Simon Wiesenthal
(
31. joulukuuta
1908
Buczacz
,
Itavalta-Unkari
(nykyinen
But?at?
,
Ukraina
) ?
20. syyskuuta
2005
Wien
,
Itavalta
) oli
itavallan
juutalainen
arkkitehti ja
toisen maailmansodan
aikaisten natsirikollisten jaljittaja.
Ihmisena Wiesenthalia pidettiin omapaisena, yhteistyokyvyttomana ja huonosti kritiikkia sietavana. Wiesenthal joutuikin kritiikin kohteeksi seka muiden juutalaisten etta kotimaansa, Itavallan, taholta. Esimerkiksi 1950-luvulla Wiesenthal ja
Maailman juutalaiskongressi
olivat erimielisia siita, miten natseihin tulisi suhtautua: Wiesenthal vaati moraalista hyvitysta, kun taas juutalaiskongressi kaipasi myos rahallista hyvitysta
Lansi-Saksalta
Israelille
. Itavallassa taas konservatiivit eivat pitaneet Wiesenthalin vanhojen asioiden kaivelusta, ja vasemmisto syytti ? kuitenkin perusteettomasti ? Wiesenthalia amerikkalaisten vakoojaksi.
Vuonna 2010 ilmestynyt elamakerta kertoi Simon Wiesenthalin olleen Israelin tiedustelupalvelun
Mossadin
palkkalistoilla. Kirjaa siteeranneen New York Times -lehden mukaan itavallanjuutalainen Wiesenthal sai Mossadilta kuukausipalkkaa ja Israelin passin.
[1]
Wiesenthal syntyi rikkaaseen juutalaisperheeseen tuolloin
Itavalta-Unkariin
kuuluneessa
Buczaczissa
.
Hanen isansa oli tukkukauppias. Wiesenthal opiskeli
arkkitehdiksi
Prahassa
ja perusti oman arkkitehtitoimiston.
Toisen maailmansodan
syttyessa Wiesenthal asui silloin
Puolalle
kuuluneessa
Lwowin
kaupungissa (kaupunki kuuluu nykyisin Ukrainalle ja tunnetaan nimella Lviv). Sodan alkuvaiheessa
Neuvostoliiton
vallattua Lwowin Wiesenthal lahjoi
neuvostoliittolaisen
virkamiehen ja valtti nain juutalaisille Neuvostoliiton valtaamilla alueilla yleisen kohtalon eli joko teloituksen tai karkotuksen
Siperiaan
.
Natsi-Saksan
vallattua Lwowin
1941
Wiesenthal joutui ensin pakkotyoleirille ja myohemmin monille
keskitysleireille
. Vuoden
1945
toukokuussa amerikkalaiset vapauttivat
Mauthausenin
keskitysleirin, jossa Wiesenthal oli.
Sodan loputtua han tyoskenteli jonkin aikaa
Yhdysvaltain maavoimille
ja kerasi tietoa
Nurnbergin oikeudenkaynteja
varten. Wiesenthal perusti
Linziin
, Itavaltaan, dokumenttikeskuksen, jossa kerattiin laajan avustajaverkoston kokoamia tietoja natseista. Mielenkiinto Wiesenthalin tyota kohtaan kuitenkin vaheni
kylman sodan
voimistuessa, ja keskus suljettiin vuonna
1954
. Wiesenthal kuitenkin avasi keskuksen uudelleen
Wienissa
vuonna
1961
.
Wiesenthal ja hanen jarjestonsa vaikutti yli 1 200 natsin oikeuteen tuomisessa. Merkittavimpana saavutuksenaan Wiesenthal piti
Adolf Eichmannin
Argentiinassa
vuonna 1960 tapahtunutta sieppausta. Muita merkittavia saavutuksia olivat
Treblinkan
keskitysleirin johtajan,
Franz Stanglin
, sieppaus
Brasiliassa
vuonna
1967
ja
Anne Frankin
pidattaneen natsiupseerin,
Karl Silberbauerin
, paikallistaminen.
Vuonna
1977
joukko amerikkalaisia
rabbeja
perusti Wiesenthalin nimea kantavan
Simon Wiesenthal -keskuksen
Los Angelesissa
,
Kaliforniassa
, jatkamaan Wiesenthalin tyota.
- Wiesenthal, Simon:
Tappajat joukossamme: Elamantyoni natsirikollisten paljastajana
. (Murderers among us: The Simon Wiesenthal memoirs, 1967.) Toimittanut Joseph Wechsberg. Suomentanut Antero Tiusanen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
- Wiesenthal, Simon, Harry J Cargas ja Bonny V. Fetterman:
The Sunflower: On the Possibilities and Limits of Forgiveness
- Wiesenthal, Simon:
Every Day Remembrance Day: A Chronicle of Jewish Martyrdom
, Henry Holt & Co, 1987,
ISBN 0-8050-0098-4
- Wiesenthal, Simon:
Justice Not Vengeance: Recollections
, Grove Pr, 1990,
ISBN 0-8021-1278-1
- Wiesenthal, Simon ja Joan Campion:
In the Lion's Mouth: Gisi Fleischmann & the Jewish Fight for Survival
, iUniverse.com, 2000,
ISBN 0-595-00153-X
- Tom Segev: Simon Wiesenthal: The Life and Legends (2010)
- Levy, David:
Nazi Hunter: The Wiesenthal File
, Constable and Robinson, 2002,
ISBN 1-84119-607-X
- Pick, Hella:
Simon Wiesenthal: A Life in Search of Justice
, Phoenix, 1997,
ISBN 1-85799-862-6
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|