Hugo Grotius (Hollanniksi Huig de Groot tai Hugo de Groot ; 10. huhtikuuta 1583 Delft Yhdistyneet provinssit ? 28. elokuuta 1645 Rostock , Ruotsin Pommeri ) oli alankomaalainen juristi ja oikeusfilosofi , joka loi kansainvalisen oikeuden perusteet luonnonoikeuden pohjalle. Han oli myos kristinuskon apologeetta , naytelmakirjailija , runoilija ja vaikutusvaltainen ajattelija. Vuosina 1634?45 Grotius toimi Ranskan kuningaskunnan hovissa Ruotsin lahettilaana ^[1] .

Kansainvalinen oikeus ja merenkulun vapaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Teoksessaan Mare liberum ("Vapaa meri") han esitti uuden periaatteen, jonka mukaan meret ovat kansainvalista aluetta, jota kaikilla kansoilla on oikeus kayttaa kauppamerenkulkuun. ^[2] Ajatusta vastusti Englanti , joka siihen aikaan kavi ankaraa kilpailua Hollannin kanssa maailmankaupan herruudesta. Englanti vaati hallintaoikeutta Britteinsaaria ymparoiviin vesiin.

Talla kiistalla oli myohemmin merkittavia taloudellisia vaikutuksia. Hollannin tasavalta kannatti ajatusta vapaakaupasta (vaikka se ottikin itselleen Molukkien muskotti - ja neilikkakaupan monopolin). Englanti saati vuonna 1651 purjehdussaannoksi kutsutun merenkulkulain (Act of Navigation), joka kielsi kaiken tavaroiden maahantuonnin Englantiin muilta kuin englantilaisilta laivoilta. Laki johti ensimmaiseen Englannin?Hollannin sotaan (1652?1654). ^[3]

Grotius oli kiinnostunut kauppaoikeuden nykyaikaistamisesta ja julkaisi siita vuonna 1604 teoksen De jure praedae commentarius . Kauppaoikeuden ja merten vapauden yhdistamisesta Grotius kehitti aatteen, etta kansainvalisten suhteiden ja kansainvalisen kaupan tulisi perustua lakeihin. Hanen teoksensa De jure belli ac pacis (1629) loi perustan kansainvaliselle oikeudelle. ^[2]

Vankeus ja pakeneminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Grotius asettui tukemaan Hollannin parlamenttia sen kiistassa maaherrana toimineen Morits Oranialaisen , Vilhelm Oranialaisen pojan kanssa. Morits vangitutti Grotiuksen vuonna 1618 yhdessa Johan van Oldenbarneveltin kanssa. Van Oldenbarnevelt teloitettiin, ja Grotius tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen Loevensteinin linnaan . Vuonna 1621 Grotius onnistui karkaamaan kirja-arkkuun piiloutuneena ja pakeni Pariisiin . Alankomaissa han on kuuluisa erityisesti uskaliaasta paostaan. Seka Amsterdamin Rijksmuseum etta Delftin Het Prinsenhof -museo vaittavat omistavansa alkuperaisen arkun.

Grotiuksen elinaikana Alankomaiden ja Espanjan valilla kaytiin kahdeksankymmenvuotista sotaa ja Euroopan katolilaisten ja protestanttisten maiden valilla kolmikymmenvuotista sotaa . Ei siis ole ihme, etta Grotiusta kiinnostivat kansakuntien ja uskontojen valiset konfliktit. Kalvinisti Grotius oli maltillinen. Hanella oli paljon suhteita katolilaisiin, ja han toivoi kristillisten kirkkokuntien uudelleenyhdistymista. Vuonna 1625 han julkaisi teoksensa De jure belli ac pacis libri tres ("Kolme kirjaa sodan ja rauhan oikeudesta"), jossa han esitti oikeutetun sodan teoriansa ja vaitti luonnonoikeuden periaatteiden sitovan kaikkia kansakuntia.

Kristinuskon totuudesta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Grotius kirjoitti kristinuskoa puolustava teoksen De veritate religionis Christianae ("Kristinuskon totuudesta", 1632), jonka Edward Pococke kaansi latinasta englanniksi , arabiaksi , persiaksi ja kiinaksi itamailla tehtavaa lahetystyota varten. Kirjasta otettiin painoksia viela 1800-luvulla. Se oli ensimmainen kristillisen apologetiikan protestanttinen opas ^selvenna ja koostui kuudesta osasta. Osin se kasitteli tuolloin heraamassa ollutta kysymysta evankeliumikaanonin ^selvenna sisallosta ja alkuperasta. Teoksen muut osat kasittelivat pakanallista uskontoa , juutalaisuutta ja islaminuskoa . Teos on poikkeuksellinen apologetiikan historiassa myos siksi, etta se ennakoi 1700-luvun deismin esille nostamia ongelmia seka siksi, etta Grotius ensimmaisena esitti oikeusfilosofisen tai juridisen kristinuskon apologian.

Grotius kehitti myos omalaatuisen nakemyksen Jeesuksen sovitustyosta, joka tunnetaan "hallitusteoriana" tai "moraalisen hallituksen teoriana". Hanen teoriansa oli, etta Jeesus karsi uhrikuoleman, jotta Isa voisi seka antaa anteeksi etta jatkaa maailman oikeudenmukaista hallitsemista ^selvenna . Ajatusta kehittivat edelleen teologit kuten John Miley, ja siita tuli vallitseva kasitys metodismissa ja arminianismissa ^selvenna .

Seka Edward Gibbon etta Thomas Carlyle ovat paljastaneet Grotiuksen teoksen sisaltamia valkoisia valheita, jotka ovat latinalaisessa tekstissa mutta jotka Pococke jatti pois arabiankielisesta laitoksesta.

Haagin Rauhanpalatsin kirjastossa sailytetaan Grotius-kokoelmaa, joka kasittaa suuren maaran Grotiuksen omia seka hanesta kirjoitettuja teoksia. Kokoelman aloitti Marcus Nijhoff lahjoittamalla 55 laitosta teoksesta De jure belli ac pacis libri tres .

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Hugo Grotius: On the Law of War and Peace (De Jure Belli ac Pacis) , Lontoo 1814, (alkup. Amsterdam 1625). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hugo Grotius Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola 2 Portugali Venaja 2 Vatikaani Tieteilijat CiNii zbMATH Taiteenala RKD Artists ULAN Henkilot Alankomaat Deutsche Biographie Trove Muut Europeana SNAC IdRef