Kyproksen miehitys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyproksen miehitys
Paivamaara:

20. heinakuuta ? 18. elokuuta 1974

Paikka:

Kypros

Lopputulos:
  • Kyproksen hallituksen ja Kreikan sotilasjuntan kaatuminen 23. heinakuuta 1974.
  • Kyproksen turkkilaisten itsehallintoalueen perustaminen; muodostui myohemmin Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi, jota ei ole tunnustettu kansainvalisesti.
  • 140 000 [1] [2] ?200 000 [3] Kyproksen kreikkalaisia siirtyi pohjoisesta etelaan ja 42 000 [4] ?65 000 [5] kyproksenturkkilaisista siirtyi etelasta pohjoiseen
Aluemuutokset:

36,2% Kyproksen saaren pinta-alasta Turkin miehityksen alaisuudessa [6] [7] [8] [9] [10] [11]

Osapuolet

  Turkki

  Kypros
  Kreikka
Kreikka EOKA B

Komentajat

Turkki Bulent Ecevit
Turkki Fahri Koruturk
Turkki Rauf Denkta?
Turkki Necmettin Erbakan

Kypros Nikos Sampson
Kypros Glafkos Kliridis
Kreikka Faidon Gkizikis
Kreikka Dimitrios Ioannidis

Vahvuudet

  Turkki 40 000 joukkoja [12]
160?180 M47 ja M48 tankkeja [13]
Kyproksen turkkilaiset enklaavit:
11 000?1 500- 2 000 miesta [14]
Yhteensa: 60 000

  Kypros
12 000 [15]
  Kreikka :
1 800? 2 000 joukkoja [16]
Yhteensa: 14 000

Tappiot

  Turkki 568 tapettiin toiminnassa (498 (Turkin ilmavoimat), 70 vastarintaliikkeen jasenista)
270 siviilia
803 kadonneita siviileita [17]
2 000 haavoittuneita [18]
[19] [20] [21]

4 500?6 000 (sotilas- ja siviilivaesto) [19] [20]
  Kypros 1 273 kuollutta [22]
  Kreikka 105 kuollutta
1000?1100 kadonneita [23]
12 000 haavoittuneita [24] [25]


Yhdistyneet kansakunnat UNFICYP [26]
9 kuollutta
65 haavoituneita

Kyproksen miehitys ( kreik. Τουρκικ? εισβολ? στην Κ?προ , Tourkiki eisvoli stin Kypro , turk. Kıbrıs Barı? Harekatı tai Kıbrıs Harekatı ) alkoi 20. heinakuuta vuonna 1974 . Siina Turkin joukot miehittivat muutamassa viikossa noin kolmasosan Kyproksen saaresta eli Kyproksen tasavallan alueesta. Miehitys johti saaren jakoon kreikkalaiseen Kyproksen tasavaltaan ja turkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen , joka on de facto voimassa edelleen.

Miehitys alkoi sen jalkeen, kun Kyproksen presidentti Makarios III oli syrjaytetty vallankaappauksessa 15. heinakuuta [27] maan paakaupungissa Nikosiassa . Kaappauksen takana olivat kyproksenkreikkalainen Nikos Sampson [27] ja Ateenassa valtaa pitanyt Kreikan sotilasjuntta . [27] Kaappauksen tarkoituksena oli liittaa Kypros Kreikkaan . [27] Kyproksen vaestosta 77 % on kreikkalaisia ja 18 % turkkilaisia . Turkkilaiset asuvat saaren pohjoisosassa nykyisen Pohjois-Kyproksen alueella. Turkin hallitus reagoi levottomuuksiin valittomasti ja lahetti saarelle noin 6 000 miesta ja 40 taisteluvaunua. [28]

Miehityksen tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kyproksen dekolonialisaatio ja itsenaisyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kyproksen tasavalta itsenaistyi vuonna 1960, paaasiassa kreikankielisten parissa levinneen, osittain vakivaltaisenkin, vastarinnan jalkeen. Tata ennen se oli ollut n. 82 vuoden ajan Ison-Britannian yhteydessa eri jarjestelyin, viimeiseksi n. 35 vuotta kruununsiirtomaana . Iso-Britannia oli puolestaan vuonna 1878 pakottanut n. 300 vuotta saarta hallinneen Osmanien valtakunnan luopumaan siita Ison-Britannian hyvaksi, kun Venaja oli voittanut sodan Turkkia vastaan . [29]

Paaasialliset vaestoryhmat ja paauskonnot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kyproksen enemmistokielta, kreikkaa, alettiin puhua ja kirjoittaa saarella n. 1200 eaa. lahtien, jolta ajalta ovat peraisin saarelta loytyneet ensimmaiset mannerkreikan esine- ja rakennusloydot ( Mykenelainen kulttuuri ). 1571 Osmanien valtakunta valloitti Kyprosen Venetsialta, mista lahtien Kyproksessa on ollut turkinkielinen vahemmisto. [29]

1960-luvulle tultaessa saarelle oli muuttanut noin 30 000 turkkilaista. Kreikkalaisia siella asui noin 160 000. [29] Saarella asui enemmistona kreikkalaisia ortodokseja ja vahemmistona turkkilaisia muslimeja , jotka asuivat lahinna saaren pohjoisosissa.

Kyproksen ensimmainen presidentti, arkkipiispa Makarios III .

