Kaarle V
Keisari Kaarle V, Lambert Sustris (attr.) 1548
Espanjan kuningas
Valtakausi	23. tammikuuta 1516 ? 16. tammikuuta 1556
Edeltaja	Johanna
Seuraaja	Filip II
Pyha saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi	28. kesakuuta 1519 ? 27. elokuuta 1556
Kruunajaiset	26. lokakuuta 1520 (Saksa) 22. helmikuuta 1530 (Italia) 24. helmikuuta 1530 (Pyha saksalais-roomalainen keisarikunta)
Edeltaja	Maksimilian I
Seuraaja	Ferdinand I
Syntynyt	24. helmikuuta 1500 Gent , Flanderi
Kuollut	21. syyskuuta 1558  (58 vuotta) Yusten luostari, Espanja
Hautapaikka	El Escorial
Puoliso	Isabella
Lapset	Filip II Maria Johanna Itavaltalainen Johanna Maria van der Gheynst Barbara Blomberg
Suku	Habsburg
Isa	Filip Komea
Aiti	Johanna
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Kaarle, ( esp. Carlos Quinto , Carlos V ); ( 24. helmikuuta 1500 Gent , Flanderi ? 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Extremadura , Espanja ) oli Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519?1556. Han oli myos Espanjan kuningas vuosina 1516?1556 nimella Kaarle I . Han kuului Habsburgien sukuun . ^[1]

Kaarlen hallitsijakausi oli sotaisa: Ranskan kuningasta Frans I:ta vastaan han kavi yhteensa nelja sotaa. Turkkilaisten hyokkayksia oli torjuttava useaan kertaan. Wormsin valtiopaivilla 1521 Kaarle oli esittanyt kielteisen kantansa uskonpuhdistukseen, ^[2] mutta taistelujen myota (muun muassa Schmalkaldenin sota ) han joutui taipumaan sopimukseen uskonvapaudesta , joka vahvistettiin Augsburgin uskonrauhassa na vuonna 1555. ^[3] Hanen hallitsija­kaudellaan espanjalaiset myos valloittivat laajoja alueita Keski- ja Etela-Amerikassa .

Vuonna 1556 Kaarle luopui kruunuistaan ja vetaytyi elamansa viimeisiksi vuosiksi luostariin . ^[1] Keisarina ja Itavallan hallitsijana hanta seurasi hanen nuorempi veljensa Ferdinand I , Espanjan kuninkaana hanen poikansa Filip II .

Kaarle syntyi Gentissa , Flanderissa 24. helmikuuta 1500 vanhan keisari Maksimilian I:n pojanpojaksi. Hanen vanhempansa olivat Burgundin herttua Filip Komea ja prinsessa Johanna Kastilialainen , joka oli Kastilian kuningattaren Isabella I:n ja Aragonian kuninkaan Ferdinand II:n tytar ja perija.

Kaarlen isa kuoli pian ja nuori kruununperillinen siirtyi tatinsa Margareeta Itavaltalaisen holhoukseen ja varttui taman burgundilaisen ritariaatteen kyllastamassa hovissa. Margareeta oli Espanjan Alankomaiden kaskynhaltija ja hallitsi Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan ”kruununjalokivea”: Reinin suistoa ja Hollannin maakunnan suuria kauppakaupunkeja. Isa Filip Komean kuollessa Kaarle oli vain kuusivuotias. Kaarlen kehitys oli hidasta ja han vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitaan. Koska han myos oli sulkeutunut ja vahapuheinen, hanen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa.

Kaarlen koti­opettajina toimivat Vilhelm de Croy , josta myohemmin tuli hanen paa­ministerinsa seka Adrian Florisz Dedel, myohempi paavi Hadrianus VI . Kaarle oppi puhumaan sujuvasti useita kielia: saksaa , ranskaa ja flaamia . Myohemmin han oppi kohtalaisesti myos espanjaa , jonka taidon Espanjan parlamentti ( Cortes generales ) oli asettanut ehdoksi sille, etta han saattoi tulla myos Espanjan hallitsijaksi. Hanen on kerrottu sanoneen: ”Mina puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni.” Tasta sanonnasta on kuitenkin olemassa eri versioita, ja usein sen on vaitetty olevan peraisin Preussin Fredrik Suurelta . ^[4]

Burgundilaisilta edeltajiltaan Kaarle peri kaksi­jakoisen suhtautumi­sensa Ranskan kunin­kaisiin. Hanen aidin­kielensa oli ranska, ja han oli omaksunut monia vaikutteita ranska­laisesta kulttuurista. Nuorena han kavi useita kertoja Pariisissa , silloin Lansi-Euroopan suurimmassa kaupungissa. Hanen kerrotaan sanoneen: ”Pariisi ei ole kaupunki vaan kokonainen maailma” ( lat. Lutetia non-urbs, sed orbis ). Hanelle kihlattiin Ranskan kuninkaan Frans I:n molemmat tyttaret, Louise ja Charlotte Valoislainen , mutta he kuolivat jo lapsina. Kaarle sai perinnokseen myos Valois-dynastian kunin­kaallisen ja burgundi­laisen herttualli­sen haaran valisen pitka­aikaisen, poliittisen ja dynastisen viha­mielisyyden.

Vuonna 1506 Kaarle peri isaltaan Burgundin territoriot, joihin tuolloin kuuluivat Alankomaat ja Franche-Comte . Suurin osa niista oli Pyhan roomalaisen keisari­kunnan ja siihen kuuluneen Saksan kuningas­kunnan laanityksia, poikkeuksena kuitenkin hanen synnyin­paikkansa Flanderi, joka oli sata­vuotisen sodan jaljilta yha Ranskan laanityksena. Koska han oli ala­ikainen, keisari Maksimilian I nimitti hanelle sijais­hallitsijaksi hanen tatinsa Margareeta Ita­valta­laisen (1480?1530), joka oli syntyjaan Ita­vallan arkki­herttuatar ja avio­liittojensa myota Asturian leski­ruhtinatar ja Savoijin leski­herttuatar. Margareeta toimi sijais­hallitsijana vuoteen 1515 saakka. Han sai pian todeta olevansa sodassa Ranskaa vastaan, silla Flanderin laanityshallitsijana Kaarlea vaadittiin maksamaan veroa Ranskan kuninkaalle, kuten hanen isansakin oli tehnyt. Sodan tuloksena Ranska luopui vuonna 1528 vanhoista vaati­muksis­taan Flanderiin.

