Tämä on lupaava artikkeli.

Eritrea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eritrean valtio
??? ????
( Hagara Ertra )
???? ??????
( Dawlat Iritriya )
Eritrean lippu Eritrean vaakuna
lippu vaakuna

Eritrean sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Eritrean sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisella ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisella).

Valtiomuoto totalitaarisen diktatuurin alainen, yhden puolueen presidentiaalinen tasavalta
Presidentti Isaias Afewerki
Paakaupunki Asmara (543 707 as.)
Muita kaupunkeja Keren (86 483 as.)
Pinta-ala
– yhteensa 117 600 km² [1]  ( sijalla 100 )
– josta sisavesia ei merkittavasti
Vakiluku (2015 (arvio)) 5 228 000 [2] ( sijalla 108 )
–  vaestotiheys 52 as. / km² [2]
– vaestonkasvu 2,2 % [2] (2015)
Viralliset kielet ei ole, de facto tigrinja , arabia ja englanti [3]
Lukutaito 73,8 %
Valuutta nakfa ( ERN )
BKT (2017)
– yhteensa 9,7 mrd. USD (PPP) [4]  ( sijalla 164 )
– per asukas 1 600 USD
HDI (2019) 0,459 [5] ( sijalla 180 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous 11,7 % [4]
–  teollisuus 29,6 % [4]
–  palvelut 58,7 % [4]
Aikavyohyke UTC+3
– kesaaika ei kaytossa
Itsenaisyys
Etiopiasta  – julistautui
 – tunnustettu
29. toukokuuta 1991
24. toukokuuta 1993
Lyhenne ER
–  ajoneuvot : ER
–  lentokoneet : E3
Kansainvalinen
suuntanumero 		+291
Tunnuslause -
Kansallislaulu ” Ertra, Ertra, Ertra ”

Eritrean valtio eli Eritrea on Punaisenmeren rannalla sijaitseva rannikkovaltio Koillis-Afrikassa, Afrikan sarvessa . Eritrea on hyvin sulkeutunut maa, kaytannossa presidentti Isaias Afewerkin johtama diktatuuri . Maan tiedotusvalineet ovat hallituksen hallitsemia eika vapaata lehdistoa ole. Ulkomaisten toimittajien tyoskentely ja tiedonkeruu paikan paalla on hankalaa. Myos kansainvalisten organisaatioiden, kuten YK:n toiminta on rajautunut joihinkin osa-alueisiin ja myos maantieteellisesti toiminta on rajattua. [6] [7] Eniten tietoa saadaan eritrealaisilta, jotka ovat lahteneet maasta.

Maan rajanaapureita ovat Djibouti , Etiopia ja Sudan , joiden kanssa Eritrealla on rajaa yhteensa 1 626 kilometria. Rannikkoa Eritrealla on 2 234 kilometria, josta mantereen rantaviivan osuus on 1 151 kilometria ja Punaisenmeren saarten osuus 1 083 kilometria. [1] Valtioon kuuluu Dahlakin saaristo ja muutama saari Hanishsaarista .

Valtion paakaupunki on keskiosissa sijaitseva noin 600 000 ihmisen asuttama Asmara . Koko maassa asukkaita on YK:n vaestoarvion mukaan 5,2 miljoonaa (2015) [2] ja maan pinta-ala on noin 117 600 neliokilometria. Maalla ei ole virallista kielta, mutta valtaosa kansalaisista on tigrinjaa puhuvia kristittyja. Suuri muslimivahemmisto puhuu arabiaa. Myos englanti ja italia ovat kaytossa. [3]

Eritrealla on pitka yhteinen historia Etiopian kanssa, josta maa itsenaistyi vuonna 1993. Eritrea oli liitetty osaksi Etiopiaa vuonna 1952. Eritrea ja Etiopia ovat sittemmin kayneet sotaa rajakiistasta vuosina 1998?2000, eika kiistaa ole vielakaan saatu ratkaistua YK:n ja erilaisten ulkopuolisten rajasovittelijakomiteoiden osallisuudesta huolimatta.

Maantiede

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Eritrean kartta.

Eritrea sijaitsee Afrikan sarvessa Punaisenmeren rannalla. Tasta maa on saanut nimensakin: kreikkalaiset kutsuivat Punaistamerta nimella Sinus Erythraeus ja roomalaiset Mare Erythraeum, sananmukaisesti Punainen meri. [8]

Pinnanmuodollisesti Eritreaan kuuluu osia Etiopian ylangosta ja Danakilin syvanko , jossa lampotila voi kohota jopa 60 celsiusasteeseen ja joka onkin maailman kuumimpia paikkoja. Muualla maassa on viileampaa ja sateisempaa. Maan syvin kohta on Afarin syvangossa sijaitseva Kululjarvi 75 metria merenpinnan alapuolella, ja korkein huippu 3 018 metria korkea Emba Soira . Eritrean talous on maatalousvoittoinen, ja suurin osa teollisuudesta on keskittynyt paakaupunkiin.