Vaikka suurimman osan ajasta kyproksenkreikkalainen ja kyproksenturkkilainen maalaisvaesto eli rinnakkain, ajottain on esiintynyt ristiriitoja. Vaestoryhmien paauskontojen valisia eroja on perinteisesti pidetty tassa merkityksellisina. Kreikankieliset kristillistyivat alkaen ensimmaisesta vuosisadasta ja 400-luvulla seurakunta jarjestaytyi ja tunnustettiin autokefaaliseksi ortodoksiseksi kirkoksi. Islam saapui saarelle suuremmassa mittakaavassa kyproksenturkkilaisten esivanhempien mukana Turkista osmanivallan aikana. Kyproslaiset valitsivat ensimmaiseksi presidentikseen ortodoksisen kirkon paamiehen, arkkipiispa Makarios III:nen. Poliittista yhteytta Kreikan ortodoksiseen kirkkoon on pidetty liian laheisena ja sen on tulkittu herattaneen epaluuloja turkinkielisten kyproslaisten joukossa. lahde?

Kyproksenkreikkalaisen arkkipiispa Makarioksen varapresidentiksi valittiin kyproksenturkkilainen Fazil Kucuk . Vallanjako oli perustuslain mukainen seka Kyproksen, Ison-Britannian, Kreikan ja Turkin hyvaksyma. Jo ennen itsenaistymista oli vuonna 1959 Turkin, Kreikan, Ison-Britannian ja Kyproksen etnisten ryhmien valilla allekirjoitettu sopimus, etta saari itsenaistyisi eika sita jaettaisi kahtia. Kyproksen edustajainhuoneen ja hallituksen paikat oli jaettu kreikkalaisten ja turkkilaisten kesken. Lipuksi tuli valkokeltainen uusi Kyproksen lippu ja virallisiksi kieliksi kreikka ja turkki . Uskonnoiksi tulivat ortodoksinen kristinusko seka islam. Kaikkien valtion virastoiden johtajiksi valittiin kreikkalainen ja turkkilainen. Turkki ja Kreikka saivat sopimuksessa puuttua saaren tilanteeseen, jos perustuslakia olisi loukattu.

Iso-Britannia sai kaksi sotilastukikohtaa Akrotiriin ja Dekeleiaan . Saari ei saanut liittya Kreikkaan eika Turkkiin. Paakaupungiksi tuli Nikosia . Sopimus hyvaksyttiin 16. elokuuta vuonna 1960 Lontoossa . Sopimus perustui kompromissiin, ja monet kyproksenkreikkalaiset eivat hyvaksyneet sita. Makarios itsekin piti itsenaistymisneuvotteluissa sovittua jarjestelmaa toimintakyvyttomana.

Vaikuttimia Kyproksen paavaestoryhmien valiseen konfliktiin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kreikka itsenaistyi itsenaisyyssodan paatteeksi Osmanien valtakunnasta ja sen ensirajoista tehtiin sopimus vuonna 1832. Taman jalkeen usealla enemmistoltaan kreikankielisella alueella, jota hallitsi jokin muu taho kuin Kreikka, alkoi liikehdinta yhdistaa alue Kreikan kuningaskuntaan. Liikehdintaa alettiin kutsua nimella 'enosis' ( kreik. ?νωσι? , Enosis "yhdistyminen"). Kreikan kansallismieliset lietsoivat tata kehityskaarta. Kyproksen kreikankielisten keskuudessa 'enosis'-liikehdinta ja Britannian siirtomaavallan vastustus assosioituivat usein keskenaan.

Huoli siita, mita turkinkielisille tapahtuisi Kyproksen ollessa osa Kreikkaa teki Britannian siirtomaaherruudesta monelle turkinkieliselle kyproslaiselle hyvaksyttavamman. Oman itsenaisyyssotansa kautta 1922 syntyneessa Turkin valtiossa oli siellakin vahva kansallisliike. Kreikan vietya Kyproksen-kysymyksen Yhdistyneiden Kansakuntien istuntoon 1954, vaati Turkki Kyprosta itselleen, mikali Iso Britannia luopuisi saaresta. Enosis-liikkeen voimistuessa ja jarjestaytyessa, alkoi turkinkielisten kyproslaisten parissa vahvistua ajatus 'Taksimista' ( turk. Taksim "jakautuminen"), eli Kyproksen saaren jakamisesta.

Samaan aikaan Ison Britannian hallinto tuli lietsoneeksi vaestoryhmien valista epaluuloa esim. perustamalla 1950-luvulla poliisijoukon rajoittamaan vastarintaa kreikankielisten parissa. Se koostui ainoastaan turkinkielisista kyproslaisista. Kreikankielisen EOKA -liikkeen ensimmaisia turkinkielisia uhreja olikin poliisi vuonna 1955.

Seka kreikankielisten etta turkinkielisten pariin muodostetuissa kansallismielisissa jarjestoissa ja sitten puolisotilaallisissa joukoissa EOKA:ssa (1955) ja EOKA B:ssa seka Volkanissa (1956) ja TMT:ssa perustajissa oli upseereita Kreikan ja Turkin armeijoista.

