Koivun veljekset kohtasivat ensi kertaa NHL-kaukalossa, kun Mikko Koivun edustama Minnesota Wild kohtasi Montrealin. [40] Kyseessa oli ensimmainen kerta NHL:ssa, kun eri seuroja edustavat veljekset kohtasivat toisensa omien seurojensa kapteeneina. Sakun edustama Montreal voitti lopulta kyseisen ottelun. [40] 14. helmikuuta 2009 Koivu jatkoi nousuaan seuransa syottotilastossa ohittaen Yvan Cournoyerin pohjustettuaan kaksi osumaa Montrealin voittaessa Atlanta Thrashersin numeroin 4?2 ja nain ollen nousten jo kuudennelle sijalle. [41] Kauden aikana Koivu kerasi yhteensa 50 tehopistetta, mutta joukkueena Canadiens ei menestynyt juuri ollenkaan. Kauden paatteeksi Montreal ei enaa tarjonnut Koivulle jatkosopimusta, vaan panosti pitkaaikaisen kapteeninsa sijaan Scott Gomeziin ja Mike Cammalleriin , jotka solmivat seuran kanssa sen historian rahakkaimmat sopimukset. [5] Koivun viimeinen kausi seuran kanssa paattyi karvaaseen 0?4-tappioon Boston Bruinsille pudotuspeleissa, [5] eika han saavuttanut seuran riveissa yhtakaan mestaruutta. [42]

Anaheim Ducks (2009?2014)

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Koivu valmiina aloitukseen Vancouver Canucksin Henrik Sedinia vastaan vierasottelussa kaudella 2009?2010 .

Kaudeksi 2009?2010 Koivu siirtyi Anaheim Ducksiin , jonka kanssa han solmi yksivuotisen ja 3,25 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. [6] Koivun huhuttiin tiivisti myos siirtyvan Minnesota Wildiin , jossa hanen veljensa Mikko Koivu pelasi, mutta Koivu kertoi, ettei halunnut lahtea kilpailemaan peliajasta samaan seuraan veljensa kanssa. [43] Kymmenen kauden ajan Montrealissa kapteenina toiminut Koivu nimettiin myos Anaheimissa seuransa kapteenistoon, [6] talla kertaa kuitenkin varakapteeniksi silla puolustaja Scott Niedermayer toimi viela tuolloin seuran kapteenina. [44] Koivu mainitsi, etta yksi tekija Anaheimin joukkueen ja hyvan organisaation ohella oli myos se, etta maajoukkueessa tehokkaan kaksikon Teemu Selanteen kanssa muodostanut Koivu paasi nyt pelaamaan Selanteen kanssa myos seurajoukkuetasolla. [6]

Kaudesta povattiin Anaheimille menestysta Koivun tulon myota, mutta seuran mestaruustavoittelu alkoi hitaanpuoleisesti loukkaantumisten vaivatessa koko joukkuetta. Tammikuussa 2010 Selanteen leuka murtui, kun han sai Ryan Whitneyn ampuman kiekon kasvoihinsa. [45] Myos Koivu loukkaantui ottelussa Los Angeles Kingsia vastaan satuttaen polvensa, [46] mika oli paha takaisku Suomen jaakiekkomaajoukkueelle juuri ennen Vancouverin talviolympialaisten alkua, silla myos Carolina Hurricanesin hyokkaaja Tuomo Ruutu oli loukkaantunut juuri olympialaisten alla. [46] Kolmikon osallistuminen olympialaisiin oli epavarmaa, mutta lopulta hyokkaajakolmikko paasi osallistumaan olympialaisiin jossa Suomi saalisti pronssia. Vaikeahkosta kaudesta huolimatta Koivu nousi jo ensimmaisella kaudellaan Anaheimissa joukkueensa parhaaksi alivoimapelaajaksi. Han teki 71 runkosarjan ottelussa 52 tehopistetta, ja tehotilastossa hanen lukemansa kauden paattyessa oli +14. Kauden paatteeksi Koivu solmi Anaheimin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. [47]

Kaudella 2010?2011 Koivu jatkoi Anaheimin varakapteenina yhdessa Selanteen kanssa Ryan Getzlafin noustua seuran uudeksi kapteeniksi Scott Niedermayerin jaatya elakkeelle. Vuoden 2010 joulukuussa han ylitti 700. tehopisteen rajan tehtyaan kaksi maalia ottelussa Nashville Predatorsia vastaan. [48] Aluksi Koivu vei ensimmaisella maalillaan joukkueensa 2?1-johtoon, [48] ja 700. tehopisteensa han saavutti ottelun kolmannessa erassa ohjatessaan Anaheim-puolustaja Toni Lydmanin laukauksen maaliin ylivoimalla. [48]

22. tammikuuta 2011 Koivu palasi ensimmaista kertaa Montreal Canadiensin kotiareenalle lahtonsa jalkeen, kun Ducks kohtasi Canadiensin vierasottelussa. [49] Ennen ottelun alkua Koivu sai yleisolta valtaisat suosionosoitukset ollessaan ainoa jaalla ollut pelaaja. [49] Ottelun kakkostahdeksi valittu Koivu merkkautti myos yhden syottopisteen Anaheimin voittaessa ottelun rangaistuslaukauskilpailun paatteeksi 4?3. [49] Runkosarjassa Koivu merkkautti 75 ottelun aikana 45 tehopistetta, ja pudotuspeleissa han teki 6 ottelussa 7 pistetta, mutta Anaheim putosi jo pudotuspelien avauskierroksella havittyaan Nashville Predatorsille. lahde?

Kaudella 2011?2012 Koivu ja Selanne jatkoivat jalleen seuransa kapteenistossa. Kauden alkupuolella joulukuussa Koivu loukkaantui ottelussa St. Louis Bluesia vastaan ja joutui jattamaan ottelun kesken. [50] Palatessaan jaalle Colorado Avalanchea vastaan Koivu syotti molemmat joukkueensa osumat, [51] mutta Colorado voitti ottelun lopulta numeroin 4?2. [51] 11. tammikuuta 2012 Koivu iski kolme maalia eli kyparatempun Dallas Starsia vastaan pelatussa ottelussa, jonka Anaheim voitti lukemin 5?2. [52] Kyseessa oli vasta toinen kerta, kun Koivu onnistui tekemaan kolme maalia NHL-ottelussa. [52] [53] Samainen ottelu oli Teemu Selanteen 1300. runkosarjaottelu NHL:ssa, ja myos han merkkautti ottelussa kaksi syottopistetta. [52] 12. maaliskuuta Koivu puolestaan pelasi 1000. runkosarjaottelunsa NHL:ssa, kun Anaheim kohtasi Colorado Avalanchen vieraskaukalossa. [54] Ottelun myota Koivusta tuli viides suomalainen jaakiekkoilija, joka on ylittanyt 1000 NHL:n runkosarjaottelun rajan: ennen hanta kyseisen merkkipaalun olivat ehtineet saavuttaa vain Teppo Numminen , Teemu Selanne, Jari Kurri ja Olli Jokinen . [54] Samainen ottelu oli suomalaisittain varsin huikea, silla Koivun saavuttaman merkkipaalun ohella Teemu Selanne nousi tekemansa tasoitusmaalin johdosta kaikkien aikojen eniten tehopisteita NHL:ssa tehneeksi suomalaispelaajaksi ohittaen Jari Kurrin. [55] Selanteen iskeman maalin johdosta ottelu venyi jatkoajalle, mutta lopulta Colorado voitti ottelun lukemin 3?2 vaikeuttaessaan jo ennestaan hankaluuksissa olleen Anaheimin haaveita pudotuspeleihin paasysta. [55] Kauden aikana Koivu teki runkosarjan 74 ottelussa yhteensa 38 tehopistetta, [56] Han oli nain ollen joukkueensa viidenneksi paras pistemies ja teholukemallaan +7 joukkueensa ykkonen. [56] Vuoden 2012 toukokuussa han solmi Anaheimin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. [56]

