Mauri Sariola
1960-luvun taitteessa
Henkilotiedot
Syntynyt	25. marraskuuta 1924 Helsinki , Suomi
Kuollut	9. elokuuta 1985  (60 vuotta) Helsinki, Suomi
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	suomi
Paateokset	Susikoski-sarja
Aiheesta muualla
Loyda lisaa kirjailijoita Kirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mauri Aukusti Sariola ( 25. marraskuuta 1924 Helsinki ? 9. elokuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen kirjailija , tunnettu erityisesti rikosromaaneistaan . Usean rikosromaanin sankarina on komisario, sittemmin rikostarkastaja, Olavi Susikoski .

Elama ja ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lapsuus ja nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mauri Sariola syntyi hattulalaiseen opettajaperheeseen. Hanen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Armas Elis (Eelis) Sariola ja Anna Lyydia o.s. Kylanpaa. ^[1] Perheessa oli Maurin lisaksi kaksi vanhempaa lasta: Lauri ja Kyllikki (myoh. Koskinen). Sarioloiden koti sijaitsi Hattulan Kosken koululla, jossa Armas Sariola toimi opettajana. Sariola kavi oppikoulunsa Hameenlinnan lyseossa ja sittemmin Toijalan yhteiskoulussa perheen muutettua Saaksmaen Tarttilaan . Sariola julistettiin ikaluokkansa tavoin ylioppilaaksi jatkosodan aikana 1943 ilman varsinaisia ylioppilaskirjoituksia. ^[2] Sotien jalkeen Sariola aloitti opinnot Helsingin yliopiston lakitieteellisessa tiedekunnassa, mutta ei saanut niita paatokseen.

Sotavuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Talvisodan aikana Sariola oli vapaaehtoisena ilmavalvontatehtavissa Saaksmaen Tarttilassa. Usein hanen kumppaninaan oli tuleva Helsingin Sanomien poliittinen pilapiirtaja, hanta nelja vuotta vanhempi Kari Suomalainen , jonka perhe oli paennut Helsingin pommituksia laheiseen Visavuoreen . Sariolan ja Suomalaisen ilmavalvonta-asemana oli Tarttilan nuorisoseurantalo, joka on sittemmin purettu. ^[3]

Sariola kutsuttiin asepalvelukseen kevaalla 1943 kesken lukion. Han palveli ensin Santahaminaan sijoitetussa Radiopataljoonassa ja suoritti siella aliupseerikoulun. Sen jalkeen han palveli radistina Ita-Karjalassa, kunnes sai siirron Aanislinnaan. Upseerikoulun Sariola suoritti kurssilla 59 vuonna 1944 Kankaanpaan Niinisalossa , jonne Reserviupseerikoulu oli sodan vuoksi siirretty. Ajastaan Niinisalossa han kirjoitti myohemmin Viiden tien risteys -nimisen romaanin. Kirja sai nimensa varuskunnan lahistolla sijaitsevasta Viidentienristeyksesta . Reserviupseerikoulun jalkeen han joutui viela Lapin sotaan , jossa palveli edelleen viestitystehtavissa, kotiutuen upseerikokelaana kevaalla 1945. Han sai ylennyksen vanrikiksi 1948 ja luutnantiksi 1983.

Toimittaja ja kirjailija [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sariola palkattiin Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajaksi alkuvuodesta 1956. Sita ennen han oli tehnyt sekalaisia toita muun muassa tietyomaalla, tukkimetsassa, epapatevana kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa seka pankissa ja vakuutusyhtiossa Helsingissa. ^[4]

Vuosina 1954?1955 Sariola toimi opettajana Pudasjarven Pisteen koululla Simo-Auli Arran nimella tekaistuin paperein, tarkoituksena tehda lehtiartikkeli mahdollisuudesta paasta vaarin paperein opettajaksi. Innoittajana tahan olivat lehtimiehet Matti Jamsa seka Veikko Ennala . Kaytetty tekonimi on anagrammi hanen omasta nimestaan. Sariola sai kiittavaa palautetta niin koululaisilta kuin heidan vanhemmiltaan.

Sariola myos suomensi kymmenkunta englanninkielista romaania, muun muassa Erle Stanley Gardnerin kirjat Vaaralliset valokuvat (Gummerus 1959, Salama-sarja 64) ja Tytto pelikasinolla (Gummerus 1962, Salama-sarja 102, kaantajanimena ilmeisesti veroteknisista syista Anja Sariola ) seka Quentin Patrickin kirjan Syyllisyyden varjo (Gummerus 1959, Salama-sarja 97).

