Giuseppe Fortunino Francesco Verdi
(
10. lokakuuta
1813
Busseto
,
Parman herttuakunta
?
27. tammikuuta
1901
Milano
,
Italian kuningaskunta
[1]
) oli italialainen
romantiikan ajan
oopperasaveltaja
.
Giuseppe Verdi syntyi Busseton pikkukaupungissa vuonna 1813. Verdin musiikillinen ura alkoi, kun kauppias ja amatoorimuusikko Antonio Barezzi kiinnitti huomiota hanen lahjakkuuteensa. Barezzi tuki hanta monin tavoin, opetti hanta soittamaan eri puhallinsoittimia ja otti hanet asumaan luokseen. Barezzi jarjesti myos Verdille stipendin, jotta tama voisi opiskella kuuluisassa Milanon
konservatoriossa
.
Milanon
konservatorio ei kuitenkaan hyvaksynyt Verdia oppilaaksi.
[2]
Hylkaamisen syyt on saatu selville vasta viime aikoina. Runsaat puoli vuosisataa sitten on paatelty seuraavaa: konservatorio oli taynna oppilaita, Verdi oli ulkomaalainen (Italia oli jaettu monen valtion kesken, joten Milano ja Busseto olivat eri maissa), Verdi oli liian vanha ja soitti pianoa "vaaralla tavalla".
[3]
Kuultuaan hylkaamisesta Barezzi lupasi rahoittaa Verdin yksityiset opinnot. Verdi opiskeli professori Vincento Lavignan johdolla lahinna kontrapunktia, jossa tama oli erityisen tarkka. Verdi kirjoitti omien sanojensa mukaan Lavignan opissa ”pelkkia
kaanoneita
ja
fuugia
, kaikenlaisia fuugia ja kaanoneita”.
Kun Verdin edellinen opettaja Provesi kuoli, Bussetossa vapautui urkurin paikka, ja Verdi paatyi urkuriksi kotikaupunkiinsa. Verdi avioitui tukijansa tyttaren Margherita Barezzin kanssa 4. toukokuuta 1836. He saivat avioliiton aikana kaksi lasta. Verdi savelsi, opetti ja johti. Han oli saanut valmiiksi ensimmaisen
oopperansa
,
Rocesterin
, josta ei ole sailynyt yhtaan kasikirjoitusta tuolla nimella. Ei tiedeta muuttuiko
Rocester
Obertoksi
, joka oli Verdin ensimmainen esitetty ooppera, vai onko
Oberto
itsenainen teos. Verdin opettaja Lavigna ehti kuolla ennen kuin Verdi sai Oberton esitetyksi
La Scalassa
Milanossa, mihin Verdi olisi tarvinnut Lavignan apua. Samaan aikaan Verdien vanhempi lapsi kuoli. Verdit paattivat matkustaa Barezzin lainarahojen turvin Milanoon, jossa Verdi jarjesti
Obertolle
esityksen La Scalaan. Naihin aikoihin Verdien toinenkin lapsi kuoli.
Giuseppe Verdi alkoi saveltaa toista oopperaa nimelta
Un giorno di regno
(
suom.
Paiva kuninkaana
). Se oli
opera buffa
, joka ei sopinut Verdin sen hetkiseen mielialaan ? hanhan suri lastensa
kuolemaa
. Tyo keskeytyi Verdin sairastumiseen. Kun han parani, Margherita sairastui vakavasti. Verdi pyysi Barezzia tulemaan Milanoon. Han saapuikin tuntia ennen Margheritan kuolemaa. Vaimon kuolema masensi Verdia entisestaan. Tassa tilassa han kirjoitti
Un giorno di regnon
loppuun, harjoitutti ja esitytti sen. Ooppera epaonnistui taydellisesti, ja Verdi aikoi kokonaan lopettaa saveltamisen.
[4]
Giuseppina Strepponi
Myohemmin matkalla teatteriin Verdi tapasi Merellin, La Scalan
impressaarin
. Merelli vei Verdin La Scalaan, jossa han antoi talle uuden
libreton
luettavaksi. Turhautuneena Verdi vei libreton kotiinsa, heitti sen poydalle niin, etta se avautui kohdasta, jossa Verdi naki sanat ”Va, pensiero, sull’ali dorate” (
suom.
Lenna, ajatus, kultasiivin
). Verdi ei saanut yolla unta. Han luki librettoa niin monta kertaa, etta osasi sen aamulla ulkoa.
lahde?