NHL-kausi 2012?2013 myohastyi alkuperaisesta aikataulustaan tyosulun vuoksi, minka johdosta NHL-kauden runkosarja jouduttiin supistamaan 48 ottelun mittaiseksi. [57] NHL-kauden myohastyttya lukuisten suomalaisten NHL-tahtien paluusta Suomeen ja Jaakiekon SM-liigaan huhuttiin, ja nain ollen myos Koivu liitettiin huhuihin Turun Palloseuran suhteen. [58] Han ehtikin jo harjoittelemaan seuran mukana vuoden 2012 joulukuussa, [59] mutta han ei pelannut Suomessa otteluakaan vaan palasi vuoden 2013 tammikuussa takaisin Pohjois-Amerikkaan kun NHL:n tyoehtosopimusneuvottelut tyosulun lopettamiseksi saivat uutta puhtia. [60] Lopulta liigan tyosulku tuli paatokseensa tammikuun alkupuolella uuden tyoehtosopimuksen synnyttya. [61] Anaheim kohtasi kauden avauskierroksella Vancouver Canucksin , joka jai kuitenkin taydellisesti jyran alle Anaheimin voittaessa ottelun murskalukemin 7?3. [62] Myos Koivu aloitti kauden lupaavasti merkkauttaen ottelussa kaksi syottopistetta. [62] Muutamia otteluita myohemmin Koivu ja Selanne sijoitettiin yllatyksellisesti eri ketjuihin, ja Anaheimin paavalmentaja Bruce Boudreau sijoitti Koivun joukkueen kolmannen hyokkaysketjun keskushyokkaajaksi Andrew Coglianon ja Daniel Winnikin rinnalle. [63] Ketjumuutos ei vaikuttanut kuitenkaan Koivun otteisiin kaukalossa, silla 24 runkosarjaottelun jalkeen Koivu oli tehtaillut jo tehopisteet 7+14=21 ja noussut NHL:n suomalaisten pelaajien pistekarjeksi. [63] Koivu pelasi yhta ottelua vaille tayden runkosarjan eli 47 ottelua ja merkkautti tehopisteet 8+19=27. NHL:n suomalaispelaajien keskinaisessa vertailussa Koivu sijoittui tehopisteiden saralla kolmanneksi Mikko Koivun ja Kimmo Timosen jalkeen, ja kahdeksalla maalillaan han oli viidenneksi paras suomalainen maalintekija. Anaheim voitti oman divisioonansa kirkkaasti ja nousi pudotuspeleihin, mika puolestaan toi Koivulle tauon jalkeen tilaisuuden taistella Stanley Cupin voitosta. [64] Hanen ja Anaheimin tavoitteet mestaruudesta kuitenkin kariutuivat jo ensimmaisella pudotuspelikierroksella Detroit Red Wingsia vastaan; Anaheim eteni pudotuspelisarjassaan aina ratkaisevaan, seitsemanteen otteluun asti mutta havisi lopulta lukemin 2?3 kotiareenallaan ja putosi mestaruusjahdista. [65] Kauden jalkeen Anaheim Ducksin kannattajat aanestivat seuran verkkosivuilla Koivun pelaajaksi, joka oli heidan mielestaan joukkueen riittavaa tunnustusta vaille jaanyt sankari. [66] Koivu kerasi aanestyksessa 35,06 prosenttia aanista ja oli aanestyksen selva ykkonen, silla toiseksi sijoittunut Andrew Cogliano sai 20,23 prosenttia kannattajien aanista. [66] [67]

Koivu pohti ammattilaisuransa jatkamista kauden jalkeen, [68] [69] kunnes solmi Anaheimin kanssa yhden vuoden mittaisen jatkosopimuksen kaudeksi 2013?2014 . [70] Sopimuksen taloudellisia yksityiskohtia ei kuitenkaan paljastettu. [70]

24. lokakuuta 2013 Koivu paasi toista kertaa urallaan kohtaamaan entisen seuransa Montreal Canadiensin, kun Anaheim vieraili Montrealissa vierasottelun merkeissa. [71] Koivu sai Montrealissa Canadiensin kannattajilta jalleen lampiman vastaanoton ja yleiso osoitti hanelle suosiotaan seisoen ottelun aikana. [72] Anaheim lopulta havisi ottelun, mutta tasta huolimatta Koivu valittiin ottelun kolmostahdeksi. [72]

Koivun kausi katkesi valitettavasti 12 pelatun ottelun jalkeen Anaheimin pelatessa vierasottelua Columbus Blue Jacketsia vastaan lokakuun lopulla. Columbuksen hyokkaaja Brandon Dubinsky taklasi hyokkaysalueelle kiekon tuonutta Koivua toisen eran viimeisella peliminuutilla ja Koivu jai jaan pintaan pudottuaan makaamaan. [73] Ottelun videokuva osoitti Dubinskyn kyynarvarren osuneen Koivua suoraan leukaan. [73] Koivu talutettiin pois jaalta ja Dubinsky sai teostaan rangaistukseksi ulosajon. [73] NHL:n kurinpito ei kuitenkaan tuominnut Dubinskylle taklauksesta pelikieltoa. [74] Koivu sen sijaan lahetettiin tapahtuneen tiimoilta palaamaan Columbuksesta Anaheimiin hanen seuransa laakarien tutkittavaksi aivotarahdysten oireiden varalta. [75] Loukkaantumistaan ennen Koivu oli ehtinyt viimeistella pelaamissaan otteluissa kaksi maalia ja yhteensa kolme tehopistetta, [74] ja han oli tilastollisesti joukkueensa paras aloittaja 106 aloitusvoitollaan. [76] Koivu pelasi kauden aikana runkosarjassa 65 ottelua pistein 11+18=29 ja Anaheim oli lapi kauden koko NHL:n karkiseuroja voittaen lantisen konferenssin ja oman divisioonansa. [77] Runkosarjan paatyttya Koivu kertoi, etta han pohtisi ammattilaisuransa jatkoa vasta kauden jalkeen, [77] mutta ilmoitti, etta han olisi valmis jatkamaan uraansa kauden 2013?2014 jalkeen enaa yhden kauden ajan. [78] Pudotuspeleissa Anaheimin taival katkesi odotettua aiemmin, kun se havisi konferenssin valierissa Los Angeles Kingsille ratkaisevassa, seitsemannessa ottelussa. Koivu sanoi ottavansa etaisyytta jaakiekkoiluun, ennen kuin tekisi paatoksen uransa jatkumisesta. [79] Koivu merkkautti pudotuspelien 13 ottelussaan yhden syottopisteen. lahde?

” ”Kun katson 22-vuotista uraani taaksepain, tunnen itseni todella siunatuksi ja tyytyvaiseksi. Tama on ollut minulle toteutunut unelma. Suurimmaksi arvoksi jaakiekossa nostan kuitenkin uran varrella tulleet ystavyydet ja sen tunteen, kun saa kuulua joukkueeseen. ”

– Koivu paatettyaan uransa. lahde?

Kesakuussa Anaheimin toimitusjohtaja Bob Murray ilmoitti, ettei seura tarjoa Koivulle pelisopimusta kaudesta 2014?2015 . [7] Koivun ohella Anaheim jatti pitkaaikaisen maalivahtinsa Jonas Hillerin ja Koivun ketjukaveri Daniel Winnikin vaille sopimuksia. [7] Han sai myos Euroopan jaakiekkosarjojen joukkueilta kesan kuluessa sopimustarjouksia, [80] mutta syyskuussa Koivu kuitenkin ilmoitti paattavansa ammattilaisuransa. [81] Han kertoi pohtineensa uransa jatkoa pitkaan, ennen kuin teki lopullisen paatoksen ammattilaisuransa lopettamisesta. [81] [82] Koivun paatoksen tultua julki sosiaalinen media tayttyi lukuisista hanen uraansa kunnioittavista viesteista, [83] [84] ja myos useat eri NHL-seurat ja -pelaajat osoittivat kunnioitustaan Koivun mittavalle uralle. [84]

Uran paattymisen jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Koivu kertoi jaavansa uransa jalkeen asumaan perheineen etelaiseen Kaliforniaan , Irvinen kaupunkiin ollakseen mukana tyttarensa Ilonan jalkapallojoukkueen ja poikansa Aatoksen jaakiekkojoukkueen valmennuksessa ja pitaakseen valivuoden ammattilaisurheilusta. [85] [86] Jo lopettamispaatoksensa jalkeen Koivu alkoi kuitenkin saada tyotarjouksia ammattilaisjaakiekkoilun parista, silla Anaheim Ducksin, Turun Palloseuran ja Suomen jaakiekkomaajoukkueen uutisoitiin neuvottelevan Koivun kanssa tyotehtavista tulevaisuutta koskien. [86] [87] [88] Koivu liittyi vuosien 2015?2016 taitteessa Turun Palloseuran junioripuolen valmennustehtaviin ja toimii yhtena apuvalmentajana TPS:n 05-ikaluokassa. [89]

Pelaajauransa paattymisen jalkeen kanadalainen televisiokanava RDS tuotti Koivun urasta kertoneen dokumentin Sisu: le courage d’un capitaine ( suom. Sisu ? kapteenin rohkeus ). [90] Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinisto kutsui Koivun myos itsenaisyyspaivan vastaanotolle , [91] ja Montreal Canadiens ilmoitti kunnioittavansa pitkaaikaisen kapteeninsa uraa joulukuun 18. paiva Anaheim Ducksia vastaan pelattavassa ottelussa. [2] [92]

Maajoukkue

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Koivu aloituksessa Venajan Pavel Datsykia vastaan vuoden 2006 talviolympialaisten valierassa.