Vuosina 1515?1523 friisilaiset talonpojat kapinoivat Pier Gerlofs Donian ja Wijard Jelckaman johdolla Kaarlen hallitusta vastaan. Kapinalliset saavuttivat aluksi menestystakin, mutta karsivat sittemmin useita tappiota, joiden jalkeen viimeiset kapinallis­johtajat vangittiin ja teloitettiin vuonna 1523.

Kaarlen aikana hanen Burgundin-alueitaan laajennettiin liittamalla niihin Tournai , Artois , Utrechtin ja Groningenin provinssit seka Geldern . Kaarlen burgundilaiset edeltajat olivat jo yhdistaneet seitsemantoista provinssia , mutta nimellisesti ne kaikki olivat joko Ranskan tai Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan laanityksia. Vuonna 1549 Kaarle saati pragmaattisen sanktion , jolla Alankomaat julistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka oli kuuluva hanen perillisilleen. ^[5]

Kastilian saatykokous ( Cortes ) vannoi Valladolidissa vuonna 1506 ja Madridissa vuonna 1510 tunnustavansa Kaarle V:n Asturian ruhtinaaksi ja ensisijaiseksi kruunun­perilliseksi aitinsa, kuningatar Johannan sijasta. ^[6] Toisaalta vuonna 1502 Aragonian Cortes vannoi Saragosassa valalla tunnustavansa hanen aitinsa, Johannan, kruunun­perilliseksi, mutta Saragosan arkki­piispa vakuutti, etta tama vala ei ollut pateva eika voinut muuttaa vallan­perimys­jarjestysta, ellei sita vahvistettu Cortesin ja kuninkaan valisella muodollisella sopimuksella. ^{[7] [8]} Niinpa hanen isoisansa, Aragonian kuningas Ferdinand Katolilaisen kuoltua 23. tammikuuta 1516 Johanna peri Aragonian kruunun ja tuli samalla myos sen yhteyteen kuuluneiden Katalonian , Valencian , Napolin , Sisilian ja Sardinian hallitsijaksi, kun taas Kaarlesta tuli kaskynhaltija. ^[9] Flaamilaiset kuitenkin halusivat Kaarlen ottavan kuninkaan arvon, mita kannatti myos hanen iso­isansa, keisari Maksimilian I , ja paavi Leo X . Nain ollen Kaarle julistettiin Ferdinand II:n 14. maaliskuuta 1516 pidettyjen hautajaisten jalkeen seka Kastilian etta Aragonian kuninkaaksi yhdessa aitinsa kanssa. Lopulta Kastilian sijais­hallitsija, kardinaali Jimenez de Cisneros joutui hyvaksymaan tapahtuneen tosiasian ja tunnusti Kaarlen koko Espanjan kuninkaaksi. ^[10]

Koska oli poikkeuk­sellista, etta Kaarle otti kuninkaan arvo­nimen aitinsa ollessa viela elossa, neuvottelut Kastilian Cortesin kanssa Valladolidissa vuonna 1518 osoittautuivat vaikeiksi, ^[11] ja Kaarlen vaatimuksille asetettiinkin seuraavat ehdot: hanen oli opeteltava puhumaan espanjaa, han ei saanut nimittaa virkoihin vierasmaalaisia, han ei saanut kuljettaa jalometalleja pois Kastiliasta ja hanen oli kunnoitettava aitinsa, kuningatar Johannan oikeuksia. Myos Aragonian Cortes ja Katalonian Corts esittivat vastalauseita, ^[12] mutta lopulta hanet tunnustettiin Aragonian kuninkaaksi ja Barcelonan kreiviksi yhdessa aitinsa kanssa. ^[13] Ferdinand II oli valloittanut myos Navarran kuningas­kunnan , mutta han oli vannonut kunnioittavansa sen asemaa eri kuningaskuntana. Kaarlen noustua Espanjan valtaistuimelle Navarran Cortes vaati hanta saapumaan kruunajais­seremoniaan, mutta kun Kaarle kieltaytyi, asiasta tehtiin suuri joukko valituskirjelmia.

Kaarle saapui Espanjaan syksylla 1516. Hanen sijais­hallitsijansa Jimenez de Cisneros valmistautui tapaamaan hanet, mutta sairastui matkalla, mahdollisesti myrkytettyna, ja kuoli ennen kuin oli kuninkaansa tavannut. ^[15]

Vaikka Espanjasta tuli hanen valtapiirinsa ydin, han ei koskaan taysin kotiutunut sinne ja koki varsinkin ensimmaisina vuosinaan han olevansa vieras hallitsija. Kun maassa ei enaa ollut Ferdinandin ja Isabellan kaltaisia voimakkaita hallitsijoita, Kaarle kohtasi yha kasvavat maarat valituksia ja kasvavan anarkian. Espanjalaisetkaan eivat pitaneet Kaarlesta, joka ei ennestaan osannut espanjaa ja joka toi mukanaan flaamilaisen seurueen. Saksalaisen kasvatuksen saanut Kaarle ei ollut edes Espanjan aateliston mieleen. Myos Kaarlen paatos nimittaa virkoihin vain espanjalaista syntyperaa olevia heratti heratti raivoa, silla Kaarle oli juuri sita ennen nimittanyt Toledon arkkipiispaksi ja Espanjan priimakseksi neuvonantajansa, alankomaalaista sukua olevan 19-vuotiaan pojan.

Vaikeuksista huolimatta Kaarle asui suurimman osan elinajastaan Espanjassa, myos viimeiset luostarissa viettamansa vuodet. Lopulta Kaarlen tunnus­lauseesta Plus Ultra ('Viela pidemmalle'), tuli Espanjan kansallinen motto .

