Narges Mohammadi
(
pers.
???? ?????
; s.
21. huhtikuuta
1972
)
[1]
on
Iranin
merkittavin
ihmisoikeusaktivisti
ja vuoden 2023
Nobelin rauhanpalkinnon
saaja.
[2]
Aktivismissaan
han on keskittynyt muun muassa
naisiin kohdistuvan vakivallan
ja
seksuaalisen hairinnan
ehkaisemiseen; naisten aseman parantamiseen uskonnollisen hallituksen alaisuudessa seka
kuolemaantuomittujen
vankien oikeuksien puolustamiseen. Han on myos vaatinut Irania siirtymaan
islamilaisesta tasavallasta
demokratiaan
.
[3]
Han on pitkaan kampanjoinut kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Vuonna 2010 hanet tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan; myohemmin tuomiota pidennettiin 16 vuoteen.
[4]
Nobel-palkintolautakunnan
mukaan Iranin hallinto on tuominnut hanet vangittavaksi yhteensa 31 vuodeksi seka
ruoskittavaksi
[5]
. Mohammadi istuu talla hetkella 10 vuoden vankeusrangaistusta pahamaineisessa Evinin vankilassa
Teheranissa
.
[6]
Vankeudestaan huolimatta han on onnistunut lahettamaan viesteja ja olemaan puhelinyhteydessa ulkomaailmaan.
[3]
Mohammadi varttui
Zanjanin
kaupungissa keskiluokkaisessa perheessa. Hanen isansa oli kokki ja maanviljelija.
[3]
Aidin puoleinen suku oli poliittisesti aktiivinen, ja
islamilaisen vallankumouksen
jalkeen hanen setansa ja kaksi serkkua vangittiin
[7]
. Toinen serkuista tuomittiin kuolemaan
[7]
. Mohammadin aiti varoitti hanta ryhtymasta koskaan aktivistiksi, silla Iranissa siita joutuisi maksamaan liian kovan hinnan
[8]
.
Mohammadi meni yliopistoon
Qazviniin
opiskelemaan
ydinfysiikkaa
.
[3]
Yliopistossa han tapasi tulevan aviomiehensa Taghi Rahmanin, tunnetun aktivistin, joka piti salaisia luentoja
kansalaisyhteiskunnasta
[7]
. Rahmani on viettanyt 17 vuotta elamastaan vankilassa.
[3]
Vuonna 1999 he solmivat avioliiton, jota Mohammadin vanhemmat pitivat tuhoon tuomittuna
[7]
. Viranomaisten painostuksen lisaantymisen jalkeen Rahmani lahti maasta toukokuussa 2011 ja heidan lapsensa seurasivat perassa heinakuussa 2015. Lasten on arvioitu olleen erossa aidistaan koko elamansa kuutta vuotta lukuun ottamatta.
[3]
Mohammadi kieltaytyi lahtemasta maasta ja Nobel-palkinnon voitettuaan han vannoi pysyvansa Iranissa, vaikka se merkitsisi sita, etta han joutuisi viettamaan vankeudessa koko loppuikansa
[2]
.
Valmistuttuaan yliopistosta Mohammadi muutti Teheraniin ja aloitti uran insinoorina ja ihmisoikeusaktivistina
[2]
. Han tyoskenteli rakennustarkastusyrityksessa
[7]
ja toimi journalistina uudistusmielisissa sanomalehdissa.
[3]
Han tuli tunnetuksi vuonna 2003 alkaneesta tyostaan Ihmisoikeuksien puolustajien keskuksessa, jonka perusti
Shirin Ebadi
.
[9]
Mohammadi toimi jarjeston varapuheenjohtajana.
[9]
Hallitus pakotti Mohammadin tyonantajan antamaan hanelle potkut vuonna 2008 ja kielsi hanta tyoskentelemasta insinoorialalla.
[2]
Vuonna 2009 viranomaiset takavarikoivat hanen passinsa
[3]
. Vuonna 2012 alkoi ensimmainen vankeusaika, mutta tuolloin vankeus keskeytettiin terveyssyista.
[3]
Vuonna 2013 Mohammadi alkoi kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta
[9]
. Vuonna 2015 han joutui uudestaan vankeuteen, josta hanet vapautettiin 2020.
[3]
2021 hanet vangittiin jalleen ja tammikuussa 2022 hanelle maarattiin valtionvastaisen
propagandan
levittamisesta tuomio, jota han nyt suorittaa.
[3]
[8]
Tuomioon kuuluu 8 vuotta 2 kuukautta vankeutta, kahden vuoden sisainen karkotus Teheranin ulkopuolelle, kielto toimia puolueiden ja kansalaisjarjestojen jasenena, kielto toimia verkossa tai tiedotusvalineissa seka 74 ruoskaniskua.
