Mayflower
Mayflower Plymouthin satamassa , William Halsallin maalaus vuodelta 1882 .
Tyyppi	Karakki
Lippuvaltio	Englanti
Kotipaikka	Mahdollisesti Essex
Omistaja	Christopher Jones (¼ omistaja)
Vesillelasku	1609 tai aiemmin
Status	Todennakoisesti romutettu 1624
Tekniset tiedot
Pituus	yli 30 m
Leveys	7,70 m
Matkustajia	102
Miehisto	yli 30
Infobox OK

Mayflower oli laiva , joka kuljetti 102 puritaania Plymouthista Englannista Pohjois-Amerikkaan syksylla 1620 . Matka kesti yli kaksi kuukautta, ja sen pituus oli noin 3 000 kilometria .

Perille saavuttuaan Mayflowerilla tulleet pyhiinvaeltajat perustivat Uuden-Englannin ensimmaisen pysyvan siirtokunnan Massachusettsin rannikolle. Ensimmaisten kuukausien aikana siirtokuntaa koetteli korkea kuolleisuus. Selvittyaan talven yli puritaanit omaksuivat seudun intiaaneilta monia tarkeita taitoja, joiden avulla pystyivat vahvistamaan Plymouthin siirtokuntaa .

Mayflower saapui takaisin Englantiin toukokuussa 1621. Taman jalkeen alus teki viela yhden matkan Ranskaan , mutta se paatyi romutettavaksi vuonna 1624.

Tietoja laivasta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mayflowerin rakennuspaikka ja -aika eivat ole tarkalleen tiedossa, mutta todennakoisesti alus rakennettiin Harwichissa Essexin kreivikunnassa vuonna 1609 tai hieman aiemmin. Ominaisuuksiltaan Mayflower oli aikakautensa tyypillinen kauppa-alus ja laivatyypiltaan kolmimastoinen karakki . Etu- ja paamasto olivat taystakiloidut . Karakkien tapaan se oli kyllin vakaa ja tilava tekemaan pitkiakin merimatkoja. Sen vetoisuus oli 180?200 tonnia. Mayflowerin korkeat, linnamaiset rakenteet suojasivat miehistoa ja matkustajia mutta hidastivat laivan liikkumista vastatuuleen. ^[1] Navigointilaitteisiin kuuluivat muun muassa kompassi , astrolabi , tiimalasi , kvadrantti ja jaakobinsauva . Aluksen keskinopeus oli noin 125 kilometria paivassa. Ranskalaisten ja espanjalaisten mahdollisten merihyokkaysten varalta alus oli varustettu 12 kanuunalla . ^[2]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mayflowerin alkuvuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mayflowerin komentajana toimi vuodesta 1609 eteenpain Christian Jones, joka aikakirjoissa mainitaan myos yhdeksi aluksen omistajista. ^[1] Jonesin komennossa Mayflower teki monia edestakaisia matkoja lapi kanaalin . Vuosina 1613?1616 aluksesta on useita havaintoja Thamesilla , ja aluksen mukana tulleet viinilastit viittaavat sen tekemiin matkoihin Euroopan johtaviin viininvalmistusmaihin Espanjaan, Ranskaan ja Portugaliin . Laivan tiedettiin myos kuljettaneen espanjalaista suolaa ja etikkaa Norjaan ja tehneen valaanpyyntimatkan Gronlantiin . ^[1]

Matka yli Atlantin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1600-luvun alussa puritaanien radikaalit pyhiinvaeltajien ryhmat halusivat eroon eurooppalaisten kirkkojen vaikutuspiirista. Englannin kuninkaan Jaakko I:n myontamalla luvalla heille suotiin mahdollisuus purjehtia Amerikkaan vuonna 1620. Mayflower valittiin kuljettamaan puritaanit Atlantin yli. Maastamuuttajien ryhmaan kerattiin 102 matkustajaa, joista puolet tuli Hollannin Leideniin paenneista pyhiinvaeltajista ja toinen puoli brittilaisista puritaaneista. ^[3]

