Olympiatyylin nyrkkeilyottelu kaynnissa.
Nyrkkeily
on
kamppailu-urheilulaji
, jossa kaksi kilpailijaa ottelee koysilla ymparoidyssa kehassa ja yrittaa lyoda vastustajaansa nyrkkeilykasineilla suojatuilla nyrkeillaan. Vastustajaa saa lyoda ainoastaan nyrkin etuosalla, ei avokammenella tai kammensyrjalla. Myos lyominen
niskaan
,
selkaan
,
munuaisiin
tai vyotaron alapuolelle on kiellettya.
[1]
Lisaksi
kyynarpaalla
lyominen, vastustajasta roikkuminen tai kiinnipitaminen, maassa olevan lyominen, potkiminen ja jalan paalle astuminen ovat kiellettyja. Vasenkatista nyrkkeilijaa kutsutaan englanninkielisella sanalla
southpaw
ja oikeakatista termilla
orthodox
.
Lajin kilpatasolla on nykyaan kaksi muotoa: ammattinyrkkeily ja amatoorinyrkkeily. Molemmat muodot ovat perussaannoiltaan samanlaiset, mutta ammattilaiset ottelevat ilman paitaa ja kyparaa. Lisaksi he ottelevat amatooreja ohuemmin hanskoin, minka vuoksi ammattilaisottelu painottuu enemman
tyrmayksen
tavoitteluun, kun taas amatooriottelu painottuu enemman pisteiden keraamiseen. Joskin amatooriotteluihinkin kuuluvat tyrmaykset. Lisaksi amatooriottelut kestavat vain kolme eraa, kun ammattinyrkkeilyssa ottelu koostuu 4?12 erasta. Amatoorinyrkkeilyssa ottelussa on kolme kolmen minuutin mittaista eraa. Ottelua valvoo kehan sisalla kehatuomari ja sen ulkopuolella arvostelutuomarit.
Nyrkkeilyottelu voi ratketa kuudella eri tavalla. Ratkaisut ovat:
- pistevoitto, jolloin kolmen (amatoorinyrkkeilyssa viiden) arvostelutuomarin aanten enemmiston saanut voittaa. Nykyaan tarkeimmissa amatooriturnauksissa kaytetaan ns. pistekoneita. Kun viidesta arvostelutuomarista vahintaan kolme painaa osuman merkiksi nappia samanaikaisesti 1,2 s:n sisalla, osuma kirjaantuu kyseisen nyrkkeilijan pisteeksi.
- luovutusvoitto (merkitaan tekniseksi tyrmaykseksi).
- voitto kehatuomarin keskeyttaessa ottelun (tekninen tyrmays, TKO)
- voitto diskvalifioinnin takia (DQ)
- tyrmaysvoitto (engl. knockout, KO), kun nyrkkeilija on lyoty maahan eika voi jatkaa nyrkkeilemista 10 sekunnin kuluessa.
- voitto lyomalla vastustaja maahan kolme kertaa yhden eran aikana (tekninen tyrmays)
Nyrkkeilyssa ottelijat maaritellaan painonsa mukaan sarjoihin, joissa he ottelevat.
Nyrkkeilya on yleisesti pidetty kamppailu- ja voimailulajina, mutta
Pekka Maen
mukaan sita kuvaa taydellisesti lause
teknis-taktinen fyysinen kamppailulaji, jota henkiset ominaisuudet ohjaavat.
[2]
Nyrkkeily perustuu lajina fysiikkaan, taktiikkaan ja alyyn.
[3]
Vaikka nyrkkeily saattaa monille nayttaa silta, etta se painottuu vain kasien kayttoon, todellisuudessa nyrkkeily on kokovartaloliikuntaa. Jalkatyo ja ylavartalon liike ovat merkittavassa osassa nyrkkeilyssa, ja lyodessaan nyrkkeilija pyrkii laittamaan koko kehonsa voiman lyonnin taakse. Lisaksi lyonnin voima tulee ensisijaisesti jaloista, minka vuoksi nyrkkeilijat kayttavat kenkia jotka saavat jalat pysymaan tukevammin maassa.