1950-luvun lopulta lahtien Sariola asui perheineen Helsingin Pohjois-Haagassa Sanoma Oy:n omistamassa kerrostalossa, jossa asui useita muitakin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimittajia ? muiden muassa pilapiirtaja Kari Suomalainen ? seka muuta Sanoman henkilokuntaa. Sariolan ja Suomalaisen perheissa oli samanikaisia lapsia, joten keskinainen kanssakayminen oli varsinkin lasten kesken vilkasta. ^[5] Lippe Suomalainen on myohemmin muistellut, etta perheiden yhteydenpito hiipui Sariolan muutettua perheensa kasvaessa suurempaan asuntoon Ita-Helsinkiin. ^[6]

Sariola kuoli sappikivileikkauksen yhteydessa tulleeseen sairaalabakteeriin . Hanet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle.

Kuoleman jalkeen Reijo Ikavalko toimitti Sariolan paivakirjoista kaksi kokoelmaa . Ritva Sarkola ja Raimo Jokisalmi julkaisivat vuonna 2005 Sariolasta romaanimuotoisen elamakerran Mauri Sariola: aika velikulta , joka ulottuu vuoteen 1968 asti. Elamakerrassa on runsaasti paivakirjojen tekstia hieman muokattuna.

Harrastukset ja perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Mauri Sariolan harrastuksiin kuuluivat muun muassa ?akki , historia, tietokilpailut ja matkailu seka intohimoihin uhkapelit, lotto, viski ja sahkeiden lahettaminen tunnetuille henkiloille. Sariola vietti mielellaan aikaansa huvilallaan Sammatissa Enajarven rannalla. Siella han kirjoitti monet kirjoistaankin, ja sinne sijoittuu muun muassa Ampiaiskesa (1968), parisuhderomaani, jonka tapahtumista osa on peraisin Sariolan omasta kokemuspiirista.

Sariola oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1956 Anja Karjalaisen (1932?1996) kanssa solmittu avioliitto paattyi eroon 1970. Sariolan kaikki kolme lasta ovat tasta avioliitosta: Jukka (1956), Merja (1959) ja Kaisa (1964). Vuonna 1970 Mauri Sariola solmi avioliiton tullivirkailija Tuula Korpelan (s. 1941) kanssa.

Tuula Sariola julkaisi myohemmin omalla nimellaan 16 rikosromaania. Vuonna 2006 paljastui, etta dekkarit kirjoittikin Tuula Sariolan pitkaaikainen ystavatar, toimittaja Ritva Sarkola . ^[7]

Kirjailijakuva [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Esikoisromaaninsa Laukausten hinta Sariola kirjoitti kevaalla 1956. Han kertoi saaneensa sysayksen teoksen kirjoittamiseen senaikaisten kaannosdekkarien kehnosta tasosta. Siita alkoi hanen lahes 30 vuotta kestanyt kirjailijanuransa. Han jattaytyi vapaaksi kirjailijaksi 1965. Hanen paaasiallinen kustantajansa oli koko uran ajan Gummerus . Laukko-kirjat kustansi Weilin+Goos .

Perry Masonista Sariolan oletetaan saaneen inspiraation tuomari Matti Viimaan, joka esiintyi ensimmaisen kerran Sariolan tuotannossa romaanissa Lavean tien laki , joka ilmestyi vuonna 1961. ^{kenen mukaan?}

Romaanillaan Lavean tien laki (ranskaksi Un printemps Finlandais ) Sariola sai vuonna 1969 merkittavan Prix du roman d’aventures -jannityskirjallisuuspalkinnon parhaasta ulkomaisesta kaannosdekkarista. Han kirjoitti myos salanimella Esko Laukko (kaikkiaan yhdeksan teosta). Tuotantoa on kaannetty yli kymmenelle kielelle parissakymmenessa maassa. Sariola kirjoitti myos muun muassa sotaromaaneja , esimerkkina omiin armeijakokemuksiinsa perustuva, Niinisaloon sijoittuva Viiden tien risteys (1964), seka historiallisia romaaneja, esimerkkeina Suomalainen ratsastaja (1977) ja Suomalainen kavaljeeri (1978), jotka kuvasivat Kustaa Mauri Armfeltin elamaa.

Sariolan kirjallinen tuotanto on mittava. Romaanien lisaksi han kirjoitti toistaiseksi tuntemattoman maaran jatkokertomuksia, novelleja, matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja kymmeniin eri lehtiin. Kirjoitustensa julkaisemisen han aloitti jo sota-aikana, todennakoisesti vuonna 1944. Lisaksi han kirjoitti lukuisia radiokuunnelmia ja televisiokasikirjoituksia.

