Tama artikkeli kasittelee hahmoa. Sanan muista merkityksista katso
tasmennyssivulta
.
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
Tarkennus:
Monet patkat taysin lahteettomia
|
Joulupukki
(nimi voidaan kirjoittaa pienella tai isolla alkukirjaimella
[1]
) on myyttinen hyva ja kiltti mieshahmo, joka tuo
jouluna
lahjoja.
[2]
Sanalla viitataan myos hahmoa toimenaan esittaviin henkiloihin.
[1]
Nykyisin kansainvalisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elanyt Myran
piispa
Pyha Nikolaus
(tunnetaan myos Nikolaus Barilaisena), jonka nimesta (
lat.
Sanctus Nicolaus
) johtuvat hahmon nimet monissa kielissa, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hanen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi
Anatoliassa
, nykyisen
Turkin
alueella. Pyha Nikolaus oli tunnettu hyvantekija, ja hanesta tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten
suojeluspyhimys
.
Legendan mukaan
Pyha Nikolaus
kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi hanta pidettiin
keskiajalla
lasten suojelijana. Esimerkiksi
Alankomaissa
lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen paivana 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui
yhdysvaltalainen
Santa-hahmo,
engl.
Santa Claus
(Pyha Klaus). Nimensa Santa Claus sai hollannin
Sinterklaas
-nimesta, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.
[3]
Euroopassa
Martti Luther
halusi korvata mielestaan liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan ja alkoi opettaa vuonna 1535, etta
Jeesus
-lapsi tuo lahjoja jouluaattona
[4]
ja kehitti
Christkind
-juhlan (
saks.
Kristus-lapsi
), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eika Nikolaus. Sana
Christkind
muuttui Yhdysvalloissa vuosien saatossa muotoon
Kriss Kringle
, jota ironisesti pidetaan nykyaan siella joulupukin toisena nimena. Joulupukin ja Kristuksen hahmot ovat siten sekoittuneet toisiinsa.
[3]
Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessa maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jalkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.
[5]
Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyha Nikolaus ja Kris Kringle (
engl.
Criscringle
) yhdistyivat ja syntyi
Santa Claus
-joulupukkihahmo.
Philadelphialainen kauppias
J. W. Parkinson
palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeamaan kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtaja
Thomas Nast
kehitti oman versionsa Joulupukista. Han lisasi hahmolle viikset ja parran seka puki sen turkiksiin. Nastin vuonna 1881 julkaistu teos
Merry Old Santa Claus
on jo melko lahella nykyaan tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi
joulukortteja
, joissa han esitteli punapukuisen joulupukin. Tata ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisia, vihreita, violetteja tai harmaita.
Yhdysvaltalainen
virvoitusjuomayhtio
Coca-Cola
halusi laajentaa markkinoitaan myos talviaikaan, joten se kaynnisti vuonna 1931 mainoskampanjan, joka rakentui Santa Clausin ymparille. Isansa puolelta
ahvenanmaalaista
syntyperaa ollut
michiganilaissyntyinen
Haddon Sundblom
piirsi kampanjaan punanuttuisen joulupukin. Han kertoi ottaneensa innoitusta
Clement Clarke Mooren
runosta
A Visit from St. Nicholas
. Coca-Colalla ja Sundblomilla on ollut suuri vaikutus yleiseen kasitykseen joulupukin ulkomuodosta.
[6]
Nykyisin joulupukki kuvataan kilttina, punanuttuisena, pyoreavatsaisena vanhana miehena, jolla on suuri valkoinen parta ja silmalasit. Pukin kotipaikkana pidetaan eri kulttuureissa joko Suomen
Korvatunturia
,
pohjoisnapaa
, pohjoista
Kanadaa
,
Gronlantia
tai
Taalainmaata
.
Joulupukin
suomenkielinen
nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen
nuuttipukkiin
ja
kekripukkiin
. Nuuttipukit, jotka usein olivat
pukin
taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivat
nuutinpaivan
(
13. tammikuuta
, vuoteen
1708
asti
7. tammikuuta
) aikaan taloissa kerjaamassa joulun tahderuokia ja -juomia.
Vanhassa
pakanallisessa
Suomessa
nuuttipukki ja
kekripukki
olivat ihmisia, jotka pukeutuivat hedelmallisyysriitin hahmoksi, pukiksi eli urospuoliseksi vuoheksi. Pukiksi pukeutunut laittoi pukin sarvet paahansa muuttuakseen
?amanistisen perinteen
mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myos tuohinaamari ja nurin pain kaannetty turkki.