Vakivaltaisuuksien alku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Makarioksen pyrkiessa muuttamaan Kyproksen perustuslain saaren kreikkalaiset aarinationalistit hyokkasivat turkkilaisten siviilien kimppuun, minka seurauksena noin 1 000 ihmista kuoli. Vakivaltaisuudet alkoivat 21. joulukuuta, jolloin Nikosian Ermou-kadulla ammuttiin ensimmaiset laukaukset. [30] Noin 20 000 kyproksenturkkilaista pakeni saaren pohjoisosiin ja eristetyille asuinalueille, joissa elama oli ahdasta ja elintarvikkeiden puute jokapaivaista.

Kreikkalaisten Enosis -liike, jota Makarios III johti, vaati saaren liittamista Kreikkaan. Enosis-liiketta tuki aseellinen EOKA -jarjesto ( Ethniki Organosis Kyprion Agoniston , ”Kansallisen Kyproksen vapaustaistelijat”). Luonnollisestikaan Kreikkaan liitetyssa Kyproksessa ei turkkilaisvahemmistolle olisi jaanyt merkittavia vahemmistooikeuksia tai edes oikeutta pysya saarella. lahde? Vastavaatimuksena kreikkalaisten halulle liittaa saari Kreikkaan turkkilainen puolustusjarjesto TMT ( Turk Mukavemet Te?kilatı , ”Turkkilainen vastarintajarjesto”) vaati saaren jakoa, eli Taksimia . Makarios esitti perustuslakimuutoksen varapresidentti Fazil Kucukille 30. marraskuuta 1963, mutta se hylattiin. [31]

Rauhanturvaoperaatio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

EOKA:n kannattajat hyokkasivat useisiin turkkilaiskyliin ja surmasivat niissa asuneet siviilit. Vakivaltaisuudet jatkuivat vuoden 1964 maaliskuuhun, jolloin Yhdistyneet kansakunnat lahettivat saarelle rauhanturvajoukkonsa. [32] Iso-Britannia pyysi YK:n apua kriisin ratkaisemiseksi. [32] Myos presidentti Makarios pyysi turvallisuusneuvostoa lahettamaan rauhanturvaajia saarelle. Turvallisuusneuvosto hyvaksyi 4. maaliskuuta yksimielisesti paatoslauselman, jossa suositeltiin rauhanturvajoukkojen lahettamista Kyprokselle maan hallituksen suostumuksella. YK:n paasihteeri U Thant pyysi 4. maaliskuuta muun muassa Kanadaa , Ruotsia , Suomea ja Brasiliaa lahettamaan rauhanturvaajia. [32] [33] Maaliskuun 27. paiva rauhanturvajoukot perustettiin. Maaliskuun lopussa saarelle saapuivat ensimmaiset rauhanturvaajat, joita johti intialainen kenraali Gyani. [32] [33]

Samaan aikaan levottomuudet Kyproksella jatkuivat. Kreikan kuningas Paul I kuoli 6. maaliskuuta Ateenassa. 12. maaliskuuta 1964 Kreikan uusi kuningas Konstantin II vannoi hallitsijanvalan . Makarios III osallistui Paulin hautajaisiin seka uuden kuninkaan kruunajaisiin. [34]

25. maaliskuuta 1964 YK:n paasihteeri U Thant nimitti Suomen Ruotsissa toimineen suurlahettilaan Sakari Tuomiojan valittajaksi Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten valiseen kiistaan. [30] Tuomioja aloitti osapuolten valisen kiistan selvittamisen, mutta kuoli kesken tyonsa vakavaan sairauteen 9. syyskuuta 1964. [35]

Kriisin syveneminen, YK:n UNFICYP-komppania [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tilanne saarella jatkui levottomana. YK:n rauhanturvaajakomppania sai ensimmaisen uhrinsa suomalaisen viestialikersantti Juhani Matikaisen menettaessa henkensa kyproksenturkkilaisessa Kanlıkoyn kylassa 19. toukokuuta vuonna 1964. [36] 23. kesakuuta EOKA:n kenraali Georgios Grivas saapui saarelle. Grivas piti puheen, jossa han toivoi kykenevansa lieventaa Kyproksen tilannetta ja estaa Turkin valiintulon. [30]

7. elokuuta kriisi oli aiheuttaa sodan Turkin ja Kreikan valille, kun Turkin ilmavoimat hyokkasi kreikkalaisten asemiin Kyproksella. Pomoksen , Polin , Pachyammoksen , Agios Theodoroksen ja Limnin kylat paloivat. Seuraavana paivana turkkilaiset hyokkasivat napalmpommein , joissa kuoli 30 ja haavoittui 200. Kyproksenkreikkalaiset puolestaan tulittivat Kokkinan kylaa, jossa oli turkkilaisten asemia. Seka Turkin etta Kreikan sotavoimat maarattiin halytystilaan. [37] YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui hataistuntoon ja lahetti vetoomuksen osapuolille, etteivat he kayttaisi kovia sotatoimia. Presidentti Makarios paatti pyytaa apua Neuvostoliitolta , Egyptilta ja Syyrialta kiistan sovittamiseen. YK:n sovittelija Tuomioja neuvotteli yota paivaa osapuolten kanssa valitysehdotuksesta. Diplomaattisodan jalkeen saatiin aikaan tulitauko , mutta tilannetta ei ollut lopullisesti selvitetty. [37] Samana aikana Turkin hallitus alkoi karkottaa siella asuvia kreikkalaisia. Turkinkreikkalaisille myonnettiin Turkin passeja.

Taistelut rauhoittuivat heti kun aselepo saatiin aikaan. YK:n UNFICYP -rauhanturvaajajoukot saapuivat saarelle. Heidan tehtavansa on erottaa vaestonryhmat toisistaan.

