Jaakarhu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaakarhu
Jääkarhu tutkii usein ympäristöään erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla päätään.
Jaakarhu tutkii usein ymparistoaan erinomaisen hajuaistinsa avulla nostamalla paataan.
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Elainkunta Animalia
Paajakso: Selkajanteiset Chordata
Alajakso: Selkarankaiset Vertebrata
Luokka: Nisakkaat Mammalia
Lahko: Petoelaimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Karhut Ursidae
Suku: Karhut Ursus
Laji: maritimus
Kaksiosainen nimi

Ursus maritimus
Phipps , 1774

Synonyymit
  • Thalarctos maritimus (Phipps, 1774) [1]
Jääkarhun levinneisyys
Jaakarhun levinneisyys
Alalajeja
Katso myos

  Jaakarhu Wikispeciesissa
  Jaakarhu Commonsissa

Jaakarhu ( Ursus maritimus ) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella tavattava karhulaji . Se on suurin karhu ja suurin maalla elava lihansyoja . Maailmassa elaa nykyisin arviolta 26 000 jaakarhua [2] .

Jaakarhun turkki on kokonaan valkoinen. Jaakarhu-uros painaa normaalisti 400?600 kilogrammaa. Jaakarhu syo etupaassa hylkeita, joita se saalistaa hiipimalla ja jahtaamalla, hengitysaukolla vaanimalla, tai poikaspesan katon lapi. Jaakarhu on myos ihmiselle vaarallinen.

Kesaisin jaakarhut usein paastoavat jaattomalla maalla useiden kuukausien ajan. Syksylla emo synnyttaa yleensa kaksi poikasta.

Alkupera [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhu polveutuu ruskeakarhusta . Geenitutkimuksissa jaakarhun syntymisesta on annettu erilaisia ajoituksia. Vuonna 2010 julkaistun mitokondrio-DNA:sta tehdyn tutkimuksen mukaan jaakarhu erosi ruskeakarhusta noin 150 000 vuotta sitten ja sopeutui nopeasti elamaan arktisella merijaalla. [3] Vuonna 2012 Science -lehdessa julkaistun nDNA-tutkimuksen mukaan ero tapahtui 600 000 vuotta sitten. Samana vuonna Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa julkaistun tutkimuksen mukaan ero tapahtui 4?5 miljoonaa vuotta sitten, mutta senkin jalkeen lajien valilla tapahtui risteytymista. [4] Vanhin tunnettu jaakarhufossiili on 110 000–130 000 vuotta vanha leukaluu. [5]

Levinneisyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhuja elaa Venajan pohjoisosissa, lantisessa ja pohjoisessa Alaskassa , Kanadan arktisilla alueilla, Gronlannissa , Huippuvuorilla ja Pohjois- Siperiassa . [1] Jaakarhut elavat etupaassa mantereiden ja saarten rannikoiden jaalautoilla, koska siella elaa runsaasti hylkeita, jaakarhun paaravintoa. Pysyvan jaan alueilla jaakarhuja on vahemman. Jaakarhun elinalue vaihtelee vuoden aikana jaapeitteen ja hylkeiden esiintyvyyden mukaan. [6]

Viime jaakaudella ja sen jalkeisina kylmina aikoina jaakarhun levinneisyys oli nykyista laajempi. Esihistoriallisten jaakarhujen jaanteita on loydetty esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta . [7] Lajin arvellaan elaneen tuolloin myos Suomessa , vaikkakaan asiasta ei ole varmoja todisteita. [7]

Alaskan ABC-saarilla elaa jaakarhujen ja ruskeakarhujen risteymapopulaatio. Se syntyi, kun urospuoliset ruskeakarhut uivat saarille mantereelta ja parittelivat naaraspuolisten jaakarhujen kanssa. [4]

Piirteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhun kallo.

