Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa .

Kauppala ( ruots. koping ) on eras aikaisempaan kunnallishallintoon kuulunut kasite Suomessa ja Ruotsissa . Suomessa kauppala oli maalaiskuntaan kuulunut epaitsenainen kauppala tai kaupunkimainen kunta, jolla ei ollut kaikkia vanhojen kaupunkien eika edes kaikkia vuoden 1959 lakiuudistuksen jalkeen perustettujen uusien kaupunkien oikeuksia ja velvollisuuksia. Ruotsissa tama kuntamuoto lakkautettiin vuonna 1971, Suomessa 1977. Ruotsissa kuntamuotojen erityisnimitykset jaivat vuonna 1971 pois kaytosta, Suomessa nimitys kaupunki sailyi ja kaikista kauppaloista tuli vuoden 1977 alusta kaupunkeja, paitsi Karhulasta , joka yhdistettiin Kotkaan .

Kauppalat Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Luettelo Suomen kauppaloista

Aiemmin maaseudulla oli kaupankaynti eli maakauppa kielletty markkinoita lukuun ottamatta. Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 1775 ja maalaistavaroiden kauppa 1842. Maakaupan vapautumisen jalkeen maaseudulle perustettiin uusia kauppapaikkoja. Ne perustettiin usein kirkonkyliin ja kasvavan teollisuuden alueille ja ne saivat monesti suunnitellun kaavan.

Tampereesta oli suunniteltu jo vuonna 1775 kauppalaa, mutta se perustettiin lopulta nelja vuotta myohemmin kaupunkina. ^[1] Suomen ensimmainen kauppala, Ikaalinen , perustettiin sitten vasta vuonna 1858. Se oli niin sanottu epaitsenainen kauppala ja sellaisena erityiskunta . Epaitsenaisilla kauppaloilla oli omat hallintoelimensa. Ne saivat myos itsenaisesti suorittaa kunnalliset ja valtiolliset vaalit , mutta kuuluivat maalaiskuntaan eika niilla ollut omaa kunnallisverotusta. Vasta vuoden 1972 alussa koko Ikaalisten maalaiskunnan alueesta, ja samalla sen osana olevasta kauppalasta, tuli itsenainen kauppala.

Muut kauppalat kuin epaitsenaiset kauppalat olivat itsenaisia eli eri kuntana olevia kauppaloita. Sellaisia oli jo 1800-luvulla (ensimmaisena Salo vuonna 1891), ja varsinkin 1920-luvulta lahtien sellaisia perustettiin runsaasti. Pienen kaupungin tapaiseksi kasvanut kirkonkyla tai muu taajama voitiin erottaa ymparoivasta maalaiskunnasta eri kunnaksi (kuten vaikkapa Karkkila Pyhajarvi Ul :sta vuonna 1932, Seinajoki siihen asti Seinajoki-nimisesta maalaiskunnasta vuonna 1931 ja Kemijarvi siihen asti Kemijarvi-nimisesta maalaiskunnasta vuonna 1957). Silloin kun erotettava kauppala sai kyseisen maalaiskunnan siihenastisen nimen, piti maalaiskunnan nimi muuttaa. Yleensa uusi nimi muodostui siihenastisen nimen genetiivimuodosta ja sanasta maalaiskunta (kuten siihenastisen Seinajoki-nimisen maalaiskunnan nimi muutettiin Seinajoen maalaiskunnaksi, jotta se erottui Seinajoen kauppalasta ja siihenastisen Kemijarvi-nimisen maalaiskunnan nimi Kemijarven maalaiskunnasta, jotta se erottui Kemijarven kauppalasta). Toisaalta saatettiin muuttaa koko maalaiskunta kauppalaksi kuten Mantta vuonna 1948 ja Jamsa vuonna 1969. Ensin mainittu tapa oli 1950-luvulle asti tavallisempi, koska maaseudun kunnallishallinto oli erilaista kuin taajaan asuttujen alueiden eika siksi kauppaloihin kuten ei kaupunkeihinkaan saattanut kuulua laajoja maaseutualueita. Kokonaisen maalaiskunnan kauppalaksi muutto tuli 1950-luvulle asti kyseeseen vain, jos sisalsi maalaiskunnaksi poikkeuksellisen vahan haja-asutusaluetta kuten Nokia vuonna 1937, Mantta vuonna 1948 ja Kuusankoski vuonna 1957.

1960-luvulla yleistyi tapa muuttaa koko maalaiskunta kauppalaksi, kun eri kuntamuotojen valiset hallinnolliset erot olivat vahenneet. Taman tavan yleistyminen johti siihen, etta alkoi syntya myos laajoja maaseutualueita kasittavia kauppaloita, ja tama vauhdittui viela sen vaikutuksesta, etta kauppaloihin kuten kaupunkeihinkin alettiin liittaa maalaiskuntia. Naista maalaiskunnista monet olivat maalaiskunta-sanaa nimessaan kayttavia kuntia. Viela 1950- ja 1960-luvun vaihteessa harkittiin Tapiolan ja Leppavaaran erottamista kauppaloiksi Espoosta . Tama ei toteutunut, vaan sen sijaan koko Espoo muutettiin kauppalaksi vuonna 1963.