Espanjassa oli vanhastaan ollut useita kuningas­kuntia, jotka oli vastikaan yhdistetty ja joilla oli erilaiset valtiolliset perinteet. Kastilia oli autoritaarinen kuningas­kunta, jossa kuninkaan oma tahto oli lain ja Cortesin ylapuolella. Sita vastoin Aragoniassa laki sitoi hallitsijaakin, ja Navarrassa monarkian suorastaan katsottiin perustuvan kansan ja hallitsijan valiseen sopimukseen. Kaarle V:n ja hanen seuraajiensa aikana erot aiheuttivat epa­selvyytta ja kiistoja, silla alue­ittaiset perinteet rajoittivat heidan absoluuttista valtaansa. Kaarlen aikana kuninkaan valta kasvoi, vaikka ennen aitinsa kuolemaa vuonna 1555 maan kuninkuus kuului vain osittain hanelle.

Espanjassa Kaarle sai osakseen vastustusta myos siksi, koska han peri korkeita veroja ulkomaisiin sotiin, joihin kastilialaisilla ei juuri ollut mitaan intressia, ja koska han sopimuksestaan huolimatta nimitti flaamilaisia korkeisiin virkoihin Espanjassa ja Amerikassa syrjayttaen taten kastilialaiset ehdokkaat. Vastarinta huipentui comuneros-kapinaan , jonka Kaarle kukisti. Valittomasti kukistettuaan taman kapinan Navarran syrjaytetty kuningas Henrik II ryhtyi valtaamaan maataan takaisin. Sotilaalliset operaatiot kestivat vuoteen 1524 saakka, jolloin Hondarribia antautui Kaarlen sota­voimille, mutta vasta Madridin ja Cambrain sopimukset vuonna 1528 tekivat lopun toistuvista raja­kahakoista.

Kaiken taman jalkeen Kastilia saatiin vakaasti yhdistetyksi Habsburgien valtakuntaan , ja se tuotti suuren osan valta­kunnan sotilaallisista ja taloudellisista resursseista. Kaarlen hallitsija­kaudella budjetin vajaus kuitenkin kasvoi tavattomasti, mista hanen seuraajansa, Espanjan kuningas Filip II :n aikana seurasi valtionvararikko . ^[16]

Kaarlen hallitsija­kaudella Espanja valloitti Amerikan mantereella asteekkien valtakunnan Meksikossa ja Inka­valta­kunnan Perussa seka laajoja alueita muualtakin Keski- ja Etela-Amerikassa. Kaarle myos jarjesti Fernao de Magalhaesin kayttoon viisi laivaa, joiden matka, ensimmainen maailman­ympari­purjehdus, soi Espanjalle myohemmin mahdollisuuden laajentaa imperiumiaan myos Tyynellemerelle ja valloittaa Filippiinit . Nama alue­valtaukset eri puolilla maailmaa antoivat aiheen sanontaan, jota myohemmin on kaytetty myos Brittilaisesta imperiumista : sanottiin, etta Kaarlen valta­kunnassa ”aurinko ei koskaan laskenut”. Se ei tosin tarkkaan ottaen pitanyt paikkaansa ennen kuin Espanja valloitti Filippiinit vasta Kaarlen seuraajan, Filip II:n hallitsija­kaudella.

Kaarlen perima Aragonian valtakunta kasitti myos Napolin ja Sisilian kuningas­kunnat seka Sardinian . Aragonia oli aikaisemmin hallinnut myos Milanon herttuakuntaa , mutta vuotta ennen Kaarlen nousua valta­istuimelle Ranska oli vallannut sen Marignanon taistelussa 1515. Vuonna 1522 Kaarle onnistui valloittamaan Milanon takaisin, kun hanen keisarilliset sota­joukkonsa voittivat ranskalais-sveitsilaisen armeijan Bicoccassa . Vuonna 1524 Ranskan Frans I sai jalleen aloitteen kasiinsa, tunkeutui Lombardiaan ja valloitti siella jalleen Milanon ja monia muita kaupunkeja. Vain Pavia jai valloittamatta, ja siella Kaarlen keisarilliset sotajoukot vangitsivat Fransin 24. helmikuuta 1525, keisarin syntyma­paivana, kukistivat hanen armeijansa ja ottivat jalleen hallintaansa Milanon ja Lombardian.

Taman jalkeen Espanja pystyi pitamaan hallinnassaan kaikki italialaiset alueensa, vaikka niihin jatkuvasti hyokattiin monelta taholta. Habsburgien valta­kunnan kaymaa kauppaa Vali­merella pyrki estamaan myos Osmanien valtakunta . Vuonna 1538 Espanja ja kaikki italialaiset valtiot muodostivat Pyhan liiton karkottaakseen osmanit, mutta liittouma karsi tappion Prevezan taistelussa 1538. Ratkaiseva voitto osmaneista saatiin merella vasta Kaarlen kuoleman jalkeen Lepanton taistelussa vuonna 1571.

Jo ennen Kaarlen valtaantuloa Espanja oli valloittanut siirtomaita Amerikasta, paaasiassa Karibianmeren saarilta. Kaarlen hallitsija­kaudella konkistadorit kuten Hernan Cortes ja Francisco Pizarro kuitenkin laajensivat suuresti Espanjan amerikkalaisa alueita valloittamalla asteekkien ja inkojen valtakunnat, jotka vuosien 1519 ja 1542 valilla liitettiin Kaarlen valtakuntaan Uuden Espanjan ja Perun varakuningaskuntina. Nama onnistuneet valloitukset yhdessa Magalhaesin vuonna 1522 tekeman maailmanymparipurjehduksen kanssa saivat Kaarlen vakuuttuneeksi siita, etta hanella oli jumalallinen kutsumus­tehtava kristi­kunnan johtajana, joka yha koki olevansa islamin vakavasti uhkaamana. Valloitukset vahvistivat Kaarlen asemaa myos siten, etta valtion rahastoon saatiin suuri maara kultaa ja hopeaa. Konkistadori Berbal Diaz del Castello huomauttikin: "Me tulimme auttamaan Jumalaa ja hanen Majesteettiaan, tuomaan valon pimeydessa olleille, ja myos hankkimaan vaurautta, jota useimmat miehet himoitsevat." ^[17]

Vuonna 1528 Kaarle luovutti Venezuelan provinssin Bartholomeus V. Welserin hallittavaksi, silla han ei pystynyt maksamaan talle velkojaan rahana. Tama hallintaoikeus, joka tunnettiin nimella Klein-Venedig ( Pikku Venetsia ), peruutettiin vuonna 1546. Vuonna 1550 Kaarle kutsui Valladolidiin koolle kongressin , jossa oli kasiteltava kysymysta siita, olivatko uuden maailman alku­perais­kansoja vastaan kaytetyt voimatoimet moraalisesti oikeutettuja. Tahan kokoukseen osallistui muun muassa Bartolome de las Casas .