Koivu paasi debytoimaan Suomen jaakiekkomaajoukkueessa vuonna 1994 pelaten seka Lillehammerin olympiaturnauksessa etta MM-turnauksessa Italiassa . Koivu paasi molemmissa kisoissaan valittomasti mitalikantaan, silla Lillehammerin olympialaiset tuottivat Koivulle pronssimitalin ja MM-kilpailut hopeaa. Tuolloin Koivu, Turun Palloseurassa hanen kanssaan pelannut Jere Lehtinen seka Helsingin IFK:n Ville Peltonen pelasivat ensimmaisen kerran samassa hyokkayskolmikossa, ja vuotta myohemmin Ruotsissa jarjestetyissa MM-kilpailuissa sama kolmikko oli hyvin merkittavassa osassa Suomen edetessa historiansa ensimmaiseen maailmanmestaruuteen. Ruotsia vastaan pelatussa loppuottelussa Peltonen teki kyparatempun Koivun merkkauttaessa kaksi syottopistetta, ja nain ollen Koivu voitti yhden kevaan aikana seka Suomen mestaruuden etta MM-kullan. lahde?

Maajoukkuetta edustaessaan Koivu on lahes poikkeuksetta toiminut aina joukkueensa kapteenina. Han pelasi ensimmaista kertaa Suomen kapteenina vuoden 1998 talviolympialaisissa Naganossa . Koivu oli turnauksen karkinimia tehopistein 2+8=10, ja han jakoi olympiaturnauksen pisteporssin voiton Teemu Selanteen (4+6=10) kanssa. Han muodosti tehokkaan hyokkayskolmikon Selanteen ja Jere Lehtisen kanssa, mutta Selanne loukkaantui turnauksen valierissa ja nain ollen Ville Peltonen nostettiin jalleen Koivun ja Lehtisen rinnalle. Venaja sysasi Suomen turnauksen pronssiotteluun Kanadaa vastaan. Koivu syotti ottelussa Lehtisen 2?1-maalin seka Peltosen iskeman voittomaalin Suomen voittaessa pronssia. [93] Kevaan 1998 MM-kilpailuihin Koivu ei paassyt osallistumaan loukkaantumisen vuoksi, mutta vuoden 1999 MM-kilpailuissa Koivu oli loistavassa iskussa; han voitti turnauksen pisteporssin tehoin 4+12=16 viiden pisteen erolla turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittuun Teemu Selanteeseen, hanet palkittiin turnauksen parhaana hyokkaajana ja valittiin myos turnauksen tahdistokentalliseen. Koivun tehot tuolta turnaukselta on Suomen MM-tehopiste-ennatys. Vuonna 2013 Petri Kontiola jakoi taman sijan hanen kanssaan MM- tehopistein 8+8=16. lahde?

Syopansa vuoksi Koivu esiintyi seuraavan kerran maajoukkuepaidassa vasta vuoden 2003 MM-kilpailuissa . Tehopistein 1+10=11 Koivu jakoi turnauksen pisteporssin viidennen sijan Selanteen (8+3=11) kanssa, mutta Suomen osalta turnaus oli katastrofaalinen, kun Ruotsi sysasi kisaisantana toimineen Suomen tylysti ulos jatko-otteluista voitettuaan joukkueiden valisen puolivalieraottelun lukemin 6?5. Tama oli Suomelle todellinen katastrofi, silla joukkue oli johtanut ottelua jo lukemin 1?5 ennen kuin Ruotsi nousi rinnalle ja lopulta ohi kaksi maalia tehneen Peter Forsbergin johdolla. [94] Vuoden 2004 maailmancupissa kolmella maalillaan Suomen joukkueen parhaaksi maalintekijaksi yltanyt Koivu joutui joukkueineen nielemaan jalleen katkeran tappion Kanadan voittaessa loppuottelun numeroin 3?2. [95]

Vuonna 2006 Koivu koki kenties yhden uransa katkerimmista tappioista. Loistavasti Torinon talviolympialaisissa kiekkoillut Suomi eteni puhtaasti ilman tappioita aina loppuotteluun, jossa Ruotsi voitti aarimmaisen tiukan ottelun paatteeksi olympiakultaa. Vaikka Montreal ei kyseisella kaudella selviytynyt NHL:n pudotuspeleihin, Koivu kieltaytyi kutsusta MM-kilpailuihin samana kevaana . Olympialaisten yhteydessa Koivu valittiin myos Kansainvalisen olympiakomitean urheilijakomissioon. [96] Koivu sai aanestyksessa 412 aanta, mika oli koko aanestyksen toiseksi suurin aanimaara. [96] Ainoastaan maastohiihtaja Beckie Scott sai enemman aania kuin Koivu. [96] Aanestamaan olivat oikeutettuja kaikki olympiakisoihin osallistuneet urheilijat, joista 2 003 kaytti aanioikeuttaan. Koivun kahdeksanvuotinen pesti KOK:ssa kaynnistyi 26. helmikuuta 2006. [96] Olympiakomitean jasenena Koivu paasi myos kantamaan olympiatulta ennen Lontoossa jarjestettyjen vuoden 2012 kesaolympialaisten alkua. [97] Hanen kautensa urheilijakomissiossa paattyi vuonna 2014. [98]

Koivu vuoden 2008 MM-kilpailuissa .

Vuoden 2008 MM-kilpailuihin polvivammansa jalkeen. Kyseisissa MM-kilpailuissa Suomen kapteenina toimi Ville Peltonen, ja Koivu mainitsi kisoihin saapuessaan ettei tahtoisi vieda kapteenin tehtavaa Peltoselta, vaikka sita hanelle tarjottaisiinkin. [99] Kisojen kuudessa pelaamassaan ottelussa Koivu merkkautti kolme syottopistetta ja Suomi saavutti kisoissa pronssimitalin. Maajoukkueen pronssijuhlien yhteydessa Koivu mainitsi haastattelussa olevansa kiinnostunut maajoukkueessa pelaamisesta myos vuoden 2010 talviolympialaisissa . [100] Maajoukkueen paavalmentajaksi saapunut Jukka Jalonen kutsui Koivun olympiaturnauksen kokoonpanoon, ja neljansissa olympiakisoissaan Koivu saalisti niin ikaan neljannen mitalinsa Suomen kukistaessa kisojen pronssiottelussa Slovakian numeroin 5?3. [101] Neljannen olympiamitalinsa johdosta Koivu ja Suomen joukkueessa pelanneet Ville Peltonen ja Jere Lehtinen nousivat Vladislav Tretjakin , Igor Kravt?ukin ja Ji?i Holikin rinnalle jakamaan olympiamitalien ennatysta. [102] Vancouverin olympialaisten jalkeen Koivu mainitsi, ettei hanen uransa maajoukkueessa olisi viela ohi, [103] ja kertoi vuoden 2013 kevaalla olevansa innokas palaamaan maajoukkueeseen jalleen vuoden 2014 talviolympialaisiin . [103]

Maajoukkueen paavalmentajaksi vuoden 2013 MM-kilpailujen jalkeen palannut Erkka Westerlund nimesi vuoden 2013 kesakuussa 54 pelaajan listan, josta han valitsisi pelaajat vuoden 2014 olympiaturnaukseen ja nimesi myos Koivun mukaan olympiajoukkueen ehdokasryhmaan. [104] Elokuussa Koivu kertoi, etta han haluaisi siirtaa maajoukkuekapteenin tehtavan jo eteenpain vuoden 2014 talviolympialaisissa. [105]