Kauppala oli tarpeellinen kuntamuoto aikana, jolloin kaupunkien ja maalaiskuntien hallintojarjestelmat erosivat huomattavasti toisistaan. Kuntamuotona kauppala oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta vaestolleen halvempi kuin kaupunki. Tyypillisesti se toimi 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla valiportaana paikkakunnan kasvaessa ja kehittyessa kaupungiksi. Lainsaadannon vahitellen muuttuessa eri kuntamuodot erosivat toisistaan lopulta enaa lahinna muodollisesti.

Kauppaloiden muuttaminen kaupungeiksi ja kauppalakasitteen lakkauttaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaksi Suomen kauppalaa ? Iisalmi ja Lahti ? muutettiin kaupungeiksi jo autonomian aikana, mutta viimeksi mainitun 1905 kaupungiksi muututtua ei yhtaan Suomen kauppalaa vuoteen 1959 mennessa muutettu kaupungiksi kuten ei muutenkaan Suomen kaupunkien maara tuona aikana noussut, mika johtui lahinna kaupunkien rasituksista kuten velvollisuudesta maistraatin, raastuvanoikeuden ja kunnallisen poliisilaitoksen yllapitoon. Lopulta vuonna 1959 saadettiin laki joka mahdollisti kauppalan muuttamisen kaupungiksi, jolle ei tullut kaikkia vanhempien kaupunkien velvoitteita. Naita aiempaa kevyemman kaupungin aseman (mm. maistraattia ei tarvinnut yllapitaa) saaneita kaupunkeja kutsuttiin epavirallisella nimityksella uusi kaupunki . Ensimmaiset olivat Hyvinkaa , Kouvola , Riihimaki , Rovaniemi , Salo ja Seinajoki 1960 ja viimeiset Nurmes , Raisio ja Vantaa 1974. Niin sanotuiksi uusiksi kaupungeiksi vuoteen 1974 mennessa muutettiin yli puolet niista Suomen kunnista, jotka mainitun lain saatamisen aikaan olivat olleet kauppaloita ja muutama niistakin, jotka olivat muuttuneet maalaiskunnista kauppaloiksi vasta lain voimassaoloaikana.

Kunnallislain uudistuksen yhteydessa vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin. Vuoden 1977 alussa siirryttiin lain johdosta kaytantoon, jossa on vain yksi kuntamuoto, kunta, vaikka osalla kunnista on nimityksena kaupunki. Lain voimaan tullessa kauppalasta tuli kaupunki, ellei kauppalanvaltuusto ennen sita paattanyt ja sisaasiainministeriolle ilmoittanut, etta kauppala jaa kunnaksi, joka ei ole kaupunki. Yhtaan tallaista ilmoitusta ei tehty. Nain kaikista Suomen 22 kauppalasta tuli kaupunkeja, paitsi Karhulasta , joka liitettiin Kotkan kaupunkiin. Kunnilla, jotka vuonna 1976 olivat kaupunkeja tai kauppaloita, oli eraita erityisvelvollisuuksia viela 1990-luvulla.

Kauppalat Ruotsissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskiajalla sana kauppala, ruotsiksi koping , tarkoitti kauppapaikkaa, mutta vasta 1600-luvulla sana sai oikeudellisen merkityksen. Kaupunkien elinkeinoelaman suojelemiseksi ja samalla maaseudun kaupankaynnin valvomiseksi kaupungit saivat oikeuden perustaa alakauppapaikkoja ( lydkopingar ).

Kauppalan perustaminen tapahtui hallitsijan paatoksella. Han antoi kaupungille erioikeuden eli privilegion pystyttaa yhden tai useamman kauppapaikan. Niista jotkut saattoivat olla kaytossa vain osan vuotta. Vain erioikeuden saaneen kaupungin porvareilla oli oikeus pitaa kauppalassa puotia tai kayda muuten kauppaa. Samoin kauppalan kasityolaisten taytyi kuulua kaupungin ammattikuntaan .

Ensimmaisena tallaisen erioikeuden sai Kalmar vuonna 1620. Seuraava vaihe oli vapaakauppaloiden ( fria koping ) perustaminen. Ensimmaiset olivat Tampere vuonna 1779 ja Malmkoping 1784. Niita ei ollut sidottu mihinkaan kaupunkiin, vaan ne olivat maaherran valvonnassa. Lakiuudistus vuonna 1862 mahdollisti sen, etta kauppala voi muodostaa oman kunnan ( kopingskommun ). Kauppala voi halutessaan myos pysya epaitsenaisena ja osana jotakin kuntaa. Silloin sita kutsuttiin epaitsenaiseksi kauppalaksi ( municipalkoping ). Kauppaloiden maara oli suurimmillaan vuosina 1959?1964, jolloin niita oli 95. Kunnallisuudistus vuonna 1971 lakkautti lopullisesti taman kuntamuodon Ruotsissa.

Monien Ruotsin taajamien /entisten kaupunkien nimissa on sana koping , vaikka ne on perustettu kaupungeiksi, eivatka ne ole koskaan olleet kauppaloita. Tallaisia kaupunkeja ovat Enkoping , Falkoping , Jonkoping , Koping , Lidkoping , Linkoping , Norrkoping , Nykoping ja Soderkoping .

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Luettelo Ruotsin kauppaloista
• Luettelo Suomen kauppaloista
• Luettelo Viron kauppaloista

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kunnallislaki, Suomen asetuskokoelma 953/1976 (aiempi 642/1948).

Seuraavassa on kutakin kauppalaa koskevat saadokset Suomen asetuskokoelmassa:

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]