Uinti tarkoittaa toimintaa, jossa ihminen liikkuu omin lihasvoimin tuotetulla tyontovoimalla eteenpain vedessa. Uinnin tarkoituksena voi olla esimerkiksi kuntoilu, urheilu, virkistaytyminen tai veden varaan joutuneella hengissa sailyminen.

Uimalla liikkuvat veden alla tai veden pinnalla myos useat elainlajit, kuten kalat , useat sammakkoelaimet , matelijat ja nilviaiset seka vesilinnut .

Paaartikkeli: krooli

Krooli ( engl. crawl ) on nopein ilman apuvalineita suoritettava uintitekniikka, ja siksi se on kilpailutilanteen vapaauinnissa ( engl. freestyle ) kaytetyin tekniikka. Kroolin kasiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa kasi on kurkotettuna suoraan eteen, mista se pyritaan mahdollisimman suuri vetopinta-ala yllapitaen siirtamaan vastakkaiseen aariasentoonsa reiden sivulle. Krooliuinnin potkuna kaytetaan vuoropotkua. Uinnin aikana kasvot pidetaan vedessa. ^[1]

Paaartikkeli: selkauinti

Selkauinti on periaatteessa kroolia selallaan. Se on yleinen kuntouintitekniikka, jossa uidaan selallaan. Selkauinnin potku on lahes samanlainen kuin krooliuinnissa. Kasivedossa voidaan erottaa samat vaiheet kuin krooliuinnissa, eli palautusvaiheessa kasi tuodaan veden pinnan paalla eteen ja vetovaiheessa se viedaan veden alla reidelle asti. Selkauinnin kasivedossa on erityisen tarkeaa ns. rullaus. Talla tarkoitetaan hartialinjan kiertymista kasivetojen rytmissa. Esimerkiksi oikean kaden ollessa palautusvaiheessa oikea hartia nousee vedesta ja vasen painuu alas. Rullauksella minimoidaan veden vastus palautuvan kaden osalta ja maksimoidaan vetopinta-ala vetavan kaden osalta. ^[2]

Paaartikkeli: rintauinti

Rintauintia kutsutaan joissakin yhteyksissa myos sammakkouinniksi, koska sen potku muistuttaa sammakon takajalkojen liiketta vedessa. Rintauinti on hyvin yleinen kuntoilumuoto, ja ehka juuri siksi sita uidaan hyvin monilla eri tavoilla. Se on fyysisesti melko helppo laji. Selkauintia ja alkeisselkauintia voi pitaa rintauintiakin vahemman vaativina, mutta rintauinti on yleisempaa ehkapa juuri siksi, etta toisin kuin selkauinnissa, rintauinnissa on helppo nahda eteenpain. Harrastusuimareilla on usein kaytossa tyyli, jossa paata pidetaan jatkuvasti pinnan ylapuolella, etteivat hiukset kastuisi tai siita syysta, etta uimari ei hallitse hengitystekniikkaa. Tassa tyylissa on vaarana niskan rasittuminen.

Rintauinnin potku alkaa tilanteesta, jossa jalat ovat suorina nilkkoja myoten. Jalat koukistetaan yhtaaikaisesti niin, etta polvet kiertyvat lievasti ulospain. Veden vastuksen minimoimiseksi pyritaan valttamaan polvien tuomista liikaa "mahan alle". Nilkat koukistetaan ja jalat potkaistaan suoriksi levealle. Potkun loppuvaiheessa jalkapohjat viedaan yhteen ja ojennetaan.

Rintauinnin kasiveto voidaan synkronoida potkun kanssa niin, etta kadet tyonnetaan yhtaaikaisesti eteen samalla hetkella kuin aletaan potkaista jalkoja suoriksi. Tata kutsutaan liukuvaiheeksi. Liukuvaiheessa paa painetaan vedenpinnan alle, jotta potkun teho pystyttaisiin hyodyntamaan virtaviivaisessa asennossa.

