Charles Pierre de Fredy, paroni de Coubertin
(
1. tammikuuta
1863
Pariisi
–
2. syyskuuta
1937
Geneve
)
[2]
oli ranskalainen
pedagogi
ja historioitsija, mutta parhaiten hanet tunnetaan
nykyaikaisten olympialaisten
perustajana.
De Coubertin syntyi paroni Charles de Coubertinin ja Marie-Marcelle Gigault de Crisenoyn neljantena lapsena.
[2]
Han vietti lapsuutensa usein neljana eri vuodenaikana perheen omistamissa erilaisissa kartanoissa seka hienostoasunnoissa, mutta koki myos nuoruutensa aikana
Preussin?Ranskan sodan
aiheuttamat materiaaliset vauriot ja niista koituneet psyykkiset traumat.
[2]
Opiskellessaan Saint?Ignacen
jesuiittakoulussa
han kiinnostui
antiikin Kreikasta
ja
Roomasta
, jota lisasi myos saksalaisten samoihin aikoihin suorittamat arkeologiset kaivaukset
Olympian
alueella.
[2]
Vastoin vanhempiensa nakemysta De Coubertin siirtyi opiskelemaan Englantiin tavoitteenaan saada vaikutteita, joilla voisi uudistaa Ranskan liikuntapedagogiikkaa myos koulun ulkopuolisille urheilukentille soveltuvammaksi.
[2]
De Coubertin organisoi
23. kesakuuta
1894
kansainvalisen konferenssin
Sorbonnessa
, Pariisissa.
[2]
Han ehdotti
antiikin
ajan
Olympian kisojen
uudelleen jarjestamista. Tama johti
Kansainvalisen Olympiakomitean
perustamiseen. De Coubertinista tuli sen paasihteeri. Paatettiin myos, etta ensimmaiset nykyaikaiset olympiakisat pidetaan vuonna 1896
Ateenassa
, Kreikassa ja etta ne jarjestetaan joka neljas vuosi. Naista kisoista tuli menestys ja de Coubertinista tuli KOK:n puheenjohtaja kreikkalaisen
Demetrius Vikelasin
vaistyttya syrjaan kotimaassaan jarjestettyjen kisojen jalkeen.
Vaikka ensimmaiset kisat menestyivat, seuraavat kisat vuonna
1900 Pariisissa
(de Coubertinin kotikaupungissa) ja vuonna
1904 St. Louisissa
jarjestettiin
maailmannayttelyiden
yhteydessa eivatka ne muun ohjelman seassa herattaneet juurikaan kiinnostusta.
[2]
Coubertin kommentoi ylipaataan maailmannayttelyinstituutiota sangen kriittisesti: han syytti sita viihteellistymisesta ja katsoi, etta olympialaisten tapainen urheilullinen kilvoittelu ajaisi rauhanaatetta paremmin kuin teollinen kilpailu ja vertailu nayttelyissa. Sen lisaksi han piti nayttelyissa pidettyjen tiedekonferenssien arvoa keskinkertaisina, koska tiedemiehet olivat nayttelyissa liiaksi lomatunnelmissa keskittyakseen tieteen tekemiseen. Coubertin kuitenkin myonsi konferenssien olevan hyvia kontaktienluomispaikkoja, ja lisaksi han kiitteli vuoden 1893 Chicagon maailmannayttelya siita, etta vaikka siellakin oli viihteellistyminen voimakasta, oli viihde erillisella Midwayn alueella, kun taas vakavampi puoli oli White Cityssa.
[3]
De Coubertin osallistui itse vuoden 1912 olympialaisiin
taidelajeissa
. Hanen runonsa
Oodi urheilulle
voitti kultamitalin.
[4]
De Coubertin kaytti kuitenkin salanimea, ja teoksen kirjoittajiksi mainittiin saksalaiset Georges Hohrod ja Martin Eschbach.
[5]
Pierre de Coubertin vaistyi KOK:n johdosta ja olympiakomitean jasenyydesta
Pariisin 1924 kisojen
jalkeen vuonna 1925
[6]
mutta toimi jarjeston kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti. De Coubertin on haudattu
Lausanneen
, mutta hanen sydamensa on haudattu erilleen monumenttiin vanhan
Olympian
raunioiden lahelle.
[7]
- ↑
Saksalaisilla salanimilla Georges Hohrod ja Martin Eschbach.
[1]
- ↑
STOCKHOLM 1912 Did you know?
Past Olympic Games
. British Olympic Committee.
Arkistoitu
8.4.2008. Viitattu 18.2.2020.
(englanniksi)
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
Hirthler, George:
CELEBRATING PIERRE DE COUBERTIN: THE FRENCH GENIUS OF SPORT WHO FOUNDED THE MODERN OLYMPIC GAMES
News
. 2.9.2019. The International Olympic Committee (IOC). Viitattu 17.2.2020.
(englanniksi)
- ↑
Syrjamaa, Taina:
Edistyksen luvattu maailma : edistysusko maailmannayttelyissa 1851-1915
. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
ISBN 978-951-746-942-5
.
- ↑
Patrick, Neil:
From 1912 to 1948 the Olympic Games gave out medals to Writers, Painters, Musicians
The Vintage News
. 18.8.2016. Timera Media. Viitattu 17.2.2020.
(englanniksi)
- ↑
Pierre, Baron de Coubertin Bio, Stats, and Results
Olympics at Sports-Reference.com
. 2000?2016. Sports Reference LLC.
Arkistoitu
17.4.2020. Viitattu 22.6.2018.
- ↑
Virtamo, Keijo (toim.):
Fokus-Urheilu 2
, s. 117. Otava, 1970.
- ↑
Lucas, John: The Death and Burial of Coubertin: A Retrospective By John Lucas, Prof. Emiritus.
Journal of Olympic History
, 2001, nro 3.
Artikkelin verkkoversio
. Viitattu 22.06.2018.
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|