Eritrean keskusylanko nousee 1 800?3 000 metria merenpinnan ylapuolelle. Sen lisaksi maahan kuuluu rannikkoalanko, lantiset alankoalueet ja noin 300 saarta. Maassa ei ole yhtaan ympari vuoden virtaavaa jokea. [9] Dahlakin saaret rannikon edustalla ovat kalastuskohde. Korkein kohta, Soira , sijaitsee 3 018 metria merenpinnan ylapuolella keskella maata. Eritreassa on kaksi tulivuorta, jotka ovat olleet aktiivisia historiallisena aikana: Dubbi purkautui viimeksi vuonna 1861, Nabro vuonna 2011. [4]

Tarkeimmat kaupungit ovat paakaupunki Asmara , satamakaupunki Massawa , Sahelin alueen tarkein kaupunki Nakfa , maanviljelyalueen keskus Keren vuoristossa, Akordat banaaninviljelyalueella Barka - ja Gash -jokien valissa ja Mendefera eli Adi Ugri, joka oli italialaisvallan aikana vastarintaliikkeen keskeinen paikka. [10]

Asmaran (2 300 m) ilmastodiagrammi.

Ilmasto on kuuma alavilla alueilla, mutta lauhkea ylangolla. Vuodessa on kaksi sadekautta: lyhyt helmikuusta huhtikuuhun ja pitempi kesakuusta syyskuuhun. [9] Maanviljely on mahdollista vain ylatasangolla. [11] Rannikon aavikolla on Afrikan kuumin keskimaarainen minimilampotila (27 °C). Alue on soratasankoa, jossa kasvaa harvakseltaan heinakasveja. [12]

Semenawi Bahrin kansallispuiston jyrkilla rinteilla on sailynyt ikivihreaa trooppista sekametsaa. Alue tunnetaan monipuolisesta linnustostaan. [13] Vuoteen 2007 mennessa Eritreassa oli tavattu 570 lintulajia, ja uusia havaintoja tehdaan edelleen. [14] Nisakkaiden tilanne ei ole yhta valoisa. 1900-luvun puolivalissa Eritreassa tavattiin kaikkia Afrikan suuria elaimia. Nykyisin on jaljella enaa 50?100 elefanttia. Leijonista on ajoittain havaintoja, mutta yhtaan varmistettua tapausta ei ole ollut 20 vuoteen. Uhanalaisia abyssinian villiaaseja on alle 500. Leopardi on levinnyt laajalle, mutta niita nahdaan harvoin. Viljelijat tosin ilmoittavat petovahingoista, mutta osa niista voi olla pienempien kissaelainten tekemia. Ylankoalueilla elaa pahkasikoja ja paviaaneja. [15]

Dahlakin saarilla on vain vahan ihmisasutusta, ja niiden lahivesilla tavataan monenlaisia merielaimia. Delfiineita elaa alueella ainakin nelja lajia. Etelaisimmilla saarilla tavataan dugongeja . Myos valashai ja paholaisrausku kuuluvat alueen suurikokoisiin lajeihin. Saarilla lisaantyy kolme merikilpikonnalajia. Saaria ymparoivilla riutoilla korallien vaaleneminen on ollut toistaiseksi vahaista, ja siella elaa monia keisarikaloja , simppukaloja ja papukaijakaloja . [15]

Historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkeli: Eritrean historia

Esihistoria ja Aksum

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritrean esihistoria alkaa todella varhain, silla maasta on loydetty noin miljoonan vuoden ikainen fossiili, jonka on arveltu olevan Homo erectus -ihmisen ja nykyihmisen valimuoto. [16]

Ensimmaiset pysyvia asumuksia rakentaneet ihmiset ( nilootit ) saapuivat pohjoisesta Niilin vartta pitkin Eritreaan. Myohemmin Eritreaan asettuivat myos ku?ilaiset ja noin 1000 eaa. Arabian niemimaasta lahteneet ja Punaisenmeren ylittaneet seemilaiset , jotka perustivat Eritreasta meren yli nykyisen Jemenin alueelle yltaneen Saban kuningaskunnan . Seemilaiset olivat kehittaneet varsin korkeatasoisen kulttuurin ja toivat tarkeita kasityo- ja maanviljelystaitoja Eritreaan. He toivat myos alueelle ge’ezin kielen, josta Eritreassa puhuttava tigrinja ja monet muut kielet ovat kehittyneet. Kamelit ja lampaat tuotiin lihakarjaksi ja kuormajuhdiksi. Nain Eritreaan muodostui niin sanottu esiaksumilainen kulttuuri, josta myohemmin kehittyi Aksumin kuningaskunta noin 300 eaa. Aksumin ydinalue sijaitsi nykyisin Etiopialle kuuluvan Tigrayn alueella, vajaan 50 kilometrin paassa Eritrean rajasta. Se kavi laajaa ulkomaankauppaa, mika vaikutti kristinuskon leviamiseen alueelle. [17] [18]

