Henry L. Stimson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henry L. Stimson
Yhdysvaltain 46. ulkoministeri
28. maaliskuuta 1929 ? 4. maaliskuuta 1933
Edeltaja Frank B. Kellogg
Seuraaja Cordell Hull
Henkilotiedot
Syntynyt 21. syyskuuta 1867
New York
Kuollut 20. lokakuuta 1950  (83 vuotta)
Washington (DC)
Ammatti lakimies, sotilas
Puoliso Mabel White Stimson
Tiedot
Puolue Republikaanit
Uskonto Presbyteeri

Henry Lewis Stimson ( 21. syyskuuta 1867 ? 20. lokakuuta 1950 ) oli yhdysvaltalainen poliitikko. Han toimi kahdesti Yhdysvaltain sotaministerina , ensin William Howard Taftin ja myohemmin Franklin D. Rooseveltin hallituksessa. Lisaksi han toimi ulkoministerina vuosina 1929–1933 ja Filippiinien kenraalikuvernoorina vuosina 1927–1929.

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stimson syntyi New Yorkin kaupungissa 21. syyskuuta 1867. [1] Han opiskeli Phillips Academy -koulussa Andoverissa , mista valmistui vuonna 1884, ja Yalen yliopistossa , mista valmistui vuonna 1888. Han opiskeli jonkin aikaa myos Harvardin yliopistossa ja sai vuonna 1891 luvan lakimiehen toimen harjoittamiseen New Yorkin osavaltiossa. [2] Han ystavystyi New Yorkissa Theodore Rooseveltin kanssa, silla heilla oli paljon yhteisia piirteita. [3]

Vuonna 1906 presidentti Theodore Roosevelt nimitti Stimsonin piirisyyttajaksi New Yorkin osavaltion etelaiseen piiriin. [1] [4] Myohemmin Roosevelt jarjesti Stimsonin republikaanien ehdokkaaksi New Yorkin kuvernooriksi vuonna 1910, silla Charles Evans Hughes ei halunnut pyrkia kolmannelle kaudelle. [5] Stimson kuitenkin havisi vaalit 65 000 aanen erolla demokraattien John Alden Dixille . [6] Seuraavana vuonna presidentti William Howard Taft nimitti Stimsonin sotaministerikseen . [1]

Stimson osallistui ensimmaiseen maailmansotaan Yhdysvaltain armeijan riveissa. Han toimi lopulta 31. tykistorykmentin paallikkona. [1]

Presidentti Calvin Coolidge nimitti Stimsonin vuonna 1927 Filippiinien kenraalikuvernooriksi . Stimson pysyi tehtavassa vuoteen 1929 asti, jolloin hanesta tuli Herbert Hooverin ulkoministeri vuosiksi 1929?1933. [1]

Toisen maailmansodan alettua demokraattisen puolueen presidentti Franklin D. Roosevelt pyrki yhdistamaan maata, joten han nimitti tunnetun republikaanipoliitikko Stimsonin sotaministeriksi vuonna 1940. [1]

Sotaministerina Stimson vastusti moraalisista syista toisen maailmansodan loppupuolella Saksan ja Japanin terrori- ja palopommituksia. Han myos arveli, etta Yhdysvaltain ei Neuvostoliiton muodostaman uhan vuoksi kannattaisi tuhota Saksan teollisuutta taydellisesti. Myos ydinaseen kayttoon han suhtautui kriittisesti. [1]

Stimson jai Harry S. Trumanin noustua presidentiksi elakkeelle 21. syyskuuta 1945, silla tuli taman kanssa huonosti toimeen. Han kuoli Washingtonissa 20. lokakuuta 1950. [1]

Bibliografia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [1]

  • American Policy in Nicaragua (1927)
  • Democracy and Nationalism in Europe (1934)
  • The Far East Crisis (1936)
  • On Active Service in Peace and War (omaelamakerta, 1948)

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Fuess, Claude Moore: Political Episode: Henry L. Stimson and the New York Campaign of 1910. Proceedings of the Massachusetts Historical Society , 1944–1947. Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e f g h i Simkin, John: Henry L. Stimson Spartacus Educational . 1997. Viitattu 7.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Fuess 1944-1947, s. 392
  3. ↑ Fuess 1944–1947, s. 393
  4. ↑ Fuess 1944–1947, s. 394
  5. ↑ Fuess 1944–1947, s. 397–399
  6. ↑ Fuess 1944–1947, s. 402
Yhdysvaltain ulkoministerit
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henry_L._Stimson&oldid=22279512 ”