Kaikkien odotusten vastaisesti Koivu kieltaytyi kutsusta edustaa Suomea talviolympialaisissa. [106] Koivu paatokseen olympiapaikan luovuttamisesta vaikuttivat edelleen kisoja edeltanyt aivotarahdys ja tavoite voittaa NHL:n Stanley Cup. [106] Ahkerana ja vaativana harjoittelijana tunnettu Koivu halusi kayttaa olympialaisten tuoman tauon levatakseen, jotta voisi palata hyvakuntoisena olympiatauon jalkeen kaukaloon jahtaamaan NHL:n mestaruutta. [106] Koivu vetaytyi joukkueesta sivuun vain paivia ennen kuin jaakiekkomaajoukkue tammikuun alussa julkaisi olympialaisiin lahtevan ryhmansa. [107] Koivu valitti paavalmentaja Erkka Westerlundille kirjallisen viestin koskien luopumista olympiapaikasta, jonka lukeminen olympiaryhman julkistamistilaisuudessa sai Westerlundin herkistymaan. [107] Han kertoi Koivun poisjaannin olleen hanelle henkilokohtaisesti vaikea asia ja etta Koivulle oli kaavailtu joukkueeseen suurta roolia. [108] Koivu itse mainitsi ”paatoksen olleen hanelle hyvin vaikea”, ja etta ”olympiapaikka oli ollut hanen unelmansa.” Han totesi, etta ”vanhetessa taytyy pysya itselleen rehellisena”, ja ettei han olisi ”tarpeeksi hyvassa fyysisessa kunnossa edustaakseen Suomea.” [109]

≫Valmennuksen kanssa asiasta on keskusteltu viimeisten viikkojen aikana muutamaan otteeseen. Aivotarahdyksesta johtuva viiden viikon tauko peleista ja lahes mitaton harjoittelu naiden viikkojen aikana on johtanut siihen, etta fyysinen kuntoni ei ole silla tasolla, jolla itse sen haluaisin olevan, jotta lahtisin edustamaan Suomea olympialaisiin maailman huippupelaajia vastaan. Unelma ja realismi ovat kohdaltani ristiriidassa omasta mielestani. Soisin, etta tilallani pelaisi paremmin valmistautunut pelaaja.

Terveisin, Saku Koivu≫
(Saku Koivun kirjallinen viesti Erkka Westerlundille Sot?in olympiapaikan luovuttamisesta. [107] )

Pelitapa ja pelaajakuva

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Koivu muistetaan taitavana pelinrakentajana ja joukkueelleen tarkeana johtajana seka kaukalossa etta sen ulkopuolella. [4] Muun muassa Koivun kanssa pitkan yhteisen uran maajoukkueessa luonut Jere Lehtinen on todennut etta "Suomen voittaessa maailmanmestaruuden Koivu oli maailman paras keskushyokkaaja". [110] Turun Palloseurassa Koivua valmentanut Vladimir Jurzinov on sanonut Koivun olevan ”henkisesti ja teknisesti niin vahva, etta han pystyy joukkueensa kanssa tekemaan mita vain.” [111] Koivu tunnettiin seka seura- etta maajoukkuetasolla esikuvallisena, rohkeana ja periksiantamattomana pelaajana, minka johdosta han kuului useimmiten seuransa kapteenistoon ja johtaviin pelaajiin. [112] Koivu oli urallaan myos tarkea esimerkinnayttaja ja mentori nuoremmille jaakiekkoilijoille. lahde?

≫Han on auttanut minua urallani todella paljon. Uskon, etta urani on lahtenyt nousuun, koska aloin pelata kuten NHL:ssa vaaditaan, ja paljon siita on Sakun kanssa pelaamisen ansiota.≫
(Koivun ketjukaverina Anaheimissa pelannut Andrew Cogliano . [113] )

≫Han nosti riman korkealla niin jaalla kuin sen ulkopuolella ja todellakin naytti maailmalle, mita sana rohkeus merkitsee. Saku on yksi hienoimmista ihmisista, joita olen koskaan tavannut. Olen onnellinen saadessani kutsua hanta joukkuekaverikseni ja viela enemman ylpea siita, etta voin kutsua hanta ystavakseni.≫
(Koivun kanssa Montrealissa ja Anaheimissa yhdessa pelannut Sheldon Souray . [84] )

Koivu ei kertaakaan urallaan ollut joukkueensa paras maalintekija, vaan han pyrki aina luomaan maalintekomahdollisuuksia muille. Hanen uransa suurin maalimaara, 27 osumaa, syntyi hanen viimeisella kaudellaan Turun Palloseurassa. Hanen NHL-uransa suurin yhden kauden maalilukema on 22, kun taas 17 kautta kestaneella NHL-urallaan han on ylittanyt 30 maalisyoton rajan kaksitoista kertaa ja jaanyt alle 20 maalisyoton ainoastaan nelja kertaa; kausilla 1999?2000, 2001?2002, 2012?2013 ja 2013?2014.

Koivun ura karsi lukuisista eri loukkaantumisista. Loukkaantumisherkkyytta pidettiinkin usein hanen ainoana pelillisena heikkoutenaan. [4] Tulokaskautensa 1995?1996 jalkeen Koivu pelasi NHL:ssa tayden runkosarjan ainoastaan yhden kerran, kaudella 2002?2003.

Yksityiselama

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Koivun vanhemmat ovat Tuire ja Jukka Koivu . [114] Jukka on tunnettu jaakiekkovalmentaja ja -vaikuttaja, ja han on muun muassa toiminut Turun Palloseuran paavalmentajana vuosina 2003?2005 seka vuonna 2011. [115]

Myos Sakun pikkuveli Mikko Koivu on ammattilaisjaakiekkoilija, ja han oli NHL-seura Minnesota Wildin kapteeni ja jaakiekon maailmanmestari vuoden 2011 MM-kilpailuista . Saku ja Mikko tekivat jaakiekon historiaa 30. lokakuuta 2008 pelatussa ottelussa, kun Minnesota kohtasi Montrealin; kyseessa oli ensimmainen kerta, kun eurooppalainen veljespari kohtasi toisensa NHL:ssa omien joukkueidensa kapteeneina. [40] Heilla on myos vuonna 1973 syntynyt velipuoli. [116]

Koivu kihlautui Hanna Norion kanssa vuonna 2001 Kakskerrassa , ja heidat vihittiin kesalla 2002. [114] [117] Pariskunnan esikoistytar Ilona syntyi loppuvuonna 2004, [117] ja heidan toinen lapsensa, poika Aatos syntyi kesakuussa 2006. [118] [119] Aatos pelaa myos jaakiekkoa ja han debytoi TPS:n paidassa miesten SM-liigatasolla tammikuussa 2024. [120]

Vuonna 2008 Koivu esiintyi kanadalaisen Simple Plan - yhtyeen kappaleen "Save You" musiikkivideolla . Videolla esiintyivat myos Koivun tavoin syovan selattaneet Sharon Osbourne , Marissa Winokur ja Kevin Hearn . Videon avulla kerattiin varoja syopapotilaiden hyvaksi. [26]

Koivu on toiminut vuodesta 2013 Suomen lasten syopasaatio Aamun keulakuvana, ja han on myos saation hallituksen jasen. [121] [122] Sakun poika Aatos Koivu pelaa TPS:n U20 SM-liigajoukkueessa ja debytoi 2023 Suomen U18 maajoukkueessa. [123] [124]