Kaarle V:n uskotaan olleen ensimmainen, joka jo vuonna 1520 ehdotti kanavan rakentamista Panamankannaksen poikki. ^[18]

Isoisansa, keisari Maksimilian I:n kuoltua vuonna 1519 Kaarle peri Habsburgien monarkian kruunun. Han oli myos luonnollinen ehdokas Pyhan saksalais-roomalaisen keisari­kunnan keisariksi. Keisarin asema ei kuitenkaan ollut perinnollinen, vaan vaaliruhtinaat valitsivat keisarin. Muita varteen­otettavia ehdokkaita vaalissa olivat Saksin vaali­ruhtinas Fredrik III , Ranskan kuningas Frans I ja Englannin kuningas Henrik VIII . Vaali­ruhtinaiden kokous, kur , paatti 28. kesakuuta 1519 valita Kaarlen keisariksi. Vuonna 1530 paavi Klemens VII kruunasi hanet keisariksi Bolognassa , mutta han jai valta­kunnan viimeiseksi paavin kruunaamaksi keisariksi. ^[19]

Keisarin valtaa rajoitti saksalaisten ruhtinaiden vahva asema. Heilla oli luja jalansija keisarikunnan alueilla, mutta Kaarle ei sallinut niin kayvan myos Alankomaissa.

Inkvisitio tuli keisarikunnassa kayttoon vuonna 1522. Vuodesta 1550 lahtien kuoleman­tuomio uhkasi kaikkia kerettilaisia , jotka eivat katuneet. Myoskaan poliittisissa kysymyksissa ei suvaittu poikkeavia mieli­piteita, ei varsinkaan Kaarlen syntyma­kaupungissa, jossa Kaarle itse Alban herttuan tukemana kukisti Ghentin kapinan helmikuussa 1540. ^[5] Vuonna 1556 Kaarle luopui keisarin kruunusta veljensa Ferdinandin hyvaksi. Kuitenkin pitkaaikaisen kiistan ja asian byrokraattisen kasittelyn vuoksi keisarinhovi ei hyvaksynyt hanen kruunusta luopumistaan ennen kuin 24. helmikuuta 1558, johon saakka Kaarle oli yha laillisesti keisari.

.

Suurta osaa Kaarlen valta­kautdesta leimasivat risti­riidat Ranskan kanssa, joka sai todeta olevansa Kaarlen hallitsemien alueiden ymparoimana samaan aikaan, kun se viela havitteli Italian herruutta. Vuonna 1520 Kaarle vieraili Englannissa , jossa hanen tatinsa Katariina Aragonialainen taivutteli avio­miestaan Henrik VIII :ta liittoutumaan keisarin kanssa. Vuonna 1508 Henrik loi Kaarlen Sukka­nauha­ritari­kunnan ritariksi. ^[20] Tapauksen kunniaksi pystytetty muisto­laatta on yha paikoillaan Windsorin linnan Pyhan Yrjon kappelissa .

Kaarlen ensimmainen sota hanen pitkaaikaista vihollistaan Ranskan Frans I :ta vastaan alkoi vuonna 1521. Kaarle liittoutui Englannin ja paavi Leo X :n kanssa Ranskaa ja Venetsiaa vastaan. Aluksi han menestyi hyvin, sai karkotetuksi ranskalaiset Milanosta , voitti ja vangitsi Fransin Pavian taistelussa 1525. Paastakseen vapaaksi Ranskan kuninkaan oli Madridin rauhan­sopimuksessa 1526 luovutettava Burgundi Kaarlelle ja lopetettava tukensa Navarran kuninkuutta tavoitelleelle Henrik II :lle.

Paastyaan vapaaksi Frans ja Pariisin parlamentti tuomitsivat rauhansopimuksen, koska se oli allekirjoitettu pakon alaisena. Taman jalkeen Ranska liittyi Cognacin liittoutumaan , jonka paavi Klemens VII oli solminut Englannin Henrik VIII:n, Venetsian, Firenzen ja Milanon kanssa vastustaakseen keisarikunnan ylivaltaa Italiassa. Seuranneessa sodassa Kaarle V:n joukot ryostivat Rooman vuonna 1527 ja kaytannossa vangitsivat paavi Klemens VII:n ja samalla estivat tata mitatoimasta Englannin Henrik VIII:n ja Katariina Aragonialaisen avioliittoa. Taman vuoksi Henrik katkaisi valinsa Roomaan ja pani samalla alulle Englannin uskonpuhdistuksen . ^{[21] [22]} Muutoin sota jai ratkaisemattomaksi. Vuonna 1529 Cambrain rauhansopimuksessa , jota sanotaan "naisten rauhaksi" ( Paix de Dames ), koska sen neuvottelivat keskenaan Kaarlen tati Margareeta Itavaltalainen ja Fransin aiti Louise Savoilijainen, Frans luopui vaatimuksistaan Italiassa mutta sai pitaa Burgundin herttuakunnan.

Kolmas sota syttyi vuonna 1535 Milanon viimeisen Sforza -herttuan kuoltua. Silloin asetti oman poikansa Filip II :n Milanon herttuaksi, vaikka Frans vaati sita itselleen. Tamakin sota jai ratkaisemattomaksi. Frans ei onnistunut valloittamaan Milanoa, vaikkakin sai suurimman osan Kaarlen liittolaisen Savoijin herttuakunnan alueista ja sen paa­kaupungin Torinon . Nizzassa vuonna 1538 tehty aselepo lopetti sodan, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Vuonna 1542 alkoi uusi sota, jossa Frans liittoutui osmani­sulttaani Suleiman I :n kanssa, kun taas Kaarle liittoutui jalleen Henrik VIII:n kanssa. Vaikka Ranskan ja osmanien laivastot onnistuivat valloittamaan Nizzan, Ranska ei onnistunut etenemaan Juareziin saakka, kun taas keisarikunnan ja Englannin sotav­oimien tunkeutuminen Kaarlen itsensa johdolla pohjois-Ranskaan aluksi onnistui, mutta lopulta siita luovuttiin, ja vuonna 1544 tehty rauhan­sopimus palautti valta­kunnat rajoineen sellaiseksi kuin ne olivat olleet ennen sotaa.

