Jean-Bedel Bokassa
(tunnettiin myos nimella
Salah Eddine Ahmed Bokassa
ja
Keisari Bokassa I
) (
22. helmikuuta
1921
Bobangui
,
Ranskan paivantasaajan Afrikka
?
3. marraskuuta
1996
Bangui
,
Keski-Afrikan tasavalta
) oli toinen
Keski-Afrikan tasavallan presidentti
vuosina 1966?1976 ja
Keski-Afrikan keisarikunnan
historian ainoa
keisari
vuosina 1976?1979.
[1]
Bokassa oli alun perin
ammattisotilas
, mutta vuonna 1966 han riisti melko verettomasti vallan serkultaan
David Dackolta
. Han hallitsi Keski-Afrikan tasavaltaa kovaotteisesti, ja vuonna 1972 han keskitti kaiken vallan itselleen julistaen itsensa elinikaiseksi presidentiksi. Vuonna 1976 han heratti suurta maailmanlaajuista huomiota muuttamalla maansa valtiomuodon perinnolliseksi
monarkiaksi
ja kruunauttamalla itsensa
keisariksi
(Bokassa I). Bokassa teetti itselleen samanlaisen valtaistuimen kuin
Salomolla
. Maa muutti nimensa Keski-Afrikan keisarikunnaksi.
Keisarikunnan aika paattyi jo vuonna 1979
ranskalaisten
erikoisjoukkojen
tekemaan
vallankaappaukseen
. Bokassa I pakeni maasta, mutta myohemmin han palasi takaisin kotimaahansa ja
oikeudenkaynnin
jalkeen hanet tuomittiin
elinkautiseen vankeuteen
.
Jean-Bedel Bokassa syntyi vuonna 1921
Bobanguin
kylassa
Ranskan paivantasaajan Afrikassa
.
[1]
Hanen isansa oli
m’bakojen
heimopaallikko, joka tapettiin yhteenotossa, kun Jean-Bedel oli kuusivuotias. Hanen aitinsa teki itsemurhan pian taman jalkeen jattaen orvoiksi Bokassan ja taman 11 sisarusta.
[2]
[3]
Bokassa kavi katolisten lahetyssaarnaajien kouluissa
Banguissa
ja
Brazzavillessa
. Han kuitenkin jatti haaveen papin urasta ja liittyi 1939 Ranskan armeijaan.
[2]
Ranskan valtauksen
jalkeen Bokassa palveli
Vapaan Ranskan
afrikkalaisessa yksikossa. Hanen sotilasuransa jatkui Ranskan armeijassa myos toisen maailmansodan jalkeen, ja han palveli asevoimissa
Indokiinan sodassa
. Bokassa osallistui muun muassa
đi?n Bien Ph?n taisteluun
, jossa Ranska karsi tappion. Hanet ylennettiin vuonna 1956 vanrikiksi.
[2]
Vuonna 1961 han oli jo kapteeni.
[1]
Keski-Afrikan tasavalta
itsenaistyi vuonna 1960. Bokassa jatti taman jalkeen Ranskan armeijan ja palasi kotimaahansa.
[2]
Itsenaisyysliiketta oli johtanut Bokassan serkku
Barthelemy Boganda
. Taman kuoltua lento-onnettomuudessa pian itsenaistymisen jalkeen Ranska asetti maan johtoon
David Dackon
.
[4]
Bokassa sai Dackolta tehtavakseen luoda valtion armeijan. Bokassasta tuli 1963 Keski-Afrikan tasavallan asevoimien komentaja.
[2]
Dackon aikana Keski-Afrikan tasavallan talous syoksyi ja valtionvelka kasvoi voimakkaasti. Valtio oli vaarassa menna
vararikkoon
, kun Dacko syostiin vallasta vuoden 1965 lopussa.
[5]
Bokassan ja toisen Indokiinan sodan veteraanin,
Alexandre Banzan
johtamat joukot sulkivat uudenvuodenaattona Banguin keskustan
vallankaappauksessa
.
[4]
Bokassa julisti vallankaappauksen jalkeen 1. tammikuuta 1966 itsensa presidentiksi ja paaministeriksi.
[2]
Bokassa lakkautti pian perustuslain, hajotti parlamentin ja siirsi kaikki hallinnolliset asiat valitsemallaan hallitukselle.