Islamin leviaminen nosti arabit Punaisenmeren kaupankaynnin johtajiksi, mika verotti Aksumin tuloja, lopulta kenties niin paljon, etta valtio lakkasi olemasta 600-luvulla. Seuraavat vuosisadat olivat paaosin sudanilaisten bed?a -paimentolaisten valtakautta. Uutena valtaryhmana mukaan tulivat ottomaanit 1500-luvulla Suleiman Suuren johdolla. He ottivat nopeasti haltuunsa pitkaan arabeilla olleen Eritrean rannikon, mukaan lukien Massawan ja Hergigon satamakaupungit. Ottomaanien valtakuntaan kuuluneella Egyptilla oli laaja itsemaaraamisoikeus, ja sen hallitsija Muhammad Ali kiinnostui Sudanista , Eritreasta ja Etiopiasta. Ali onnistui suunnitelmissaan hyvin, kunnes karsi ratkaisevan tappion Etiopian keisari Johannes IV:lle vuonna 1875 Ghundetissa. Egyptilaisten jalkeen Johanneksen seuraava uhka olivat italialaiset, jotka havittelivat Etiopiaa siirtomaakseen. [19]

Siirtomaa-aika ja itsenaisyys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Italian siirtomaaksi Eritrea joutui vuonna 1890. Eritrea kiinnosti Italiaa sen meriyhteyksien vuoksi. Siita haluttiin sillanpaaasema, josta Italian suunnittelema Etiopian valtaus onnistuisi helpommin. Italialaisia kiinnosti myos Eritrean maanviljely, joka voisi tuottaa raaka-aineita teollisuudelle. Maassa uskottiin olevan hyvat mahdollisuudet, ja italialaiset investoivat runsaasti Eritrean teollistamiseen. Maahan syntyi tarkea rautatieyhteys Massawasta Asmaraan ja maantieverkosto. Asmara oli ollut pitkaan vain pieni kyla, mutta Mussolinin hallintokaudella siita rakennettiin taysikokoinen kaupunki. [20] Eritrea oli 1930-luvun Afrikan siirtomaista kenties pisimmalle teollistunut, [21] ja se kehittyi hajanaisesta paallikkokuntien joukosta yhtenaiseksi ja jarjestaytyneeksi valtioksi.

Toisen maailmansodan aikana Britannia valtasi Eritrean Italialta vuonna 1941, ja vuodesta 1949 Britannia hallinnoi Eritreaa YK:n mandaatilla. [22] Vuonna 1952 YK paatti, etta Eritrea liitetaan Etiopian liittovaltioon. Eritrea ei saanut tavoittelemaansa itsenaisyytta mutta kuitenkin jonkinlaisen autonomian ja demokraattisia oikeuksia. Naiden oikeuksien riistaminen alkoi kuitenkin valittomasti, ja vuonna 1962 keisari Haile Selassie hajotti yksipuolisella paatoksella Eritrean parlamentin ja liitti entisen osavaltion Etiopian provinssiksi. Tama kiihdytti Eritrean vapausliikkeen syntymista. [9]

Tilanne muuttui radikaalisti, kun vuonna 1974 Etiopian Mengistu Haile Mariam ryhtyi pommittamaan Eritreaa. Mengistu sai aseellista tukea Neuvostoliitolta . Tilanne pakotti Eritrean kansan vapautusrintaman (EPLF) vetaytymaan pois sodasta, ja paatos osoittautui yllattavan tarkeaksi ryhman selviytymisen kannalta. Etiopia suoritti yhteensa kahdeksan suurta sotaretkea vuosina 1978?1986. EPLF onnistui kuitenkin vuodesta 1988 alkaen aiheuttamaan Etiopian armeijalle suuria tappioita. Eritrean itsenaisyyssodan (1. syyskuuta 1961 ? 29. toukokuuta 1991) kaannekohtana pidetaan Afabetin taistelua (17.?20. maaliskuuta 1988). Siina EPFL:n joukot surmasivat tai vangitsivat 18 000 etiopialaista sotilasta. [23] Poliittinen tilanne Etiopiassa oli muuttumassa, kun Mengistun hallinto oli uhattuna Etiopiassa puhjenneen sisallissodan vuoksi. Se pakotti Mengistun jattamaan Etiopian ja armeijan laskemaan aseet EPLF:aa vastaan. EPLF saattoi nain miehittaa verettomasti paakaupunki Asmaran. [24] [9]

Rautatietunneli.