Jaakarhu on keskimaaraiselta kooltaan maailman suurin karhu ja ainoa meressa elava karhu. Jaakarhun ruumis on vanttera, silla on suhteellisen pitka kaula, eika se ole kyttyraselkainen kuten muut karhut. Aikuinen uros on kuonosta hannanpaahan yleensa 200?250 senttimetria pitka ja painaa normaalisti 400?600 kilogrammaa, joskus jopa 800 kilogrammaa. Naaras on 180?200 senttimetria pitka ja painaa 200?350 kilogrammaa. [6] Hanta on noin 18 senttimetrin pituinen. [7] Eri populaatioiden valilla on keskimaaraisia kokoeroja. [6]

Jaakarhu on kanta-astuja, silla on viisi varvasta jokaisessa jalassaan, eika se pysty vetamaan kynsia sisaan. Etutassut ovat suuret ja airomaiset, mika auttaa uimisessa ja ohuella jaalla kavelemisessa. [6] Etuvarpaiden valissa on rapylamaiset poimut ja pitoa jaalla parantavia ihonystyroita polkuanturoissa . [8]

Jotkin jaakarhut pystyvat juoksemaan yli 32 kilometrin tuntivauhtia tasaisella jaalla, mutta suurikokoisimmat yksilot ovat huomattavasti hitaampia. Jaakarhu on myos kettera kiipeilija. [9] Uidessaan jaakarhu kayttaa vain etujalkojaan. [6]

Aikuisen jaakarhun nahka on musta, ja silmat, kirsu ja kynnet ovat tummat. Karvat ovat kirkkaita, eli niissa ei ole lainkaan pigmenttia. Putkilomaisina karvat heijastavat ja imevat auringonvaloa, mika tekee ne valkoisiksi. [8] Aikuinen jaakarhu voi myos olla vaaleankeltainen ja elaintarhassa joskus levakasvuston vuoksi vihertava. [9]

Turkissa on kaksi kerrosta. Aluskarvat ovat ohuita (<20 mikrometria), ja ne kasvavat tiheassa enimmillaan viiden senttimetrin pituisiksi. Peitinkarvat ovat paksumpia (50?200 mikrometria) ja karkeita. Ne kasvavat jopa 15 senttimetrin pituisiksi, eturaajojen takaosassa jopa yli 45 senttimetrin pituisiksi. Pentujen turkki on porroinen. [9]

Naaraalla on normaalisti nelja nisaa. Jaakarhun hampaat ovat rosoisempia ja teravampia kuin muiden karhujen, koska jaakarhu on puhtaasti lihansyojia. Jaakarhun maksassa on niin paljon A-vitamiinia , etta ihminen saa sen syomisesta myrkytyksen. [6]

Elinika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Luonnossa jaakarhut elavat noin 30-vuotiaaksi, vankeudessa pidempaankin. Vanhin oli Detroitin elaintarhan Doris (1948?1991), joka saavutti 43 vuoden ja kahdeksan kuukauden ian. [10]

Ravinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhu syomassa saalistaan.

Jaakarhu syo eniten kevaalla ja alkukesasta, kun hylkeiden poikaset ovat kasvattaneet paksun rasvakerroksen. Jaiden lahdettya kesalla jaakarhun saalistusmahdollisuudet heikkenevat. Kesakuukausina alueilla, joilla merijaa on sulanut kokonaan pois, jaakarhut elelevat maalla ja kayttavat syksyyn asti, neljasta jopa kahdeksan kuukauden ajan, ravinnokseen pelkastaan kevaalla keraamansa rasvakerrosta. Karhu pystyy paastoamaan pitkaan, koska ruoan loputtua sen aineenvaihdunta siirtyy 7?10 paivan kuluttua talviunta muistuttavaan tilaan, jossa energiankulutus on pieni. Jaakarhu pystyy tarvittaessa muuttamaan syomansa rasvan perati 98-prosenttisesti vararavinnoksi. [6]

Jaakarhun yleisin saaliselain on norppa , mutta se saalistaa myos partahylkeita ja muita hylkeita seka toisinaan mursuja , maitovalaita , sarvivalaita ja vesilintuja . [6] Huippuvuorten jaakarhut ovat alkaneet kayttaa ravinnokseen saarilla yleistyneita tunturipeuroja . [11]

Jaakarhu saalistaa monella eri tavalla, riippuen ymparistosta ja saaliselaimesta seka jaakarhun iasta ja sukupuolesta. Jaakarhu saalistaa hylkeita jahtaamalla, vaanimalla tai kaymalla niiden pesan kimppuun. Jotkin yksilot erikoistuvat yhteen saalistustapaan. Jaakarhu oppii saalistustaitonsa emoltaan tai yrityksen ja erehdyksen kautta. [12]