Kasiveto alkaa, kun kadet ovat suorina edessa yhdessa kammenet alaspain. Aluksi kasia viedaan 10–15 senttia suorina ulospain. Veto jatkuu pyoreana liikkeena taaksepain niin, etta kyynarpaita kohottaen vedetaan suunnilleen rintakehan kohdalle ja kierretaan kammenet lahes yhteen. Tasta tilanteesta puristetaan kyynarpaat lahes yhteen ja tyonnetaan samalla kadet nopeasti eteen veden pinnan suuntaisesti. Kasivedossa on tarkeaa pitaa veto riittavan lyhyena. Rajana voidaan pitaa hartialinjaa. Jos kammenet tai kyynarpaat valuvat vetovaiheessa hartialinjan alapuolelle, vedosta menetetaan tehoa palautusvaiheen vastuksen vuoksi. ^[3]

Paaartikkeli: perhosuinti

Perhosuintia pidetaan usein vaikeimpana ja fyysisesti raskaimpana uintitekniikkana. Tekniikkana perhosuinti on hitaampi kuin krooli, mutta nopeampi kuin rintauinti, ja alkujaan se eriytettiin rintauinnista omaksi kilpailulajikseen kilpailijoiden hylattya varsinaisen rintauinnin. Lyhyella 25 metrin radalla perhosuinti on nykyaan selkauintia aavistuksen hitaampi laji, mutta pitkalla (50m) radalla perhosuinti on nopeampi. ^[4]

Perhosuinnin potkuna kaytetaan ns. delfiinipotkua, jossa voimakkaasti lantion liiketta hyodyntaen suoritetaan krooliuinnin potkua muistuttava liike niin, etta jalat toimivat yhtaaikaisesti. Kasiveto on sama kuin vapaauinnissa, tosin paria seikkaa lukuun ottamatta. Kadet heitetaan eteen hartialinjalle ja siita jatketaan kuten vapaauinnissa; pieni koukkaus, sivulle(ote), ja tyonnetaan kasia vatsan kautta reisien puolivaliin. Sen jalkeen suoritetaan palautus heittamalla kadet yhtaaikaisesti eteen. Potkurytmi vaihtelee jonkin verran. Yhta kasivetoa kohti suoritetaan kaksi potkua, joista toinen potkaistaan suunnilleen kasien osuessa edessa veteen ja toinen kasivedon lopputyonnon aikana.

Alkeisselkauinti on uimaopetuksessa kaytettava selkauinnin yksinkertaistettu versio. Alkeisselkauinnissa kadet pidetaan vartalon sivuilla ja kyynarvartta liikuttamalla tyonnetaan vetta taaksepain samalla uintia tasapainottaen ja vartaloa pinnassa kannatellen.

Vesipallokroolin tekniikka on muuten hyvin samanlainen kuin kroolissa, mutta paa pidetaan vedenpinnan ylapuolella. Vesipallokrooli (tai vesipallouinti) eroaa tavallisesta krooliuinnista hieman myos vartalon asennossa. Vesipallokroolissa vartaloa pidetaan hieman pystysuoremmassa, ja vartaloa taytyy jannittaa enemman. "Tarzanissa" pyritaan kauhomaan eteenpain niin nopeasti kuin suinkin paasee ja unohtamaan kroolin tekniikan. Uimista helpottaa myos kasivedon pitaminen lyhyempana kuin kroolissa. Tekniikka tunnetaan myos nimella Tarzan. Nimitys on perua Johnny Weissmullerin uintitekniikasta, joka tuli suurelle yleisolle tutuksi Tarzan -elokuvista.

Koirauinnissa jaloilla polskutetaan kuten kroolissa ja kasilla kauhotaan vetta kuten rapylajalkaiset linnut jaloillaan. Koirauinti ei ole tehokasta tai nopeaa, mutta se on helppo oppia. Kasipohjauinti on koirauinnin muoto, jossa kadet ulottuvat pohjaan. Silloin kasilla voi ohjata tehokkaammin kulkusuuntaa.

Sculling tai scalling on kasilla tehtava sivuttainen, hidas etenemisliike. Liikkeessa maataan vatsallaan tai selallaan vedessa ja kadet ovat suorana tai hieman koukussa paan edessa tai takana, josta vedetaan kroolin kasivedon otevaihe. Joskus kasien alle kehotetaan kuvittelemaan tynnyrit, jotta kasien asento olisi oikea. Aluksi kadet siirretaan eteen, jonka jalkeen niita liikutetaan ulospain, kammenet lahes taysin ulospain kaannettyina. Liikkeen aariasentoon tultaessa kammenet kaannetaan jalleen ja ne tyonnetaan lahes yhteen. Aina scullingia uidessa ei potkita ja joskus kaytetaan pullaria (jalkoja kelluttava apuvaline), mutta useammin potkitaan, koska sculling itsessaan on hyvin hidasta. Scullingia uitaessa tavoitteena on mahdollisimman hyva ote veteen, silla se on uinnin tarkeimpia asioita.