Ammattilaisuran tilastot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seuraura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1990?1991 Turun Palloseura B-SM 24 20 28 48 26 ? ? ? ? ?
Turun Palloseura A-SM 12 3 7 10 6 ? ? ? ? ?
1991?1992 Turun Palloseura A-SM 34 25 28 53 57 8 5 9 14 6
1992?1993 Turun Palloseura SML 46 3 7 10 28 11 3 2 5 2 Kanada-malja
1993?1994 Turun Palloseura SML 47 23 30 53 42 11 4 8 12 16
1994?1995 Turun Palloseura SML 45 27 47 74 73 13 7 10 17 16 Kanada-malja Lasse Oksanen -palkinto Ykköstähdistö
1995?1996 Montreal Canadiens NHL 82 20 25 45 40 6 3 1 4 8
1996?1997 Montreal Canadiens NHL 50 17 39 56 38 5 1 3 4 10
1997?1998 Montreal Canadiens NHL 69 14 43 57 48 6 2 3 5 2
1998?1999 Montreal Canadiens NHL 65 14 30 44 38 ? ? ? ? ?
1999?2000 Montreal Canadiens (C) NHL 24 3 18 21 14 ? ? ? ? ?
2000?2001 Montreal Canadiens (C) NHL 54 17 30 47 40 ? ? ? ? ?
2001?2002 Montreal Canadiens (C) NHL 3 0 2 2 0 12 4 6 10 4 Bill Masterton Memorial Trophy
2002?2003 Montreal Canadiens (C) NHL 82 21 50 71 72 ? ? ? ? ?
2003?2004 Montreal Canadiens (C) NHL 68 14 41 55 52 11 3 8 11 10
2004?2005 Turun Palloseura SML 20 8 8 16 28 6 3 2 5 30
2005?2006 Montreal Canadiens (C) NHL 72 17 45 62 70 3 0 2 2 2
2006?2007 Montreal Canadiens (C) NHL 81 22 53 75 74 ? ? ? ? ?
2007?2008 Montreal Canadiens (C) NHL 77 16 40 56 93 7 3 6 9 4
2008?2009 Montreal Canadiens (C) NHL 65 16 34 50 44 4 0 3 3 2
2009?2010 Anaheim Ducks (A) NHL 71 19 33 52 36 ? ? ? ? ?
2010?2011 Anaheim Ducks (A) NHL 75 15 30 45 36 6 1 6 7 6
2011?2012 Anaheim Ducks (A) NHL 74 11 27 38 50 ? ? ? ? ?
2012?2013 Anaheim Ducks (A) NHL 47 8 19 27 18 7 1 2 3 6
2013?2014 Anaheim Ducks (A) NHL 65 11 18 29 46 13 0 1 1 8
18 kautta YHTEENSA NHL 1 124 255 587 832 809 80 18 41 59 62
4 kautta YHTEENSA SML 158 61 92 153 165 41 17 22 39 64

Kansainvalinen ura

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Arvokisat
Sijoitus Vuosi Joukkue Turnaus O M S Pist. RM
4. 1992 Suomi U18 U18-EM 6 3 5 8 18
5. 1993 Suomi U20 U20-MM 7 1 8 9 6
4. 1994 Suomi U20 U20-MM 7 3 6 9 12
1994 Suomi olympialaiset 8 4 3 7 12
1994 Suomi MM-kilpailut 8 5 6 11 2
1995 Suomi (A) MM-kilpailut 8 5 5 10 18
5. 1996 Suomi maailmancup 4 1 3 4 4
5. 1997 Suomi MM-kilpailut 6 2 2 4 2
1998 Suomi (C) olympialaiset 6 2 8 10 4
1999 Suomi (C) MM-kilpailut 10 4 12 16 4
5. 2003 Suomi (C) MM-kilpailut 7 1 10 11 4
2004 Suomi (C) maailmancup 6 3 1 4 2
2006 Suomi (C) olympialaiset 8 3 8 11 12
2008 Suomi (A) MM-kilpailut 6 0 3 3 4
2010 Suomi (C) olympialaiset 4 0 2 2 6

Palkinnot ja saavutukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Paaosa lahteettomia

