Elin Danielson-Gambogi
Danielson-Gambogi 1880-luvulla
Henkilotiedot
Syntynyt	3. syyskuuta 1861 Noormarkku , Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut	31. joulukuuta 1919  (58 vuotta) Antignano , Italia
Kansalaisuus	suomalainen
Taiteilija
Ala	taidemaalari
Taidesuuntaus	naturalismi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elin Kleopatra Danielson-Gambogi ( 3. syyskuuta 1861 Noormarkku , Suomen suuriruhtinaskunta ? 31. joulukuuta 1919 Antignano , Italia ) oli suomalainen taidemaalari . ^[1]

Lapsuus ja taideopintojen alkuvaihe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Danielson-Gambogi oli kotoisin Satakunnasta Noormarkusta, virkamies- ja sotilassuvusta. Molemmilla vanhemmilla oli myos koulusivistysta. Hanen isansa Karl Emil Danielson oli ylioppilas ja aiti Rosa Amalia Gestrin oli kaynyt Porissa tyttokoulua. Danielson-Gambogin pikkuporvarillisen suvun on arveltu olevan yksi syy hanen uravalinnalleen. Elinin perhe kuitenkin karsi rahapulasta katovuosien ja heikkojen viljelymenetelmien takia. Maatila meni konkurssiin Elinin ollessa kymmenvuotias, ja vuosi taman jalkeen hanen isansa teki itsemurhan . Taloudellisista vaikeuksista huolimatta aiti pystyi kustantamaan molemmat tyttarensa yksityiskouluihin. Oletettavasti osa Elinin paattavaisyydesta taiteilijana johtui vaikeista lapsuuden vuosista ja vahvaluonteisista sukulaisnaisista. ^lahde?

15-vuotiaana Danielson kirjautui Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsingissa ja asettui asumaan enonsa kauppias Mauritz Gestrinin ja taman puolison Clara Gesterin kotiin. Koulu ei talloin viela tarjonnut todellisia mahdollisuuksia taiteilijan ammattiin, vaan sita pidettiin lahinna harrastelijoiden kouluna. ^lahde?

Pian Danielsonin koulun aloittamisen jalkeen oppilaitos jakautui kahtia antiikki- ja alkeisluokkaan. Taitojensa perusteella Danielson siirrettiin suoraan antiikkiluokkaan. Opiskelijatovereittensa Helena Westermarckin ja Helene Schjerfbeckin kanssa Danielson kirjoittautui pian antiikkiluokan jalkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemiaan . Adolf von Beckerin pyrkimyksena oli tuoda Suomeen kunnollista, monipuolista taideopetusta ja suunnata oppilaita ulkomaan opintoihin, paaasiallisesti Pariisiin . Yksityisakatemian tarkeimpia oppeja Danielsonille oli oljymaalaustekniikan opettelu ja tutustuminen ranskalaiseen realismiin . Ajalta on sailynyt asetelmia ja henkilokuvia, joita voidaan pitaa niin hyvina harjoitelmina kuin kauniina yksittaisina toinakin. ^lahde?

Taidemaalarin uran valinta ja Pariisi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Danielson epaili kauan taidemaalarin uraa, sen taloudellisen epavarmuuden ja opintojen kalleuden takia. Han harkitsi pitkaan taideteollista uraa, ja opiskelikin posliinimaalausta vuonna 1871. Han ehti tehda muutamia koristemaalauksia Arabian tehtaalle , kunnes lyhyen piirustuksenopettajan uran harkinnan ja opettamisen Jyvaskylan seminaarissa jalkeen han, kahden opettajansa (Sjostrandin ja Adolf von Beckerin ) kannustamana lahti ensimmaiselle opintomatkalleen 1883 Pariisiin .