Uinti on kuntoilumuotona erittain monipuolinen liikuntalaji, koska se harjoittaa seka ylavartaloa etta alavartaloa. Koska uinnissa tuki- ja liikuntaelimiin ei kohdistu vastaavanlaisia iskuja kuin esimerkiksi juostessa, uintia ja usein myos vesijuoksua voidaan kayttaa vammoista kuntoutumisen apuna. Vedessa on myos mahdollista tehda liikkeita, jotka maalla ovat fyysisen vaativuutensa takia mahdottomia.

Useimmissa uintilajeissa suurin rasitus kohdistuu hartiaseudun lihaksiin. Tyypillinen aktiiviuimarin rasitusvamma onkin olkapaan kipu, jota kutsutaan yleisnimityksella uimarin olkapaa . Vaiva esiintyy erityisesti krooliuinnin yhteydessa kilpauimarin pyrkiessa saamaan kasivedosta mahdollisimman tehokkaan. Toinen uimareita uhkaava rasitusvamma kohdistuu polviin ja esiintyy erityisesti rintauimareilla. Yleensa nama vammat vaivaavat vain runsaasti harjoittelevia kilpauimareita, ja kuntouimarit karsivat vammoista erittain harvoin.

Uinti soveltuu liikuntamuotona hyvin myos astmaatikoille uimahallien kostean ja polyttoman ilman takia. Lisaksi uintia pidetaan hyvana harjoituksena hengityselimille. Joskus on epailty uimahallien kloorin ja voimakkaan rasituksen altistavan nuoria kilpauimareita astmaoireille. Toisaalta astma on nykyaan yleinen vaiva kaikkien hengityselimistoa rasittavien urheilulajien kohdalla, ja harjoitteluolosuhteiden osalta uinti soveltuu astmaatikolle paremmin kuin ulkolajit.

Paaartikkeli: uimaopetus

Suomessa, aivan kuten Ruotsissa ja Tanskassakin , on periaate, etta kaikkien lasten tulee oppia uimaan yhta hyvin kuin oppia toimimaan hatatapauksissa veden lahella. Usein uimataidon maaritelmana on, etta henkilo pystyy uimaan 200 metria (220 jaardia), josta vahintaan 50 metria (55 jaardia) selallaan, ensin kuitenkin hypattyaan veteen niin, etta paakin on ollut veden alla. Vaikka 95 % Ruotsin kouluikaisista lapsista osaa uida, hukkuminen on kolmanneksi yleisin syy kuolemaan. ^[5]

Alankomaissa ja Belgiassa uimaopetus koulupaivan aikana on hallitusten tukema. Useimmat koulut tarjoavat mahdollisuuden uimaopetukseen.

Useissa maissa on uimaopetusta tarjolla paikallisissa uimahalleissa . Uintia opettaa yleensa paikallinen vapaaehtoinen tai yksityiset yritykset.

Isossa-Britanniassa Top-ups scheme tarjoaa koululaisille, jotka eivat osaa uida viela 11 vuoden iassa, mahdollisuutta paivittaiseen intensiiviseen opetukseen. Ne lapset, jotka eivat ole saavuttaneet Ison-Britannian suositusta eli 25 metrin uintitaitoa ennen perusopetuksen paattymista, paasevat koulutukseen, joka kestaa kaksi viikkoa, joka paiva puoli tuntia. ^[6]

Kilpauintilajit ovat:

• vapaauinti ( vu )
• selkauinti ( su )
• rintauinti ( ru )
• perhosuinti ( pu )
• sekauinti ( sku ) jossa uidaan jarjestyksessa perhos-, selka-, rinta- ja vapaauintia. Saantojen mukaan sekauinnin vapaauintiosuudella uimari voi kayttaa mita tahansa muuta uintitekniikkaa, paitsi ei selka-, perhos- eika rintauintia eli kaytannossa aina kroolia. Sekauintiviestin uintijarjestys on selka-, rinta-, perhos- ja vapaauinti. Sekauinnista poikkeava uintijarjestys johtuu ennen kaikkea siita, etta selkauintiin lahdetaan vedesta. Selkauimarin uidessa ensimmaisen osuuden valtytaan tormayksilta loppujen uimareiden aloittaessa osuutensa lahtokorokkeelta.