[5]
Bokassa pyrki kuitenkin uudistamaan valtion taloutta. Niin sanottu operaatio Bokassa oli kansallinen suunnitelma, jonka tarkoituksena oli luoda valtiollisia maatiloja ja teollisuutta. Suunnitelma kuitenkin epaonnistui heikkoon hallintoon.
[6]
Monet Bokassan ensimmaisista teoista olivat suosittuja, kuten Banguin lihatilanteen parantaminen ja bussijarjestelman luominen.
[4]
Bokassasta tuli kuitenkin nopesti monien muiden
diktaattorien
tavoin aarimmaisen vainoharhainen ja ahne. Hanen entinen kumppaninsa Banza pidatettiin 1969 vallankumoussuunnitelmaepailyjen takia.
[4]
Banzaa kidutettiin ja lopulta hanet teloitettiin 12. huhtikuuta pidatysta seuranneena paivana.
[7]
Kun Bokassa alkoi vangita ja teloittaa poliittisia vastustajiaan seka laajentaa valtaoikeuksiaan, hanen kansansuosionsa romahti ja hanet yritettiin syosta vallasta vuosina 1969 ja myohemmin 1974. Bokassa myos yritettiin epaonnistuneesti salamurhata vuoden 1976 helmikuussa.
Bokassa kaantyi
islaminuskoon
tavattuaan
Libyan
johtajan
Muammar Gaddafiin
ja otti itselleen islamilaisen nimen
Salah Eddine Ahmed
.
[2]
[8]
Bokassan tarkoituksena oli taata kaantymisellaan Libyan taloudellinen tuki.
[7]
Kun tukea ei kuitenkaan kuulunut, Bokassa palasi katolisuuteen vain hieman ennen kruunajaisiaan.
[2]
[9]
Ranskan armeijassa palvellessaan Bokassa oli opiskellut
historiaa
ja tutustunut Ranskan keisari
Napoleon Bonaparteen
, jota han sittemmin oli alkanut suuresti ihailla.
[3]
Bokassa piti 4. joulukuuta 1976 puheen, jossa han julisti ryhtyvansa
keisariksi
, lakkauttavansa maan
parlamentin
ja vaihtavansa maan hallitusmuodon tasavallasta
keisarikunnaksi
. Tasan vuotta myohemmin Bokassa kruunautti itsensa Keski-Afrikan keisarikunnan keisari Bokassa I:ksi. Yksikaan valtionpaamies ei osallistunut juhlallisuuksiin, joskin silloinen Ranskan puolustusministeri
Jacques Soufflet
lahetti kokonaisen
pataljoonan
ranskalaissotilaita seka
Ranskan ilmavoimien
17
suihkuhavittajaa
suojelemaan kruunajaisseremoniaa. Kruunajaisjarjestelyihin kuului muiden muassa 60
Mercedes-Benz
-autoa, 130
hevosta
, 24 000 pulloa
viskia
, 65 000 pulloa
samppanjaa
, 40 000 pulloa ranskalaista
viinia
, tuhansittain
ruusuja
seka 120-henkinen orkesteri.
lahde?
Afrikan johtajista ainoastaan
Mauritiuksen
paaministeri saapui paikalle, minka johdosta Bokassan kerrotaan myohemmin sanoneen, etta muut Afrikan johtajat olivat vain kateellisia, koska hanella oli keisarikunta toisin kuin muilla.
[3]
Arvioiden mukaan kruunajaiskulut olivat
Yhdysvaltain dollareissa
noin 20 miljoonan arvoiset,
[1]
mika merkitsi melkein neljasosaa koko maan silloisesta vuosibudjetista.
[10]
[11]
[12]
Keisarillinen hovi perustettiin noin 75 km:n paahan Banguista, jonne Bokassa oli rakennuttanut palatsinsa. Palatsista kiersi monenlaisia huhuja jo Bokassan aikana: palatsissa vaitettiin olleen kolme samanlaista maanalaista tunnelia, joissa oli aarrekammio. Lisaksi palatsin laheisyydessa oli teollisuutta kuten kahvintuotantoa. Nykyisin palatsialue on kaytannossa taysin raunioina.
[12]
.