[4]
[5]
Nyrkkeilijan tarkein harjoitusvaline on
nyrkkeilysakki
.
Nyrkkeilya esittava kuva
minolaisessa
freskossa.
Nyrkkitaistelu mainitaan jo
Homeroksen
runoissa. Nyrkkeily oli mukana
Olympian kisojen
ohjelmassa ensi kertaa vuonna 688 eaa.
[6]
Ensimmaiset sailyneet nyrkkeilyn saannot ovat
antiikin Kreikasta
. Tuolloisen
antiikin kreikkalaisnyrkkeilyn
otteluissa ei ollut eria, vaan ottelu jatkui niin kauan kunnes vastustaja luovutti tai oli kykenematon jatkamaan. Antiikin ajan suurissa urheilukilpailuissa valtaosa ottelijoista oli rikkaista ja arvostetuista suvuista. Nyrkkeilya on kuvattu laajalti kreikkalaisessa kirjallisuudessa, muun muassa
Homeroksen
Iliaassa
.
[6]
Ensimmainen maininta virallisesta nyrkkeilyottelusta Britanniasta on vuodelta 1681, ja vuonna 1698 ryhdyttiin jarjestamaan saannollisesti paljain kasin kaytavia otteluita Lontoon kuninkaallisessa teatterissa. Ottelut kaytiin ilman kasineita ja painoluokkia, eika saantoja liiemmin ollut paitsi suurotteluissa.
[7]
Jack Broughton oli yksi paljasnyrkkiajan suurimmista ja menestyksekkaimmista ottelijoista, ja han kehitti vuonna 1743 lajille saannot, jotka vahaisia muutoksia lukuun ottamatta olivat kaytossa aina vuoteen 1838 saakka, jolloin julkaistiin vuoden 1973 saantoja yksityiskohtaisempi
London Prize Ring
- saantokirja
[8]
[7]
. Vuonna 1838 Broughtonin luomia saantoja kehitettiin ja yksityiskohtaistettiin
London Prize Ring rules
-saantokokoelmaksi. Ensimmainen mestaruusottelu uusilla saannoilla oteltiin seuraavana vuonna, jolloin
James Burke
karsi tappion
William Thomsonille
.
[8]
[7]
Vuonna 1876
Amateur Athetic Clubin
John Graham Chambers
kehitti lajille Queensberryn 9. markiisin
John Sholto Douglasin
tuella uudet saannot, jotka antoivat enemman painoarvoa tekniikalle ja taidolle. Queensberryn nimella tunnetut saannot poikkesivat Lontoon saannoista merkittavasti. Samoihin aikoihin kehitettiin lisaksi ensimmaiset painoluokat.
[9]
Brittien valtakausi paattyi lopullisesti irlantilaislahtoisen amerikkalaisen
John L. Sullivanin
myota, josta tuli vuonna 1899 ensimmainen yhdysvaltalainen maailmanmestari. Sullivanin myota ammattilaisotteluitakin ryhdyttiin kaymaan Queensberry-saannoilla. Noihin aikoihin paljain nyrkein kaytavat ottelut oli julistettu laittomaksi lahes kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.
[9]
Vuonna
1880
Britanniassa perustettiin amatoorinyrkkeilyn jarjesto ABA (Amateur Boxing Association), kun kaksitoista seuraa liittyi yhteen.
ABA
piti seuraavana vuonna ensimmaisen mestaruusturnauksensa, jossa oli kaytossa nelja painoluokkaa. 1900-luvun alkupuoliskolla amatoorinyrkkeily saavutti suosiota ympari maailmaa. Vuonna 1946 perustettiin Kansainvalinen nyrkkeilyliitto AIBA (
Association Internationale de Boxe Amateur
), jossa oli yhteensa 24 maata viidesta maanosasta edustettuina, ja perustamisestaan lahtien AIBA on toiminut virallisena amatoorinyrkkeilyn maailmanjarjestona. Ensimmaiset amatoorien maailmanmestaruuskilpailut jarjestettiin vuonna 1974. Nykyaan AIBA:n jasenmaita on jo 189.
