Kurt Martti Wallenius
Henkilotiedot
Syntynyt	25. heinakuuta 1893 Kuopio
Kuollut	15. toukokuuta 1984  (90 vuotta) Helsinki
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1915 ? 1940
Komentajuudet	Lapin rajavartiosto Lapin I Rajavartiopataljoona Lapin Ryhma
Taistelut ja sodat	Suomen sisallissota Vienan retket Petsamon retket talvisota
Sotilasarvo	kenraalimajuri
Kunniamerkit	Rautaristi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kurt Martti Wallenius (kaytti Saksassa peitenimea Walle ), ( 25. heinakuuta 1893 Kuopio ? 15. toukokuuta 1984 Helsinki ^[1] ) oli suomalainen jaakarikenraalimajuri ja kirjailija. Wallenius oli Suomen puolustusvoimien yleisesikunnan paallikkona vuosina 1925?1930. Hanet muistettaneen kuitenkin parhaiten toiminnastaan Lapuan liikkeessa , syytteesta presidentti K. J. Stahlbergin kyydityksen jarjestamiseen ja osallisuudestaan Mantsalan kapinaan .

Kurt Martti Walleniuksen vanhemmat olivat luutnantti, pankinjohtaja Ossian Alexis Wallenius ja Augusta Emilia Enwald. ^{[2] [3]} Wallenius kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1912. Wallenius kirjoittautui 1912 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliselle osastolle ja liittyi Savolaiseen osakuntaan . Filosofian kandidaatin ja maisterin paperit han sai vuonna 1915. ^lahde?

Wallenius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jaakaripataljoona 27:n 2. komppaniaan 7. lokakuuta 1915. Han laati yhdessa luutnantti Holbornin kanssa suomalaisille joukoille suomalais-saksalaisen sotilaskasikirjan. Han otti osaa taisteluihin ensimmaisessa maailmansodassa Saksan itarintamalla Missejoella , josta hanet komennettiin 18. elokuuta 1916 Ruotsiin ja edelleen Suomeen, jossa hanen oli tarkoitus toimia varvays-, tiedustelu- ja etappitehtavissa. Suomessa ollessaan han toimi niin sanotulla itaisella etapilla muun muassa zugfuhrer Friedel Jacobssonin kuriirina. Wallenius palasi takaisin pataljoonan yhteyteen, ja hanet sijoitettiin nyt pataljoonan 3. komppaniaan 27. maaliskuuta 1917 alkaen. Han osallistui Polangenissa vuonna 1917 jarjestetyille erikoiskursseille ( pommarikurssi ). Saksasta hanet lahetettiin tammikuussa 1918 Berliiniin ja sielta edelleen erikoistehtaviin Suomeen, jonne han matkusti aluksi Stettinin kautta, jossa han pestautui merimieheksi ja jatkoi matkaansa Tukholmaan. Tukholmassa han liittyi samaan aikaan paikalle osuneeseen Oberzugfuhreriksi ylennetyn Jacobsonin komennuskuntaan, jonka mukana han matkasi Haaparannalle. ^{[2] [3]}

Wallenius palasi Suomeen vuonna 1918. Suomen sisallissodassa han palveli valkoisten puolella joukkueenjohtajana Tervolan ja Tornion taisteluissa . Helmikuussa Wallenius vangitsi Ruotsiin matkalla olleen Neuvosto-Venajan rajakomissaari Svetslit?in, vaikka tama kulki samassa seurueessa romanialaisen diplomaatin Constantine Diamandin kanssa ja talla oli myos Romanian diplomaattipassi. Diamandin vastalauseista huolimatta Wallenius teloitti Svetslit?in seka nelja muuta venalaista. ^[4]

Sisallissodan jalkeen Wallenius komennettiin Kuolajarvelle ja Kuusamoon koottujen joukkojen paallikoksi. Wallenius jarjesti koillisrintaman joukoista Sallan rykmentin ja toimi sen, Lapin I Rajavartiopataljoonan seka Lapin rajavartioston komentajana 1918?1921. Han johti Vienan retkikunnan Neuvosto-Venajalle ja toimi Petsamon retkikunnan ylipaallikkona 1920. ^{[2] [3]} .

