Tämä on lupaava artikkeli.

Jozef Tiso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jozef Tiso
Tiso noin vuonna 1936.
Tiso noin vuonna 1936.
Slovakian tasavallan presidentti
28. lokakuuta 1939 ? 3. huhtikuuta 1945
Slovakian tasavallan paaministeri
14. maaliskuuta ? 28. lokakuuta 1939
Seuraaja Vojtech Tuka
Henkilotiedot
Syntynyt 13. lokakuuta 1887
Nagybiccse , Unkari , Itavalta-Unkari
Kuollut 18. huhtikuuta 1947  (59 vuotta)
Bratislava , T?ekkoslovakia
Tiedot
Puolue Slovakian kansan puolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jozef Ga?par Tiso ( 13. lokakuuta 1887 Nagybiccse , Unkari , Itavalta-Unkari ? 18. huhtikuuta 1947 Bratislava , T?ekkoslovakia ) oli katolinen pappi, T?ekkoslovakian hallituksen jasen ja viimein toisen maailmansodan aikaisen Saksan suojeluksessa olleen Slovakian tasavallan presidentti. Hanet tuomittiin maanpetoksesta ja teloitettiin sodan jalkeen. [1]

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jozef Tiso syntyi maanviljelijaperheeseen Nagybiccsessa 13. lokakuuta 1887 ja opiskeli katolilaisessa koulussa ja suomalaista lukiota vastaavassa koulussa ?ilinassa . Teologiaa han opiskeli Nitrassa ja Pazmaneumin unkarilaisessa pappisseminaarissa Wienissa . [2]

Tiso vihittiin papiksi vuonna 1910, ja han toimi pappina aluksi O??adnican ja Rajcan kylissa. Vuonna 1913 han siirtyi Banovce nad Bebravouniin , missa hanesta tuli seurakuntapappi vuonna 1924. Han toimi virassaan aina vuoteen 1945 saakka. Ensimmaisen maailmansodan aikana Tiso toimi tren?inilaisen rykmentin sotilaspastorina. Han kuitenkin sairastui vakavasti, jolloin hanet siirrettiin Nitraan, jossa han luennoi teologiasta paikallisessa seminaarissa. Han toimi vuosien 1920 ja 1923 valilla myos piispa Karel Kmetkon sihteerina. Nuorena Tisoon vaikutti erityisesti slovakialaisessa kansallisessa liikkeessa vaikuttanut pastori Andrej Hlinka , joka ajoi esimerkiksi slovakian kielen asiaa ja vastusti kirkon kayttoa Slovakian unkarilaistamistoimissa. [2]

Poliittinen ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1920-luvun puolivalin paikkeilla Tiso vaikutti Hlinkan perustamassa Slovakian kansanpuolueessa ( Slovenska L’udova Strana , SL’S) ja oli vuosien 1925 ja 1939 valilla kansanedustajana. Han toimi vuosina 1927?1929 [1] muun muassa koulu-, urheilu- terveysministerina, mutta piti myos Prahaan keskitettya keskushallintoa Slovakian taloudellisten ongelmien syypaana ja ajoi Slovakialle autonomista asemaa T?ekkoslovakian yhteydessa. [3]

Presidentti Eduard Bene? lupasi ensin tukea autonomiaa kannattaneiden pyrkimyksia, mutta kun lupauksia ei toteutettu, Tiso alkoi kritisoida presidenttia. Bene? oli omaksunut t?ekkoslovakialaisuudeksi kutsutun ajatussuunnan, jonka mukaan slovakit ja t?ekit ovat samaa kansaa ja maan kieleksi tulee lopulta t?ekkoslovakia. Slovakia oli alue, jonka tuli olla maatalousmaata, ja se oli merkittava maan puolustamisen kannalta. Tama luonnollisesti loukkasi slovakkeja. [2] [3] Tisosta tuli Slovakian kansanpuolueen johtaja Hlinkan kuoltua vuonna 1938. [1]

Tiso ja Hitler Berliinissa lokakuussa 1941.