Taman jalkeen han savelsi
Nabuccon
, josta tuli hanen ensimmainen menestysoopperansa. Nabuccon kantaesityksen jalkeen Verdista tuli kuuluisa. Juuri oopperan kirjoittamiseen innoittanut kuoro
Va pensiero
oli iskenyt sorretun kansan sydameen. Myohemmin siita tuli Italian
risorgimenton
, itsenaisyystaistelun tunnus ja Italian valtion epavirallinen kansallislaulu.
Vaitetaan, etta
Nabuccon
kantaesityksessa Abigaillen roolin laulaneen, uransa ehtoopuolella olleen
sopraanon
,
Giuseppina Strepponin
ja Giuseppe Verdin valinen, sittemmin pitkaikaiseksi muodostunut, suhde olisi alkanut naihin aikoihin.
lahde?
Verdi piti yksityiselamansa hyvin salassa, joten totuutta ei tiedeta. Myohemmin he asuivat yhdessa ja menivat naimisiin vuonna 1859. Verdin seuraava ooppera,
I Lombardi alla prima crociata
, pyrki seuraamaan
Nabuccon
jalanjalkia. Se oli tietoisesti isanmaallinen. Siina oli
Va pensieroa
vastaava kuoro ”O Signore, dal tetto natio”. Taman oopperan myota Verdi sai tutustua ensimmaista ? mutta ei viimeista ? kertaa sensuurin kiemuroihin: esimerkiksi eraan
aarian
alku ”Ave Maria” piti muuttaa muotoon ”Salve Maria”.
Verdin seuraava ooppera,
Ernani
, perustui
Victor Hugon
Hernaniin
Se nosti saveltajansa kansainvaliseksi kuuluisuudeksi. Hugo itse ei pitanyt ajatuksesta, etta hanen teoksensa alennettaisiin oopperaksi, mutta vuosia myohemmin tutustuttuaan
Ernaniin
ja myohemmin hanen tekstiinsa savellettyyn
Rigolettoon
Hugo perui puheensa ja kehui, kuinka Verdi oli onnistunut hanen teostensa muuttamisessa oopperaksi.
Ernani
aloitti Verdin elamassa jakson, jota on totuttu sanomaan kaleeriorjuuden vuosiksi ? ”Anni di galera”, kuten Verdi itse asian ilmaisi. Naiden yhdeksan vuoden (1842?1851) aikana han kirjoitti 14 oopperaa, joista vain harvat ovat saaneet mestariteoksen aseman. Huomattavimmat lienevat
Shakespeareen
perustuva
Macbeth
seka
Luisa Miller
, joissa Verdi kaytti ensimmaista kertaa savellystekniikoita, jotka han kehittaisi huippuunsa kolmessa viimeisessa oopperassaan
Aida
,
Otello
ja
Falstaff
. Huomion arvoinen on myos isanmaallinen
Attila
.
Victor Hugon tarinaan perustui myos Verdin niin sanotun trilogian ensimmainen ooppera,
Rigoletto
. Trilogian kolme oopperaa kuuluvat edelleen kaikkien oopperatalojen kantaohjelmistoon.
Rigolettossa
Verdi kehitteli eteenpain tekniikoita, jotka oli kehittanyt
Macbethissa
ja
Luisa Millerissa
. Ooppera ei ollut pelkka aarioiden,
resitatiivien
, kuorokohtausten ja meluisien
finaalien
kokoelma. Musiikki alkoi saada uusia muotoja: Rigoletton ja Sparafucilen keskustelevat murhasta kuin puhuen, parlando, melodian kulkiessa orkesterissa. Kuuluisa, muodoltaan vanhahtava aaria ”
La donna e mobile
” on taydellinen kuvaus kyynisesta viettelijasta. Viimeisen naytoksen mahtavaa
kvartettoa
on pidetty parhaana Verdin kirjoittamana
ensemblena
.
Rigoletto
osoittautui mestariteokseksi, joka kiersi seuraavina vuosina ympari maailmaa.
Vuonna 1852, 39-vuotiaana, Verdi kirjoitti kaksi oopperaa limittain. Ensimmaisena valmistui ontuvaan librettoon savelletty
Il Trovatore
(
suom.
Trubaduuri
). Vaikka kriitikot eivat siita pitaneet,
Trubaduuri
on Verdin suosituimpia ja ehka esitetyin ooppera, mestariteos sekin.
La Traviataa
Verdi kirjoitti harjoittaessaan
Trubaduuria
, ja hanen sanotaan soitintaneen oopperan 13 paivan aikana
Trubaduurin
harjoitusten ohessa.
lahde?
