Itavallan vapauspuolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itavallan vapauspuolue
Freiheitliche Partei Osterreichs

Perustettu 7. huhtikuuta 1956
Puheenjohtaja Herbert Kickl
Ideologia
Poliittinen kirjo oikeisto
Toimisto Theobaldgasse 19/4
A-1060, Wien
Aanenkannattaja Neue Freie Zeitung
Jasenmaara n. 50 000 (2014)
Varit sininen , punainen
Kansallisneuvosto [2]
30 / 183
Liittoneuvosto [3]
14 / 61
Euroopan parlamentti [4]
3 / 18
Kansainvaliset jasenyydet ? ID
Nuorisojarjesto Ring Freiheitlicher Jugend
Opiskelijajarjesto Ring Freiheitlicher Studenten
Kotisivu www .fpoe .at

Itavallan vapauspuolue ( saks. Freiheitliche Partei Osterreichs , FPO) on vuonna 1956 perustettu poliittinen puolue Itavallassa . Puoluetta on sanottu myos liberaalipuolueeksi. Sen puheenjohtajana toimii vuodesta 2021 Herbert Kickl .

FPO on populistinen ja edistyksellinen puolue. Se vastustaa kollektivismia ja kannattaa maltillista sosiaalista uudistusta, tyollisten osallistumista johtamiseen ja Euroopan yhdentymista. Vuonna 2005 maltillisten ja aariainesten erimielisyydet johtivat puolueen jakaantumiseen ja uuden Itavallan tulevaisuuden liitto (Bundnis Zukunft Osterreich; BZO) -puolueen perustamiseen. [5]

Puolueen kansallismielinen linja teki siita epatyypillisen liberaalipuolueen. Se nousi nayttavaan asemaan Itavallan politiikassa sen jalkeen, kun kansallismielisen siiven edustaja Jorg Haider nousi puolueen johtoon 1986. Samalla puolueesta tuli selvasti oikeistolaisempi, ja Haider esitti karkevia lausuntoja ulkomaalaisia vastaan.

Puolue on ollut Itavallan hallituksessa vuosina 1999?2005 ja vuosina 2017?2019.

Puolueen historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Itavallan vapauspuolue perustettiin vuonna 1956 ja se kannatti perustamishetkella samoja aatteita kuin maailmansotien valisen ajan ei-fasistisessa kansallismielinen Landbund ja Saksojen yhdistymista ajanut Suur-Saksan kansanpuolue ( Großdeutsche Volkspartei ). Puolueen kaksi ensimmaista johtajaa Anton Reinthaller ja Friedrich Peter olivat entisia natseja. [6] [7]

Vuosina 1980?1986 puheenjohtajana oli liberaalisiiven edustaja Norbert Steger . [8] Hanen kaudellaan vuonna 1983 vapauspuolue muodosti hallituskoalition sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa. [9] Vuonna 1986 Jorg Haider valittiin puoluekokouksessa puolueen johtoon ja sen kannatus ja nakyvyys kasvoivat. Se nousi Karntenin aluevaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja Haiderista tuli kuvernoori. Samalla puolue muuttui oikeistolaisemmaksi, ja Haider esitti karkevia ulkomaalaisvastaisia lausuntoja. [8]

Puolue menestyi hyvin Itavallan parlamenttivaaleissa 1999 saaden 26,9 % aanista ja muodosti hallitukseen Wolfgang Schusselin Kansanpuolueen (OVP) kanssa. Taman johdosta 14 Euroopan maata, Suomi mukaan lukien, julisti Itavallan boikottiin Euroopan unionin perusarvojen rikkomisesta. Syyna olivat Itavallan vapauspuolueen edustajien antamat avoimet natseja myotailevat ja ulkomaalaisvastaiset lausunnot. Suomessa paatoksen boikottiin yhtymisesta teki paaministeri Paavo Lipponen yksin, muita ministereita, presidentti Martti Ahtisaarta ja eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa kuulematta. [10] Haiderin ministerikausi paattyi helmikuussa 2000 vain kolme viikkoa boikotin alkamisen jalkeen. Boikotti Itavaltaa vastaan kesti seitseman kuukautta ja hairitsi EU:n toimintaa. Useissa maissa, myos Suomessa, kyseltiin, mihin Itavallan eristamisella pyrittiin, kuinka kauan boikotin oli maara kestaa ja miten se oli tarkoitus purkaa. [10] EU asetti tapausta tutkimaan kolmihenkisen komitean, johon kuului muiden muassa presidentti Martti Ahtisaari . Komitea arvosti Schusselin hallituksen toimia rasismia vastaan, vaikka eraita FPO:n jasenia kritisoitiinkin. Komitean suosituksesta boikotti purettiin syyskuussa 2000. [11]

