Espoo Blues
oli
espoolainen
jaakiekkoseura
, jonka kotihallina toimi
Espoo Metro Areena
. Vuonna 1984 perustetun Espoo Bluesin viimeinen kausi
Liigassa
oli
2015?2016
, jonka jalkeen seura ajautui konkurssiin. Espoon Bluesin naiset pelasivat talla nimella
naisten SM-liigassa
viela muutaman kauden taman jalkeen, mutta 2019 nimi vaihdettiin
Kiekko-Espooksi
, joka oli Bluesin aikaisempi nimi.
[1]
Seuran miesten joukkue tuli tunnetuksi taistelevasta pelitavastaan. Se pelasi paikoin heikosta runkosarjamenestyksesta huolimatta kuuden kauden aikana (2006?2012) viidesti SM-liigan mitalipeleissa. Bluesin juniorituotantoa pidetaan yleisesti yhtena Suomen parhaista.
[2]
Bluesin omisti vuodesta 2004 lahtien rikkaiden varallisuudenhoitoon erikoistunut luxemburgilainen vakuutusyhtio
Lombard International Assurance
.
[3]
Sita ennen Bluesin omisti
Jussi Salonojan
sijoitusyhtio JOY Capital Oy. Salonoja toimi myos Bluesin toimitusjohtajana 1. huhtikuuta 2001 ? 6. elokuuta 2003.
[4]
[5]
6. kesakuuta 2011 ilmoitettiin
Markus Lindstromin vaistyvan toimitusjohtajan paikalta ja samalla kokonaan pois Bluesin palveluksesta. Hanen paikkansa otti jalleen Jussi Salonoja, jonka tarkeimpiin tehtaviin ilmoitettiin kuuluvan talouden tervehdyttamisen seka omistuspohjan laajentamisen. 2. helmikuuta 2012 Blues Hockey Oy myi Espoon Bluesin Jaakiekko Espoo Oy -yhtiolle. Yhtio ajautui kuitenkin konkurssiin maaliskuussa 2016.
[6]
Espoo Blues on voittanut historiansa aikana naisten Suomen mestaruuden perati 14 kertaa ja ollut kerran finaalissa haviavana osapuolena. Pronssimitalit seura on voittanut viidesti. 20 mitalillaan se on suomalaisen naisjaakiekon menestynein joukkue.
Espoo Blues saavutti ensimmaisen miesten SM-hopeansa kaudella
2007?2008
ja toisen hopeansa kaudella
2010?2011
.
15. helmikuuta 1984
Jaahonka
,
EPS
ja
EJK
yhdistyivat
Kiekko-Espooksi
ja K-Espoo peri Jaahongan paikan
II-divisioonaan
. Aluksi kotikenttana toimi
Matinkylan
jaahalli. Kiekko-Espoo pelasi ensimmaisen kautensa 1984?1985 II-divisioonan etelalohkossa. Kaudella 1985?1986 K-Espoo pelasi toisen kautensa II-divisioonassa ja oli lohkonsa neljas. Kaudella 1986?1987 K-Espoo sijoittui lopulta kolmanneksi. Kaudella 1987?1988 Kiekko-Espoo oli II-divisioonan lohkonsa paras ja nousi kauden paatteeksi
I-divisioonaan
. K-Espoo ylsi heti kolmanneksi ensimmaisella I-divisioonakaudellaan kaudella 1988?1989. Kausi 1989?1990 I-divisioonassa ei sujunut yhta menestyksekkaasti K-Espoon jaadessa 9. sijalle. K-Espoo paransi sijoitustaan kaudella 1990?1991 taistelemalla itsensa viidenneksi.
Kausi 1991?1992 oli menestyksekas Kiekko-Espoon ollessa I-divisioonan paras ja kevaalla joukkue juhli nousuaan SM-liigaan pudotettuaan
Joensuun Kiekko-Pojat
(
JoKP
) liigasta
[7]
. Joukkueen tehokkaimmat pistemiehet SM-karsinnassa olivat
Jan Langbacka
ja tuleva
NHL
-tahti
Jere Lehtinen
, I-divisioonassa tehokkain oli
Tero Lehtera
.