La Traviatan
kantaesitys epaonnistui, paaosin huonon esiintyjakaartin ja lavastuksen johdosta. Vasta neljan vuoden kuluttua se esitettiin uudestaan, talla kertaa kunnollisin edellytyksin. Oopperasta tuli Verdin suosituin.
Poliittinen piirros, ”Vittorio Emmanuele Re d’Italia” (
suom.
Vittorio Emmanuele, Italian kuningas
)
, vuodelta 1859.
Verdi alkoi kyllastya ”kirottuihin oopperoihin”. Han kuitenkin kirjoitti Pariisin oopperalle
Les Vepres siciliennes
-oopperan. Han teki saveltaessaan Suurelle putiikille (”Le Grande Boutique”, kuten han
Pariisin oopperaa
kutsui) monia myonnytyksia: han suostui muun muassa saveltamaan baletin, joka sijoitettiin oopperan loppupuolelle, jotta tietyt Suuren putiikin rahoittajat ehtisivat paikalle harrastuksiltaan nakemaan sen. Ooppera menestyi hyvin Verdin mittapuulla: jos sali on taysi neljannessa esityksessa, on ooppera onnistunut. Hanen seuraava oopperansa
Simon Boccanegra
oli puolestaan epaonnistunut, mista nimitys ”kirotut oopperat” tulee.
Verdi oli isanmaanystava. Hanen panoksensa Italian itsenaistymistaistelussa oli isanmaallinen musiikki:
Va pensiero
,
Patria oppressa
(oopperasta
Macbeth
),
Attila
ja monet muut olivat liikuttaneet kansan syvia riveja. Verdin nimea alettiin kayttaa lyhenteena sanoista ”Vittorio Emmanuele Re d’Italia” (
suom.
Vittorio Emmanuele, Italian kuningas
), kun haluttiin varmistaa kansallisaatteen leviaminen sensuurin sita estamatta. Verdista tuli myos Italian ensimmaisen parlamentin jasen.
1860-luvulla Verdi savelsi oopperat
La forza del destino
(
suom.
Kohtalon voima
) ja
Don Carlos
. Tassa vaiheessa Verdia pidettiin yleisesti jo parhaansa antaneena saveltajana, jonka ura oli laskusuunnassa. Hanta alettiin syyttaa Richard Wagnerin imitoimisesta, vaikka, kuten Verdi itse totesi, han oli kayttanyt kyseessa olleita keinovaroja (
johtoaiheita
) kauan ennen Wagneria.
Aida
-oopperan juliste vuodelta 1908.
Rossinin
kuoltua 13. marraskuuta 1868 Verdi esitti, etta italialaiset saveltajat saveltaisivat yhdessa Rossinin muistoksi
Requiemin
, johon Verdi itse tarjoutui saveltamaan viimeisen osan,
Libera men
. Erinaisten syiden vuoksi Rossini-sielunmessua ei koskaan esitetty, ja se on edelleen tallessa nuottikustantaja Ricordilla.
Verdilta tilattiin juhlahymni
Suezin kanavan
ja
Kairon
oopperatalon avajaisiin. Tasta Verdi kieltaytyi, mutta innostui seuraavana vuonna oopperan saveltamisesta. Oopperan aiheeksi annettiin vanha
egyptilainen
tarina, josta Verdi muokkasi libretisti Antonio Ghislanzonin avulla oopperalle libreton. Oopperan nimeksi tuli
Aida
. Pariisin valtaus esti kuitenkin pukujen toimittamisen ajoissa Kairoon, joten alkuvuodeksi 1871 suunniteltu kantaesitys siirtyi joulukuulle. Pian
Aida
esitettiin Milanon La Scalassa ja sen voittokulku alkoi. Verdia syytettiin taas
Wagnerin
imitoimisesta. Han totesi, etta on todella mukavaa kuulla 35 tyovuoden kuluttua olevansa imitoija.
Ennen
Aidan
Italian-kantaesitysta La Scalassa sopraano
Teresa Stolz
sairastui. Odotellessaan Aidansa parantumista Verdi kulutti aikaansa kirjoittamalla jousikvarteton. Verdin
Jousikvartetto e-molli
on alallaan mestariteos. Verdi itse sanoi: ”En tieda, onko se hyva vai huono. Tiedan, etta se on kvartetto.”
Vuonna 1873 kansallisrunoilija
Alessandro Manzoni
kuoli. Verdi kirjoitti hanen muistolleen
Messa da Requiemin
, joka kantaesitettiin Manzonin kuoleman yksivuotispaivana. Dramaattista
Requiemia
on nimitetty jopa Verdin parhaaksi oopperaksi.