Danielson opetti 1893 Taideyhdistyksen piirustuskoulussa paaopettajana, 1890 Turun piirustuskoulussa Victor Westerholmin sijaisena ja viela seuraavan talven toisena opettajana ja 1893?1894 Helsingin yliopiston piirustussalissa , vaikka han olikin jo paattanyt ryhtya taidemaalariksi. Tahan syyna olivat lahinna velat, joita han oli aiemmin joutunut ottamaan kattaakseen elinkustannuksensa. Danielson-Gambogi lahti heti uudistamaan koulun rakennetta ranskalaiseen suuntaan ja perusti antiikkiluokan lisaksi maalausluokan.

Han aloitti opintonsa Academie Colarossin naisateljeekoulussa vuonna 1883. Monet muutkin suomalaiset taiteilijat olivat asettuneet Pariisiin . Samassa ateljeessa opiskelivat myos Helena Westermarck , Agda Lindqvist ja Helene Schjerfbeck . Ateljeessa opiskeltiin joka paiva kello kahdeksasta viiteen kipsimallin, asetelman ja elavan mallin piirtamista ja maalausta. Koulu opetti nopeasti Danielsonille kehittyneempaa maalaustekniikkaa ja alastonmallin piirtamista seka maalausta. Suurin osa hanen taidoistaan perustuukin juuri Ranskalaiseen akatemiaan, jossa oppilaat opetettiin piirtamaan ja maalaamaan, mita he nakivat, seka vangitsemaan mallista yleisvaikutelman.

Bretagne ja paluu Suomeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monet taiteilijat matkustivat kesaisin akatemiasta Bretagneen tai muutamia kilometreja Pariisiin ulkopuolelle maalaamaan maalaiselamaa. Bretagnessa oleskellessaan Danielson maalasi paaasiallisesti ulkoilmamaalauksia. Jo ensimmaisena kesanaan 1884 hanen variasteikkonsa kirkastui selvasti, mita tapahtui usein ulkoilmamaalaukseen siirtyneille maalareille. Han ei kuitenkaan omaksunut taysin Bastien Lepagen harmahtavia varisavyja. Bretagnessa valmistuneet teokset kasittelivat aiheiltaan usein laivoja, osterinpoimijoita, omenankorjuuta ja muita miljooseen sijoitettuja henkilokuvia. Tana aikana valmistui Bretagnelaistytto (1885), joka kuuluu hanen merkittavimpiin toihinsa. ^lahde?

Onningebyn taiteilijayhteiso [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bretagnesta Danielson palasi Suomeen ja oleskeli paaasiallisesti Noormarkussa sukulaistensa luona. Han solmi Suomessa ollessaan monia uusia ja lammitteli vanhoja ystavyyssuhteita muun muassa Hanna Ronnbergiin , Fredrik Ahlstedtiin , Victor Westerholmiin, Alex Federleyhyn ja J.A.G Ackeen. Monet naista ystavyyssuhteista saivat alkunsa Ahvenanmaan taiteilijayhteisossa, jota kutsuttiin Onningebyn taiteilijasiirtokunnaksi . Taiteilijat pitivat Onningebyn luontoa kauniina ja innostavana. Yhteison toiminnan aikana syntyivat ensimmaiset suomalaiset talvella ulkoilmassa maalatut maalaukset, muun muassa Danielsonin Talvikalastaja (1877). Muut Danielsonin aiheet kasittelevat usein naisten elamaa, erityisesti naisen ja lapsen valista suhdetta. Erilaiset maatilan toita koskevat aiheet kuuluivat myos aikakauteen.

Pariisin matkoja ja kotiinpaluuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maalattuaan pitkia aikoja Suomen luonnossa Danielson alkoi kaivata takaisin Pariisiin, jonne han lahti heikosta rahatilanteesta huolimatta. Elin asettui Hanna Ronnbergin huonetoveriksi ja opiskeli paivisin Academie Colarossissa . Tama aika Ranskassa jai lyhyeksi. Han palasi takaisin Suomeen, Noormarkkuun vuonna 1888, jonne han ryhtyi rakentamaan omaa ateljeeta. Suomessa ollessaan han toteutti suurta alttaritaulua Ahlaisten seurakunnalle .