Munchenin sopimuksen jalkeen Slovakialle myonnettiin 19. marraskuuta 1938 autonomia ja Tisosta tuli autonomisen Slovakian paaministeri. T?ekkoslovakian presidentti Emil Hacha erotti Slovakian hallituksen 9.?10. maaliskuuta 1939 valisena yona. 13. maaliskuuta Tiso kutsuttiin Berliiniin , jossa Adolf Hitler kertoi suunnitelmasta lakkauttaa tynka-T?ekkoslovakia. Hitler kaski Slovakian antaa itsenaisyysjulistuksen, tai muuten maa annettaisiin unkarilaisjoukkojen ja Puolan miehitettavaksi. [4]

Kansallismieliset tahot Slovakiassa olivat painostaneet empivaa Tisoa itsenaisyysjulistuksen antamiseen jo aiemmin, ja nyt hanen oli pakko toimia. Slovakian parlamentti kokoontui 14. maaliskuuta 1939 ja antoi lahes yksimielisen itsenaisyysjulistuksen. Unkarilaistaustaiset kansanedustajat vastustivat itsenaisyytta. [4]

Tiso toimi itsenaisen Slovakian paaministerina 14. maaliskuuta ? 28. lokakuuta, jonka jalkeen hanesta tuli maan presidentti. Presidenttina han toimi aina huhtikuuhun 1945 saakka. Tison haasteena oli harjoittaa mahdollisimman itsenaista sisapolitiikkaa ilman, etta Saksaa arsytetaan. Vojtech Tuka , joka kannatti kansallissosialismia ja tiiviimpaa yhteistyota Saksan kanssa, oli pakko nimittaa paaministeriksi. Tison ajatuksena taas oli uskonnollinen, kansallisesti yhtenainen ja vakaa Slovakia, joka harjoittaisi itsenaista ulkopolitiikkaa. Han olisi halunnut pitaa kansallissosialistiset tunnukset ja kaytannot poissa Slovakiasta. [5]

Slovakian armeija osallistui Puolan offensiiviin ja itarintaman taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan. Puolan offensiivin tuloksena Slovakiaan liitettiin takaisin Puolan vuosina 1918 ja 1938 anastamat raja-alueet. Saksa julisti Slovakian nimissa sodan Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille . [2] [6]

Slovakian valtapuolueen, Slovakian kansallisen yhtenaisyyspuolueen, sisalla oli kaksi kilpailevaa ryhmittymaa. Saksa kannatti paaministeri Tukan linjaa ja maarasi heinakuussa vuonna 1940 Tison saapumaan Salzburgiin neuvotteluihin. Neuvottelujen seurauksena Tukan ja sisaministeri Alexander Machin kansallissosialistinen linja paasi maaraysvaltaan. Kansallissosialistisia tunnuksia otetiin kayttoon, ja Tison arvonimeksi tuli Vodca (johtaja). Han tosin jatkoi elamaansa ja toimintaansa kuten ennenkin ja liikkui Bratislavassa ilman henkivartijoita. Han ei presidenttina ollessaan vahvistanut ainuttakaan kuolemantuomiota. [7]

Slovakian parlamentti harjoitti vaihtelevasti autoritaarisyytta ja slovakialaista fasismia . Parlamentti saati kansallissosialismin mukaiset juutalaislait, minka jalkeen Tiso uhkasi erolla, silla piti niita laittomina. Han ei eronnut, silla hanen hengellinen neuvonantajansa, Bratislavan piispa Kmetko kehotti hanta pysymaan virassaan. Juutalaisten lahetysto oli salaisesti kaynyt piispan luona ja vedonneet piispaa puhumaan Tisolle. Tison toiminta oli kuitenkin kaksijakoista; han oli ennen tata pitanyt puheen, jossa han oli maininnut juutalaisten uhkaavan Slovakiaa. [8] [9]

Tukan ja Machin suunnan saatua Saksan tuella vallan alkoivat Slovakian juutalaisten kuljetukset Saksaan ja kohti tuhoamisleireja. Tiso piti aluksi juutalaisten siirtoa Saksaan valttamattomana Slovakian turvallisuuden kannallta, mutta kun tietoa kansanmurhasta alkoi tihkua Slovakiaan, han muuttui asian suhteen empivaksi. Lopulta han kaytti presidentin valtaoikeuksiin kuulunutta armahtamista ja arvioiden mukaan pelasti 30 000?40 000 juutalaista kuljetuksilta. Juutalaisten asema sailyi turvattuna aina vuonna 1944 alkaneeseen kansannousuun saakka. [10]

Viimeiset vuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tiso jakamassa kunniamerkkeja Banska Bystricassa saksalaissotilaille, jotka olivat taistelleet Slovakian kansannousussa.