YK:n yleiskokouksen poliittinen paavaliokunta hyvaksyi 16. joulukuuta 1965 Kyprosta koskevan paatoslauselman, jossa kehotettiin kaikkia YK:n jasenmaita olemaan sekaantumatta Kyproksen sisaisiin asioihin. Kyproksen hallitus tuki paatoslauselmaa, mutta Turkki vastusti sita voimakkaasti. [33]

Kreikan sotilasjuntta valtaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kreikassa oli vuodesta 1965 lahtien vakavia sisapoliittisia kiistoja. Kreikan iakas paaministeri, keskustalainen Georgios Papandreou , ilmoitti eroavansa paaministerin paikalta. Tasta alkoi monivaiheinen ja pitka hallituskriisi, joka kesti useita kuukausia. Tilanne kiristyi kuitenkin vuoden 1967 maaliskuussa, kun kenraali Grivas paljasti armeijan vasemmistosuuntaisen salaliiton nimelta Aspida (”Kilpi”), ja syytti paaministeri Papandreouta poikansa Andreas Papandreoun kanssa suunnitellusta salaliitosta, [38] jonka tarkoituksena oli kaataa Kreikan monarkia . Valtaan nousi valiaikainen paaministeri Georgios Athanasiadis-Novas .

Kreikan asevoimat kuitenkin pelkasivat, etta vaaleissa menestyva Andreas Papandreou, joka oli sosialistisen PASOK -puolueen listoilla, erottaisi Kreikan Pohjois-Atlantin liitto Natosta ja lakkauttaisi monarkian. [39] Lopulta armeija, jota johtivat kenraalit Grigorios Spantidakis , Stylianos Pattakos ja Georgios Papadopoulos , kaappasi vallan 21. huhtikuuta 1967 ja perusti Kreikkaa hallinneen sotilas­juntan . Valiaikainen paaministeri Panagiotis Kanellopoulos ja molemmat Papandreout pidatettiin. Kuningas Konstantin II tuki vallankaappausta. [39]

Reagointi Kyproksella [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensin Kreikan sotilasvallankaappaus vaikutti aivan rauhalliselta, eivatka sen seuraukset nakyneet Kyprokselle, jossa oli YK:n rauhanturvaajia. 15. marraskuuta eras kreikkalainen poliisipartio kavi turkkilaisella puolella, vaikka YK:n rauhanturvaajat yrittivat sita estella tulitaukosopimuksen nojalla. Tunteet leimahtivat ilmisodaksi ja sytyttivat taas kansainvalisen polttopisteen Kyprosta kohtaan. Rajuja tappeluita syntyi kreikkalaisten ja turkkilaisten valille. [40]

Turkki lahetti Kreikalle nootin , jossa se vaati tallaiset partioinnit lopetettavaksi. Nootissa vaadittiin Kreikan Kyproksella olevien joukkojen komentajan Grivasin eroa ja kreikkalaisten sotilaiden supistamista 15 000:sta 10 000:teen. Turkin laivasto sai maarayksen purjehtia kohti saarta. Armeija halytettiin maihinnousua varten. Kreikan armeija oli halytystilassa, vaikka sotilasjuntta valttelikin avointa selkkausta Turkin kanssa. Kyproksen presidentti Makarios vetosi YK:n turvallisuusneuvostoon apua saadakseen. [40]

Kipina, joka oli vahalla laajeta avoimeksi suurpaloksi, alkoi, kun kreikkalainen tarkastuspartio tuli turkkilaisten asuttamaan Kofinoun kylaan, jossa syttyi ankaria levottomuuksia. 40 kylalaista surmattiin. Kiukustunut Turkki mobilisoi kaikki joukkonsa, ja maahan julistettiin liikekannallepano. Paasyyllinen oli kenraali Grivas, Enosis-liikkeen tukija, joka vaati Kyproksen liittamista Kreikkaan. Grivasta vaadittiin eroamaan ja karkotettavaksi. Ateenassa valtaa pitanyt sotilas­juntta vahensi joukkoja Kyproksella, kun Makarios halusi neuvotella tilanteesta. Grivas karkotettiin saarelta ja hanen seuraajakseen nimitettiin kenraali Georgios Moronis. Kreikan juntalla ei ollut varaa lahtea sotaan. Turkissa mielenosoittajat vaativat Turkin armeijaa nousemaan maihin Kyproksella. [40] YK:n paasihteeri lahetti saarelle edustajansa Jose Rolz-Bennettin ja Yhdysvallat lahetti erikoislahettilas Cyrus Vancen . Myos Naton paasihteeri Manlio Brosio alkoi valittaa Vancen ja Bennetten kanssa kiistaa. Lopulta paatettiin, etta Kreikalla sai olla Kyproksella 950 sotilasta ja Turkilla 850. Saaren turvallisuuden takaisivat UNFICYP-rauhanturvaajat. [40] YK:n apulaispaasihteeri Jose Rolz-Bennet saapui 20. helmikuuta 1966 Suomeen neuvottelemaan YK:n rauhanturvajoukkojen rahoittamisesta seka uuden valittajan ja Kypros-joukkojen ylipaallikon nimittamisesta. [33]

Uudet levottomuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Levottomuuksiin ja YK:n valvontaan tuskastuneet kreikkalaiset aariainekset perustivat vuonna 1971 saarelle palanneen kenraali Grivasin johdolla erikoisarmeija EOKA B :n (”EOKA II”), joka kannatti Enosis-aatetta. [41] EOKA ryhtyi nyt toimimaan myos presidentti Makariosta vastaan, joka pyrki sovittelemaan saaren tulevaisuudesta Turkin kanssa. [41]

Miehityksen vaiheet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Makarioksen syrjayttaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tilanne Kyproksella karjistyi 15. heinakuuta vuonna 1974, kun Kyproksen kansalliskaarti kreikkalaisten upseerien johtamana syrjaytti presidentti Makarioksen. [42] Uudeksi presidentiksi tassa vallankaappauksessa nostettiin Nikos Sampson .