Vuonna 1889 Danielson palasi taas Ranskaan, mutta alkoi jo puolen vuoden jalkeen kaivata takaisin kotimaahan. Kukaan Ahvenanmaan yhteison ystavista ei ollut silloin Pariisissa , paitsi Hanna Ronnberg, joka hankin vietti enemman aikaa Edvard Westmanin kanssa. Ystavien puute ja Akseli Gallen-Kallelalta omaksuttu kansallisromanttinen innoitus sai hanet haluamaan taas takaisin Suomeen. Han paattikin matkustaa suoraan Noormarkkuun ohittaen jasenmaaraltaan paisuneen taiteilijayhteison Ahvenanmaalla. Opetustyo Turussa ja hanen sisarensa Tytty, joka asui Tampereella vei hanta myos kohti Noormarkkua.

Suomessa Danielson maalasi useita kansallisromanttisesti varittyneita teoksia, kuten Aidin huoli (1891), Tytto metsassa (1893), Perunannostajat (1893) ja Aiti (1893). Monia naista voi pitaa hanen merkkiteoksinaan. ^[2]

Viela kerran han matkusti Pariisiin , neljannelle ja viimeiselle opintomatkalleen. Matkaa ennen hanen mielessaan oli myos lahto Italiaan , mutta matka paattyi Pariisiin rahan puutteen takia.

Italia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaiset matkat Italiaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pariisin asema taidemaailman keskuksena oli laskemassa 1800-luvun lopulla. Moni nuori, varsinkin symbolismiin suuntautunut taiteilija lahti Italiaan Pariisin sijaan. Danielson lahti Firenzeen 1895 matkastipendin turvin. Henkilokohtaisina syina olivat todennakoisesti kiistat Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajuudesta Helsingissa ja hanen halunsa suuntautua symbolismiin. Neljan kuukauden Firenzessa oleskelun jalkeen han matkusti takaisin Suomeen.

Han palasi kuitenkin jo samana vuonna Italiaan ja asettui Antignanon rannikkokaupunkiin aloittaen merimaisemien maalauksen. Elin ihastui Valimereen ja ryhtyi ahkerasti kuvaamaan sita maalauksissaan. Uudentyyppinen paivanvalo tuotti aluksi hanelle ongelmia. Pian Elin kuitenkin tottui Italian luonnon vareihin ja paahtavaan auringonvaloon. Italiassa valmistui useita kotimaan lehdissa kehuttuja maalauksia kuten Levolle , Rannikkomaisema valimerelta , Tiemaisema ja Valimeren kalastaja .

Danielson ei saanut enaa matkastipendia vuodelle 1896 , mutta han paatti silti jaada Italiaan tekemaan suurta tilaustyota, Kemion kirkon alttaritaulua. Han vuokrasi ison ateljeen ja alkoi tehda luonnoksia itse taulua seka kehyksia varten. Maalauksen valmistumisen jalkeen han palasi Suomeen.

Syyskuussa Danielson lahti takaisin Italiaan. Han ilmoitti kirjeitse sisarelleen avioitumisestaan italialaisen taidemaalarin Raffaello Gambogin kanssa. Raffaello oli 13 vuotta nuorempi kuin Elin. He asuivat Italiassa Torre del Lagon kylassa, pienessa neljan huoneen asunnossa, kunnes talon omistaja suostui rakennuttamaan heidan toiveidensa mukaan uuden kerroksen taloon kahden vuoden vuokrasopimusta vastaan.