Ensimmaista kertaa nyrkkeily oli olympialaisten lajina
vuoden 1904 Saint Louisin kisoissa
, ja
vuoden 1912 Tukholman kisoja
lukuun ottamatta ne ovat olleet siita lahtien joka kerta virallisessa kisaohjelmassa. Menestyneimmat olympialaisten nyrkkeilymaat vuosina 1974?2004 ovat olleet Kuuba ja Yhdysvallat, joista Kuuballa on 29 ja Yhdysvalloilla 21 kultamitalia.
Naisten nyrkkeily oli jo vuoden 1904 Saint Louisin olympialaisissa naytoslajina, mutta 1900-luvun aikana se kiellettiin monissa maissa. Britannian amatoorinyrkkeilyjarjesto jarjesti ensimmaisen naisten nyrkkeilykilpailut vuonna 1997. 1990-luvulla AIBA vahvisti naisnyrkkeilyn uudet saannot, ja jarjesti vuonna 1999 ensimmaiset Euroopan-mestaruus- ja vuoden 2001 maailmanmestaruuskilpailut.
Paasuojuksen kaytto tuli pakolliseksi
vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisissa
, mutta vuonna 2013 se jalleen poistettiin miehilta. Naiset kayttavat sita edelleen. Soulin vuoden 1988 kisojen jalkeen otettiin kayttoon arvostelu pistekoneella.
Jack Dempsey ja Georges Carpentier kehassa ennen ottelun alkua vuonna 1921.
Vuonna 1891 yksityinen lontoolainen seura
National Sporting Club
alkoi jarjestaa omia, ammattilaisten hanskat kadessa kaymia otteluita, omilla ehdoillaan. Vuonna 1919 perustettiin the British Boxing Board of Control BBBC. Vuonna 1909 Lonsdalen jaarli myonsi ensimmaisen mestaruusvyon NSC:n mestaruusottelun voittajalle.
1900-luvun alkupuoliskon aikana ammattilaisnyrkkeilyn painopiste siirtyi Britanniasta Yhdysvaltoihin. Vaikka mitaan virallisia maailmanmestaruuksia ei ollutkaan, yleisesti maailmanmestarina pidettiin
The National Police Gazette
-lehdella listattuja nimia. 1920-luvulla
NBA
(National Boxing Association) ryhtyi jarjestamaan maailmanmestaruusotteluita. Samaan aikaan perustettiin
Ring Magazine
, joka julkaisi mestarien luetteloita. Vuonna
1962
NBA vaihtoi nimensa
WBA
:ksi (World Boxing Association), ja seuraavana vuonna se sai ensimmaisen kilpailijansa
WBC
:n (World Boxing Council). Kumpikaan niista ei ollut yleisesti tunnustettu ja tasta johtuivat muun muassa erimielisyydet maailmanmestaruuksista. Vuonna 1983 perustettiin lisaksi uusi jarjesto
IBF
(International Boxing Federation), jolla on myos omat maailmanmestaruutensa kussakin painoluokassa. Vuonna 1988 syntyi viela neljas suuri maailmanlaajuinen jarjesto
WBO
(World Boxing Organization) kun joukko puertoricolaisia ja dominikaanisia liikemiehia riitaantui WBA:n kanssa.
Ammattilaisten ottelut kestivat pitkaan viisitoista eraa, ja viela 1900-luvun alkupuolella kaytiin neljankymmenen eran otteluita.
lahde?
Erien maaraa alettiin vahentaa vasta vuonna 1982, ja 1980-luvun aikana eri ammattilaisliitot siirtyivat vahitellen jarjestamaan mestaruusottelunsa 12-eraisina.
