|
Tahan artikkeliin tai sen osaan on
merkitty lahteita
, mutta niihin ei viitata.
Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa
lisaamalla
artikkelille asianmukaisia
viitteita
. Lahteettomat tiedot voidaan
kyseenalaistaa tai poistaa
.
Tarkennus:
Paljon viitteetonta tietoa jota vaikea tarkistaa jos on KB:ssa. Jos ei ole, niin sita ei sitten nae.
|
Johannes (Hannes) Ferdinand Ignatius
(
8. lokakuuta
1871
Helsinki
?
3. maaliskuuta
1941
Helsinki) oli
suomalainen
sotilas, jonka sotilasura katkesi Venajan vallan aikana. Suomen itsenaistyttya Ignatius kuitenkin kohosi hetkessa ratsumestarista kenraalimajuriksi ja myohemmin kenraaliluutnantiksi.
Ignatiuksen vanhemmat olivat suomenmielinen senaattori, tilastollisen paatoimiston johtaja
Karl Emil Ferdinand Ignatius
(1837?1909) ja Amanda Kristina Bergman (1841?1921). Isa oli ollut mukana perustamassa
Uusi Suometar
-lehtea. Aviopari sai kaikkiaan kymmenen lasta:
- Aina s. 11.3.1864, puoliso piirilaakari Otto Meurman.
- Lyyli Sofia s. 2.11.1865, kuoli lapsena.
- Elina Amanda s. 31.5.1867, puoliso laaketieteen lis. Eliel Jonathan Waren.
- Kaarlo
Yrjo Benediktus s. 12.11.1869, Vaasan HO presidentti, pso Maggie Danielson hanen 2. aviossa.
- Johannes Ferdinand, kenraaliluutnantti.
- Gustaf
s. 8.6.1873, maaherra, sisaministeri, pso Anna Kyllikki Maria Ingman.
- Lyyli Amalia s. 26.11.1875, kuoli lapsena.
- Katri s. 27.12.1878, puoliso Axel Herman Begholm.
- Armas Reinhold s. 20.4.1888, kirjakauppias, puoliso Aina Maria Angervo.
- Jaakko s. 21.1.1888, diplomi-insinoori, puoliso Ilma Vivi Regina Ingman.
Lapsuudenkodista kirjoitti Katri Bergholm kaksi muistelmateosta.
Ignatius kavi ensin nelja luokkaa
Helsingin Suomalaista Alkeisopistoa
1881?1885, aloitti opinnot
Haminan kadettikoulussa
14. heinakuuta 1885 ja valmistui kornetiksi 1892. Hanet maarattiin
Suomen Rakuunarykmentiin
Lappeenrantaan
16. elokuuta 1892. Han oli komennettuna 3. Sumin, H.K.K. Tanskan Kruununprinssin, rakuunarykmenttiin 1893?1896. Ignatius korotettiin luutnantiksi 2. helmikuuta 1896 ja komennettiin keisari
Nikolai II:n
kruunausesikuntaan. Han kavi
Nikolajevin sota-akatemian
Pietarissa
1896?1899 ja hanet korotettiin aliratsumestariksi 1900. Sai sen jalkeen samana vuonna apurahan voidakseen tehda ulkomaanmatkan
Ruotsiin
ja
Ranskaan
. Han vastusti innokkaasti kenraalikuvernoori
Nikolai Bobrikovin
sortovaltaa.
[1]
Ignatius erosi Suomen rakuunarykmentista hieman ennen sen lakkauttamista kieltaydyttyaan vannomasta uutta venalaisen kaavan mukaista sotilasvalaa. Han matkusti tammikuussa 1902
Englantiin
neuvottelemaan Englannin yleisesikunnan paallikon Sir
Arthur Nicholssonin
kanssa muutamien Suomen Rakuunarykmentin upseerien mahdollisuuksista astua Englannin palvelukseen, koska tahan aikaan Englannin ja Venajan suhteet olivat sangen jannittyneet. Suunnitelma kuitenkin raukesi, koska Englannin lain mukaan eivat muut kuin englantilaiset voineet paasta upseereiksi Englannin armeijaan.
Ignatius siirtyi nyt liikealalle. Han toimi Viipurin tupakkatehtaan johtajana 1902?1903, Teollisuuskonttorin johtajana Pietarissa 1903?1904 ja viipurilaisen Vuolukivi Oy:n johtajana vuodesta 1904 alkaen. Han omisti myos oman autoliikkeen toiminimella H. Ignatius ja Kumpp. ja toimi eraiden muiden yhtioiden johtokunnissa. Han kirjoitti usein Viipurissa ilmestyneeseen
Karjala
-lehteen.