Olympialaisten ohjelmassa olevat matkat:

• 50 metrin vapaauinti
• 100 metrin vapaauinti
• 200 metrin vapaauinti
• 400 metrin vapaauinti
• 800 metrin vapaauinti
• 1 500 metrin vapaauinti
• 100 metrin selkauinti
• 200 metrin selkauinti
• 100 metrin rintauinti
• 200 metrin rintauinti
• 100 metrin perhosuinti
• 200 metrin perhosuinti
• 200 metrin sekauinti
• 400 metrin sekauinti
• 4 × 100 metrin vapaauintiviesti
• 4 × 200 metrin vapaauintiviesti
• 4 × 100 metrin sekauintiviesti
• 10 km avovesiuinti

Muiden arvokisojen ohjelmassa on olympiamatkojen lisaksi seuraavia matkoja:

• 50 metrin selkauinti
• 50 metrin rintauinti
• 50 metrin perhosuinti
• 100 metrin sekauinti (lyhyen radan MM- ja EM-kisat)
• 4 × 50 metrin vapaauintiviesti (lyhyen radan EM-kisoissa)
• 4 × 50 metrin sekauintiviesti (lyhyen radan EM-kisoissa)
• 5 km avovesiuinti (pitkan radan MM-kisoissa)
• 25 km avovesiuinti (pitkan radan MM-kisoissa)

Lyhyen radan MM- ja EM-kisoissa ei uida 200 metrin sekauintiviestia. EM-kisoissa ei myoskaan 100 metrin seka- eika vapaauintiviesteja. Lyhyen radan kisoissa ei myoskaan uida avovesimatkoja. MM-kisoissa (ns. pitkan radan MM-kisat) kilpaillaan varsinaisen uinnin lisaksi myos uimahypyissa , taitouinnissa ja vesipallossa .

Paaartikkeli: Uima-allas

Uima-altaan pituus kilpauinnissa on 25 tai 50 metria . Molemmilla altaanmitoilla mitataan ennatykset erikseen, koska kaannoksessa saastyy aikaa ja nain ollen 25 metrin altaan ajat ovat nopeampia kuin 50 metrin altaan. Vertailtaessa lyhyella ja pitkalla radalla saavutettuja aikoja kaytetaan laskennallista hyvitysta, jonka avulla voidaan esimerkiksi asettaa samantasoinen aikaraja kummallekin altaalle. Menetelma on kaytossa esimerkiksi uinnin Suomen Mestaruuskilpailujen osallistumiseen oikeuttavien aikarajojen laskennassa. Hyvitys on lajista riippuen: 1 sekunti/50 m, eli esimerkiksi 50 metrin radalla uitu vapaauinti aika 30,00 sekuntia vastaa 25 metrin radalla 29,00 sekuntia. Poikkeuksen muodostavat rintauinti, jossa hyvitys on 1,5 sekuntia/50 m, ja sekauinti, jossa hyvitys on 1,25 sekuntia/50 m, seka 4 × 100 metrin sekauintiviesti, jossa hyvitys on yhteensa 5 sekuntia. Kaytannossa hyvitykset ovat sopimuksenvaraisia, ja eri uimarit menestyvat lyhyella altaalla hieman eri tavoin kuin pitkalla altaalla. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, etta pienikokoinen uimari ei saa lyhyesta altaasta yhta suurta hyotya kuin pitka uimari. Kansainvalinen Uimaliitto on luonut oman pistelaskujarjestelmansa helpottamaan eri uintitekniikoilla ja matkoilla uitujen kilpailutulosten vertailua.

Kansainvaliset kilpailut uidaan 25 tai 50 metrin altaassa, jossa on vahintaan kahdeksan rataa. Ulompien ratojen ulkoreunassa taytyy olla vahintaan puolen metrin kaistale tasaamassa ratojen eroja. ^[7]

^[8]

• Uimarin on tultava maaliin samalla radalla, kuin milta lahti.
• Uinnin aikana pohjasta ei saa ponnistaa.
• Ratakoydesta vetaminen ei ole sallittua.
• Uimari ei saa kilpailuissa kayttaa sellaisia apuvalineita, jotka voisivat lisata hanen nopeuttaan, kellumiskykyaan tai kestavyyttaan (esimerkiksi lattareita, rapyloita ym. ). Uimalasien kaytto on sallittu.
• Viestijoukkueen uinti on hylattava, mikali joku sen uimareista syyllistyy vaihtorikkoon. Vaihtorikoksi katsotaan, kun lahtemassa olevan uimarin jalat irtoavat lahtokorokkeesta yli -0.02 sekuntia ennen kuin edellisen uimarin kadet ehtivat koskettaa seinaa.