Mayflower lahti Plymouthin satamasta 6. syyskuuta 1620 . Matka alkoi ”suotuisissa tuulissa”, mutta ilmat muuttuivat nopeasti ja monet matkustajat karsivat merisairaudesta. Purjehdus kesti hieman yli kaksi kuukautta ja oli kaikille matkaan osallistuneille vastenmielinen kokemus. Aluksella ei ollut liikkumatiloja niin suurelle maaralle matkustajia. Saadakseen yksityisyytta monet eri suvut rakensivat itselleen pienia eristettyja hytteja laivan valikannelle. Matkan aikana suolavesi valui ylemmalta kannelta hytteihin, joihin oli matkustajien lisaksi ahdettu heidan jokapaivaiset kayttotavaransa. ^[4]

Mayflowerin tukirakennelmat olivat kovilla, mutta puusepan avulla alus onnistuttiin pitamaan kasassa. Laivalaakari oli ylityollistetty jatkuvien sairauksien vuoksi. Komentaja Jones aikoi luopua matkasta ja kaantya takaisin Englantiin mutta jatkoi suostuttelujen jalkeen matkaa. Vain kaksi ihmista menehtyi, mutta monet matkustajista olisivat kuolleet, mikali matka olisi jatkunut pidempaan. ^[4]

Uudella mantereella [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mayflower saapui Cape Codiin nykyiseen Massachusettsiin marraskuun lopulla 1620 tehtyaan matkaa noin 3 000 mailia. ^[2] Tuulelle altis niemenkarki ei vaikuttanut sopivalta asuinpaikalta siirtokunnalle, ja alus jatkoi matkaansa Patuxet-nimiseen paikkaan, jonne matkustajat paattivat perustaa Plymouthin siirtokunnan . Rakennustyot kuitenkin viivastyivat, silla suurin osa matkustajista oli kuumetaudissa, ja Mayflower joutui toimimaan sairaalalaivana. Joulupaivana 1620 osa matkustajista ja miehistosta aloitti ensimmaisen rakennuksen pystyttamisen, ja paikalle nousi tyypillinen englantilaisten maanviljelijoiden kayttama savimaja. ^[5]

Pyhiinvaeltajat olivat kuitenkin varustautuneet huonosti talven varalle, eika siemenien istutus onnistunut routaiseen maaperaan. Seuraavien kuukausien aikana tullut nalanhata heikensi siirtolaisten asemaa, ja kevaaseen mennessa monet olivat kuolleet. ^[6]

Maaliskuun lopulla pyhiinvaeltajat tutustuivat kahteen englantia puhuvaan paikalliseen intiaaniin, jotka kertoivat, etta Patuxet oli autioitunut eurooppalaisten kauppiaiden ja kalastajien mukana tulleiden kulkutautien surmattua suurimman osan vaestoa. ^[7] Nuorempi intiaaneista, joka tunnettiin nimella Squanto , oli siepattu 1610-luvun alussa brittilaiseen alukseen ja kuljetettu Lontooseen. Monien vaiheiden kautta han oli paatynyt takaisin synnyinseudulleen ja oli valmis auttamaan siirtolaisia. Squanto toimi siirtolaisten tulkkina ja esitteli naiden johtajat paikallisten wampanoagien vaikutusvaltaiselle paallikolle Massasoitille . Tama ystavyyssuhde osoittautui puritaanien tulevaisuuden kannalta elintarkeaksi. Intiaanit opettivat heita metsastamaan ja kalastamaan ja nayttivat, miten kuolleita silleja kaytettiin lannoitteena onnistuneen maissisadon takaamiseksi. ^[8]

Viimeiset vuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

5. huhtikuuta 1621 Mayflower aloitti paluumatkansa vajaalla miehistolla. Aliperamies , pursimies ja kokki seka 12 muuta miehiston jasenta olivat menehtyneet ankaran talven aikana. Laivan ruumaan oli keratty painolastiksi Uuden-Plymouthin satamasta suuri maara kivia. Voimakas lansituuli, joka oli menomatkalla hidastanut Mayflowerin etenemista, kuljetti aluksen puolta lyhyemmassa ajassa takaisin. Mayflower saapui Lontooseen toukokuun ensimmaisen viikon aikana vuonna 1621. ^[8]