Kiertelya Italiassa ja lampunvaloaiheita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosina 1899 ja 1900 Raffaello ja Elin osallistuivat italialaisiin taidenayttelyihin ja myos Pariisin vuoden 1900 maailmannayttelyyn . Samana vuonna Gambogit viela muuttivat takaisin Antignanoon, jossa Elin oli asunut aiemmin. Vuosia 1899 ja 1900 voikin pitaa hanen toidensa lapimurtovuosina ulkomailla. Jopa kotimaan kriitikot olivat tavallista tyytyvaisempia toihin. ^lahde? Tyot kiersivat Pariisissa, Firenzessa, Milanossa, Tampereella, Turussa, Helsingissa ja Viipurissa. Erityisen suosittuja ja varsinkin Italiassa kehuttuja maalauksia olivat Viinitarhassa , Kesa ja vuoden 1900 Promotrice-nayttelyn kolme kehuttua tyota olivat Pesijatar , Omakuva ja Lago di Massaciuccoli . ^lahde?

Elin Danielson-Gambogi maalasi useita lampunvaloaiheita, kuten Paivallisen jalkeen ( 1900 ). Tama oli ilmeisesti maalattu heidan Torre del Lagon kodissaan. Samantyyppinen maalaus oli Talvi-ilta ( 1901 ), jossa mies soittaa mandoliinia.

Aviokriisi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jouluna 1900 Gambogit saivat vieraikseen Dora Wahlroosin , joka ihastui Antignanoon ja paatti jaada sinne vahaksi aikaa maalaamaan. Elinille kuitenkin selvisi, etta Raffaellolla ja Doralla oli suhde. Tama masensi hanta ja latisti hanen tyotahtiaan. Tasta huolimatta Turun nayttelyssa oli kolme hanen tyotaan vuonna 1901. Naista ehka merkittavin oli teos Poutapaiva . Teoksessa nainen ripustaa markia vaatteita kuivumaan narulle paahtavassa Valimeren auringossa. Tarkasti piirretyt heittovarjot, kasvillisuuden seka vaatteiden kuulto ja kimallus luovat hienostuneen kuvan valosta.

Vuonna 1901 Gambogit matkustivat Suomeen. He maalasivat maalaistalossa Ahvenanmaalla . He osallistuivat myos suomalaisten taiteilijoitten syysnayttelyyn, joka oli Gambogeille suuri menestys. Esilla oli Italiassa tehtyja toita ja vanhoja, Suomessa ennen myymatta jaaneita toita. Naissa maalauksissa Elin oli siirtynyt tyyliltaan lahemmaksi miehensa koloristisempaa ilmaisua.

He palasivat Pietarin kautta takaisin Italiaan vuonna 1902. Elin kuitenkin lahti Suomeen aviokriisiaan pakoon saman vuoden joulukuussa. Hanen oli kuitenkin palattava takaisin Italiaan, koska Raffaello oli sairastunut, eika olisi selvinnyt ilman vaimonsa paivittaista apua.

Taloudellisia huolia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosina 1904 Raffaellon ja 1903 Elinin maalaamista omakuvista heijastuu heidan parisuhteensa tila. Elinin ylpea harmahtava kasvokuva kertoo hanen paattavaisyydestaan huolehtia miehestaan ja heidan taloudellisesta selviytymisestaan. Raffaello nayttaa taas murtuneelta ja karsivalta. Elinin kirjeista kay ilmi, ettei Raffaello juuri piitannut maalaustensa myynnista. ^lahde? Italiassa oli tahan aikaan hyvin vaikea saada toita kaupaksi, vaikka olisikin myynyt hyvalla kasityotaidolla tehtyja toita halvalla. Raffaello ei myoskaan huolehtinut arkiaskareista, kuten han oli avioliiton alkuaikoina tehnyt.

Vuoden 1905 Gambogit viettivat heikosta rahatilanteestaan huolimatta kesan Volterran kaupungissa Italiassa. Heille kunnostettiin jalleen kerran talon ylakerrasta oma ateljee. Elin joutui kayttamaan rahojaan Suomessa tahan, koska rahaa ei ollut Italiassa. Heidan oli hyvin vaikea tulla toimeen. Saadakseen rahaa elamiseen Elin toivoi myyvansa jotain Turun ja Helsingin nayttelyissa ja Tampereen taideyhdistyksen nayttelyssa. Naina aikoina valmistui hanen maalauksensa Lukuhetki , joka on nakyma Mauritz Gesterin, Elinin enon, vierashuoneesta.