Ignatius otti innokkaasti osaa
sortovuosien
passiiviseen vastarintaan ja kuului vuonna 1915 perustettuun
sotilaskomiteaan
. Taman komitean puheenjohtajana han toimi keskeisena henkilona vapaussodan valmisteluissa ja teki naissa asioissa useita matkoja
Tukholmaan
. Han kuului siihen sotilaskomitean kevaalla 1917 Tukholmaan lahettamaan valtuuskuntaan, joka sai yhteyden
Saksan
suureen paamajaan taman lahettaessa yleisesikuntakapteeni von Reichen Tukholmaan neuvottelemaan Suomen upseeriston kanssa. Suomalaisten aktivistien kokouksessa Tukholmassa Ignatius teki ehdotuksen suojeluskuntien perustamisesta ? tai vapaaehtoisten palokuntien niilla paikkakunnilla, joilla suojeluskuntia ei tahdottu muodostaa.
[2]
Valtion asettamassa suojeluskuntien perustamiskomiteassa syksylla 1917 han toimi puheenjohtajana. Han onnistui saamaan ensimmaiset miljoonat sodan valmistelua varten kutsumalla
Porssiklubiin
joukon pankki- ja teollisuusmiehia. Ignatius matkusti Tukholmaan ja
Berliiniin
sotilaskomitean valtuuttamana ja senaatin puheenjohtaja
P. E. Svinhufvudin
suosituskirje mukanaan. Berliinissa han suunnitteli
Saksan Yleisesikunnan
poliittisen osaston paallikon von Hulsenin ja suuresta paamajasta tata varten saapuneen majuri Grantzin kanssa mahdollisuudesta saada jaakaripataljoona Suomeen aseistettuna ja aseavustusta Suomen tulevalle vapautusarmejalle. Ignatius lahetti myoskin majuri Cranztsin mukana
paamajoitusmestari
, kenraali
Erich Ludendorffille
kirjeen, jossa selitti naiden toimenpiteiden kiireellisyytta.
Palattuaan Suomeen Ignatius pyysi yhdessa pankinjohtaja, everstiluutnantti Hallenbergin kanssa myoskin juuri kotimaahansa palanutta kenraaliluutnantti, vapaaherra
Gustaf Mannerheimia
sotilaskomitean johtajaksi ja oli mukana valitsemassa hanta tahan tehtavaan. Ignatius matkusti Mannerheimin ja muiden sotilaskomitean jasenten kanssa
Vaasaan
21. tammikuuta 1918. Taalla Mannerheim muodosti esikuntansa ja nimitti Ignatiuksen paamajoitusmestariksi. V.t. esikuntapaallikkona Ignatius allekirjoitti ensimmaisen taistelukaskyn. Kenraali Mannerheimin edustajana han lahti seuraamaan sotatoimia
Lapualle
ja
Seinajoelle
tammikuun 28. paivan vastaisena yona. Helmikuun 1. paivana Mannerheim nimitti hanet
Oulua
valtaamaan
lahetettyjen joukkojen komentajaksi. Kaupungin valloituksen jalkeen Ignatius korotettiin everstiksi 14. helmikuuta 1918. Paamajoitusmestarina han esitteli kenraali Mannerheimille kaikki sotatapahtumat eri rintamilla ja ehdotetut sotaliikkeet. Kenraalimajuriksi hanet korotettiin
Viipurin valloituksen
johdosta 30. huhtikuuta 1918.
Ignatius erosi armeijasta sisallissodan jalkeen samassa yhteydessa kenraali Mannerheimin kanssa toukokuun lopussa 1918. Ignatius lahetettiin heinakuussa 1918 Suomen hallituksen sotilaallisena edustajana
Belgian
Spahan
viemaan Saksan keisari
Vilhelm II:lle
Suomen vapaudenristin suurristi seka
Ranskan
Avesnesiin
viemaan sama kunniamerkki sotamarsalkka
Paul von Hindenburgille
ja kenraali Ludendorffille. Ignatius palasi armeijan palvelukseen 2. tammikuuta 1919 Mannerheimin tultua
Suomen valtionhoitajaksi
. Ignatius toimi
Suomen yleisesikunnan
paallikkona 1918?1919 ja sotakoulujen tarkastajana 1919?1920. Han perusti uudelleen
kadettikoulun
, joka aloitti toimintansa 25. tammikuuta 1919. Ignatius oli jasenena muun muassa asevelvollisuuskomiteassa ja sotakorkeakoulukomiteassa. Han erosi vakinaisesta palveluksesta 1920 ja siirtyi reserviin.
Ignatius toimi taman jalkeen Mannerheimin lahipiirissa, oli
Sotilasaikakauslehden
paatoimittajana 1921?1926 ja johti kuusiosaisen
Suomen vapaussota vuonna 1918
-historiateossarjan kirjoittamista. Tassa teoksessa korostettiin Mannerheimin osuutta sodan kulkuun, kun taas
jaakarit
jaivat siina sivuosaan. Ignatius perusti Suomen asehistoriallisen seuran, joka vuonna 1926 sulautui sotahistoriallisena osastona
Suomen Sotatieteelliseen Seuraan
. Kenraaliluutnantiksi Ignatius korotettiin 1928.