Itsenaisyys ja nykypaiva

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kun sota oli paattynyt ja tilanne vakiintunut, Eritreassa jarjestettiin huhtikuussa 1993 kansanaanestys itsenaisyydesta . Aanestaneista 99,81 prosenttia antoi suoran tukensa Eritrean taydelle suvereniteetille, ja jo toukokuun 24. paivana 1993 Eritrea julistautui itsenaiseksi. Ensimmaiseksi presidentiksi valittiin EPLF:n hajottamisen seurauksena syntyneen PFDJ:n riveista Isaias Afewerki . [25]

Itsenaistymisen jalkeen maan talous ja infrastruktuuri piti rakentaa uudelleen ja perustuslaki saataa. Naisten oikeudet ja AIDS tarvitsivat myos toimivaa ratkaisua. Eritrea alkoi luoda suhteita ulkovaltoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Etiopiaan. Kehitys vaikeutui vuonna 1998, kun rajakiista Etiopian kanssa puhkesi taysimittaiseksi sodaksi . Kaksivuotinen sota vaati 70 000 ihmisen hengen [22] .

Eritrean ja Etiopian suhteet kiristyivat jalleen vuoden 2005 lopussa. Lokakuussa maa kielsi rauhanturvaajien helikopterilennot rajan lahella. Seka Etiopia etta Eritrea siirsivat joukkojaan rajan laheisyyteen, jolloin YK veti marraskuussa tyontekijoidensa perheet maasta ja varoitti molempia osapuolia sanktioista, jos ne ryhtyvat voimatoimiin rajariitansa ratkaisemiseksi. 7. joulukuuta Eritrea antoi YK-joukoille kymmenen paivaa aikaa poistua maasta. Kiistalle ei ole loytynyt vielakaan molempia osapuolia tyydyttavaa ratkaisua. [26] YK on myos moittinut Eritreaa Somalian islamistitaistelijoiden aseistamisesta. [22]

Elokuussa 2010 Etiopiassa tavanneet opposition edustajat sopivat pakolaishallituksen perustamisesta. [22]

Maahanmuuttoviraston tilannekatsauksen mukaan Eritrea on presidentti Isaias Afewerkin johtama sulkeutunut diktatuuri, jossa ihmisoikeustilanne on huono ja sananvapaus olematon [27] .

Politiikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Isaias Afewerki , Eritrean presidentti.

Eritrea oli pitkaan ilman voimassa olevaa perustuslakia . Vuonna 1991 kumotun Etiopian sotilashallinnon jalkeen Eritrea toimi poliittisesti itsenaisena, ja itsenaistymisen jalkeen vuonna 1993 EPLF asetti maata johtamaan valiaikaishallituksen, joka muodosti myos kansalliskokouksen . Kansalliskokoukseen kuului EPLF-puolueen keskushallinnon lisaksi 60 jasenta, joiden paikoista kymmenen oli varattu naisille. Kansalliskokous valitsi Isaias Afewerkin maan ensimmaiseksi presidentiksi . Hanen toimenkuvaansa kuului myos armeijan ylipaallikkyys. Han johti valtioneuvostoa ja nimitti sen jasenet. Valiaikaishallituksen oli maara toimia, kunnes perustuslaki saadaan hyvaksyttya. [25]

Vuonna 1996 perustuslakikomission laatima luonnos perustuslaista julkaistiin julkista keskustelua varten. Perustuslakiluonnoksessa annettiin lansimaiseen tapaan kansalaisille vapauksia ja hallinnoksi maarattiin monipuoluejarjestelmaan perustuva demokratia. Luonnos hyvaksyttiin laiksi vuoden 1997 kansanaanestyksessa. Perustuslain mukaisesti vuonna 1998 oli tarkoitus jarjestaa parlamenttivaalit, mutta Etiopiaa vastaan kayty sota lykkasi niita ensin vuoden 2001 loppuun ja sen jalkeen vaaleja on siirretty yha uudelleen. Syiksi on ilmoitettu kansan tahto ja keskenerainen rajakiista Etiopian kanssa. Vuonna 2008 presidentti sanoi Al-Jazeeran haastattelussa, etta vaaleihin voi menna yli 30 vuotta. [28]

Riippumattomia uutislahteita ei juuri sallita, kun syyskuussa 2001 hallitus lopetti kaikki yksityiset lehdet. [25] [6] [7] Ihmisoikeusryhmien mukaan toisinajattelijat pidatettiin ja vangittiin ilman oikeudenkayntia. [29] [30] [31] Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Eritrean tarkkailtavaksi alueeksi uskonnollisten vainojen vuoksi. Human Rights Watchin mukaan hallinto on kohdellut erityisesti julmasti Jehovan todistajia [32] , joita jarjestelmallisesti vainottu, vangittu ja kidutettu maan itsenaistyttya 1993. Presidentin asetuksella heilta on poistettu kansalaisuus seka kansalaisoikeudet vuodesta 1994 alkaen [33] .