Viimeiset vuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elinin aiti kuoli Suomessa 1908. Elin paasi Suomeen vasta 1911 kootakseen laajan nayttelyn omista ja Raffaellon toista. Koko Suomessa olonsa ajan Elin sairasteli. Tama jai hanen viimeiseksi Suomen vierailukseen. Italiaan han palasi vuoden 1913 lokakuussa. Han jatkoi maalaamista, jarjesti yhteisnayttelyn Raffaellon kanssa omassa ateljeessaan ja osallistui Venetsian biennaaliin . Han lahetti toita myos Turun taideyhdistyksen nayttelyyn. Toiden menestysta esti kuitenkin nuorten taiteilijoiden arvostuksen puute Suomessa. ^lahde? Loppuaikoina han ei ollut enaa tekemisissa Suomen taidemaailman kanssa eika juuri osallistunut tai pitanyt nayttelyita. Suurimpana syyna tahan oli ensimmaisen maailmansodan ja Suomen sisallissodan aiheuttama yhteydenpidon ja matkustamisen vaikeus ja Suomen muuttuneet taidepiirit. ^lahde? .

Elin Danielson-Gamobogi kuoli Antignanossa 31.12.1919 keuhkokuumeeseen ja hanet haudattiin Livornon Misericordia-hautausmaalle. Hauta poistettiin vuonna 1984. Hauta kuitenkin palautettiin 14. joulukuuta 2004, ja hautausmaalla jarjestettiin Elin Danielson-Gambogin ja hanen puolisonsa Raffaello Gambogin maallisten jaannosten uusi siunaustilaisuus ja samassa yhteydessa paljastettiin haudalle pystytetty uusi muistomerkki. ^[a]

Tekniikka ja tyyli [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elin Danielson-Gambogin piirustustekniikka on hyvin lahella ranskalaista 1800-luvun akateemista tapaa piirtaa. Piirustus perustuu tarkkaan kaksiulotteiseen muotojen nakemiseen ja sita tukee kolmiulotteisen muodon tajuaminen. Hanen akateemiset harjoitelmansa Academie Colarossin ajoilta kertovat kyvysta havaita tasmallisia mittasuhteita ja asettaa valoisuusasteita niin, etta muoto tulee parhaiten esille. Tata samaa perusteellista havaitsemista han jatkoi maalauksissaan.

Elin Danielson-Gambogin maalaukset suuntautuvat eniten naturalismiin . Naturalismi oli viela Danielson-Gambogin aloittaessa uraansa aivan uusi aate ja maalaustapa. Elin ja muut naturalistit pyrkivat yleensa ulkoilmamaalaukseen, jossa mallia ei ollut ateljeessa vaan kaikki maalattiin ulkoilmassa ja luonnon valossa naturalismin keulakuvan Bastien Lepagen tapaan. Toisaalta Elin oli hyvin kiinnostunut myos lampimasta lampun valosta. Han ei kuitenkaan omaksunut harmahtavaa variasteikkoa niin kuin Lepage, vaan kaytti kirkkaita vareja maalauksissaan. Naturalismia voidaan pitaa suuntauksena impressionismin ja akateemisen maalauksen valilla, mutta hanen toistaan vain muutama on suoranaisesti impressionistinen.

Idealismi ja kapina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Danielson-Gambogi kapinoi perinteisia sukupuolirooleja vastaan ja vastusti naisten aliarviointia ammatinharjoittajina. Hanen tyonsa provosoivat usein aikansa vanhoillisia suomalaisia taidekriitikkoja ja kulttuurihenkiloita.