Lahes 15 vuoteen Verdi ei kirjoittanut yhtaan oopperaa, vaikka hanen ystavansa monesti hanta siihen suostuttelivat. Kuitenkin alkoi tapahtua, kun hanen kustantajansa Ricordi esitteli Verdille
Arrigo Boiton
, saveltajan ja libretistin. Savellystyo kesti vuosia. Verdi ei luvannut mitaan ja piti kaiken salassa. Vahitellen ”suklaaprojekti” alkoi muotoutua, ja niin syntyi ooppera
Otello
William Shakespearen
naytelman
pohjalta.
Verdin viimeinen ooppera
Falstaff
oli myos Boiton Shakespeare-librettoon savelletty. Libretto perustui naytelmiin
Windsorin iloiset rouvat
,
Henrik IV
ja
Henrik V
.
Falstaff
oli Verdin ainoa onnistunut
opera buffa
, koominen ooppera.
Otellossa
ja
Falstaffissa
Verdi vei huippuunsa italialaisen oopperan. Ne eivat ole kuitenkaan erityisen suosittuja, silla ne vaativat yleisoltaan paljon. Niiden jalkeen Verdi aikoi lopulta toteuttaa pitkaikaisen unelmansa, saveltaa Shakespearen
Kuningas Lear
, mutta hanen ikansa ja terveytensa ei sita sallinut.
Verdi perusti muusikkojen vanhainkodin, Casa Verdin, joka avattiin vasta vuosi hanen kuolemansa jalkeen.
[5]
Verdin vaimo Giuseppina Strepponi kuoli vuonna 1897. Verdi kuoli 27. tammikuuta 1901. Hanen hautajaisensa olivat vaatimattomat: yksi pappi, yksi risti, yksi kynttila, ei musiikkia. Musiikkikiellosta huolimatta ihmismassat puhkesivat laulamaan
Va pensieroa
, kun Verdin arkku kuljetettiin hautausmaalle. ”Han kuoli uljaasti, kuin taistelija, aanettomasti”, kirjoitti Arrigo Boito ystavalleen.
Verdi savelsi lahes kolmekymmenta oopperaa.
[6]
- Oberto
, (
La Scala
, Milano
1839
)
- Un giorno di regno
(myohemmin
Il finto Stanislao
), (Milano,
1840
)
- Nabucco
(myohemmin
Nabucco
), (Milano
1842
)
- I Lombardi
, (Milano
1843
)
- Ernani
, (
La Fenice
, Venetsia
1844
)
- I due Foscari
, (Rooma
1844
)
- Giovanna d'Arco
, (Milano
1845
)
- Alzira
, (Napoli
1845
)
- Attila
, (Venetsia
1846
)
- Macbeth
, (Firenze
1847
)
- I masnadieri
, (Lontoo
1847
)
- Jerusalem
, (Pariisi
1847
)
- Il corsaro
, (Trieste
1848
)
- La battaglia di Legnano
, (Rooma
1849
)
- Luisa Miller
, (
Teatro San Carlo
, Napoli
1849
)
- Stiffelio
, (Trieste
1850
)
- Rigoletto
, (Venetsia
1851
)
- Il Trovatore
, (Rooma
1853
) /
Le Trouvere
, (Pariisi
1857
)
- La traviata
, (Venetsia,
1853
)
- Les Vepres siciliennes
, (Pariisi
1855
)
- Simon Boccanegra
, (Venetsia
1857
)
- Aroldo
, (Rimini
1857
)
- Naamiohuvit
, (Rooma
1859
)
- Kohtalon voima
, (Pietari
1862
)
- Don Carlos
, (Pariisi
1867
)
- Aida
, (Kairo
1871
)
- Otello
, (Milano,
1887
)
- Falstaff
, (Milano
1893
)
Tarkeimmat soolo-osat yhteensa 224
[7]
- Tantum Ergo
tenorille ja orkesterille. Savelletty 1836 L. Machiavellille.
- Suona la tromba
kolmiaaniselle mieskuorolle ja orkesterille. Savelletty kesalla 1849; sanat G. Mameli.
- Inno delle nazioni
tenorille, kuorolle ja orkesterille, savelletty 1862 Lontoon maailmannayttelya varten, sanat A. Boito.
- Libera me
sopraanolle, kuorolle ja orkesterille. Savelletty 1869 Rossinin muistolle savellettyyn yhteisrequiemiin.
- Messa da Requiem
SATB-solisteille, kuorolle ja orkesterille. Savelletty 1873?1874 A. Manzonin kuoleman yksivuotispaivan juhlistamiseksi.