Talla retkikunnalla Wallenius valtasi Petsamon Suomelle 11. helmikuuta 1920, ja siita hanta onnittelivat sahkeitse muun muassa ulkoministeri Rudolf Holsti ja puolustusvoimien komentaja kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkama . ^[5] Walleniuksen joukot luopuivat Petsamosta illalla 22. maaliskuuta 1920. ^[6] Kesakuussa alkaneissa Tarton rauhaneuvotteluissa Walleniuksen joukkojen kerrotaan vallanneen Petsamon vasta 14. helmikuuta 1920, mika myos kirjattiin Tarton rauhansopimukseen . ^[7]

Lapin I rajavartiopataljoonan komentajana Wallenius osallistui Ita-Lapissa vuonna 1918 tapahtuneen rauhoittamiseen, ^selvenna mika liittyi osin Neuvosto-Venajalta tulleiden kolttalappalaisten porovarkauksien lopettamiseen ja punaisten vastarintamiesten toiminnan lopettamiseen. Ita-Lapissa Wallenius ystavystyi poromies Aleksi "Mosku" Hihnavaaran kanssa. ^{[2] [3]}

Sisallissodan jalkeen Wallenius jatkoi sotilasuralla. Han suoritti hyokkaysvaunukurssin vuonna 1922 ja Berliinissa sotakorkeakoulussa yleisesikuntaupseerikurssin vuosina 1923?1925, minka jalkeen hanet nimitettiin Suomen armeijan yleisesikunnan paallikoksi 1925?1930. Wallenius suoritti myos ilmavoimien tahystajakurssin vuonna 1929 ja teki tutustumis- ja opintomatkoja muun muassa seuraavien maiden armeijoihin: Jugoslaviaan ja Turkkiin vuonna 1924, Latviaan 1922, Viroon 1926, Italiaan 1928, Ruotsiin 1929, Puolaan, T?ekkoslovakiaan ja Saksaan 1930. ^{[2] [3]} Hanet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1930. ^lahde?

Walleniuksen johtama yleisesikunnan tiedustelu kavi kevaalla ja alkukesasta 1927 salaisia neuvotteluja venalaisen emigranttijarjeston ROVSin maanalaista toimintaa johtaneen kenraali kenraali Aleksandr Kutepovin ja taman esikunnan kanssa. Suomen hallitus ei ollut tietoinen neuvotteluista. Neuvotteluissa Kutepovin edustajat tarjosivat Suomelle Ita-Karjalaa Muurmannin radan lahiymparistoa lukuun ottamatta. Neuvottelujen tuloksena yleisesikunnan tilastotoimiston Viipurin alaosaston paallikko Gustaf Rosenstrom avusti kevatkesalla Kutepovin jarjeston agentteja rajan yli Neuvostoliittoon, jossa nama tekivat terrori-iskuja Leningradissa ja Moskovassa . Neuvostoliiton jatettya nootin asiasta Suomelle yleisesikunnan tiedustelun kanssa Etsiva Keskuspoliisi teki syyskuussa 1927 Suomessa tutkimuksia asiasta. Lopputuloksena muutamia ROVSin venalaisia emigranttijasenia karkotettiin Suomesta ja Gustaf Rosenstrom erotettiin virastaan. Etsiva Keskuspoliisi jatti kuitenkin tutkimatta Walleniuksen johtaman yleisesikunnan ja Britannian Secret Servicen osuuden juttuun. ^[8]

1930-luvun alussa Wallenius oli oikeistoaktivisti ja Lapuan liikkeen kannattaja. Hanta syytettiin kaskyn antamisesta presidentti K. J. Stahlbergin kyyditykseen lokakuussa 1930. Kyyditysidea oli yleisesikunnan paallikon jaakarikenraalimajuri Walleniuksen alaisen jaakarieverstiluutnantti Eero Kuussaaren huonosti suunniteltu hanke, ja Wallenius otti Kuussaaren esimiehena vastuun tapahtuneesta. Julkisuudessa spekuloitiin suoranaisesta kaskyn tai ohjeiden antamisesta, toisaalta puhuttiin pelkastaan toisten ylitulkitsemasta juopuneen uhittelusta. Wallenius oli kahdesti tutkintovankeudessa yhteensa puolentoista vuoden ajan, mutta syytteet hanta vastaan kaatuivat ylemmissa oikeusasteissa. Kihlakunnanoikeus katsoi kenraalin syyllistyneen tahalliseen yllytykseen, hovioikeuden mukaan han oli syyllistynyt vain avunantoon ravintolapoydassa "lausumallaan kehotuksella seka muutenkin Kuussaaren tekoa edistamalla". Korkein oikeus puolestaan ei katsonut naytetyn toteen, etta Wallenius olisi ymmartanyt Kuussaaren olevan tosissaan Stahlbergin kyyditysaikeiden kanssa ja vapautti hanet syyttomana heinakuussa 1931. ^[9] Hanen uransa puolustusvoimissa kuitenkin katkesi tahan tapaukseen ja hanet erotettiin yleisesikunnan paallikon paikalta. ^[10]