Kreikan sotilasjuntta Ateenassa tuki vallankaappausta, jossa kuoli noin 300 ihmista, koska heilla oli kaunaa Makariosta kohtaan. [43] Tama johtui siita, etta Makarios oli ollut jo vuodesta 1971 Kreikan opposition kannattaja ja sotilas­juntan vastustaja. [43] Lisaksi Makarios ei halunnut liittaa Kyprosta Kreikkaan. Han oli kannattanut itsenaisen Kyproksen tasavallan politiikkaa eika Enosis-aatetta, jota EOKA oli ajanut jo vuodesta 1965. [27]

Dramaattisessa ilmoituksessa vallankaappauksen jalkeen sotilasjohto ilmoitti, etta Makarios olisi kuollut. [27] Tuntia myohemmin Makarios puhui radiossa salaisesta paikasta kasin ja kehotti ihmisia vastarintaan. Makarios oleskeli brittilaisessa Dekeleian sotilastukikohdassa. Sielta hanet lennatettiin Lontooseen, [27] jossa han tapasi Ison-Britannian paaministeri Harold Wilsonin , kunnes jatkoi matkaa New Yorkiin , jossa han esiintyi YK:n turvallisuusneuvostossa. [27]

Turkki miehittaa Kyproksen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kartta Kyrenian maihinnoususta 20 heinakuuta 1974.
Kreikan armeijan joukkoja matkalla Turkin rajalla Pohjois-Kreikassa Kyproksen kriisin aikaan.

Kreikkalaisten upseerien kaappaus Kyproksella vei Turkin ja Kreikan sodan partaalle. Turkkilaiset reagoivat voimakkaasti ja julistivat, etta he aikovat puuttua tilanteeseen sotilaallisesti. [28] 20. heinakuuta ilmoitettiin, etta noin 6 000 turkkilaisten sotilasta ja 40 panssarivaunua nousi maihin Kyrenian satamakaupungissa Kyproksen pohjoispuolella. Sillanpaaasema muodostettiin ja strategiset paikat miehitettiin. [28]

Turkin syy miehitykselle oli selva. Turkin presidentti Bulent Ecevit sanoi, etta Ateenassa istuva sotilasjuntta oli vakivaltaisuuksien takana ja etta Turkin olisi suoritettava sotilaallisia toimenpiteita saarella. [28] Kyproksenturkkilaisen vaeston suojelu [28] ja Lontoon sopimuksen vuodelta 1959 turvaaminen olivat myos aiheina siihen, etta Turkki miehittaisi saaren. [28]

Kiihkealla diplomaattisella toiminnalla pyrittiin estamaan avoimen sodan syttyminen kahden Nato-maan, Kreikan ja Turkin valille. Yhdysvallat ja Iso-Britannia vetosivat osapuoliin, etta saarelle pitaisi saada tulitauko. [28]

Taistelevien osapuolten valilla kaytiin yhteenottoja seka maalla, merella etta ilmassa. [28] Pian tuli selvaksi, ettei Kreikka voisi kohdata turkkilaisjoukkoja. Myos kyproksenturkkilaiset ryhtyivat vastarintaan, ja pian kreikkalaisten asemat voitettiin. [28]

YK:n turvallisuusneuvosto valitti tulitauon osapuolten valille. Se tuli voimaan 22. heinakuuta. [28] Tahan mennessa Turkki oli jo miehittanyt noin viidesosan saaresta. [28] Invaasio oli lopetettu, ja presidentti Ecevit sanoi, etta miehityksen paamaara oli saavutettu. [28]

Aselevon yhteydessa molemmat osapuolet sopivat Ison-Britannian kanssa rauhanneuvotteluista, jotka alkoivat Genevessa . [28] Turkin armeija piti muun muassa Kyrenian satamakaupunkia hallussaan. [28] Vaesto oli paennut. Turkin hallitus ilmoitti, etta ainoastaan 57 turkkilaista oli kaatunut ja 184 haavoittunut. Sadattuhannet olivat menettaneet kotinsa. [28]

Kreikan sotilasjuntta kaatuu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

23. heinakuuta Kyproksen fiasko sai Kreikan sotilasjuntan kenraalit palauttamaan vallan siviileille. [43] Kreikan presidentti kenraali Faidon Gkizikis ilmoitti Ateenassa juntan luovuttavan vallan siviilipolitiikoille. [43] Gkizikis kutsui viela samana paivana Pariisissa asuvan maanpaossa entisen paaministeri Konstantinos Karamanlisin takaisin Kreikkaan. [43] Karamanlis vannoi virkavalansa jo seuraavana paivana. Hanen toivottiin pystyvan estamaan Kreikan ja Turkin valisen sodan. Suurin syy juntan eroon oli Kyproksen vallankaappauksen epaonnistuminen [43] ja Kreikan joutuminen pitkaksi ajaksi syrjaan kansain­valisesta politiikasta . [43]

