Wolverhampton Wanderers FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wolverhampton Wanderers
Koko nimi Wolverhampton Wanderers Football Club
Lempinimet Wolves [1]
Perustettu 1877
Kentta Molineux Stadium , Wolverhampton
– kapasiteetti 32 050
Sarja Valioliiga
Omistaja Kiina Fosun International
Puheenjohtaja Kiina Jeff Shi
Paavalmentaja Englanti Gary O'Neil
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Wolverhampton Wanderers Football Club on englantilainen jalkapalloseura Wolverhamptonista . Joukkueen lempinimi on Wolves . Kaudella 2017?2018 se pelasi Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa ja nousi seuraavaksi kaudeksi Valioliigaan .

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Perustaminen ja alkuvuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

St. Luken koulussa Blakenhallissa ryhdyttiin pelaamaan jalkapalloa silloisen rehtorin Harry Barcroftin aloitteesta 1870-luvun puolessavalissa. Varsinaisen seuran perustivat opettajat Jack Baynton ja Jack Brodie nimella St. Luke's FC vuonna 1877 . Alusta asti mukana oli myos seuran ensimmainen varsinainen manageri, John Addenbrooke. Samoihin aikoihin paikallisen krikettijoukkueen Blakenhall Wanderersin eraat jasenet innostuivat pelaamaan jalkapalloa. 1879 St. Luke's FC yhdistyi Wanderersin jalkapallojaoston kanssa ja tama seurafuusio nimettiin Wolverhampton Wanderersiksi.

Uusi seura sai innostuneen vastaanoton alueella ja jasenmaara kasvoi nopeasti. Wolverhampton Wanderers osallistui ensimmaisen kerran Englannin FA Cupiin vuonna 1883 ja on yksi vuonna 1888 kaynnistyneen Englannin liigan alkuperaisesta kahdestatoista perustajajoukkueesta. 1889 Wolves pelasi ensimmaisen kerran FA Cupin finaalissa haviten niihin aikoihin suvereenisti englantilaista jalkapalloa hallinneelle Preston North Endille 0?3 [2] . Samana vuonna joukkue muutti Dubley Roadilta nykyiselle kotiareenalleen Molineuxille . Joukkueen alkuvuosien maineikkain pelaaja oli puolustaja Charlie Mason, joka ensimmaisena Wanderers-pelaajana edusti Englannin jalkapallomaajoukkuetta kolmesti vuosina 1887?1890.

Joukkue menestyi liigan alkutaipaleella varsin hyvin ollen kolmen ensimmaisen kauden aikana neljan parhaan joukossa, mutta alkuvuosinaan Wolves oli enemmankin vahva cup-joukkue. 1893 Wolves saavutti ensimmaisen suuren voittonsa paihittamalla Evertonin Manchesterin Fallowfieldilla pelatussa cup-loppuottelussa 1?0 [2] . Jalleen kolme vuotta myohemmin 1896 seura eteni loppuotteluun asti, mutta Sheffield Wednesday osoittautui paremmaksi 2?1-lopputuloksella [2] . Cupmenestysvuosina sarjapelit sujuivat hiukan heikommin joukkueen keratessa lahinna keskikastin sijoituksia, kunnes kaudella 1897?1898 sivusi varhaisvuosiensa parasta liigasijoitusta sijoittuen kolmanneksi. Vuosisadan vaihtuessa joukkue ajautui kuitenkin tasaisen varmaan laskuun ja 1906 Wolves putosi ensimmaisen kerran Englannin liigan ylimmalta sarjaportaalta. Joukkue kerasi sarjakauden aikana vain 23 pistetta, joka oli kahdeksan pistetta vahemman kuin sarjan toiseksi viimeiseksi sijoittuneella Nottingham Forestilla [3] . Laskusuhdanteessa poikkeuksena kuitenkin vuosi 1908, jolloin joukkue eteni neljannen kerran cup-loppuotteluun ja kaatoi kaikkien yllatykseksi sen ajan huippujoukkueen Newcastle Unitedin 3?1 [2] .