[7]
Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottuja
alkoholijuomia
. Han saattoi pelotella
lapsia
ja olla
humalassa
. Joskus pukki myos jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.
Markus Rautio
eli Markus-seta kertoi Lastentunti-
radio-ohjelmassa
Yleisradiossa
1927, etta Joulupukki asuu
Korvatunturilla
Suomen
Lapissa
.
Suomalainen Joulupukki ei ole henkiolento eika nakymaton vaan ihmishahmo. Pukki on iloinen mies, jolla on valkoinen parta. Suomalainenkin joulupukki alkoi pukeutua punaisiin vaatteisiin 1960-luvulla.
[8]
Han on erittain vanha, ialtaan jopa satoja vuosia. Joskus han saattaa kayttaa puista kavelykeppia. Joulupukin puoliso on
Joulumuori
.
Joulupukin lahto Korvatunturilta
lahjojen jakoon tapahtuu
jouluaaton
aattona (
23. joulukuuta
). Han kayttaa kulkuvalineenaan
porovaljakon
vetamaa
rekea
, jonka edessa on ensimmaisena
Petteri Punakuono
. Suomalainen joulupukki kulkee reella maan pintaa pitkin toisin kuin amerikkalainen, jonka porot lentavat ilmassa. Suomessa joulupukki ei tule sisaan savupiipusta, vaan ovesta. Suomalainen Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki kysyy yleensa tullessaan ”Onkos taalla kiltteja lapsia?”.
Kielitieteilija
Osmo Ikola
kirjoitti vuonna 1984 julkaisemassaan artikkelissa
Kanava
-lehdessa
, etta Markus Rautio ei vuonna 1927 keksinyt Korvatunturia Joulupukin asuinpaikaksi omasta paastaan, vaan vahvisti vanhan uskomuksen. Ikola muisteli kuulleensa tarinoita Korvatunturista Joulupukin kotipaikkana jo lapsuudessaan 1920-luvun alussa, ja hanen mukaansa uskomus tunnettiin ainakin
Satakunnassa
,
Hameessa
,
Viipurin
seudulla ja
Tornionjokilaaksossa
. Rautio itse ei lainkaan maininnut muistelmissaan Korvatunturi-episodia.
Zachris Topeliuksen
vuonna 1867 kirjoittamassa sadussa
Peikkojen joulu
Joulupukki asui ”kaukana pohjoisessa”, tarkemmin maarittelemattomassa paikassa, ja
Anni Swanin
tarinoiden mukaan han majaili ”Jouluvuoressa, synkan korven syvyydessa”.
[9]
Nimi Sinterklaas on hollantilainen mukaelma Pyhan Nikolauksen (
Sint Nikolaas
) nimesta. Hollantilaiset merimiehet toivat alkujaan mukanaan tiedon Pyhan Nikolauksen jaloista teoista. Kun sitten 1400-luvulla Alankomaista tuli
Espanjaan
kuuluva alue, Nikolaus alkoi purjehtia sielta kasin alusmaittensa alamaisia tervehtimaan. Myohemmin hanen nimensa muuntui muotoon
Sinterklaas
.
Piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta
hoyrylaivalla
Alankomaihin marraskuun puolivalissa, eri vuosina eri kaupunkiin, jossa hanet otetaan juhlallisesti vastaan. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa Sinterklaas ja hanen apulaisensa
Zwarte Piet
kiertavat Hollantia, kuten Suomessa tontut, seuraamassa lasten kaytosta.
Sinterklaasin mukana kulkevaa
Zwarte Pietia
, 'Mustaa Pekkaa' esittaa valkoinen henkilo, joka on maskeerattu mustaksi afrikkalaiseksi ihomaalin ja peruukin avulla. Nykyisin ystavallisena kuvattu Zwarte Piet jakaa Sinterklaasin kanssa lahjoja lapsille Hollannissa. Kun hanen sakkinsa on tyhja, taustatarinan vanhimmassa versiossa Zwarte Piet tayttaa sakkinsa tuhmilla lapsilla ja vie sen mukanaan takaisin Espanjaan. Zwarte Pietin hahmon uskotaan olevan hollantilaisen Jan Schenkmanin vuonna 1850 keksima.
[10]
Hollannissa lahjat jaetaan illalla 5. joulukuuta, Pyhan Nikolauksen muistopaivan aattona. Jouluaatto on tavallinen tyopaiva ja joulupaiva kirkollinen juhlapaiva.
Joulupukin englanninkielisista nimista tunnetuin on
Santa Claus
eli lyhyemmin
Santa.