Mauri Sariola aloitti radiokuunnelmien kirjoittamisen 1950-luvulla. Kuunnelmista on sailynyt vain osa. Musta ilotulitus on Mauri Sariolan vanhin sailynyt Susikoski-kuunnelma. ^[8]

Sariola oli nopea kirjoittaja, vaikka kayttikin vanhaa matkakirjoituskonetta ja kaksisormijarjestelmaa. Esimerkiksi palkittu Lavean tien laki syntyi parin viikon intensiivisen tyon tuloksena. Han ei hukannut aikaa tekstin muokkaamiseen, vaan piti kiinni siita periaatteesta, etta kirja on kirjoitettava kerralla valmiiksi. Han ei kovinkaan tarkkaan suunnitellut kaikkia teoksiaan, vaan yksinkertaisesti alkoi kirjoittaa, ja loppuratkaisu oli usein yllatys hanelle itselleenkin. Hanella oli tapana sanoa, etta jos han onnistuu saamaan 111 liuskaa kasaan, loppu sujuu jo itsestaan. ^[9]

Ehka mainituista syista johtuen Sariolan tuotannon laadussa on kirjavuutta, ja etenkin uransa loppupuolella han alkoi toistaa itseaan. Han poimi vaikutteita myos muiden teksteista. Han joutui maksamaan vuonna 1969 vahingonkorvauksia Esko Laukon nimella kirjoittamastaan Sen yli kay vain tuuli viheltain -nimisesta romaanista, jonka todettiin olevan plagiaatti Bill S. Ballingerin teoksesta Kynsi ja hammas ( The Tooth and the Nail , 1955). ^[7] Myos laakariromaanista Ei loitsu eika rukous (1959) eraat kriitikot loysivat viitteita plagioinnista. Romaania vertailtiin Andre Soubiranin teokseen Valkeat miehet (1955).

Sariolan tuotannon pohjalta on tehty kolme pitkaa elokuvaa:

• Kolmas laukaus ( Yrjo Norta , 1959; perustuu romaaniin Rotat pois laivasta , 1956)
• Totuus on armoton ( Valentin Vaala , 1963)
• Tuntematon ystava ( Lars G. Thelestam , 1978; perustuu romaaniin Susikoski virittaa ansan 1970)

Sariolan kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kriitikot kuitenkin suhtautuivat niihin paaosin nihkeasti. Erityisen tunnetuiksi tulivat Helsingin Sanomien Pekka Tarkan tuomiot. Sariola alkoi saada tunnustusta kulttuurivaikuttajilta vasta historiallisista teoksistaan 1970-luvun lopulla. Hanelle myonnettiin valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha 1979 ja taiteilijaelake vain hieman ennen kuolemaa vuonna 1985. Ensimmaisten joukossa Sariolan tuotantoa on vakavasti analysoinut kirjailija Eila Pennanen muutamassa esseessaan muun muassa Parnasso -lehdessa. Maailmankatsomukseltaan Sariola oli oikeistolainen, eika han salannut asennoitumistaan tuotannossaankaan. ^[10]

Huomionosoitukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi, Sininen risti, Eljas Erkon stipendi ja opintomatka Englantiin 1959. Suomen Rikospoliisien Liiton tunnustuspalkinto 1961, Gummerus Kustannus Oy:n tunnustuspalkinto poliisiromaanituotannosta 1961, Suomen Kulttuurirahaston apuraha 1960, Gummerus Kustannus Oy:n apuraha 1961, K. J. Gummerus Oy:n erikoispalkinto 1964, (Grand) Prix du roman d’Adventures, Ranska, teoksen ”Lavean tien laki” ranskankielisesta versiosta 1969, Wihurin saation apuraha 1975, Gummeruksen Kaarlen paivan palkinto tammikuussa 1979, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto kevaalla 1979, Valtion yksivuotinen apuraha, ensi kertaa viihdekirjailijalle 1979. Opetusministerion myontama Valtion taiteilijaosaelake tunnustuksena taiteellisista ansioista kesalla 1985.