Kausilla
1992?1993
ja
1993?1994
K-Espoo valtti karsinnat ollen 11. ja kaudella
1994?1995
seura ylsi ensimmaisen kerran
pudotuspeleihin
, mutta noyrtyi
Lukon
edessa otteluvoitoin 3?1. Jalleen kaudella
1996?1997
K-Espoo ylsi pudotuspeleihin, mutta havisi kuitenkin ensimmaisella kierroksella
HPK:lle
voitoin 3?1. Kaudella
1997?1998
viimeisiaan vedellyt K-Espoo yllatti pudottamalla runkosarjan voittaneen
TPS:n
puolivalierissa, vaikka K-Espoo oli sijoittunut runkosarjassa vasta sijalle kahdeksan. Valierissa joukkue havisi kuitenkin
HIFK:lle
seka pronssiottelussa
Jokereille
, joten K-Espoo oli lopulta neljas, mika oli Kiekko-Espoon paras sijoitus SM-liigassa.
Kiekko-Espoon nimi vaihtui Bluesiksi kesalla 1998 ja uudella nimellaan joukkue pelasi kauden
1998?1999
alkupuoliskon evakossa
Helsingin jaahallissa
, silla uusien vaatimusten takia
Matinkylan jaahalli
ei enaa tayttanyt SM-liigan vaatimuksia.
Lansiauto-areena
valmistui tammikuussa 1999
Tapiolaan
Bluesin uudeksi kotihalliksi. Areenan ensimmaisessa ottelussa
HIFK
kavi hakemassa 1?3-vierasvoiton. Areenan historian ensimmaisen maalin ampui, myohemmin myos Bluesia edustanut silloinen HIFK-puolustaja,
Jere Karalahti
.
[8]
Blues selviytyi pudotuspeleihin historiansa ensimmaisella kaudella voittamalla runkosarjan paatospelissa kotonaan
Tapparan
maalein 2?1.
[9]
Bluesin pudotuspeleihin vieneesta voittomaalista vastasi Christian Ruuttu ajassa 50.34.
[10]
. Pudotuspeleissa tie nousi kuitenkin pystyyn kun vastaan asettunut HIFK pudotti Bluesin jatkosta otteluvoitoin 3?1.
[11]
.
Kaudella
1999?2000
Bluesin sijoittui runkosarjassa sijalle seitseman
[12]
ja
Dale McTavish
teki runkosarjassa Bluesille perati 32 maalia
[13]
, mutta puolivalierissa
HPK
pudotti Bluesin voitoin 3?1.
[14]
.
Kaudella
2000?2001
Blues jai pudotuspelien ulkopuolelle havittyaan ratkaisevan viimeisen runkosarjapelinsa HIFK:lle 1?3 kotihallissaan.
[15]
Kaudella
2001?2002
Blues oli kahdeksas havittyaan puolivalierissa suoraan kolmessa ottelussa
Tapparalle
. Samaa joukkuetta vastaan paattyi Bluesin taival myos
seuraavalla kaudella
, kun Tappara vei puolivalierasarjan seitsemannen ottelun jatkoajalla, jattaen Bluesin lopulta viidenneksi. Seuraavat kaksi kautta sujuivat huomattavasti vaatimattomammin.
Kevaalla 2004
Blues oli kahdeksas ja seuran 20-vuotisjuhlakaudella
2004?2005
vasta yhdestoista, jaaden pudotuspelien ulkopuolelle. Tuona kevaana joukkue teki isoja muutoksia organisaationsa ja seuran suunta kaantyi hiljalleen nousuun.
Kauden
2005?2006
alussa otettiin kayttoon Bluesin uusittu logo, johon palasi espoolaisten vanha symboli kruunu. Kausi paattyi kahdeksanteen sijaan. Kaudella
2006?2007
joukkue eteni yhdeksan vuoden tauon jalkeen valieriin. Tallakin kertaa joukkue havisi pronssiottelun, jossa vastustajana oli HPK.
Kaudella
2007?2008
Blues rikkoi joukkueen ennatyksen voitettujen otteluiden putkessa 12 ottelulla, edellisen ennatyksen oltua kuusi voitettua ottelua. Pudotuspeleissa Blues eteni ensi kertaa finaaleihin pudotettuaan ensin HIFK:n puolivalierissa ja noustuaan valierissa 1?3 -tappioasemasta 4?3 -voittoon
Jokereita
vastaan. Finaalisarjassa Blues havisi
Karpille
otteluvoitoin 4?1. Tasta seurannut hopeamitali oli myos Bluesin kaikkien aikojen ensimmainen mitali. Kaudella
2008?2009
Blues sijoittui runkosarjassa edellisvuoden tapaan toiseksi.