Jaakiekon SM-liiga

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

NHL

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maajoukkue

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muita palkintoja ja kunnianosoituksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Valinta IIHF:n Hall of Fame:en 2017 [130]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Ducks Digest 1, Season 2013?2014
  2. ↑ a b Canadiens kunnioittaa Saku Koivua kotiottelussaan joulukuussa 21.11.2014. MTV. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 6.12.2014.
  3. ↑ Lund, Sakari: Saku Koivun kausi KOK:ssa paattyi ? kaksi legendaa tilalle 20.2.2014. Yleisradio. Viitattu 21.3.2014.
  4. ↑ a b c d e f g Saku Koivu ? Anaheim ? NHL Jatkoaika.com. Viitattu 22.1.2013.
  5. ↑ a b c d Montreal ei tarjonnut Saku Koivulle jatkoa 2.7.2009. Turun Sanomat. Arkistoitu 8.12.2014. Viitattu 5.5.2013.
  6. ↑ a b c d Saku Koivu siirtyy Anaheimiin 8.7.2009. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 11.1.2013.
  7. ↑ a b c Ramanen, Antti: Anaheim nayttaa ovea Saku Koivulle 19.6.2014. MTV. Arkistoitu 15.8.2014. Viitattu 19.6.2014.
  8. ↑ Uusitalo, Timo: TS: Saku Koivu ripustaa hokkarit naulaan 10.9.2014. Yle Urheilu. Viitattu 26.8.2022.
  9. ↑ a b c d e Saku Koivun silma vakavassa vaarassa 28.4.2006. Iltalehti. Viitattu 11.3.2012.
  10. ↑ a b NHL jakoi palkintonsa: Koivulle King Clancy Trophy 15.6.2007. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2013.
  11. ↑ a b c d Nuortennetin idolikortit ? Saku Koivu Nuortennetti. Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 22.1.2013.
  12. ↑ a b Saku Koivu Elite Prospects . Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  13. ↑ Jari Kurri -palkinto Jaakiekon SM-liiga. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 22.1.2013.
  14. ↑ Veli-Pekka Ketola -palkinto Jaakiekon SM-liiga. Arkistoitu 30.11.2012. Viitattu 22.1.2013.
  15. ↑ Lasse Oksanen -palkinto Jaakiekon SM-liiga. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 22.1.2013.
  16. ↑ a b c 1995?1999 ? TPS Turun Palloseuran verkkosivusto. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 11.5.2014.
  17. ↑ a b c d e Saku Koivun ja Montrealin 16 vuoden taival. Ilta-Sanomien urheiluliite , 2009, nro 3.7., s. 3.
  18. ↑ a b Saku Koivu NHL:n tahdistootteluun 17.1.2003. Kaleva. Viitattu 23.1.2013.
  19. ↑ a b Saku Koivun syopa ei pahinta laatua 13.9.2001. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 21.1.2013.
  20. ↑ a b c d Saku Koivu palaa NHL-peleihin ensi yona 9.4.2002. Kaleva. Viitattu 21.1.2013.
  21. ↑ Saku Koivu: "Syopadiagnoosi oli valtava sokki" 7.10.2011. MTV3. Viitattu 21.1.2013.
  22. ↑ Lemieux valoi Koivuun taistelutahtoa 8.9.2001. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  23. ↑ Koivu sai harjoitteluapua Lance Armstrongin valmentajalta 9.3.2002. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  24. ↑ a b Koivu vs. Cancer 20.3.2002. ESPN. Viitattu 21.1.2013. (englanniksi)
  25. ↑ The Hockey News nosti Sakun paaaiheekseen 20.9.2001. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  26. ↑ a b Saku Koivu tahdittaa musiikkivideota! 30.10.2008. MTV3. Viitattu 18.7.2013.
  27. ↑ Saku Koivu auttaa Montrealin syopasairaita 14.11.2002. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 19.12.2014. Viitattu 14.9.2014.
  28. ↑ a b Saku Koivu NHL 2003:n kanteen 27.8.2002. konsolifin.net. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 19.10.2013.
  29. ↑ a b Saku Koivu on jaakiekon vaikutusvaltaisin suomalainen 2.1.2003. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  30. ↑ Koivu jaa pois tahdistoottelusta 28.1.2003. Kaleva. Viitattu 23.1.2 013.
  31. ↑ a b Kausi 2003?04: Canadiensissa on suunnattu katseet tulevaisuuteen 7.10.2003. Jatkoaika.com. Viitattu 21.1.2013.
  32. ↑ Saku Koivu pelannee Sveitsissa NHL-lakon aikana 29.8.2002. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  33. ↑ a b Saku Koivun polvi vaantyi Kaleva. Viitattu 21.1.2013.
  34. ↑ a b Saku Koivun polvivamma pelattya lievempi 3.3.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 21.1.2013.
  35. ↑ Saku Koivun silma leikattiin 8.5.2006. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2013.
  36. ↑ a b Saku Koivulle uran 500. tehopiste 10.1.2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 11.1.2013.
  37. ↑ Miikka Kiprusoff, Koivut ja Salo ostivat siivut Turun Palloseuraa 21.12.2007. Turun Sanomat. Arkistoitu 12.5.2014. Viitattu 18.7.2013.
  38. ↑ Saku Koivu johti joukkonsa voittoon Phoenixista 19.10.2008. Yleisradio. Viitattu 23.1.2013.
  39. ↑ Saku Koivulle 600. tehopiste 22.10.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 1.5.2013.
  40. ↑ a b c Isoveli juhli kapteeni-Koivujen taistelussa 1.11.2008. Yleisradio. Viitattu 13.4.2009.
  41. ↑ Saku Koivu kuudenneksi Montrealin syottolistalla 14.2.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 23.1.2013.
  42. ↑ TOP 10: Suomalaispelaajat ilman Stanley Cupia 17.6.2011. MTV3. Viitattu 23.1.2013.
  43. ↑ Saku Koivu ei halunnut astua veljensa varpaille 9.7.2009. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 25.2.2014. Viitattu 11.5.2014.
  44. ↑ Saku Koivu Anaheimin kapteenistoon 2.10.2009. Iltalehti. Viitattu 1.5.2013.
  45. ↑ Teemu Selanteen leuka murtui 14.1.2010. Yleisradio. Viitattu 1.5.2013.
  46. ↑ a b Nyt loukkaantui myos Saku Koivu 15.1.2010. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 11.1.2013.
  47. ↑ Saku Koivu viela kaksi kautta Anaheim Ducksissa 2.7.2010. Iltalehti. Viitattu 11.1.2013.
  48. ↑ a b c Selanne ja Koivu kurittivat Nashvillea 8.11.2010. Yleisradio. Viitattu 11.1.2013.
  49. ↑ a b c Saku Koivulla tunteikas paluu Montrealiin 23.1.2011. Iltalehti. Viitattu 11.1.2013.
  50. ↑ Anaheimin tuska kasvaa, Saku Koivu loukkaantui 9.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.5.2013.
  51. ↑ a b Nyrhinen, Matti: Koivu palasi tehokkaasti ? Anaheimin vuosi paattyi tutusti 1.1.2012. MTV3. Viitattu 11.1.2013.
  52. ↑ a b c Koivu teki hattutempun Selanteen juhlapelissa 11.1.2012. Yleisradio. Viitattu 11.1.2013.
  53. ↑ Saku Koivu laukoi NHL-uransa toisen hattutempun 11.1.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.1.2013.
  54. ↑ a b Takala, Kalle: Saku Koivu pelaa 1000. NHL-ottelunsa 12.3.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 11.1.2013.
  55. ↑ a b Selanne ohitti Kurrin, Koivulle 1000. peli 13.3.2012. Yleisradio. Viitattu 11.1.2013.
  56. ↑ a b c Pilvinen, Sami: Saku Koivulle vuoden jatkosopimus 10.5.2012. Iltalehti. Viitattu 11.1.2013.
  57. ↑ NHL-runkosarjaan 48 vai 50 ottelua? 7.1.2013. MTV3. Viitattu 11.1.2013.
  58. ↑ Saarinen, Ossi: Saku Koivu tulossa Turkuun 7.12.2012. Yleisradio. Viitattu 11.1.2013.
  59. ↑ Ampuja, Eetu: Saku Koivu treenasi Turussa ? "Huomenna annetaan jo kovuutta" 10.12.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 11.1.2013.
  60. ↑ Saarinen, Ossi: Toivo NHL-kauden alkamisesta kasvaa ? Saku Koivu palaa Amerikkaan 4.1.2013. Yleisradio. Viitattu 11.1.2013.
  61. ↑ Kunnas, Kasperi: NHL:n tyosulku paatokseen! 6.1.2013. MTV3. Viitattu 11.1.2013.
  62. ↑ a b Kunnari, Timo: Koivu alusti kaksi komeaa maalia: "Sovimme etta yksi menee maalille" 20.1.2013. MTV3. Viitattu 20.1.2013.
  63. ↑ a b Tuominen, Pasi: Saku Koivulla lentokeli! 10.3.2013. Iltalehti. Viitattu 12.3.2013.
  64. ↑ Nyrhinen, Matti: Koivulla viimein mahdollisuus: "Tama minulta on puuttunut koko uran ajan" 30.4.2013. MTV3. Viitattu 1.5.2013.
  65. ↑ Nyrhinen, Matti: Filppula iski Anaheimin kesalomalle ? Selanteen viimeinen? 13.5.2013. MTV3. Viitattu 13.5.2013.
  66. ↑ a b Saku Koivua rakastetaan Anaheimissa 15.6.2013. Iltalehti. Viitattu 18.7.2013.
  67. ↑ Saku Koivulle erikoinen tunnustus 15.6.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.6.2013. Viitattu 18.7.2013.
  68. ↑ Nyrhinen, Matti: Saku Koivu: Ensi viikolla paatos Anaheim-jatkosta 27.6.2013. MTV3. Viitattu 18.7.2013.
  69. ↑ Kunnari, Timo: Saku Koivu allekirjoittamassa jatkosopimuksen ? pian julki 4.7.2013. MTV3. Viitattu 18.7.2013.
  70. ↑ a b Ducks Sign Koivu to One-Year Contract Extension 7.5.2013. Anaheim Ducks. Viitattu 18.7.2013. (englanniksi)
  71. ↑ Kunnari, Timo: Saku Koivu ehka viimeista kertaa Montrealissa: "Jannittaa vahan" 24.10.2013. MTV3. Viitattu 29.10.2013.
