Liivinmaa ( liiviksi L?vom? , vir. Liivimaa , latv. Livonija , lat. Livonia , ven. Ливония , Livonija , saks. Livland ) on historiallinen alue, joka kasitti nykyisen Etela- Viron ja Pohjois- Latvian . Liivinmaalla elaneet itamerensuomalaiset ja balttilaiset vaestoryhmat liitettiin kristillisen kirkon alaisuuteen ristiretkilla vuosina 1184 – 1227 . Kaannytys oli aluksi rauhallista, mutta muuttui veriseksi vuonna 1198 paavin julistaessa Liivinmaan ristiretkien kohteeksi ja piispan saadessa tuekseen sotajoukon.

Liivinmaan nimi johtuu suomalaisten lahisukukansasta liivilaisista , jotka aikoinaan ovat muodostaneet merkittavan osan alueen vaestosta. Nykyaan liivilaisia kuitenkin asuu enaa vain Latvian lansi­osissa, Kuurinmaalla , ja siellakin he ovat aivan pienena vahemmistona.

Saksalaiset perustivat vuonna 1201 Riian kaupungin Vainajoen ( Daugava ) suulle ja pohjoisessa tanskalaiset Raavelin . Idasta yrittivat alueelle juurruttaa ortodoksista uskoa Novgorodin , Pihkovan ja Polotskin ruhtinaskunnat. Saaliinjaolle saapui myos etelasta Liettuan pakanallinen kuningaskunta, joka kaannytettiin vasta 1300-luvulla.

Saksalaisten Baltian siirtokuntien suojaksi ja kristinuskon levittamiseksi perustama Kalpaveljesten ritarikunta aloitti 1200-luvun alussa pitkan ja verisen valloitus- ja kaannytyssodan pakanallisia virolaisia ja latvialaisia vastaan. ^[1] Saksalaisen papin kirjoittama Henrikin Liivinmaan kronikka ( lat. Heinrici chronicon Livoniae ) kertoo kaannyttamisesta: "Poltimme ja havitimme kaiken, tapoimme kaikki miehet, otimme naiset ja lapset vangeiksi ja ryostimme paljon karjaa ja hevosia."

Viimeisena Baltiassa kukistettiin Saarenmaan maakunta vuonna 1227 . Kalpaveljien karsittya raskaan tappion liettualaisille vuonna 1236 , ritarikunta sulautui Saksalaiseen ritarikuntaan , joka otti Liivinmaan hallintaansa. ^[2]

Vuosina 1558 – 1582 Liivin sodassa alueesta taistelivat Ruotsi , Venaja , Tanska ja Puola-Liettua . ^{[1] [3]}

Sota alkoi Venajan tsaarin Iivana IV :n hyokkayksella vuonna 1558 . ^[3] Ritarikunnan maamestari haki Puolan suojelusta, ja vuonna 1562 puhkesi sota Venajan ja Puola-Liettuan valille. ^[2] Ruotsi piiritti ensin Venajan Narvaa mutta liittyi sitten Venajan liittolaiseksi Puolaa ja Tanskaa vastaan. Vuonna 1561 Ruotsi sai siihen saakka Puola-Liettualle kuuluneen Liivinmaan. ^[4] Sita vastoin nykyisen Latvian etelaosa, Kuurinmaan ja Semigallian herttuakunta , oli Puola-Liettuan vasallivaltio vuoteen 1795 asti.

Vuoden 1629 Altmarkin rauhassa Ruotsi sai koko Liivinmaan Vainajokea myoten ja vuonna 1645 Tanskalta Saarenmaan. ^[3] Valtioyhteys Ruotsin kanssa johti suomalaisten talonpoikien muuttoon Liivinmaalle. ^[5] Vuonna 1721 Ruotsi luovutti Liivinmaan Venajalle ^{[1] [3]} , ja Puolan jaossa vuonna 1795 se sai myos Kuurinmaan. ^[2] Virosta, Liivinmaasta ja Kuurinmaasta kaytettiin yhteisnimitysta Itamerenmaakunnat .

Venajan helmikuun vallankumouksen jalkeen vuonna 1917 Liivinmaan pohjoisosat yhdistettiin Viron kuvernementtiin ja muodostettiin Viron autonominen kuvernementti , joka seuraavana vuonna itsenaistyi samoin kuin Latviakin . ^[1] Nain ollen Liivinmaa tuli jaetuksi Viron ja Latvian kesken.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Vidzeme
• Latgale

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liivinmaa .

• Livonia Ring ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)
• Baltian verinen kristillistaminen ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Joann Portantiuse Liivimaa kaart 1573. aastast ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Liivimaa kaart
• Livland
• Livonian History by Uldis Balodis

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Johannes Messenius: Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita seka tuntemattoman tekijan Suomen kronikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1988.