Tyoton Wallenius otti vastaan tehtavan Lapuan liikkeen paasihteerina, ja hanet valittiin syksylla 1931 Lapuan liike ry:n viralliseksi puheenjohtajaksi. Han toi pian uutta eloa jo liikkeeseen, jonka toiminta oli hiipunut. Nyt linja kaantyi entistakin selkeammin aarioikealle. Walleniuksen puheenjohtajakaudelle ajoittui liikkeen uusi, nyt sosiaalidemokraattisen tyovaenliikkeen murskaamiseen tahdannyt esiinmarssi, joka alkoi Lapuan tyovaentalon ikkunoiden umpeen naulaamisesta syyskuussa 1931 ja huipentui Mantsalan kapinaan helmikuussa 1932. Liikkeen vastustajat spekuloivat pitkin talvea suunniteltavasta vallankaappauksesta, jonka johdossa Walleniuksen vaitettiin olevan. Todellisuudessa kunnon suunnitelmia ei ollut, mutta kun yli-innokas Artturi Vuorimaa julisti kapinan Mantsalassa Ohkolan tyovaentalolla sattuneen valikohtauksen jalkeen, kutsui Wallenius Lapuan liikkeen johdon koolle. Kokouksessa paatettiin ryhtya johtamaan kapinaa, ja osanottajat siirtyivat pian itsekin Mantsalaan. Vihtori Kosola oli kapinan keulakuva, Wallenius sotilaallinen paallikko, ja Vuorimaa toimi sen aanitorvena ja varsinaisena organisaattorina. ^lahde?

Kapina kuitenkin epaonnistui, ja sen jalkeen suojeluskuntien paallikko Lauri Malmberg kavi sopuisasti pidattamassa Walleniuksen. Tama kuitenkin muuttui pahennusta herattaneeksi ryyppyreissuksi Helsingissa. Wallenius sai Kosolan tavoin keskeisesta osallisuudestaan kapinaan lopulta vain yhdeksan kuukauden tuomion, joka sekin muutettiin ehdolliseksi. Han ei enaa taman jalkeen osallistunut politiikkaan. ^lahde?

Wallenius toimi 1935?1937 Ragnar Nordstromin omistaman Petsamon Kala Oy:n ja Petsamon oljy- ja kalajauhotehdas Oy:n johtajana Liinahamarissa . Vuonna 1937 han matkusti sotakirjeenvaihtajaksi Kiinaan , josta han palasi seuraavana vuonna. ^lahde?

Talvisodan alkaessa vuonna 1939 Wallenius jatettiin reserviin. Sodan kestettya yli viikon C. G. E. Mannerheim nimitti Walleniuksen Lapin ryhman komentajaksi taman omasta vaatimuksesta ja paamajoitusmestari Aksel Airon painostuksesta. Wallenius otti komentajuuden vastaan 13. joulukuuta 1939. ^[11]

Pelkosenniemen taistelussa 17.?19. joulukuuta Wallenius kaytti ensimmaisena niin sanottua mottitaktiikkaa , joskin nimitys tuli kayttoon vasta myohemmin. Kolme pataljoonaa saartoi ja pilkkoi venalaisen jalkavakirykmentin JR 273:n. Taistelun jalkeen eloonjaaneet neuvostosotilaat pakenivat sekasorron vallassa ilman raskasta kalustoaan. Talla taistelulla pysaytettiin puna-armeija pohjoisessa. Mannerheim muisteli myohemmin: "Voitto oli hyvin tarkea koko Lapin puolustukselle. Joukkoja voitiin nyt irrottaa Kemijarven suunnalle, missa kaksi rykmenttia sitten sitoi kahta divisioonaa sodan loppuun asti. ^[12]