- Ave Maria
sopraanolle ja jousiorkesterille. Savelletty 1879?1880 hyvantekevaisyyskonserttia varten. Teksti mahdollisesti Danten kasialaa.
- Pater Noster
, viisiaaniselle kuorolle a cappella. Savelletty 1879?1880 hyvantekevaisyyskonserttia varten. Teksti mahdollisesti Danten kasialaa.
- Pieta, Signore
tenorille ja pianolle. Savelletty 1894 ja julkaistu kausijulkaisussa Fata Morgana Sisilian ja Calabrian maanjaristysten uhrien hyvaksi. Sanat A. Boiton De profundisin pohjalta.
- Quattro pezzi sacri
. Nelja kappaletta, julkaistu 1898:
- Ave Maria sulla scala enigmatica
neliaaniselle kuorolle a cappella. Savelletty 1889.
- Stabat Mater
kuorolle ja orkesterille. Savelletty 1896?1897 (?).
- Laudi alla Vergine Maria
neliaaniselle naiskuorolle. Savelletty 1887?1888. Sanat Danten Paradison viimeisesta laulusta.
- Te Deum
kaksoiskuorolle ja orkesterille. Savelletty 1895?1896.
- Jousikvartetto e-molli
. Savelletty 1873, julkaistu 1876.
- Sei Romanze (
1838
)
- Non t'accostar all'urna (Jacopo Vittorelli)
- More, Elisa, lo stanco poeta (Tommaso Bianchi)
- In solitaria stanza (Vittorelli)
- Nell' orror di note oscura (Carlo Angiolini)
- Perduta ho la pace
- Deh, pietoso, o addolorata
- L'esule (1839) (
Temistocle Solera
)
- La seduzione (1839) (Balestra)
- Guarda che bianca luna: notturno (1839)
- Album di Sei Romanze (
1845
)
- Il tramonto (
Andrea Maffei
)
- La zingara (S. Manfredo Maggioni)
- Ad una stella (Maffei)
- Lo Spazzocamino (Maggioni)
- Il Mistero (Felice Romani)
- Brindisi (Maffei)
- Il poveretto (1847) (Maggioni)
- L'Abandonee (1849) (Escudier?)
- Stornello (1869) (annon.)
- Pieta Signor (1894) (Verdi et
Boito
)
- Antti-Juhani Kaijanaho:
G. Verdi
antti-juhani.kaijanaho.fi
. 1996.
Arkistoitu
5.3.2007. Viitattu 7.6.2008.
- ↑
Verdi: Facts, compositions and biography on the great composer
Classic FM
. Viitattu 8.10.2018.
- ↑
Veijo Murtomaki:
Giuseppe Verdi
Sibelius Akatemia. Viitattu 21.11.2021.
- ↑
Giampiero Tintori, Invito all'ascolto Verdi, 1983. Milano Mursia.
ISBN 978-88-425-4142-4
. Lahteen tieto: “il Sig.r Angeleri Maestro di Pianoforte trovo, che il sud.o Verdi, avrebbe bisogno di cambiare posizione della mano, locche disse, attesa l'eta di 18 anni si renderebbe difficile; ed in quanto alle composizioni che presento come sue, sono perfettamente d'accordo col sig.r Piantanida Maestro di contrappunto, e Vice-Censore, che applicandosi esso con attenzione e pazienza alla cognizione delle regole del contrappunto, potra dirigere la propria fantasia che mostra di avere, e quindi riuscire plausibilmente nella composizione.”
- ↑
Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Oljytalous)
, s. 7755?7757, art. Verdi, Giuseppe. Otava, 1981.
ISBN 951-1-06271-9
.
- ↑
Storia Della Casa
Casa Verdi.
Arkistoitu
17.10.2007. Viitattu 6.10.2007.
- ↑
List of Works
(Oopperat ja niiden ensiesitykset)
classical.net
.
- ↑
Daniele Pistone: Nineteenth-Century Italian opera s. 46
- Giuseppe Verdi -sivusto.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- Stanfordin yliopiston luettelo Verdin oopperoista, ensi-illoista, jne.
- ”Album Verdi” Napolin kansalliskirjastossa.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
- Giuseppe Verdi
International Music Score Library Project
(englanniksi)
- Vapaasti kaytettavissa olevia Verdin partituureja
Mutopia Project
- Tunnetuimmat Verdin teosten esittajat lahtien ensimmaisista ensi-illoista, Verdin ystavat ja tyotoverit, teos teokselta, Geni-sukututkimusprojekti
geni.com
- Giuseppe Verdin elamasta. Eraan saveltajan tuttavan muistelmia
, Helsingin Sanomat, 26.02.1939, nro 55, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|