Saman vuoden aikana Jones ehti kuljettaa Mayflowerilla viela yhden suolalastin Ranskaan. Hanen vointinsa ei kuitenkaan ollut palannut ennalleen Uudessa-Plymouthissa vietetyn ankaran talven jalkeen, ja han kuoli kevaalla 1622. ^[8]

Mayflower jai seisomaan Thamesjoelle kahden seuraavan vuoden ajaksi. Vuonna 1624 alus todettiin nopeasti lahoavaksi hylyksi, jonka omistajat, Jonesin leski mukaan lukien, maarasivat arvioitavaksi muutamalle laivanrakentajalle ja merimiehelle. Mayflowerin hinnaksi saatiin tuolloin 128 puntaa, joka oli vajaa kuudesosa sen alkuperaisesta arvosta vuodelta 1609. Aluksen kohtalo on tuntematon tasta eteenpain, mutta todennakoisesti se romutettiin. ^[8] Eraan lahteen mukaan Mayflowerista puretut puurakenteet ostettiin eraasta laivanromuttamosta ja kuljetettiin Buckinghamshireen , jossa niita kaytettiin ladon rakentamiseen. Mayflowerin lato on nykyaan matkailunahtavyys. ^{[9] [10]}

Mayflower -niminen alus lahti Lontoosta Plymouthin siirtokuntaan myos vuonna 1629 ja kuljetti mukanaan 35 matkustajaa. Kysymyksessa oli kuitenkin eri laiva, silla Mayflower oli paljon kaytetty aluksen nimi. ^[11]

Mayflower II [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosina 1955?1956 rakennettiin Devonissa Englannissa Mayflower II , joka oli nakoismalli vuonna 1620 pyhiinvaeltajia kuljettaneesta aluksesta. Myos aluksen sisustus pyrki noudattamaan tarkkaan alkuperaista mallia. Mayflower II:n kapteeniksi valittiin kokenut merenkavija Alan Villiers , joka suuntasi aluksensa Atlantin yli huhtikuussa 1957. Samalla purjelaivan miehisto paasi kokemaan millaista oli purjehtia Jaakko I:n aikaisella aluksella. Ensimmaisen kahden viikon ajan laivan laatikkomainen muoto aiheutti kaytoksellaan ongelmia miehistolle, mutta oikeaoppinen myrskypurjeen kaytto vakaannutti aluksen kulun kovassakin merenkaynnissa. ^[12]

Sittemmin laivasta on tullut suosittu matkailukohde Massachusettsissa, ja se on valittu monien kansallisten ja valtiollisten juhlien pitopaikaksi. Kiitospaivana vuonna 1970 Russell Meansin johtamat Amerikan intiaaniliikkeen (AIM) jasenet valtasivat Mayflower II:n vastalauseena Yhdysvaltojen hallituksen kyvyttomyydelle hoitaa Amerikan intiaanien asioita. ^[13]

Joulukuussa 2012 Mayflower II hinattiin kuivatelakalle, jossa sen runkorakenteita ja laudoitusta vahvistettiin. ^[14]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Andersson, Rani-Henrik & Henriksson, Markku:  Intiaanit: Pohjois-Amerikan alkuperaiskansojen historia . Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3 .
• Banks, Charles Edward:  The English Ancestry and Homes of the Pilgrim Fathers: Who Came to Plymouth on the Mayflower in 1620, the Fortune in 1621, and the Anne and the Little James in 1623 . Heritage Books, 2007. ISBN 978-0788420214 .
• Henriksson, Markku:  Alkuperaiset amerikkalaiset: Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia . Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-385-9 .
• Philbrick, Nathanael:  Mayflower: A Story of Courage, Community, and War . Viking Adult, 2006. ISBN 978-0670037605 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mayflower .