[16]
Pudotuspeleissa
kevaalla 2009
joukkue eteni valieriin, mutta jai kuitenkin ilman mitalia kauden paattyessa tappioon pronssiottelussa
KalPaa
vastaan.
Kaudelle
2009?2010
Espoo Blues otti kayttoon jalleen uuden logon.
[17]
Pelillinen menestys jai kolmen perattaisen mitalipeleihin johtaneen kauden jalkeen laihemmaksi, ja Blues putosi pudotuspelien Villi kortti -kierroksella Karppia vastaan otteluvoitoin 1?2.
Stefan Ohman
piti hallussaan
Veikkauksen Kultaista kyparaa
vuonna 2010.
Kaudella
2010?2011
Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa nousemalla Villi kortti-kierrokselta loppuotteluihin pudottaen ensin
Karpat
voitoin 2?1, puolivalierissa
Assat
voitoin 4?2,
[18]
ja valierissa runkosarjan voittaneen
JYPin
otteluvoitoin 4?1. Nain ollen Blues eteni toista kertaa historiassaan liigan loppuotteluihin. Loppuottelusarjassa HIFK oli parempi voitoin 4?0 ja nain Blues voitti seurahistoriansa toisen hopeamitalin.
[19]
Kaudella
2011?2012
Espoo Blues teki SM-liigahistoriaa voittamalla ensimmaisena joukkueena pudotuspelisarjan oltuaan sarjaa ensin haviolla otteluvoitoin 3?0. Runkosarjan voittanut
KalPa
havisi Bluesille puolivalierasarjan ratkaisevassa seitsemannessa ottelussa maalein 1?4, ja lopulta otteluvoitoin 3?4.
Kaudella
2012?2013
sijoittui 12:nneksi ja jai pudotuspelien ulkopuolelle. Sijoitus oli seuran historian huonoin.
Seuraavalle liigakaudelle
2013?2014
Bluesin perasimeen tuli uusi paavalmentaja
Jyrki Aho
, joka luotsasi espoolaiset runkosarjassa kuudenneksi. Puolivalierissa Blues kohtasi Lukon, jota se johti otteluvoitoissa 1?0 ja 2?1, mutta Blues taipui lopulta seitsemaan peliin venyneessa sarjassa.
Kaudella
2014?2015
Blues oli runkosarjassa viides ja sai 100 pistetta. Pudotuspeleissa se kohtasi JYPin, joka voitti espoolaiset voitoin 4?0.
Kausi
2015?2016
oli Bluesin viimeinen kausi. Joukkue ei menestynyt konkurssiuhan alla, nimekkaita pelaajia vaihtoi seuraa ja kotipeleissa ei kaynyt paljon yleisoa. Blues oli lopulta runkosarjassa viimeinen saaden ainoastaan 59 pistetta. Sijoitus oli seurahistorian huonoin.
Maaliskuussa 2016 SM-liigan
puheenjohtaja
Vesa Puttonen
ilmoitti, ettei Blues voinut enaa osallistua sarjaan seuran ajauduttua konkurssiin.
[20]
Kaudella
2008?2009
Espoon Blues pelasi SM-liigan lisaksi uudessa
jaakiekon mestarien liigassa
. Samassa alkulohkossa Bluesin kanssa olivat ruotsalainen
HV 71
ja sveitsilainen
SC Bern
. Blues meni lohkosta jatkoon voitettuaan kaikki ottelut. Valierissa Blues havisi sveitsilaiselle
ZSC Lionsille
, joka lopulta voitti koko turnauksen. Blues selvitti myos tiensa kauden 2009?2010 CHL:n karsintavaiheeseen, mutta maailmalla velloneen laman ja sponsoripulan takia liiga jouduttiin perumaan. Kaudella 2015?2016 Blues nousi uudestaan mukaan CHL:n peleihin. Joukkue eteni kahdeksan parhaan joukkoon, ennen kuin putosi puolivalierissa Karpille.