Wallenius toimi talvisodan aikana myos Sallassa ja Petsamossa . Ruotsalaisten vapaaehtoisten liityttya Lapin Ryhmaan hanen tilalleen Lapin Ryhman komentajaksi nimitettiin kenraali Ernst Linder . ^[13] Koska Wallenius ei suostunut jaamaan Linderin alaisuuteen, Mannerheim siirsi hanet komentajaksi 28. helmikuuta 1940 Viipurinlahden puolustusta varten perustettuun Rannikkoryhmaan , ^[14] joka Walleniuksen paikalle saapuessa oli taydessa kaaoksessa ilman esikuntaa, viestiyhteyksia ja tykistoa. ^[15] Tasta kenraaliluutnantti Harald Ohquist sai syyn Mannerheimin epasuosiossa olevan Walleniuksen erottamiseen komentajan tehtavasta jo 3. maaliskuuta 1940. Hanen tilalleen nimitettiin Yleisesikunnan paallikko kenraaliluutnantti Lennart Oesch , ja Wallenius siirrettiin reserviin. ^[16] Taman jalkeen hanelle tarjottiin muun muassa linnoitustoiden johtamista Kymijoella, mutta han kieltaytyi ja pyysi rintamakomennusta, mutta turhaan. ^lahde?

Wallenius oli ollut Mannerheimin epasuosiossa jo kansalaissodasta lahtien, ^[15] mika vaikeutti hanen upseerinuraansa. Talvisodan aikana tilannetta heikensi entisestaan se, etta entisena lehtimiehena han tuli hyvin toimeen ulkomaisten toimittajien kanssa, toisin kuin nuivasti lehdistoon suhtautunut ylipaallikko. Siksi ulkomaisessa lehdistossa kirjoitettiin Walleniuksesta huomattavasti enemman kuin Mannerheimista, mika ei ollut Paamajan mieleen. ^[15] Lasse Laaksonen huomauttaa Wallenius-elamakerrassaan ironisesti, etta opillisen sivistyksen puolesta Wallenius oli ylemmyydentuntoista aristokraattia Mannerheimia paata pidempi. ^[10]

Jatkosodan aikana Walleniusta ei maaratty palvelukseen hanen lukuisista yrityksistaan huolimatta. Han hankki jopa laakarintodistuksen, jonka perusteella hanet vapautettiin armeijasta ja poistettiin upseeriluettelosta. Taman jalkeen han ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle, mutta hanet kaannytettiin ikansa vuoksi. ^[15] Talvisodan jalkeen Wallenius asui vaimonsa kanssa tukkikampassa Marrasjarvella Rovaniemen maalaiskunnassa Matti ja Hilma Mantyjarven maanvuokralaisena ja kirjoitti muun muassa Lappi-aiheisia kirjoja. ^[17] Vuodesta 1976 alkaen Walleniukset asuivat Helsingin Kannelmaessa . Wallenius kuoli 90-vuotiaana vuonna 1984 kolme vuotta puolisonsa Annin kuoleman jalkeen. ^[18]

Walleniuksella oli avioliitosta (1920?1981) kirjailija Anni Walleniuksen (o.s. Joensuu) kanssa kolme tytarta, ^{[2] [3]} joista Leena Peltola oli kuvataiteen alan vaikuttaja. ^lahde?

• Ihmismetsastajia ja eramiehia, Helsinki: WSOY 1933
• Yli Lapin rajojen. Konsuli Eero Lampion jalkeen jaaneesta kasikirjoituksesta muodostanut ja hanen elamakertakuvauksensa kirjoittanut K. M. Wallenius, Jyvaskyla: Gummerus 1936
• Japani marssii, Jyvaskyla: Gummerus 1938
• Lapin sota 1939?1940 sanoin ja kuvin, Helsinki: Otava 1940 (yhdessa Antti Hamalaisen kanssa
• Emapuu kertoo: Satuja aikuisille ja lapsille . Kuvittanut Rudolf Koivu. Helsinki: Otava, 1942. ? 3. p., Otava 1994 ISBN 951-1-13337-3
• Vanhat kalajumalat, Helsinki: Otava 1951
• Miesten meri, Helsinki: Otava 1952
• Makreeta, merensoutajan vaimo, Helsinki: Otava 1959
• Harakka-Antti lahtee itajaihin, Helsinki: Otava 1961 (ilm. aikaisemmin teoksessa Miesten meri)
• Ihmismetsastajia ja eramiehia seka nelja uutta tarinaa, Helsinki: Otava 1962
• Petsamo: mittaamattomien mahdollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia, Helsinki: Otava 1994 (toim. Sakari Kanno