Alun perin joulupukkiperinne kulkeutui 1600-luvulla
Yhdysvaltoihin
Alankomaista muuttaneiden siirtolaisten mukana
Amsterdamista
silloiseen New Amsterdamiin (nykyisin
New York
).
Vuonna 1804 Yhdysvalloissa
New Yorkin historiallinen seura
otti Nikolaoksen suojeluspyhimyksekseen, ja vuonna 1809 historiallinen seura vietti ensimmaisen kerran Pyhan Nikolauksen paivaa. Puupiirroksessa piispan seurana on pieni hahmo, Sancte Claus. Vuonna 1821 kirjanpainaja
William Gilley
julkaisi Sancte Clausista kertovan Children’s Friend -kirjan, jossa tama jouluaattoyona tuo lahjoja kilteille lapsille. Gilleyn ystava
Clement Clarke Moore
kirjoitti vuonna 1823 runon pulskasta, piippua polttelevasta Santa Clausista. Kuvittaja
Thomas Nast
piirsi mustavalkoisen piirroksen lahjasakkia kantavasta Santa Clausista
Harper’s Weeklyyn
. Runoilija
George Webster
keksi nimeta pohjoisnavan Santa Clausin asuinpaikaksi vuonna 1869. Thomas Nast piirsi samana vuonna ensimmaisen punapukuisen Santan. Seuraavana vuonna 1870 Yhdysvalloissa ja Kanadassa Santa Claus -hahmosta tuli suosittu hahmo tavaratalojen joulukampanjoissa. Vuonna 1931
Haddon Sundblom
keksi piirtaa Coca-Cola-pukin ja Santa Claus -hahmo levisi mainosten avulla koko maailmaan.
[11]
Washington Irving
kirjoitti aikanaan suosittuja mielikuvituksellisia ja jannittavia kertomuksia. Han loi joulupukille aiempaa kiltimman ja muhkeamman olemuksen.
Anglosaksisten maiden Pukki huutaa tullessaan: ”Ho! Ho! Ho!” ja Yhdysvalloissa Pukki jakaa jouluaattona lahjat lentavien
porojen
vetamalla reella ja kulkee sisaan taloihin savupiipun kautta. Lahjat loydetaan takan ylapuolella riippuvista sukista (tai isommat lahjat olohuoneen lattialta) joulupaivan aamuna.
Protestanttisessa
Saksassa
Joulupukkia kutsuttiin kahdella nimella:
Weihnachtsmann
(”Joulumies”) tai pelkka
Nikolaus
. Vuonna 1847 Moritz von Schwind piirtaa Weihnachtsmannin, Nikolaoksen saksalaisen muunnelman.
[12]
Katolisessa Etela-Saksassa Pukki taas oli nimeltaan
Nikolaus
. Joulukuun kuudentena han kulki punaisessa nutussa sakki selassa kertomassa joulusta. Mukanaan hanella saattoi olla mies,
Knechtruprecht
(Pukin apulainen). He eivat tuoneet tuolloin lahjoja, vaan ne antoi jouluaattona tai -paivana
Christkind
(”Jeesus-lapsi”), joka jatti paketit talon ulkopuolelle.
Englannissa
Joulupukista kaytetaan nimitysta
Father Christmas
(”Isa Joulu”). Hanen uskotaan jattavan joulukuun 25. paivana pikkulahjat joulusukkiin ja isommat kuusen alle. Joulusukat ripustetaan yleensa jouluaattoiltana takan reunukselle. Ainakin ennen muinoin lapset asettivat takan reunukselle joulupiiraan ja isa lasillisen
sherrya
. Nain pukki saattoi rentoutua hetkisen ennen kuin lahti taas kiipeamaan ylos ja ulos savupiipusta jatkaakseen matkaansa ilmojen halki poroineen.
Itavallassa
joulupukkina toimii piispa Nikolaus ja hanen kanssaan kulkee Mustan Pekan serkku,
Krampus
-niminen musta paholainen. Krampuksella on mukanaan tyhja hiilisakki. He kulkevat 6. joulukuuta yhdessa talosta taloon kyselemassa, ovatko lapset olleet kiltteja. Joka on, sille
Pyha Nikolaus
antaa lahjan (hedelmia tai makeisia), joka taas ei, se tuodaan ovelle Krampuksen nuhdeltavaksi. Jos on ollut todella tuhma, Krampus saattaa sulkea hiilisakkiinsa hetkeksi. Syntinsa voi kuitenkin sovittaa tayttamalla Pyhan Nikolauksen pyynnon laulamisesta. Ihmiset antavat Krampukselle usein hehkuviinia. Ikkunalaudalle jatetyista tyhjista sukista ja kengista loytyy aamulla pienia lahjoja ja makeisia.