• Lahto vapaauinnissa, rintauinnissa, perhosuinnissa ja sekauinnissa tapahtuu veteen hypaten. Kilpailunjohtajan pitkalla vihellyksella kilpailijoiden tulee nousta lahtokorokkeille. Lahettajan antamalla komennolla "paikoillenne" (kansainvalisissa kilpailuissa "Take your marks") kilpailijoiden on otettava lahtoasento ja ainakin toinen jalka on oltava lahtokorokkeen etureunalla. Kasien asennolla ei ole merkitysta. Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lahettaja antaa lahtomerkin.
• Selkauinnin ja sekauintiviestin selkauintiosuuden lahto tapahtuu vedesta. Kilpailunjohtajan pitkalla vihellyksella uimareiden tulee hypata valittomasti veteen. Kilpailunjohtajan toisella pitkalla vihellyksella uimareiden tulee palata lahtopaatyyn ilman tarpeetonta viivyttelya. Kun kaikki uimarit ovat lahtoasennossa, lahettaja komentaa "paikoillenne" (kansainvalisissa kilpailuissa "Take your marks"). Kun kaikki kilpailijat ovat liikkumatta, lahettaja antaa lahtomerkin.
• Jokainen uimari, joka lahtee ennen lahtomerkkia hylataan. "Paikoillenne"-komennon jalkeen ei saa myoskaan liikkua. Vaikka uimari ei hyppaisikaan veteen ennen lahtomerkkia, hanet voidaan hylata vilppilahdosta, jos han heiluu tai liikahtaa "paikoillanne":n jalkeen. Jos lahtomerkki annetaan ennen kuin hylkays on tapahtunut, kilpailu jatkuu ja uimari tai uimarit hylataan uinnin jalkeen. Jos hylkays tapahtuu ennen lahtomerkkia, ei lahtomerkkia anneta, vaan jaljella olevat uimarit komennetaan alas lahtokorokkeilta ja lahto tapahtuu uudelleen.

• Uimarin taytyy kaannoksessa ja maalissa koskettaa seinaa jollain kehonosallaan.
• Uimarin jonkin kehonosan taytyy rikkoa veden pinta uinnin ajan. On kuitenkin sallittua sukeltaa kaannoksen aikana ja 15 metria kaannoksen ja lahdon jalkeen. Viimeistaan talla kohtaa taytyy paan rikkoa veden pinta.
• Lahto tapahtuu altaan laidalta. Masters- seka vammaiskilpailuissa on sallittu lahto vedesta.
• Kaytannossa vapaauintia uidaan aina krooliuintina , joskin saannot eivat rajoita uintityylia mitenkaan, paitsi silloin, kun vapaauinti on osa henkilokohtaista sekauintia tai sekauintiviestia.

• Ennen lahtomerkkia kilpailijat asettuvat veteen katse lahtopaahan pain pitaen molemmin kasin lahtoseinan kadensijoista. Jalkoja ei saa lahdossa asettaa kouruun.
• Lahdossa ja kaannoksen jalkeen uimarin tulee ponnistaa irti ja uida selallaan koko uinnin ajan paitsi suorittaessaan kaannosta (selkauinnin aikana ei vartalo saa kiertya yli 90° lukuun ottamatta kaannosta). Paan asennolla ei ole merkitysta.
• Selkauinnissa on sama saanto kuin vapaauinnissa veden pinnan rikkomisen kannalta.
• Maaliin tullessa uimarin on kosketettava seinaa selkauintiasennossa.

• Lahdon ja kaannoksen jalkeen vartalo on pidettava ensimmaisen kasivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Missaan vaiheessa ei saa kaantya selalleen. Koko uinnin ajan uintiliikkeet tulee suorittaa jarjestyksessa yksi kasiveto, yksi potku.
• Kaikki kasiliikkeet on tehtava yhtaaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeita.
• Kadet on tyonnettava rinnalta eteenpain samanaikaisesti veden pinnassa, sen ala- tai ylapuolella. Kyynarpaiden taytyy olla veden alla paitsi viimeisen kasivedon aikana kaannosta ennen, kaannoksen aikana ja maaliin tultaessa. Kadet on palautettava takaisin veden pinnalla tai sen alla. Kasia ei saa vieda taakse ohi lantiolinjan paitsi ensimmaisen vedon aikana lahdossa ja kaannoksessa.
• Jokaisen tayden kasiveto- ja potkujakson aikana taytyy uimarin paan jonkun osan rikkoa veden pinta. Lahdon ja jokaisen kaannoksen jalkeen, uimari saa ottaa yhden kasivedon taydellisesti taakse jalkoihin asti. Paan taytyy rikkoa veden pinta ennen kuin kadet kaantyvat sisaanpain toisen vedon leveimmassa vaiheessa. Ollessaan veden pinnan alla uimari saa suorittaa yhden alaspain suuntautuneen perhosuinnin potkun, jota seuraa rintauinnin potku. Taman jalkeen, kaikki jalkaliikkeet on suoritettava yhtaaikaisesti ja samassa vaakasuorassa tasossa ilman poikkeavia liikkeita.
• Potkussa jalkaterat on kaannettava ulospain taaksepotkun aikana. Saksipotku, vapaauinnin potku tai alaspain suuntautuva perhosuinnin potku on kielletty. Vedenpinnan rikkominen jalkaterilla on sallittu, ellei sita seuraa alaspain suuntautuva perhosuinnin potku.
• Kaannoksiin ja maaliin tultaessa kosketuksen on tapahduttava molemmin kasin samanaikaisesti, joko veden pinnassa, sen yla- tai alapuolella. Paa voi painua veden alle viimeisen kasivedon jalkeen ennen kosketusta, edellyttaen, etta se on rikkonut vedenpinnan jossain vaiheessa viimeisen taydellisen tai epataydellisen kasiveto - potkujakson aikana, joka edeltaa kosketusta.