• Rocco Morretta : Huomispaivan sota . Gummerus 1934 (alkuteos Come sara la guerra di domani? )
• Rudolf van Wehrt : Tannenberg: kuinka Hindenburg loi venalaiset . WSOY 1935
• Roman Gul : Punaiset marsalkat . Otava 1936
• Edgar Wallace : Mies, joka ei nukkunut: uusia seikkailuja Sandin joella . Gummerus 1938 (alkuteos Bones )
• William La Varre : Kultaa, timantteja, orkideoja: kauppamatkustajan ja tutkimusretkeilijan elamyksia Etela-Amerikan tuntemattomilla seuduilla  ; englanninkielisesta alkuteoksesta Gold, Diamonds and Orchids suom. K. M. Wallenius. Otava 1939
• Gunnar Johansson : Tahdomme elaa . Otava 1941 (alkuteos Vi ville inte do )
• C. S. Forester : Kommodori Hornblower : romaani. Otava 1948 (alkuteos The commodore )
• C. S. Forester: Lordi Hornblower : romaani. Otava 1949 (alkuteos Lord Hornblower )
• Louis Bromfield : Kesyton maa : romaani. Otava 1950 (alkuteos The Wild Country )
• Alice Lyttkens : Nouse armaani ja tule : romaani. Otava 1950 (alkuteos Statt upp min alskade )
• Esther Forbes : Onnen vuorovesi : romaani. Otava 1950 (alkuteos The running of the tide )
• John Masters : Bengalin ratsastajat : romaani. Otava 1953 (alkuteos Nightrunners of Bengal )

• Anttala, Esa: Talvisota: sataviisi taistelujen paivaa , Karisto: Hameenlinna 2003 ISBN 951-23-0938-6
• Lehtola, Veli-Pekka: Presidentin kyyditys. Presidentti Stahlberg, kenraali Wallenius ja kiihkon aika 1930 , Otava 2010 ISBN 978-951-1-24711-1
• Lehtola, Veli-Pekka: Wallenius , Kaleva 1994 ISBN 951-749-198-0
• Kuussaari, Eero: Heimosodat 1918?1922 I: Taistelu Petsamosta , Suomen heimosoturien liitto: Helsinki 1939
• Mannerheim, G.: Muistelmat II , Otava: Helsinki 1952
• Puolustusministerion Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jaakarien elamakerrasto , WSOY Porvoo 1938
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jaakarien elamakerrasto 1975 , Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9
• Sander, Gordon F.:  Taistelu Suomesta: 1939?1940 . WSOY, 2010. ISBN 978-951-035299-1 .

• Jalonen, Marja: Paikallisvaria antava sanasto K. M. Walleniuksen pohjolan kuvauksissa (1965)
• Kanno, Sakari:  Mosku: kertomus poromies Aleksanteri Hihnavaarasta ja Lapin kenraali Kurt Matti Walleniuksesta vuosina 1900-1938 . Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18156-0 .
• Lehtola, Veli-Pekka:  Wallenius: kirjailijakenraali Kurt Martti Walleniuksen elama ja tuotanto . Oulu: Pohjoinen, 1994. ISBN 951-749-198-0 . Kirja ladattavissa Veli-Pekan kotisivuilta pdf-tiedostona: http://www.veli-pekkalehtola.fi/wallenius/ .
• Lehtola, Veli-Pekka:  Presidentin kyyditys. Presidentti Stahlberg, kenraali Wallenius ja kiihkon aika 1930 . Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24711-1 . http://www.veli-pekkalehtola.fi/presidentin+kyyditys/ .
• Niinisto, Jussi :  Suomalaisia vapaustaistelijoita . Helsinki: Nimox, 2003. ISBN 952-5485-00-5 .
• Wallenius, Anni:  Auringossa syntynyt: nuoruuden muistelmat . Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08590-1 .
• Wallenius, Anni:  Kyyditys . Helsinki: Akateeminen kustannusliike, 1972. ISBN 951-9023-02-X .
• Lasse Laaksonen, Kynan ja miekan kenraali Wallenius . Docendo 2021 ISBN 978-952-382-092-0

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta K. M. Wallenius Wikimedia Commonsissa

• K. M. Wallenius Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Kolttain mailta , Kansan kuvalehti, 03.03.1934, nro 9, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• ?anghai talla hetkella. Kenraali K. M. Wallenius Kaukaisen idan sotanayttamolla , Suomen Kuvalehti, 12.03.1938, nro 10, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• K. M. Wallenius: Katuja, kaatuneita, kuolemaa ?anghaissa , Suomen Kuvalehti, 19.3.1938, nro 11, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• K. M. Wallenius: Soot?ovin portteja valloittamassa , Suomen Kuvalehti, 26.3.1938, nro 12, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• K. M. Wallenius: Kiinalaisten puolta tirkistelemassa , Suomen Kuvalehti, 11.6.1938, nro 23, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset ISNI VIAF Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Ruotsi Henkilot Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut IdRef