Viimeisen sodan Kaarle kavi Fransin poikaa ja seuraajaa Henrik II :ta vastaan vuodesta 1551 lahtien. Kaarle saavutti aluksi voittoja Lorrainessa , jossa han valloitti Metzin , mutta Italiassa ranskalaiset voittivat hanet. Kaarle luopui kruunusta sodan viela kestaessa ja jatti sodan johdon pojalleen Filip II :lle ja veljelleen Ferdinand I :lle.

Kaarle oli jatkuvasti sodassa Osmanien valtakuntaa ja sen sulttaania Suleiman Suurta vastaan. Hanen suuri tappionsa Mohacsin taistelussa Unkarissa vuonna 1526 sai suuren osan Eurooppaa kauhun valtaan. ^{[23] [24]}

Vuonna 1529 osmanit yrittivat valloittaa Wienin , mutta epa­onnistuivat, ja nain muslimien eteneminen Keski-Euroopassa saatiin pysaytetyksi. Kaarlen ja Suleimanin kamppailu Valimeren herruudesta ratkesi kuitenkin sulttaanin hyvaksi, vaikka espanjalaiset saavuttivatkin voittoja ja onnistuivat muun muassa valloittamaan Tunisin vuonna 1535. Osmanien laivasto hallitsi itaista Vali­merta voitettuaan Prevezan taistelun vuonna 1538 ja viela ylivoimaisemmin Kaarlen kuoleman jalkeen vuonna 1560 kaydyn Djerban taistelun jalkeen. Samaan aikaan islamilaiset barbareskit , jotka toimivat sulttaanin vallan ja valvonnan alaisina, tekivat toistuvasti tuhojaan Espanjan ja Italian rannikoilla, lamauttivat Espanjan merikaupan ja nakersivat Habsburgin vallan perustuksia.

Vuonna 1536 Ranskan Frans I liittoutui Sulemainin kanssa Kaarlea vastaan. Vaikka Frans vuonna 1538 taivuteltiinkin allekirjoittamaan rauhansopimus, han liittoutui osmanien kanssa uudestaan vuonna 1542. Seuraavana vuonna Kaarle liittoutui Henrik VIII:n kanssa ja pakotti Fransin alle­kirjoittamaan Crepy-en-Laonnois'n aselevon. Vuonna 1547 Kaarle alle­kirjoitti osmanien kanssa noyryyttavan Adrianopolin rauhan , koska alituisiin sota­toimiin oli kulunut liiaksi varoja. ^[25] Tassa sopimuksessa Kaarlesta kaytetaan vain arvonimea "Espanjan kuningas" hanen pitkan arvo­nimi­luettelonsa sijasta, ^[26] silla sopimustekstin laatijoiden mukaan maailmassa saattoi olla vain yksi keisari , joka oli Suleiman. Keisari­kunnan valtio­paivillakin protes­tantti­set edustajat usein aanestivat Turkkia vastaan kaytyihin sotiin myonnettavia maararahoja vastaan, silla monet protes­tantit pitivat muslimien etenemista hyvana vasta­painona katolisille mahdeille.

Kaarle V yritti neuvotella liittosopimuksesta myos Persian safavidien kanssa saadakseen osmanit kahden rintaman sotaan. Yhteis­ymmarrykseen paastiinkin, mutta suuret vali­matkat aiheuttivat suuria vaikeuksia. Safavidit kuitenkin ryhtyivat sotaan osmaneja vastaan vuonna 1532, jolloin naiden oli jaettava sotilaalliset voima­varansa kahdelle suunnalle. Nain Kaarleen osmanien taholta kohdistunut uhka joksikin ajaksi helpottui. ^[27]

Sotilaallisten saavutustensa ohella Kaarle tunnetaan parhaiten protes­tantti­sen uskon­puhdistuksen vastustajana. Osa saksalaisista ruhtinaista hylkasi katolisen kirkon ja muodosti Schmalkaldenin liiton haastaakseen Kaarlen vallan sotilaallisin keinoin.

Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijana Kaarle kutsui Martti Lutherin vuonna 1521 Wormsin valtio­paiville luvaten taata hanen turvalli­suutensa, jos han saapuisi paikalle. Aluksi han oli vaheksynyt Lutherin teeseja nimittaen niita ”kahden munkin valiseksi riidaksi”, mutta myohemmin han julisti Lutherin kannattajineen valtakunnankiroukseen . Han ei voinut kuitenkaan ryhtya tarmokkaisiin toimiin protestanttisuutta vastaan, kun hanella oli taysi tyo muiden huolen­aiheiden kanssa.

Vuosina 1524?1526 Saksassa kaytiin talonpoikaissota , ja vuonna 1531 muodostettiin luterilainen Schmalkaldenin liitto . Kaarle delegoi vastuun Saksasta enenevassa maarin veljelleen Ferdinandille keskittyen itse muualla kohtaamiinsa ongelmiin.

Jotta uskonsotia ei olisi syttynyt muissa Kaarlen hallitsemissa maissa, kutsuttiin vuonna 1545 osittain hanen aloitteestaan koolle Trenton kirkolliskokous , joka aloitti vasta­uskon­puhdistuksen . Kaarle saikin muutamat Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan alaiset ruhtinaat katolisen kirkon puolelle. Lutherin kuolinvuonna 1546 han julisti Schmalkaldenin liiton laittomaksi, vaikka se oli jo saanut hallintaansa eraan toisen ruhtinaan alueet. Han karkotti liiton joukot Etela-Saksasta; Muhlbergin taistelussa han voitti Juhana Fredrikin , ja vuonna 1547 han vangitsi Hessenin Filip Jalomielisen . Augsburgin interimissa 1548 paastiin vali­aikaiseen sopuun, kun protes­tanteille tehtiin pienia myonnytyksia, kunnes Trenton kirkollis­kokous palauttaisi yhtenaisyyden. Suuri osa protes­tanteista kuitenkin hylkasi valirauhan ja jotkut heista vastustivat sita hyvin aktiivisesti. Protes­tantti­set ruhtinaat nousivat vuonna 1542 Ranskan Henrik II:n tuella kapinaan Kaarlea vastaan, minka vuoksi Kaarle vetaytyi Alanko­maihin.