Mauri Sariolan tuotanto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Laukausten hinta (Salama 25) (1956) Rotat pois laivasta! (Salama 29) (1956) Joka tuulen kylvaa (1957) Revontulet eivat kerro (Salama 40) (1957) Leivaton poyta on katettu (Salama 46) (1958) Isanmaan parturit (1958) Susikoski ottaa omansa (Salama 58) (1959) Ei loitsu eika rukous (1959) Kohtalokas Itameren risteily (Salama 69) (1959) Totuus on armoton (1960) Sumua Susikosken ylla (Salama 89) (1961) Maailman pitka sivu (1961) Lavean tien laki (1961) Hurjan pojan koti (1962) Punainen laituri (1962) Mina, Olavi Susikoski (1963) Punaisen kukon laulu (1963) Pitka matka Liverpooliin (1963) Aina roiskuu kun rapataan (1964)

Viiman pitka siima (1964) Viiden tien risteys (1964) Niin syva on kuin pitkakin (1965) Pyykki on pantu ja pysyy (1965) Vetamaton varisuora (1965) Elomme merta laiva purjehtii (1966) Ukkotuomarin viimeinen juttu (1966) Aamu Heinjoen tiella (1966) Budapestin uni (1967) Susikosken vaikein juttu (1967) Onnensoturit (1967) Sumusta nousee risti (1968) Ala kaikista ruusuista huoli (1968) Ampiaiskesa (1968) Marskin ritarit (1968) Susikosken elaman kevat (1969) Veljensa vartijat (1969) Nain tekivat ritarit (1969) Susikoski virittaa ansan (1970)

Napapiirin prinsessa (1970) Armeija piikkilankojen takana (1970) Kolmen valtakunnan vainaja (1971) Nain lentaa outo lintu (1971) Viimeksi poistuu kapteeni (1972) Kolmannen valtakunnan kuningatar (1972) Surma surutalossa (1973) Ja sitten oli kohiseva koski (1973) Susikosken ajojahti (1974) Koltan uni (1975) Enkeli lumessa (1975) Taivas yksin tietaa (1975) Karoliinin kuolinkello (1976) Suruton Sariola (1976) Onko teilla ruiskukkia? (1977) Suomalainen ratsastaja (1977) Sininen lyhty (1978) Suomalainen kavaljeeri (1978) Seidan silma (1978)

Susikoski ahtojaissa (1979) Susikosken omatunto (1979) Talvisodan vanrikki (1979) Susikoski paivantasaajalla (1980) Petroskoin keltainen kissa (1980) Jatkosodan kapteeni (1980) Ison kalan katiska (1981) Pieni anoo, iso sanoo (1981) Jalleenrakennettu maa (1981) Susikosken tulikoe (1982) Susikoski sulhaspoikana (1982) Elaman makeus (1982) Ne viulut vasta maksoi (1983) Viimeiset ritarit (1983) Susikoski ja kolmen naisen talo (1984) Nuoruuden komentosilta (1985) (postuumi)

Kuunnelmia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Musta ilotulitus (1961) ^[11]
• Ei koira peraan hauku (1964) ^[12]
• Nimismies on ammuttu (1974) ^[13]
• Jonkerin pamaus (1977) ^[14]
• Salaman muotoinen arpi (1979) ^[15]
• Viimeinen pari ulos (1981) ^[16]

Paivakirjat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ] Paaartikkeli: Mauri Sariolan paivakirjat Parempi kertarutina kuin ainainen kitina (1986) Hyvasti, Sammatin kuu (1987) Esko Laukon nimella ilmestyneet romaanit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ] Tohtori Viitasen tapaus (1966) Herrasmiesten oikotie (1966) Keltainen kummitus (1967) Insinoori Forssin tapaus (1968) Sen yli kay vain tuuli viheltain (1969) Taivas kuin kerjalaisnuttu (1970) Mene toiselle tahdelle rakastamaan (1971) Surmansyoksy Caprilla (1972) Kuolemanlotossa kuusi oikein (1974)

Kirjana julkaistut alun perin lehdissa ilmestyneet jatkokertomukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ] Kutsukaa rikostarkastaja Susikoski (1981) Kutsuvieraana kuolema (1982) Rommelin poikien hauta (1982) Marita Eisenin tapaus (1983) Susikosken kuuma loma (1983) Kalliit katkerat muistot (1984) Susikoski puuttuu peliin (1984) Susikosken palapeli (1985) Viides vieras (1988) Laulujen lunnaat (1990) Simo Hurtta ja kultainen pikari (2002) Seitseman kertaa Susikoski (2003) Rikoksen jaljilla (2006)

Kokoomateokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Samaan niteeseen kootut kolmesta viiteen aiemmin ilmestynytta romaania:

• Susikoski, rikostarkastaja 1988 (sisaltaa romaanit Susikosken vaikein juttu, Susikosken elaman kevat, Susikoski virittaa ansan ja Susikosken ajojahti)
• Susikoski Suomesta 2000 (sisaltaa romaanit Kolmen valtakunnan vainaja, Onko teilla ruiskukkia?, Susikoski ahtojaissa, Petroskoin keltainen kissa)
• Susikoski ratkaisee 2001 (sisaltaa romaanit Mina, Olavi Susikoski, Pyykki on pantu ja pysyy, Sininen lyhty ja Ison kalan katiska)
• Kutsutaan Susikoski 2005 (sisaltaa romaanit Rotat pois laivasta, Leivaton poyta on katettu, Aina roiskuu kun rapataan ja Koltan uni)
• Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia 2010 (sisaltaa romaanit Laukausten hinta, Rotat pois laivasta ja Revontulet eivat kerro)
• Rikostarkastaja Susikosken tutkimuksia 2 2012 (sisaltaa romaanit Leivaton poyta on katettu, Susikoski ottaa omansa ja Kohtalokas Itameren-risteily)

Mauri Sariola -seura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sariolan perinnetta pitaa ylla Mauri Sariola -seura , joka on perustettu marraskuussa 1995. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia kirjailijan perinnetta ja tehda hanta monipuolisesti tunnetuksi. Yhdistys pitaa ylla Sariola-arkistoa Hattulan Juteini-talossa. Siella on myos pysyva Mauri Sariola -nayttely.

Mauri Sariola -seuran tunnustuspalkinto on saanut nimensa kirjailijan tunnetuimman hahmon, Susikosken, mukaan. Vuoden Susikoski -palkinto on myonnetty vuodesta 2000 lahtien henkilolle tai taholle, joka on ”edistanyt sariolalaista perintoa”.

Vuoden Susikoski -palkinnon ovat saaneet seuraavat henkilot: ^{[17] [18]}

• 2000 ? asessori Martti Salander
• 2001 ? lainopin kandidaatti Usko Santavuori
• 2002 ? professori Ake Lindman (naytteli Susikoskea elokuvassa Tuntematon ystava )
• 2003 ? talousjohtaja Kari Piitulainen
• 2004 ? kirjailija, uutispaallikko Hannes Markkula
• 2005 ? kustantaja Pekka Salojarvi
• 2006 ? oikeustieteen kandidaatti Ritva Santavuori
• 2007 ? kauppatieteiden maisteri Asko Saviaho
• 2008 ? kirjailija, muusikko Raimo Jokisalmi
• 2009 ? hallituksen puheenjohtaja Matti Nummenpaa
• 2010 ? valtioneuvos Harri Holkeri
• 2011 ? toimittaja Antti Eerola
• 2012 ? restonomi Seppo Simola
• 2013 ? valtioneuvos Riitta Uosukainen
• 2014 ? ei nimetty
• 2015 ? tullivirkailija Tuula Sariola
• 2016 ? ylipormestari Raimo Ilaskivi
• 2017 ? liikemies Hannu Saraluoto
• 2018 ? kehittamisoaallikko Simo Viertonen
• 2019 ? ei nimetty

Seuran jasenlehti Mauri Sariolan seurassa (aikaisemmin Ampiaiskesa ) ilmestyy kerran vuodessa.

Plagiointia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sariolan teoksista jaksoja ottanut ja niita omissa nimissaan julkaissut mies tuomittiin Pirkanmaan karajaoikeudessa maksamaan sakkoja ja korvauksia. Mies on julkaissut omakustanteena teoksen Vain taivas tietaa , jossa on kopioita kuudesta Sariolan teoksesta. ^[19]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Tuula Sariola
• Mauri Sariolan paivakirjat
• Olavi Susikoski

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Ikavalko, Reijo (toim.): Parempi kertarutina kuin ainainen kitina: Mauri Sariolan paivakirja. 1986. Jyvaskyla?Helsinki: Gummerus.
• Saraluoto, Hannu: ”Sariola, Mauri (1924?1985)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 8 , s. 673?675. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 . Teoksen verkkoversio .
• Saraluoto, Hannu: Mauri Sariola. ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Mauri Sariola -seura.
• Authorscalendar.infon sivut Mauri Sariolan tuotannosta.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Musta ilotulitus on Sariolan vanhin sailynyt Susikoski-kuunnelma. Yle Elava arkisto.
• Sariola, Mauri hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Ranska BnF data Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Puola Henkilot Ritva Elonet Kansallisbiografia Yle Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut IdRef