Vuoden 2002 vaaleissa FPO sai vain 10 % aanista, mutta hallituskoalitio Kansanpuolueen kanssa sailyi. Vuonna 2005 populistien ja nationalistisen ryhmittyman kiistat hajottivat puolueen. Niinpa puolueen pitkaaikainen johtaja erosi monien muiden merkittavien johtohahmojen kanssa ja perusti Itavallan tulevaisuuden liiton (BZO), josta tuli FPO:n sijasta Kansanpuolueen hallituskumppani. [9]

Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa vapauspuolue sai 18 % ja 34 paikkaa nousten kolmanneksi suurimmaksi Itavallan parlamentissa. Itavallan vapauspuolue ja Itavallan tulevaisuuden liitto menestyivat naissa vaaleissa hyvin kasvaneen inflaation ja talouskasvun heikkenemisen vuoksi. Ulkomaalaisiin suhtaudutaan Itavaltaa epaluuloisemmin vain Britanniassa. Paapuolueita epaillaan usein korruptiosta, vaikka Itavalta on maailman vahiten korruptoituneita maita. [12]

Itavallan vapauspuolueen puheenjohtaja vuodesta 2005 on Heinz-Christian Strache , joka ei ole pehmentanyt puheitaan toisin kuin edeltajansa Haider. [12]

Vuonna 2010 puolue sai Wienin kunnallisvaaleissa 26 % aanista ja nousi siella toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien jalkeen. [9]

Joulukuussa 2017 puolue muodosti kansanpuolueen kanssa koalitiohallituksen, jonka liittokansleriksi tuli kansanpuolueen Sebastian Kurz ja apulaisliittokansleriksi vapauspuolueen Strache. [13]

Toukokuussa 2019 Puolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache erosi skandaalin vuoksi varakanslerin paikalta ja puolueen puheenjohtajuudesta, kun han jai kiinni Ibizalla kuvatusta videosta. [14] .

Ibiza-skandaaliksi kutsuttujen tapahtumien seurauksena siis OVP:n ja FPO:n hallitusyhteistyo kriisiytyi ja maassa ajauduttiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa 2019. Vaaleissa entisen liittokansleri Kurzin johtama OVP sai vaalivoiton ja lisasi kannatustaan yli viisi prosenttiyksikkoa ja sai 37 % aanista. Suurin haviaja oli skandaalin ytimessa ollut oikeistopopulistinen Vapauspuolue FPO, joka sai 16 % aanista menettaen kannatuksestaan kymmenen prosenttiyksikkoa. FPO:n romahdukseen vaikuttivat Ibiza-skandaalin lisaksi puoluejohtaja Stracheen kohdistuneet epailyt kulukorvausten vaarinkaytosta seka se, etta tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattava liittokansleri Kurz oli tullut tassa asiassa ikaan kuin FPO:n tontille. [15]

Norbert Hofer oli puolueen puheenjohtaja 2019?2021. [16]

Die Welt kertoi elokuussa 2020, etta Spiegel ja Suddeutsche Zeitung olisivat vaaristellylla kirjoittelullaan aiheuttaneet Stracheen kohdistuneen Ibiza-kohun. Tapaukseen liittyva video sisalsi muutakin sisaltoa kuin naiden lehtien siita valikoiman sisallon, jolla lehdet ovat asettaneet Strachen kielteiseen valoon. [17]

Ideologia ja linjaukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vapauspuolue on ollut amerikkalaisvastainen ja laheinen Venajalle ja Vladimir Putinille . [18]

Puheenjohtajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puheenjohtaja Kausi
Anton Reinthaller 1956?1958
Friedrich Peter 1958?1978
Alexander Gotz 1978?1979
Norbert Steger 1979?1986
Jorg Haider 1986?2000
Susanne Riess-Passer 2000?2002
Mathias Reichold 2002
Herbert Haupt 2002?2004
Ursula Haubner 2004?2005
Heinz-Christian Strache 2005?2019
Norbert Hofer 2019?2021
Herbert Kickl 2021?