Ammattinyrkkeilyn kiinnostavuus ja maine ovat jo pitkaan karsineet sekavasta jarjestelmasta, jossa on lukuisia lajin mestareita. Neljan valtaliiton lisaksi painoluokkia on nykyisin 17 kappaletta, ja jokaisella painoluokalla on mestarinsa kaikissa liitoissa. Painoluokkansa parhaana pidetty mestari pitaa yleensa hallussaan arvostettua
The Ring
-lehden mestaruusvyota. Yhdessa painoluokassa voi siis samanaikaisesti olla jopa nelja virallista maailmanmestaria, kaikki eri liittojen voita kantaen. Kaikki vyot voivat olla myos yhden urheilijan hallussa, eli talloin kyseessa on niin sanottu kiistaton mestari.
[10]
Amatoori- eli olympiatyylin nyrkkeilijat ottelevat paita paalla ja paansuojus paassa vuoden 2000 olympialaisissa.
Amatoori- eli
olympiatyylin
nyrkkeilyssa paatavoitteena on oman koskemattomuuden turvaaminen ja kerata pisteita hyvaksytyista iskuista,
[11]
eika hakea voittoa esimerkiksi aiheuttamalla vastustajalle ruumiillista vahinkoa.
[11]
Olympiatyylin nyrkkeilyhansikkaat ovat kehitelty turvallisuutta lisaavaksi siten, etta katta ei voi iskiessa puristaa taydellisesti nyrkkiin. Pisteita annetaan paahan ja ylavartaloon osuneista iskuista
[11]
, iskuista jotka osuvat nyrkkeilyhansikkaan sallitulla osuma-alueella, eli rystypinnalla, sallituille osuma-alueille. Miesnyrkkeilijat kayttivat vuosina 1984?2012 paansuojusta, mutta vuodesta 2013 lahtien nyrkkeilevat taas ilman niita. Naiset kayttavat edelleen paansuojusta. Ottelut kestavat nykyaan miehilla kolme kolmen minuutin eraa ja naisilla nelja kahden minuutin eraa. Eratauot ovat yhden minuutin pituisia. Ottelun kulkua valvoo itse kehassa kehatuomari, jonka tehtavana on tarkkailla, etta ottelijat kayttavat vain saantojen mukaisia keinoja. Kehan ulkopuolella ottelun kulkua seuraavat pistetuomarit.
Vyotaron alapuolelle lyominen on kiellettya, samoin kiinnipitaminen. Mikali nain kay, tuomari erottaa ottelijat toisistaan. Toistuva vastustajassa roikkuminen aiheuttaa pisteiden menetyksia ja lopulta hylkayksen. Hylkayksen eli diskauksen lisaksi ottelun voi voittaa osumapistein. Pistevoiton (PV.) lisaksi kehatuomarin keskeytyksella (RSC) vastustajan ollessa ylivoimainen, ja (RSCH); eli iskujen osuessa paahan aiheuttaen nyrkkeilijassa puolustuskyvyttoman tilan eika nyrkkeilija kykene jatkamaan ottelua ja vastustaja on ylivoimainen, avustajan luovutuksella (AB), tyrmayksella (KO) ja luovutus ilman ottelua (WO eli walk over). Turnauksissa ottelun voi myos voittaa mikali nyrkkeilija on punnituksessa ylipainoinen, sairastunut ennen ottelua tai laakari kieltaa ottelemisen kilpailijan terveydellisiin syihin vedoten. Talloin toinen kilpailija voittaa WO-tuomiolla. Ottelu voi loppua myos diskaukseen (DISQ, engl. disqualification), jos nyrkkeilija saa kolme varoitusta (esimerkiksi tyontamisesta, sitomisesta ja niskaan tai vyon alle lyomisesta). Toinen nyrkkeilija saa kaksi pistetta yhdesta vastustajan varoituksesta. Ottelu myos paattyy diskaukseen, jos nyrkkeilija ei voi jatkaa ottelua niskaan tai vyon alle saadusta iskusta.
Tuomarin tarkein tehtava on kuitenkin taata ottelijoiden turvallisuus.
[11]
Tyrmaykset ovatkin amatoorinyrkkeilyssa varsin harvinaisia, silla tuomari yleensa keskeyttaa epatasaiset ottelut ennen kuin mitaan ehtii tapahtua.