Ignatius otti osaa
Lapuan liikkeen
toimintaan ja vuoden 1932
Mantsalan kapinaan
pyrkien avaamaan tata kautta Mannerheimille paasyn Suomen johtoon. Mannerheim kuitenkin kielsi Ignatiusta matkustamasta Mantsalaan.
Talvisodan syttyessa marraskuussa 1939 kenraaliluutnantti Ignatius iastaan ja horjuvasta terveydestaan huolimatta ilmoittautui vapaaehtoisena ensimmaisten joukossa ylipaallikon kaytettavaksi. Talvisodan aikana Ignatius toimi Mannerheimin henkilokohtaisena edustajana Torniossa.
Talvisodan
aikana Ignatius oli viela Mannerheimin edustajana
Torniossa
vastaanottamassa Suomeen tulevia ulkomaalaisia vapaaehtoisia.
VR II m.k. Oulun valtauksesta, VR I m.k. Tampereen valtauksesta, Vapaussodan ja Tampereenmm., PrRrII 1918, Saksan KrR I suurr. m.k. 1918, VR rt.k. 1919, K. SVR I 1919, Sk. Ar. hop.s.k., Heimosotaristi, Sotakorkeakoulun merkki, SVR suurr. 1937. Lisaksi hanet on kutsuttu Vapaussodan rintamamiesliiton, Suomen kadettikunnan
[3]
ja Suomen entisten sotilaiden liiton kunniajaseneksi seka Kadettikoulun 15-vuotisjuhlassa merkitty ansioistaan kadettikoulun luetteloihin.
Puoliso 17.12.1911 Gurli Mathilda Stenberg, hanen 2. aviossaan, s. 7.11.1878. Vanhemmat insinoori Johan Didrik Stenberg ja Pauline Seliverstoff. Ottotytar Gurli (Mayry) s. 7.8.1907 (Gurli Stenbergin sisarvainajan tytar).
”Kaukana Pohjolassa han sammumattomalla velvollisuudentunnolla suoritti hanelle uskotut tehtavat”, kuten marsalkka Mannerheimin muistosanat hanesta kuuluivat Suomen armeijan jarjestamassa ruumiinsiunaustilaisuudessa Helsingissa Johanneksen kirkossa 8.3.1941.
- Morganin raidi, episoodi Amerikan orjasodasta. Eri painos, alkuaan ruotsinkielinen Finsk Militar Tidskritissa, 1901
- Gustaf Mannerheim, Otava, Helsinki. Sama ruotsiksi Soderstrom & Co, 1918
- Sotahistoriaa, Suomen Kadettikoulu, Helsinki, 1920
- Suojeluskuntien synty. Historiallinen Aikakauskirja no 1?2, 1923
- Sortovuosista itsenaisyyteen. Sama ruotsiksi Soderstrom & Co, 1925 (K. Soikkelin kanssa).
- Suomen vapaussota vuonna 1918 I?VI. 1921?1925
- Frihetskriget i Finland ar 1918. 1924
- Yleiskuvaus Suomen vapaussodasta. 1925
- La guerre d'independance en Finlande en 1918. 1925
- Suomen puolustuskysymys 1808 ja ensimmaiset strategiset liikkeet, Historian Aitta I ss. 33?49, 1929
- Seppinen, Ilkka:
Ignatius, Hannes (1871?1941)
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen)
. 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑
Finne-Poppius-Ignatius:
Ignatius-suku
, s. 53?56. Sukuseura Ignatius ry., 1942.
- ↑
Anthony F. Upton: Vallankumous Suomessa 1917?1918, osa I, s. 213, Kirjayhtyma 1980
- ↑
Kadettiupseerit 1920-1985
, s. 8. Helsinki: Kadettikunta r.y., 1985.
ISBN 951-99690-4-7
.
- Finne-Poppius-Ignatius: Ignatius-suku, Helsinki 1942
- Katri Bergholm: Kultua ja elettya, Helsinki 1944
- Katri Bergholm: Paljon toivoa, paljon toteutumista 1900?1910, Helsinki 1946
- Matti Lappalainen: Hannes Ignatius, Mannerheimin harmaa eminenssi. 507 s. WSOY 2005
ISBN 951-0-28656-7
- Matti Lappalainen: Taysilla isanmaan puolesta ? Hannes Ignatius. 32 s. Maanpuolustuskoulun perinneyhdistys
ISBN 978-952-92-3404-2
- Heikki Ignatius: Gustaf Ignatius ? Muistelmat, 2004
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|