Kaarlen hallitsijakaudella Ignatius Loyola perusti jesuiitta­jarjeston , jonka tarkoituksena oli vastustaa protestantti­suutta rauhan­omaisesti, intellektu­aalisin keinoin, kun taas Espanja joiden­kin kirjoittajien mukaan valttyi uskon­sodilta pitkalti Kaarlen vaki­vallattomien toimien ansiosta.

Kaarle karsi ylikasvaneesta alaleuasta (mandibulaarinen prognatismi), mika paheni Habsburgien suvun seuraavissa sukupolvissa ja on antanut aiheen termille Habsburgin leuka . Tahan vaikutti suvun pitka­aikainen sisa­siittoisuus, jota yleisesti harjoitettiin hallitsija­suvuissa, jotta perintoalueet pysyisivat dynastian hallinnassa. Hanen oli vaivalloista pureskella ruokansa kunnolla, ja sen vuoksi hanella oli pitkaan myos ruoan­sulatus­vaivoja. Taman vuoksi han tavallisesti soi yksin. ^[28] Han karsi myos epilepsiasta ^[29] ja jo 28-vuotiaasta lahtien kihdista, ^[30] jonka toden­nakoisesti aiheutti enimmakseen punaista lihaa ja alkolipitoisia juomia sisaltanyt ruoka­valio ^[31] tai vesiputkista irronnut lyijy. ^[30] Vanhuudessa vakava kihti teki hanet raajarikoksi. Luovuttuaan vallasta hanta jouduttiin Yusten luostarissa kuljettamaan kantotuolilla . Hanen huoneisiinsa jouduttiin rakentamaan luiska, jotta niihin paasisi helpommin. ^[28]

Kaarle luopui hallitsemistaan alueista vaiheittain. Ensin han luovutti Sisilian ja Napolin valta­istuimet, jotka molemmat olivat paavin laanityksia, seka Milanon herttua­kunnan pojalleen Filipille vuonna 1554. Han ilmoitti asiasta 25. heinakuuta, ja vuoden lokakuussa paavi Julius III kruunasi Filipin Napolin ja Sisilian kuninkaaksi. ^[32] Seuraavana vuonna, 25. lokakuuta 1555 han ilmoitti julkisesti Alankomaiden valtiopaivilla luopuvansa naista maista ja Charolais'n kreivikunnasta voidakseen vetaytya luostariin. ^[32] Espanjan kruunun han luovutti tammikuussa 1556 vahin aanin Filipille. ^[32]

Kaarle vetaytyi Yusten luostariin syrjaiseen Extremaduraan , mutta piti yha ylla laajaa kirjeen­vaihtoa ja seurasi keisari­kunnan asioita kuolemaansa saakka. Han karsi vakavasta kihdista , ^[30] ja jotkut tutkijat ovat paatelleet, etta han paatti luopua vallasta sen jalkeen, kun vuonna 1552 sattunut kohtaus pakotti hanet lykkaamaan yritysta Metzin takaisin­valtaamiseksi, missa hanet voitettiin. Han eli yksinaan erillisessa luostarissa, jossa oli rivissa kelloja joka seinalla, minka jotkut historioitsijat arvelevat symboloineen hanen valta­kauttaan ja ajan puutetta. ^[33] Kaarlen veli Ferdinand I , joka jo hallitsi Habsburgeille vanhastaan kuuluneita alueita , seurasi hanta Pyhan saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarina sen jalkeen, kun han vahan ennen kuolemaansa luopui keisarin arvostaankin. ^[32]

Kaarle kuoli malariaan 21. syyskuuta 1558. ^{[34] [30]} Kaksi­kymmenta­kuusi vuotta myohemmin hanen maalliset jaannoksensa siirrettiin San Lorenzo de El Escorialin luostarin kuninkaalliseen Pantheoniin.

Kaarle meni 10. maaliskuuta 1526 Sevillassa naimisiin serkkunsa, Portugalin Isabellan (1503?1539) kanssa, joka oli Juhana III :n sisar.

Heidan lapsiaan olivat: ^[35]

• Espanjan kuningas Filip II (1527?1598), ainoa aikuiseksi elanyt poika
• Maria, Pyha Rooman keisarinna (1528?1603), avioitui serkkunsa, keisari Maksimilian II :n kanssa
• Johanna Itavaltalainen (1535?1573), avioitui serkkunsa, Portugalin prinssin, Juhana III: n pojan, Jo ao Manuelin (1537?1554) kanssa. Heidan poikansa oli Portugalin kuningas Sebastian I.

Isabella toimi usein Espanjan sijaishallitsijana Kaarlen ollessa muissa maissa. Koska Filip II oli Portugalin kuningas Manuel I :n tyttaren­poika, Filipilla oli sijansa myos Portugalin kruunun­perimys­jarjestyksessa, ja han vaatikin itselleen myos Portugalin kruunua setansa, Henrik I :n kuoltua vuonna 1580. Taten sai alkunsa Iberian unioni .

Kaarlella oli myos useita rakastajattaria. Heidan kanssaan han sai lapsia, joista kahdesta tuli myohemmin Espanjan Alanko­maiden kaskynhaltijoita :

• Johanna Maria van der Gheenst , Charles I de Lalaingin palvelijatar, jonka tytar oli Margareta Parmalainen .
• Barbara Blomberg , jonka poika oli Juan de Austria .

Kaarle V:n vaakuna oli hyvin monimutkainen, silla se oli yhdistetty hanen hallitsemiensa maiden ja alueiden vaakunoista. Oheinen kuva esittaa vaakunaa hanen valta­piirinsa ollessaan laajimmillaan. Talloin han oli Kastilian , Leonin , Aragonian , Molempain Sisiliain ja Granadan kuningas, ja naiden maiden vaakunat on yhdistettyina kilven ensimmaisessa ja neljannessa kentassa . Lisaksi han oli Itavallan arkkiherttua , Burgundin ja Brabantin herttua, Flanderin ja Tirolin kreivi, ja naiden alueiden vaakunat ovat yhdistetyina toisessa ja kolmannessa kentassa .