Kun jaakarhu havaitsee jaalautalla lekottelevan hylkeen, se ryomii tuulen alapuolelta hylkeen lahelle pysytellen hylkeen nakymattomissa jaassa olevien kohoumien takana. Kun se on paassyt alle 30 metrin paahan hylkeesta, se ryntaa ketterasti saaliinsa kimppuun ennen kuin se ehtii paeta veteen. Jaakarhu voi myos uida jaalla lekottelevan hylkeen kimppuun jaalauttojen valisia rakoja myoten tai jaan alla. Joskus jaakarhun lahestymisuinti voi olla jopa 400 metrin pituinen ja kestaa puolikin tuntia. [12]

Jaakarhu saattaa myos joskus harvoin pyydystaa hylkeen suoraan vedesta uimalla sen alle, mutta yleensa hylje osoittautuu vedessa karhua ketterammaksi ja paasee pakoon. [12]

Kevaisin neljan tai viiden viikon ajan jaakarhut saalistavat norppia niiden poikaspesista. Kun jaakarhu on hajuaistinsa avulla paikallistanut norpan pesan lumen alla, se nousee takajaloilleen ja pudottautuu pesan katon paalle etujaloillaan. Kun se on saanut katon rikki, se tyontaa paansa sisaan ja yrittaa tarttua kuutteihin. Syotyaan kuutit se jaa joskus viela vaanimaan pesalleen palaavaa norppaemoa. [12]

Jaakarhu saalistaa hylkeita myos vaanimalla jaalla hylkeen hengitysaukon kohdalla. Se voi odottaa reian aarella hievahtamatta jopa tuntikausien ajan, ja kun hylje lopulta tyontaa kuononsa esiin, karhu vetaa sen esiin hampaillaan tai tassuillaan. Jaakarhun kapea kuono on tassa avuksi. [12]

Jaakarhut syovat myos haaskoja . Jos yhdessa hylkeessa on enemman kuin mita yksi karhu pystyy kerralla syomaan, samalla saaliilla kay seuraavina paivina myos muita karhuja seka muita arktisia lihansyojia, kuten naaleja ja lintuja. Jaakarhut syovat joskus myos rannalle huuhtoutuneita raatoja. [12]

Lisaantyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhun poikueessa on yleensa kaksi poikasta.

Naaraat tulevat sukukypsiksi yleensa 4?5-vuotiaina. [2] Jaakarhut parittelevat maaliskuun lopun ja kesakuun alun valisena aikana. Hedelmoittynyt munasolu kiinnittyy vasta syksylla. Kahden kuukauden raskauden jalkeen poikaset syntyvat marras-joulukuussa noin 600 gramman painoisina ja avuttomina. Poikasia syntyy yleensa kaksi, harvemmin yksi tai kolme, ja hyvin harvoin nelja. Pesue kasvaa rannikolla sijaitsevaan kinokseen yleensa tehdyssa pesassa, mutta jos sellaista ei ole viela muodostunut, karhuemo voi tehda pesansa merijaalle tai turpeeseen kaivamaansa kuoppaan. Emo viettaa talven lumipesassaan, kun kaikki muut jaakarhut ovat saalistamassa jaalla. Perhe lahtee yhdessa saalistamaan maalis-huhtikuussa, jolloin poikaset painavat 8?10 kilogrammaa. [6]

Uhat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhu on uhanalaisuusluokituksessa arvioitu vaarantuneeksi . [1] IUCN lisasi jaakarhun vuonna 2007 uuteen uhanalaisten lajien luetteloon. [13]

Vuonna 1973 Kanada , Yhdysvallat , Tanska , Norja ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jaakarhun pyyntirajoituksista ja elinympariston suojelusta. Elinympariston saastuminen saattaa haitata jaakarhujen lisaantymista [1] ja aiheuttaa jaakarhuissa epamuodostumia. [14]

Vuosien 1963?2016 aikana noin tuhat jaakarhua kaadettiin vuosittain koko maailmassa. Jaakarhun metsastys on laillista useimmissa maissa. Kiellettya niiden metsastys on Huippuvuorilla. Kanadassa jaakarhuja metsastetaan niiden lihan ja turkin vuoksi. Karhuntaljoja menee myos vientiin, ja yhden taljan hinta on yli 10 000 dollaria. Nunavutissa jaakarhuja surmataan myos siksi, etta niita kohdataan useasti ja ne aiheuttavat vaaraa ihmisille. Kanadan hallituksen ja luonnonsuojelujarjestojen mukaan jaakarhun metsastys Kanadassa on kestavaa. [15]

