Yuan Shikai
(
perint.
:
袁世凱
;
yksink.
:
袁世?
;
pinyin
:
Yuan Shik?i
;
Wade?Giles
:
Yuan
2
shih
4
-k'ai
3
;
16. syyskuuta
1859
?
6. kesakuuta
1916
) oli
kiinalainen
sotilaskomentaja ja poliitikko
Qing-dynastian
loppuvaiheissa ja
Kiinan tasavallan
alkuaikoina. Han kaytti tehokkaasti hyodykseen sotilasurallaan saamansa mahdin seka Qing-dynastian etta tasavallan aikana. Han oli Kiinan tasavallan 2. presidentti.
[1]
Han julisti itsensa keisariksi joulukuussa 1915 ja yritti
palauttaa Kiinan keisarikunnaksi
. Yritys kuitenkin epaonnistui ja tasavalta palautettiin maaliskuussa 1916.
Yuan Shikai syntyi
Xiangchengin
piirikunnassa (?城?),
Henanin
maakunnassa. Han alkoi tulla tunnetuksi sen jalkeen kun
Li Hongzhang
nimitti hanet johtamaan
Koreaan
sijoitettuja kiinalaisia joukkoja
1882
. Onnekseen hanet kutsuttiin
Pekingiin
vain paivia ennen
Kiinan-Japanin sodan
syttymista
1894
, milla han valtti kiinalaisia joukkoja kohdanneen noyryytyksen.
Leskikeisarinna Cixin
kaskysta armeijaa alettiin uudistaa ja Yuan Shikai paatyi ensimmaisen uuden armeijan komentajaksi.
[2]
Han kaytti asemaansa hyodykseen eika juurikaan kunnioittanut hovia vaan vaihteli puolia oman etunsa turvaamiseksi.
Sadan paivan reformin
jalkeisessa vallankaappauksessa hanesta tuli
keisari Guangxun
verivihollinen.
Hanet nimitettiin
Beiyangin
(北洋: nykyisina alueina
Liaoning
,
Hebei
ja
Shandong
) ministeriksi
25. kesakuuta
1902
. Osallistuessaan
Boksarikapinan
kukistamiseen han oli saanut mainetta ulkomaalaisten keskuudessa. Taman avulla han jarjesteli ulkomaisia lainoja, joilla han teki komentamastaan
Beiyang-armeijasta
maan vahvimman joukko-osaston.
Keisarinna Cixin kuoltua
1908
vallanpitaja
Pu Feng
irtisanoi Yuan Shikain taman kaikista tehtavista ja han palasi Henaniin. Hanen vaikutusvaltansa Beiyang-armeijassa kuitenkin jatkui.
Wuhanin kansannousun
jalkeen
1911
hovi etsi sopivaa miesta komentamaan kapinaa kukistavia joukkoja. Yuan Shikai todettiin soveliaimmaksi Beiyang-armeijaa komentamaan, mutta suostumisensa ehdoksi han vaati itselleen valtaa ja parlamentin perustamista. Yuan Shikai nimitettiin paaministeriksi ja parlamentti perustettiin, joten han otti tehtavan vastaan.
Hanen komennuksessaan Beiyang-armeija valtasikin
Hankoun
ja
Hanyangin
marraskuussa 1911, muttei edennyt kapinallisten paapaikkaan
Wuchangiin
saakka vaan jai neuvottelemaan kapinallisten kanssa.
Etela-Kiinan provinssit julistautuivat itsenaisiksi Qing-dynastiasta ja
Tongmenghui
-puolueen johdolla perustettiin senaatti
Nanjingiin
. Presidentiksi tassa syntyneelle
Kiinan tasavallalle
nimitettiin
Sun Zhongshan
(Sun Yat-sen). Nanjingin senaatti totesi kuitenkin etta ainoa henkilo joka voi yhdistaa maan oli Yuan Shikai, joka komensi maan ylivoimaisesti voimakkainta armeijaa. Niinpa hanelle luvattiin presidentin virka mikali Pohjois-Kiina liittyisi tasavaltaan.