Human Rights Watchin World Report 2009 , jonka mukaan Eritrean 150-henkisen parlamentin jasenet voivat olla ortodoksikristittyja, katolisia, luterilaisiin kirkkoihin kuuluvia ja muslimeja. Yli 3 000 muun rekisteroidyn kirkon jasenet eivat voi tulla valituiksi parlamenttiin. [34]

Eritrean puolueet olivat aluksi Etiopian valtaa vastustavia kapinallisliikkeita. Suurin oli ELF, josta hieman myohemmin eriytyi EPLF. Molempiin kuului niin muslimeja kuin kristittyjakin, mutta liikkeet suhtautuivat eri tavoin uskonnollisiin, etnisiin ja alueellisiin eroihin. ELF esimerkiksi jakaantui voimakkaasti paikallisiin haaroihin, jotka erosivat toisistaan edella mainittujen piirteiden suhteen, mutta EPLF:n alajaostot eivat eronneet toisistaan uskonnollisista tai etnisista syista. Vuoteen 1981 mennessa EPLF oli onnistunut ajamaan ELF:n toiminnan alas Eritreassa. ELF on hajaantunut kymmeneen eri ryhmaan, joihin kuuluu myos Eritrean islamilainen jihad , sotilaallinen terroristijarjesto . [35]

EPLF muutti nimeaan vuonna 1994 Kansan demokratian ja oikeuden rintamaksi (PFDJ) ja asettui hallitsemaan valiaikaishallitusta. Se kielsi muut puolueet, kunnes perustuslaki hyvaksyttaisiin. Vaalit piti pitaa vuonna 2001, mutta niita on lykatty toistaiseksi Etiopian sodan takia. Vuonna 2023 maass aei ole toimivaa parlamenttia. [4]

Kansainvalisesti Eritrea on tukenut T?adin, Etiopian ja Sudanin sissiliikkeita seka Somalian jihadisteja vahingoittaakseen Etiopiaa. YK:n turvallisuusneuvosto esitti huolestuneisuutensa Somalian asevientikiellon rikkomisesta ja Afrikan unioni vaati vuonna 2009 maalle pakotteita, kun islamistit olivat surmanneet AU:n rauhanturvaajia Somaliassa. [36]

Syyskuussa 2019 Eritrea ja Etiopia solmivat rauhansopimuksen, jonka oli tarkoitus lopettaa maiden yli 20 vuotta jatkuneen sotatilan ja normalisoida niiden keskinaiset suhteet. [37] Kuitenkin marraskuussa 2020 Etiopiassa puhkesi Tigrayn kriisi , ja Eritrea tuki kapinallisia. Kun 2022 kapinalliset ja hallitus sopivat rauhasta, Eritrea kieltaytyi vetamasta joukkojaan pois. [38]

Vapauksien kehitys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Freedom Housen vuoden 2022 maaritelman mukaan Eritrea ei ole vapaa maa. [39] Eritrea on militarisoitu autoritaarinen valtio , jossa ei ole jarjestetty kansallisia vaaleja sen jalkeen, kun se itsenaistyi Etiopiasta vuonna 1993. Demokratian ja oikeuden kansanrintama (PFDJ), jota johtaa presidentti Isaias Afwerki , on ainoa poliittinen puolue. Mielivaltainen sailoonotto on arkipaivaa, ja kansalaisten on suoritettava kansallista palvelusta usein koko tyouransa ajan. Hallitus sulki kaikki riippumattomat tiedotusvalineet vuonna 2001. [39]

Hallinnollinen jako

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritrea jaetaan kuuteen alueeseen (zoba). Nama alueet on lueteltu oheisessa taulukossa. Hallintokeskusten sijainti kay ilmi myos oheisesta kartasta. Alueet jakautuvat paikallishallintoa varten alialueisiin (nus-zoba). [40] [6] [41] [42]

Maakunnan nimi Hallinto-
keskus [40] 		Pinta-ala
(km²) [42] 		Alialueet
(kpl) 		ISO
3166-2
Pohjoinen alue
(Anseba; Zoba ’Anseba) 		Keren &&&&&&&&&&023200.&&&&00 23 200 11 ER-AN
Pohjoinen Punaisenmeren alue
(Zoba Semenawi-Qeyh-Bahri) 		Massawa &&&&&&&&&&027800.&&&&00 27 800 10 ER-SK
Gash-Barka
(Zoba Gash-Barka) 		Barentu &&&&&&&&&&033200.&&&&00 33 200 14 ER-GB
Keskinen alue
(Zoba Maekel) 		? Asmara &&&&&&&&&&&01300.&&&&00 1 300 4 ER-MA
Etelainen alue
(Zoba Debub) 		Mendefera
(Adi Ugri) 		&&&&&&&&&&&08000.&&&&00 8 000 12 ER-DU
Etelainen Punaisenmeren alue
(Zoba Debub-Keih-Bahri) 		Aseb
(Assab) 		&&&&&&&&&&027600.&&&&00 27 600 4 ER-DK

Talous

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Tie ja rautatie 1940-luvulla.