Ilmaston lampenemisen arvellaan olevan vakava uhka jaakarhulle.
Jaakarhunnahkainen miesten asu, Gronlannin kansallismuseo

Jaakarhujen kohtalo on ollut laajasti esilla ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessa, jolloin lajin kohtalosta on esitetty puheenvuoroja. Ilmastonmuutoksesta johtuvasta arktisen merijaan sulamisesta on ennustettu ongelmia jaakarhuille, jotka saalistavat riistansa jaalla. [16] Riittava kylmyys on edellytys myos niiden lisaantymiselle, silla jaakarhuemo synnyttaa poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan. [7]

Vuonna 2005 tutkijat havaitsivat hukkuneiden jaakarhujen maaran lisaantyneen. lahde? Vaikka jaakarhut ovat hyvia uimareita, ovat etaisyydet ahtojaalauttojen valilla joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lammetessa. Vuonna 2006 Kansainvalinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli jaakarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jaakarhujen maara vahenee 50?100 vuodessa 50?100 prosenttia. [16] Vuonna 2005 Maailman Luonnonsaatio WWF:n varoitti etta jaakarhut voivat kuolla sukupuuttoon 20 vuodessa. [17] Toisissa arvioissa, esim. Arktiselle neuvostolle 2004 esitetyssa arvioissa jaakarhun on sanottu kuolevan sukupuuttoon sadassa vuodessa. [18] Vuoden 2006 tutkimuksen mukaan jaakarhujen vaikeutunut ruoansaanti on johtanut kannibalismitapauksiin jaakarhujen keskuudessa. [19]

Kansainvalisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n vuonna 2015 julkaiseman ennusteen mukaan jaakarhujen maara uhkaa vahentya yli 30 prosentilla vuoteen 2050 mennessa. Vahenemisen tarkeimpia syita ovat ilmaston lampeneminen ja oljynetsinta arktisella alueella. Toisaalta suojelun parantuminen on kasvattanut joitakin jaakarhupopulaatioita. [20]

Uhka-arvioihin on suhtauduttu myos skeptisesti, ja joidenkin arvioiden mukaan jaakarhujen maara on moninkertaistunut viime vuosikymmenina. 1970-luvulla, jolloin lajin suojelu aloitettiin, jaakarhuja arvioitiin olevan 5 000 yksiloa, mutta vuonna 2017 jaakarhujen maaraksi on arvioitu yli 25 000 yksiloa. Vanhat arviot tosin perustuvat epavarmoihin metsastajien ja tutkimusmatkailijoiden kertomuksiin. [21] Huippuvuorten jaakarhupopulaation on 2020-luvulla havaittu olevan kasvussa, koska saariston jaakarhut ovat merijaan huvetessa maalle siirryttyaan alkaneet kayttaa ravinnokseen myos tunturipeuroja. [11]

Jaakarhu ja ihminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Symboliikassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhu Gronlannin vaakunassa .

Jaakarhusta on tullut 2000-luvulla eras tunnetuimmista ilmastonmuutoksen symboleista. [14] Myos Kanadan luoteisterritoriot kayttaa sita symbolinaan. Jaakarhu oli yksi vuoden 2014 talviolympialaisten kolmesta maskotista.

Jaakarhun ja ihmisen kohtaamiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Biologi James Wilderin mukaan vuosien 1870?2014 valilla jaakarhujen on tilastoitu tappaneen koko arktisella alueella yhteensa 20 ihmista kaikkiaan 73 hyokkayksessa. [22] Kanadan Nunavutin territorion hallinnon vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan alueen kasvanut jaakarhukanta oli alkanut muodostaa aiempaa suuremman vaaran paikallisille inuittiyhteisoille. [23]

On vaitetty, etta jaakarhu on suurista petoelainlajeista ainoa, joka ei luontaisesti pelkaa ihmista. [24]

Uskomuksia jaakarhusta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia , jaakarhua. Sita pidettiin alykkaana, vahvana ja lahes ihmismaisena. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssa kavelevista ja puhuvista, igluissa asuvista jaakarhuihmisista.

Elaintarhoissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaakarhunaaras Ranuan elainpuistossa .