Karamanlis armahti kaikki poliittiset vangit , sulki Gyaroksen saaren keskitysleirin ja myonsi lehdistonvapauden . [43] Ulkomailla asuvat kreikkalaiset maanpakolaiset, kuten entinen ministeri Andreas Papandreou, saveltaja Mikis Theodorakis ja nayttelija Melina Merkouri , saattoivat palata takaisin kotimaahansa. [44] Televisio- ja radiopuheessa Karamanlis sanoi puolustavansa Kyproksen itsenaisyyspolitiikkaa [44] ja tyrmasi Enosis-liikkeen vaatimukset.

Tilanne Kyproksella [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kyproksen presidentti Sampson erosi samaan aikaan, kun Kreikan sotilasjuntta kaatui. [45] Uudeksi presidentiksi valittiin Glafkos Kliridis , Kyproksen unionipuoleen puheenjohtaja. [45] Sampson sanoi radiopuheessaan, etta ero oli oma-aloitteinen, ja etta nyt pitaisi tulla johtoon diplomaattisesti taitava henkilo, joka voisi aloittaa neuvottelun saaren molempien kansallisuuksien kanssa. [45]

Kyproksella oli noin 15 000 turistia , kun vallankaappaus ja Turkin invaasio alkoivat. Miehityksen jalkeen tilanne oli turistien kohdalta kriittinen. Eras turistihotelli Famagustassa tuhoutui turkkilaisten pommihyokkayksessa. [45] Parikymmenta turistia sai surmansa. Useimmat turistit kuljettiin saarelta brittilaisten sotilastukikohdan kautta YK:n auttamana Kreikkaan tai Turkkiin. [45]

Tulitauko ja rauhanneuvottelut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

14. elokuuta Nikosian alueella solmittiin tulitauko . [46] Turkkilaiset olivat miehittaneet Pohjois-Kyproksen, ja paakaupunki Nikosia oli puoliksi turkkilaisten ja puoliksi kyproksenkreikkalaisten hallussa. 16. elokuuta mennessa Turkki oli valloittanut jo noin kolmasosan saaresta. [46]

Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford korosti, etta Geneven neuvotteluja tulisi jatkaa ja pysyvat ratkaisut saaren tulevaisuudelle pitaisi taata. Kreikan paaministeri Karamanlis sanoi, ettei Kreikan pitaisi enaa osallistua Kyproksen rauhan­neuvotteluihin, vaan saarelaisten pitaisi itse paattaa tulevaisuudesta. Karamanlis myos uhkasi Kreikan eroavan Natosta, silla Yhdysvallat ei ollut Kreikan apuna hadan aikana. [46]

Kyproksen paatoslauselma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1. marraskuuta 1974 YK:n yleiskokous hyvaksyi yksimielisesti Kyprosta koskevan paatoslauselman. Paatoslauselma tunnusti, etta saarella oli kaksi kansanryhmaa. Kaikkien vieraiden joukkojen tulisi poistua saarelta. Saari jaettaisiin kahtia Nikosian kohdalta. Sen valille tulisi 300 kilometria pitka demilitarisoitu alue, jota valvoo YK. Rajanylitys- ja tarkastuspisteita olisi rajoitetusti. [47]

Makarioksen paluu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

7. joulukuuta vuonna 1974 Kyproksen arkkipiispa ja syrjaytetty presidentti Makarios palasi saarelle. Arkkipiispa korosti heti etta han tyoskentelisi saaren yhdistymispolitiikan puolesta ja turkkilaisten ja kreikkalaisten vaestonosan valisen rauhan puolesta. Saaren kahtiajaon Makarios tyrmasi. Ennen paluuta Kyprokselle oli Makarios neuvotellut Kreikan uuden presidentin Karamanlisin kanssa, joka yksimielisesti hallituksen kanssa tuki Kyproksen yhdistamispolitiikkaa. [48]

Sampsonin vankeus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

31. elokuuta 1976 Kyproksen entinen lehtikeisari Sampson tuomittiin vankeuteen 20 vuodeksi kesalla 1974 tehdysta vallankaappauksesta. [49]

Kyproksen turkkilaisen valtion perustaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Miehittavan Turkin seka Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan liput Kyrenian kaupungissa, turkkilaisittain Girnessa.

Kyproksenturkkilaisten johtaja Rauf Denkta? ilmoitti 13. helmikuuta 1975, etta saarivaltion pohjoisosasta on muodostettu uusi kyproksenturkkilainen valtio, joka kuitenkin jaisi Kyproksen tasavallan yhteyteen. Tapausta arvosteltiin kreikkalaisvaeston taholta. Kreikan paaministeri Karamanlis tuomitsi ilmoituksen ja piti sita pohjoisosan suorana itsenaisyysjulistuksena. Turkin paaministeri Sadi Irmakin taas tuki paatosta. [50] 15. marraskuuta vuonna 1983 Kyproksen turkkilaisten kansankokous julisti saaren pohjoisosan itsenaiseksi tasavallaksi nimella Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta . [51]

Julistus tuli yllatyksena seka Kreikalle etta Kyproksen tasavallalle. Turkki tunnusti uuden valtion pari tuntia itsenaisyysjulistuksesta. Kreikka protestoi ja Kyproksen hallitus ja Iso-Britannia pyysivat YK:n turvallisuusneuvoston koolle. Saarella olleet YK:n rauhanturvaajat maarattiin valmiuksiin levottomuuksien pelossa. [51]

Nykyinen tilanne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kyproksen jako vuoden 1974 kriisista ja miehityksesta lahtien.