Maailmansotien valinen aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisen maailmansodan jalkeen 1921 Wolves havisi viidennen cup-loppuottelunsa Tottenham Hotspurille niukasti 1?0 ja 1923 seura putosi kolmanteen divisioonaan. Jo seuraavana kevaana joukkue otti ensimmaisen sarjamestaruutensa voittamalla kolmannen divisioonan pohjoislohkon ja palasi takaisin kakkosdivisioonaan. Wanderersin nousun englantilaisten ja eurooppalaisten karkiseurojen joukkoon voidaan laskea alkaneeksi vuonna 1927, jolloin majuri Frank Buckley tuli joukkueen manageriksi. Taman entisen Englannin maajoukkuepelaajan aikana Wolves nousi kakkosdivisioonan hantapaasta yhdeksi Englannin parhaimmista ja vauraimmista seuroista. Vuonna 1932 tapahtui paluu ylimmalle sarjaportaalle 26 vuoden tauon jalkeen. Kausilla 1937?1938 ja 1938?1939 Wolves sijoittui liigassa toiseksi ja naista jalkimmaisella kaudella eteni myos cup-finaaliin 18 vuoden tauon jalkeen. Joukkueen ensimmainen esiintyminen legendaarisella Wembleylla paattyi kuitenkin Portsmouthin selkeaan 4?1-voittoon. Kausi paattyi siis kahteen kakkossijaan, mutta nuoren ja nalkaisen joukkueen tulevaisuus naytti hyvalta. Nousu huipulle keskeytyi kuitenkin seuraavana syksyna, kun toinen maailmansota pysaytti jalkapallotoiminnan seitsemaksi vuodeksi.

Menestysvuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Frank Buckley luopui hieman yllattaen managerintoimesta 1944 ja tilalle tuli muutamaksi kaudeksi yli sadan hakijan joukosta valittu Ted Vizard . Vizard menestyi tyossaan kohtuullisesti, mutta sai silti kesakuussa 1948 tehda tilaa Wolvesin juuri peliuransa lopettaneelle keskuspuolustajalle Stan Cullisille . Cullis oli managerina aloittaessaan poikkeuksellisen nuori, vain 31-vuotias ja heti ensimmaisen kauden paatteeksi hanesta tuli kaikkien aikojen nuorin FA Cupin voittajajoukkueen manageri, kun Wolves kaatoi kevaalla 1949 cupfinaalissa Leicester Cityn 3?1 ja palasi cupmestariksi yli 40 vuoden tauon jalkeen. Seuraavalla kaudella Wolves jai liigassa maalieron perusteella toiseksi Portsmouthin viedessa mestaruuden. Kahden heikosti menneen kauden jalkeen Wolves sijoittui kaudella 1952?1953 kolmanneksi ja seuraavalla kaudella voitti ensimmaisen liigamestaruutensa.

Kolme seuraavaa kautta Wanderers oli mukana liigan karkikahinoissa, kunnes palasi mestariksi kaudella 1957?1958 yltaen samalla joukkueen yhden kauden piste-ennatykseen (64). Omalta osaltaa mestaruuteen vaikutti kahta edelliskautta suvereenisti hallinneen Manchester Unitedin joutuminen Munchenin lento-onnettomuuteen helmikuussa 1958. Seuraavalla kaudella Wolves otti toisen perattaisen mestaruuden paattaen heikosti alkaneen kauden 13 tappiottoman ottelun sarjalla ja tehden perati 110 liigamaalia 42 ottelussa.

Kaudella 1959?1960 Wolves oli lahella himottua tuplamestaruutta voittaessaan cupfinaalissa Blackburn Roversin puhtaasti 3?0, mutta havitessaan sarjamestaruuden Burnleylle vaivaisella pisteen erolla. Samalla kaudella Wolves eteni Euroopan cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Viela seuraavalla kaudella joukkue sijoittui liigassa kolmanneksi ja saavutti Cup-voittajien cupissa valierapaikan, mutta 1960-luvun edetessa menestys jai huomattavasti laimeammaksi. Muutaman huonosti menneen kauden jalkeen Stan Cullis erotettiin managerin virasta 1964 ja seuraavalla kaudella Wolves jai 1. divisioonassa viimeista edeltavalle sijalle pudoten kakkosdivisioonaan.

Cuphuumaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

33 paasarjakauden jalkeen Wolves joutui hakemaan vauhtia alemmalta sarjaportaalta. Paluu ykkosdivisioonaan toteutui kevaalla 1967 ja 1950-luvun menestyksen jalkeinen krapula rupesi osoittamaan paranemisen merkkeja. Uutta joukkuetta ryhdyttiin rakentamaan lahinna Mike Baileyn , Kenny Hibbitin ja Derek Douganin ymparille. Muutaman heikon sarjasijoituksen jalkeen kaudella 1970?1971 Wolves sijoittui ykkosdivisioonassa neljanneksi ja paasi 11 vuoden tauon jalkeen eurocupiin.

Kaudella 1971?1972 Wolves eteni UEFA Cupissa lopulta aina finaaliin asti. Matkalla finaaliin kaatui mm. Italian mahtiseura Juventus ja toisen kierroksen ottelussa hollantilaista ADO Den Haagia vastaan nahtiin poikkeuksellinen tapahtuma, kun Haagin pelaajat viimeistelivat perati kolme omaa maalia Wolvesin voittaessa toisen osaottelun 4?0. Derek Dougan iski cuptaipaleella kaikkiaan yhdeksan maalia, mutta joukkueen varsinaiseksi sankariksi nousi maalivahti Phil Parkes , joka valierissa Ferencvarosia vastaan torjui rangaistuspotkun molemmissa osaotteluissa. Historiallinen eurocupvoitto jai kuitenkin huipennusta vaille, kun loppuottelussa Tottenham oli vahvempi voittaen kaksiosaisen finaalin yhteismaalein 3?2.

1970-luvun alussa Wolves vakiinnutti valiaikaisesti paikkaansa englantilaisen jalkapallon karkikaartissa napsien hyvia sarjasijoituksia ja edeten kaudella 1973?1974 Liigacupin finaaliin Manchester Citya vastaan. Wolvesin ensimmainen visiitti Wembleylla vuoden 1960 jalkeen oli voitollinen ja City kaatui 2?1. Vuosikymmenen puoleenvaliin osui kuitenkin lieva suvantovaihe ja kauden 1976?1977 seura haki vauhtia alemmalta sarjaportaalta nousten kuitenkin nopeasti takaisin ykkosdivisioonaan.

Kausi 1979?1980 on jaanyt seuran toistaiseksi viimeiseksi menestyskaudeksi, kun Wolves voitti toistamiseen Liigacupin ja sijoittui sarjassa kuudenneksi. Varsinkin voitollinen cupfinaali 1970-luvun lopun mahtiseuraa Nottingham Forestia vastaan on jaanyt hyvin kannattajien mieleen, silla pian taman jalkeen Wolves ajautui vakaviin taloudellisiin ongelmiin, jotka lahes koituivat seuran kohtaloksi.

Romahdus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1970-luvun lopussa joukkueen kotikentta Molineux Stadium oli auttamattomasti vanhentunut, lahoava ja rottia viliseva tunkio, jonka 1970?1980-lukujen vaihteessa aloitettu ja kesken jaanyt uudistus seka kasvaneet siirtosummat ja pelaajapalkkiot ajoivat seuran vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. 1982, kauan ennen Roman Abramovit?ia ja Malcolm Glazeria Wolves siirtyi ulkomaalaisomistukseen, kun saudiarabialainen Bhattin suku otti vallan seurassa. Bhattin suku oli erittain epasuosittu kannattajien keskuudessa ja tama nakyi seka yleisomaarien voimakkaana laskuna, etta seuran levaperaisena johtamisena.

Kaudeksi 1982?1983 Wolves putosi jalleen kakkosdivisioonaan, mutta nousi viela seuraavaksi kaudeksi ylimmalle sarjaportaalle. Ilo jai kuitenkin lyhyeksi, silla tata seurasi kolme perakkaista putoamista ja kevaalla 1986 seura putosi historiansa ensimmaisen kerran neljanteen divisioonaan ajautuen samalla konkurssiin. Wolvesin 130-vuotisen historian aallonpohjana pidetaan marraskuun 24. paivaa vuonna 1986, kun joukkue oli jumiutunut nelosdivisioonan keskikastiin ja havisi FA Cupin ensimmaisen kierroksen toisessa uusintaottelussa liigan ulkopuoliselle Chorleylle 0?3.

