' Iivana II ( ven. Иван II Иванович Красный , Ivan II Ivanovit? Krasni eli 'Kaunis ); (30. maaliskuuta 1326 , Moskovan suuriruhtinaskunta ? 13. marraskuuta 1359 , Moskovan suuriruhtinaskunta ) oli Moskovan ja Vladimirin suuriruhtinas vuosina 1353-1359. Ennen tata han hallitsi ruhtinaana Ruzaa ja Zvenigorodia . Han oli Iivana Kalitan poika ja seurasi suuriruhtinaana vanhempaa veljeaan Semjon Ivanovit? "Ylpeaa" , joka kuoli ruttoon eli mustaan ??surmaan vuonna 1353. Hanen liikanimensa on peraisin vasta 1700-luvulta. ^[1]

Ruhtinas 1339-1353 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1339 Ivan Ivanovit? matkusti kaksi kertaa Kultaisen ordan paakaupunkiin Saraihin : ensin isansa Iivana Kalitan ja vanhemman veljensa Semjonin kanssa ja syksylla Semjonin ja nuoremman veljensa Andrein kanssa. Isansa testamentissa vuodelta 1340 han sai ⅓ Moskovan suuriruhtinaskunnasta seka Zvenigorodin kylan seka 12 volostia paakaupungin lansipuolella ja 10 kylaa. Han kehitti perintoaan 1350-luvulle saakka, Zvenigorodista muodostettiin uudelleen kaupunki. ^[1]

Pian isansa kuoleman jalkeen kevaalla 1340 Ivan Ivanovit? vieraili jalleen Kultaisessa ordassa veljiensa ja venalaisten ruhtinaiden kanssa. Talvella 1340-1341 han osallistui veljensa Semjon Ivanovit?in sotaan Tor?okia vastaan, jonka tavoitteena oli pakottaa novgorodilaiset maksamaan Kultaiselle ordalle ns. ? erni bor , "musta metsa" hataveroa, jota kerattiin maaomistajilta ja elinkeinonharjoittajilta. Vuosina 1344 ja 1350 han matkusti taas yhdessa veljensa Semjonin kanssa ordaan. Naiden matkojen seurauksena oli kenties, etta Moskovan suuriruhtinaskuntaan liitettiin Rjazanin ruhtinaskunnan maaomaisuus Volgan sivujoen Okan vasemmalla rannalla Protva- ja Lu?a -jokien varrella. ^[1]

Vuonna 1348 Ivan teki nuoremman veljensa Andrei Ivanovit?in ja vanhemman veljensa Semjon Ivanovit?in kanssa sopimuksen, jota ilmeisesti edelsi veljesten valien huononeminen. Tama liittyi Semjonin aikeisiin ottaa Moskovan suuriruhtinaskunnan raha-asiat hallintaansa. Jokainen veljes oli saanut isan testamentissa ⅓ osuuden Moskovan suuriruhtinaskunnasta. Yksi konfliktin seurauksista oli hapea vaikutusvaltaisen moskovalaisen pajari Aleksei Petrovit? Hvostin (Bosovolkov) omaisuuden takavarikoinnista, joka oli Ivan Ivanovit?in luottomies ka kaupungin sotilaskomentaja. ^[2] Sopimuksen mukaan Semjon Ivanovit? teki myonnytyksia Ivan Ivanovit?ille, joka sai joukon hapeaan joutuneelle pajarille kuuluneita maatiloja. Vastineeksi Ivan Ivanovit? ja Andrei Ivanovit? lupasivat tukea suuriruhtinas Semjonia eivatka suosia hapeaan joutunutta pajaria tai hanen perheenjaseniaan. ^[1] Aleksei Petrovit? Hvost murhattiin vuonna 1357 ja taman jalkeen kasvoi metropoliitta Aleksein vaikutusvalta Iivana II:een. ^[3]

Ivan Ivanovit? matkusti vuonna 1348 Semjonin puolesta Novgorodiin jarjestaakseen vastatoimen Ruotsin kuninkaan Maunu II Eerikinpojan sotaretkelle, joka oli paavin luvalla muuttunut Eerikinpojan ristiretkeksi , mutta ei paassyt neuvottelemaan novgorodilaisten kanssa. Vuonna 1352 han osallistui Semjon Ivanovit?in johtamaan Koillis-Venajan ruhtinaiden laajaan sotaan Smolenskin ruhtinaskuntaa vastaan, jonka hallitsijat 1330-luvun lopulla tunnustivat Liettuan suuriruhtinaskunnan ylivallan. Sodan tuloksena oli rauhan solmiminen Liettuan suurruhtinaskunnan ja Smolenskin ruhtinaskunnan kanssa seka Smolenskin ja Brjanskin ruhtinaskuntien hallitsijoiden paluu Vladimirin suuriruhtinaskunnan alaisuuteen. ^[1]