Kyproksen saari on edelleen jaettu kahtia. Myos paakaupunki Nikosia on jaettu kahtia, ja sita vartioivat Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen armeijan sotilaat. YK:n johtama UNFICYP -operaatio jatkuu edelleen (vuonna 2018). Saaren yhdistamisesta on neuvoteltu. Vuonna 2004 pidetyssa kansanaanestyksessa kyproksenturkkilaisista 65 % kannatti YK:n paasihteeri Kofi Annanin ehdottamaa yhdistamista, mutta kyproksenkreikkalaiset torjuivat sen 76 %:n enemmistolla oman presidenttinsa Tassos Papadopouloksen ja Kyproksen kirkon johdon suosituksesta. Samana vuonna Kyproksen tasavalta liittyi Euroopan unioniin .

Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan itsenaisyyden on tunnustanut ainoastaan Turkki. Vuonna 2008 Dimitris Christofias voitti Kyproksen tasavallan vaalit. Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan johtaja Mehmet Ali Talat otti heti presidentinvaalin jalkeen yhteytta Christofiakseen ja esitti tapaamista. Taman jalkeen monia rajanylityspaikkoja on avattu saaren eri kohtiin. Toiveita saaren yhdistamisesta on vireilla.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ (2007) The EU and Conflict Resolution: Promoting Peace in the Backyard . Routledge, 32. ISBN 9781134123384 .  
  2. ↑ (2000) Cyprus: A Troubled Island . Greenwood Publishing Group, 2. ISBN 9780275965334 .  
  3. ↑ (2011) Resolving the Cyprus Conflict: Negotiating History . Palgrave Macmillan, 130. ISBN 9781137016270 .   [ vanhentunut linkki ]
  4. ↑ Katholieke Universiteit Brussel, 2004 "Euromosaic III: Presence of Regional and Minority Language Groups in the New Member States", p.18
  5. ↑ (2012) The Property Rights of Refugees and Internally Displaced Persons: Beyond Restitution . Routledge, 51. ISBN 9780415579605 .  
  6. ↑ Embassy of the Republic of Cyprus in Brussels - General Information mfa.gov.cy . Arkistoitu 21.9.2022. Viitattu 21.9.2018.
  7. ↑ Juliet Pearse, "Troubled Northern Cyprus fights to keep afloat" in Cyprus. Grapheio Typou kai Pl?rophori?n, Cyprus. Grapheion D?mosi?n Pl?rophori?n, Foreign Press on Cyprus ,　Public Information Office, 1979, p. 15.
  8. ↑ Joseph Weatherby, The other world: Issues and Politics of the Developing World , Longman, 2000, ISBN 978-0-8013-3266-1 p. 285.
  9. ↑ David W. Ziegler, War, Peace, and International Politics , Longman, 1997, ISBN 978-0-673-52501-7 , p. 275.
  10. ↑ Nils Ørvik, Semialignment and Western Security , Taylor & Francis, 1986, ISBN 978-0709919513 , p. 79.
  11. ↑ Richard D. Caplan, Europe and the Recognition of New States in Yugoslavia , Cambridge University Press, 2005, ISBN 978-0-521-82176-6 , p. 104. , on the refusal of legal recognition of the Turkish Cypriot state, see S.K.N. Blay, "Self-Determination in Cyprus: The New Dimensions of an Old Conflict" , 10 Australian Yearbook of International Law (1987), pp. 67?100.
  12. ↑ Keser, Ulvi (2006). Turkish-Greek Hurricane on Cyprus (1940 ? 1950 ? 1960 ? 1970), 528. sayfa , Publisher: Bo?azici Yayınları, 975-451-220-5 .
  13. ↑ Η Μ?χη τη? Κ?πρου, Γε?ργιο? Σ?ργη?, Εκδ?σει? Αφοι Βλ?σση, Αθ?να 1999, s. 253 ( (kreikaksi)
  14. ↑ Η Μ?χη τη? Κ?πρου, Γε?ργιο? Σ?ργη?, Εκδ?σει? Αφοι Βλ?σση, Αθ?να 1999, s. 254 (kreikaksi)
  15. ↑ Η Μ?χη τη? Κ?πρου, Γε?ργιο? Σ?ργη?, Εκδ?σει? Αφοι Βλ?σση, Αθ?να 1999, s. 260 (kreikaksi)
  16. ↑ Administrator: ΕΛ.ΔΥ.Κ '74 ? Χρονικ? Μαχ?ν eldyk74.gr . (kreikaksi)
  17. ↑ Haydar Cakmak: Turk dı? politikası, 1919?2008 , Platin, 2008, 9944137251, s. 688 (turkiksi)
  18. ↑ (1980) Cyprus, a country study . Foreign Area Studies, American University : for sale by the Supt. of Docs., U.S. Govt. Print. Off.. Viitattu 5.12.2012.  
  19. ↑ a b (1997) Encyclopedia of US foreign relations . Oxford University Press. ISBN 978-0-19-511059-3 . Viitattu 5.12.2012.  