[21]
Espoon karajaoikeus asetti seuran taustayhtion Jaakiekko Espoo Oy:n
konkurssiin
21. maaliskuuta 2016. Suurimpia velkojia olivat
verottaja
ja
Keskinainen Tyoelakevakuutusyhtio Elo
, jotka olivat hakeneet Bluesia konkurssiin jo marraskuussa 2015. Huhtikuussa 2016 paljastui seuran kokonaisvelkojen maara, joka oli lahes 4 miljoonaa euroa.
[22]
Konkurssipaatoksen jalkeen Blues tiedotti seuran A-junioreiden toiminnan jatkuvan kuluvan kauden loppuun. Bluesin A-nuoret pelasivat
Nuorten SM-liigan
pudotuspeleja ja joukkue paasi finaaliin asti. Finaalissa Blues havisi Ilvekselle.
[23]
Espoo Bluesin toiminta lahti jatkumaan kaudella 2017?2018 seka naisissa etta A-sarjan nuorissa. Naisissa peleja jatkettiin Ysikoppi ry:n mandaatilla. Kaudella 2018?2019 Espoo Blues voitti naisten
SM-liigan
(NSML) mestaruuden. Se kukisti vastustajansa Tampereen Ilveksen, seka sita ennen Kuopion KalPan. A-sarjan nuorissa (ASML) Espoo Blues selviytyi loppupeleihin. Finaalisarjassa vastaan asettautui Oulun Karpat. Jaakiekkokaudella 2018?2019 Espoo Blues voitti kultaa. Se kaatoi finaalisarjassa Tampereen Ilveksen, Karppien jaadessa pronssille. Kauden jalkeen naisten edustusjoukkueen nimi muuttui "takaisin" Kiekko-Espoon alaisuuteen, joukkue sailytti sarjapaikkansa nimen muutoksesta huolimatta.
Blues pelasi kotiottelunsa sini-, kelta-, valkoisilla paidoilla, tumman sinisilla housuilla ja sini-keltaisilla sukilla seka valkoisella kyparalla. Vierasottelut joukkue pelasi valko-, sini-, keltaisella paidalla ja valko-keltaisilla sukilla.
Espoo Metro Areena sisalta
Blues pelasi kotiottelunsa vuonna
1999
valmistuneessa
jaahallissa
Espoossa
,
Tapiolan urheilupuistossa
. Lansiautolla ja areenalla oli vuodesta 1999 lahtien kymmenvuotinen nimisopimus, joka paattyi
28. tammikuuta
2009
. Areenan uudeksi nimeksi tuli Barona-areena. Yleisokapasiteetti jaakiekko-otteluissa areenalla on 7 017. Lokakuussa 2015 Espoon kaupunki solmi yhteistyosopimuksen hallin omistajan kanssa. Hallin nimi muuttui sopimuksen myota Espoo Metro Areenaksi.
[24]
Karpat
ja Blues kohtasivat finaalisarjassa kaudella 2007?2008
Kiekko-Espoon aikana
- SM-pronssia 1993, 1994, 1997, 1998
[25]
Bluesin aikana
- Suomen mestari 14 ? 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2007, 2008, 2009, 2013, 2014, 2015 ja 2019.
- SM-hopeaa 1 ? 2010
- SM-pronssia 1 ? 2006
- Euroopan seurajoukkueiden hopeaa: 2005?2006, 2007?2008, 2009?2010
- Euroopan seurajoukkueiden pronssia: 2008?2009, 2013?2014, 2014?2015
Raimo Kilpio -palkinto
- herrasmiespelaaja
- Tero Lehtera
1994
- Esa Pirnes
2006
Veli-Pekka Ketola -palkinto
- runkosarjan pisteporssin voittaja
- Martin Kariya
2007
- Kim Hirschovits
2015
Kultainen kypara
- pelaajien aanestama paras pelaaja
- Kim Hirschovits
2015
Lasse Oksanen -palkinto
- runkosarjan paras pelaaja
- Kim Hirschovits
2015
Pekka Rautakallio -palkinto
- paras puolustaja
- Arto Laatikainen
2008
Jarmo Wasaman muistopalkinto
- paras tulokas
- Oskar Osala
2008
- Otso Rantakari
2015
Kalevi Numminen -palkinto
- paras valmentaja
- Petri Matikainen
2008, 2011
Timo Hirvonen pelasi Bluesissa/Kiekko-Espoossa vuosina 1992?2003 ja 2005?2006. Kahdentoista kauden aikana Hirvonen pelasi eniten runkosarjaotteluita ja teki neljanneksi eniten tehopisteita Bluesin seurahistoriassa. Joulukuussa 2010, Hirvonen nimettiin Bluesin apuvalmentajaksi. Hirvosen pelinumero 33 on Bluesin seurahistorian ensimmainen jaadytetty numero.