• Lahdon ja kaannoksen jalkeen vartalo on pidettava ensimmaisen kasivedon alkamisesta lukien vatsallaan. Kyljellaan potkiminen on sallittua veden alla. Missaan vaiheessa ei saa kaantya selalleen.
• Molemmat kadet on vietava eteen yhtaikaa veden pinnan ylitse ja tuotava taakse samanaikaisesti koko uinnin ajan.
• Jalkojen kaikkien ylos-alasliikkeitten taytyy olla samanaikaisia. Jalkojen tai jalkaterien ei tarvitse olla samalla tasolla, mutta niiden asento toisiinsa ei saa vaihdella. Rintauinnin potkuliike ei ole sallittu.
• Kaannokseen ja maaliin tultaessa on kosketuksen tapahduttava molemmin kasin samanaikaisesti joko veden pinnassa, sen yla- tai alapuolella.
• Lahdossa ja kaannoksessa uimari saa suorittaa veden alla yhden tai useampia potkuja ja yhden kasivedon, jolla uimarin on tultava pintaan. Lahdon ja kaannoksen jalkeen saa uimari sukeltaa korkeintaan 15 metria. Viimeistaan talla kohtaa paan taytyy rikkoa veden pinta. Uimarin tulee pysya veden pinnalla seuraavaan kaannokseen tai maaliintuloon asti.
• Maalintulo ja kaannos tapahtuu niin etta molemmat kadet koskevat seinaa yhta aikaisesti.Kaannosta jatketaan niin etta toinen kasi irrotetaan seinasta ja toinen kasi perassa, samalla vartalo kaantyy menosuuntaan pain ja lopuksi potkaistaan vauhtia seinasta ja tehdaan liuku.

• Sekauinnissa uidaan tassa jarjestyksessa: perhosuinti, selkauinti, rintauinti ja vapaauinti.
• Sekauintiviestissa uimarit uivat nelja uintilajia tassa jarjestyksessa: selkauinti, rintauinti, perhosuinti ja vapaauinti.
• Jokainen uintiosuus taytyy paattaa asianomaisen uintilajin saantojen mukaisesti.

• Arvo Aaltonen
• Marjatta Hara
• Jere Hard
• Mimosa Jallow
• Antti Kasvio
• Anu Koivisto
• Jenna Laukkanen
• Ari-Pekka Liukkonen
• Matti Mattsson
• Jarno Pihlava
• Eila Pyrhonen
• Matti Rajakyla
• Toivo Reingoldt
• Hanna-Maria Seppala
• Jani Sievinen

Lasten harrastuksena uinti ei ole muita urheiluharrastuksia merkittavasti halvempi tai kalliimpi. Lasten harrastetasolla uinti maksaa vuodessa keskimaarin 1 630 euroa (vaihdellen valilla 1 300 ? 1 960 euroa) ja lasten kilpatasolla keskimaarin 2 095 euroa vuodessa (vaihteluvalilla 2 110 ? 3 700 euroa). ^[9]