  20. ↑ a b Tony Jaques (2007). Dictionary of Battles and Sieges: A Guide to 8,500 Battles from Antiquity Through the Twenty-First Century . Greenwood Publishing Group, 556. ISBN 978-0-313-33538-9 . Viitattu 5 .12.2012.  
  21. ↑ (19.6.2012) A Companion to Border Studies . John Wiley & Sons, 44. ISBN 978-1-4051-9893-6 . Viitattu 5 .12.2012.  
  22. ↑ Καταλ?γοι Ελληνοκυπρ?ων και Ελλαδιτ?ν φονευθ?ντων κατ? το Πραξικ?πημα και την Τουρκικ? Εισβολ? Ministry of Foreign Affairs of Cyprus. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 17.7.2015. (kreikaksi)
  23. ↑ Figures and Statistics of Missing Persons Committee on Missing Persons in Cyprus. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17 .7.2015.
  24. ↑ Artuc, ?brahim; Kıbrıs'ta Sava? ve Barı? , Kastas Yayınları, ?stanbul 1989, sayfalar 300-304 ve 317-318
  25. ↑ Manizade, Dervi? (1975). Kıbrıs: dun, bugun, yarın, 511. sayfa , Yaylacik Matbaası.
  26. ↑ UNFICYP report, found in Γε?ργιο? Τσουμ??, Ενθυμ?ματα & Τεκμ?ρια Πληροφορι?ν τη? ΚΥΠ , Δο?ρειο? ?ππο?, Athens November 2011, Appendix 19, s. 290 (kreikaksi)
  27. ↑ a b c d e f g h Vuosikirja 74 , s. 165. Makarios syostiin vallasta. KG, Bertmark Kustannus Oy.
  28. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Vuosikirja 74 , s. 166. Turkki ja Kreikka sodan partaalla, turkkilaiset ylivoimaisia. KG Bertmark Kustannus Oy.
  29. ↑ a b c Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat , s. 400. Taistelu Kyproksesta. Weilin+Goos, 1999. 951-35-6529-7.
  30. ↑ a b c Vuoden uutistapahtumat kuvina 1964 , s. 53. Kypros ? vihan saari. Inter-Kuva Oy.
  31. ↑ Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat , s. 400. Taistelu Kyproksesta. Weilin+Goos, 1999. 951-35-6529-7.
  32. ↑ a b c d Vuosisatamme Kronikka , s. 907. Kyprokselle YK-joukkoja. Gummerus, 1999. 951-20-2893-X<.
  33. ↑ a b c d Kaki, Matti & Kojo, Pauli & Raty, Ritva:  Mita Missa Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja , s. 29, 108-109. Otava, 1966.
  34. ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1964 , s. 48. Kuningas Paulin hautajaiset. Interkustannus Oy.
  35. ↑ Vuoden uutistapahtumat 1964 , s. 184. Sakari Tuomiojan hautajaiset. Interkustannus Oy.
  36. ↑ Vuoden uutistapahtumat 1964 , s. 98. YK-sotilas Juhani Matikaisen kuolema Kyproksella. Interkustannus Oy.
  37. ↑ a b Vuoden uutistapahtumat 1964 , s. 160. Turkkilaisten ilmapommitukset Kyproksella. Interkustannus Oy.
  38. ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1965 , s. 146. Kreikan hallitus kriisi alkoi. Inter-Kuva Oy.
  39. ↑ a b Kreikan poikkeustila Elava arkisto . Yleisradio.
  40. ↑ a b c d Vuoden uutistapahtumat kuvina 1965 , s. 247. Kyproksen kriisi ja kriisin valittajat. Inter-Kuva Oy.
  41. ↑ a b Otavan Ensyklopedia osa 5 , s. 3443. Kypros. Otava, 1978. 951-1-04827.
  42. ↑ Vuoden uutistapahtumat kuvina 1974 , s. 140. Kyproksen kumous. Interkustannus Oy.
  43. ↑ a b c d e f g h Kronikka 1900-1999, Suomen ja maailman tapahtumat , s. 464. Kyproksen tilanne karjistyy. Weilin+Goos, 1999. 951-35-6529-7.
  44. ↑ a b Vuosikirja 74, Sotilasjuntta syrjaytetty, sivu 167, KG Bertmark Kustannus Oy
  45. ↑ a b c d e Vuosikirja 74 , s. 168. Klerides Kyproksen uusi presidentti. KG, Bertmark Kustannus Oy.
  46. ↑ a b c Vuosikirja 74 , s. 192. suurlahettilas murhattiin Kyproksella. KG, Bertmark Kustannus Oy.
  47. ↑ Vuosikirja 74 , s. 256. Kyproksen paatoslauselma. KG Bertmark Kustannus Oy.
  48. ↑ Vuosikirja 74 , s. 285. Riemuitset joukot tervehtivat Makariosta puheita sovinnosta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  49. ↑ Vuosikirja 76 , s. 206. Presidentille 20 vuotta vankeutta. KG, Bertmark Kustannus Oy.
  50. ↑ Vuosikirja 75 , s. 30. Riemuitset joukot tervehtivat Makariosta puheita sovinnosta. KG Bertmark Kustannus Oy.
  51. ↑ a b Vuosikirja 83 , s. 273. Kyproksen turkkilaiset julistivat itsehallinnon. KG Bertmark Kustannus Oy.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyproksen_miehitys&oldid=22258136 ”