Kilven ulkopuolella ovat kuvattuina Herakleen pylvaat ja niissa tunnuslause " Plus Ultra ", mika viittaa meren­takaiseen imperiumiin. Kilven ymparilla on Kultainen talja osoittamassa hanen asemaansa ritari­kunnan suur­mestarina. Sen jalkeen kun hanet vuonna 1519 kruunattiin keisariksi, vaakunaan lisattiin keisarikunnan kruunu seka Pyhan saksalais-roomalaisen keisari­kunnan kaksipainen kotka ja sen taakse Burgundin espanjalainen risti. Aragonian ja Sisilian vaakunoiden yhteyteen lisattiin vuonna 1520 Jerusalemin, Napolin ja Navarran vaakunat.

.

Arvonimi		Alkaen	Paattyen	Hallitsijanimi
	Burgundin titulaarinen herttua	25. syyskuuta 1506	16. tammikuuta 1556	Kaarle II
	Brabantin herttua	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Limburgin herttua	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Lothierin herttua	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Luxemburgin herttua	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle III
	Namurin maakreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	[36] Burgundin pfalzkreivi	25. syyskuuta 1506	5. helmikuuta 1556	Kaarle II
	Artois 'n kreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	[37] Charolais 'n kreivi	25. syyskuuta 1506	21. syyskuuta 1558	Kaarle II
	Flanderin kreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle III
	Hainault 'n kreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Hollannin kreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Zeelandin kreivi	25. syyskuuta 1506	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Geldersin kreivi	12. syyskuuta 1543	25. lokakuuta 1555	Kaarle III
	Zutphenin kreivi	12. syyskuuta 1543	25. lokakuuta 1555	Kaarle II
	Kastilian ja Leonin kuningas	14. maaliskuuta 1516	16. tammikuuta 1556	Kaarle I (kanssahallitsijana Johanna 14. maaliskuuta 1516 ? 12. huhtikuuta 1555)
	Aragonian ja Sisilian kuningas	14. maaliskuuta 1516	16. tammikuuta 1556	Kaarle I (kanssahallitsijana Johanna 14. maaliskuuta 1516 ? 12. huhtikuuta 1555)
	Barcelonan kreivi	14. maaliskuuta 1516	16. tammikuuta 1556	Kaarle I
	Napolin kuningas	14. maaliskuuta 1516	25. heinakuuta 1554	Kaarle IV (kanssahallitsijana Johanna III 14. maaliskuuta 1516 ? 25. heinakuuta 1554)
	Roomalaisten kuningas	28. kesakuuta 1519	24. helmikuuta 1530	Kaarle V
	Pyha Rooman keisari	24. helmikuuta 1530	24. helmikuuta 1558	Kaarle V
	Itavallan arkkiherttua	12. tammikuuta 1519	12. tammikuuta 1521	Kaarle I

Keisariperhe hankki Kaarlen hallitsijakaudella myos Unkarin , Boomin ja Kroatian kuninkuuden, mutta nama arvot kuuluivat seka nimellisesti etta tosiasiallisesti hanen veljelleen Ferdinandille, joka pani alulle Habsburgien neljasataa vuotta kestaneen valtakauden naissa maissa.

Kaarle V:n testamentin mukaan Unkarin, Dalmatian , Kroatian ja muiden itaisten alueiden kuninkuus tuli kuulumaan hanen pojanpojalleen, Filip II :n pojalle, Asturian prinssi Kaarlelle, joka kuitenkin kuoli nuorena.

Kokonaisuudessaan Kaarlen arvonimiluettelo kuului seuraavasti:

Kaarle, Jumalan armosta Pyha Rooman keisari, ikuinen Augustus, Saksan kuningas, Italian kuningas, koko Espanjan, Kastilian, Aragonian, Leonin, Unkarin, Dalmatian, Kroatian, Navarran, Grenadan , Toledon , Valencian , Galician , Mallorcan , Sevillan , Cordoban , Murcian , Jaenin , Algarvesin , Algecirasin , Gibraltarin ja Kanariansaarten kuningas, Molempain Sisiliain , Sardinian ja Korsikan kuningas, Jerusalemin kuningas , Lansi- ja Ita-Intian seka valtameren saarten ja manteren kuningas, Itavallan arkkiherttua, Burgundin, Brabantin , Lorrainen , Styrian , Kartnenin , Carniolan , Limburgin, Luxemburgin, Gelderlandin, Neopatrian ja Wurttenbergin herttua, Alsacen maakreivi, Schwabenin , Asturian ja Katalonian ruhtinas, Flanderin, Habsburgin, Tirolin , Gorizian , Barcelonan, Artois'n, Burgundin Pfalzin, Hainaut'n, Hollannin, Zeelandin, Ferretten , Kyburgin , Namurin, Roussillonin , Cerdagnen , Drenthen ja Zutphenin kreivi, Pyhan Rooman keisarikunnan, Burgaun, Oristanon ja Gocianon maakreivi, Frieslandin , Wendin marskimaan, Pordenonen, Biskajan, Molinin, Salinsin, Tripolin ja Mechelenin herra.