[11]
Myos avustaja voi tehda luovutuksen heittamalla pyyhkeen kehaan kesken ottelun havaittuaan vastustajan olevan ylivoimaisesti suojattiaan paremman. Muutenkin nyrkkeilijoiden turvallisuudesta huolehditaan tarkasti erityisin saannoin. Vaistamisen taito lisaa myos turvallisuutta, sivuvaistot, U-vaistot, taaksenykaisyvaisto, pudotusvaisto ja taakseaskelvaisto opetetaan jo seurojen nyrkkeilykoulujen alkeissa. Myos iskujen poimimiset kyynarvarsilla, veitsitorjunnat sivukoukuille ja paahan kohdistettujen iskujen poimimiset/torjumiset kammeneen lisaavat koskemattomuutta ja siten lajin turvallisuutta. Ottelijoilla taytyy olla muun muassa voimassa oleva laakarintodistus, lisenssivakuutus ja kilpailukirja. Myos alasuojat, hammassuojat, kasisiteet seka paasuoja (vain naisilla) ovat saantojen mukaan pakolliset ja lisaavat konkreettisesti ottelijoiden turvallisuutta. Turnauksissa laakari tarkastaa nyrkkeilijoiden kunnon ennen jokaista ottelua.
Toisinaan amatoorinyrkkeilysta kaytetaan nimitysta olympiatyylin nyrkkeily, silla nimitysta amatoorinyrkkeily pidetaan harhaanjohtavana ? myos amatoorinyrkkeilija joutuu harjoittelemaan ammattimaisesti paastakseen huipulle.
[11]
Vuosina 1984?2000 olympianyrkkeilyssa oli perati 12 painoluokkaa
[11]
, mutta Ateenan vuoden 2004 kisoihin tultaessa 67 kilogramman (valisarja) ja 71 kilogramman (kevyt keskisarja) painoluokat korvattiin yhdella 69 kilogramman sarjalla.
[11]
Miesten nykyiset AIBA:n painoluokat:
| kevyt karpassarja
|
49 kg
|
| karpassarja
|
52 kg
|
| kaapiosarja
|
56 kg
|
| kevytsarja
|
60 kg
|
| kevyt valisarja
|
64 kg
|
| valisarja
|
69 kg
|
| keskisarja
|
75 kg
|
| raskas keskisarja
|
81 kg
|
| raskassarja
|
91 kg
|
| superraskas sarja
|
yli 91 kg
|
Naisten nykyiset AIBA:n painoluokat:
| kevyt karpassarja
|
45-48 kg
|
| karpassarja
|
51 kg
|
| kaapiosarja
|
54 kg
|
| hoyhensarja
|
57 kg
|
| kevytsarja
|
60 kg
|
| kevyt valisarja
|
64 kg
|
| valisarja
|
69 kg
|
| keskisarja
|
75 kg
|
| raskas keskisarja
|
81 kg
|
| raskassarja
|
yli 81 kg
|
Karpassarjan ammattilaisnyrkkeilyottelu Ricardo Dominguez vastaan Rafael Ortiz.
Nykyaan ammattilaiset voivat osallistua olympialaisiin. Vaikka ammattilaisnyrkkeily on perussaannoiltaan hyvin pitkalle samanlainen kuin amatoorimuoto, on se luonteeltaan hyvin erilainen. Ammattilaisnyrkkeilyssa arvostetaan voimaa ja tyrmaykset ovat yleisia. Ammattilaiset ottelevat ilman paitaa
[12]
ja kintaat ovat kovemmat.
[1]
Ammattinyrkkeilyhanskojen sisalla on teipilla sidotut nyrkit.
[1]
Ammattilaisnyrkkeilyssa erat kestavat 2
[13]
? 3
[14]
minuuttia.
Ammattinyrkkeilijat kayttavat suojina vain hammas- ja alasuojaa.
[1]
Alemmissa sarjoissa ottelijat kayttavat kahdeksan unssia painavia nyrkkeilyhanskoja.