Slovakian talous kasvoi ennen vuotta 1943, mutta pikku hiljaa se alkoi karsia sitoutuneisuudestaan Saksaan, mika johti osaltaan kansan kasvavaan vastustukseen Tisoa kohtaan. Jotkut halusivat sailyttaa Slovakian valtion myos sodan jalkeen, ja toiset kannattivat T?ekkoslovakian palauttamista. Slovakian kansannousu alkoi elokuussa 1944. Kansannousun alettua Tiso ymmarsi, etta asiat eivat olleet enaa hanen hallinnassaan. Saksalaiset kukistivat kansannousun, ja Tiso nimitti uuden, ?tefan Tison hallituksen. Uusi hallitus keskittyi yllapitamaan jarjestysta ja oli erittain epasuosittu. Uusi paaministeri oli Jozef Tisolle etaista sukua. [11]

3. huhtikuuta 1945 Tiso pakeni Itavaltaan Kremsmunsterin benediktilaiseen luostariin. Yhdysvaltalaiset ottivat hanet kiinni kesakuussa, ja hanet luovutettiin T?ekkoslovakiaan syyskuussa 1945. Saman vuoden joulukuun alussa Bratislavassa aloitettiin julkinen oikeudenkaynti sodan ajan Slovakian johtajia vastaan. Tiso sai kuolemantuomion presidentti Bene?in hylatessa hanen valituksensa ja paaministeri Klement Gottwaldin hallituksen vahvistaessa tuomion. [2] Tuomio annettiin maanpetoksesta ja rikoksista ihmisyytta vastaan seka valtion varojen luovuttamisesta miehittajalle. [1] Tiso hirtettiin Bratislavassa 18. huhtikuuta 1947. [2]

Jalkimaine [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tisoa pidettiin kommunistihallinnon aikana vuosina 1948?1989 esimerkkina pappisfasistista. Myohemmin aarioikeistolaiset kansalaispiirit ovat pitaneet hanta lahes pyhimyksena , joka karsi kansansa puolesta. [12] [13]

Julkinen keskustelu Tison perinnosta on ollut seka hyvaa etta huonoa. Pahimmillaan se on voimistanut aarioikeistoa ja parhaimmillaan se on valottanut Slovakian sodan aikaista yhteistoimintaa ja osuutta Saksan tekemiin rikoksiin. Nykyisessa Slovakiassa lahinna aarioikeistolaiset ja vanhukset muistavat Tison. [14]

Tison perinto ei ole lainkaan yksinkertainen: Slovakian tasavallan synty oli vaikea ja kiistanalainen ja Tisosta tuli valtion symboli. Toisaalta vuosina 1939?1944 maa teki kiistatta suuren kehitysloikan; taman myonsi muun muassa kommunistijohtaja Gustav Husak . [15]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Kirschbaum, Stanislav J.:  A History of Slovakia: The Struggle for Survival . Palgrave Macmillan, 2005. (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d Jozef Tiso Encyclopedia Britannica . Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Kofman, Jan; Roszkowski, Wojciech:  Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century , s. 1031?1033. M. E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 . (englanniksi)
  3. ↑ a b Kirschbaum 2005, s. 168?169.
  4. ↑ a b Kirschbaum 2005, s. 182?183.
  5. ↑ Kirschbaum 2005, s. 186?187, 189, 196.
  6. ↑ Kirschbaum 2005, s. 195, 205.
  7. ↑ Kirschbaum 2005, s. 196, 205?206.
  8. ↑ Kirschbaum 2005, s. 198?199.
  9. ↑ The Fate of the Slovak Jews Holocaust Education & Archive Research Team . Viitattu 21.3.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Kirschbaum 2005, s. 199?200.
  11. ↑ Kirschbaum 2005, s. 196, 205?206.
  12. ↑ Pollard, John: ‘Clerical Fascism’: Context, Overview and Conclusion. Totalitarian Movements and Political Religions , 1.6.2007, 8. vsk, nro 2, s. 433?446. doi : 10.1080/14690760701321528 . ISSN 1469-0764 . Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)
  13. ↑ Mestan, Pavel; Rehak, Alexander: Catholic Church of Slovakia involved in attempts to exculpate fascism Polish Humanist Association . Viitattu 14.3.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Commemorating Tiso Central Europe Review . Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Kirschbaum 2005, s. 201, 222.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jozef_Tiso&oldid=21519577 ”