Jaakarhuja on useissa maailman elaintarhoissa . Eurooppalaisilla elaintarhoilla on yhteinen suojeluohjelmaa jaakarhuille. Korkeasaaren elaintarhassa on ollut 1890-luvulta 1980-luvun alkuun asti jaakarhuja, mutta nykyaan Suomessa voi nahda elavia jaakarhuja vain Ranuan elainpuistossa .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Derocher, Andrew E.:  Polar Bears: A Complete Guide to Their Biology and Behavior . The Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0305-2 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e Wiig, Ø., Amstrup, S., Atwood, T., Laidre, K., Lunn, N., Obbard, M., Regehr, E. & Thiemann, G.: Ursus maritimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3 . 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ursus maritimus: Wiig, Ø., Amstrup, S., Atwood, T., Laidre, K., Lunn, N., Obbard, M., Regehr, E. & Thiemann, G. IUCN Red List of Threatened Species . 27.8.2015. Viitattu 21.1.2022.
  3. ↑ Polar Bears Evolved Just 150,000 Years Ago LiveScience . 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b DNA study clarifies how polar bears and brown bears are related Science Daily . 14.3.2013. Viitattu 10.12.2017.
  5. ↑ Ancient polar-bear fossil yields genome Nature News . 1.3.2010. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Stirling, Ian (toim. Perrin, William F. & Wursig, Bernd & Thewissen, J. G. M.): ”Polar Bear”,  Encyclopedia of Marine Mammals , s. 888?890. Academic Press, 2008. ISBN 978-0-12-373553-9 .
  7. ↑ a b c d Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki:  Elaimia varikuvina: Nisakkaat, matelijat, sammakkoelaimet , s. 98?99. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4 .
  8. ↑ a b Polar Bears ? Physical Characteristics SeaWorld . Arkistoitu 24.1.2017. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Derocher 2012, “2. A Polar Bear Described”
  10. ↑ Debby, A Short History The Zoo Society’s Weblog: Blogging About the Assiniboine Park Zoo . 27.11.2008. The Zoological Society of Manitoba. Viitattu 17.9.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b Jussi Konttinen: Ovelat jaakarhut keksivat keinon ja nyt tutkija miettii, sopivatko ne enaa ilmaston­muutoksen symboliksi lainkaan Helsingin Sanomat . 29.5.2024. Viitattu 29.5.2024.
  12. ↑ a b c d e f Derocher 2012, “9. Hunting Methods”
  13. ↑ Mita missa milloin junior 2007 , s. 47. Otava, 2006. ISBN 951-1-20459-9
  14. ↑ a b Mannila, Johanna: Jaakarhusta tulossa ilmastonmuutoksen symboli Helsingin Sanomat . 3.6.2006. Viitattu 18.3.2017.
  15. ↑ Rachel Fobar: Should polar bear hunting be legal? It’s complicated. National Geographic . 28.5.2019. Viitattu 23.10.2021.
  16. ↑ a b More species slide to extinction BBC News . 1.5.2006. BBC. Viitattu 27.5.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Ilmaston lampeneminen uhkaa havittaa jaakarhut 31.1.2005. HS.fi.
  18. ↑ Jaakarhu kuolee sukupuuttoon 5.11.2004. MTV3 Uutiset.
  19. ↑ Amstrup, Steven et al.: Recent observations of intraspecific predation and cannibalism among polar bears in the southern Beaufort Sea. Polar Biology , Lokakuu 2006, 29. vsk, nro 11, s. 997?1002. Springer. doi : 10.1007/s00300-006-0142-5 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Paivi Kerola: Jaakarhujen maara voi vahentya nopeasti kolmanneksella ? jainen elinpiiri kutistuu Yle uutiset . 19.11.2015. Viitattu 10.12.2017.
  21. ↑ Kaaro, Jani: Onko jaakarhuja enemman kuin koskaan? Seura.fi.
  22. ↑ Yereth Rosen: Sea ice has been keeping polar bears and humans apart ? until now Anchorage Daily News . 14.6.2016. Viitattu 3.8.2019.
  23. ↑ Leyland Cecco: Polar bear numbers in Canadian Arctic pose threat to Inuit, controversial report says The Guardian . 13.11.2018. Viitattu 3.8.2019.
  24. ↑ Karhulajit Karhuseura.net. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.5.2017.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jaakarhu&oldid=22415895 ”