Puolueen kannatuksen vaihtelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansallisneuvosto
Vaalivuosi Aanien luku % aanista Paikkojen luku
1956 283 749 6.5 % 6
1959 336 110 7.7 % 8
1962 313 895 7.0 % 8
1966 242 570 5.4 % 6
1970 253 425 5.5 % 6
1971 248 473 5.5 % 10
1975 249 444 5.4 % 10
1979 286 743 6.1 % 11
1983 241 789 5.0 % 12
1986 472 205 9.7 % 18
1990 782 648 16.6 % 33
1994 1 042 332 22.5 % 42
1995 1 060 175 22.0 % 41
1999 1 244 087 26.9 % 52
2002 491 328 10.0 % 18
2006 519 598 11.0 % 21
2008 797 993 18.2 % 35
2013 958.285 20.5% 40
2017 1 316 442 26.0 % 51
2019 772 666 16.2% 31

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Austria Parties and Elections in Europe . 2019. Viitattu 28.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Aktueller Sitzplan des Nationalrates parlament.gv.at . 14.11.2019. Itavallan parlamentti. Viitattu 28.12.2019. (saksaksi)
  3. ↑ Aktueller Sitzplan des Bundesrates parlament.gv.at . 19.12.2019. Itavallan parlamentti. Viitattu 28.12.2019. (saksaksi)
  4. ↑ MEPs: Austria europarl.europa.eu . Euroopan parlamentti. Viitattu 28.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Austria Encyclopedia Britannica
  6. ↑ Anton Reinthaller Wiener Zeitung. Viitattu 14.3.2013. (saksaksi)
  7. ↑ Ex-FPO-Obmann Friedrich Peter gestorben Der Standard . Viitattu 14.3.2013. (saksaksi)
  8. ↑ a b The Freedom Party of Austria (FPO) Virtual Vienna Net. Viitattu 14.3.2013. [ vanhentunut linkki ]
  9. ↑ a b c Timeline Austria BBC. Viitattu 14.3.2013.
  10. ↑ a b Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2001 , s.86. Helsinki: Otava, 2000.
  11. ↑ Anniina Wallius: Vapauspuolueen hallitusvastuu pani Itavallan EU-boikottiin Yle Uutiset . 9.10.2008. Viitattu 22.7.2015.
  12. ↑ a b Itavallan aarioikeisto sai ison siivun valtaa 2008. Yle. Viitattu 14.3.2013.
  13. ↑ Kokkonen, Yrjo: Aarioikeisto hallitusvastuuseen Itavallassa ? erittain kunnianhimoinen ilmasto-ohjelma 18.12.2017. Yleisradio. Viitattu 18.12.2017.
  14. ↑ Itavallan oikeistopopulistinen varakansleri eroaa lahjusskandaalin takia 18.5.2019. ESS. Viitattu 29.9.2019.
  15. ↑ Sebastian Kurzista odotetusti vaalivoittaja Itavallassa, oikeistopopulistit romahtivat ? Kirjeenvaihtaja: Kurz voi vapaasti valita hallituskumppaninsa Yle Uutiset . Viitattu 24.2.2020.
  16. ↑ Norbert Hofer Osterreich Parlament. Viitattu 29.9.2019. (saksaksi)
  17. ↑ Neue Sequenzen konnten Strache entlasten Die Welt
  18. ↑ Itavallassa historialliset presidentinvaalit ? aarioikeiston johtama maa ei enaa jaisi yksin Helsingin Sanomat . 1.12.2016.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itavallan_vapauspuolue&oldid=22227948 ”