[1]
Ylemmissa sarjoissa kaytetaan 10 unssin hanskoja.
[1]
Ottelut ovat huomattavasti amatooriotteluita pitempia ja ne voivat kestaa jopa 12 eraa.
[1]
Tuomari voi keskeyttaa ottelun, mikali nayttaa silta, etta toinen ottelijoista ei kykene jatkamaan tai ole muuten taysissa voimissaan.
[1]
Ottelu voi keskeytya myos toisen vastustajan reilun ylivoimaisuuden takia. Talloin vastustaja julistetaan voittajaksi teknisella tyrmayksella (engl. TKO = technical knockout). Tekninen tyrmays seuraa myos, mikali ottelija saa haavan, eika laakari anna hanelle lupaa jatkaa ottelua.
[1]
Ottelu voidaan myos paattaa luovutukseen, joka yleensa ilmoitetaan avustajien kehaan heittamalla pyyhkeella.
[1]
Ottelu voi paattya myos diskaukseen, mikali ottelija ottelee saantojen vastaisesti.
[1]
Mikali ottelu paattyy ennen neljatta eraa vahingossa tapahtuneen loukkaantumisen vuoksi esimerkiksi ottelujoiden paiden tormattya yhteen tahattomasti, ottelun tulos mitatoidaan
[1]
(eli ei tuomiota). Mikali nelja eraa on tullut tayteen, julistetaan voittaja tuomariaanin.
[1]
Mikali ammattilaisottelu ei paaty tyrmaykseen (engl. KO = knockout) tai hylkaykseen (diskvalifiointi, lyhenne DQ), otetaan kayttoon tuomarien pistekortit. Ammattilaisotteluissa kolme tuomaria antavat pisteita siten, etta tuomarit antavat kunkin eran voittajalle 10 pistetta ja haviajalle 9 siten, etta pisteita vahennetaan saantojen vastaisista otteista ja jaloillaan pysymattomyydesta. Mikali tuomarin mielesta era paattyy tasan, ovat pisteet 10?10. Suuri ero amatooripistelaskuun on se, etta jos erassa tapahtuu maahanlyonti, lyonnin suorittanut ottelija voittaa eran 10?8 mikali on muuten hallinnut tapahtumia.
[1]
Nain ollen ammattilaissaantojen pistelasku suosii selkeasti tyrmaykseen pyrkivaa ottelutapaa, toisin kuin amatoorisaannot. Ottelun paatyttya kaikki pisteet lasketaan yhteen. Mikali kaikkien tuomarien mielesta sama ottelija on voittaja, on paatos yksimielinen
[1]
(engl. unanimous decision, tai yksinkertaisemmin points decision). Ottelu voi ratketa myos enemmistopaatoksella, jos kaksi tuomaria on samaa mielta yhta vastaan (engl. split decision, eli hajaaani). Mikali taas esimerkiksi ensimmaisen tuomarin korteissa ottelija A ja toisen tuomarin korteissa ottelija B on voittaja, ja kolmannen tuomarin korteissa pisteet menevat tasan, paattyy ottelu ratkaisemattomaan (engl. draw, eli tasapeli). Ottelu on myos ratkaisematon, jos kahden tuomarin korteissa pisteet menevat tasan, riippumatta siita mita kolmas tuomari on merkinnyt.
Nyrkkeilyssa ottelijat ovat kookkaampia kuin ennen.
[3]
1970-luvulla 190 cm pitka ja 100 kg painava nyrkkeilija oli jattilainen.
[3]
Koska kookkaammat nyrkkeilijat iskevat lujempaa kuin pienemmat, on nyrkkeilyyn kehitetty painoluokat.
[3]
Nyrkkeilijoiden koon kasvu tarkoittaa sita, etta otteluissa nahdaan entista enemman yhden iskun tyrmayksia.
[3]
Nykyisin ottelussa pienikin erehdys voi olla ottelijalle kohtalokas.
[3]
Tata kautta raskaansarjan nyrkkeilijat ryhtyvat harvoin suoraan iskujenvaihtoon verratessa pienempikokoisiin nyrkkeilijoihin.