Suuriruhtinas 1353-1359 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Veljensa Semjon Ivanovit?in kuoleman jalkeen huhtikuussa 1353, Ivanista tuli Moskovan suuriruhtinas ja vuonna 1354 Vladimirin suuriruhtinas . Ensimmaisen puolentoista vuoden aikana Rjazanin , Suzdalin ja Novgorodin ruhtinaat eivat tunnustaneet hanta suuriruhtinaaksi ja sotivat hanta vastaan. ^[2] Ni?ni-Novgorod -Suzdalin ruhtinas Konstantin Vasiljevit? havitteli Vladimirin suuriruhtinuutta itselleen, mutta Kultaisen ordan kaani Jani-beg (1341-1357) antoi mieluummin jarluikin eli nimityskirjeen Ivanille. ^{[3] [1]} Iivana II jakoi perinnon uudelleen rikkoen veljensa testamentin ehtoja, joiden mukaan taman leski, suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna sai paaosan suuriruhtinaskunnasta. Mo?aiskin ja Kolomnan kaupungit seka monet volostit joutuivat suoraan hanen hallintaansa, ja Iivana sai itselleen myos Moskovan tamgan, kaupankayntiveron keraamisen. ^[1]

Moskovan suuriruhtinas Iivana II harkitsi alkuun luopuvansa perinteisesta uskollisuudesta mongolihallitsijoille ja liittoutuvansa Liettuan kanssa. Han luopui ajatuksesta pian ja vannoi uskollisuutta Kultaiselle ordalle . Aikalaiset kuvailivat Iivanaa tyyneksi ja apaattiseksi hallitsijaksi. Han ei saikahtanyt, kun Liettuan suuriruhtinas Algirdas (1341-1377) valloitti hanen appensa ruhtinas Dmitri Romanovit?in ruhtinaskunnan Brjanskin. Algirdas valloitti Venajan Dnepria myoten seka Kiovan , ja teki Liettuan suuriruhtinaskunnasta suurvallan, joka ulottui Itamerelta Mustallemerelle . ^{[1] [3]}

Iivana antoi myos Rjazanin suuriruhtinas Oleg Ivanovit?in polttaa kylia omalla alueellaan ja vallata Lopasnian kaupungin Okan varrella itselleen. ^[4] Ortodoksinen kirkko auttoi vahvistamaan suuriruhtinaan valtaa ja Iivana sai paljon apua kyvykkaalta Moskovan metropoliitta Aleksilta. Kuten veljensa Semjon , Iivana II:aan ei ollut yhta taitava alueensa laajentajana kuten isansa Iivana I Kalita tai isoisansa Daniel I Aleksandrovit? . Tasta huolimatta han pystyi liittamaan suuriruhtinaskuntaansa siita lounaaseen sijaitsevia alueita, kuten Borovski ja Vereja .

Suku ja perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ivan Ivanovit?in vanhemmat olivat suuriruhtinas Iivana I Kalita ja suuriruhtinatar Jelena (Olena) Aleksandrovna (k. 1331), ^[5] todennakoisesti Smolenskin ruhtinaan Aleksandr Glebovit?in tytar. Ivan oli toiseksi vanhin poika kahdeksasta sisaruksesta.

Ivan Ivanovit? oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1341 han nai ensimmaisen vaimonsa ruhtinatar Feodosia Dmitrjevnan, joka oli Brjanskin ruhtinas Dmitri Romanovit?in tytar. Feodosia kuoli syksylla 1342 eika heille ehtinyt syntya lapsia.

Ivan Ivanovit? oli leskena kolme vuotta. Vuonna 1345 han nai toisen vaimonsa Aleksandra Vasiljevna Veljaminovan (k. 1364), joka oli Moskovan pormestarin Vasili Veljaminovin tytar. Heille syntyi ainakin nelja lasta:

• Dmitri Donskoi (1350?1389), Iivana II:n seuraaja Moskovan suuriruhtinaana

• Tytar Ljubov (Anna?), nai vuonna 1356 Gediminaksen pojanpojan, ruhtinas Dmitri Koriatovit?in. ^[4] Nimeamaton tytar (Anna?) ja Maria Ivanovna voivat olla myos yksi ja sama nainen.

• Ivan Ivanovit? nuorempi (n. 1356?1364), Zvenigorodin ruhtinas, kuoli lapsena ruttoon

• Maria Ivanovna, nai Dmitri Mihailovit? Bobrok-Volinskin. ^[4] Maria Ivanovna ja nimeamaton tytar (Anna?) voivat olla myos yksi ja sama nainen.

Iivana II otti aitipuolelleen suuriruhtinatar Uljanalle (k. 1365-1372) seka kalylleen suuriruhtinatar Maria Aleksandrovnalle (k. 1398) kuuluneet aviopuolisoiden testamenttaamat perintoosuudet itselleen ja kaytti ne oman vaimonsa ja jalkelaistensa, erityisesti vanhimman poikansa Dmitrin hyvaksi. Suuriruhtinatar Aleksandra Vasiljevna teki puolisonsa kuoleman jalkeen luostarilupauksen ja otti nimen nunna Maria. ^[1]

Suuriruhtinas Iivana II Ivanovit? kuoli 33-vuotiaana marraskuussa 1359. Ennen kuolemaansa han teki luostarilupauksen ja ryhtyi munkiksi. Hanet haudattiin Vapahtajan katedraali 'metsassa' (ven. Собо?р Спа?са Преображе?ния на Бору?, Sobor Spasa Preobrazheniya na Boru, purettu vuonna 1933) ja jaannokset siirrettiin Vasili III :n kaskysta vuonna 1508 Arkkienkelin katedraaliin Moskovan Kremlissa . ^{[6] [7]}

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Edeltaja: Semjon

Moskovan suuriruhtinas 1353?1359

Seuraaja: Dmitri Donskoi