Kruunajaisten seurauksena
lansimaissa
alettiin pitaa Bokassaa suuruudenhulluna ja jopa mielenvikaisena, ja hanta verrattiin usein toiseen omalaatuisesta kaytoksesta tunnettuun afrikkalaisdiktaattoriin,
Ugandan
Idi Aminiin
.
Yhdysvallat
,
Sveitsi
ja erityisesti
Ranska
kuitenkin tukivat Bokassan hallitusta. Ranska tuki innokkaasti Keski-Afrikan keisarikuntaa seka sotilaallisesti etta taloudellisesti, minka takia Bokassa vastapalveluksena lahjoitti
uraania
, joka oli elintarkeata Ranskan
ydinaseiden
kehitysohjelmalle.
[3]
[10]
Bokassa myos ystavystyi Ranskan presidentti
Valery Giscard d’Estaingin
kanssa ja kutsui usein hanet luokseen vierailulle. Ranskalaisessa
Le Canard enchaine
-lehdessa paljastettiin 1979, etta Bokassa oli aikoinaan lahjoittanut Giscard d’Estaingille useiden tuhansien
frangien
arvosta
timantteja
. Tapaus aiheutti Ranskassa poliittisen skandaalin.
[13]
Kun Keski-Afrikan keisarikunnan talous oli romahtamaisillaan, Bokassa paatti hankkia maalle tarvittavia lisavaroja antamalla maarayksen, jonka mukaan kaikilla maan lapsiperheilla oli velvollisuus ostaa lapsilleen
koulupukuja
, joita oli saatavissa ainoastaan Bokassan keisarillisesta vaatehuoneesta. Koulupuvut olivat kuitenkin niin kalliita, etta koyhan maan asukkaista vain rikkaimmilla oli varaa hankkia niita.
[14]
[15]
Banguissa puhkesi taman takia mellakoita ja opettajat, opiskelijat, koululaiset ja viranomaiset jarjestivat lakkoja. Bokassan autoa heiteltiin kivilla 17. huhtikuuta. Seuraavana paivana Bokassa pidatytti satoja 8?16-vuotiaita lapsia joukkokokoontumisen yhteydessa. Lapset kuljetettiin Banguin reunamilla sijainneeseen Ngaragban vankilaan, jossa seuraavana yona lapsia kidutettiin, hakattiin kuoliaaksi, kivitettiin ja kuristettiin.
Veriloylyssa
kuoli noin sata lasta, ja nuorimmat uhrit olivat kahdeksanvuotiaita.
[4]
[16]
Koululasten veriloyly jarkytti suuresti Ranskaa, joka veti tukensa Keski-Afrikan keisarikuntaa ja alkoi suunnitella Bokassan syoksemista vallasta. Ranskan tiedustelupalvelun
SDECE:n
kommandot suorittivat operaatio Barrakudan 20. syyskuuta 1979, jolloin Bokassa oli valtiovierailulla Libyassa. Seuraavaan paivaan mennessa Bokassan hallinto oli kaadettu ja uudeksi presidentiksi oli nimitetty David Dacko, jonka ranskalaisjoukot palauttivat valtaan.
Vallasta syosty Bokassa lahti maanpakoon ja yritti pyrkia Ranskaan, mutta ranskalaiset viranomaiset epasivat hanelta oleskeluluvan. Bokassa vetaytyi asumaan
Norsunluurannikon
paakaupunkiin
Abidjaniin
, kunnes vuonna 1983 Ranska myonsi hanelle ”poliittisen turvapaikan”. Bokassa muutti asumaan Ranskaan ja eli Chateau d'Hardricourtin palatsissa
Hardricourtissa
,
Yvelinesissa
, mutta han ei nauttinut Ranskan ilmastosta ja paatti palata takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, vaikka kotimaassa hanet oli etsintakuulutettu.
24. lokakuuta 1986 palasi takaisin Keski-Afrikan tasavaltaan, mutta paikalliset viranomaiset ottivat hanet kiinni jo lentokentalla. Bokassalle jarjestettiin oikeudenkaynti ja hanta syytettiin muiden muassa
maanpetoksesta
,
kannibalismista
,
kavalluksista
ja
murhista
. Oikeudenkaynti paattyi 12. kesakuuta 1987 ja Bokassalle annettiin
kuolemantuomio
. Bokassa vietiin vankilaan odottamaan teloitusta, mutta vuoden 1988 tammikuussa rangaistus vaihdettiin elinkautiseksi vankeudeksi.