[3]
Tama johtaa myos ottelutempon hidastumiseen.
[3]
Alemmissa painoluokissa ottelut ovat nopeatempoisempia kuin ylemmissa.
[3]
Entisajan nyrkkeilijat saattoivat pienempikokoisina pitaa ylla kovempaa tahtia kuin taman paivan isokokoiset miehet.
[3]
Nyrkkeily on myos muuttunut voimalajin suuntaan.
[3]
Seka
WBA
,
WBC
,
IBF
ja
WBO
kayttavat samaa painoluokkajarjestelmaa, vaikka muutamista luokista kaytettavat englanninkieliset nimitykset eroavatkin toisistaan. Jokaisella painoluokalla on oma maailmanmestaruutensa, eika sama nyrkkeilija saa enaa nykyaan pitaa hallussaan useampaa kuin yhden painoluokan mestaruutta kerrallaan.
Nyrkkeilykehan mitat ovat 6x6 metria.
[1]
Nyrkkeilijoista toinen ottelee punaisesta kulmauksesta ja toinen sinisesta.
[1]
Muut kulmat ovat niin sanottuja puolueettomia kulmauksia joihin kehatuomari voi komentaa ottelijan esimerkiksi luvunlaskun ajaksi.
[1]
Valmentaja ja muut nyrkkeilijan avustajat eivat saa neuvoa puolueettomassa kulmauksessa olevaa nyrkkeilijaa.
[1]
Varsinkin ammattinyrkkeilyn tyypillisia piirteita on mahdollisimman kovan voiman saaminen suoritettavaan iskuun. Virheellinen lyontitekniikka voi aiheuttaa vakavia vammoja kaden eri luihin. Nykyaikana useimmat valmentajat eivat anna nyrkkeilijoiden harjoitella ja sparrata ilman kammeneen kaarittyja siteita (suojaavat kammenen luita) ja kintaita.
1900-luvun viimeisina vuosikymmenina ammattinyrkkeily menetti suosiotaan. Mustat silmat ja ruhjeet alkoivat aiheuttaa huolta pysyvista silma- ja aivovammoista. Laakarintarkastuksista ja otteluiden tarkkailusta tuli tarkea osa nykypaivan nyrkkeilya seka amatoori- etta ammattilaistasolla. 1980-luvulla amatooripuolella kayttoon otettiin paasuojus, joka suojaa haavoilta ja ruhjeilta, mutta sen ei kuitenkaan katsota suojaavan paata ja sita kautta aivoja kovinkaan hyvin voimakkailta iskuilta. Usein lyonnit kohdistetaan leukaan, jota kypara ei yleensa edes peita.
Aikoinaan ammattilaisten ottelut kestivat viisitoista eraa, ja viela 1900-luvun alkupuolella edes yli neljankymmenen eran ottelut eivat olleet aivan tavattomia. Vuonna 1982 korealaisen
Kim Duk-Koon
kuoltua
Ray Mancinia
vastaan kaydyn ottelun aiheuttamaan aivovammaan, asiaan tuli muutos. Vuonna 1988 saadettiin ammattilaisotteluiden erien ylarajaksi 12 eraa, ja minuutin erataukopituus puoleksitoista minuutiksi.
lahde?
Nyrkkeilijan iskunkestavyyteen vaikuttavat mm. seuraavat tekijat:
- Paan sisalla (aivojen ymparilla) oleva nesteen maara. Mikali nestetta on paljon, vaimentaa tama osaltaan paahan osuneen iskun vaikutusta aivoihin. Nesteen suurempi maara vaimentaa aivojen tormaysta kallon luihin.
- Kaulan ja niskan muoto ja lihaksisto. Lyhytkaulaisen ja paksuniskaisen paa ei heilahtele kovin paljoa. Talloin aivotkin pysyvat paremmin holskymatta.
- Keskittyminen ja iskujen nakeminen. Mikali nyrkkeilija ehtii nakemaan kohti tulevan iskun, han jannittaa lihaksensa ja hermosto ehtii varautua sen vastaanottamiseen.