Kiekko-Espoossa jaakiekkoilun aloittanut Jere Lehtinen tuli tunnetuksi voitettuaan
Stanley Cupin
kaudella
1998?1999
.
kenen mukaan?
Numero 33 on jaadytetty myos Bluesin naisilla Paivi Virran, ent. Halosen kunniaksi. Jaadytys oli kaikkien aikojen toinen Suomen naiskiekon historiassa.
[26]
Espoo Bluesin junioritoiminta oli jaakiekossa yksi Suomen laajimmista, jos sen kasvattajaseurojen toiminta otetaan mukaan. Bluesilla on nelja kasvattajaseuraa:
Espoon Jaaklubi
,
Jaahonka
,
Espoon Kiekkoseura
ja
Espoon Palloseura
.
GrIFK
toimi kauden 2011?2012 Bluesin alaisuudessa, mutta siirtyi kaudeksi
2012?2013
HIFK:n
juniorituotannon alaisuuteen. Kasvattajaseurojen pelaajat liittyvat C-juniori-ikaisena joko Bluesin tai Kiekko-Espoon C-juniorijoukkueisiin. Lisaksi kasvattajaseuroilla on toimintaa vanhemmissakin ikaluokissa, jos kaikki eivat mahdu Bluesin tai Kiekko-Espoon juniorijoukkueisiin.
[27]
EJK ja Jaahonka ovat perustaneet HC Espoon A-, B- ja C-juniori-ikaisille, jotka ovat ohittaneet jo kasvattajaseuravaiheen.
[28]
Kasvattajaseurojen edustusjoukkue on
Kiekko-Espoo
, jonka joukkueita pelaa valtakunnallisissa sarjoissa A-, B-, ja C-junioreissa. Espoon Bluesin ja Kiekko-Espoon juniorijoukkueet pelaavat Kiekko-Espoo Juniorit ry:n alaisuudessa.
[29]
Jaahonka voitti vuonna 1987 C-junioreiden mestaruuden ja EPS vuonna 1988.
Lisaksi Blues on yhteistyossa salibandyseura
Espoon Oilersin
kanssa. Yhteistyon merkiksi salibandyliigan Oilers ja Oilersien A-juniorit ottavat pelipaitoihinsa "Part of Blues Family" -tunnuksen.
[30]
Espoo Bluesin A-juniorit voittivat kaudella 2008?2009
A-junioreiden SM-liigan
mestaruuden. Espoo Bluesin B- ja C-juniorit voittivat kaudella 2010?2011 ikaluokkiensa mestaruudet ja A-juniorit saivat hopeaa nuorten SM-liigassa. Blues oli jalleen kaudella 2013-2014 lahella kolmea mestaruutta vanhemmissa junioreissa, kun Blues voitti A- ja C-junioreiden mestaruudet, seka paasi hopealle B-junioreissa.
- A-junioreiden mestaruudet: 1989, 1990, 2009, 2014
- B-junioreiden mestaruudet: 1988, 1993, 2011
- C-junioreiden mestaruudet: 2011, 2012, 2014, 2015
- A-tyttojen mestaruudet: 2004, 2015
- A-junioreiden hopeaa: 2007, 2011, 2013
- B-junioreiden hopeaa: 2012, 2013, 2014
lahde?
Bluesin virallinen kannattajayhdistys on vuonna 1992 perustettu Blues Fan Club ry, joka jarjestaa muun muassa kannattajamatkoja seka julkaisee omaa lehtea. Vuoteen 2011 asti jarjestaytyneesta kannatustoiminnasta katsomossa oli kaytannossa yksin vastuussa vuonna 2007 perustettu suljettu kannattajaryhma Blues Brothers 07. Myohempana kannatustoimintaa organisoi Blueskannattajat, joka on Blues Brothers 07:n ymparille kasvanut kaikille avoin yhteiso.
Commons