  72. ↑ a b Koivulle lammin vastaanotto Montrealissa: "Saku, Saku, Saku" 25.10.2013. MTV3. Viitattu 29.10.2013.
  73. ↑ a b c Nyrhinen, Matti: Koivu telottiin rajulla taklauksella ? Selanne mukana takaisinmaksussa 28.10.2013. MTV3. Viitattu 29.10.2013.
  74. ↑ a b Saku Koivun telojalle ei pelikieltoa 28.10.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 29.10.2013.
  75. ↑ Koivu lahetettiin kotiin Ducksin vieraskiertueelta 28.10.2013. MTV3. Viitattu 29.10.2013.
  76. ↑ Koivu, Fasth to be Evaluated in Anaheim 28.10.2013. Anaheim Ducks. Viitattu 29.10.2013. (englanniksi)
  77. ↑ a b Saarinen, Ossi: Koivu Selanteen jalanjaljissa? ? "Minulla ei ole vielakaan vastausta" 14.4.2014. Yleisradio. Viitattu 15.4.2014.
  78. ↑ Kunnari, Timo: Koivun iso pohdinta: Paattyyko ura tahan kevaaseen? 14.4.2014. MTV. Arkistoitu 15.4.2014. Viitattu 15.4.2014.
  79. ↑ Heinonen, Toni: Koivu: Pitaa paasta eroon jaakiekosta 20.5.2014. MTV. Arkistoitu 20.5.2014. Viitattu 25.5.2014.
  80. ↑ Lopettamispaatos pitava ? Saku ei palaa TPS:aan 10.9.2014. MTV. Arkistoitu 14.1.2015. Viitattu 14.9.2014.
  81. ↑ a b Uusitalo, Timo: Saku Koivu ripustaa hokkarit naulaan 10.9.2014. Yleisradio. Viitattu 14.9.2014.
  82. ↑ Leppasyrja, Jussi: Saku Koivu: “Nyt on oikea aika lopettaa” 10.9.2014. Turun Sanomat. Viitattu 10.9.2014.
  83. ↑ Saku Koivulle satoi ylistysta Twitterissa 10.9.2014. Turun Sanomat. Viitattu 10.9.2014.
  84. ↑ a b c Tammilehto, Teemu: Joukkuekaverin koskettavat sanat Koivusta: ”Naytti maailmalle, mita rohkeus on” 10.9.2014. Yleisradio. Viitattu 14.9.2014.
  85. ↑ Kunnari, Timo: Legendan pelit on pelattu ? Saku Koivu lopettaa 10.9.2014. MTV. Arkistoitu 15.1.2015. Viitattu 14.9.2014.
  86. ↑ a b Kunnari, Timo: Saku Koivun yllatys: Junnujen futisvalmentajaksi 11.9.2014. MTV. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 14.9.2014.
  87. ↑ Kunnari, Timo: Ducks tarjosi Koivulle tyopaikkaa 11.9.2014. MTV. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 14.9.2014.
  88. ↑ Viinikka, Pekka: Kummola: ”Sakulle loytyy erityisia tehtavia Jaakiekkoliitossa” 11.9.2014. Yleisradio. Viitattu 14.9.2014.
  89. ↑ Joni Piirainen: Saku Koivu uudesta valmennuspestistaan: "Uusi ura alkanut" 28.1.2016. Yle Urheilu. Viitattu 28.1.2016.
  90. ↑ Saku Koivun urasta upea dokumentti Kanadassa 3.12.2014. MTV. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 6.12.2014.
  91. ↑ Teemu Selanne ja Saku Koivu saapuvat vaimoineen Linnan juhliin 18.11.2014. MTV. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 6.12.2014.
  92. ↑ Kunnas, Kasperi ja Kunnari, Timo: Koivu palaa tunteikkaana Montrealiin ? ”Aarettoman iso kunnia” 22.11.2014. MTV. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 6.12.2014.
  93. ↑ Lindfors, Jukka: Suomi loi NHL-tahdet Naganossa 23.4.2007. Yleisradion Elava arkisto. Viitattu 22.1.2013.
  94. ↑ Lindfors, Jukka: Kiekkohistoriaa 1991?2003 25.4.2007. Yleisradion Elava arkisto. Viitattu 22.1.2013.
  95. ↑ Saku Koivun upea ura taynna tahtihetkia ? katso kuvat! 14.9.2014. SuomiKiekko.com. Viitattu 14.9.2014.
  96. ↑ a b c d Saku Koivu valittiin KOK:n urheilijakomissioon 23.2.2006. Suomen olympiakomitea. Arkistoitu 1.1.2013. Viitattu 22.1.2013.
  97. ↑ a b Saku Koivu kantoi olympiasoihtua Lontoossa 24.7.2012. Yleisradio Oy . Viitattu 23.1.2013.
  98. ↑ Poutiainen ehdolla Saku Koivun seuraajaksi mtv3.fi . 21.8.2013. Viitattu 31.8.2013.
  99. ↑ Kulmala, Ilkka: Koivu ei halua kapteeniksi 7.5.2008. Keskisuomalainen. Arkistoitu 26.12.2014. Viitattu 22.1.2013.
  100. ↑ Saku Koivu tyrkylla Vancouveriin 30.7.2008. Yleisradio. Viitattu 22.1.2013.
  101. ↑ Saku Koivu haluaa pronssin 27.2.2010. Yleisradio. Viitattu 22.1.2013.
  102. ↑ Lehtinen, Koivu ja Peltonen osaksi komeaa olympiahistoriaa 28.2.2010. Yleisradio. Viitattu 18.7.2013.
  103. ↑ a b Takala, Kalle: Koivu ei jata Leijonia ? hinkuu jo olympiajaille 30.3.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 14.5.2014. Viitattu 22.1.2013.
  104. ↑ Ramanen, Antti: Karalahti ja Jokinen tyrkylla Sotshiin ? katso koko lista! 25.6.2013. MTV3. Viitattu 18.7.2013.
  105. ↑ Saku Koivu on valmis luopumaan Leijona-kipparin tehtavista 19.8.2013. Yleisradio. Viitattu 31.8.2013.
  106. ↑ a b c Saku Koivu puuttuu ? tassa ovat Sotshin Leijonat! 7.1.2014. MTV. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  107. ↑ a b c Koivun viestin lukeminen sai Westerlundin liikuttumaan 7.1.2014. MTV. Arkistoitu 7.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  108. ↑ Westerlund: "Sakulle oli ajateltu isoa roolia" 8.1.2014. MTV. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  109. ↑ Saku Koivu ampuu huhut alas: "Asia on kuten sanoin" 8.1.2014. MTV. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
  110. ↑ Yli-Ojanpera, Elina: Tupun, Hupun ja Lupun unelmaketju 7.5.2007. Yleisradion Elava arkisto. Viitattu 11.5.2013.
  111. ↑ NHL-treeneja vetava Jursinov: Saku Koivu on minun onneni 2.8.2013. MTV3. Viitattu 3.8.2013.
  112. ↑ Yli-Ojanpera, Elina: Kaukalokapteeni Saku Koivu 21.2.2005. Yleisradion Elava arkisto. Viitattu 11.5.2013.
  113. ↑ Ketjukaveri kehuu Saku Koivua ? “Se on ollut ilmiomaista“ 11.5.2014. SuomiKiekko.com. Viitattu 11.5.2014.
  114. ↑ a b Vaalisto, Heidi: Sarasvuo sijoitti miljoonan vuokra-asuntoihin 26.1.2009. Taloussanomat. Viitattu 22.1.2013.
  115. ↑ Herattaako Jukka Koivu TPS:n 25.1.2011. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 22.1.2013.
  116. ↑ Mikko ja Saku Koivulla vaiettu velipuoli 17.6.2011. MTV3. Viitattu 22.1.2013.
  117. ↑ a b Saku Koivusta tulee isa 23.4.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 24.2.2017. Viitattu 22.1.2013.
  118. ↑ Kunnari, Timo: Saku juhli lastensa kanssa 18.5.2008. Iltalehti. Viitattu 22.1.2013.
  119. ↑ Saku Koivun poika ihastutti ? jaalla isansa kanssa 10.4.2013. MTV3. Viitattu 1.5.2013.
  120. ↑ Saku Koivun poika Aatos, 17, debytoi Liigassa! www.iltalehti.fi . Viitattu 3.1.2024.
  121. ↑ Saku Koivu: "Syopa on yha iso osa minua" 30.9.2013. leijonat.fi. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 19.10.2013.
  122. ↑ Saku Koivu on Aamu-saation keulakuva 30.9.2013. leijonat.fi. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 19.10.2013.
  123. ↑ Aatos Koivu at eliteprospects.com www.eliteprospects.com . Viitattu 31.10.2023. (englanniksi)
  124. ↑ Sportti com Estonia- https://www.sportti.com:+ Saku Koivun poika nousee ensi kertaa maajoukkueeseen www.sportti.com . Viitattu 31.10.2023.
  125. ↑ Talle huikealle listalle liitettiin Mikael Granlundin nimi ? Vuoden jaakiekkoilijat 1948?2011 16.1.2012. Leijonat.fi. Arkistoitu 5.1.2014. Viitattu 11.5.2013.
  126. ↑ Mikko Koivulle merkittava kiekkopalkinto 6.5.2012. Leijonat.fi. Viitattu 11.5.2013. [ vanhentunut linkki ]
  127. ↑ Ympyra sulkeutuu ? Koivu, Peltonen ja Lehtinen yhdessa 22 vuotta 30.11.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 3.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
  128. ↑ Voittajat 12.1.2016. Suomen Urheilugaala. Arkistoitu 17.1.2016. Viitattu 12.1.2016.
  129. ↑ Rautiainen, Henna: Saku Koivu liikuttui Linnan juhlissa: ”Olen haaveillut, etta jonain paivana taalla ollaan” menaiset.fi . 6.12.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 12.3.2016.
  130. ↑ http://www.ts.fi/urheilu/3167435/Koivu+ja+Selanne+Hall+of+Fameen ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saku Koivu .
Edeltaja:
Timo Jutila
Teemu Selanne 		Suomen kapteeni talviolympialaisissa
1998
2006 ja 2010 		Seuraaja:
Teemu Selanne
Edeltaja:
Ville Peltonen
Raimo Helminen 		Suomen kapteeni jaakiekon MM-kilpailuissa
1999
2003 		Seuraaja:
Raimo Helminen
Ville Peltonen
Edeltaja:
Jari Kurri 		Suomen kapteeni jaakiekon maailmancupissa
2004 		Seuraaja:
Mikko Koivu
Edeltaja:
Ari Sulander 		Jari Kurri -palkinnon voittaja
1995 		Seuraaja:
Petri Varis
Edeltaja:
Esa Keskinen 		Lasse Oksanen -palkinnon voittaja
1995 		Seuraaja:
Juha Riihijarvi
Edeltaja:
Esa Keskinen 		Veli-Pekka Ketola -palkinnon voittaja
1995 		Seuraaja:
Juha Riihijarvi
Edeltaja:
Teemu Selanne 		President’s Trophyn voittaja
1999 		Seuraaja:
Esa Tikkanen
Edeltaja:
Adam Graves 		Bill Masterton Memorial Trophyn voittaja
2002 		Seuraaja:
Steve Yzerman
Edeltaja:
Olaf Kolzig 		King Clancy Memorial Trophyn voittaja
2007 		Seuraaja:
Vincent Lecavalier
Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 1993