Toipuminen ja Haywardin aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1986 Bhattin suku oli jattanyt seuran ja Asdan myymalaketjun ja Gallaghersin rakennusliike loivat Wanderersille uuden omistuspohjan. Kaksi muuta tarkeaa tekijaa Wolvesin toipumisessa 1980-luvun alun katastrofista olivat Graham Turnerin tulo manageriksi lokakuussa 1986 ja Steve Bullin hankinta West Bromwich Albionista saman vuoden marraskuussa. Kaudella 1987?1988 Bull viimeisteli huikeat 52 maalia ja johdatti joukkueen aladivisioonien tuplamestaruuteen, kun Wolves juhli kevaalla 1987 seka neljannen divisioonan etta Sherpa Van Trophyn voittoa. Seuraavalla kaudella Wolves saavutti toisen perakkaisen sarjanousun voittaessaan kolmannen divisioonan.

Toukokuussa 1990 joukkuetta lapsesta asti kannattanut liikemies Sir Jack Hayward osti joukkueen ja jatkoi Molineux Stadiumin kesken jaanytta saneerausta sijoittamalla useita kymmenia miljoonia puntia stadionin uudistamiseen. Taman lisaksi Hayward sijoitti valtavia rahasummia pelaajahankintoihin ja uuden harjoituskeskuksen rakentamiseen.

Seuraavina vuosina Wolves oli monta kertaa lahella nousua takaisin ylimmalle sarjaportaalle, valioliigaan ja kaudella 1997?1998 joukkue eteni FA Cupissa valieriin ensimmaisen kerran vuoden 1981 jalkeen. Nousu valioliigaan toteutui vihdoin kaudella 2002?2003 seuran voittaessa nousukarsintafinaalissa Sheffield Unitedin 3?0 ja palasi ylimmalle sarjaportaalle 19 vuoden tauon jalkeen. Valioliigan taso osoittautui kuitenkin joukkueelle liian kovaksi ja seura putosi takaisin nykyiseen mestaruussarjaan yhden kauden jalkeen.

Loppuvuodesta 2002 Hayward luopui puheenjohtauudesta jaaden kuitenkin joukkueen omistajaksi. 21. toukokuuta 2007 ilmoitettiin, etta Hayward on myynyt seuran liverpoolilaiselle liikemiehelle Steve Morganille . Omistajanvaihdos toteutui 9. elokuuta 2007. Kauppahinta oli 10 puntaa sisaltaen uuden omistajan velvoitteen investoida joukkueeseen 30 miljoonaa puntaa.

Paluu Valioliigaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Manageri Glenn Hoddlen lopetettua kesalla 2006, Wolves palkkasi uudeksi managerikseen entisen Irlannin maajoukkueen ja Sunderlandin paavalmentajan Mick McCarthyn . McCarthy loi Wolvesiin uuden strategian, joka perustui nuoriin, nalkaisiin ja lupaaviin pelaajiin. Strategian tarkoituksena oli samalla leikata joukkueen palkkakustannuksia. Joukkueesta lahti yhteensa 12 pelaajaa, joista vain kahdesta saatiin siirtokorvaus. Joleon Lescott siirtyi Evertoniin ja Seol Ki-Hyeon Readingiin .

Ensimmaiseen McCarthyn kauteen lahdettiin ilman odotuksia vuosiin. McCarthy rakensi joukkueen omista kasvateista, sopimuksettomista pelaajista, seka lainasopimuksilla tulleista pelaajista. Kausi oli onnistunut, silla Wolves saavutti Mestaruussarjssa play-off paikan, vaikka kauden ensimmainen puolisko oli ollut epavireinen joukkueelta. Joukkue selvisi valieriin, jossa Wolves koki tappion ensin Molineuxilla 3?2 seka peraan 1?0 tappion Hawthornilla Valioliigaan nousseelle West Bromwich Albionille .

Kaudelle 2007?2008 fanien keskuudessa odotukset olivat kasvaneet edellisella kaudella saavutetun play-off paikan myota, vaikka joukkueen laitahyokkaajat Michael Kightly ja Matt Jarvis olivat loukkaantuneiden listalla ennen kauden alkua. Joulukuuhun mennessa joukkue naytti jaavan pois nousukamppailusta Valioliigaan. Mutta hyvat pelit kevaalla lopulta jattivat Wolvesin vain maalin erolla ulos play-offseista. Joukkue havesi viimeisen 15 pelin aikana vain kahdesti. Vaikutusta joukkueen hyviin kevatkauden otteisiin oli Sylvan Ebanks-Blakella, joka oli saapunut tammikuussa 2008 Plymouth Argylesta vahvistamaan Wolvesin hyokkaysta.