Kilpauinnissa on hyodynnetty uusinta teknologiaa mm. uimapuvuissa. Teknologian kehityksen tulokset on nahtavissa Pekingin olympialaisissa vuonna 2008, jossa tehtiin 25 maailmanennatysta. Tulokset eivat ole parantuneet ainoastaan sadasosia, vaan jopa sekunteja, mika on kilpauinnissa todella kova saavutus. Eniten menestysta saavutti Michael Phelps kahdeksalla kultamitalillaan. Uimareiden huima menestys perustuu uuteen tietokonemallinnukseen, jossa mitataan veden virtausta uimarin liukuessa vedessa. Virtausta on tutkittu mm. videoimalla ilmakuplien liiketta uimarin ymparilla. Mallinnuksen avulla on kehitetty uintitekniikkaa mahdollisimman sujuvaksi tuloksena vartalon ja raajojen tehostunut liikerata vedessa. Vuonna 2009 tulivat kayttoon uuden teknologian kelluttavat uimapuvut, joiden ansiosta Rooman MM-kisoissa tehtiin 43 ME:ta. Nama uimapuvut kiellettiin kuitenkin 2010. Maailmanennatykset jaivat silti voimaan. ^[10] .

Lisaksi uinti kuuluu osana vesipallon , taitouinnin , nykyaikaisen viisiottelun ja triathlonin kilpailusuoritukseen. Taitouinti tunnettiin 1960-luvulle asti Suomessa nimella kuviokellunta, mutta vakavaa kilpailutoimintaa kehitettaessa nimi muutettiin kuvaavammaksi.

Seuraavia termeja kaytetaan erityisesti kilpauinnissa.

• Alh. = uintilahto vedesta. ^[11]
• Delf. = delfiinipotku eli perhosuinnin potku. ^[12]
• Vinsta, finsta = 50 metrin uintimatka. ^[13]
• Kiihd. = kiihdyttaen, eli uintisuoritus, jossa vauhtia kiihdytetaan loppua kohden. ^[14]
• KV. = kasivetoja pullari (kelluke joka asetetaan reisien valiin) jaloissa, jolloin kehitetaan pelkkia kasia. Vrt. Potkut.
• Omav. tai OV = omavalintainen uintityyli. ^[15]
• Piikki = 25 metrin uintimatka. ^[16]
• Pot., potk., potkuja = termeilla tarkoitetaan jalkapotkuja laudan kanssa tai ilman. ^[17]
• Sammakko = sammakkouinti, kuntorintauinti ^[18]
• SKU = sekauinti, eli uintimatka, johon sisaltyy 4 uintityylia. Kisoissa minimimatka taman uimiseen on 100 metria, mutta harjoituksissa voidaan uida minisekareita (50m). ^[19]
• VU = Krooli, vapaauinti ^[20]
• SU = Selkauinti ^[21]
• PU = Perhosuinti ^[22]
• RU = Rintauinti ^[23]
• Ylh. = lahto ylhaalta. Lahto tapahtuu lahtokorokkeelta. ^[24]
• MT = Maaliintulo
• latt.=Lattarit eli kasirapylat ^{[25] [26]}
• Pull.= pullari, eli jalkovalissa pidettava kelluke kasilla harjoittelua varten ^[27]

Paaartikkeli: Hukkuminen

Suomessa kuolee nykyaan vuosittain hukkumalla noin 150-180 henkiloa. ^[28] Naista hukkumistapauksista kuitenkin vain hyvin pieni osa liittyy varsinaisesti uimisen harrastamiseen. Hukkumisonnettomuudet tapahtuvat tyypillisesti vesiliikenteessa, uidessa tai pudotessa veteen tai jaihin. Miesten kuolleisuus hukkumistapaturmiin vuonna 2000 oli 4,5/100 000 ja naisten 0,8/100 000 vuodessa. Suomalaisten miesten hukkumiskuolleisuus on kansainvalisesti katsottuna erittain suuri, ja merkittava osa hukkumisista tapahtuu humalassa. ^[29]

Hukkuminen tarkoittaa maaritelmallisesti henkilon kuolemista hukuksiin joutumisen seurauksena. Hukuksiin joutuminen aiheuttaa kehossa hapenpuutteen ja asidoosin , jotka pitkaan kestaessaan johtavat sydanpysahdykseen. Aivot kestavat hapenpuutetta vain noin 4-5 minuuttia vaurioitumatta. Suomessa hukkuminen tapahtuu lahes aina kylmaan veteen, mika aiheuttaa nopeasti kehon hypotermian . Likaisen veden ja vierasesineiden aspiroiminen keuhkoihin saattaa johtaa hengitysvajaukseen. Hukuksiin joutumisesta hengissa selvinneilla voi esiintya esimerkiksi aivo-, keuhko- ja kaularankavaurioita. ^[30]

Kloori on uima-altaiden puhtaanapidossa yleisesti kaytetty kemikaali , joka voi aiheuttaa silmien ja keuhkojen arsytysta. Kloori voi myos johtaa hiusten vari- ja rakennemuutoksiin; erityisesti vaalennetut hiukset voivat liiasta altistuksesta muuttua vihertaviksi. Silmien arsyyntymista voi hillita kayttamalla uimalaseja.