Kaarle V:een liittyy suuri joukko legendoja ja kansantarinoita. Myos kaunokirjallisuudessa on runsaasti viittauksia hanen elamaansa liittyviin historiallisiin tapahtumiin ja romanttisiin seikkailuihin, hanen suhteeseensa Flanderiin ja hanen vallastaluopumiseensa. Hanen nimeaan kaytetaan myos kaupallisten tuotteiden markkinointiin. ^[38]

• Kaarle V esiintyy hahmona Christopher Marlowen naytelmassa Doctor Faustus . Sen 4. naytoksen ensimmaisessa kohtauksessa Faustus saapuu hoviin keisarin pyynnosta, ja Mefistofeleen avustuksella han manaa Aleksanteri Suuren hengen osoittaakseen taianomaiset kykynsa.
• Joan de Grieckin teoksessa De heerelycke ende vrolycke daeden van Keyser Carel den V (1674) on koottuna lyhyita kertomuksia, anekdootteja, lainauksia ja legendoja Kaarle V:n ja muiden kuuluisien tai tavallisten henkiloiden kohtaamisista. Ne kuvaavat hanet jalona kristillisena monarkkina, jolla on taydellisen kosmopoliittinen persoonallisuus ja vahva huumorintaju.
• Sita vastoin Charles De Costerin teoksessa Thyl Ulenspeiegel (1867) Kaarle V tuomittiin kuolemansa jalkeen helvettiin rangaistukseksi inkvisition toiminnasta hanen valtakaudellaan. Rangaistukseksi han joutui itse kokemaan kaikki inkvisition kiduttamien henkiloiden tuskat. De Costerin teoksessa mainitaan myos tarina Oudenaarden vaakunaan liittyvasta jupakasta seka tarina berchemilaisesta talonpojasta, joka esiintyy myos Louis Paul Boonin teoksessa Het geuzenboek (1979). Abraham Hansin (1882?1939) teoksessa De liefdesavonturen van keizer Karel in Vlaanderen esiintyvat molemmat tarinat.
• Lordi Byronin oodi Napoleon Bonapartelle viittaa Kaarleen "Espanjalaisena".
• Ernst Krenekin oopperassa Karl V (opus 73, 1930) selvitellaan nimihenkilon luonnetta valahdyksina
• Giuseppe Verdin oopperan Ernani kolmannessa naytoksessa esitetaan Kaarlen valinta Pyhaksi Rooman keisariksi. Kaarle (oopperassa Don Carlo) rukoilee Kaarle Suuren haudalla. Kun hanet julistetaan valituksi Carlo Quintoksi han julistaa yleisen armahduksen, joka koskee myos rosvoa Ernania, joka on seurannut hanta murhatakseen hanet kilpailijana Elviran rakkaudesta. Ooppera, joka perustuu Victor Hugon naytelmaan Hernani , kuvaa Kaarlen paatuneena ja kyynisena seikkailijana, joka kuitenkin muuttuu luonteeltaan vastuulliseksi ja armolliseksi hallitsijaksi, kun hanet valitaan keisariksi.
• Toisen Verdin oopperan Don Carlo loppukohtauksessa kay ilmi, etta henkilo, joka pelastaa Don Carlon, Filip II :n pojan isaltaan ja inkvisitiolta ja vie hanet mukaansa Yusten luostariin, on taman isoisa, Kaarle V, joka elaa viimeiset vuotensa erakkona.
• Dashiell Hammettin rikosromaanissa Maltan haukka haukkapatsaan sanotaan olevan tarkoitettu lahjaksi Kaarle V:lle.
• Flaamilaisen legendan mukaan Kaarle olisi tarjoillut olutta Olenin kylassa ja suosinut ikansa olutta viinin sijasta. Taman vuoksi useita olutmerkkeja on nimetty hanen mukaansa. ^{[39] [40] [41] [42]}
• Kaarle V on huomattava henkilo Simone de Beauvoirin romaanissa Tous les hommes sont mortals .
• Kaarle V tavataan myos Mika Waltarin historiallisessa veijariromaanissa Mikael Karvajalka .
• Torben Liebrect nayttelee Kaarle V:ta elokuvassa Luther , joka kuvaa Martti Lutherin elamaa Augsburgin valtiopaiviin saakka.
• Sebastian Armesto esittaa Kaarle V:ta televisiosarjassa Tudors .

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Charles V, Holy Roman Emperor

• Grimberg, Carl:  Kansojen historia osa 11: Loytoretket & uskonpuhdistus . WSOY, 1982.

• Atkins, Sinclair. "Charles V and the Turks," History Today (Dec 1980) 30#12, sivut 13?18.
• Blockmans, W. P., and Nicolette Mout. The World of Emperor Charles V (2005)
• Brandi, Karl. The emperor Charles V: The growth and destiny of a man and of a world-empire (1939)
• Espinosa, Aurelio. "The Grand Strategy of Charles V (1500?1558): Castile, War, and Dynastic Priority in the Mediterranean," Journal of Early Modern History (2005) 9#3, sivut 239?283.
• Espinosa, Aurelio. "The Spanish Reformation: Institutional Reform, Taxation, and the Secularization of Ecclesiastical Properties under Charles V," Sixteenth Century Journal (2006) 37#1, sivut 3?24. in JSTOR
• Espinosa, Aurelio. The Empire of the Cities: Emperor Charles V, the Comunero Revolt, and the Transformation of the Spanish System (2008)
• Ferer, Mary Tiffany. Music and Ceremony at the Court of Charles V: The Capilla Flamenca and the Art of Political Promotion. Woodbridge: Boydell & Brewer, 2012. ISBN 9781843836995
• Froude, James Anthony:  The Divorce of Catherine of Aragon . Kessinger Publishing, 1891 (uusintapainos 2005). ISBN 1417971096 . Teoksen verkkoversio .
• Homes, David L.:  A Brief History of the Episcopal Church . Continuum International Publishing Group, 1993. ISBN 1563380609 . Teoksen verkkoversio .
• Kleinschmidt, Harald. Charles V: The World Emperor excerpt and text search
• Saint-Saens, Alain, ed. Young Charles V . University Press of the South: New Orleans, 2000.
• Valtonen, Pekka:  Puolen maailman valtias: Kaarle V:n 1500-luku ja Euroopan mahdin synty . Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-358-0 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle V Wikimedia Commonsissa

• Kaarle V:n ja hanen esivanhempiensa genealogia
• Luminarium Encyclopedia Kaarle V:n elamakerta
• Answers.com Kaarle V:n elamakertoja
• New Advent Kaarle V:n elamakerta biography of Charles V, Holy Roman Emperor

Edeltaja: Maksimilian I

Pyhan saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija  1530?1556

Seuraaja: Ferdinand I

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF 2 3 4 5 6 7 WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Suomi (KANTO) Belgia 2 Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Taiteenala RKD Artists ULAN Henkilot Alankomaat Deutsche Biographie Trove 2 Muut Europeana Historical Dictionary of Switzerland RISM SNAC IdRef