Wolves esittelee Mestaruussarjan voittopokaalia Molineuxilla 3. toukokuuta 2009.

McCarthy jatkoi kaudelle 2008?2009 politiikkaansa ostaa nuoria, nalkaisia pelaajia alasarjoista. Kauden alku oli Wolvesin vahvin, sitten kauden 1949?1950 joukkue voitti ensimmaiset seitseman otteluaan ja vasta kahdeksannessa ottelussa pelasi tasapelin. Joukkue teki 23 maalia ja paasti 7 maalia, kahdeksassa ensimmaisessa pelissaan. Joulukuussa Wolves oli sarjan karjessa. Joulun ja kahden tasapelin jalkeen Wolves voitti vain kertaalleen 11 ottelun putkessa alkuvuodesta 2009. Mutta karkipaikka pysyi. Nousu Valioliigaan varmistui 18. huhtikuuta 2009, kun Sylvan Ebanks-Blake, joka voitti myos Mestaruussarjan parhaan pelaajan palkinnon seka Mestaruussarjan maalikuninkuuden 25 maalillaan samalla kaudella, teki 1?0 voittomaalin Queens Park Rangersia vastaan. Seitseman paivaa myohemmin Wolverhampton Wanderers Football Club voitti ensimmaisen mestaruutensa sitten kauden 1988?1989. Nykyisen Mestaruussarjan / entisen ykkosdivisioonan voitosta oli jo kulunut viela kauemmin kun Wolves oli voittanut sen edellisen kerran kaudella 1976?1977.

Susien paluu valioliigaan 2009 oli parempi kuin alkuun uskottiin, kauden lopulla sijoitus oli 15. Kauden 1979?1980 ykkosdivisioonan sijoituksen 6. jalkeen, Wolves ei ole yltanyt kertaakaan yhta korkealle. Peli kaudella 2009?2010 oli rakennettu tiukan puolustuspelin varaan, yksinaisena hyokkayksen karkena seuran kallein hankinta Kevin Doyle . Toinen kausi Valioliigassa paattyi putoamisrajan paremmalle puolelle sijaluvulle 17. Peli oli enemman hyokkaavaa ja Wolves voitti Molineuxilla mm. Manchester Cityn, Chelsean ja Manchester Unitedin. Kauden viimeisessa ottelussa se havisi Blackburnille, mutta samanaikaisesti Blackpool ja Birmingham City havisivat omat ottelunsa ja tippuivat mestaruussarjaan. Wolves kerasi kaudella paremmat kokonaispisteet edellisvuoteen verrattuna. Molineuxin laajennus aloitettiin heti kauden jalkeen, pohjoinen paatykatsomo Stan Cullis purettiin ja rakennettiin uudestaan. Hankkeen myota stadionin kapasiteetti kasvaa 2014 mennessa uusilla Stan Cullis ja Steve Bull -katsomoilla 36 000 istumapaikkaan. McCarthyn pitka valmennuskausi Wolvesissa paattyi lopulta helmikuussa 2012 potkuihin, kun seuralla oli takana 11 valioliigaottelua ilman voittoja. [4] Wolves havitteli McCarthyn seuraajaksi muun muassa Alan Curbishleya ja Walter Smithia . Lopulta seura teki kauden loppuun ulottuvan sopimuksen McCarthyn apuvalmentajana toimineen Terry Connorin kanssa. [5] Kauden paatteeksi Wolverhampton putosi mestaruussarjaan ja kevaalla 2013 edelleen ykkosliigaan , josta tosin palasi takaisin seuraavalle kaudelle Kenny Jackettin luotsatessa joukkuetta. Heinakuussa 2016 kiinalainen Fosun International osti seuran emoyhtion Steve Morganilta. Samassa yhteydessa yhtion toimitusjohtajana toiminut Jez Moxey luopui tehtavastaan, uudeksi toimitusjohtajaksi palkattiin Laurie Dalrymple. Heti kaupan jalkeen Kenny Jacketin sopimus lopetettiin ja tilalle palkattiin italialainen Walter Zenga. Zengan sopimus purettiin vain 14 liigapelin jalkeen ja hanen tilalleen nimitettiin Paul Lambert marraskuussa 2016. Kauden 2016?2017 paatteeksi seuran uudeksi valmentajaksi pestattiin portugalilainen Nuno Espirito Santo. Kesakuussa 2017 yhtion hallituksen puheenjohtajaksi nostettiin Wolverhamptoniin muuttanut kiinalainen Jeff Shi. Joukkue voitti mestaruussarjan kaudella 2017?2018 ja nousi valioliigaan jalleen kaudeksi 2018?2019.

Saavutukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Voitot Englannissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wolves eurocupeissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Euroopan cup :
    • 1958?1959:
      • 1. kierros: Wolves- Schalke 2?2, Schalke-Wolves 2?1. Schalke jatkoon yhteismaalein 4?3.
    • 1959?1960:
      • Karsintakierros: Vorwarts -Wolves 2?1, Wolves-Vorwarts 2?0. Wolves jatkoon yhteismaalein 3?2.
      • 1. kierros: Red Star Belgrad -Wolves 1?1, Wolves-Red Star Belgrade 3?0. Wolves jatkoon yhteismaalein 4?1.
      • Puolivalierat: Barcelona -Wolves 4?0, Wolves-Barcelona 2?5. Barcelona jatkoon yhteismaalein 9?2.
  • Cup-voittajien cup :
    • 1960?1961:
      • Puolivalierat: Austria Wien -Wolves 2?0, Wolves-Austria Wien 5?0. Wolves jatkoon yhteismaalein 5?2.
      • Valierat: Glasgow Rangers -Wolves 2?0, Wolves-Glasgow Rangers 1?1. Rangers jatkoon yhteismaalein 3?1.
  • UEFA Cup :
    • 1971?1972:
      • 1. kierros: Wolves- Academica Coimbra 3?0, Acad.Coimbra-Wolves 1?4. Wolves jatkoon yhteismaalein 7?1.
      • 2. kierros: Den Haag -Wolves 1?3, Wolves-Den Haag 4?0. Wolves jatkoon yhteismaalein 7?1.
      • 3. kierros: Carl Zeiss Jena -Wolves 0?1, Wolves-Carl Zeis Jena 3?0. Wolves jatkoon yhteismaalein 4?0.
      • Puolivalierat: Juventus -Wolves 1?1, Wolves-Juventus 2?1. Wolves jatkoon yhteismaalein 3?2.
      • Valierat: Ferencvaros -Wolves 2?2, Wolves-Ferencvaros 2?1. Wolves finaaliin yhteismaalein 4?3.
      • Loppuottelut: Wolves- Tottenham 1?2, Tottenham-Wolves 1?1. Tottenham mestari yhteismaalein 3?2.
    • 1973?1974:
      • 1. kierros: Belenenses -Wolves 0?2, Wolves-Belenenses 2?1. Wolves jatkoon yhteismaalein 4?1.
      • 2. kierros: Leipzig -Wolves 3?0, Wolves-Leipzig 4?1. Leipzig jatkoon vierasmaalisaannolla.
    • 1974?1975:
      • 1.kierros: Porto -Wolves 4?1, Wolves-Porto 3?1. Porto jatkoon yhteismaalein 5?4.
    • 1980?1981:
      • 1. kierros: PSV Eindhoven -Wolves 3?1, Wolves-PSV 1?0. PSV jatkoon yhteismaalein 3?2.

Ennatykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seuraennatykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Siirtoennatys Matheus Nunes , 45 miljoonaa euroa, 2022 [6] [7]
  • Suurin liigavoitto: 10?1 vs. Leicester City , 15.4.1938.
  • Suurin cupvoitto: 14?0 vs. Crosswell's Brewery , FA Cupin toisella kierroksella 13.11.1886.
  • Suurin tappio: 1?10 vs. Newton Heath , 15.10.1892.
  • Eniten pisteita yhdella kaudella (voitosta 2 pistetta): 64, 1957?1958.
  • Eniten pisteita yhdella kaudella (voitosta 3 pistetta): 92, 1988?1989.
  • Eniten liigamaaleja yhdella kaudella: 115, 1931?1932.
  • Eniten perakkaisia voittoja liigaotteluissa: 9, 2013?2014