Erityisesti naisen kuvaaminen epasovinnaisella tavalla heratti kriitikkojen huomion. Naista kohutuimpia olivat kolme makuuhuoneinterioorin sijoittuvaa maalausta Levolle , Aamuvaatetus ja Siivooja . Erityisesti Siivooja -maalaus, johon oli kuvattu korsetti, ja Aamuvaatetuksen sijaamaton parivuode nostattivat kohua. Tahan aikaan alastomuutta pidettiin usein luonnon kauneutena, ja intiimia vaatekappaletta pidettiin paljon sopimattomampana.

Postuumit nayttelyt ja muistomerkit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1995 Hameenlinnan taidemuseossa oli Elin Danielson-Gambogin nayttely. Samana vuonna ilmestyi Riitta Konttisen ja Ulla Savojarven kirjoittama kirja Elin Danielson-Gambogi .

Hauta Livornossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2002 Suomen suurlahetyston pyynnosta Suomen Livornon kunniakonsulaatti ryhtyi selvittamaan Elin Danielson-Gambogin haudan sijaintipaikkaa. Alkuperainen hautamuistomerkki oli poistettu hautausmaalta hautojen uudelleenkayttoa koskevan lain mukaisesti. Konsulaatti onnistui loytamaan alkuperaisen hautapaikan hautakiven poistamisesta huolimatta ja saamaan talteen puolisoiden maalliset jaannokset erillisiin sinkkilaatikoihin. Taman lisaksi konsulaatti pyrki toiminnallaan vahvistamaan paikallisen yleison kiinnostusta kahden taiteilijan elamantyota kohtaan. Tata tarkoitusta varten tukemaan jarjestettiin Elin Danielsonille omistettu nayttely Livornon kaupungin taidemuseossa Museo Civico Giovanni Fattorissa vuonna 2002. Nayttelyn yhteydessa julkaistiin myos asianmukainen nayttelyluettelo. ^[3]

Vuonna 2004 valmistui Elin Danielson-Gambogin ja hanen miehensa muistomerkki Livornon Misericordian hautausmaalle. Teoksen suunnitteli ja toteutti livornolainen kuvanveistaja Antonio Vinciguerra yhdessa arkkitehti Fernando Bernaccan kanssa. Siihen on kaiverrettu Raffaello Gambogin vaimolleen Elinille osoittama runollinen omistuskirjoitus, joka oli myos alkuperaisessa hautakivessa. Luultavasti runo on peraisin livornolaisen kirjailijan Giovanni Targioni Tozzettin kynasta. Kirjoitus on ollut taiteilija Vinciguerran innoittajana hanen suunnitellessaan hautamuistomerkkia. ^[3]

Vuonna 2007 Didrichsenin taidemuseossa oli Elin ja Raffaello Gambogin taideteosten nayttely ja vuonna 2011 Retretin taiteilijapareja-nayttelyssa oli esilla Elinin ja hanen puolisonsa maalauksia.

Muistomerkki Noormarkussa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Societa Dante Alighieri di Pori (Porin Italiaseura) pystytti vuonna 2011 Noormarkkuun Elin-Danielson-Gambogin syntyman 150-vuotismuistomerkin. Taiteilija Anja Karkku-Hohdin tekema muistomerkki paljastettiin Noormarkun Klubin puutarhassa 22. lokakuuta 2011. Kaksi metria korkean teoksen jalusta on Kurun harmaata graniittia ja maalattua terasputkea. Ylaosa koostuu maalatuista, laserleikatuista teraslevyista, joita on viisi kerrosta. Teos kuvaa Elinin uraa Suomessa ja Italiassa. Hillitty variasteikko ilmentaa lampimia valimerellisia ja viileita pohjoisia savyja. Veistos muistuttaa maalaustelinetta . Teraslevyjen leikkauksissa on muistumia Antignanon ja Toscanan maisemasta seka Noormarkusta. ^[4]