Itavallassa on myos Saksasta tullut
Christkindl
-perinne. Jouluaattona (
24. joulukuuta
) ”Jeesus-lapsi” tuo lisaa lahjoja taloon. Kukaan ei oikeastaan tieda, milta Christkindl nayttaa.
Ranskalaiset
lapset saavat lahjansa joulupaivan aamuna.
Pere Noel
(”Isa Joulu”) on laskeutunut taloon yolla savupiipun kautta ja jattanyt lahjat lasten kenkiin.
1900-luvun alussa Ranskassa oli useita lapsille lahjoja jakavia hahmoja: tati Arie, ukko Chalende, Barbassionne tai Olentzaro. Kaikki asuivat eri maakunnissa.
Nykyaan kuitenkin ainoa lahjojen tuoja on
Saint Nicolas
, joka asuu taivaassa ja laskeutuu sielta joulupaivana. Tunnettu ranskalainen joululaulu alkaakin jotensakin nain:
Jouluisa pikkuinen, milloin laskeudut taivaasta tuhansien lelujesi kanssa, ala unohda minun pienta joulukenkaani.
Ruotsissa
on lahella
Moran
kaupunkia kyla nimelta
Gesunda
, jonka nimikkovuoren juurella on Tonttumaa, jossa Joulupukkia vastaava, yli 400 vuotta vanha
Tomten
(”Tonttu”),
Jultomten
(”Joulutonttu”), asuu ja tyoskentelee.
Suomenruotsissa
joulupukki on nimeltaan
Julgubben
(”Joulu-ukko”).
Oslon
lahella Oslovuonon rannalla on
Drøbak
-niminen pikkukaupunki, missa
Norjan
joulupukki eli
Julenissen
asuu tonttujensa kanssa.
[13]
Koska Julenissenin koti sijaitsee etelassa, ei hanella ole poroja vaan vuonohevosia. Niiden nimet ovat Joulutahti ja Jouluilo. Pitkilla matkoilla han lainaa tonttuserkkujensa poroja. Nissen esi-isat olivat noin puolen metrin korkuisia; he ratsastivat vuonoponeilla ja porsailla. Nykyinen Nisse-tonttu on isokokoinen mies, jolla on punaiset posket, iso pyorea vatsa ja lempeat silmat.
lahde?
Julenissen ei yleensa vieraile fyysisesti taloissa, vaan lahjat loytyvat kuusen alta jouluaattona.
[14]
Gronlannin
Joulupukin toimisto sijaitsee saaren paakaupungissa
Nuukissa
, vuonon rannalla. Talon edessa on viisimetrinen postilaatikko, johon maailman lapset lahettavat pukille kirjeita ja kortteja
lahde?
, jotka pukki avaa vasta ennen joulua ja jokaiseen han vastaa. Toimiston edessa on myos maailman korkein tuttitorni, johon tuhannet lapset lahettavat tuttinsa ? siita on helpompi luopua, kun tietaa, etta se menee Pukille eika roskiin.
Pukki ei asu toimistossaan, vaan Pohjoisnavalla. Sielta on ensiluokkaiset nakymat kaikkiin maailman koteihin. Joulupukki on iloinen ja hyvasydaminen. Han uhkuu terveytta, vaikka onkin pieni ja pyorea. Pukilla on vaimo ja seitseman lasta. Han korostaa perheen tarkeytta. Hanella on myos myrskymittari, jota han tarkastelee useita kertoja paivassa. Silla on suuri merkitys etenkin jouluaattona.
Pakkasukko
(
ven.
Дед Мороз
,
Ded Moroz
) on
venalainen
versio Joulupukista. Han tosin ilmestyy vasta uudenvuodenaattona eli
31. joulukuuta
.
Pakkasukon parta on valkoinen, pitka ja tuuhea. Han on pukeutunut venalaisittain pitkaan
turkkiin
, joka on vyotetty kankaisella vyolla. Turkki voi olla melkein minka varinen tahansa. Paassaan Pakkasukolla on pyorea lakki, jonka reunat ovat turkista. Pakkasukko kulkee tyypillisella venalaisella kolmivaljakolla eli troikalla, ja mukanaan hanella on lapsenlapsensa
Lumitytto
. Uudenvuodenyona Pakkasukko ja Lumitytto tuovat lapsille lahjoja seka toteuttavat ihmisten salaisia toiveita.