Maailmanpankin mukaan sateesta riippuva maatalous on maan paatoimiala, josta yli kaksi kolmasosaa vaestosta saa toimeentulonsa. [43] Vanhemman yhdysvaltalaisarvion mukaan vuonna 2007 maatalous tuotti noin neljanneksen bruttokansantuotteesta ja tyollisti 17 prosenttia tyovoimasta. Maatalous tuottaa vientiin puuvillaa, hedelmia seka nahka- ja lihatuotteita, mutta sen menestys riippuu sademaarasta ja sateiden ajankohdasta. [9] Monien muiden Afrikan maiden tavoin suuri osa vaestosta, noin 80 prosenttia, tyoskentelee maatalouden parissa. Maatalous tuottaa kuitenkin suhteellisen vahan. Eritrean talous on riippuvainen ulkomailla asuvien eritrealaisten maksamista veroista. [1]

Merkittavimmat mineraalivarat ovat kulta , rautamalmi , kupari , suola ja potaska seka oljy . [9] Oljya on loytynyt Dahlakin saarten lahistolta, ja uusia oljy- ja kaasuvaroja etsitaan aktiivisesti. [44] Oljynporaus on ollut vahaista muun muassa pitkaan jatkuneiden konfliktien vuoksi. [45]

Liikenne

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritreassa on 13 lentopaikkaa, joista kahdella on yli kolme kilometria pitka kiitotie. Rautatieta on 306 kilometria. [4] Italialaisten aikoinaan rakentamasta rautatiesta on kunnostettu osa, ja Asmaran ja Nefesitin valisella osuudella on saannollista liikennetta. Kotimaan henkiloliikenne toimii kuitenkin paaasiassa linja-autoilla. Niilla ei ole kiinteita aikatauluja, vaan ne lahtevat kun ovat taynna. Pitkia matkoja varten pitaa menna linja-autoasemalle aamukuudelta. [46]

Merkittavat satamat ovat Assab ja Massawa. [4]

Vaesto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Haat Eritreassa.

Maassa ei ole ollut virallista, koko maan kattavaa vaestonlaskentaa vuoden 1938 jalkeen. Arviot vakiluvusta vaihtelevat 2,5 ja 6,5 miljoonan valilla. Eritrean hallinnon ilmoittama vakiluku oli 3,56 miljoonaa (2002). [6] [7] YK:n vaestoarvio vuodelle 2015 oli 5 228 000. [2]

Yhdeksan tunnustettua etnista ryhmaa ovat tigrinjat (50 %), tigret (30 %), sahot (4 %), afarat (4 %), narat (2 %), bilenit (2 %) ja rashadat (1 %). Tigrinja , englanti ja arabia ovat viralliset kielet. [4]

Eritrealaisia on lahtenyt maasta pakolaisiksi 1960-luvulta alkaen, ja pakolaisvirta on jatkunut myos itsenaistymisen jalkeen. Pakolaisten kotiin lahettamat varat ovat tarkea osa maan bruttokansantuotetta. [4]

Ne eritrealaiset, jotka ovat muuttaneet maasta, joutuvat luovuttamaan kaksi prosenttia tuloistaan paikalliselle suurlahetystolle. Muuten he eivat saa palata maahan tai omistaa omaisuutta siella, eivatka voi edes lahettaa paketteja maahan. [47]

Eritrea satelliittikuvassa toukokuussa.

Lukutaito on lisaantynyt maassa nopeasti 2000-luvulla. Vuonna 2018 76,6 prosenttia aikuisista oli lukutaitoisia. [4]

Uskonto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kristittyja on noin 50 prosenttia, muslimeja 48 prosenttia ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia [9] . Kristityt ovat paaasiassa kopteja , roomalaiskatolisia ja protestantteja . [1] Open Doors -jarjeston World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Eritreassa aarimmaista vainoa . Ei-perinteisiin kirkkokuntiin kuuluvat kristityt kohtaavat vainoa seka hallinnon etta Eritrean ortodoksisen kirkon toimesta, joka on ainoa tunnustettu kristillinen kirkkokunta maassa. Kristittyja salakuunnellaan ja heihin kohdistetaan ratsioita, jotka voivat johtaa pidatykseen ja vankeuteen ilman oikeudenkayntia. Jarjeston mukaan kristittyja pidetaan vangittuina epainhimillisissa olosuhteissa tunnelijarjestelmassa. [48] [49]

Kulttuuri

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritrean kansallinen identiteetti on muodostunut kamppailuissa naapurimaa Etiopiaa vastaan. Aikoinaan vaesto oli jakaantunut ylankoalueiden kristittyihin, jotka muodostivat varsin homogeenisen ryhman, ja alankomaiden heterogeenisiin muslimeihin. Pitkan vapaussodan aikana naiden ryhmien valille syntyi kuitenkin kulttuurillisia siteita. [8]

Maaseudun perinteista ruokaa on injera , rieskamaiset leipaset, joita syodaan nimella wat tai tsehbi kutsutun kastikkeen kanssa. [8]

Maan kansallisarkiston ja -kirjaston tehtavia on vuodesta 1991 lahtien hoitanut alkujaan ulkomailla vuonna 1979 perustettu, nykyaan Asmarassa sijaitseva Eritrean tutkimus- ja dokumentointikeskus . Keskus pyrkii perustamaan varsinaisen kansallisarkiston Etiopiaan. [50] [51]