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 
  Balda-tadin ajanviete , 1886, yksi hanen paheksutuista toistaan ^[2]
• 
  Talvikalastajia , 1887
• 
  Muotokuva Victor Westerholmin Hilma-vaimosta, 1888 ^[b]
• 
  Paattynyt aamiainen , 1890, josta han totesi itsekin, etta olisi saanut jaada maalaamatta ^[2]
• 
  Walborg Jacobsson-Eager , 1890
• 
  Sisarukset , 1891 ^[5]
• 
  Aidin huoli , 1891, jonka aihe aidista etsimassa taita lapsensa hiuksista heratti kauhistusta Paivalehden kriitikossa ^[2]
• 
  Tytto ja kissat kesaisessa maisemassa , 1892
• 
  Perunannostajat , 1893
• 
  Viinitarhassa , 1898
• 
  Viinitarhassa II , 1898
• 
  Antignano , 1900
• 
  Poutapaiva , 1900
• 
  Italialainen perhe , 1900
• 
  Iltahetki (Paivallisen jalkeen) , 1900, jossa Raffaello soittaa kitaraa vieraalle
• 
  Kotiinpaluu iltavalossa , 1901
• 
  Muusikko , tuntematon tekovuosi
• 
  La Merenda , 1904, Antignanon rannalla
• 
  Kihlapari , 1906
• 
  Pianonsoittaja , 1907
• 
  Auringon laskiessa , 1915
• 
  Antignano , 1917

Muita toita:

• 1887 Talvikalastus
• 1890 Kesayo
• 1891 Ruissalon silta

Lisaksi Danielson-Gambogi teki alttaritaulut Ahlaisten kirkkoon (1888), Kemion kirkkoon (1897) ja Noormarkun vanhaan kirkkoon (1899). Noormarkun alttaritaulu tuhoutui sisallissodan aikana 1918.

Taidekauppa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bukowski-Horhammerin huutokaupassa myytiin joulukuussa 2000 interioorimaalus Sisarukset (1891) 1,4 miljoonan markan hinnalla lahtohinnan oltua 250 000 markkaa. ^[5] Bukowskin huutokaupasta joulukuussa 2008 myytiin maalaus Balda-tadin ajanviete (1886) 150 000 euron lahtohinnalla. Tata muotokuvaa pidettiin aikoinaan moraalittomana. Naisten tupakointi ja kortinpeluu ei ollut sopivaa. ^[6]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Ekstrom, Kjell ? Skogsjo, Hakan (2003): Konst pa Aland: en guide . Skogsjomedia. ISBN 951-98576-7-2 .
• Ekstrom, Kjell: Onningebykolonin - en bortglomd konstnarsgemenskap fran landskapsmaleriets guldalder. Tidskriften Skargard 4/2001.
• Heininen, Virve (2007): Elin Danielson-Gambogi ? Italian valossa . Didrichsen. ISBN 952-5567-11-7 .
• Konttinen, Riitta (1991): Taiteilijapareja . Otava. ISBN 951-1-10964-2 .
• Konttinen, Riitta ? Savojarvi, Ulla (1995): Elin Danielson-Gambogi . Otava. ISBN 952-9556-26-8 .
• 800artstudio.com ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Huomautukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Konttinen, Riitta: ”Danielson-Gambogi, Elin (1861?1919)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 2 , s. 336?338. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 . Teoksen verkkoversio .
• Leponiemi, Salla:  Niin kauan kuin tunnen elavani: Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi . Helsinki: Gummerus, 2021. ISBN 978-951-24-2156-5 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elin Danielson-Gambogi .

• Elin Danielson-Gambogi Valtion taidemuseon kokoelmissa ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Elin Danielson-Gambogi taiteilijamatrikkelissa
• Lea Keskitalo, Elin Danielson-Gamborgi, Ylen Sininen laulu, YLE
• Omakuvat Turun taidemuseon kokoelmissa ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Elin Danielson-Gambogi, Italian valossa, Italian kulttuuri-instituutti Helsingissa ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Elin Danielson-Gambogin muistomerkki Noormarkussa.
• Danielson-Gambogi, Elin hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Yhdysvallat Taiteenala Musee d'Orsay RKD Artists ULAN Henkilot Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo Muut Europeana