Yuan Shikai paatti ottaa tehtavan vastaan ja suostutteli Qing-hovin luopumaan vallasta tekemalla heidan kanssaan "
hyvantahtoisen sopimuskirjan
", joka takasi hovin turvallisuuden
Kielletyssa kaupungissa
. Nain Yuan Shikaista tuli Kiinan tasavallan presidentti
1912
.
Helmikuussa
1913
jarjestettiin parlamenttivaalit, joissa Tongmenghuin seuraaja
Guomindang
(GMD) parjasi erittain hyvin. Paaministeriksi nimitettiin
Song Jiaoren
, joka oli GMD:n kakkosmies Sun Zhongshanin jalkeen. Yuan Shikai piti naita GMD:n miehia uhkaajinaan, joten Sun Zhongshan nimitettiin rautatieministeriksi. Song Jiaoren puolestaan murhattiin
20. maaliskuuta
1913, ja siita lahtien on spekuloitu Yuan Shikain olleen murhan taustalla.
Yuan nimitteli kenraaleitaan ja muita vaikutusvallassaan olevia henkiloita maakuntien johtoon, mista seitseman maakuntaa suivaantuivat niin pahasti etta ne julistautuivat itsenaisiksi. Talloin GMD julisti toisen vallankumouksen alkaneeksi, mutta kaikki sotilasvoima oli Yuan Shikain hallussa. Yuan kukisti itsenaisyysmieliset maakunnat ja kielsi GMD:n toiminnan, joten puolue joutui maanpakoon.
Yuan Shikai muokkasi perustuslakia ottamalla nimitykset ja lakien saatamisen presidentin tehtaviksi. Lisaksi parlamentin kokoontumiset lopetettiin, presidentin valtakautta pidennettiin eika valtakauden paattymisen jalkeen enaa tarvittaisi vaaleja. Yuan Shikai piti valtaa taydellisena sotilasdiktatuurina, mutta maakunnilla oli yha itsenaisyytta lahinna rahapolitiikassa, ja armeijaansa rahoittaakseen Yuan joutui turvautumaan ulkomaisiin lainoihin ja antamaan ulkomaille erinaisia oikeuksia Kiinassa.
Ensimmaisen maailmansodan
riehuessa Euroopassa
Japani
julisti Kiinalle
21 vaatimusta
uhaten tehda Kiinasta protektoraattinsa. Yuan Shikai suostui vaatimuksiin, silla hanella ei ollut resursseja tayteen sotaan Japania vastaan. Tama romahdutti Yuan Shikain suosion jopa armeijan sisalla.
Valtansa vahvistamiseksi Yuan Shikai paatti sitten julistautua keisariksi, arvellen etta keisarin arvovalta pitaisi maan vakaana. Han suoritti keisarille kuuluvat
talvipaivanseisauksen riitit
loppuvuodesta
1914
ja alkoi johdattaa maata monarkiaan
yhdysvaltalaisen
avustajansa
Frank Johnson Goodnow
'n avulla.
Kansallisten edustajien kokous paattikin yksimielisesti keisarillisen vallan palauttamisesta vuoden
1915
lopussa. Maakuntaeliitti, Edistyspuolue ja Beiyang-armeijan kenraali
Feng Guozhang
kuitenkin vastustivat paatosta. Maakunnista
Yunnan
julistautui itsenaiseksi ja
Sichuan
alkoi kerata omaa armeijaa. Ulkomaatkin vastustivat keisarihanketta ja uhkasivat lopettaa tukensa. Lopulta Yuan Shikai taipuikin taman painostuksen alla ja luopui hankkeesta. Han kuoli
1916
jattaen valtatyhjion, johon ei ollut tayttajaa. Seurasikin pitka sekaannuksen aika paikallisten sotapaallikoiden hallitessa eri osia maasta.
- ↑
Presidentti Juan Shi-Kai.
Suomen lahetyssanomia
, 01.07.1916, nro 7, s. 16.
Kansalliskirjasto
. Viitattu 27.07.2017.
- ↑
Kiinan vallankumous.
Helsingin Kaiku
, 11.11.1911, nro 45, s. 15.
Kansalliskirjasto
. Viitattu 27.07.2017.
Commons
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|