[3]
Vankilassa Mohammadi jarjestaa mielenosoituksia,
sit-ineja
ja tapaamisia, joissa han laulaa ja tanssii ja kertoo toisille vangeille
kansalaisoikeuksista
.
[7]
Marraskuussa 2023 Mohammadi aloitti syomalakon protestiksi vankeja koskevia sairaanhoidon rajoituksia seka naisten huivipakkoa vastaan. Vankilan viranomaiset eivat ole paastaneet hanta sairaalahoitoon ilman huivia.
[10]
Joulukuussa 2023 han aloitti uuden syomalakon.
[11]
2023 joulukuussa Mohammadin lapset vastaanottivat hanelle myonnetyn Nobelin rauhanpalkinnon hanen puolestaan
[12]
. Samaan aikaan Mohammadi itse oli syomalakossa Evinin vankilassa Teheranissa
[12]
.
- Muhammad?, Nargis & Rezanezhad, Amir:
White Torture: Interviews with Iranian Women Prisoners
. London: Oneworld, 2022.
ISBN 9780861545506
1901?1925
|
1901:
Dunant
,
Passy
1902:
Ducommun
,
Gobat
1903:
Cremer
1904:
Kansainvalisen oikeuden instituutti
1905:
Suttner
1906:
Roosevelt
1907:
Moneta
,
Renault
1908:
Arnoldson
,
Bajer
1909:
Beernaert
,
Paul Balluet d’Estournelles de Constant
1910:
Kansainvalinen Rauhantoimisto
1911:
Asser
,
Fried
1912:
Root
1913:
La Fontaine
1917:
Punainen Risti
1919:
Wilson
1920:
Bourgeois
1921:
Branting
,
Lange
1922:
Nansen
1925:
Chamberlain
,
Dawes
|
1926?1950
|
1926:
Briand
,
Stresemann
1927:
Buisson
,
Quidde
1929:
Kellogg
1930:
Soderblom
1931:
Addams
,
Butler
1933:
Angell
1934:
Henderson
1935:
Ossietzky
1936:
Lamas
1937:
Cecil
1938:
Nansenin kansainvalinen pakolaistoimisto
1944:
Punainen Risti
1945:
Hull
1946:
Balch
,
Mott
1947:
Kveekarit
1949:
Boyd Orr
|
1951?1975
|
1950:
Bunche
1951:
Jouhaux
1952:
Schweitzer
1953:
Marshall
1954:
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjarjesto
1957:
Pearson
1958:
Pire
1959:
Noel‑Baker
1960:
Lutuli
1961:
Hammarskjold
1962:
Pauling
1963:
Punainen Risti
1964:
King
1965:
Unicef
1968:
Cassin
1969:
Kansainvalinen tyojarjesto
1970:
Borlaug
1971:
Brandt
1973:
Kissinger
,
Le
1974:
MacBride
,
Sat?
1975:
Saharov
|
1976?2000
|
1976:
B. Williams
,
Corrigan
1977:
Amnesty International
1978:
Sadat
,
Begin
1979:
Aiti Teresa
1980:
Esquivel
1981:
YK:n pakolaisapujarjesto
1982:
Myrdal
,
Garcia Robles
1983:
Wał?sa
1984:
Tutu
1985:
Laakarit ydinsotaa vastaan
1986:
Wiesel
1987:
Arias
1988:
YK:n Rauhanturvaajat
1989:
Dalai Lama
1990:
Gorbat?ov
1991:
Suu Kyi
1992:
Menchu
1993:
Mandela
,
de Klerk
1994:
Arafat
,
Peres
,
Rabin
1995:
Pugwash-liike
,
Rotblat
1996:
Belo
,
Ramos Horta
1997:
Kampanja maamiinojen kieltamiseksi (ICBL)
,
J. Williams
1998:
Hume
,
Trimble
1999:
Laakarit ilman rajoja
2000:
Kim
|
2001?
|
2001:
YK
,
Annan
2002:
Carter
2003:
Ebadi
2004:
Maathai
2005:
IAEA
,
ElBaradei
2006:
Yunus
,
Grameen Bank
2007:
Gore
,
IPCC
2008:
Ahtisaari
2009:
Obama
2010:
Liu
2011:
Gbowee
,
Johnson Sirleaf
,
Karman
2012:
EU
2013:
Kemiallisten aseiden kieltojarjesto
2014:
Satyarthi
,
Yousafzai
2015:
Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti
2016:
Juan Manuel Santos
2017:
International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
2018:
Murad
,
Mukwege
2019:
Abiy
2020:
Maailman ruokaohjelma
2021:
Ressa
,
Muratov
2022:
Bjaljatski
,
Memorial
,
Center for Civil Liberties
2023:
Mohammadi
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|