Vammariskin suhteen uinti on yksi turvallisimmista liikuntalajeista. Uinnissa sattuu vuonna 2004 tehdyn suomalaisen tutkimuksen mukaan 1 vamma tuhatta harrastettua tuntia kohti; vaarallisimmissa lajeissa vammoja sattuu moninkertaisesti. Kolme vaarallisinta lajia tutkimuksessa olivat squash (18,3/1000), judo (16,3/1000) ja suunnistus (13,6/1000). Rasitusvammojen osuus uinnissa tapahtuneista vammoista on noin kolmasosa. ^[31]

Veden laadusta ja tyypista riippuen vedessa voi elaa bakteereja , parasiitteja , sienia ja viruksia , jotka saattavat aiheuttaa ihmisille infektioita . Suomen vesistoissa kasvaa usein myrkyllisia sinilevabakteereja , jotka voivat aiheuttaa uimareille iho- ja keuhko-oireita.

Vedessa elaa monenlaisia ihmiselle vaarallisia tai haitallisia elaimia. Tallaisia elaimia ovat muun muassa rauskut , meduusat , merisiilit , sahkoankeriaat , hait , kaarmeet ja ravut . Suomessa ei kuitenkaan ole vaaraa kuin korkeintaan ankeriaista, ravuista ja kaarmeista. Naitakin lajeja tapaa vain harvoin. Suomessa elaa vain yksi meduusalaji: korvameduusa, eika senkaan pistos kuin korkeintaan nipista.

Virtaukset luonnonvesistoissa saattavat vetaa uimarin pinnan alle ja johtaa hukkumiseen. Suomen olosuhteissa kylmassa vedessa pitkaan oleileminen voi johtaa hypotermiaan . Vesi heijastaa auringonvaloa ja voi johtaa suojaamattoman ihon palamiseen auringossa. Vammautumisriski on suuri sukellettaessa tuntemattomaan veteen, jolloin uimarin kaularanka voi vaurioitua paan osuessa pohjaan. Uinti voi olla kielletty myos muun veteen liittyvan syyn takia, esimerkiksi sataman alueella tai vaarallista veneenlaskupaikan lahella.

• Luettelo suomalaisista uimaseuroista
• Luettelo uinnin olympiavoittajista
• Uinnin maailmanennatykset
• Uinnin Suomen ennatykset
• Uimahalli
• Uimaranta

• Suomen uimaliitto
• Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
• FINA:n maarittelemat saannot eri vesilajeihin ^{[ vanhentunut linkki ]} (englanniksi)
• Ilkka´s Pool ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Uinnin tekniikkavideoita Jyvaskylan yliopiston Moniviestin
• Uintiaiheinen verkkojulkaisu
• Baby swimming has benefits into childhood ( Arkistoitu ? Internet Archive)

n k m Liikunta Fyysinen liikunta Aerobinen liikunta Aerobic Holkka Kestavyysjuoksu Kestavyysharjoittelu Kavely Patikointi Pyoraily Uinti Anaerobinen liikunta Kovatehoinen intervalliharjoittelu Lihasvoimaharjoittelu Kehonpainoharjoittelu Kehonrakennus Suspensioharjoittelu Painoharjoittelu Vauhtipyoraharjoittelu Pikajuoksu Muut Crosstraining Fysioterapia Intervalliharjoittelu Kalisteniikka Kiipeily Kuntopiiri Lihashypertrofia Venyttely Muodot Arkiliikunta Omaehtoinen liikunta Hyotyliikunta Tyomatkaliikunta Perheliikunta Tyopaikkaliikunta Kuntoliikunta Luontoliikunta Ulkoilu Ryhmaliikunta Kuntourheilu Kuntoilu Harrasteliikunta Lahiliikunta Sosiaalinen liikunta Hontsaily Puulaakiurheilu Terveysliikunta Terveytta ja hyvinvointia edistava liikunta Ennalta ehkaiseva liikunta Kuntouttava liikunta Toimintakykya parantava liikunta Erityisliikunta Soveltava liikunta Erityisryhmien liikunta Vammaisliikunta Vammaisurheilu Toimintakyvyltaan heikentyneiden liikunta Muuta Kulttuuri