Media

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maassa toimii valtiollinen televisioyhtio Eri-TV , joka lahettaa kahta tv-kanavaa seka valtiolliset radioasemat Dimtsi Hafash ja musiikkipainotteinen Zara FM. Ohjelmaa lahetetaan useilla eri kielilla. [52] 18. syyskuuta 2001 hallitus maarasi riippumattoman median lopettamaan toimintansa. Vuonna 2003 arvioitiin, etta sahkoinen joukkoviestinta on melko merkityksetonta, koska maassa on vain noin tuhat televisiota eli yksi 5 000 asukasta kohti. [53]

Lehdistonvapaus on olematonta ja toimittajien turvallisuustaso kuuluu maailman heikoimpiin. Toimittajat ilman rajoja -jarjeston vuosiraportti (2020) pisteytti maan lehdistonvapauden sijalle 178 arvioimastaan 180 maasta. Sija kuvaa hyvin vakavaa lehdistonvapaustilannetta. [54] Toimittajia on vangittu hallinnon vankiloihin, eika heille ole turvattu asianajajaa eika heidan tilastaan ole kerrottu laheisille. Diktaattorinen presidentti Issayas Afeworki pitelee myos tiedotusvalineita otteessaan; YK:n mukaan han olisi syyllistynyt rikoksiin ihmisyytta vastaan. Liki ainoaa vapaata joukkotiedotusta tarjoaa maanpaossa Pariisissa tyoskentelevien toimittajien tuottama Radio Erena , jonka lahetysta tosin usein hairitaan. Aiemmin Etiopia tarjosi lahettimen kanavalle, mutta rauhansopimuksen myota sellainen apu loppui. [52] [55] Internetin levinneisyys on Afrikan alhaisin, yhteensa noin 71 000 kayttajaa eli vain 1,3 prosenttia vaestosta (2019) ja nettikahviloissakin kayttajien pitaa todistaa henkilollisyytensa. [52] [55]

Urheilu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritrea on osallistunut olympialaisiin vuodesta 2000 alkaen. Toistaiseksi ainoan mitalin toi miesten 10 000 metrilta Zersenay Tadese vuonna 2004 . [56]

Eritrean jalkapallomaajoukkue ei ole juuri menestynyt kansainvalisesti. Kesakuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 186. Maassa arvioidaan olevan 350 000 jalkapallon harrastajaa ja 26 jalkapalloseuraa. [57] Myos pyoraily on suosittu laji tarkeimpana kilpailunaan Eritrean ympariajo [58] .

