Narges Mohammadi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Narges Mohammadi
???? ?????
Henkilotiedot
Muut nimet Narges Mohammadi pers. ???? ?????
Syntynyt 21. huhtikuuta 1972 (ika 52)
Zanjan , Iran
Kansalaisuus Iran
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto (2023)

Narges Mohammadi ( pers. ‏???? ?????‎ ; s. 21. huhtikuuta 1972 ) [1] on Iranin merkittavin ihmisoikeusaktivisti ja vuoden 2023 Nobelin rauhanpalkinnon saaja. [2]

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aktivismissaan han on keskittynyt muun muassa naisiin kohdistuvan vakivallan ja seksuaalisen hairinnan ehkaisemiseen; naisten aseman parantamiseen uskonnollisen hallituksen alaisuudessa seka kuolemaantuomittujen vankien oikeuksien puolustamiseen. Han on myos vaatinut Irania siirtymaan islamilaisesta tasavallasta demokratiaan . [3]

Han on pitkaan kampanjoinut kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Vuonna 2010 hanet tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan; myohemmin tuomiota pidennettiin 16 vuoteen. [4] Nobel-palkintolautakunnan mukaan Iranin hallinto on tuominnut hanet vangittavaksi yhteensa 31 vuodeksi seka ruoskittavaksi [5] . Mohammadi istuu talla hetkella 10 vuoden vankeusrangaistusta pahamaineisessa Evinin vankilassa Teheranissa . [6] Vankeudestaan huolimatta han on onnistunut lahettamaan viesteja ja olemaan puhelinyhteydessa ulkomaailmaan. [3]

Mohammadi varttui Zanjanin kaupungissa keskiluokkaisessa perheessa. Hanen isansa oli kokki ja maanviljelija. [3] Aidin puoleinen suku oli poliittisesti aktiivinen, ja islamilaisen vallankumouksen jalkeen hanen setansa ja kaksi serkkua vangittiin [7] . Toinen serkuista tuomittiin kuolemaan [7] . Mohammadin aiti varoitti hanta ryhtymasta koskaan aktivistiksi, silla Iranissa siita joutuisi maksamaan liian kovan hinnan [8] .

Mohammadi meni yliopistoon Qazviniin opiskelemaan ydinfysiikkaa . [3]

Yliopistossa han tapasi tulevan aviomiehensa Taghi Rahmanin, tunnetun aktivistin, joka piti salaisia luentoja kansalaisyhteiskunnasta [7] . Rahmani on viettanyt 17 vuotta elamastaan vankilassa. [3] Vuonna 1999 he solmivat avioliiton, jota Mohammadin vanhemmat pitivat tuhoon tuomittuna [7] . Viranomaisten painostuksen lisaantymisen jalkeen Rahmani lahti maasta toukokuussa 2011 ja heidan lapsensa seurasivat perassa heinakuussa 2015. Lasten on arvioitu olleen erossa aidistaan koko elamansa kuutta vuotta lukuun ottamatta. [3] Mohammadi kieltaytyi lahtemasta maasta ja Nobel-palkinnon voitettuaan han vannoi pysyvansa Iranissa, vaikka se merkitsisi sita, etta han joutuisi viettamaan vankeudessa koko loppuikansa [2] .

Valmistuttuaan yliopistosta Mohammadi muutti Teheraniin ja aloitti uran insinoorina ja ihmisoikeusaktivistina [2] . Han tyoskenteli rakennustarkastusyrityksessa [7] ja toimi journalistina uudistusmielisissa sanomalehdissa. [3] Han tuli tunnetuksi vuonna 2003 alkaneesta tyostaan Ihmisoikeuksien puolustajien keskuksessa, jonka perusti Shirin Ebadi . [9] Mohammadi toimi jarjeston varapuheenjohtajana. [9]

Hallitus pakotti Mohammadin tyonantajan antamaan hanelle potkut vuonna 2008 ja kielsi hanta tyoskentelemasta insinoorialalla. [2] Vuonna 2009 viranomaiset takavarikoivat hanen passinsa [3] . Vuonna 2012 alkoi ensimmainen vankeusaika, mutta tuolloin vankeus keskeytettiin terveyssyista. [3] Vuonna 2013 Mohammadi alkoi kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta [9] . Vuonna 2015 han joutui uudestaan vankeuteen, josta hanet vapautettiin 2020. [3] 2021 hanet vangittiin jalleen ja tammikuussa 2022 hanelle maarattiin valtionvastaisen propagandan levittamisesta tuomio, jota han nyt suorittaa. [3] [8] Tuomioon kuuluu 8 vuotta 2 kuukautta vankeutta, kahden vuoden sisainen karkotus Teheranin ulkopuolelle, kielto toimia puolueiden ja kansalaisjarjestojen jasenena, kielto toimia verkossa tai tiedotusvalineissa seka 74 ruoskaniskua. [3] Vankilassa Mohammadi jarjestaa mielenosoituksia, sit-ineja ja tapaamisia, joissa han laulaa ja tanssii ja kertoo toisille vangeille kansalaisoikeuksista . [7]

Marraskuussa 2023 Mohammadi aloitti syomalakon protestiksi vankeja koskevia sairaanhoidon rajoituksia seka naisten huivipakkoa vastaan. Vankilan viranomaiset eivat ole paastaneet hanta sairaalahoitoon ilman huivia. [10] Joulukuussa 2023 han aloitti uuden syomalakon. [11] 2023 joulukuussa Mohammadin lapset vastaanottivat hanelle myonnetyn Nobelin rauhanpalkinnon hanen puolestaan [12] . Samaan aikaan Mohammadi itse oli syomalakossa Evinin vankilassa Teheranissa [12] .