Pelaajaennatykset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Eniten otteluita: Derek Parkin , 609, 1968?1982.
  • Eniten liigaotteluita: Derek Parkin, 501, 1968?1982.
  • Eniten perakkaisia otteluita: Phil Parkes , 171 (joista 127 liigaotteluita), 1970?1973.
  • Eniten maaleja: Steve Bull , 306, 1986?1998.
  • Eniten liigamaaleja: Steve Bull, 250, 1986?1998.
  • Eniten maaleja yhdella kaudella: Steve Bull, 52 (joista 34 liigassa ja 18 cupeissa), 1987?1988
  • Eniten liigamaaleja yhdella kaudella: Dennis Westcott , 38, 1946?1947.
  • Eniten maaleja FA Cupissa: John Richards , 24, 1969?1983.
  • Eniten maaleja Liigacupissa: John Richards, 18, 1969?1983 ja Steve Bull, 18, 1986?1998.
  • Eniten maaleja Eurocupeissa: Derek Dougan , 12, 1966?1975.
  • Eniten hattutemppuja: Steve Bull, 18, 1986?1998.
  • Eniten maaleja yhdessa ottelussa: 5 maalia; Joe Butcher vs. Accrington , 19.11.1892; Tom Phillipson vs. Barnsley , 26.4.1926; Tom Phillipson vs. Bradford City , 26.12.1926; Bill Hartill vs. Notts County , 12.10.1929; Bill Hartill vs. Aston Villa , 3.9.1934.
  • Eniten maaotteluita: Billy Wright , 105, Englanti.
  • Nuorin pelaaja: Jimmy Mullen , 16 vuotta ja 43 paivaa, vs. Leeds United , 18.2.1939.

Kotikentat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wolverhampton Wanderers on historiansa aikana pelannut viralliset kotiottelunsa viidella eri kentalla. Joukkueen ensimmainen kotikentta Windmill Field oli kaytossa vuosina 1877?1879. 1879 seura muutti kahdeksi vuodeksi John Harper’s Fieldille ja sielta edelleen Dubley Roadille lahemmas kaupungin keskustaa. Kesalla 1889 Wolves siirtyi nykyiselle kotikentalleen Molineux Stadiumille .

Joukkueen historian viides ”virallinen” kotikentta on naapuriseura West Bromwich Albionin The Hawthorns , jossa Wolves pelasi kaksi kotiottelua marras-joulukuussa 1919 rangaistuksena Molineuxilla aiemmin sattuneesta katsojamellakasta.

Muuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wolvesin kaikkien aikojen ensimmaisen liigamaalin teki Aston Villan puolustaja Graham Cox Englannin Liigan ensimmaisella ottelukierroksella 8. syyskuuta 1888. Kyseessa on samalla Englannin liigan ensimmainen oma maali.

Englannin liigan ensimmainen rangaistuspotku tuomittiin Wolverhamptonin ja Accringtonin ottelussa 14. syyskuuta 1891. John Heath teki maalin pilkulta Wolvesin voittaessa 5?0.

Wolverhampton Wanderers on Burnleyn ohella ainoa joukkue, joka on voittanut sarjansa Englannin Liigan kaikilla neljalla sarjatasolla. Taman lisaksi Wolves on ainoa joukkue, joka on pystynyt historiansa aikana voittamaan Englannin kolme tarkeinta cupkilpailua: FA Cupin, Liigacupin ja Football League Trophyn.

Managerit kautta aikojen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Entisia pelaajia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seuralegendat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Virtamo, Keijo (toim.):  Fokus-Urheilu 2 , s. 173. Otava, 1970.
  3. ↑ Virtamo, Keijo (toim.):  Fokus-Urheilu 2 , s. 172. Otava, 1970.
  4. ↑ Mick McCarthy sacked as Wolves manager
  5. ↑ Terry Connor appointed Wolves manager until end of the season
  6. ↑ Record-breaking teenage striker Silva joins Wolves 5.9.2020. Wolverhampton Wanderers F.C. Viitattu 9.9.2020.
  7. ↑ Wolves signing teenager Fabio Silva for ￡35m club record fee Express & Star . 5.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
  8. ↑ O'Neil Valioliigan Wolverhamptonin paavalmentajaksi viisi paivaa ennen liigakauden alkua Aamuposti . 9.8.2023. Viitattu 14.8.2023.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seurat
Entiset
Seurat
Entiset
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wolverhampton_Wanderers_FC&oldid=21752532 ”