Tekijanoikeuslaki

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eritreassa teosten tekijanoikeussuoja on poikkeuksellisen lyhyt, silla se paattyy heti tekijan kuoltua, kunhan teoksen julkaisusta on kulunut vahintaan 50 vuotta. [59]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b c d Eritrea The World Factbook . CIA. Arkistoitu 15.5.2020. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e World Population Prospects: The 2015 Revision, Volume II: Demographic Profiles (pdf)  (Eritrea, julkaisun sivut 277?280) 2015. United Nations Department of Economic and Social Affairs/Population Division. Viitattu 1.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b Eritrea Encyclopædia Britannica . Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Eritrea World Factbook . CIA. Viitattu 8.10.2023.
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ a b c d EASO Country of Origin Information Report. Eritrea Country Focus (pdf) 5/2015. easo.europa.eu. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Eritrean tilannekatsaus (PDF) 25.11.2015. Maahanmuuttovirasto. Viitattu 5.1.2016. [ vanhentunut linkki ]
  8. ↑ a b c Eritrea Countries and their Cultures . Everyculture.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g Eritrea U.S. Department of State . 20.1.2012. Arkistoitu 13.10.2012. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Eritrea Eritrea.be. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Climate Eritrea.be. Viitattu 6.3.2015. (englanniksi)
  12. ↑ Eritrean coastal desert World Wildlife Fund ? WWF . Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Semenawi Bahri BirdLife . Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Birdwatching in Eritrea ? Eritrea Species Checklist  (Internet Archive) kilnsey.tripod.com . Arkistoitu 25.1.2010. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  15. ↑ a b Other Wildlife  (Internet Archive) kilnsey.tripod.com . Arkistoitu 25.1.2010. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Abbate, Ernesto et al.: A one-million-year-old Homo cranium from the Danakil (Afar) Depression of Eritrea Nature . 26.2.1998. Viitattu 16.9.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Early Populations and Neighboring States U.S. Library of Congress. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  18. ↑ The Aksumite State U.S. Library of Congress. 1991. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  19. ↑ From Tewodros II to Menelik II, 1855?89 U.S. Library of Congress. 1991. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Ethiopia: Toward the Sea Time . 4.12.1950. Arkistoitu 31.1.2011. Viitattu 11.11.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Phillips 2006, s. 296.
  22. ↑ a b c d Eritrea profile ? Timeline BBC News . BBC. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Connell, Dan & Killion, Tom:  Historical Dictionary of Eritrea , s. 41?42. Afabet. Scarecrow Press, 2010. ISBN 0810875055 . Teoksen verkkoversio (viitattu 15.1.2016). (englanniksi)
  24. ↑ Eritrea: It’s Sep. 1, Day of the 1st bullet that led to independence Eritrea Daily . Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Eritrea country profile BBC News . BBC. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  26. ↑ Rise, Xan: After 70,000 deaths, Eritrea and Ethiopia prepare for war again The Times . 12.8.2005. Arkistoitu 12.10.2011. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Eritrean tilannekatsaus ? Muistio 25.11.2015. Migri. Viitattu 10.6.2020.
  28. ↑ 2010 Human Rights Report: Eritrea 8.4.2011. U.S. Department of State. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Eritrea: Repression Creating Human Rights Crisis Human Rights Watch . 16.4.2009. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Eritrea: Perverting Freedom Of Religion To Suit Tyranny Eritrea Daily . 26.12.2008. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  31. ↑ International Religious Freedom Report 2005: Eritrea U.S. Department of State. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  32. ↑ Human Rights Watch: Eritrea: Diplomacy Changes, but Political Prisoners Remain hrw.org . 2018.
  33. ↑ Human Rights Concern Eritrea: Eritrea: 20 Years and Counting ? The Exceptional Persecution of Jehovah’s Witnesses hrc-eritrea.org .
  34. ↑ Eritrea: Religious Persecution Still Persists, New Report Says allAfrica . 16.1.2009. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
  35. ↑ II. The Eritrean Islamic Jihad Movement (EJIM) (PDF) EHREA Eritrean Human Rights Electronic Archive. (englanniksi)
  36. ↑ From renaissance leader to pariah The Economist . 4.6.2009. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Entiset veriviholliset Etiopia ja Eritrea allekirjoittivat rauhansopimuksen Yle Uutiset . Viitattu 16.12.2019.
  38. ↑ Eritrea’s government should not be allowed to harm peace in Ethiopia Al Jazeera . 7.4.2023. Viitattu 8.10.2023.
  39. ↑ a b Eritrea: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House . Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  40. ↑ a b Dan Connell ja Tom Killion:  Historical Dictionary of Eritrea , s. 35?38. Administration and Administrative Regions. Scarecrow Press, 2010. ISBN 0810875055 . Google Books (viitattu 6.1.2016). (englanniksi)
  41. ↑ Eritrea Regions Statoids.com. Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)
  42. ↑ a b Brinkhoff, Thomas: Eritrea. State of Eritrea Citypopulation.de. Viitattu 1.1.2016. (englanniksi)
  43. ↑ Eritrea Overview Syyskuussa 2015. Maailmanpankki. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Eritrea Goes Oil Capital Eritrea . 29.4.2010. Arkistoitu 1.5.2010. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Eritrea: Massive Oil and Gas Reserves 19.12.2015. EastAFRO.com. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Getting Around Lonely Planet . Arkistoitu 4.12.2009. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Democratic governments urged to summon Eritrean ambassadors on anniversary of 18 September 2001 crackdown Reporters Without Borders . 17.9.2007. Arkistoitu 30.10.2007. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  48. ↑ World Watch List 2021 Open Doors . Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  49. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian . 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Arkistoitu kopioIntroduction Eritrea Research and Documentation Centre (RDC), eritreanarchives.org. Arkistoitu 25.4.2018. Viitattu 23.6.2018. (englanniksi)
  51. ↑ Isabel Ringel: Arkistoitu kopioDirectory of National Libraries in Africa 2013. A Survey of National Libraries or Equivalent Institutions in African Countries (1st Edition) (pdf)  (s. 31-32; ISBN 978-0-7961-0118-1 (online)) 2013. National Library of South Africa, nlsa.ac.za. Arkistoitu 16.5.2018. Viitattu 23.6.2018. (englanniksi)
  52. ↑ a b c Eritrea profile - Media bbc.com . 24.7.2019. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Entrea: Media Nationmaster . 12/2003. Viitattu 17.9.2007. (englanniksi)
  54. ↑ 2020 World Press Freedom Index Reporters sans frontieres, rsf.org. Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  55. ↑ a b Eritrea - A dictatorship in which the media have no rights Reporters sans frontieres, rsf.org . Viitattu 26.12.2020. (englanniksi)
  56. ↑ Eritrea in Olympics ( Arkistoitu ? Internet Archive) Sport reference
  57. ↑ Eritrea FIFA. Arkistoitu 22.6.2018. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  58. ↑ Riders on the sandstorm The Guardian . 30.7.2006. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
  59. ↑ Provisional Commercial Code of Eritrea and Provisional Civil Code of Eritrea of 1993 (Extracts relating to intellectual property rights) wipolex-res.wipo.int . Viitattu 11.9.2023.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eritrea&oldid=22181558 ”