Nyrkkeilyssa kahden eri nyrkkeilijan nyrkkeilytavat eivat ole taysin samanlaisia keskenaan. Kunkin nyrkkeilijan tapa nyrkkeilla on tarkea osa lajin taktiikkaa. Alla olevat kasitteet ovat yleisimmat nyrkkeilytavat, joiden mukaan nyrkkeilijoita jaotellaan. Huomattavaa on, etta nyrkkeilija voi vaihdella nyrkkeilytapaansa eri otteluissa. Tasta hyvana esimerkkina on
Bernard Hopkins
.
Klassinen nyrkkeilija tunnetaan myos nimella "out fighter". Tassa tyylissa on tarkeaa sailyttaa tietty valimatka vastustajaan. Tassa tyylissa hyodynnetaan omaa ulottuvuutta seka jabia eli etummaisen kaden suoraa ja vahitellen vasytetaan vastustajaa. Talla ottelutyylilla vastustaja voitetaan usein tuomariaanin taysien erien jalkeen vaikka jotkut nyrkkeilijat, kuten
Lennox Lewis
voittavat monet otteluistaan tyrmayksella. Talla ottelutyylilla on kohtalaisen helppo kontrolloida ottelun tempoa.
Iskija eli puncher hyodyntaa otteluissaan kasiensa nopeutta, seka iskuvoimaa. Ottelija tulee iskemaan lahietaisyydelta nopeita iskusarjoja vastustajaan ja joissain tapauksissa tyrmaamaan vastustaja yksittaisella kovalla iskulla. Joskus ottelut paattyvat pistevoittoon, mutta useimmiten ne tulevat tyrmayksella.
Brawlerit ovat ottelijoita jotka eivat useinkaan liiku kehassa paljoa. Heilla on paljon iskuvoimaa. Tyyliin kuuluu myos etukadella vastustajan kaukana pitaminen, ja sen jalkeen isku takakadella. Tata tyylia kayttaville vaikeita vastustajia ovat vastaiskijat, jotka saattavat vaistaa kovan iskun, ja lyoda nopean koukun takaisin.
Lahiottelijat pyrkivat usein pysyttelemaan vastustajan lahella lyoden nopeita koukkusarjoja, seka yllattavia kovia iskuja. Hyvalla lahiottelijalla on usein hyva iskunkestavyys, silla kauempaa lyova vastustaja ehtii lyoda paljon jabiaan ennen kuin toinen paasee lahelle. Lahiottelija on yleensa lyhyt. Usein lahiottelijat taitavat tarvittaessa myos kauempaa ottelemisen.
Yleensa out fightereilla on etu boxereihin, boxereilla punchereihin ja punchereilla etu brawlereihin.
lahde?
Luonnollisesti monet muutkin tekijat, kuten ottelijoiden taitotasot vaikuttavat huomattavasti otteluiden tulokseen. Ilmiosta kaytetaan termia "styles makes fights".
lahde?
Puncherit yleensa voittavat swarmerit tai in-fighterit. Kuuluisa esimerkki tyylin vaikutuksesta ottelun kulkuun on
George Foreman
vs
Joe Frazier
. Vaikka Swarmerit parjaavat usein hyvin hitaita iskijoita vastaan, niiden helpoin vastustaja lienee silti out fighter tai boxer. Swarmerit paasevat yleensa kohtalaisen helposti vastustajan iholle kiinni, jossa puncherit eivat ole parhaimmillaan johtuen pienesta valimatkasta ottelijoiden valilla. Esimerkiksi Joe Frazier (swarmer) sai Muhammad Alin (out fighter) pahoihin vaikeuksiin heidan kaikissa otteluissaan. George Foreman (Puncher) voitti Frazierin ylivoimaisesti, mutta havisi Alille.
selvenna
Commons
|
|---|
| | | | Olympialajit
| |
|---|
| Muut KOK:n
tunnustamat lajit
| |
|---|
| | Muita lajeja
| |
|---|
|