T?ekissa joululahjat on perinteisesti tuonut Jeesus-lapsi,
Je?i?ek
. Jeesus yritettiin 1950-luvulla korvata Neuvostoliitosta tuodulla Pakkasukolla, kun
Antonin Zapotocky
julisti 1952 joulupuheessaan kapitalistisen Jeesuksen muistuttavan koyhia siita, etta heidan paikkansa on tallissa. Pakkasukosta ei kuitenkaan muodostunut perinnetta. Vasta 1990-luvulla amerikkalaistyyppinen joulupukki on vallannut alaa. T?ekissa onkin alettu kampanjoida
[15]
myos amerikkalaista joulupukkia vastaan.
Islantilaisessa
kansanperinteessa esiintyvat
Jolasveinar
-hahmot (suom.
joulupojat
), joista on nykyaikana tullut Joulupukin islantilainen versio. Heidan lukumaaransa on vaihdellut vuosien saatossa mutta nykyaan heita katsotaan olevan kolmetoista. Joulupoikia kuvailtiin aiemmin ilkikurisiksi tai jopa rikollisiksi kujeilijoiksi, mutta nykyisin heita kuvaillaan hyvantahtoisemmiksi.
Kirjeiden kirjoittaminen joulupukille on jo pitkaan kuulunut lasten jouluperinteisiin monissa maissa. Nama kirjeet sisaltavat usein lahjatoivelistan. Monissa maissa postilaitos palkkaa tyontekijoita tai antaa vapaaehtoisten hoitaa kirjeisiin vastaamisen. Esimerkiksi Kanadan postilla on oma postinumeronsa joulupukin kirjeille: H0H 0H0, ja Gronlannin joulupukki saa noin 200 000 kirjetta vuodessa. Myos Suomen joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjetta yli 190 maasta, erityisesti
Kiinasta
,
Italiasta
,
Puolasta
,
Britanniasta
,
Suomesta
,
Japanista
ja
Venajalta
.
[16]
Euroopassa monet kristilliset ryhmat ovat arvostelleet joulupukkia siita, etta se vie huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itavallassa alkoi vuonna 2006 ”Kieltakaa pukki” -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei paastetty kaikille joulumarkkinoille. Wienin joulumarkkinoilla pukkijulisteet ja -kuvat piti poistaa. Kampanjan jarjestajien mielesta joulupukki on kaupallinen ja Coca-Colan markkinamiesten luoma hahmo. Wienin kaupungintalon tiedottaja sanoi, etta ne, jotka haluavat nahda joulupukin, voivat menna Yhdysvaltoihin.
[17]
- ↑
a
b
joulupukki.
Kielitoimiston sanakirja
. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑
Nurmi, Timo:
Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja
. 3. tarkistettu ja paivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004.
ISBN 951-20-6541-X
.
- ↑
a
b
Pyykkonen, Petja:
Nikolaos Ihmeidentekija
Ortodoksi.net
. Petja Pyykkonen, Hannu Pyykkonen ja Sonja Tammivuori. Viitattu 24.12.2008.
- ↑
Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista.
Tiede 12/2013
, 2013, s. 47.
- ↑
Edgren, Helena ja Lehtonen, Juhani U. E.:
Nikolaus (noin 270 - noin 342)
2001. Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2007.
- ↑
Perunka 2020, s. 52?53.
- ↑
Karjalainen, Sirpa:
Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteita
. WSOY, 1994.
- ↑
Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista.
Tiede 12/2013
, 2013, s. 49.
- ↑
Ilari Tapio:
Korvatunturi on rajakokemus
. Aamulehti 24. joulukuuta 2017, s. B5?B6. Alma Media.
- ↑
Maithe Chini:
What’s the issue with Zwarte Piet ?
The Brussels Times
. 4.12.2019. Viitattu 28.10.2020.
- ↑
Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista.
Tiede 12/2013
, 2013, s. 48-49.
- ↑
Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista.
Tiede 12/2013
, 2013, s. 48.
- ↑
Joulu Norjassa
tunturisusi.com
.
Arkistoitu
28.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
- ↑
Joulutunnelmaa norjalaisittain ? naapurissa juhlitaan tuttuun tyyliin
15.12.2016. Rantapallo.fi. Viitattu 13.9.2017.
- ↑
Anti Santa
www.anti-santa.cz
. Viitattu 22.12.2006.
- ↑
Joulupukki sai puoli miljoonaa kirjetta
Posti (www.posti.com)
. 12.2.2015. Posti Group Oyj. Viitattu 11.8.2015.
- ↑
Joulupukki halutaan kieltaa lailla
Ilta-Sanomat (is.fi)
. 4.12.2006. Viitattu 4.12.2006.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Muut
| |
---|
|