Palkintoja ja huomionosoituksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjoja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Muhammad?, Nargis & Rezanezhad, Amir: White Torture: Interviews with Iranian Women Prisoners . London: Oneworld, 2022. ISBN 9780861545506

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Sahimi, Muhammad: Profile: Nationalist, Religious, and Resolute: Narges Mohammadi PBS . 10.5.2012. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Farnaz Fassihi: Narges Mohammadi, Iranian Rights Activist, Receives Nobel Peace Prize The New York Times . 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Patrick Wintour, Patrick Wintour Diplomatic editor: Narges Mohammadi: a defiant voice for women’s rights in Iran The Guardian . 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b BBC 100 Women 2022: Who is on the list this year? BBC . 6.12.2022. Viitattu 26.4.2023.
  5. ↑ The Nobel Peace Prize 2023 NobelPrize.org . Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Narges Mohammadi: Iranian woman jailed for rights work wins Nobel Peace prize BBC News . 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times . 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ a b Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times . 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Narges Mohammadi Wins Nobel Peace Prize. Here's What to Know Time . 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Iran | Tuore rauhannobelisti Narges Mohammadi aloitti syomalakon vankilassa Helsingin Sanomat . 6.11.2023. Viitattu 6.11.2023.
  11. ↑ Nobelin rauhanpalkinnon saanut iranilainen aktivisti aloittaa syomalakon vankilassa Yle Uutiset . 15.12.2022. Viitattu 9.12.2023.
  12. ↑ a b Teenage children of jailed Narges Mohammadi accept her Nobel Peace Prize bbc.com . 10.12.2023. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Nobelin rauhanpalkinto Narges Mohammadille MTV Uutiset . 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023.
  14. ↑ 2023 ? Marta Chumalo, Eren Keskin och Narges Mohammadi | OLOF PALMES MINNESFOND palmefonden.se . Viitattu 6.10.2023. (ruotsiksi)
  15. ↑ Sananvapaus | Tanaan on lehdistonvapauden paiva ? YK palkitsi kolme iranilaistoimittajaa Helsingin Sanomat . 3.5.2023. Viitattu 6.10.2023.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901?1925

1901:  Dunant ,  Passy 1902:  Ducommun ,  Gobat 1903:  Cremer 1904:  Kansainvalisen oikeuden instituutti 1905:  Suttner 1906:  Roosevelt 1907:  Moneta ,  Renault 1908:  Arnoldson ,  Bajer 1909:  Beernaert ,  Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910:  Kansainvalinen Rauhantoimisto 1911:  Asser ,  Fried 1912:  Root 1913:  La Fontaine 1917:  Punainen Risti 1919:  Wilson 1920:  Bourgeois 1921:  Branting ,  Lange 1922:  Nansen 1925:  Chamberlain ,  Dawes

1926?1950

1926:  Briand ,  Stresemann 1927:  Buisson ,  Quidde 1929:  Kellogg 1930:  Soderblom 1931:  Addams ,  Butler 1933:  Angell 1934:  Henderson 1935:  Ossietzky 1936:  Lamas 1937:  Cecil 1938:  Nansenin kansainvalinen pakolaistoimisto 1944:  Punainen Risti 1945:  Hull 1946:  Balch ,  Mott 1947:  Kveekarit 1949:  Boyd Orr

1951?1975

1950:  Bunche 1951:  Jouhaux 1952:  Schweitzer 1953:  Marshall 1954:  Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjarjesto 1957:  Pearson 1958:  Pire 1959:  Noel‑Baker 1960:  Lutuli 1961:  Hammarskjold 1962:  Pauling 1963:  Punainen Risti 1964:  King 1965:  Unicef 1968:  Cassin 1969:  Kansainvalinen tyojarjesto 1970:  Borlaug 1971:  Brandt 1973:  Kissinger ,  Le 1974:  MacBride ,  Sat? 1975:  Saharov

1976?2000

1976:  B. Williams ,  Corrigan 1977:  Amnesty International 1978:  Sadat ,  Begin 1979:  Aiti Teresa 1980:  Esquivel 1981:  YK:n pakolaisapujarjesto 1982:  Myrdal ,  Garcia Robles 1983:  Wał?sa 1984:  Tutu 1985:  Laakarit ydinsotaa vastaan 1986:  Wiesel 1987:  Arias 1988:  YK:n Rauhanturvaajat 1989:  Dalai Lama 1990:  Gorbat?ov 1991:  Suu Kyi 1992:  Menchu 1993:  Mandela ,  de Klerk 1994:  Arafat ,  Peres ,  Rabin 1995:  Pugwash-liike ,  Rotblat 1996:  Belo ,  Ramos Horta 1997:  Kampanja maamiinojen kieltamiseksi (ICBL) ,  J. Williams 1998:  Hume ,  Trimble 1999:  Laakarit ilman rajoja 2000:  Kim

2001?

2001:  YK ,  Annan 2002:  Carter 2003:  Ebadi 2004:  Maathai 2005:  IAEA ,  ElBaradei 2006:  Yunus ,  Grameen Bank 2007:  Gore ,  IPCC 2008:  Ahtisaari 2009:  Obama 2010:  Liu 2011:  Gbowee ,  Johnson Sirleaf ,  Karman 2012:  EU 2013:  Kemiallisten aseiden kieltojarjesto 2014:  Satyarthi ,  Yousafzai 2015:  Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016:  Juan Manuel Santos 2017:  International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018:  Murad ,  Mukwege 2019:  Abiy 2020:  Maailman ruokaohjelma 2021:  Ressa ,  Muratov 2022:  Bjaljatski ,  Memorial ,  Center for Civil Liberties 2023:  Mohammadi

Kansainvaliset
Kansalliset
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Narges_Mohammadi&oldid=22308248 ”