Vuonna 1993 presidentti
Andre Kolingba
kuitenkin paatti armahtaa Keski-Afrikan tasavallan kaikki vangit, mukaan lukien Bokassan. Bokassa kuitenkin asetettiin kotiarestiin ja han joutui asumaan vaatimattomissa oloissa paakaupunki
Banguissa
. 3. marraskuuta 1996 Bokassa menehtyi akilliseen
sydankohtaukseen
75-vuotiaana.
[12]
Maan itsenaisyyden 50-vuotispaivan kunniaksi presidentti
Francois Bozize
rehabilitoi
ex-keisari Bokassan vuonna 2010.
[17]
- Lentz, Harris M.:
Heads of States and Governments Since 1945
. Oxon: Routledge, 2013.
ISBN 1-884964-44-3
.
Google-kirjat
(viitattu 22.12.2015).
- Kalck, Pierre:
Historical Dictionary of the Central African Republic
. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, Inc, 2005.
ISBN 0-8108-4913-5
.
Google-kirjat
(viitattu 22.12.2015).
- McKenna, Amy (toim.):
The History of Central and Eastern Africa
. Britannica Educational Publishing, 2011.
ISBN 978-1-61530-396-0
.
Google-kirjat
(viitattu 22.12.2015).
- ↑
a
b
c
d
Jean-Bedel Bokassa
Encyclopedia Britannica
. Viitattu 25.11.2013.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
Lentz, s. 151?152.
- ↑
a
b
c
d
The Craziest Dictator You've Never Heard of | Jean-Bedel Bokassa
4.3.2020. NewAfrica. Viitattu 12.10.2021.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
Cathcart, Brian:
Obituary: Jean-Bedel Bokassa
Independent
. 5.11.1996. Viitattu 22.12.2015.
(englanniksi)
- ↑
a
b
McKenna, s. 34.
- ↑
McKenna, s. 35.
- ↑
a
b
Kalck, s. 28.
- ↑
In Central Africa the Sun Sets on a Republic and Comes Up on an Empire
The New York Times
. 5.12.1976. Viitattu 12.10.2021.
(englanniksi)
- ↑
Diane Law:
The Secret History of the Great Dictators: Idi Amin & Emperor Bokassa I
. Little, Brown Book Group, 2011-08-18.
ISBN 978-1-78033-337-3
.
Teoksen verkkoversio
(viitattu 12.10.2021).
(englanniksi)
- ↑
a
b
Jean-Bedel Bokassa; African Leader Jailed for Abuses
5.11.1996. The Los Angeles.
Arkistoitu
21.3.2016. Viitattu 25.11.2013
(englanniksi)
.
- ↑
Titley, Brian:
Dark Age: The Political Odyssey of Emperor Bokassa
, s. 87-93. McGill-Queen's Press, 2002.
ISBN 9780773524187
.
Google books
(viitattu 26.11.2013).
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
The remains of Central African Republic's imperial past
22.12.2017. FRANCE 24 English. Viitattu 12.10.2021.
(englanniksi)
- ↑
Profile: Giscard d'Estaing
19.5.2003. BBC News. Viitattu 25.11.2013.
(englanniksi)
- ↑
Nostalgia for a nightmare
The Economist
. 25.8.2016. Viitattu 12.10.2021.
- ↑
BBC World Service - Witness History, Bokassa's massacre of the children
BBC
. Viitattu 12.10.2021.
(englanniksi)
- ↑
Kalck, s. 29.
- ↑
Centrafrique : Bozize rehabilite l’ex-empereur Bokassa
RFI - Afrique
. 12.2.2010. Viitattu 1.12.2018.
|
Edeltaja:
Ei kukaan
|
Keski-Afrikan keisarikunnan keisari
1977–1979
|
Seuraaja:
Ei kukaan
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|
|
---|
| Keski-Afrikan tasavalta (1960?1976)
| | |
---|
| Keski-Afrikan keisarikunta (1976?1979)
| |
---|
| Keski-Afrikan tasavalta (1979?)
| |
---|
|