2   Haapakoski  | 4   Hamalainen  | 5   Jutila ( C ) | 7   Immonen  | 8   Harila  | 10   Tikkanen  | 11   Viitakoski  | 12   Laukkanen  | 13   Koivu  | 14   Korpisalo  | 15   Alatalo  | 16   Sailynoja  | 20   Palo  | 22   Saarikoski ( A ) | 24   Riihijarvi  | 26   Ylonen  | 27   Timo Peltomaa  | 28   Varvio  | 30   Ketterer  | 31   Sulander  | 35   Lindfors  | 40   Nieminen ( A ) | 88   Siren  | Valmentaja   Pentti Matikainen

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 1994

1   Kuivalainen  | 2   Kiprusoff  | 4   Hamalainen  | 5   Jutila ( C ) | 7   Immonen  | 8   Ojanen  | 9   Keskinen  | 11   Koivu  | 12   Laukkanen  | 13   Palo  | 14   Helminen  | 15   Alatalo  | 16   Peltonen  | 17   Kurri  | 20   Lehtinen  | 22   Ruuttu  | 23   Virta ( A ) | 24   Kapanen  | 26   Stromberg  | 30   Tammi  | 35   Myllys  | 40   Nieminen ( A ) | 42   Makela  | Valmentaja   Curt Lindstrom

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 1995

2   Kiprusoff  | 3   Nummelin  | 4   Hamalainen  | 5   Jutila ( C ) | 6   Niinimaa  | 8   Ojanen ( A ) | 9   Keskinen  | 11   Koivu ( A ) | 13   Palo  | 14   Helminen  | 15   Tormanen  | 16   Peltonen  | 20   Lehtinen  | 21   Ylonen  | 23   Virta  | 24   Kapanen  | 26   Stromberg  | 27   Lehtera  | 30   Tammi  | 31   Sulander  | 35   Myllys  | 40   Nieminen  | 52   Summanen  | Valmentaja   Curt Lindstrom

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 1997

1   Hurme  | 2   Kiprusoff  | 3   Nummelin  | 5   Jutila ( C ) | 9   Jokinen  | 10   Jantunen  | 11   Koivu  | 14   Helminen  | 15   Tormanen  | 16   Peltonen ( A ) | 18   Aalto  | 21   Lumme  | 22   Varvio  | 23   Virta ( A ) | 26   Mika Stromberg  | 27   Numminen  | 31   Sulander  | 32   Varis  | 35   Myllys  | 37   Nurminen  | 40   Nieminen  | 72   Lind  | 80   Ojanen  | Valmentaja   Curt Lindstrom

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 1999

1   Kiprusoff  | 2   Kiprusoff  | 3   Nummelin ( A ) | 4   Timonen  | 5   Berg  | 6   Martikainen  | 7   Niemi  | 8   Selanne ( A ) | 9   Lydman  | 11   Koivu ( C ) | 12   Jokinen  | 14   Helminen  | 15   Tormanen  | 16   Peltonen  | 17   Kallio  | 22   Eloranta  | 25   Sihvonen  | 31   Sulander  | 32   Rintanen  | 33   Tuomainen  | 35   Toskala  | 42   Karalahti  | 72   Lind  | Valmentaja   Hannu Aravirta

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 2003

1   Lehtonen  | 2   Kiprusoff  | 3   Nummelin ( A ) | 4   Timonen  | 5   Helenius  | 6   Vaananen  | 7   Berg  | 8   Selanne ( A ) | 9   Lydman  | 10   Pirnes  | 11   Koivu ( C  |) 12   Jokinen  | 14   Hagman  | 16   Peltonen  | 17   Kallio  | 18   Virta  | 20   Miettinen  | 22   Eloranta  | 23   Santala  | 29   Pirjeta  | 30   Hurme  | 31   Nurminen  | 32   Rintanen  | 36   Ylonen  | 44   Niinimaa  | Valmentaja   Hannu Aravirta

Suomen joukkue ? Jaakiekon MM-kilpailut 2008

4   Koistinen  | 6   Vaananen  | 7   Niemi  | 8   Selanne  | 9   M. Koivu ( A ) | 10   Pirnes  | 11   S. Koivu  | 12   O. Jokinen ( A ) | 15   Ruutu  | 16   Peltonen ( C ) | 18   Hyvonen  | 19   Luoma  | 20   Bergenheim  | 21   Niskala  | 23   Hahl  | 27   Jokela  | 31   Ramo  | 32   Backstrom  | 33   Salmela  | 35   Vehanen  | 36   J. Jokinen  | 37   Pyorala  | 38   Pihlstrom  | 39   Kapanen  | 40   Lepisto  | Valmentaja   Doug Shedden

Suomen joukkue ? Jaakiekon maailmancup 2004

2   Pitkanen  | 4   Timonen ( A ) | 5   Vaananen  | 6   Salo  | 7   Berg  | 8   Selanne  | 9   Hagman  | 10   Nieminen  | 11   S. Koivu ( C ) | 12   Jokinen ( A ) | 15   T. Ruutu  | 16   Peltonen  | 21   M. Koivu  | 22   Eloranta  | 24   Laaksonen  | 25   Hentunen  | 26   Lehtinen  | 27   Numminen ( A ) | 30   Lehtonen  | 32   Lydman  | 34   Kiprusoff  | 35   Toskala  | 36   Hahl  | 37   J. Ruutu  | 39   Kapanen  | 44   Niinimaa  | Valmentaja   Raimo Summanen

Suomen joukkue ? Talviolympialaiset 1994

1   Kuivalainen  | 2   Kiprusoff  | 4   Hamalainen  | 5   Jutila  | 6   Sormunen  | 8   Ojanen  | 9   Keskinen  | 11   Koivu  | 12   Laukkanen  | 13   Palo  | 14   Helminen  | 15   Alatalo  | 16   Peltonen  | 20   Lehtinen  | 23   Virta  | 24   Kapanen  | 26   Stromberg  | 27   Lehtera  | 28   Varis  | 30   Tammi  | 35   Myllys  | 40   Nieminen  | 42   Makela  | Valmentaja   Ruotsi Curt Lindstrom

Suomen joukkue ? Talviolympialaiset 1998

4   Timonen  | 5   Berg  | 6   Gronman  | 8   Selanne  | 10   Tikkanen  | 11   Koivu  | 12   Laukkanen  | 14   Helminen  | 15   Tormanen  | 16   Peltonen  | 17   Kurri  | 19   Lind  | 21   Lumme  | 24   Kapanen  | 25   Rintanen  | 26   Lehtinen  | 27   Numminen  | 30   Tammi  | 31   Sulander  | 35   Myllys  | 37   Ylonen  | 40   Nieminen  | 44   Niinimaa  | Valmentaja   Hannu Aravirta

Suomen joukkue ? Talviolympialaiset 2006

3   Nummelin  | 4   Timonen ( A ) | 5   Kukkonen  | 6   Salo  | 7   Berg  | 8   Selanne  | 10   Nieminen  | 11   S. Koivu ( C ) | 12   O. Jokinen  | 14   Hagman  | 16   Peltonen  | 21   M. Koivu  | 24   Laaksonen  | 25   Hentunen  | 26   Lehtinen  | 27   Numminen ( A ) | 30   Norrena  | 31   Niittymaki  | 32   Lydman  | 33   Backstrom  | 36   J. Jokinen  | 37   Ruutu  | 39   Kapanen  | 77   Niemi  | Valmentaja   Erkka Westerlund

Suomen joukkue ? Talviolympialaiset 2010

5   Kukkonen  | 6   Salo  | 8   Selanne ( A ) | 9   M. Koivu  | 10   Hagman  | 11   S. Koivu ( C ) | 12   Jokinen  | 15   T. Ruutu  | 16   Peltonen  | 18   Lepisto  | 20   Miettinen  | 21   Niskala  | 25   Pitkanen  | 26   Lehtinen  | 30   Niittymaki  | 32   Kiprusoff  | 32   Lydman  | 33   Backstrom  | 37   J. Ruutu  | 39   Kapanen  | 44   Timonen ( A ) | 51   Filppula  | 62   Immonen  | Valmentaja   Jukka Jalonen

 

Auktoriteettitunnisteet : Henkilot Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saku_Koivu&oldid=22376378 ”